Nainen ei sovi kapellimestariksi. Näin napakka lause saatiin taltioitua maamme kuuluisimman kapellimestarikouluttajan suusta. Näitä media hakee. Ihanaa. Ainoa riski on siinä, että alkaa jöpöttää, kestona, että karamellisoituu pieni toimittaja sisältäpäin. Muuttuu niin hapanimeläksi, että ei kestä enää itseäänkään.
Jorma Panula on virkistävä ihminen. Hän osaa olla samaan aikaan uskottava ja provosoiva, ankarasti kiroileva ja viihdyttävä. Kun kysyin aikoinaan Jyväskylän kitarakilpailun tasosta tuomariston arvovaltaiselta puheenjohtajalta, vastaus jäi mieleen: ”Aivan paskaa. Ei näistä oo mihinkää”. Todennäköisesti Panula oli tykästynyt useampaankin kitarataituriin, mutta kuhertelukausi oli vasta aivan lähtökuopissa. Kannustaminen v-tuilulla on todellinen mestarilaji!
Maailmasta yritetään tehdä kiivaasti sukupuolineutraalia. Myski ei saisi enää tuoksua, eivät eteerisemmätkään elämän esanssit. Maailma on jo niin ylikansoitettu, että vietti on vaiennettava.
Sukupuolesta puhuminen esimerkiksi ammattien kohdalla on riski. Nainen miesvaltaisella alalla muistuttaa ikiaikaisesta manuaalisesta pelistä. No nyt tuli halliin semmonen, jolla on ne maitorauhaset ja kaikki. Yrittäkää nyt vaan keskittyä siihen NC-työstämiseen.
Mies naisvaltaisella alalla pyörryttää samalla tavalla. Jäntevät koipi-reisipalat muljuavat rentojen askelten tahtiin. Se käy salilla, se on varma. Miten saisin oman koti-Hannuni ylös sohvalta ja samaan temppelin muokkaukseen. Kyllä se on liha joka puhuu – ja tämä tyttöhän kuuntelee.
Kun sukupuolineutraali lainsäädäntö etenee, mielenkiinto elämään saattaa hiipua. Siksi Panulan ”Nainen ei sovi kapellimestariksi” oli tarpeellinen stimulantti. Kyllä mestari tietää ja osaa.
Tietenkin kapellimestariksi soveltuvat kaikki, paitsi eivät ehkä kaikkein epämusikaalisimmat. Mutta sukupuolta on käytettävä jatkossakin. Se ruokkii aistejamme, aktivoi uudenlaista ajatteluamme.
Haluan miehet kätilöiksi. Miestenkin täytyy tajuta jossain vaiheessa mitä on elämä ja kuolema. Samalla aukeaisivat silmät videokuvaavien isien hyödyllisyydestä. Ovatko synnytys-selfiet tärkeämpiä kuin itse synnytys?
Naisia tarvitaan teurastajiksi. Siihen ihteensä, piikkipyssyllä tainnuttamaan nautoja liukuhihnalta. Muuttuisiko suhtautumisemme tehotuotantoon, jos teurastajanaiset avautuisivat Eevassa työnsä hyvistä ja huonoista puolista. Kevään muotivaatteissa.
Jääkiekko on pöhöttynyt. Tarvitsemme kipeästi naisia miesten liigajoukkueitten päävalmentajiksi. Nainen sanoisi muutaman herättävän sanan, kun kaukalossa on taas tehty idioottimaisia temppuja. Kaikkien poikien pitäisi kasvattaa miikalahti-maiset takatukat, joista valmentaja voisi tukistaa. Ne jotka ottavat kiekkotouhun liian tosissaan, joutuvat heti pyykkäämään ja kuorimaan pottuja.
Olisipa virkistävää nähdä edes kerran mies perheen päänä. Tämä menee unimaailman puolelle. Nainen päättää kaiken. Mies vinkuu, tuleeko ääni sitten hippuloista, vai mistä?
Nainen olisi odotettu nuohooja. Ei sotkisi niin paljon, niinku vaikutusta yrittävä ja pikkutuhmia viljelevä miestyyppinen nuohooja.
Näin vuosia sitten näytelmän jossa Heikki Kinnunen esitti kuuskymppistä pilkkihaalarissa viihtyvää naisportsaria. Sitä ei unohda. Ja sillä on tarkoituksensa.
Me olemme vähän aikaa erilaisia, mutta jo kohta samanlaisia. Emme ymmärrä toisiamme, mutta meidän pitää tajuta, että olemme samanlaisia.
Vietit notkahtavat, ihmisyys nousee. Miehet ja naiset, olemme aivan rinnakkain, rakastettavia toistemme kuvajaisia. Ja nyt töihin!
Maallikkosaarnaaja Maasola