Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luetuimmat
Viewing all 92697 articles
Browse latest View live

Kysely: Opiskelijalla jää elämiseen keskimäärin 15 euroa päivässä, mikä alittaa kaksi eri köyhyysrajaa

0
0

Opiskelijoiden keskimääräinen kuukausitulo Suomessa alittaa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) minimibudjetin että EU:n virallisen köyhyysrajan.

Korkeakouluopiskelijalla on käytössään keskimäärin 872 euroa kuukaudessa, kertoo Q-Tutkimuksen kyselytutkimus. Summa tarkoittaa opiskelijalla keskimäärin kuukauden aikana käytössään olevan rahan määrää, eli siinä on mukana opintotuet sekä mahdolliset palkkatulot ja avustukset.

Summasta hupenee kyselyn mukaan keskimäärin 408 euroa asumiskuluihin, joten varsinaista käyttörahaa jää keskimäärin 464 euroa kuussa eli noin 15 euroa päivässä.

THL:n toissavuonna määrittelemä minimibudjetti yksin asuvalle alle 45-vuotiaalle henkilölle on 669 euroa, mutta asumiskulut on siivottu siitä pois. Opiskelijoiden käyttöraha alittaa siis minimibudjetin kahdellasadalla eurolla.

EU:n määrittelemä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta, eli Suomessa yksin asuvalle noin 1 100–1 200 euroa asuinpaikasta riippuen. Määritelmä sisältää asuinkulut, eli opiskelijoiden 872 euroa alittaa tämänkin rajan 200–300 eurolla.

Markkinatutkimusyritys Q-Tutkimus teki kyselyn marras-tammikuussa. Siihen vastasi 1 042 päätoimista opiskelijaa, joista puolet opiskelee yliopistossa ja puolet ammattikorkeakoulussa.

Tuloksissa pitää ottaa huomioon, että sukupuolijakauma oli epätasainen: vastaajista 86 prosenttia oli naisia. Q-Tutkimuksen Jonna Kirjavainen selittää tätä naisten mahdollisesti suuremmalla vastaushalukkuudella sekä sillä, että kysely toteutettiin pääosin sosiaalisessa mediassa ja suoraan vain harvassa korkeakoulussa.

Tyytyväoisyys taloudelliseen tilanteeseen
Yle

Kuukausivajetta opiskelijat paikkaavat lainalla, töillä ja vanhempien rahapussista.

Töitä tekee päätoimisen opiskelun ohella noin puolet vastaajista. Kuukausiansio on keskimäärin 600 euroa. Kesätöistä jää säästöjä vaihteleva määrä. Työtä tekevät huomauttivat kyselyssä, että tulorajat tulevat nopeasti vastaan, eli kovin paljon työnteolla ei kannata tienata.

Liian alhaiset rajat tienaamiselle, tuntuu että työnteosta rangaistaan.

Myös opintolainaa nostaa puolet vastaajista. Opintolainaa vastaajilla on keskimäärin 7 300 euroa.

Lopputuki tulee ennen kaikkea vanhempien rahapussista. Runsaat 60 prosenttia vastaajista saa tukea vanhemmiltaan tai sukulaisiltaan.

Kelan opintotukijärjestelmä sapetti kyselyssä kahta kolmasosaa vastaajista.

Opintotukiuudistus oli todella huono päätös. Miksi meitä rangaistaan vain koska haluamme kouluttaa itseämme lisää?

Opiskelijat kritisoivat järjestelmää siitä, ettei yhteiskuntaa suoraan hyödyttävää opiskelua tueta tarpeeksi. Moni toivoo lainapainotteisuuden vähentämistä ja korotusta opintorahaan. Istuva hallitus muutti opintotukea toissavuonna selvästi aiempaa lainapainotteisemmaksi.

Moni kokee opiskelijan aseman epäoikeudenmukaiseksi: korkeakouluopiskelu on yhteiskunnalle erittäin hyödyllistä, mutta siihen ei kannusteta tarpeeksi.

Tyylejä opiskelijana elämiseen on monia. Itse en olisi voinut elää ilman lainaa ja työssä käymistä, jos vanhempani eivät olisi avustaneet tarvittaessa.

Toisaalta kyselystä ei kuitenkaan heijastu varsinaista hätää.

Omaan taloudelliseen tilanteeseensa tyytyväisiä on lähes yhtä paljon kuin tyytymättömiä. Lisäksi joka kolmas kertoo pystyvänsä laittamaan ainakin hiukan rahaa säästöön.

Opiskelijoiden rahankäyttö
Yle

Valtaosan opiskelijoiden rahoista nipistävät ruoka, asuminen ja liikkuminen.

Alkoholi- ja tupakkakulut ovat sen sijaan ainakin tämän kyselyn naispainotteisella ja vapaaehtoisella vastaajajoukolla varsin kohtuulliset.

Kun ruokaan käytetään keskimäärin 196 euroa kuukaudessa, ravintoloihin ja baareihin uppoaa keskimäärin vain 38 euroa ja alkoholiin sekä tupakkaan 28 euroa.

Sitaatit ovat opiskelijoiden kyselyssä kertomia kommentteja siitä, mikä järjestelmässä arveluttaa.

Juttua täsmennetty 26.1. klo 18.15: Eritelty jutun alkuun, että 872 euroa on keskimäärin kuukauden aikana käytössä oleva rahamäärä ja koostuu opintotuesta sekä mahdollisista palkkatuloista ja avustuksista.


Hurstin ruoka-apu joutui rahavaikeuksiin – apua löytyi ja nyt tilanne näyttää helpottavan

0
0

Taloudellisissa vaikeuksissa oleva Hurstin ruoka-apu voi jatkaa toimintaansa kesäkuuhun asti tällä viikolla saamiensa avustusten tukemana, kertoo Heikki Hursti.

Helsingin Sanomat kertoi tänään viime aikojen julkisuuden poikineen järjestölle runsaasti yhteydenottoja.

Hursti sanoi Helsingin Sanomille, että suuremmista summistakin neuvotellaan, joten on mahdollista että Hurstien toiminta on turvattu vuoden tai kauemminkin.

– Neuvottelemme parhaillaan tulevaisuudesta eräiden liikemiesten kanssa, mutta tilille on jo tullut lahjoituksia monilta yksittäisiltä ihmisiltä. Suurin summa siellä oli 10 000 euroa, Hursti kertoi.

Hurstin puolesta ollaan järjestämässä myös tukikonserttia joko Helsingin Kallioon tai keskustaan.

Hursti kertoi järjestön talousongelmista viime viikolla Apu-lehdessä. Hurstin taloudelliset vaikeudet nousivat esiin myös eilen, kun hän purskahti itkuun suorassa lähetyksessä MTV:n Huomenta Suomessa.

Helsingin Sanomat kertoo, että Hurstin ruoka-avun ahdinko on kehittynyt vähitellen vuosien saatossa. Järjestön saamien lahjoitusten määrä on laskenut, mutta samaan aikaan ruoka-apua tarvitsemien ihmisten määrä on kasvanut.

Lisäksi Helsingin kaupungin järjestölle vuosittain myöntämä 100 000 euron tuki ei enää riitä kattamaan tilavuokraa eikä muita välttämättömiä kustannuksia.

Lue myös:

Väyrysen Hurstille tekemä lupaus 50 000 eurosta nosti Twitter-myräkän

Joutuiko ruoka-apu poliittiseksi pelinappulaksi? Perussuomalaisten jakautumiseen loppui myös rahantulo

"Joku soitti poliisit, kun homma meni niin härskiksi"– torimarkkinat olivat ennen tapahtuma, jota moraalinvartijat inhosivat

0
0

Purevassa tammikuun pakkasessa kiemurteli pitkä jono miehiä. Yksi miehistä oli parikymppinen Pekka Kauppinen, jota jonon alkupäässä oleva teltta veti oudosti puoleensa.

Se oli strippariteltta, jonka suulla käytettiin välillä näytillä bikineihin puettua nuorta naista. Se hämmästytti nuorta Pekkaa.

– Tuntui suoranaiselta ihmeeltä, että miten ne pystyi, että tyttö ei paleltunut! hän muistelee.

Se 1970-luvun alun päivä on painunut Kauppisen mieleen iäksi. Hän oli vasta nuori “mualaispoika” ja Kuopion Tammimarkkinat tapahtuma, jonka tarjontaa on vaikea kuvata nykylukijalle. Ehkä voisi sanoa, että perinteiset talvimarkkinat olivat hulluimpina päivinään kuin supermarketti, tivoli, eläintarha ja televisio yhdessä.

Juuri markkinoiden striptease-esitykset olivat niitä, jotka jättivät lähtemättömät muistot Kauppiseen ja moneen muuhun. Arvot olivat silloin toiset kuin nyt, eivätkä tanssijan omat oikeudet vaivanneet nuorukaisen päätä. Hänelle kolmenkymmenen asteen pakkasessa riisunut strippari oli lähinnä tuulahdus suuresta maailmasta.

Se oli sen ajan kaksinaismoralismia. Tapio Sariola

Tanssija kuoriutui vähä vähältä vaatteistaan karvalakkeihin ja koirannahkarukkasiin sonnustautuneiden ukkojen katseiden alla. Moni katsojista oli humalassa – se oli tavallista esityksille, joita ei muka kukaan katsonut, mutta joihin kuitenkin aina riitti katsojia.

– Maatalousnäyttelyissä strippariteltta pystytettiin usein vähän sivummalle, ettei nähnyt, kuka meni ostamaan lippuja. Se oli sen ajan kaksinaismoralismia, kuittaa lapsesta asti Tivoli Sariolan mukana kiertänyt Tapio Sariola.

Yksi kerrallaan vaatteet vähenivät. Kun strippari riisui housunsa, hän kävi heittämässä ne eturivissä istuneen karvahattupään päälle. Silloin puhkesi naurunrähäkkä ja Kauppisenkin jännitys laukesi. Siitä tuli tapaus, josta äidille ei kerrottu, mutta kavereille sitäkin elävämmin.

– Se oli nuorelle miehenalulle jotakin fantastista, hän muistelee.

Ne, jotka striptease-tanssijoita talvipakkaseen kuljettivat, tiesivät, että työstä oli monesti fantastisuus kaukana.

Torilla painiva karhu ja "metsäpaviaani"

Ennen kuin televisio ja verokarhu veivät markkinaesitykset, toreilla nähtiin kaupungin värikkäintä viihdettä. Tivoliyrittäjille markkinat ja maatalousmessut olivat kannattavia esiintymispaikkoja. Jonglööri Björn "Henrico" Gammals muistaa tehneensä parhaimpina päivinä toistakymmentä esitystä, ja katsojia riitti.

– Aikamoisessa umpiossa oltiin. Kun markkinoilla sitten oli jotain sensaatiomaista, sillä saatiin väkeä, kertoo puolestaan Tapio Sariola.

Toki markkinaviihde oli monesti myös sellaista, että se olisi nykyajan mittapuilla vähintään loukkaavaa ja joskus myös laitonta.

Eksoottisen näköiset ihmiset olivat tivoleissakin pitkään niin suosittuja, että varsinaisia tivolilaitteita ei juuri tarvittu. Ihmiset maksoivat nähdäkseen erivärisiä kanssaihmisiään.

Kun ihmisiä houkuteltiin esimerkiksi vuonna 1882 Kuopion Tammimarkkinoille, lehdessä mainostettiin karhua, jonka kanssa sai halutessaan painia, “metsäpaviaania” ja kesyä hyeenaa. Ja sitten olivat tietenkin “neekerinaiset”.

Savo-lehdessä tammikuussa 1882 julkaistu ilmoitus kertoi “Ketti Jansonin” ja “Alice Rossenin” olleen kotoisin Alabaman Mobilesta. Omituisessa lehti-ilmoituksessa Ketti huomauttaa hänen ja sisarentyttärensä olevan siististi puettuja, “joten herrasnaiset ja herrat voivat käydä meitä katsomaan”. Puoli tuntia kestäneen näytännön hinta oli markka herrasväeltä, lapsilta ja palvelusväeltä 50 penniä.

Lehti-ilmoitus näytöksestä, jossa esiintyjinä oli kaksi tummaihoista naista.
Tämä kaksikko ihmetytti syrjäseutujen suomalaisia 1880-luvulla. "Ketti ja Alice" olivat mainostekstin väittämän perusteella Alabamasta.Kuvakaappaus kansallisarkiston tietokannasta

Sinä vuonna esitystä ei nähty. Seuraavasta Savo-lehden numerosta selvisi, miten viranomaiset olivat sulkeneet esitystilan jo markkinoiden aattoiltana, “esiintulleista syistä”. “Elämä muutoin on ollut tavallista markkinaelämää; kiljumista ja reuhaamista. Humalaisia oikein kosolta”, toimittaja jatkoi.

Vähän ajan kuluttua tuli vihainen isä, että mikä juttu tämä oikein on, kun on joku eläin purrut poikaa. Peter Lindfors

Taikuri Timo Puonti muistaa, miten vielä 1950-luvullakin markkinateltassa kierrätettiin näytillä lyhytkasvuista miestä. Esityksen jälkeen häntä manageroinut kahlekuningas pani esiintyjän säkkiin ja työnsi tämän käsikärryillä matkoihinsa. Kukapa olisi pääsylippua maksanut, jos olisi nähnyt esiintyjän ilmaiseksi kylillä, Puonti järkeilee.

– Joskus [manageri] meni kapakkaan ryyppäämään ja Arvo jäi kapakan eteen itkemään kärryissä. Aika julmaa touhua se on ollut.

"Siihen tuli reipas nuorimies, joka löi sutta kepillä kuonolle"

Eräänä tammikuun päivänä vuonna 1962 Kuopion tori oli jälleen täynnä nähtävää. Sen vuoden Tammimarkkinoiden vetonaula oli suuri eläinnäyttely. Sika soitti pianoa, karhu joi pullosta vettä – eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja Peter Lindfors muistaa, miten Kuopion talvipakkasten keskelle oli tuotu jopa virtahepo. Hän on kirjannut näkemänsä esitykset tarkkaan muistiin.

Eläinnäyttelyn pitäjä seisoi korokkeella houkuttelemassa ihmisiä tulemaan “marmoriportaita ylös ja sitten alas eläinparatiisiin”. Välillä hän kaivoi puseronsa sisältä pythonkäärmeen, joka oli luikerrellut sinne lämmittelemään.

– Esityksen huippukohta oli, kun hän laittoi käärmeen pään kokonaan suuhunsa.

Se ei kuitenkaan ollut eläin, joka jäi parhaiten nuoren kuopiolaispojan mieleen.

Virtahepo aitauksessaan.
Hummeli-virtahepo oli osa Tivoli Sariolan kiertueita 1960-luvulla.Keravan museo, Sariola kokoelma

Toinen markkinapäivä oli perinteisesti kouluissa vapaapäivä. Niinpä tori oli täynnä parveilevia koululaisia, joille esityksiin ilmaiseksi livahtaminen oli Lindforsin mukaan kuin urheilumuoto.

Yksi tällainen seikkailu päättyi ikävästi, kun toinen koulupoika kiersi eläinhäkin vierustaa tirkistelypaikkaa etsien. Häkki oli toiselta puolelta suljettu kokonaan, mutta toisella puolella siinä olivat vain kalterit. Poika kuljetti kättään häkin seinää vasten kävellessään. Kun hän tuli kalterin kohdalle, hän tarttui siihen kädellään. Se oli suden häkki.

– Samalla susi iski käteen kiinni eikä päästänyt irti ennen kuin siihen tuli reipas nuorimies, joka löi sutta kepillä kuonolle. Sitten se irrotti ja poika hävisi johonkin.

Eläinnäyttelyn pitäjä yritti vielä löytää pojan, jotta hänet olisi viety sairaalaan. Poika oli kuitenkin mennyt menojaan.

– Vähän ajan kuluttua tuli vihainen isä, että mikä juttu tämä oikein on, kun on joku eläin purrut poikaa, Lindfors muistaa.

"Julkisella paikalla ei nähnyt naisia bikineissä"

Nyky-yhteiskuntaa haukutaan usein sääntö-Suomeksi, mutta kiertävien esiintyjien kulta-aikana kontrolli oli monesti paljon tiukempaa. Yksi esimerkki tästä on huvivero, jota kannettiin huvitilaisuuksissa vuoteen 1981 asti.

Sen kiertäminen oli lähes taidetta, tunnustaa tivoliyrittäjä Tapio Sariola. Esimerkiksi sirkusesityksen lipun hinnasta maksettiin huviverona huikeat 30 prosenttia. Jos esitys katsottiin voimisteluksi tai varieteeksi, järjestäjät saattoivat päästä 10 prosentilla.

– Ei strippariesityskään ollut strippariesitys, vaan huntuesitys: taidetta, josta ei mennyt huviveroa, Sariola sanoo.

Verokarhu, televisio ja villieläinten käytön kieltävä laki panivat kiertävät tivoliesiintyjät tiukoille. Peter Lindfors muistaa Unto Sariolan ennustaneen 1960-luvun lopussa, että esitykset eivät jatkuisi pitkään.

Sitten tulivat stripparit.

K18-ohjelmisto saapui Suomeen tuulahduksena lännestä. Ruotsissa markkinahuvit olivat muuttuneet 1970-luvun vaihteessa täysin. Pohjanlahden yli tuotiin kiertueelle Colorado Show- ja Paper Moon -nimiset esitykset. Fakiiri Ali Ben Hassan työnsi piikkejä poskesta läpi ja vähäpukeiset naiset tanssivat.

– Se oli sitä aikaa, että julkisella paikalla ei nähnyt naisia, jotka olisivat olleet bikineissä. Se oli tavatonta! puuskahtaa Tuomo Seiterä, joka kiersi tuolloin lapsena perheensä pitämän Tivoli Seiterän mukana.

Varmasti hyvä show, kun poliisitkin puuttuivat

Yhtäkkiä kaikilla tivoleilla piti olla striptease-esitys. Seiterällä oli Colorado Show’nsa, Sariolalla Striptease aus Reperbahn. Lyhytaikaiseksi jäänyt Pellikan tivoli oli suorastaan erikoistunut strippitelttoihin. Toisille yrittäjille esityksen taiteellisuus oli tärkeämpää, toisille riitti, että vaatteet lähtevät.

– Voi voi… kyllä siellä oli vähemmänkin hohdokkaita esityksiä, Tapio Sariola miettii nyt.

Markkinoiden stripparit eivät tietenkään ilmestyneet tyhjästä. He olivat suoraa jatkumoa vähissä hepeneissä jo ennen sotia esiintyneille käärmetanssijoille.

Elämä muutoin on ollut tavallista markkinaelämää; kiljumista ja reuhaamista. Kuopio-lehti, 1882

Rohkeat esitykset eivät silti olleet tervetulleita joka paikkaan. Taikuri Timo Puonti muistaa, miten monissa paikoissa nimismies lähetti strippiteltan yrittäjät matkoihinsa. Uskovaiset asukkaat olisivat kuulemma tulleet niin yrittäjän kuin nimismiehen silmille, jos lupa olisi hellinnyt.

– Tammisaaren markkinoilla joku soitti poliisit paikalle, kun homma meni hänestä niin härskiksi, mainitsee puolestaan Tuomo Seiterä.

Ilmiantaja ei arvannut, että rikosilmoitus oli strippiteltalle parasta mahdollista mainosta. Kun tivoliperheen isä Lauri Seiterä palasi poliisin kuulustelusta, hän kiinnitti saamansa kuulustelupöytäkirjan ikkunaan.

– Kun ihmiset näkivät sen, he ajattelivat, että varmasti on hyvä show, kun poliisitkin on siihen puuttuneet.

Niin Tuomo Seiterä kuin Tapio Sariola olivat tuolloin vasta lapsia tai teinejä, jotka kiersivät perheyrityksensä mukana. Itse he eivät esitysten moraalisia ulottuvuuksia problematisoineet: ne toivat leivän siinä missä mikä tahansa muu työ.

Maailman suurinta humpuukia

K18-esitykset olivat sulassa sovussa koko perheen ohjelman kanssa markkinoilla. Kouluista vapaalla olleet lapset yrittivät kurkistella teltan reunan alta, kuinka aikuiset katsoivat vähäpukeisia naisia tai pelasivat kahvipakettipanoksilla rulettia.

Taikuriteltassa Markku Purho viihdytti tempuillaan lapsia sillä välin, kun kahlekuningas Aimo Leikas teki enemmän aikuiseen makuun sopivia numeroitaan. Ne olivat esityksiä, joissa hän muka hirttäytyi tai pani päänsä giljotiiniin.

Myöhemmin Leikkaan ura päättyi traagisesti nimenomaan markkinaesitykseen. Taikuriteltan yleisö katsoi läheltä, miten hengenvaarallisista tempuistaan tunnettu fakiiri ampui itsensä kesken venäläisen ruletin esitystä. Leikas ei ollut vielä edes kolmeakymmentä.

Leikkaan kuolema tapahtui Hartolan markkinoilla vuonna 1976. Purho jaksoi markkinoilla vielä kaksi vuotta. Silloin toreja kiertävät tivoliesitykset vetivät kuitenkin jo viimeisiään. Purho kertoo, miten markkinakansalta narrattiin viimeisiä markkoja.

– Oli näkymätön mies tynnyrissä -esitys, jossa pääsi markalla kurkistamaan tynnyriin. Rahat sai takaisin jos näki miehen, hän muistelee.

Fata Morganaa esitti kuka milloinkin. Viimeinen oli Olli-niminen mies, jolla oli naisen peruukki päässä. Tuomo Seiterä

Samaa sarjaa edusti Tivoli Seiterän “Maailman suurinta humpuukia” -esitys. Siinä marssitettiin pitkän teltan toisesta päästä sisään ne asiakkaat, jotka ostivat viiden markan pääsylipun. Toisesta päästä tuotiin sisään ne, jotka ostivat kolmen markan pääsylipun. Kun asiakkaat olivat paikoillaan, teltan keskellä ollut esirippu vedettiin sivuun. Hölmistyneet katsojat saivat töllistellä toisiaan.

Sitten oli kuuluisa Fata Morgana, eli nainen ilman alaruumista. Hän ahtautui sametilla vuorattuun koppiin, johon asennettujen peilien avulla synnytettiin katsojalle illuusio, että esiintyjällä oli pään alapuolella pelkkää tyhjää.

– Fata Morganaa esitti kuka milloinkin. Viimeinen oli Olli-niminen mies, jolla oli naisen peruukki päässä. Vaikka ei kai näitä saisi paljastaa, Tuomo Seiterä hekottelee.

Tuomo Seiterä ei tiedä, onko tämä tositarina vai urbaani legenda, mutta hänen isänsä Lauri kertoi eräästä esityksestä, jota markkinoitiin 1970-luvulla nimellä “Tähtiä Haminan yössä”. Mainoksessa annettiin ymmärtää, että esiintymiseen kuuluisi ehkä vähäpukeisia naisia.

Kun asiakkaat saapuivat telttaan, sen katto vedettiin pois. Paljastui näkymä Haminan iltataivaalle.

Kuvakaappaus lehti-ilmoituksesta, jossa mainostetaan eläintenkesyttäjää.
"Italialainen eläintenkesyttäjä Caramatti" mainosti tarjoavansa Kuopion tammimarkkinoilla karhupainia vuonna 1882.Kuvakaappaus kansallisarkiston tietokannasta

Kun kilpailu maksavasta markkinakansasta kävi yhä epätoivoisemmaksi, perinteiset tivolisuvut eivät enää palanneet toreille. Juuri strippariesitykset jatkoivat pisimpään.

Niitä pyörittämään tuli uusia yrittäjiä, joita sariolat ja seiterät ja muut eivät välttämättä tunteneet. Taikuri Timo Puonti muistelee, miten yksi uusi yrittäjä ilmoitti Hymy-lehden haastattelussa nimekseen entisen kansakoulun opettajansa nimen, tämä kun oli ollut "v-mäinen mies". Suuren maailman meininki alkoi muuttua entistä vähemmän hohdokkaaksi.

Aika julmaa touhua se on ollut. Timo Puonti

Markkinoilla kiertäneet tivoliesiintyjät ovat pitäneet yhtä senkin jälkeen, kun esitykset loppuivat. Kukaan heistä ei kuitenkaan tunnu tietävän mitään siitä, mitä striptease-esitysten naisille tapahtui. Esiintyjät olivat yleensä suomalaisia rahan ja työn tarpeessa olleita seikkailunhaluisia nuoria naisia, jotka hävisivät kuka minnekin. Osan vei luultavasti alkoholi, joka oli monen kiertävän esiintyjän heikkous.

– Siellä oli muutamia, jotka kiersivät useamman vuoden, mutta vaihtuvuus saattoi olla aika nopeaa. Ura saattoi jäädä lyhyeksikin. Ainakin osa on kuollut pois, miettii vuosina 1974–1978 markkinoilla taikonut Markku Purho.

Kun markkinoiden strippariperinne kuoli pois, kuoli myös perinne markkinoilla kiertäneistä esityksistä. Taikurit ja stripparit ovat nyt netissä meidän kaikkien taskuissa ja villieläimet eläintarhoissa.

Ensimmäinen homoavioliitto rekisteröitiin puolivahingossa Venäjällä – pariskunnan ilo loppui lyhyeen

0
0

Venäläinen homopari näytti perjantaina todistaneen todeksi suomalaisen sananlaskun: yrittänyttä ei laiteta. Vastikään Tanskassa avioitunut pariskunta sai avioliittonsa lähes puolivahingossa virallistetuksi kotimaassaan, vaikka Venäjä ei tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoja.

Kun Pavel Stotsko ja Jevgeni Voijtsehovski palasivat Kööpenhaminasta kotiin, he veivät passinsa viranomaisille, jotta uusi sivilisääty kirjattaisiin niihin. Miesten yllätykseksi virkamies löi passeihin avioitumista merkitsevät leimat ilmeenkään värähtämättä. Pariskunta kertoi tapauksesta perjantaina venäläiselle tv-kanava Dozdhille.

Venäjällä on laki, jonka mukaan ulkomailla solmitut avioliitot tunnustetaan. Koska Venäjä ei tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoja, Stotsko ja Voijtsehovski eivät uskoneet että sivilisäädyn muutos olisi edes teoriassa mahdollinen. Käytäntö näytti kuitenkin hetkellisesti olevan toinen.

Viranomaisten täyskäännös

Voitonriemu loppui kuitenkin nopeasti, kun tieto onnistuneesta rekisteröimisestä levisi tiedotusvälineissä. Venäjän poliisi julisti Stotskon ja Voijtsehovskin passit mitätöidyiksi. Lisäksi poliisi ilmoitti irtisanovansa virkamiehen, joka löi passeihin muutosleimat.

Myöhemmin illalla Stotsko kertoi tv-kanava Dozdhille, että ryhmä poliiseja oli myös vieraillut uutisten jälkeen hänen vanhempiensa luona.

Stotsko kertoi myös, ettei Venäjän poliisi ole ilmoittanut pariskunnalle suoraan passien mitätöinnistä, vaan he ovat lukeneet aiheesta poliisin tiedotteesta.

– Tarkoittaako tämä, että meiltä on viety Venäjän kansalaisuus, sitä emme vielä ymmärrä, Stotsko sanoi.

Ensimmäisen kauden kansanedustaja Mikko Kärnä on Suomen vaikutusvaltaisin poliitikko Twitterissä – Miten se on mahdollista?

0
0

Vaikutusvallan mittaaminen pelkän Twitter- tai Facebook-aktiivisuuden perusteella on luonnollisesti hieman kyseenalaista, mutta mikäli näkyvyys sosiaalisessa mediassa ennustaa jotain tulevaisuudesta, ei ensimmäisen kauden poliitikon Mikko Kärnän päättäjän ura katkea tähän istuntokauteen.

Enontekiön entinen kunnanjohtaja Mikko Kärnä (kesk.) on eduskunnan ahkerin ja näkyvin somepoliitikko. Kärnän julkaisutahti on hengästyttävä, viidestä viiteenkymmeneen twiittiä päivässä ja sen päälle päivittäiset Facebook-päivitykset kahdelle tilille.

– Facebookissa käytän omaa henkilökohtaista sivua ja poliitikkosivua. Pyrin siihen, että laitan poliitikkosivulle kerran päivässä jotakin materiaalia ja omalle sivulle kevyempiä asioita hieman enemmän, Kärnä sanoo.

Aktiivisuus on myös kantanut hedelmää. Suomi Twitterin vertailuja ja analyysejä tarjoavan Pinnalla-palvelun listauksen, Suomi Twitter 2017 mukaan Mikko Kärnä on Suomen vaikutusvaltaisin Twitter-poliitikko. Hänen twiittejään jaettiin eteenpäin keskimäärin 5700 kertaa kuukaudessa.

Listan kuudentena olevan Kärnän yläpuolella ovat mediataloista vain Yle ja Helsingin Sanomat. Toiseksi vaikutusvaltaisin poliitikko löytyy vasta sijalta 19, hän on kokoomuksen Juhana Vartiainen.

Näin yksikertaista tämä ei kuitenkaan ole.

Katalonian peesissä

Vaikka Kärnä on hengästyttävän aktiivinen keskustelija suomalaisessa somessa, on hänen Twitter-liikenteensä pitkälti ulkomaista tuontia. Kun muiden Suomi Twitterin kärkisijalle nousseiden suomalaisuus-aste on selvästi yli 90 prosenttia, on se Kärnällä alle 28 prosenttia.

Kärnän nousu Suomi Twitterin kärkeen voidaan sanoa tapahtuneen syyskuussa 2017 ja tunnisteella #catalonia.

Pinnalla -palvelun perustaja Pyry-Samuli Lahti kertoo, että Kärnän yleisö laajentui merkittävästi Suomen ulkopuolelle syyskuussa 2017, jolloin hän otti käyttöön #catalonia -aihetunnisteen.

– Hän sai ennen syyskuuta keskimäärin noin kaksi tuhatta uudelleen twiittausta kuukaudessa. Syyskuun lopulla hän rupesi twiittaamaan #catalonia aihetunnisteella ja määrä moninkertaistui ja oli marraskuussa jo noin 70 000 uudelleen twiittausta tai twiittiä hänelle, Pyry-Samuli Lahti kertoo.

Lahti teki pika-analyysin yhdestä Kärnän ensimmäisistä suosituista Catalonia aiheista ja sen perusteella voi sanoa, että lähes kaikki retwiittaajat olivat Suomen ulkopuolelta.

Lahden mukaan on vaikea arvioida, kuinka suuri osa #catalonia-tunnisteen uudelleentwiittaajista on botteja tai maksettuja retwiittaajia. Hän epäilee, että poliittisissa aiheissa saatetaan hyvin käyttää näkyvyyden parantamiseksi ostettuja retweettaajia. Tällä hän ei tarkoita, että Kärnä käyttäsi rahaa näkyvyyden lisäämiseksi, vaan espanjalaiset tai katalonialaiset.

Ainainen vaalikampanja

Omilla äänillä ei Enontekiöltä olisi saatu edustajaa Arkadianmäelle – siihen tarvittiin Paavo Väyrysen vetoapua ja europarlamentaarikoksi siirtymistä. Kärnä nousi tavoitteeseensa varasijalta.

Sen jälkeen Kärnä ei ole hukannut aikaa. Hän irtisanoutui kunnanjohtajan virastaan ja heittäytyi täysipäiväiseksi poliitikoksi, jolla ei ole paluuta entiseen.

Seuraavat vaalit ratkaistaan somessa, uskoo Kärnä. Ja toimii kuten saarnaa.

– Sosiaalisen median käyttö tulee vaali vaalilta entistä tärkeämmäksi. Seuraavat eduskuntavaalit tullaan pitkälti ratkaisemaan sillä, että minkälainen preesens (läsnäolo) henkilöllä on sosiaalisessa mediassa.

Erityisesti keskustelu ja omien mielipiteiden perustelu kansalaisille on Kärnän mielestä avain suosioon, pelkällä mielipiteellä ei somessa pitkälle pötkitä.

– Tärkeintä on olla ajan hermolla ja valmius keskustella kansalaisten kanssa.

Keskustan kansanedustajaehdokas, Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä kampanjoi keskustan teltalla Rovaniemen markkinoilla 17. maaliskuuta.
Keskustan kansanedustajaehdokas, Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä kampanjoi keskustan teltalla Rovaniemen markkinoilla 17. maaliskuuta.Perttu Ruokangas / Yle

Digitaalinen tupailta

Kärnä kertoo lainaavansa kokenutta keskustalaista vaikuttajaa Seppo Kääriäistä sanoessaan, että sosiaalinen media on kuin digitaalinen tupailta.

– Kansalaiset ja päättäjät tapaavat sosiaalisessa mediassa.

Kärnä kertoo pitäneensä keskustan ryhmässä koulutuksia sosiaalisesta mediasta, siitä miten poliitikon someläsnäolo onnistuu ja miten siellä pääsee mahdollisimman suureen vaikuttavuuteen.

Poliitikkojen aktivoituminen somessa vain vaalien alla saa Kärnältä tyrmäyksen.

– Ihmiset näkevät kyllä sen läpi, jos aktivoidutaan vain silloin, kun ollaan keräämässä itselle kannatusta. Somessa täytyy tehdä töitä aina ja koko ajan. Sitä kautta sitä omaa vaikutusvaltaa somessa kerätään.

Kuinka paljon autoilu maksaa? Yle pyysi ja Autoliitto laski esimerkit – "Itsensä huijaamista, jos ajattelee vain käyttökustannuksia"

0
0

Kuinka paljon auton pitäminen maksaa ja onko sillä käyttökustannuksissa väliä hyrrääkö allasi bensiini-, diesel- vai hybridiauto? Pyysimme Autoliittoa laskemaan auton ylläpitoon liittyviä kustannuksia kolmen eri hintaluokan autoilla.

Laskelmissa on käytetty esimerkkeinä bensiini-, diesel- ja pistokehybridiautoja. Laskelmissa on arvio auton käyttökuluista yhden vuoden ajalta ja koko viiden vuoden pitoajalta. Oletuksena on, että autolla ajetaan vuodessa 18 000 kilometriä. Autoliiton laskelmassa on otettu huomioon ajoneuvoveron perusvero vuodessa sekä mahdollinen käyttövoimavero, arvonalenema, polttoainekulut, vakuutukset, pysäköinnit ja huollot. Lisää laskelman perusteista voi lukea jutun lopusta.

Auton perä ja pakoputki.
Suurin kustannus, mitä auton pitämisestä tulee, on auton arvonalenema.Anatoliy Kosolapov / AOP

Autoliiton viestintäpäällikön Jukka Tolvasen mukaan hämmentävän moni autoilija ajattelee, että auton käyttökustannukset ovat lähinnä vain polttoainekulut ja muut kustannukset tulevat jossakin siinä sivussa.

– On selvää, että autoilu ja auton pitäminen ei ole mitään halpaa hommaa. Suurin kustannus, mitä auton pitämisestä tulee, on auton arvonalenema. Sehän on itsensä huijaamista, jos ajattelee, että kustannukset ovat vain käytöstä, sanoo Tolvanen.

Tolvasen mukaan pelkästään arvonalenemisessa vaikuttaa auton merkki, malli, ajetut kilometrit ja se, kuinka hyvin siitä pidetään huolta.

– Kun ensimmäinen tupakka on poltettu autossa, niin se on kuin seteleitä heittäisi ilmaan, hän sanoo.

Alle 20 000 euroa maksava auto

Vertailussa on käytetty esimerkkiautoina Seat Ibizan kahta eri mallia. Jos auton arvonalenemaa ei oteta huomioon, maksaa tämän hintaluokan auto omistajalleen polttoaineesta riippuen vuodessa 2 700–3 100 euroa. Kuukaudessa se tarkoittaisi noin 233–260 euroa ja tähän mahdolliset lainakulut päälle.

Alle 20000 maksavan auton kustannukset.

Kustannukset nousevat noin 5 000 euroon vuodessa, jos huomioon otetaan auton arvonalenema. Viiden vuoden aikana kustannukset ovat laskelman perusteella noin 25 000 euroa.

Pelkästään polttoaineisiin menee laskelman perusteella reilut tuhat euroa vuodessa.

– Polttoainekustannukset riippuvat siitä, minkälaista ajoa autolla on ja minkälainen on kuskin ajotyyli. Jos ajaa paljon, niin diesel on usein taloudellisin vaihtoehto, sanoo Tolvanen.

20 000–30 000 euroa maksava auto

Tämän hintaluokan autossa dieselauton pitäminen maksaa vuodessa muutaman satasen vähemmän kuin bensiiniauto, jos auton arvonalenemaa ei oteta huomioon. Laskelmassa esimerkkiautoina ovat Skoda ja Volkswagen. Vertailukohtana laskelmassa on käytetty 42 000 euroa maksavaa pistokehybridiautoa, joka on laskelman perusteella halvempi vaihtoehto vuositasolla kuin bensa- tai dieselautot.

20000-30000 maksavan auton kustannukset.

Jos arvon aleneminen lisätään vuosikuluihin, nousevat summat 6 000 eurosta reiluun 7 000 euroon. Kallein tässä tapauksessa on pistokehybridi.

– Kyseessä on laskelmassa hivenen kalliimpi auto, joten arvo alenee enemmän kuin vastaavasti halvempien perinteisten autojen. Pistokehybridien arvo voi alentua vieläkin laskettua rajummin, koska ne ovat uutta teknologiaa ja uusia sähköautomalleja tulee edullisempana markkinoille, joten käytettyjen autojen hintakin alenee.

Tolvanen uskoo, että etenkin pistokehybdiriautot kiinnostavat suomalaisia tulevaisuudessakin. Näin siksi, että lyhyemmät matkat voi autolla kulkea pelkällä sähköllä ja pidemmät matkat polttomoottorin voimin.

40 000–50 000 maksava auto

Tämän hintaluokan autoissa vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat 2 700–3 300 euroa, jos arvonalenemaa ei oteta huomioon. Esimerkkiautoina ovat Volkswagenin eri mallit. Tässä tapauksessa pistokehybridi on halvin vaihtoehto, mutta arvonalenema huomioiden asetelma kääntyy päälaelleen.

30000-40000 maksavan auton kustannukset.

Laskelmassa bensiiniauton polttoainekustannukset ovat vuodessa reilut 1 600 euroa ja dieselautossa vajaat 1 300. Pistokehybridiautolla kustannukset jäävät nykyisillä polttoainehinnoilla juuri ja juuri alle tuhannen euron.

Minkälainen auto sitten kannattaa ostaa, jos haluaa päästä mahdollisimman halvalla?

– Jos miettii pelkästään hintaa, niin vähän vanhempi käytetty auto on hyvä, mutta tietenkin pitää miettiä myös mukavuutta, turvallisuutta ja ympäristötekijöitä, pohtii Tolvanen.

Näin laskelma tehtiin

Laskelmat on tehty esimerkkiautojen perusteella, joten kustannusarviot ovat suuntaa antavia.

Ajoneuvon käyttökuluissa otettiin huomioon ajoneuvovero, jonka perusteena oli Co2-arvo, eli keskimääräinen polttoaineenkulutus.

Vakuutukset on laskettu 42-vuotiaan Helsingissä asuvan miehen tiedoilla ja taulukossa mainituilla autoilla.

Huolloista ja korjauksista on tehty karkea kustannusarvio, joka voi heitellä riippuen huoltoliikkeistä ja huoltotottumuksista.

Pysäköinnit on laskettu Helsingin asukaspysäköinnin hinnalla 22 euroa kuukaudessa.

Polttoainehinnat ovat polttoaine.net-palvelusta. Polttoainekulujen laskemisessa Autoliitto käytti laskelmassa hieman EU:n laboratoriossa testattua keskikulutusta suurempaa arvoa.

Autoa tankataan.
Arvonalenemisessa vaikuttaa auton merkki, malli, ajetut kilometrit ja se, kuinka hyvin siitä pidetään huolta.Henrietta Hassinen / Yle

Autoliiton viestintäpäällikön Jukka Tolvasen mukaan pistokehybridiautojen kohdalla polttoaineen kulutus riippuu ajokilometrien lisäksi siitä, millä polttoaineella ajetaan.

– Eli jos kaksi henkilöä ajaa 18 000 km/v, mutta toinen ajaa vaikka 30 km:n matkaa töihin ja pystyy aina lataamaan auton kotona ja työpaikalla, ja toinen ajaa puolestaan 200 km:n matkaa ja lataa vain toisessa kohteessa autonsa, niin kulut ovat hyvin erilaiset, selvittää Tolvanen laskennan taustoja.

Pistokehybridiautojen kohdalla laskelmassa ei ole otettu huomioon sähkönkulutusta ja hintaa.

Auton arvonalenemassa on käytetty kaavaa, jossa ensimmäisenä vuotena arvo alenee 18 prosenttia ja siitä eteenpäin 14 prosenttia vuodessa.

Laskelmissa ei ole otettu huomioon mahdollisesti autoon otettua lainaa ja sen lyhentämistä.

Yhdysvaltain voimisteluliiton johtokunta eroaa – taustalla laaja hyväksikäyttöskandaali

0
0

Yhdysvaltain voimisteluliiton koko johtokunta eroaa voimistelumaailmaa ravistelleen hyväksikäyttötapauksen seurauksena.

Kolme liiton johtohenkilöä erosi jo aiemmin skandaalin takia. Yhdysvaltain olympiakomitea on kuitenkin sittemmin vaatinut, että koko voimisteluliiton johtokunta eroaa kuun loppuun mennessä tai liitolta viedään sen virallinen asema.

Michiganin yliopiston ja Yhdysvaltain voimistelumaajoukkueen entinen lääkäri Larry Nassar sai tällä viikolla 40–175 vuoden vankeustuomion laajassa hyväksikäyttöjutussa.

Yli 150 todistajan mukaan Nassar käytti heitä seksuaalisesti hyväkseen, kun he olivat lapsia tai nuoria. Voimisteluliittoa on arvosteltu voimakkaasti hidastelusta väärinkäytöksiin puuttumisessa.

Ensi vuonna 100 000 suomalaista pääsee suolistosyövän seulontoihin – tauti tappaa joka vuosi 1 200 ihmistä

0
0

Joka vuosi 1 200 suomalaista kuolee suolistosyöpään. Siihen sairastuneiden ihmisten määrä on kaksinkertaistunut 50 viime vuoden aikana ja se on tätä nykyä kolmanneksi yleisin syöpä sekä naisilla että miehillä. Vaikka hoitotulokset ovat parantuneet, edelleen 40 prosenttia sairastuneista kuolee tautiin.

Kuolleisuutta voitaisiin selvästi vähentää koko kansan kattavilla seulonnoilla, sanoo HUS:in gastroenterologian klinikan ylilääkäri Martti Färkkilä.

– Paksusuolen syövän esiasteet, polyypit, voidaan selvästi todeta suolesta paksusuolen tähystyksessä. Tähystyksellä voidaan vähentää suolistosyöpäkuolleisuutta jopa 90 prosenttia.

Färkkilä istuu mukana työryhmässä, joka suunnittelee paksusuolen syövän seulontojen käyttöönottoa. Hänen mukaansa paksusuolen syövän hoidon resurssit pitäisi ohjata syövän varhaiseen toteamiseen sen sijaan, että nyt niitä käytetään eniten jo levinneen paksusuolisyövän hoitoon ja taudin terminaalivaiheeseen.

– Potilaalle saatetaan tehdä etäpesäkkeiden vuoksi maksaleikkauksia tai antaa sytostaatteja. Elinkuukausia on siinä vaiheessa yleensä jäljellä vain muutamia.

Yli satatuhatta ihmistä pääsee seulontaan jo ensi vuonna

Yksi askel kohti valtakunnallisia seulontoja alkaa ensi vuonna, kun ainakin kahdeksan kuntaa on mukana uudessa kokeilussa. Niissä on seulontaikäistä väestöä reilut satatuhatta henkeä. Kokeiluhankkeessa kutsun saavat kaikki 60–74-vuotiaat kuntalaiset. Testeissä otetaan huomioon ikä, sukupuoli, sukuhistoria ja tupakointi.

– Riskiryhmät ohjattaisiin suoraan kolonoskopiaan eli tähystykseen, muut seulottaisiin kahden vuoden välein ulosteen veritestillä, sanoo ylilääkäri Färkkilä.

Miehillä paksu- ja peräsuolisyövän riski on selvästi korkeampi kuin naisilla.

Uusi tapa seuloa paksusuolen syöpää

Paksusuolen syövän seulontaan on kehitetty uusi, helpompi menetelmä. Entisen kolmen peräkkäisen päivän ulostenäytteen sijaan tarvitaan vain yksi näyte. Lisäksi testi analysoidaan koneellisesti, joten laboratoriohenkilökuntaa tarvitaan nykyistä vähemmän.

– Seulontaan on helpompi osallistua, kun tarvitaan vain yksi näyte, sanoo Suomen Syöpärekisterin seulontajohtaja Tytti Sarkeala.

– Toisaalta jo aiemmin tehdyssä kokeilussa osallistumisprosentti oli jopa 70, vaikka näytteitä otettiin kolme.

Sote saattaa sotkea suunnitelmia

Kokeilun jälkeen seulonnat on tarkoitus laajentaa valtakunnallisiksi.

– Valtakunnallista ohjelmaa joudutaan kuitenkin vielä odottamaan, sillä ensin pitää saada esimerkiksi kaikki laboratorioasiat kuntoon. Myös Postin pitää olla näytteiden kuljettamisessa mukana, sanoo Sarkeala.

Suurimpana jarruna saattaa kuitenkin olla sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen sote. Vielä ei tiedetä, kuuluvatko Euroopan unioninkin suosittamat seulonnat maakunnille vai suurille sairaanhoitopiireille.

Kun vastuu terveydenhoidon järjestämisestä siirtyy maakunnille vuonna 2020, linjauksen pitää olla valmis. Sen jälkeen seulonta-asetusta muutetaan ja siihen sisällytetään aiempien rintasyövän ja kohdunkaulasyövän seulonnan lisäksi suolistosyövät.


Miljardööripariskunta murhattiin Kanadassa kotinsa uima-altaalle

0
0

Yksi Kanadan rikkaimmista miehistä, 75-vuotias Barry Sherman, ja hänen 70-vuotias vaimonsa Honey Sherman olivat tunnettuja hyväntekeväisyydestä. Heidän äkilliset kuolemansa järkyttivät monia kanadalaisia. Pariskunta löydettiin kuolleina kotoaan joulukuussa.

Nyt Kanadan poliisi sanoo, että heidät murhattiin. Pariskunnan ruumiiden löytymisen jälkeen media kertoi poliisin lähteistä, joiden mukaan kuolemia tutkittaisiin myrkytysmurhana. Toronton poliisin mukaan myrkytys on kuitenkin vain yksi teoria, jota poliisi tutkii muiden tarkasteltavien teorioiden joukossa.

Poliisin mukaan pariskunta nähtiin elossa viimeisen kerran illalla 13. joulukuuta. Tämän jälkeen pariskunta ei ole myöskään ollut yhteydessä perheeseensä. Pariskunnan kotoa ei ole löytynyt merkkejä siitä, että sinne olisi väkisin menty sisään.

Kaksi päivää myöhemmin pariskunta löytyi täysissä pukimissa uima-altaan reunalta puoli-istuvasta asennosta. Pariskunta on ollut sidottuna jonkinlaisiin vöihin. Poliisin mukaan kuuden viikon tutkimusten jälkeen näyttää siltä, että kyseessä on kaksoismurha.

Uusista yksityiskohdista kerrottiin samana päivänä, kun Shermanin perustaman lääkejätti Apotexin toimitusjohtaja erosi.

Kuka oli Barry Sherman?

Barry Sherman osti setänsä yrityksen tämän kuoltua ja rakensi siitä jättimäisen, 10 000 ihmistä työllistävän Apotexin. Shermanin kuolleen sedän lapset ovat väittäneet, että heitä on huijattu ja vaativat osuuksia Apotexista. Oikeus on hylännyt väitteet. Myös hänen varainkeruukampanjaansa Justin Trudeaulle tutkitiin ennen kuin Trudeausta tuli Kanadan pääministeri.

Barry Sherman oli useissa sairaaloiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen hallituksissa ja juutalaisjärjestöissä. Pariskunta on lahjoittanut miljoonia hyväntekeväisyyteen.

Lue lisää:

CBC Toronto: Barry and Honey Sherman deaths a targeted double homicide, police say

BBC: Canadian billionaire Sherman couple 'murdered'

Näin seuraat presidentinvaaleja Ylen eri kanavilla – Tätä kaikkea on vaali-iltana tarjolla

0
0

Ylen vaalistudiolla käy kuhina.

Presidentinvaalien tv-lähetyksen tuottaja Krista Taubert on tyytyväinen siihen, että studion lattian väriksi tuli valkoinen eikä musta. Valkoinen näyttää raikkaalta tv-ruudussa.

Paikalla harjoituksissa on tuttuja kasvoja. Pöydän takana istuu jo valmiina vaalilähetysten vakiohahmo Matti Rönkä.

– Kyllä se on mieluinen rooli, Matti toteaa vaali-illan pestistä.

– Se on niitä parhaita palvelutehtäviä olla kertomassa sitä uutisista suurinta, että kenestä tulee presidentti. Ihmisiä kiinnostaa, ehdokkaita jännittää, Rönkä kommentoi harjoitusten lomassa.

Toinen uutisjuontaja, Piia Pasanen hyppää vekkihameessaan ja vielä vain kevyessä meikissä pitkän varren päässä liikkuvan kameran eteen harjoittelemaan eri puolueiden ehdokkaiden esittelyjä.

Ehdokkaat ilmestyvät tv-monitorin kuvaan Piian ympärille yksi toisensa jälkeen virtuaalihahmoina. Kameran etupuolella Piia ei hahmoja näe.

Ylen uutisjuontaja Piia Pasanen
Ylen uutisjuontaja Piia PasanenOuti Kuitunen/ Yle

Vaaleihin valmistaudutaan televisiossa, radiossa ja nettitoimituksessa

Ylen eri toimituksissa on valmistauduttu kiivaasti presidentinvaalipäivään. Tv- ja radiostudioilla harjoitellaan vaali-iltaa varten, suomeksi ja ruotsiksi, sekä testataan yhteyksiä eri puolille.

Vaalistudioiden lisäksi Yle on läsnä ehdokkaiden vaalivalvojaisissa sekä säätytalolla. Yhteyttä pidetään myös ulkomaan kirjeenvaihtajiin.

– Tämähän on sellainen lähetys, että oikeastaan sen käsikirjoituksen voi tehdä siihen iltakahdeksaan asti ja sen jälkeen eletään sitten hetkessä ja reagoidaan siihen mitä tapahtuu. Tässä on monta liikkuvaa osaa, jotka täytyy saada paikoilleen ja paljon ihmisiä tässä tiimissä, vaalien tv-lähetyksen tuottaja Krista Taubert toteaa.

Vaalihuoneistojen sulkeuduttua kello 20 julkistetaan ennakkoäänten tulos.

Ylen vaalikonkarilla Matti Röngällä on oma aavistuksensa huomisen illaan kulusta.

– Arvioin, että kello kahdenkymmenen tilanne on tietysti ensimmäinen h-hetki. Silloin saadaan 1,5 miljoonaa ennakkoääntä tietoon. Se saattaa ratkaista koko pelin tai sitten se tuottaa sen jännittävän tilanteen, että pitää odottaa vaalipäivän ääniä. Mahdollisesti, jos tulos on kovin tasainen, niin sitten on vuorossa Ylen oma ennuste, Rönkä muistuttaa.

Ylen uutisjuontaja Matti Rönkä
Ylen uutisjuontaja Matti RönkäOuti Kuitunen/ Yle

Miten Ylen perinteinen vaaliennuste rakentuu?

Ylen vaaliennusteesta vastaava projektipäällikkö Petri Ihalainen, miten Ylen vaaliennuste tehdään?

– Kun vaalipäivänä saadaan ensin ennakkoäänet sisään, niin meillä on jonkinlainen pohja minkä varaan me sitten laskemme näitä vaalipäivänä tulleita ääniä. Näiden yhteissummasta generoidaan lopputulosta ennakoiva arvaus.

Eroaako presidentinvaalien vaaliennusteen tekeminen muista vaaleista siksi, että ehdokkaita on niin vähän?

– Ääntenlaskenta on hyvin samanlaista kaikissa vaaleissa, mutta presidentinvaaleissa ei käytetä mitään vanhoihin äänestyskäyttäytymisiin liittyviä laskennallisia parametreja. Tässä ihan kylmästi todetaan, että nämä on henkilövaalit ja kaikki on muuttunut edellisestä kerrasta. Mihinkään vanhaan ei verrata. Ehdokkaatkin on toki vaihtuneet, mutta ihmiset eivät äänestä presidentinvaaleissa puolueittain.

Mihin aikaan Ylen vaaliennuste saadaan julki tänään?

– Tämä on niin paljon helpompi laskenta kuin esimerkiksi kuntavaalit, että viimeistään iltayhdeksältä pitäisi ennusteen olla siinä kunnossa, että sen uskaltaa julkaista.

Yle uutisten politiikan toimituksen esimes Ari Hakahuhta ja tv-tuottaja Krista Taubert vaalilähetyksen harjoituksissa
Yle uutisten politiikan toimituksen esimes Ari Hakahuhta ja tv-tuottaja Krista Taubert vaalilähetyksen harjoituksissaOuti Kuitunen/ Yle

Tuloksia ja tunnelmia

Kaikille vaali-illan tv-lähetyksen seuraaminen ei ole niin tärkeää. Vaalien etenemistä voi seurata tietysti myös Ylen netistä.

Yle seuraa vaaleja netissä hetki hetkeltä. Netissä on myös reaaliaikainen, tarkka ja yksityiskohtainen tulosseuranta.

Toisaalta myös tv-lähetystä voi seurata suorana netin kautta. Molempi parempi, toteaa Ylen vaalien verkkotuottaja Juho Salminen.

– Seuraa telkkarista tunnelmia ja tarkat tulokset netistä. Se on hyvä kombo.

Tuloslaskennan valmistuttua siirrytään monien eri analyysien pariin.

Voitto-robotti on automatisoitu toimittaja, joka tekee verkkoon kuntakohtaiset tulosraportit. Ne julkaistaan kun koko maan tulos on valmis. Ylen netti tarjoaa siis kaikkein tarkimmat äänestystiedot vaikkapa omasta naapurustostasi sekä muun muassa Ylen politiikan toimittajien tekemät äänestystulosten jälkianalyysit.

Vaalituloksen spekulointi jatkuu tietysti heti maanantaiaamuna eri välineissä.

Kesätöiden haku käy kuumana – "Panosta hakemukseen, ole oma itsesi haastattelussa"

0
0

Raastaako kesätöiden hakeminen hermojasi? Pientä lohtua voisi tuoda tieto siitä, että ensi kesänä työpaikkoja näyttää olevan tarjolla varsin mukavasti.

Elinkeinoelämän keskusliitto kyselee jokaisen vuoden lopussa jäsenyritystensä intoa palkata nuoria kesätöihin seuraavaksi kesäksi.

Tuoreimmassa kyselyssä lähes joka viides yritys kertoi aikeistaan palkata ensi kesäksi lisää kesätyöntekijöitä. Lukema on selvästi korkeammalla tasolla kuin vielä kuluvan vuosikymmenen alussa.

Viikin Prismassa kassamyyjänä työskentelevä Suvi Palmu kertoo, että hänen työsopimuksensa on jatkunut viime kesän kesätöistä lähtien.

– Kesätyön saaminen oli hyvin tärkeää, mä olin silleen, että nyt on pakko saada kesätyö. En kuitenkaan antanut itseni stressata siitä, vaan hain ihan rauhassa, Palmu sanoo.

Palmu pitää lukion jälkeen välivuotta. Tähtäimessä ovat joko puheterapeutin tai kaupan alan opinnot.

Infografiikka
EK kysyy jokaisen vuoden lopussa yritysten innokkuutta palkata kesätyöntekijöitä seuraavaksi kesäksi. Vuoden 2017 lopulla tehdyssä kyselyssä 18 prosenttia vastaajista ilmoitti aikeistaan lisätä kesätyöpaikkoja kesäksi 2018.

Palvelualat työllistävät eniten

Suomen talous on nyt kasvanut pari vuotta, ja samalla ovat nousseet myös kesäpestien määrät. Viime kesänä harpattiin uudelle tasolle, kun EK:n jäsenyrityksissä työskenteli 120 000 kesätyöntekijää.

Ensi kesälle EK tavoittelee jopa 130 000:ta kesätyöpaikkaa. Mikäli tämä toteutuu, kasvua kertyisi kahdeksan prosenttia vuoden takaisesta.

Suurin kesätyöllistäjä on ensi kesänäkin kauppa. Pelkästään S-ryhmä aikoo palkata noin 13 000 työntekijää.

– Suurin osa meidän kesätyöntekijöistä toimii marketeissa, kuten Prismassa, S-marketeissa, Saleissa ja Alepoissa. Myös ABC-liikennemyymäläasemat työllistävät aika paljon, samoin hotellit ja ravintolat, kertoo S-ryhmän henkilöstöjohtaja Susa Nikula.

Nikulan mukaan tarkka määrä riippuu Tutustu työelämään ja tienaa -ohjelman toteutumisesta. Neuvottelut ohjelman jatkosta ovat parhaillaan käynnissä Kaupan liiton ja Palvelualan ammattiliiton välillä.

Nikula toivoo, että ohjelma jatkuu, sillä harjoittelu tarjoaa arvokasta työkokemusta alle 18-vuotiaille.

grafiikka
Kesätyöpaikkojen määrä kääntyi kasvuun vuonna 2016, jolloin myös Suomen talouskasvu lähti käyntiin monen apean vuoden jälkeen.Yle Uutisgrafiikka

Älä myöhästy haastattelusta

Mitä nuoren pitäisi sitten ottaa huomioon kesätyöpaikkaa hakiessaan? Suvi Palmun mukaan tärkeintä on olla oma itsensä.

– Hakemukseen pitää tietysti panostaa. Haastattelun ei kannata antaa hermostuttaa liikaa, on vain täysin oma itsensä, sillä pääsee jo pitkälle. Silloin myös työnantaja huomaa, oletko sopiva siihen työhön vai et, Palmu sanoo.

S-ryhmän henkilöstöjohtaja Susa Nikula kehottaa panostamaan yksinkertaisiin perusasioihin.

– Kun tulee haastatteluun, niin kannattaa saapua ajoissa, pukeutua siististi, katsoa rohkeasti silmiin ja tervehtiä, Nikula kuvailee.

Hänen mukaansa olennaista on, että kesätyönhakija osoittaa kiinnostuksensa juuri haettua tehtävää kohtaan.

Vanhemmat auttamaan työnhaussa

Kesätyöpaikan saaminen ei tietenkään ole läpihuutojuttu. Suomessa on edelleen kova nuorisotyöttömyys, ja kisa työpaikoista on ankaraa.

Erityisesti moni alle 18-vuotias nuori kokee, ettei kesätöiden hakemisessa ole järkeä, kun pestit menevät täysi-ikäisille ja opiskelijoille.

Tuhansien nuorten kanssa vuosittain työtä tekevä Taloudellinen tiedotustoimisto TAT painottaa vanhempien roolia työnhaussa.

– Vanhemman roolina on tukea nuorta ja auttaa ihan konkreettisesti hakemuksen tekemisessä. Vanhempi voi auttaa nuorta myös tunnistamaan tämän vahvuudet. Aikuinen voi sanoittaa nuorelle, että missä nuori on hyvä, kertoo TAT:n tuottaja Elisa Koivumaa.

Työelämässä on meneillään valtava murros esimerkiksi digitalisaation myötä. Viimeistään nyt voi siis heittää romukoppaan vanhan ihanteen siitä, että nuoren pitää pärjätä yksin.

Saudi-Arabia vapautti luksushotelliin teljetyn prinssin – esitteli olojaan kameroille vain hetkeä aiemmin

0
0

Tässä on ketsuppia ja sinappia, tässä salaattini. Suunnilleen tähän tapaan saudiprinssi Alwaleed bin Talal, 62, esitteli toimittajille elämäänsä riadilaisessa luksushotellissa, joka oli toiminut prinssin vankilana parin viime kuukauden ajan.

Saudi-Arabia pidätti marraskuussa noin kaksisataa epäiltynä korruptiosta. Heidän joukossaan oli entisiä ministereitä sekä lukuisia prinssejä.

Lähes sata vangittua on päästetty vapaaksi, heidän joukossaan myös lauantaina vapautettu prinssi Alwaleed. Hän pääsi vapauteen vain muutamia tunteja uutistoimisto Reutersille antamansa haastattelun jälkeen.

Prinssi Alwaleed oli kenties tunnetuin vangituiksi määrätyistä henkilöistä. Hänellä on sijoituksia monissa länsimaisissa yrityksissä, ja hän on arabialaisen viihdejätin Rotana Groupin pääomistaja. Alwaleedia pidetään yhtenä kantaaottavimmista kuningasperheen jäsenistä.

Lue lisää aiheesta:

Saudi-Arabiassa pidätetty lukuisia prinssejä ja ex-ministereitä

Supo palkkaa 100 uutta työntekijää – valmistautuu terrorismin uhkaan ja tiedustelun laajenemiseen

0
0

Suojelupoliisin väkimäärä nousee noin sadalla kun eduskunnan käsittelyssä olevat tiedustelulait saadaan voimaan, arvioi Supon päällikkö Antti Pelttari.

TV1:n Ykkösaamussa vierailleen Pelttarin mukaan työntekijöiden tarve kasvaa paitsi tiedustelulakien tuomien uusien toimivaltuuksien vuoksi, myös turvallisuusriskien lisääntymisen vuoksi.

Suomen turvallisuusympäristö on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut nopeammin kuin koskaan historian aikana, arvioi Pelttari. Uhka-arviota nostettiin viimeksi viime vuoden elokuussa.

– Tuolloin totesimme että uhka on Suomessa korkeampi kuin koskaan. Tämä kehitys on tapahtunut hieman myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa, mutta tällä hetkellä olemme samanlaisessa tilanteessa.

Supon seurannassa 370 "kohdehenkilöä"

Ruotsissa turvallisuuspoliisi Säpon seurannassa on tällä hetkellä noin 3 000 kohdehenkilöä, joista 2 000:lla arvioidaan olevan yhteyksiä islamisteihin. Suomessa Supon seurannassa on tällä hetkellä 370 islamisteiksi arvioitua kohdehenkilöä, kertoo Pelttari.

– Ennen kaikkea näiden kohdehenkilöiden muodostaman uhan laatu on muuttunut. Kaikilla on konkreettisia yhteyksiä terrorijärjestöihin, osalla myös koulutusta tai kokemusta terroristijärjestön riveissä taistelemisesta. Pelkkä "sympatisoiminen" ei riitä seurannan perusteeksi.

Supon arvion mukaan Syyriaan taistelemaan lähteneistä takaisin Suomeen on palannut parikymmentä henkilöä. Taisteluissa kaatuneiden määräksi Supo arvioi 12-16 henkilöä. Varmistusta heidän kohtalostaan on kuitenkin ollut erittäin vaikea saada, kertoo Pelttari.

Supon arvio on, että seurattavien kohdehenkilöiden määrä tulee edelleen kasvamaan, kuten on käynyt Ruotsissa. Siellä turvallisuuspoliisi Säpon seuraamien radikaali-islamistien määrä on noussut nopeasti parista sadasta kahteen tuhanteen, muistuttaa Pelttari.

Tiedustelulait tuovat kymmeniä uusia virkoja

Supon työvoiman tarvetta lisäävät erityisesti tiedustelulait, joissa sen roolia ja toimivaltuuksia laajennetaan. Lakiesityksen mukaan suojelupoliisista tehtäisiin siviilitiedustelusta vastaava turvallisuuselin, joka hankkisi tietoa kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä uhista sekä kotimaassa että ulkomailla.

Muutos nostaa Supon työntekijämäärän noin 500:aan. Tämän jälkeenkin Supo on kansainvälisessä vertailussa vielä pieni toimija, muistuttaa Pelttari.

Ruotsissa Säpon palkkalistoilla on noin 1 500 työntekijää ja henkilöstö kasvaa parilla sadalla joka vuosi, huomautti Pelttari Ykkösaamussa.

Pelttari: Supolle samat työkalut kuin muissa Pohjoismaissa

Hallitus ajaa tiedustelulakeja voimaan kiireellisenä, mikä on Pelttarin mukaan perusteltua.

– Tässä on kyse meidän työkalusta, meidän toiminnan helpottamisesta. Kun tilanne on vaikkapa terrorismin suhteen näin voimakkaasti muuttunut viimeisten vuosien aikana, näkisin että mekin tarvitsemme saman tyyppiset työkalut kuin on muissa Pohjoismaissa meitä vastavilla viranomaisilla.

– Ruotsalainen kollegani totesi aikoinaan, kun heillä oli vuosikymmenen alussa aika jolloin he eivät saaneet ohjata signaalitiedustelua, että he joutuvat tekemään terrorismin torjuntaa toinen silmä sokeana. Vähän saman tyyppistä voisimme mekin tällä hetkellä todeta, pohti Pelttari Ykkösaamussa.

Lue myös:

Supon päällikkö: Tiitisen listasta yksi tutkimuslupahakemus

Klo 18.07 juttua korjattu. Lakiesityksen mukaan suojelupoliisista tehtäisiin siviilitiedustelusta vastaava turvallisuuselin, ei siviilipalvelusta.

Tulevaisuudentutkija: Pahinta on, jos nuoret alkavat pelätä maailman muuttumista – nuoret tarvitsevat taitoa lukea tulevaisuutta

0
0

Miltä oma kotipaikkakunta näyttää kymmenen vuoden kuluttua? Keitä Suomessa silloin asuu? Entä miten ilmastonmuutos tuolloin näkyy maailmassa? Sitä emme voi vielä tietää, mutta voimme pohtia eri vaihtoehtoja.

Tulevaisuuden visioiminen auttaa myös nuoria hahmottamaan omaa tulevaisuuttaan, ajattelee tulevaisuudentutkija, Unesco-professori Markku Wilenius Turun yliopistosta.

– Tulevaisuuslukutaito tähtää siihen, että nuori alkaisi paremmin hahmottaa, mitä hän itse voisi tehdä maailmassa. Missä haluan olla mukana, missä kyvyilläni olisi eniten käyttöä ja mitä haluan itsessäni kehittää?

Maailman muuttuessa kiihtyvällä vauhdilla nuoret tarvitsevat ennakointi- ja muutoskykyä. Kokonaisuuksien hahmottamisesta ja asioiden yhdistelystä tulee Wileniuksen mukaan yhä tärkeämpiä taitoja.

– Emmehän me ymmärrä ilmastonmuutosta, ellemme ymmärrä kokonaisuutta. Meidän täytyy ymmärtää esimerkiksi luonnontieteellisiä faktoja, ihmisten toimintaa ja politiikkaa.

On myös oleellista ymmärtää, mitkä asiat muutoksiin vaikuttavat ja miten menneisyys yhdistyy tulevaisuuteen.

Pelko johtaa käpertymiseen

Markku Wileniuksen mielestä pahinta on, jos nuoret alkavat käpertyä muutosten keskellä sisäänpäin ja pelätä maailman muuttumista. Siitä seuraa helposti epätoivoa ja vihamielistä suhtautumista kaikkeen ulkopuoliseen. Aktiivinen asenne tulevaisuutta kohtaan puolestaan parantaa taitoa selviytyä vaikeistakin tilanteista. Tulevaisuuteen ei matkata yhtä raidetta pitkin, vaan vaihtoehtoja on aidosti olemassa.

– Ei niin, että maailma vain kaataa minun päälleni asioita. Jos on vaikka huolestunut ympäristön tilasta, voi omalla panoksellaan olla osa positiivista ratkaisua, Markku Wilenius sanoo.

Kun maailma muuttuu entistä moniulotteisemmaksi, kommunikaatiotaidosta tulee Wileniuksen mukaan entistä tärkeämpää: itselleen tärkeistä asioista on pystyttävä kertomaan selkeällä tavalla. On myös opittava kriittisyyttä ja osattava tehdä valintoja.

Lukiolaiset kokeilevat, miten tulevaisuuteen kurkistetaan

Unesco-professori Markku Wileniuksen ryhmä on kehittänyt yhdessä koulujen kanssa oppimateriaalia, jolla lukiolaiset voivat harjoitella tulevaisuuslukutaitoa. Muutama lukio eri puolilla Suomea kokeilee opetusta tämän kevään aikana, ja jatkossa oppimateriaali on tarkoitus saada minkä tahansa suomalaislukion käyttöön. Tulevaisuuslukutaidon opetuksesta saatua kokemusta aiotaan soveltaa myös kehitysmaiden nuorten koulutukseen.

– Lukioikäiset ovat jo hyvin kykeneväisiä faktapohjaiseen kuvitteluun. Otetaan nuorten omat kyvyt ja taidot paremmin käyttöön eikä anneta heidän passivoitua. Haluamme antaa eväitä sen ymmärtämiseen, mitä nähdään viiden tai kymmenen vuoden päästä, Markku Wilenius sanoo.

Peruskouluikäisille tulevaisuusopetusta on kehittänyt puolestaan Tulevaisuuskoulu-hanke.

Unesco-professori Markku Wilenius puhui tulevaisuuslukutaidosta Educa-messuilla Helsingissä.

Hajanaisia sateita ja pikkupakkasta – tältä näyttää vaalipäivän sää

0
0

Sunnuntain sää näyttää suurimmassa osassa maata poutaiselta, joskin lännestä saapuu hajanainen sadealue.

– Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla voi kertyä 2–5 cm lunta, kertoo Ylen meteorologi Anne Borgström.

Etenkin näissä maakunnissa kannattaa varautua huonoon ajokeliin sateiden takia. Lisäksi lämpötila painuu etelässäkin pakkasen puolelle, mikä liukastaa märkiä tienpintoja.

Etelässä voi tulla lumen ohella räntää ja jäätävää sadetta. Hajanaisia sateita saattaa esiintyä myös muualla Suomessa Lappia lukuun ottamatta.

Vaalipäivänä pohjoisessa on poutaista ja melko kylmää. Lapissa on pakkasta enimmillään parikymmentä astetta.

Borgströmin mukaan tuuli voimistuu sunnuntaina, minkä seurauksena sää tuntuu tavallista kylmemmältä.

– Ensi viikko mennään pakkassäässä, sanoo Borgström.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta. Ajantasaiset varoitukset löytyvät Ilmatieteen laitoksen sivuilta.


Yleisöryntäys – Posti myi arvokkaita taideteoksiaan kehysten hinnalla

0
0

Helsinkiläinen Anni Leikola on onnellinen. Hän ehti napata Kuutti Lavosen taideteoksen ennen muita.

Anni Leikola on yksi sadoista Postin taidemyyntitapahtumaan lauantaina jonottaneista.

– Kuutti Lavosen taidetta tulimme itse asiassa hakemaankin. Tämä oli kyllä varsinainen onnekas löytö, minkä teimme. Taulu maksoi 750 euroa ja oli hyvä kauppa.

Postin tuhannen taideteoksen kokoelmasta kaupan on viikonloppuna 500 teosta. Tarjolla on kotimaista taidetta noin 1970-1990-luvuilta. Tunnetuimpia taiteilijanimiä ovat Osmo Rauhala, Juhana Blomstedt, Kuutti Lavonen, Outi Heiskanen, Kirsi Neuvonen ja Juhani Palmu.

Kaksi naista katselee teoksia Postin taidemyyntitapahtumassa.
Jussi Koivunoro / Yle

Posti myy kuvataidetta huomattavan halvalla, jopa edullisemmin kuin taulun kehystäminen maksaa. Lauantaina halvimmat teokset maksoivat 20 ja kalleimmat noin tuhat euroa.

– Aika paljon on grafiikkaa, jonkun verran maalauksia ja muutama veistos. Tässä on tärkeintä se, että löytää työn, jonka haluaa viedä ihailtavaksi kotiinsa ja katsella sitä siellä pitkään, sanoo Postimuseon kokoelmanhoitaja Pirjo Mattila.

Yrityksillä ei ole seiniä taiteelle

Jono Postin taidemyyntiin
Postin taidemyyntitapahtuma herätti runsaasti kiinnostusta.Jussi Koivunoro / Yle

Taidekokoelmaa pienennetään, koska konttoreiden lopettamisen ja avokonttoreihin siirtymisen myötä teoksille ei ole enää tilaa. Niitä on säilytetty varastoissa.

Sama tilanne on monella yrityksellä. Taidekokoelmia on pankeilla sekä vakuutus-, metsä-, ja energiayhtiöillä. Kokoelmia ei ole kartutettu raha- ja tilapulan takia, vaan päinvastoin teoksia on myyty pois. Näin teki esimerkiksi Nordean taidetta hallinnoinut Taidesäätiö Merita vuonna 2014, kun se myi pankkikonttoreiden seinillä olleita teoksia yleisölle.

– Meille on kerääntynyt ihana taidekokoelma ja ikävä kyllä meillä ei ole enää seiniä niille. Nyt halutaan, että ne pääsevät jälleen esille ihmisten koteihin, kertoo Postin liiketoimintajohtaja Laura Luoma.

Tapio Rusi tuli taideostoksille Vantaalta.

Yleisö katselee teoksia taidemyyntitapahtumassa.
Postin tuhannen taideteoksen kokoelmasta kaupan on viikonloppuna 500 teosta.Jussi Koivunoro / Yle

– Hiukkasen kiinnostaa taide. Olen kerännyt lähinnä grafiikkaa, pieniä veistoksia ja öljyväritöitä.

Postin taidekokoelmasta tuliaiseksi kotiin lähti Kauko Räsäsen veistos.

Posti käyttää teosmyynnistä saatavan tuoton hyväntekeväisyyteen sekä sen kokoelmaan kuuluvien ulkoteosten kunnostamiseen.

Taidemyynti jatkuu Postin pääkonttorissa vielä sunnuntain.

Henkilöautot törmäsivät valtatiellä Haminassa – kaikki turmassa olleet sairaalaan

0
0

Kuusi ihmistä on viety sairaalaan kahden henkilöauton törmättyä toisiinsa Haminassa. Osa on loukkaantunut vakavasti, mutta tarkkoja tietoja vammoista ei toistaiseksi ole.

STT:n haastatteleman päivystävän palomestarin mukaan loukkaantuneiden joukossa on ainakin yksi lapsi.

Poliisi kertoo, että onnettomuus tapahtui lauantaina iltapäivällä valtatie 26:lla kilometrin verran Onkamaantien risteyksestä pohjoiseen.

Taavetin suunnasta tullut auto ajautui jostain syystä Haminan suunnasta tulleen auton kaistalle. Viimeksi mainittu auto syttyi törmäyksen seurauksena palamaan: molemmat sisällä olleet pääsivät kuitenkin ulos, kertoo poliisi.

Taavetin suunnasta tulleessa autossa oli neljä ihmistä.

Paikalle saapuneen Teemu Honkasalon mukaan tie oli onnettomuushetkellä märkä muttei jäinen.

Lohkoketjut demokratisoivat internetin ja mullistavat maailman – mutta huomaammeko mitään?

0
0

Google omistaa kaikki tekemäsi internethaut. Facebook omistaa kaikki tykkäyksesi ja listat kavereistasi. Amazon omistaa kaikki tiedot ostoksistasi ja Netflix katseluhistoriasi. Tiedot ovat sinusta, mutta eivät sinun.

Mitä jos kaikki teknologiajättien palvelimille kertynyt data olisikin sinun hallussasi? Kaikki henkilökohtainen datasi löytyisi kryptattuna tietokannasta tai omalta kotikoneeltasi. Halutessasi voisit antaa Facebookille tai sen kilpailijalle luvan lukea tietojasi. Korvausta vastaan tietysti.

Tämä on mahdollista lohkoketjuteknologian avulla.

Lohkoketjuteknologia on viime aikoina herättänyt kiinostusta monissa piireissä. Siitä povataan seuraavaa mullistusta internetin ja älypuhelimien jälkeen. Kryptovaluuttojen taustalla pyörivä teknologia on myös tuomittu hypeksi, joka ei ole vielä tuottanut yhtäkään konkreettista sovellusta.

Mikä lohkoketju oikein on, ja miten se tulee muuttamaan maailman?

Konsepti lähes 30 vuoden takaa

Ajatus lohkoketjusta esiteltiin 1990-luvun alussa, kun amerikkalaistutkijat Stuart Haber ja W. Scott Stornetta pohtivat, miten digitaalisia tiedostoja pursuavassa maailmassa dokumenttien muokkaushistoria voidaan varmistaa pitäen samalla niiden sisältö salattuna. Ratkaisuksi tutkijat konseptoivat dokumenttien tiivisteistä (sekalaisen merkkijonon synnyttämä yksilöllinen tunniste) muodostettavan ketjun, joka jaetaan satunnaisille käyttäjille aikaleimattavaksi.

Otetaan esimerkiksi ryhmä laboratoriotutkijoita. Joka päivän päätteeksi jokainen tutkija tekee tiivisteen muistiinpanoistaan kirjoittamalla jokaisen rivin ensimmäisen kirjaimen tai numeron peräkkäin paperille. Paperit kerätään yhteen, minkä jälkeen tutkijat yhdessä hyväksyvät, että kaikkien paperit ovat kunnossa. Tämän jälkeen arvotut henkilöt leimaavat tiivisteet ja ne kiinnitetään vierekkäin laboratorion seinälle.

Nyt laboratoriotutkijat eivät voi jälkikäteen muuttaa omia muistiinpanojaan, koska silloin ne eivät enää täsmäisi seinällä olevien tiivisteiden kanssa.

Ongelmaksi tosin muodostuu seinätilan puute. Haber ja Stornetta sisällyttivätkin pian konseptiinsa tiivistepuun, joka mahdollistaa tiivisteiden kokoamisen yhteen, uudeksi tiivisteeksi. Toisin sanoen laboratoriotutkijoiden muistiinpanojen tiivisteet laitetaankin laatikkoon, joka leimataan ja asetetaan hyllylle eilisen laatikon viereen. Jokaisessa laatikossa on viittaus edelliseen laatikkoon, jolloin ne muodostavat ketjun, jonka järjestystä ei voi muuttaa.

Konsepti nykyisestä lohkoketjusta oli valmis.

Herra Nakamoton kapina finanssimaailmaa vastaan

Kesti lähes 20 vuotta, että lohkoketju kehittyi konseptista toteutuksen tasolle. Homma lähti rullaamaan marraskuussa 2008, kun Satoshi Nakamoto -nimen taakse piiloutunut henkilö tai ryhmä julkaisi kryptografiaan vihkiytyneellä postituslistalla artikkelin Bitcoin: A Peer-to-Peer Electronic Cash System (Bitcoin: Vertaisverkkoon perustuva sähköinen valuuttajärjestelmä). Artikkelissaan Nakamoto linjasi Haberin ja Stronettan työhön perustuvan, ilman välikäsiä toimivan maksujärjestelmän konseptin ja tekniset yksityiskohdat. Muutama kuukautta myöhemmin hän julkaisi ensimmäinen version bitcoin-kryptovaluutasta.

Bitcoinin synty oli merkittävä tapaus. Lohkoketjun avulla siitä tuli ensimmäinen virtuaalivaluutta, joka ei tarvinnut luotettavaa hallinnoijaa, eli esimerkiksi pankkia vahvistamaan transaktioita. Samalla se ratkaisi virtuaalivaluuttojen ongelman, jossa yksi "tokeni" eli rahake kopioidaan ja käytetään useaan kertaan.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka / Laura Koivunen

Bitcoinin, ja lohkoketjun, ytimessä on ajatus jaetusta tilikirjasta, johon kaikki tapahtumat kirjataan aikajärjestyksessä. Kaikki kirjataan ja mitään ei poisteta. Tilikirjan paikkansapitävyys varmistetaan monimutkaisilla laskutoimituksilla, joita niin kutsutut louhijat ratkaisevat tehokkailla tietokoneillaan. Kun louhija saa laskutehtävän ratkaistua, muut louhijat varmistavat sen ja tapahtumat tiivistetään lohkoksi, joka liitetään edellisen lohkon perään. Palkaksi tilikirjan ylläpitämisestä louhijat saavat bitcoineja.

Ympäri internetiä jaettua tilikirjaa on mahdoton väärentää, koska tässä onnistuakseen kaikki kopiot tilikirjasta pitäisi väärentää. Poikkeavat tilikirjat hylätään automaattisesti. Kuka tahansa voi ladata koneelleen koko bitcoinin tilikirjan ja kuka tahansa voi ostaa tai myydä bitcoineja.

Sääntelystä vapaa bitcoin syntyi sopivaan aikaan. Asuntomarkkinoiden synnyttämä finanssikriisi oli lähtenyt leviämään Yhdysvalloista maailmalle, ja ihmisten luottamus kriisistä vastuussa oleviin pankkeihin, luottolaitoksiin ja vakuutusyhtiöihin oli romahtanut. Matemaattisesti varmennettu arvojärjestelmä kuulosti monesta taivaan lahjalta.

Bitcoin-buumista lohkoketjuhuumaan

Bitcoin todisti nopeasti, että lohkoketjuteknologia toimii. Kesti kuitenkin lähes kymmenen vuotta ennen kuin kiinnostus uutta teknologiaa kohtaan heräsi kryptovaluuttojen ulkopuolella. Kun kiinnostus virkosi, se levisi kulovalkean lailla.

Kaikkialle.

Viime joulukuussa amerikkalainen jääteetä valmistava Long Island Iced Tea Company kertoi vaihtavansa yrityksen nimeksi Long Blockchain Corporation. Juomavalmistaja ilmoitti epämääräisesti keskittyvänsä jatkossa lohkoketjuteknologian hyödyntämiseen. Ilmoituksen jälkeen jäätee-firman osake kolminkertaisti arvonsa.

Yhtymäkohtia 2000-luvun alun it-kuplaan on vaikea olla näkemättä.

Lohkoketjuteknologian luvataan muuttavan kaiken perinteisestä pankkitoiminnasta logistiikkaan ja äänestämiseen. Suuria lupauksia ovat seuranneet suuret rahasummat. Tämä on synnyttänyt huuman, jossa ratkaisu jokaiseen ongelmaan löytyy lohkoketjusta.

– Tällä hetkellä tuolla on todella kiinnostavia aitoja teknologisia innovaatioita ja sitten hirveä määrä kaikenlaista kamaa, joissa ei tarvita lohkoketjua tai lohkoketju oikeastaan haittaa sitä käyttäjäkokemusta, sanoo lohkoketjuasiantuntija Teemu Päivinen.

Suomalaisen bitcoin-kauppapaikka Coinmotionin alkuperäinen perustaja Päivinen katsoo, että huuman ruokkima opportunismi luo varjon lohkoketjuteknologian ylle. Toisaalta ylikierroksilla käyvä hype on myös mahdollistaja.

– Se mikä tässä hypessä on hyvää, niin jollakin näiden teknologioiden kehitys pitää rahoittaa. Esimerkiksi sijoitukset kryptovaluuttoihin omalta osaltaan varmistavat sen, että saadaan investointeja niihin teknologioihin ja bisnemalleihin, joita pitää kehittää, huomauttaa pitkään webin hajauttamisen kanssa työskennellyt Haja Networksin perustaja Samuli Pöyhtäri .

Höyrymoottori kryptovaluutan pyörittäjänä

Toistaiseksi käyttökelpoisia lohkoketjuteknologiaan perustuvia sovelluksia on vähän. Päivinen ja Pöyhtäri muistuttavatkin, ettei teknologia ole vielä läheskään valmis. Tällä hetkellä alalla keskitytään infrastruktuurin rakentamiseen. Se vaatii vielä paljon koodin kirjoittamista, verkkoprotokollien kehittämistä ja tiedostojärjestelmien suunnittelua.

Yksi suurimmista teknisistä haasteita on skaalautuvuus, eli miten lohkoketjujen lujuus varmistetaan, kun käyttäjämäärät kasvavat. Tämä ongelma tulee hyvin esille bitcoinin kohdalla.

Kryptovaluuttojen ykkönen kykenee suorittamaan seitsemän transaktiota sekunnissa – teoreettisesti. Todellisuudessa transaktioiden määrä pyörii neljässä. Samassa ajassa luottokorttijätti Visa suorittaa keskimäärin 4 000 tapahtumaa. Innokkaimmat bitcoinin kannattajat uskovat, että tulevaisuudessa kryptovaluuttaa poistaa välikädet maksuliikenteestä ja tekee pankeista ja luottolaitoksista turhia, mutta toistaiseksi siitä ei ole syrjäyttäjäksi.

Toinen suuri haaste liittyy lohkoketjujen varmistusprosessiin, eli tapaan, jolla verkossa päästään lopputulokseen siitä, mitä seuraavaan lohkoon kirjataan. Kun luotettava välikäsi otetaan pois yhtälöstä, luottamus täytyy luoda koneellisesti. Esimerkiksi bitcoin-transaktioiden varmistaminen vaatii monimutkaisten laskutoimitusten ratkaisemisen. Tätä louhijoiden suorittamaa prosessia kutsutaan työtodistukseksi (Proof-of-work) ja se vie paljon sähköä. Neljän bitcoin-tapahtuman varmistamiseen kuluu kymmenkertainen määrä sähköä verrattuna Visan 4 000 tapahtumaan.

Työtodistus-malli on varmistusprosessien höyrymoottori: ensimmäinen ratkaisu, joka on luotettava, mutta samalla erittäin tehoton.

– Moni lohkoketjuteknologian kehittäjistä ja tutkijoista on sitä mieltä, että proof-of-work ei tule olemaan pitkänaikavälin ratkaisu, sanoo Samuli Pöyhtäri.

Parempaa tapaa konsensuksen saavuttamiseen ei ole kuitenkaan vielä keksitty. Yksityisissä lohkoketjuissa, joissa luottamuspulaa on vain nimeksi, peliteoreettista kauhuntasapainoa ei tarvitse luoda laskentatehon kautta. Tällöin myös sähkökulutus pysyy kurissa. Julkisissa lohkoketjuissa konsensus vaati matematiikkaa. Yhdeksi ratkaisuksi on kaavailtu laskutoimitusten jakamista kaikille verkossa toimiville tahoille.

Matematiikkaan me luotamme

Keskeneräisyydestä huolimatta joitakin lohkoketjupalveluita on kuluttajille jo tarjolla. Yksi niistä on pilvipalvelu nimeltään Sia, jossa tiedostot tallennetaan pienissä palasissa ympäri internetiä yhden tietokannan sijaan. Päällisin puolin Sia ei eroa perinteisistä pilvipalveluista muutoin kuin edullisella hinnallaan. Pinnan alla ero on kuitenkin merkittävä.

Perinteisessä eli keskitetyssä tietokannassa käyttäjät tunnistautuvat tiedostojärjestelmän ylläpitäjälle (esimerkiksi Dropbox), joka antaa pääsyn niihin järjestelmän osioihin, joihin käyttäjällä on oikeus. Järjestelmässä olevaa tietoa voidaan lisätä, lukea, muokata tai poistaa käyttäjän tai ylläpitäjän toimesta: käyttäjä voi ladata lomakuvansa pilvipalveluun, poistaa tärähtäneet kuvat ja talven pimeinä iltoina katsella kuvia muistellen parempia aikoja. Pilvipalvelun ylläpitäjä vahtii, etteivät muut pääse katsomaan kuvia. Käyttäjä siis luottaa kuvansa ylläpitäjän säilytettäväksi.

Lohkoketjussa käyttäjän tarvitsee luottaa vain matematiikkaan.

Sian kaltaisessa lohkoketjuteknologiaan perustuvassa pilvipalvelussa tiedostojärjestelmä on hajautettu, eikä sillä ole yhtä ylläpitäjää. Kuka tahansa voi korvausta vastaan luovuttaa kovalevytilaa palvelulle. Kun joku lataa lomakuvansa Siaan, se pilkkoo datan, salaa sen ja levittää sen kovalevyille eri puolille maailmaa. Koska Sialla ei ole ylläpitäjää, ainoastaan käyttäjä pääsee käsiksi kuviin.

Avaimen kuviinsa käyttäjä saa lohkoketjun välityksellä. Samalla periaatteella kuin bitcoineja siirrellään käyttäjiltä toisille.

Tällaisen hajautetun tietokannan merkittävin etu on korkea vikasietokyky. Järjestelmä ei kaadu, vaikka osa siitä joutuisi esimerkiksi verkkohyökkäyksen kohteeksi.

Tulevaisuus on muutaman vuoden päässä

Tähän mennessä lohkoketjuja käyttävät sovellukset eivät ole tarjonneet arkielämää mullistavia palveluita. Ajan myötä tämä voi muuttua. Konsulttiyhtiö Accenture ennustaa lohkoketjun kypsyvän yleisesti käytettäväksi teknologiaksi vuoteen 2025 mennessä.

Tuolloin hajautettu verkko voi esimerkiksi haastaa Amazonin kaltaiset verkkokauppajätit, joiden liiketoiminta perustuu välikätenä toimimiseen. Lohkoketjujen maailmassa pienikin yrittäjä voi lähteä kilpailemaan jättiläisiä vastaan, kun luottamus ostajan ja myyjän välillä voidaan synnyttää matemaattisesti.

Voisiko lohkoketjuteknologia syrjäyttää Amazonin?

– Kyllä minä näen sen mahdollisena, mutta silloin sen uuden palvelun käyttäjäkokemuksen pitää olla sama tai parempi, mikä on todella haastavaa, Teemu Päivinen toteaa.

Teknologian historiassa uudet innovaatiot ovat usein ajaneet vanhat jättiläiset ahtaalle. Amazon syrjäytti ensin kivijalkakirjakaupat ja sen jälkeen lähti valtaamaan muita markkinoita. Suoratoistopalvelu Netflix teki hetkessä videovuokraamoista tarpeettomia.

Ne loivat palveluillaan niin paljon lisäarvoa, että kuluttajat olivat valmiita muuttamaan käyttäytymistään. Jos lohkoketjusovellukset haluavat haastaa jätit, niiden pitää luoda roppakaupalla lisäarvoa palveluillaan. Vielä näin ei ole.

Toisaalta lohkoketjujen vahvuuden uskotaan löytyvän aivan uudenlaisista palveluista. Sitä minkälaisia ne ovat, on tietenkin vaikea ennustaa.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Mullistaako lohkoketju siis tavallisen suomalaisen elämän?

Kyllä, ehkä, ei.

Lohkoketjuteknologiaan perustuvaa kaupankäyntijärjestelmää asuntokauppaan kehittävän Tomorrow Labsin lohkoketjuasiantuntija Juha Viitala ennustaa teknologian yleistyvän tulevaisuudessa siinä määrin, että koko termi 'lohkoketju' tulee katoamaan. Vallankumous tapahtuu konesaleissa piilossa peruskäyttäjältä.

– Lohkoketju mahdollistaa uusia asioita, kyllä, mutta se ei dramaattisesti muuta käyttökokemusta, niin kuin vaikkapa internet on muuttanut pankkipalvelut, Viitala kuvailee.

Ennemminkin Viitala näkee lohkoketjun internetin päälle levittyvänä arvokerroksena, joka mahdollistaa arvon käsittelyn samalla tavalla kuin nyt käsittelemme informaatiota. Se siis mahdollistaa turvallisen tavan säilyttää, välittää ja vastaanottaa arvoja internetissä ilman kolmatta osapuolta.

Tämä arvokerros mahdollistaa esimerkiksi sähköautojen latausverkoston, jossa yksityiset ihmiset voivat ilman välikäsiä tarjota menovirtaa toisilleen. Hinnat, lataustiedot ja maksut kulkevat lohkoketjussa.

Grafiikka

Kaikki hallinnointi tapahtuu älykkäiden sopimusten kautta. Ne ovat yksinkertaistettuna koodimuodossa olevaa sopimusjuridiikkaa. Kun akku lopussa naapurin pihaa kurvaava sähköauton omistaja hyväksyy puhelimellaan naapurin asettaman lataushinnan, älykäs sopimus aloittaa auton lataamisen ja hoitaa maksun naapurille. Se myös vahvistaa, ettei hinta muutu kesken latauksen.

Sähköauton lataaminen naapurin sähköllä ei kuulosta mullistavalta, mutta sen mahdollistavan luotattamuksen luominen on merkittävä saavutus. Kun se joskus saavutetaan.

Kiinnostus herännyt myös päättäjien keskuudessa

Suomessa, missä luottamus viranomaisiin ja kolmansiin osapuoliin on yleisesti korkealla, ei lohkoketjuteknologian tuoma välikädettömyys mullista elämää samalla tavalla kuin epävakaassa ja enemmän korruptoituneessa maassa, Viitala arvelee.

– Meillä ensivaiheen vau-elämyksiä tulee vähemmän kuin kehittyvissä valtioissa. Maailmassa on kuitenkin kaksi miljardia ihmistä, jolla on älypuhelin, mutta ei pääsyä markkinoille. Lohkoketjujen kautta he pystyvät ensimmäistä kertaa esimerkiksi tallentamaan rahansa jonnekin, Viitala toteaa.

Meillä sen sijaan lohkoketjuteknologia enemmänkin virtaviivaistaa monimutkaisia prosesseja.

Suomessa vallitsevaa luottamusta voidaan hyödyntää lohkoketjuteknologian kehittämisessä ja levittämisessä. Viranomaisten operoiman oman lohkoketjun kautta teknologia voitaisiin esitellä luotettavasti kansalaisille.

– Sanoisin, että lohkoketjut tulevat olemaan iso mullistus, jos siinä ei ole mukana, mutta jos siihen pääsee mukaan ja osaa hyödyntää sitä teknologista kehitystä, niin silloin se ei ole mullistus vaan siitä tulee osa jokapäiväistä elämää, pohtii Samuli Pöyhtäri.

Suomessa poliitikot ovat heränneet lohkoketjujen kilinään. Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi viime syyskuussa selvityksen lohkoketjuteknologian hyödyntämisestä liikenteessä ja viestinnässä. Valtioneuvosto julkaisi alkuvuodesta VTT:ltä tilatun selvityksen lohkoketjuteknologian mahdollisuuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Poliitikkojen kiinnostus aiheeseen on tärkeää, sillä lainsäädännön suhtautuminen hajautettuihin järjestelmiin tulee vaikuttamaan paljon teknologian kehitykseen.

Selvityksissä lohkoketjuratkaisujen odotetaan lisäävän viranomaistoiminnan avoimuutta, pienentävän kustannuksia ja suojaavan kriittistä infrastruktuuria kyberhyökkäyksiltä. Heti perään kuitenkin painotetaan, että teknologia on vasta kehitysasteella.

Vielä toistaiseksi tietomme pysyvät teknologiajättien tietojärjestelmissä.

Lue myös

Maailman kryptovaluuttojen arvo on jo liki 700 miljardia dollaria – asiantuntijat kertovat, mitä kryptohuuma tuo tullessaan

Bitcoin on tuomittu kuplaksi, mutta samaa teknologiaa käytetään pian asuntokaupassa, kuljetuksissa, viennin rahoituksessa ja jopa sotessa

Allergikot syyttävät ravintoloita lukuisista virheistä ja hengenvaarallisista annoksista: "Perusasioista ei ole mitään käsitystä"

0
0

Moni erityisruokavaliota noudattava kohtaa ongelmia ravintoloissa. Sadat Ylen kyselyyn vastanneet kokevat, etteivät saa ravintoloissa samanlaista palvelua kuin kaikkiruokaiset.

Ravintoloiden suhtautumista allergioihin pidetään huolimattomana. Moni vastaajista on saanut ravintolassa väärän annoksen.

''Tarjoilija toi wieninleikkeen, jossa törötti päällimmäisenä se anjovis, joka oli luvattu jättää pois. Kun huomautin asiasta, tarjoilija poimi kalan sormin annoksesta ja lähti pois. Huudettuani hänet takaisin ja selitettyäni, että kyse todellakin on allergiasta, ja jo kalan liemi ja haju riittävät tappamaan, hän haistoi leikettä ja totesi: '' Ei haise – tämän voi syödä.''

Eettisistä syistä erityisruokavaliota noudattavalle väärä annos ei koidu kohtaloksi, mutta vakavasti allergisen kohdalla tilanne voi olla toinen. Viitisen prosenttia suomalaisista aikuisista kärsii ruoka-aineallergiasta.

''Opiskelijaravintolan ruoan ei pitänyt sisältää selleriä, mutta sitä olikin pilkottu ruokaan. Jouduin ensiapuun analyflaksian takia.''

Esimerkiksi vehnä, muna, maito, kala, äyriäiset, selleri, tattari, kiivi, seesaminsiemenet ja osa pähkinöistä voivat aiheuttaa anafylaktisen shokin. Tila on pahimmillaan hengenvaarallinen, sillä se voi johtaa verenkiertovajaukseen ja sydämen pysähtymiseen. Hengitystiet voivat turvota umpeen ja estää hengittämisen.

Mies valmistaa täytettyjä paprikoita ravintolan keittiössä.
Erityisruokavaliota noudattavan on oltava ravintolassa tarkkana.Toni Pitkänen / Yle

''Leivän päällä oli tomaattia, jolle olen allerginen. Tilatessani olin sanonut, ettei tuoreita kasviksia saa olla. Tarjoilija vei leivän pois, poisti tomaatin ja toi saman leivän takaisin. Mehu oli leivässä ja hetken kuluttua nielu alkoi turvota umpeen.''

''Kokki kysyi, että onko paha allergia, koska he tekevät kaikki ruoat samoilla pannuilla ja ruoassa saattaa olla jäämiä kalasta.''

Useat ravintolatyöntekijät eivät tunnu käsittävän, miten vakavia reaktioita allergisoivat ruoka-aineet voivat aiheuttaa.

– Ravintoloiden pitäisi ymmärtää paremmin, miten tarkkaa ruoanvalmistus on vakavien allergioiden osalta. Vääränlainen ruoka voi olla hengenvaarallista vakavasti allergiselle, Allergia- iho ja astmaliiton asiantuntija Kaisa Toikko toteaa.

''Kerran oli kasvispizzassa katkarapu, olen allerginen ja sain kommentin "ei noin vähästä voi mitään tapahtua". Jos sen olisin syönyt, olisi seurannut sairaalareissu.''

Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi kummastelee tietoja.

– Huolimattomuutta ei saisi olla. Ei se ole oikein tätä aikaa. Voisiko siinä sitten olla välinpitämättömyyttä, Aittoniemi pohtii.

''Olen saanut ruokaa jossa on ollut gluteenia, kivut ovat tämän paljastaneet. Reissut päättyneet sairaalaan, kun olen joutunut hakemaan kipulääkettä suoraan suoneen.''

''Olin jo etukäteen ilmoittanut maitoallergiastani. Annos olikin vaihtunut salin puolelle tilatun kanssa. Söin jonkin verran, kunnes tuli huono olo. Menin naistenhuoneeseen ja sain anafylaktisen kohtauksen. Pistin epipenin ja otin pari kortisonitablettia. Ystävä tuli katsomaan mihin oli jäänyt. Olin lähes tajuton. Ambulanssilla ensiapuun...''

MaRaan saakka ei ole Aittoniemen mukaan kantautunut tietoa vakavista tapauksista.

– En tiedä ravintolan arkea, mutta en juristin arjessa tunnista, että ravintoloiden ymmärtämättömyys vakavien allergioiden suhteen olisi ongelma.

''Kysyin tarjoilijalta, onko heidän annoksissaan kananmunaa. Sain vastaukseksi "ei ole, ei ollenkaan". Tämä vaikutti liian hyvältä ollakseen totta. Kysyin, pitääkö asia varmasti paikkansa. "Kyllä, meillä käytetään vain ihan tavallista majoneesia!" Jouduin valistamaan tarjoilijaa, mistä ihan tavallinen majoneesi yleensä valmistetaan.''

''Kokin pitää aina katsoa purkkia''

Elintarvikeviranomaiset arvioivat yritysten elintarviketurvallisuutta osana Oiva-arviointijärjestelmää.

– Kyllä kovasti on ohjeistettu ja koulutettu. Teimme ison operaation viranomaisten kanssa muutama vuosi sitten, kun uudet allergeenisäännökset tulivat. Tapahtuuko sitten yksittäisesti jotain, niin on ikävä kuulla jos näin on.

''Tietämättömyys on käsittämätöntä; saatetaan tarjota viljattomana esimerkiksi leipää, joka kuitenkin sisältää gluteenitonta vehnätärkkelystä. Ei ymmärretä, ettei gluteeniton aina ole viljaton. Joskus jopa laktoositonta yritetään tarjota kun pyydän maidotonta, eikä ymmärretä että ongelma on tosiaan maito, eikä laktoosi.''

Ravintoloiden on Aittoniemen mukaan laadittava myös omavalvontasuunnitelma ja järjestettävä sisäistä koulutusta.

– Kyllä lähtökohta on, että perehdytetään. Omavalvonnan taso on ravintolasta kiinni. Vaikea sanoa, mistä aukot tietämyksessä johtuvat. Onko sitten niin, ettei ole perehdytetty. Se on kyllä yllättävää, koska ihmisillä pitäisi olla hygieniapassit. Ei töihin pääse oikeastaan ilman jonkinlaista perehdytystä. On hämmästyttävää, jos perusasiat ovat hukassa.

''Moni ravintolatyöntekijä on luullut, että gluteeniton on sama asia kuin maidoton tai että se liittyy jollakin tavalla maitotuotteisiin. Useasti olen myös huomannut, etteivät työntekijät ymmärrä, että pienikin määrä gluteenia voi aiheuttaa hirveät oireet.''

Juridinen vastuu virheistä on ravintolalla. Allergisen kannattaa kuitenkin Aittoniemen mukaan olla tarkkana.

– Esimerkiksi maitoallergisen täytyy osata sanoa, että on oikeasti maidolle allerginen eikä laktoosille. Tarkkana ja tiukkana pitää olla, että voi olla varma, että asiat ovat kunnossa.

''Voita tuodaan usein ja kun kysyn onko se kasvirasvaa vai voita, tarjoilijat eivät tiedä ja kohta tullaan pahoittelujen kera hakemaan se pois. Voissakin on maitoa...''

Kokin täytyy olla tarkkana, ettei ruokaan päädy valmistusvaiheessa vahingossa vääriä ainesosia.

– Voi olla niin, että ravintolaan tilataan vakituisesti jotain tuotetta, jossa ei ole allergeeneja. Voi kuitenkin käydä niin, että tämä tuote loppuu, ja tilalle tuupataan korvaava tuote eikä ravintolassa tajuta, että mukana on allergeenia. Kokin pitää aina katsoa purkkia.

''Kerran tarjoilija ymmärsi maidottomuuden, kokki ei. Oli koristellut maidottoman jälkiruoan maitoa sisältävällä suklaalla.''

Aittoniemi pitää allergeenien merkitsemiskäytäntöjä ongelmallisena.

– Se on manuaalista hommaa. Ihan sitä, että otetaan purkki käteen ja katsotaan. Se tuo siihen oman haasteensa.

Aukkoja tiedoissa

Havaittavissa on myös tiedonpuutetta. Moni Ylen kyselyyn vastanneista kertoo, että laktoositonta pidetään usein samana asiana kuin maidotonta. Myös laktoositon ja gluteeniton menevät usein sekaisin.

''Olen kysynyt gluteenitonta ja on tarjottu maidotonta. On sanottu, että ethän sinä sitten voi tuota vuohenjuustosalaattia syödä. Kun kysyin, että onko siinä jotain viljaa, vastaus oli: siinähän on juustoa.''

''Tarjoilija voi ehdottaa vähälaktoosista annosta, vaikka pyytäisi maidotonta. Perusasioista ei ole mitään käsitystä.''

Moni vastaaja pitää ravintolatyöntekijöiden koulutusta puutteellisena. Ravintolakoulu Perhon koulutusalajohtaja Marja Hemmi vakuuttaa, että erityisruokavaliot otetaan opetuksessa huomioon.

Purkeissa erilaisia pähkinöitä.
Pienikin määrä pähkinää voi laukaista anafylaksian.Henrietta Hassinen / Yle

– Se lähtee jo ensimmäisistä keittiökerroista, kun lähdetään opettelemaan perustaitoja. Useat opiskelijammekin noudattavat jotain erityisruokavaliota. Tänä päivänä on elinehto, että erityisruokavaliot otetaan huomioon ja niistä tiedotetaan asiakasta ja tiedetään ruokien sisällöt.

''Kauhistuttaa, miten esimerkiksi pähkinäallergiset ja anafylaktisen shokin vaarassa olevat pärjäävät, kun laktoosittomuuskin on joillekin outo käsite.''

Moni erityisruokavaliota noudattava kokee, etteivät tarjoilijat ole riittävän perillä annosten ainesosista. Heidän vastuullaan on kuitenkin paljon.

– Jos asiakas luettelee tarjoilijalle aineet, joille hän on allerginen, tiedon täytyy mennä identtisenä kokille. Siinä vaiheessa voi tapahtua virheitä, Marja Hemmi toteaa.

''Itse saa olla tosi tarkka. Olen monta kertaa huomannut, että eteeni tuotu annos on vääränlainen. Aina ei ole riittänyt edes tuplavarmistus, vaan vasta kolmannen kerran kokilta kysyttäessä selviää, että "oho, kyllähän tässä sittenkin on kananmunaa". Se olisi ollut sairaalakeikka, jos olisin uskonut tarjoilijaa ensimmäisen varmistuskierroksen jälkeen.''

Monelle kyselyyn vastanneelle on tarjottu vääränlaista ruokaa myös sairaalassa.

Kontaminaatio voi koitua kohtaloksi

Vaikka ruoka itsessään ei sisältäisikään allergeeneja, niitä voi päätyä siihen kontaminaation kautta. Se tarkoittaa allergeenin siirtymistä ruoasta toiseen esimerkiksi ilman tai kosketuksen kautta. Esimerkiksi gluteeniton ruoka voi saastua, jos valmistustilan ilmassa leijuu tavallista jauhopölyä tai sitä on jäänyt pöytäpinnoille.

''Salaatteihin on laitettu krutonkeja, gluteeniton leipä ollut samassa korissa tavallisten leipien kanssa, ruoka tehty niin että on tapahtunut kontaminaatio ja gluteenia on joutunut annokseen.''

– Voi olla, että asiakas on jo etukäteen ilmoittanut ravintolaan, ettei ruoka saa missään nimessä sisältää esimerkiksi kananmunaa. Sitä ei välttämättä suoranaisesti olekaan raaka-aineena, mutta sitä on voinut kontaminaation kautta päätyä annokseen, Kaisa Toikko toteaa.

''Vaikka henkilökunta vakuuttaa yleensä pystyvänsä valmistamaan annoksen ilman kontaminoitumista, saan lähes poikkeuksetta joka ravintolassa käynnin jälkeen vaikeat allergiaoireet joihin liittyy kuolemanvaara.''

Esimerkiksi gluteenittomia leivoksia saatetaan säilyttää samassa vitriinissä tavallisten tuotteiden kanssa. Keliaakikko ei voi syödä tällä tavalla säilytettyjä tuotteita, sillä ne voivat olla saastuneita. Erityisruoan valmistuksessa saatetaan myös käyttää samoja välineitä, kuin tavallisen ruoan valmistuksessa.

''Olen nähnyt joskus, kuinka gluteenia sisältävä osa annoksesta on vain nyppäisty pois huomauttamisen jälkeen. Vääriä, gluteenia sisältäviä annoksia on myös sattunut. Aina sitä ei näe päällepäin ja tarjoilija on vakuuttanut annoksen olevan gluteeniton. Seurauksena on tullut oksentelua, ripulia, vatsakipuja ja kuumetta. Pahimmillaan oireet ovat olleet todella kovia ja jatkuneet rajuina yli 10 tuntia ja olen joutunut useaksi päiväksi sairaalaan.''

Ravintola Sandro Kampin viidennen kerroksen ravintolakeskittymässä.
Vakavasti allergisella ei ole noutopöytään asiaa.Berislav Jurišić / Yle

''Tarjoilijat eivät tiedä, ettei keliaakikko voi syödä esimerkiksi ranskalaisia, jotka on tehty samassa rasvassa gluteenia sisältävien tuotteiden kanssa.''

Vakavasti allergisten valikoimaa verottaa entisestään se, että yleensä erityisruokavalioon sopivat ruoat ovat noutopöydässä tavallisten seassa. Esimerkiksi kananmuna-allergisella ei olekaan kontaminaatiovaaran vuoksi noutopöytään mitään asiaa.

''Pastaravintolassa tarjoilija vakuutti, että annoksen saa kananmunattomana. Olin aika epäileväinen, mutta lopulta päätin tilata annoksen varmistettuani asian monta kertaa tarjoilijalta. Hyvältä maistui, mutta puolen tunnin päästä sain todella voimakkaan allergisen reaktion ja jouduin sairaalahoitoon. Soitin ravintolaan ja kerroin asiasta, eivätkä he olleet asiasta yhtään kiinnostuneita, eivät edes pahoitelleet. Selvisi kuitenkin, että keittävät munattoman pastan samassa vedessä munallisten pastojen kanssa.''

– Voi olla, että munaton ja tavallinen makaronilaatikko ovat noutopöydässä vierekkäin. Vaikka ne olisi kuinka hyvin merkitty, tavallinen syöjä saattaa ottaa tavallista laatikkoa allergiselle tarkoitetulla kauhalla. Se voi olla todella vakava tilanne, Toikko sanoo.

Näkemäänsä ei voi luottaa

Osa vakavasti allergisista ei käy ravintoloissa, koska pelkää henkensä puolesta. Moni Ylen kyselyyn vastanneista kertoi syövänsä mielummin kotona, jossa tietää mitä saa.

– Vakavasti allergisoivia aineita ei välttämättä erota annoksista. Asiakas ei voi luottaa siihen, mitä näkee. On ravintolan vastuulla, jos asiakas on ilmoittanut allergiastaan ja raaka-ainetta on silti ruoassa. Asiakkaan täytyy voida luottaa siihen, että jos hän tilaa vaikka maidottoman, munattoman ja kalattoman annoksen, se myös on sitä, Kaisa Toikko sanoo.

''Joka kolmannella ravintolakäynnillä joudun punnitsemaan, tajusiko tarjoilija asian, hoitaako kokki osansa ja riskeeraanko henkeni tänään tässä ruokapaikassa – toiset kiipeilevät Everestillä ja minä käyn lounaalla.''

Myös ravintolatyöntekijöiden asenteet vaivaavat osaa vastaajista. Erityisruokavalioiden eteen ei monessa ravintolassa haluta nähdä ylimääräistä vaivaa.

''Minuun on suhtauduttu väheksyvästi, kun olen halunnut varmistaa, että ruoka on varmasti gluteenitonta.''

Myös pitkän linjan vegaani Pauliina Klemola on kohdannut vaikeuksia ravintoloissa. Vegaaniksi ryhdyttyään hän ei viitsinyt valittaa esimerkiksi annoksessaan olleesta juustosta, sillä ravintolatyöntekijät suhtautuivat häneen nuivasti.

– Heti kun huomaan, ettei tämä ole se mitä pyydettiin, niin pyydän korjaamaan asian. Mikään ei mene eteenpäin, jos vain tyytyy siihen mitä saa, Klemola toteaa.

''Tilasin lapsena pikaruokaravintolassa hampurilaisen ilman juustoa ja majoneesia. Kun tilaus tuli pöytään, oli välissä kuitenkin se majoneesi. Kävin palauttamassa hampurilaisen ja silmieni edessä tarjoilija vain kaapi majoneesin pois, löi hampurilaisen takaisin kasaan ja ojensi minulle. Piti oikein selittää, että ne majoneesijämät siellä hampurilaisen välissä ihan oikeasti voivat aiheuttaa minulle sairaalareissun, ennen kuin suostui hakemaan uuden, majoneesittoman hampurilaisen. Kieltämättä jäi tosi inhottava fiilis, enkä aikuisiällänikään yleensä käy ravintoloissa, koska koen olevani vain taakka ja hankala asiakas.''

''Aterian pyytäminen maidottomana tuntuu kovin vaikealta, vaikka ravintola mainostaisi että erityisruokavalioista voi kysyä lisää henkilökunnalta. Näin ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa ole.''

Kanaa pidetään kasviksena

Pauliina Klemola poikkesi seitsemän vuotta sitten kahvilaan. Hän tilasi kasvispiirakkaa.

– Se olikin broileripiirakka. Se hetki kun tajusin, että minulla on kuollutta ruumista suussa oli niin hirveä, että päätin jättää kaikki eläintuotteet pois.

''Jos olisin kuolemanvakavasti allerginen jollekin, en uskaltaisi syödä ravintolassa. Sen verran tuntuu virheitä sattuvan.''

Monet Ylen kyselyyn vastanneet kasvissyöjät kertoivat vastaavista kokemuksista. Osa sekaannuksista sattuu vahingossa, kun annokset menevät sekaisin. Tietämättömyys ei kuitenkaan rajoitu allergioihin.

– On itseasiassa valitettavan yleistä, että kanaa pidetään jonkinlaisena kasviksena. Myös kalaa saatetaan tarjota vegaanisena ruokana, Pauliina Klemola toteaa.

''Jotkut alan ammattilaiset eivät vieläkään tiedä, että kala ei ole kasvis tai että lehmänmaitoa ei saada puusta.''

Klemola ihmettelee tiedon puutetta.

Salaattia muovirasiassa.
Usein kasvissyöjälle on tarjolla pelkkää salaattia.Hanna Lumme

– Luulisi, että ravintolatyöntekijät koulutetaan alalle. Kai siellä koulutuksen aikana käydään läpi eri erikoisruokavaliot ja mistä eri ruoka-aineet tulevat. Ehkä se vain unohtuu jossain matkan varrella.

''Ravintoloiden joulupöydissä on lihaa sen sataa sorttia aina karhuun ja kenguruun asti, mutta ei kasvispääruokaa lainkaan.''

Kasvisruoan löytäminen suurten kaupunkien ulkopuolella voi olla vaikeaa, vaikka kasvissyönti on lisääntynyt. Ravintolakäynti voi jäädä huonon tarjonnan vuoksi välistä.

– Vegaaneille ei tarjota joko ollenkaan ruokaa tai sitten kun hätäisesti jotain kyhätään, niin ei välttämättä mietitä ollenkaan, miltä se maistuu tai onko ruoassa proteiinia juuri ollenkaan. Usein tarjolla on vain salaattia, Pauliina Klemola toteaa.

Ruokatrendit sekoittavat

Moni uskoo, että erityisruokavalioiden lisääntynyt kirjo voi sekoittaa ravintolatyöntekijöitä. Yhä useampi noudattaa esimerkiksi gluteenitonta ruokavaliota, vaikkei sille olisikaan lääketieteellistä syytä.

– Olisi hyvä, että siinä pysyisi ero, onko kyse vakavasta allergiasta ja kuinka tarkasti ruoka täytyy valmistaa. On eri asia, jos ei vain halua syödä vaikka maitoa tai kananmunaa. Tottakai asiakas voi aina tilata mitä haluaa, mutta valmistusprosessin tarkkuusvaatimuksissa on eroa. Ruokavaliot luovat haastetta. Todelliset, vakavat allergiat voivat peittyä muiden ruokavalioiden alle, Kaisa Toikko sanoo.

''Paras tai pahin vastaus jonka olen saanut keittiöstä kuului: "V#ittu mä ala sitä parilaa erikseen pesemään." Kyseessä olis yksityinen lounasravintolaketju, vaihdoin ravintolaa.''

Läheltä piti -tilanteita on sattunut erityisesti kyselyyn vastanneille keliaakikoille. Gluteenittomaksi luvattu pitsa saatetaan esimerkiksi jauhottaa tavallisilla vehnäjauhoilla, kun keliakiaa ei mielletä varsinaiseksi sairaudeksi.

– Etenkin vanhemman polven ravintolatyöntekijät voivat olla vähän pihalla. Ei ole tapahtunut sellaista uudelleenkouluttautumista, jota ajan tasalla pysyminen vaatisi, Pauliina Klemola toteaa.

Merkinnät aiheuttavat päänvaivaa

Kolmisen vuotta sitten voimaantullut EU-direktiivi velvoittaa ravintolat ilmoittamaan asiakkaalle selkeästi ruokien sisältämistä allergioita ja intoleransseja aiheuttavista raaka-aineista.

Määräys ei kuitenkaan toteudu käytännössä. Allergia-, iho- ja astmaliittoon tulee säännöllisesti yhteydenottoja epäselvistä merkinnöistä.

– Merkinnät ovat epämääräisiä, vaihtelevia ja ristiriitaisia. Ravintoloissa käytetään paljon esimerkiksi A-merkintää, joka tarkoittaa sitä, että ruoka voi sisältää jotain allergeenia tai allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita. Se on epämääräinen ja asiakkaan täytyy aina kysyä erikseen, allergia- ja astmaneuvontaa tekevä asiantuntija Kaisa Toikko kertoo.

Osa merkinnöistä johtaa harhaan.

– M-merkintä voi tarkoittaa, että ruoka sisältää maitoproteiinia tai että se on maidotonta. Ei voi välttämättä tietää, tarkoittaako merkintä sitä, että ruoka sisältää jotain allergeenia, vai sitä, että se nimenomaan ei sisällä sitä. Merkintöjen perusteella ei voi olla varma esimerkiksi siitä, onko ruoka gluteeniton vai sisältääkö se gluteenia, Toikko toteaa.

MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi myöntää puutteen.

– Kyllä merkintöjen taso on Euroopassa liian heikko. Pakko se on myöntää. Siihen on sekin syy, kun pitää saada paljon tietoa pieneen tilaan. Tuntuu, että EU:n pitäisi pystyä tässä asiassa parempaan. Direktiivissä pitäisi määrätä selkeä koodi, että tämä tarkoittaa tätä. Ja nimenomaan niin, että merkittäisiin se aine, mitä ruoka sisältää.

Ravintolakoulu Perhon koulutusalajohtaja Marja Hemmin kokemuksen mukaan merkinnät ovat muualla Euroopassa parempia kuin Suomessa.

– Olen nähnyt Keski-Euroopassa hauskoja kuvamerkkejä, joilla allergeeneistä tiedotetaan. Suomalaisten ruokalistojen ulkoasu ja merkinnät ovat jääneet vaivaamaan minua. Ravintoloilla on varmasti petraamisen paikka ruokalistojen suhteen.

Nälkä, pelko ja vihapuhe eli miksi Suomessa alkoi sata vuotta sitten sisällissota – vuoden 1917 opetukset

0
0

Voisiko sisällissota syttyä joskus uudestaan? Pohdin kysymystä usein viime vuonna, kun seurasin koko vuoden Ylen sarjassa vuoden 1917 tapahtumia.

Silloin sata vuotta sitten kaikki tapahtui nimittäin häkellyttävän nopeasti.

Iloiset bileet Pietarissa

Vielä maaliskuussa 1917 he juhlivat railakkaasti yhdessä Pietarin yössä.

Seurueeseen kuului muun muassa kolme tulevaa Suomen presidenttiä, K.J. Ståhlberg, J.K.Paasikivi sekä Kyösti Kallio. Mutta samassa riehakkaassa juhlaporukassa söivät, joivat ja lauloivat myös tulevan punaisen Suomen johtomiehet, kuten Kullervo Manner, Edward Gylling, Oskari Tokoi ja Otto Wille Kuusinen.

Presidentit venäjällä
Pietarin seuruetta: ylärivissä Otto Wille Kuusinen ja K.J.Ståhlberg, alarivissä Kyösti Kallio ja J.K.Paasikivi.Museovirasto

Suomalaiset juhlivat sortovuosien päättymistä. Keisarin kaatuminen oli palauttanut Suomen vanhat valtaoikeudet ja eduskunta pääsisi taas kokoontumaan.

Vain kymmenen kuukauden päästä nämä samat miehet olivat katkeran sisällissodan eri puolilla.

Mitä oikein tapahtui?

Viime vuonna seurasin Ylen verkkosivuille ja A-studioon tekemässäni sarjassa vuoden 1917 tapahtumia, aina tammikuusta joulukuuhun. Kuvasin paitsi tapahtumia, myös aikalaisten tuntoja, sellaisena kuin ne nousivat esiin tuon ajan teksteistä ja muistoista. Elin vuoden 1917 ihmisten mukana koko viime vuoden.

Jotta ymmärtäisi, miksi Suomi tammikuussa 1918 sukelsi sisällissotaan, pitää katsoa miten Suomi muuttui hulluna vuonna 1917.

Valtataistelu kahdella rintamalla

Vuonna 1917 valtataistelu näkyi kahdella eri tasolla: paikallisella ja valtakunnallisella. Avaan sisällissodan syitä näiden kysymysten kautta.

Ensinnäkin Suomea riivasivat koko vuoden kasvavat sosiaaliset ongelmat: ruokapula, työttömyys, paheneva väkivalta ja pelko.

Jos vuonna 1917 jäi työttömäksi, ei ollut kiistaa aktiivimalleista eikä korvausaikojen pituuksista. Edessä oli nälkä koko perheelle.

KESKEN
Kone- ja Siltatehtaan työntekijöitä lähdössä osoittamaan mieltään kahdeksan tunnin työpäivän puolesta.Museovirasto / Ylen arkisto

Niitä ongelmia ratkottiin usein paikallisella, kuntatasolla.

Kunnissa valta oli eliitillä. Eduskuntavaaleissa vallitsi kyllä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, mutta kunnallisvaaleissa äänioikeus oli sidottu tuloihin. Suurin osa työväestöstä oli ilman äänioikeutta.

Kun koko vuoden seurasin vuoden 1917 tapahtumia, aloin pohtia: jos kunnallislaki uudistus olisi tehty vuonna 1906 kuten eduskuntavaaliuudistus, olisiko koko sisällissota voitu välttää?

Toiseksi oli taistelu korkeimmasta vallasta Suomessa. Se oli kytketty suoraan siihen, kenellä oli valta Pietarissa. Venäjällä valta vaihtui vuonna 1917 kaksi kertaa. Ensin kaatui keisari, ja sitten valtaan nousivat bolševikit.

Myös Suomessa valtataistelun tärkeimmät käännekohdat vuonna 1917 kytkeytyivät suoraan Venäjän tapahtumiin. Ne olivat kesällä säädetty valtalaki ja marraskuun suurlakko.

Mahdollisesti Venäjän maaliskuun vallankumoukseen liittyvää liikehdintää Helsingin Senaatintorilla.
Helsingin senaatintori oli vuonna 1917 loputtomien mielenosoitusten ja torikokousten näyttämö.Yle arkisto / Museovirasto

Molemmissa näkyi eräs vuoden 1917 avainkysymyksistä: niin kauan kun Venäjällä valtaa pitivät porvarit, monet suomalaisporvarit pelkäsivät korkeimman vallan siirtymistä sosialistienemmistöiselle Suomen eduskunnalle. Kun Pietarissa valta siirtyi bolševikeille, asetelma kääntyi osin päälaelleen.

Runsaassa puolessa vuodessa Suomi kulki suuresta ja yhteisestä innostuksesta sisällissotaan. Aloitetaan siis alusta.

Svoboda

Ensin tuli vapaus, svoboda.

Svoboda (vapaus) -kyltillä koristeltu auto Helsingin kadulla 1917.
"Svoboda" kyltillä varustettu auto maaliskuun vallankumouksen aikaan.Yle arkisto / Otava

Kun Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas, Nikolai II kaatui maaliskuussa, innostus oli suurta kaikkialla Suomessa, kaikissa yhteiskuntaryhmissä.

Keisari oli kaatunut. Mutta jos valta ei kuulu keisarille, kenelle se sitten kuuluu?

Suomessa oli edellisenä vuonna järjestetty eduskuntavaalit, joissa sosialistit olivat saaneet yksinkertaisen enemmistön, yksinään yli puolet kansanedustajapaikoista. Tuolloin vaalilla ei näyttänyt olevan suurta merkitystä, sillä eduskunta ei maailmasodan aikana saanut edes kokoontua.

Mutta keisarin kaaduttua eduskunta pääsi kokoontumaan, ja yhtäkkiä sosialistit olivat Suomessa vallassa.

Sotilaat ja työväki saattavat vallankumouksen uhria hautaan Helsingissä.
Keisarivallan päättänyt maaliskuun vallankumous yhdisti suomalaisia. "Vallankumoussankareiden" eli kahden kaatuneen venäläisen sotilaan hautajaisiin Helsingissä osallistui lehtien arvioiden mukaan jopa 100 000 ihmistä. Helsingissä oli tuolloin 190 000 asukasta.Museovirasto

Vielä keväällä 1917 porvarit suorastaan kehottivat enemmistönä olevia sosialisteja muodostamaan hallituksen eli senaatin. Sosialisteilla asia oli kuitenkin vaikea, sillä heidän oppiinsa ei oikein kuulunut porvarillisen yhteiskunnan hallituksessa toimiminen.

Hallituskysymys ratkaistiin lopulta siten, että senaattiin tuli sosialisteille ja porvareille yhtä monta edustajaa. Senaatin johtoon nousi sosialistien Oskari Tokoi, josta tuli siten maailman ensimmäinen sosialistinen pääministeri.

Oskari Tokoi
Oskari Tokoi.Ylen arkisto

Porvarit ja sosialistit olivat siis yhteishallituksessa, yhdessä ratkomassa ongelmia.

Mutta kun ”svoboda” oli avannut portit, liikkeellä lähti vyöry, jota ei voinut hevillä pysäyttää.

Köyhä maatalousmaa

Uusi vapaus ja vallankumousintoilu johti nopeasti kiihtyvään lakkoiluun, ensin tehtaissa ja sitten maatiloilla. Lakkolaiset vaativat muun muassa kahdeksan tunnin työpäivää.

Tuloerot Suomessa olivat valtavat, eikä turvaverkkoja juuri ollut. Suurin osa kansasta asui maaseudulla, ja kaupungit olivat Helsinkiä lukuun ottamatta pieniä.

Ämmänsaaren Kurimon tilin pojat leikkaavat rukiita.
Ylen arkisto / Kainuun museo

Sosialistien suurin kannatus oli itse asiassa maaseudulla, erityisesti Etelä-Suomessa, jossa maanomistus oli keskittynyt suurille kartanoille. Niissä työskenteli paljon väkeä, joka ei itse omistanut maata.

Sen sijaan valkoisten vankimmalla tukialueella, Pohjamaalla, tilat olivat pieniä, mutta omia. Tällä erolla oli olennainen merkitys siihen, miten sisällissodan rintamalinjat muodostuivat.

Kuka valvoo lakeja ja järjestystä?

Aika, jolloin suomalainen yhteiskunta romahti. Näin on tampereen yliopiston professori Pertti Haapala kuvannut vuotta 1917.

Tuskin mikään romahti yhtä dramaattisesti kuin järjestysvalta.

Järjestyksenpidon rapautuminen alkoi maaliskuussa yksinkertaisesti. Poliisit saivat potkut.

Valtiollista poliisia pidettiin sortovuosien jälkeen vanhan tsaarinvallan edustajana. Kun tsaari oli syrjäytetty, myös poliisi piti korvata ”kansaa” edustavalla väkivallan virkamiehistöllä.

Erityisesti kaupungeissa ammattipoliisit korvattiin miliiseillä, jotka koostuivat varsin kirjavasta joukosta suomalaisia. Tässäkin asiassa keväällä kaikki näytti olevan aluksi paremmin.

Miliisiin tuli esimerkiksi Helsingissä aluksi miehiä niin työväenliikkeestä kuin ylioppilaista. Vuoden 1917 aikana nähtiin kuitenkin useita miliisilakkoja ja varsinkin porvarien luottamus miliisiin heikkeni koko ajan.

Suojeluskuntien ja työväenkaartien perustaminen lähti jo alkukesästä liikkeelle, alunperin pitkälti vastauksena jatkuviin järjestyshäiriöihin.

Helsingin järjestyskaarti.
Helsingin työväen järjestyskaartia.Yle

Kesällä maatalouslakot kuumensivat tunteita ja saivat varsinkin isännät perustamaan erilaisia suojelusvartioita.

Suojeluskuntia perustettiin Suomeen itse asiassa alun perin hyvinkin eri syistä. Ensinnäkin niitä perustettiin siis erityisesti järjestyshäiriöitä ja maatalouslakkolaisia vastaan.

Jääkärivärväystä harjoittaneet aktivistit puolestaan valmistelivat kansannousua venäläisiä vastaan Suomen irrottamiseksi Venäjästä. He perustivat ”palokuntia” ja muita suojeluskuntia nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Aktivistit halusivat suojeluskuntiin alunperin myös työväenjärjestöjen väkeä, koska päävastustajaksi ajateltiin venäläisiä.

Lehtileike
Ilkka-lehti kehoitti perustamaan "palokuntia".Ilkka 68/1917

Kuvaavaa on, että esimerkiksi Helsingissä oli eräässä vaiheessa kaksi eri suojeluskuntaa. Ihmiset myös liittyivät niihin aivan eri syistä.

Nälkä on kova motivaattori

Moni pohtii nykyisen vihanpuheen aikakaudella, voisiko Suomessa tapahtua joskus sama kuin vuonna 1918, siis että kahtiajakautuminen veisi lopulta aseelliseen konfliktiin.

Luukkosen pettua syövä perhe hirsitalon ovella.
Luukkosen perhe Taivalkoskella joutui kesällä 1917 turvautumaan pettuleivän syöntiin.Samuli Paulaharju / Museovirasto

Suomen sisällissodan syntyyn vaikutti kuitenkin monta eri syytä samaan aikaan.

Eräs tärkeimmistä syistä liittyi aivan välttämättömään: ruokaan.

On vaikea kuvitella, etteikö nälänhädän uhka veisi melkein mitä tahansa yhteisöä vähintään sodan partaalle.

Suomi ei ensimmäisen maailmansodan aikaan ollut ruuan suhteen lainkaan omavarainen. Ennen kaikkea suuri osa leipäviljasta oli tuontitavaraa Venäjän ja Ukrainan aroilta.

Leipäviljan ja muiden elintarvikkeiden saanti alkoi vaikeutua pahasti jo alkukesästä. Piti ”alkaa organiseerata nälkää”, kuten senaattori Väinö Tanner totesi. Elintarvikesäännöstely kiristyi.

Kun Suomen oma, kesän 1917 sato jäi heikoksi, tilanne näytti uhkaavalta. Jo kesällä oli suuria ruokamellakoita, nälkäiset kaupunkilaiset ryöstelivät varastoja ja tappelivat torikauppiaiden kanssa.

Viranomaisten määräämät rajahinnat ja elintarvikkeiden takavarikot vain kiihdyttivät ruuan kätkemistä, hamstrausta ja mustaa pörssiä.

Työläisiä raivostuttivat ”jyväjemmari”-isännät ja trokarit. Elintarvikkeiden kätkemiseen liittyvät huhut lisäsivät kiukkua.

Jopa maalaisliiton isä, Santeri Alkio kirjoitti päiväkirjaansa lokakuussa:

Ruista puhdistetaan ja säkitetään puimalan edessä.
Uno Finnilä / Yle arkisto/Pohjanmaan museo

”Elintarvikekysymys kärjistyy kärjistymistään. Ihmisissä kasvaa kiskomishimo hirvittävästi. Eivät nämä maanviljelijät enää ajattele ollenkaan muuta kuin kiskomista. Kuluttajien hätä on avannut maamiehelle ennen kuulumattomat saalistusmahdollisuudet.”

Ruuan hamstraus ja kätkeminen oli kuitenkin myös luonnollinen reaktio oman perheen suojelemiseksi tilanteessa, jossa alkoi näyttää selvältä, että ruokaa ei yksinkertaisesti tule riittämään seuraavaan satoon.

Mutta vaikka ruokaa olisi, sitä ei välttämättä ollut varaa ostaa.

Työttömyys pahenee

Vuonna 1917 työttömyyden kasvu merkitsi paljon suurempaa yhteiskunnallista uhkaa kuin nykyään.

Työmies oli usein suuren perheensä ainoa elättäjä. Turvaverkkoja ei juuri ollut ja työttömyys heijastui välittömästi koko perheeseen.

Jos lapset näkevät nälkää, tulee paine lähteä kadulle vaatimaan oikeuksia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset olivat teettäneet saksalaisten maihinnousun pelossa suuria linnoitustöitä eri puolilla valtakuntaa. Linnoitustyöt loivat valtavasti työmahdollisuuksia kouluttamattomille sekatyömiehille myös Suomessa.

Myös sotateollisuustilaukset toivat Suomeen paljon työtä.

naisia istumassa
Tatu Hänninen / Yle arkisto

Kesällä 1917 tilanne kuitenkin muuttui. Linnoitustyöt pääosin keskeytettiin ja Venäjän sotateollisuuden tilaukset pysähtyivät.

Seuraukset olivat Suomessa arvaamattomat.

Vallituksia oli tehty erityisesti pääkaupungin ympärillä. Helsingin kaupunki ei halunnut järjestää hätäaputöitä muualta tulleille, ja näitä kehotettiin lähtemään kotiseudulleen.

Vallityöläisten paluu kotiseuduilleen aiheutti kuitenkin maaseutupaikkakunnilla suurta levottomuutta. Nuoret, levottomilla työmailla karaistuneet miehet olivat helposti radikaaliuteen ja väkivaltaisuuteen taipuvia.

Ypäjällä vallitöistä palannut Simo Saarikko joutui paikallisen poliisin ampumaksi. Siitä kahakasta tuli kuuluisa, ensimmäinen sisällissotaa ennakoinut yhteenotto, jossa suomalainen ampui toisen suomalaisen.

Simo Saarikon hautajaiset
Simo Saarikon hautajaisista Ypäjällä tuli valtava tapahtuma.Urho Järvelä / Maurits Hietamäen kokoelma

Kaupungeissa työttömät vaativat hätäaputöitä. Helsingin pörssitalon mellakassa elokuussa 1917 työttömät piirittivät pörssitalolle kokoontunutta kaupunginvaltuustoa.

Ei ollut sattumaa, että työttömien vihan kohde oli juuri kaupunginvaltuusto.

Kunnallisvalta oli eliitillä

Eduskuntavaaleissa oli jo vuodesta 1907 ollut yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

Mutta kuntatasolla oli toisin. Kunnallisvaaleissa äänioikeus oli sidottu suoraan veronmaksukykyyn, suurituloisilla oli siis kirjaimellisesti enemmän ääniä kuin pienituloisilla. Suurimmalla osalla työväestöstä ei ollut äänioikeutta lainkaan.

Voi perustellusti kysyä, olisiko koko sisällissotaa syttynyt, jos kunnallisvaaliuudistus olisi tehty aikoinaan samalta pohjalta kuin eduskuntauudistus.

Kunnallisvalta heijastui nimittäin kaikkein kipeimpiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, sillä ”nälän organiseeraus”, työttömyyden hoito sekä järjestysvaltakysymykset olivat nimenomaan kunnan vastuulla. Niistä päättivät valtuustot, joissa työväestöllä ei useimmilla paikkakunnilla ollut lainkaan edustusta.

Kiista kunnallisvallasta johti jo keväällä 1917 koviin yhteenottoihin. Eräänlainen ensimmäinen vallankumouksen esinäytös nähtiin jo toukokuussa Turussa.

Yleislakko pysäytti koko kaupungin, ja työväen lakkomiliisi otti koko kaupungin haltuunsa.

Turku, ihmisiä kadulla 30.05.1917
Aurakadun ja Linnankadun kulman lakon aikaan. Keskellä venäläisiä sotilaita ratsun selässä, vieressä ilmeisesti lakkomiliisejä.Turun maakuntamuseo / Yle arkisto

Sosialidemokraattien kunnallistoimikunta lähetti kaupunginvaltuustolle kirjeen:

”Herroille kaupunginvaltuutetuille Turussa. Ellei lakkolaisten esittämät vaatimukset tule huomiseen klo 12.00 mennessä toteutetuksi, ottavat lakkolaiset valtuusmiespaikat ja kaikki muut kunnan hallintoelimet huostaansa.”

Lakkolaiset ottivat koko porvarillisen kaupunginvaltuuston panttivangiksi. Turun tilanne laukesi kun kiistan välittäjiksi saapuneet, sosialistien oma mies, senaatin puheenjohtaja eli pääministeri Oskari Tokoi ja tulevan valkoisen hallituksen päämies, prokuraattori P. E. Svinhufvudin saivat yhdessä tilanteen laukeamaan.

Kuvituskuva
Uusi Aura 1917

Sosialistien ja porvarien johtajat yrittivät siis vielä keväällä yhteistyössä ratkoa pahenevia käytännön ongelmia.

Mutta heinäkuussa se valtataistelun toinen taso, kamppailu korkeimmasta vallasta Suomessa, alkoi ajaa osapuolia voimakkaammin eri leireihin.

Valtalaki ja sitä seurannut eduskunnan hajotus on Suomen historia tärkeimpiä käännekohtia

”Olen jälkeenpäin monesti ajatellut, millaiseksi Suomen tulevaisuus olisi muodostunut, jos olisi menetelty toisin kuin tehtiin.”

Näin Väinö Tanner pohti kesän 1917 tapahtumia vuonna 1949 ilmestyneessä kirjassaan Kuinka se oikein tapahtui. Tanner oli kesällä 1917 sosiaalidemokraattinen senaattori.

Sosialisteja HTYn talossa.
Sosialidemokraatteja koolla Helsingin työväentalolla.Ylen arkisto

Tanner viittasi ennen kaikkea kiisteltyyn valtalakiin ja sitä seuranneeseen eduskunnan hajotukseen.

Valtalailla Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Laki hyväksyttiin dramaattisissa tunnelmissa sosialistien, maalaisliiton ja niin sanottujen porvarillisten itsenäisyysmiesten äänin.

Miksi laista tuli sitten niin merkittävä Suomen historiassa? Oikeastaan siksi, että se ei tullut käytännössä koskaan voimaan.

Venäjän (porvarillinen) väliaikainen hallitus hermostui laista ja hajotti Suomen eduskunnan. Osa suomalaisista porvareista ajoi kulisseissa voimakkaasti eduskunnan hajottamista. Monet heistä pelkäsivät eduskunnalle valtalailla tulevaa valtaa, sillä sosialisteilla oli eduskunnassa yksikertainen enemmistö, yli sata paikkaa. Tuleva presidentti K.J. Ståhlberg oli eduskunnan hajottamisesta tyytyväinen:

”Viimeinkin saadaan loppumaan tämä yhtämittainen skandaali ja sosialistien vehkeily bolševikkien kanssa.”

Juuri eduskunnan hajottaminen katkeroitti sosialistit.

Kauppatori vuonna 1919.
Helsingin kauppatori.Yle Arkisto

Kun tein vuotta 1917 käsittelevää sarjaani, kävin laajasti läpi muun muassa työväen arkistossa säilytettävää muistitietoaineistoa Suomen itsenäistymisvuosien tapahtumista. Lukuisissa rivityöläisten muistoissa näkyi vielä vuosikymmentenkin jälkeen katkeruus ”porvarien venäläisillä pistimillä” tekemästä eduskunnan hajottamisesta.

”Tähän hajotukseen syyllisiä olivat suurimpina Suomen porvarit, joiden esityksestä ja pyynnöstä se tapahtui. Syykin siihen oli selvä. Hyväksyttyä valtalakia käyttämässä oli työläisenemmistöinen eduskunta, joka oli saatava tehottomaksi”, metallimies Viljam Laaksonen totesi muisteluissaan.

Valtalaista ja eduskunnan hajottamisesta tuli sisällissodan jälkeen aivan keskeinen opinkappale punaisen hävinneen puolen käsityksissä sodasta. Sama katkeruus näkyy jo aikalaisteksteissä ja lehtikirjoituksissa.

Joka tapauksessa uudet vaalit järjestettiin. Sosialistit pitivät eduskunnan hajotusta laittomana, mutta käytännössä he osallistuivat lokakuun vaaleihin normaalisti.

Sosialistit hävisivät uudet vaalit. Suomessa valtaan nousi P. E. Svinhufvudin porvaripuolueita edustanut senaatti, joka myöhemmin sai lisänimen itsenäisyyssenaatti.

Valtionhoitaja Pehr Evind SVINHUFVUD.
P. E. Svinhufvud.Yle arkisto

Työväenlehdissä se nimettiin kuitenkin välittömästi “mustaksi senaatiksi”.

Pelon kierre

Jos minun pitää valita yksi syy, joka näyttää selittävän sisällissodan puhkeamista enemmän kuin muut, niin se olisi pelon kierre.

Loppukesästä 1917 alkoi kierre, jossa porvarien ja sosialistien epäluulo toisiaan vastaan kasvoi nimenomaan siksi, että pelättiin toista osapuolta. Porvarit pelkäsivät työväen järjestyskaartien valtaa ja työväki ”lahtarikaartien” eli suojeluskuntien aikeita.

Kuvituskuva
Velikulta 12-13/1917

Syksyllä vallassa ollut porvarihallitus yritti ratkoa järjestysvaltakysymystä muun muassa perustamalla salaa poliisikoulun. Juuri tämän kaltaiset hankkeet ruokkivat paljastumisensa jälkeen työväestön epäluuloja.

Kierre oli valmis. Syksyllä, öiden pidentyessä, porvaripuoli kiihdytti suojeluskuntien perustamista ja työväenjärjestöt omien kaartiensa perustamista. Molemmat alkoivat jo harjoitella sotilaallista toimintaa, minkä vastapuoli pisti merkille.

Kaikkia tätä vahvisti lehdistö, jonka kielenkäyttö koveni kovenemistaan.

Huhut ja vihapuheet

Vuoden 1917 tapahtumia seuratessani en voinut olla huomaamatta yhtymäkohtia nykyiseen vihapuhekeskusteluun.

Keväällä tullut uusi vapaus tarkoitti myös uudenlaista lehdistövapautta. Lehtikirjoittelu koveni koko ajan ja todellinen vihapuhe kärjistyi erityisesti kesästä eteenpäin. Työmies-lehti jyrisi elokuussa:

”Suomen kapitalistiluokka valmistautuu ase kädessä pitämään herruutensa alaisena alastomaksi riistämiään työläisjoukkoja, joilta porvariluokan rikollinen keinottelu uhkaa riistää viimeisenkin elämisen mahdollisuuden.”

Suomi alkoi jakaantua erilaisiin todellisuuksiin, sulkeutua omiin kupliin, niin kuin nykyisin sanottaisiin. Työväestön lehdistön todellisuus erosi porvarilehtien todellisuudesta yhä jyrkemmin.

Lehtileike Työmies-lehdestä
Kansalliskirjasto

”Ei toki kenelläkään Työmies-lehteä lukevalla ollut epäilystäkään siitä, kuka se päävihollinen oli, se oli Suomen porvaristo”, metallimies Viljam Laaksonen muisteli.

Erityisesti kesän tapahtumien jälkeen kielenkäyttö koveni kovenemistaan.

Turvattomuuden tunne, väkivalta ja sen pelko levisivät alkusyksystä alkaen läpi maan. Erilaisia huhuja uutisoitiin päivittäin totena. Kun siihen yhdistyi syyllistäminen, viha alkoi kasvaa. Porvarilehdet syyttivät levottomuuksista sosialisteja ja työväenlehdet porvareita.

”Kupliutuminen”, siis oman puolen lehdistön viestiin keskittyminen oli eräs keskeinen syy siihen, että vuodesta 1917 tuli sellainen kuin tuli. Eri osapuolten todellisuuskäsitykset etääntyivät toisistaan.

Suomalaiset eivät kuitenkaan voineet käpertyä omiin riitoihinsa.

Kaikki mitä Suomessa vuonna 1917 tapahtui, oli sidoksissa siihen, mitä tapahtui Pietarissa.

Bolševikit astuvat näyttämölle

Suomalaisille sosialidemokraateille leniniläinen kova vallankumouksellisuus oli lähes tuntematon.

Venäjän bolševikit aloittivat kuitenkin jo keväällä 1917 ankaran propagandan teon Suomessa. Propagandan pääkohde olivat Suomessa olevat venäläiset sotilaat, mutta kyllä suomalaisille sosialisteillekin riitti viestiä. Kesällä monet sosialistien johtohenkilöt tapasivat Suomessa piileskelevän Leninin henkilökohtaisesti.

Lenin pitää puhetta karvahattu päässä.
V. I. Lenin.Ylen arkisto

Marraskuussa tapahtunut Venäjän (lokakuun) bolševikkivallankumous oli ratkaiseva käänne myös Suomen matkalla kohti sisällissotaa.

Suomalaissosialistit riitelivät välittömästi bolševikkikumouksen jälkeen keskenään siitä, mitä heidän pitäisi tehdä. Radikaalit olivat puolueessa edelleen vähemmistönä, mutta joukkojen koossapitäminen oli hyvin hankalaa. Varsinkin syksyllä perustetuissa uusissa kaarteissa oli paljon suoran toiminnan kannatusta.

Päätettiin olla aloittamatta välitöntä vallankumousta, sen sijaan koko maa pysäytettiin lakolla.

Suurlakko vallankumouksen esinäytöksenä

Marraskuun 1917 suurlakkoa on yleensä pidetty suurena vedenjakajana tiellä kohti sisällissotaa. Kun lukee erityisesti valkoisen puolen muistoja lakosta, ei asiasta jää epäselvyyttä.

Suurlakon aikaan työväenkaartit ottivat varsinkin suuret kaupungit kokonaan haltuunsa. Eduskunta kokoontui piiritetyssä Heimolan talossa Helsingissä ja hyväksyi kiihkeissä tunnelmissa koko vuoden tärkeimmän päätöksen.

15. marraskuuta Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Kesän valtalaissa esimerkiksi ulkopolitiikka oli jätetty vielä venäläisille, marraskuun päätöksessä mitään sellaisia varaumia ei enää tehty. Nyt korkein valta Suomessa kuului yksiselitteisesti eduskunnalle.

Punakaarti valtioneuvoston linnan edessä.
Työväenkaarti senaatintalon edustalla marraskuun suurlakon aikaan.Yle arkisto / Otava

Maalaisliitto ja porvarilliset itsenäisyysmiehet tukivat vielä kerran päätöksessä sosialisteja. Mutta maalaisliiton johtaja, Santeri Alkio varoitti eduskunnassa puhuessaan tulevasta:

”Minä en pelkää henkilökohtaisesti niitä uhkauksia, joita eduskuntaa vastaan on tehty. Mutta minun täytyy sanoa, että minä vakavasti pelkään kansalaissotaa.”

Suurlakon aikana työväenkaartit ja suojeluskunnat ottivat paikoin yhteen, ja erilaisten retkikuntien iskuissa kuoli muutamia kymmeniä ihmisiä. Vaikutus porvarileiriin oli dramaattinen. Kun porvarilehdet alkoivat ilmestyä lakon jälkeen, ne olivat täynnä värikkäin sanankääntein kirjoitettuja veritekojen kuvauksia.

Maalaisliittolainen Ilkka-lehti kirjoitti 22. marraskuuta:

”Etelä-Suomessa, varsinkin Helsingin ympäristöllä ovat sosialistit panneet toimeen raaimpia murhia, mitä paatuneimmankaan ihmisen mielikuvitus voi keksiä. Kansalaisia on tapettu kuin metsän eläimiä.”

Useimmat porvarit näkivät nyt yhteistyön sosialistien kanssa mahdottomaksi.

Samaan aikaan sosialidemokraattien johto paini ankarasti omien joukkojensa hallitsemiseksi. Radikaalit eivät voineet ymmärtää, miksi suurlakon aikaan otettu valta oli annettu pois, eikä vallankumousta oltu viety loppuun asti.

Venäläissotilaiden vaara

Perehtyessäni vuoden 1917 tapahtumiin hämmästyin venäläissotilaiden suuresta roolista monissa tapahtumissa.

Suomessa oli kesällä enimmillään yli 100 000 venäläistä sotilasta. Kaupunkien lakkomielenosoituksissa he olivat usein näkyvästi mukana, ja välillä he puuttuivat suomalaisten välisiin kiistoihin jopa aseella uhaten.

Venäläissotilaat olivat monissa tapauksissa paljon radikaalimpia kuin suomalaiset sosialistit. Porvareita järkytti, kun maan ainoa todellinen sotilasmahti, venäläiset, monissa tapauksissa asettuivat suomalaisten lakkolaisten tueksi.

Viisi kasakkaa kiväärit olalla.
Venäläisiä sotilaita Suomessa.Ylen arkisto/K. G. Mäkelä

Kurittomuus venäläisjoukoissa oli hyvin yleistä, ja lopulta rivisotilaiden neuvostoilla oli suurempi valta kuin korkeilla upseereilla.

Erityisesti loppukesästä 1917 venäläisten sotilaiden tekemät rikokset pelottivat ihmisiä. Niin porvarien kuin sosialistien lehdet olivat täynnä kertomuksia venäläisten tekemistä todellisista tai väitetyistä ryöstöistä ja raiskauksista. Huhut levisivät ja pahenivat koko ajan. Kerrottiin tarinoita naisia kaappaavista ”mustista autoista”.

Kurittomien venäläissotilaiden riehuminen on yksi harvoista asioista, joista porvarilliset ja työväenlehdet olivat samaa mieltä. Se pelotti kaikkia. Sosialistien johtohahmoihin kuulunut Yrjö Mäkelin kirjoitti Kansan Tahto-lehdessä:

“Joka päivä sisältävät sanomalehdet kuvauksia venäläisten sotilaiden maassamme tekemistä raakuuksista. Raiskaukset, ryöstöt, metelöimiset ja kaikenlaiset konnuudet kuuluvat jo ikään kuin vakinaiseen päiväjärjestykseen. On perustettava järjestysmiehistöjä. Sillä mikään muu kuin asevoima ei näytä auttavan.“

Loppuvuodesta venäläisten määrä väheni. Vuoden 1918 alussa Suomessa oli kuitenkin vielä kymmeniätuhansia venäläisiä sotilaita. Silti varsinaisessa sisällissodassa heidän sotilaallinen roolinsa jäi suhteellisen vähäiseksi. Leninin bolševikkihallinto kehotti sotilaita pysymään Suomen sisällissodasta erillään ja suurin osa venäläisjoukoista poistui Suomesta omia aikojaan kevään 1918 aikana.

Itsenäisyysjulistus ei ratkaise vielä mitään

Presidentti Sauli Niinistö totesi uudenvuoden 2018 puheessaan:

”Vuosien 1917 ja 1918 muistot ovat liki vastakkaiset. Ensin tapahtui parasta ja sitä seurasi pahinta, mitä kan__sakunta voi kohdata. Itsenäisyyden vuosi vaihtui sisällissodan vuodeksi, eikä edes pitkä aika ole kaikkia sen arpia peittänyt.”

Suomen itsenäisyystunnustus.
Itsenäisyysjulistus

Todellisuudessa itsenäisyysjulistus joulukuussa ei aiheuttanut Suomessa mitään suuria riemujuhlia. Lauri Arra muisteli:

”Sanomalehdistä saimme lukea, että maan hallitus on julistanut Suomen itsenäiseksi valtakunnaksi. Mutta se ei herättänyt minkäänlaista iloista tunnelmaa. Joulukaan ei tuntunut joululta, kaikki odottivat jonkun hirveän onnettomuuden tapahtumista.”

Kysymys itsenäisyydestä oli koko vuoden 1917 sidottu toisaalta siihen, kenellä oli valta Pietarissa ja toisaalta siihen, kenellä olisi valta Suomessa, jos valta ei olisi enää Pietarilla.

Niin kauan kuin Venäjällä valtaa piti porvarillinen väliaikainen hallitus, monet porvarit pelkäsivät korkeimman vallan siirtoa sosialistienemmistöiselle Suomen eduskunnalle. Kun sitten Pietarissa valtaan nousivat bolševikit, Suomen varovaisimmillekin porvareille tuli kiire ajaa itsenäisyyttä. J.K. Paasikivi muisteli:

”Vaikka vuoden 1917 aikana kiivaasti vaadittiinkin itsenäisyyden pikaista julistamista, se lykättiin siksi kunnes edessämme oli kysymys, tunnustaisimmeko Lenin hallitsijaksemme vai ei. Silloin ratkaisu oli selvä.”

Kyllä suurin osa suomalaisista, puolueesta riippumatta, halusi voimakkaasti itsenäisyyttä. Joulukuun lopussa Suomen sosialidemokraatit pyysivät Leninin hallitusta tunnustamaan pikaisesti Suomen itsenäisyyden. Suomalaiset sosialistit olivat koko vuoden 1917 olleet aktiivisemmin itsenäisyyden kannalla kuin iso osa porvareista.

Leninin hallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta todellisuudessa se oli taktiikka, jonka tavoitteena oli helpottaa sosialistisen vallankumouksen tekemistä Suomessa.

Valkoisten valmistautumista sotaan, Lammin suojeluskuntalaisia.
Lammin suojeluskunta harjoittelee joulukuussa 1917.Yle arkisto

Kysymys oli lopulta siitä, että jos valta kuuluisi suomalaisille, kuka sen lopulta ottaisi.

Saksalaisen yhteiskuntatieteilijän Max Weberin klassisen valtiomääritelmän mukaan nykyaikainen valtio on ihmisyhteisö, joka (onnistuneesti) vaatii itselleen fyysisen väkivallan legitiimin käytön monopolia tietyllä alueella.

Suomessa niitä ihmisyhteisöjä, jotka tuon vaatimuksen esitti, oli kaksi.

Jo itsenäisyysjulistuksen aikaan, joulukuun alussa, alkoi näyttää hyvin pahalta. Luottamusta ei enää ollut. Molemmat osapuolet pyrkivät kuumeisesti hankkimaan aseita, punaiset Venäjältä ja valkoiset Saksasta.

Tammikuun ensimmäiset kahakat olivatkin taisteluja aseista. Lopulta kysymys ei enää ollut siitä alkaako sota, vaan siitä koska se alkaisi. Päivälleen sata vuotta sitten se lopulta alkoi.

Väinö Tanner totesi vuodesta 1917:

”Myöhemmin on yleensä mahdotonta sanoa, mikä olisi ollut seurauksena, jos olisi menetelty toisin kuin tehtiin. Me tunnemme vain sen tien, jonka maamme joutui kulkemaan, mutta emme tiedä, mihin toiset tiet olisivat johtaneet.”

Tämän jutun kirjoittaja valmistelee Ylelle pitkää tv-dokumenttia vuoden 1918 sisällissodasta. Jos suvussasi on säilynyt sisällissodan aikaista aineistoa, kuten kirjeitä, päiväkirjoja tai valokuvia, ole hyvä ja ota yhteyttä osoitteella esko.varho@yle.fi.

Lue kirjoittajan "Kun Suomesta tuli Suomi" -sarja vuoden 1917 tapahtumista.

Kun Suomesta tuli Suomi - sarja Ylen areenassa.

Viewing all 92697 articles
Browse latest View live