Itella muuttuu takaisin Postiksi. Itse olen niin hidas, että en koskaan ehtinyt tajuta mikä se Itella on. Muistan kerran seisseeni pitkähkön tovin kyltin alla leuka pieksujen päälle tipahtaneena ja ihmetelleeni minkähän sortin etninen ravintola tuo Itella mahtaa olla. Nuukana jätin tietenkin menemättä.
Olen odottanut kaksikymmentä vuotta maalaisjärjen ja perinteisten hyväksi havaittujen asioiden paluuta. Posti näyttää meille tietä. Nyt se on alkanut. Viisas peruuttaminen.
Maailma meni jo melkein pilalle, kun konsultit ja viestintätoimistot kehittelivät ansaintalogiikkaansa. Kaikki on pitänyt muuttaa, ulkoisesta on tullut merkittävintä. Viimeistään hävyttömän suuri lasku on vakuuttanut muutoksen välttämättömyydestä.
Jatkuva kasvu meni jo muodista. Moni on jo tajunnut, että pieni riittää. Onni on korvien välissä ja korvien välimatka pysyy samana vuosikymmenestä toiseen.
Ihan kohta tulevat takaisin työvoimatoimistot. Ne ovatkin erittäin tarpeellisia. Silloin kun oli vielä työvoimatoimistoja, työttömyyttä oli vähän.
Kuinka olenkaan odottanut puhelinkoppeja. Ensin marinoitiin kolikot emäksisellä hiellä kahden kämmenen välissä ja sitten mietittiin mitä haluaa toiselle sanoa. Kun koneisto nieli rahaa pahaenteisen lonksuttavasti kuin haukkaava hippo, lauseet rytmittyivät oikein. Oli kiire sanoa, että rakastaa. Nykyään se jää sanomatta.
Bodycombat ja HIIT korvautuvat vihdoin hyötyliikunnalla. Hankalasta olosta ei tarvitse enää maksaa. Hiki saa tulla liiterissä ja ladulla.
Jatkuva toisten halaaminen tajutaan vihdoin keinotekoiseksi. Se korvautuu vanhalla kunnon mulkaisulla.
Peruuttaminen saa päivärytmin kohdalleen. Ensin syödään eväät, sitten käydään postissa ja kahden tupakan jälkeen palataan työpaikalle odottamaan faksia. Joku tajuaa ensimmäisenä, että tätä informaatiotulvaa ei ole tarkoitettu elävälle ihmiselle. Kuvat ja sanat menettivät melkein merkityksensä. Miten jännää onkaan odottaa faksia, joka tunkeutuu rutisten maailmaan rivi kerrallaan! Harvakseltaan paljastuva tieto on niin kutkuttavaa, että arvopaperi pitää ottaa vessaan mukaan syventymistä varten.
Televisioon tulee Kari Salmelainen. Kaikki luonnollinen tuntuu hyvältä.
Verkostoituminen meni myös muodista. Aikaa on paljon järkevämpää viettää Kalle Päätalon seurassa.
Rasvaton vaihtoehto on sanapari joka kielletään lailla. Kaikessa täytyy olla sopivasti rasvaa. Elintarvikkeissa, jutuissa ja pääministerissä.
Kansa saa migreenin, jonka alkuperää on vaikea yksilöidä. Se valitsee uuden pääministerin, joka ei ole täysin rasvaton. Tuo urahteleva ja selvästi keskimääräistä syvempiin ajatuksiin vaipunut hahmo näyttää vastavalossa lievästi Kalevi Sorsalta. Hän ei halua ihmistikkatauluksi, koska maan etu vaatii juuri nyt muuta.
Tulee vakava aika, jolloin poliitikkojenkin vaatteet muuttuvat taas niin roikkuviksi ja harmaiksi, että on pakko kuunnella mitä ne sanovat.
Hulluttelusta luovutaan vähitellen. Kiitos Itella, pihkatappi on nyt irti!
Maallikkosaarnaaja Maasola