Jari Sillanpäällä on jo takanaan hyvän mittainen laulajan ura. Kohta tulee kaksikymmentä vuotta läpimurrosta, se tapahtui Seinäjoen yössä. Seinäjoen yössä on koettu niin paljon pahaa, mutta kerrankin jotain hyvää ja kestävää. Tämä mies on yrittänyt esimerkillään opettaa meille suomalaisille, miten täällä pitää elää. Leukaa pystyyn ja suruttomuutta olemukseen. Miten vaikeaa onkaan ottaa mallia. Voi voi.
Elämisen taitoa ei opeteta missään oppilaitoksessa. Kuitenkin juuri se olisi elämän kannalta kaikkein tärkein taito oppia. Meillä on tutkintoja pino, lukemattomia graduja. Meillä on asiallisen näköinen puoliso ja auto. Lapsella ei näyttäisi valuvan juuri nyt mitään. Mutta silti ei oikein kulje. Mietityttää niin mahdottomasti, vaikka pitäisi poreilla. Elämän pitäisi olla juhlaa, kun yksi kipale on vain annettu.
Juuri tällä hetkellä joka lehdessä jääkiekkovaikuttajat kertovat ajatuksiaan elämästä, arvoista ja onnistumisen mahdollisuuksista. Oulun Kärpille mestaruudet ovat vain pieni sarka ilonaiheiden megalomaanisessa pottupellossa. Puolen Suomen joukkue pelaa periaatteessa jääkiekkoa, mutta keskiössä on Hyvä Arki. Joka päivä pitää olla hyvä fiilis, se on kaikkien vastuulla.'
Hyvät tulokset tulevat jotenkin siinä sivutuotteena, pakottamatta. Pohjois-Pohjanmaalla peruna on pottu eikä mitään pyreetä ja Isää kuunnellaan, jos sillä olisi jotain sanottavaa.
Jyväskylässäkin pelataan jääkiekkoa. Nälkää löytyy taas. Laiha toimitusjohtaja sanoo, että joukkueen, eli ihmisten, täytyy oppia ajattelemaan uudella tavalla. On otettava enemmän urheilullisia riskejä. Vähän niin kuin taiteilijakin ottaa ison riskin, jos haluaa oikeasti tehdä jotain suurta, vaikuttaa ihmisiin ja kuulla vau-äännähdyksia.
Jos elämisentaito olisi oppiaine, riskien ottamista harjoiteltaisiin monessa oppimisympäristössä. Riskin ottaminen on se avain. Se on meille monelle melkein ylivoimaisen vaikeata. On valtava riski kertoa toiselle olevansa ihastunut häneen. Siinä kääntää koko pakan kerralla nurin. Se on riski, jonka reaalitaloudellista arvoa on vaikea mitata. Tuo yksi rohkeuden osoitus voi muuttaa elämäsi kymmeniksi vuosiksi. Tulee tunnemyrskyjä, sukujuhlia ja jopa lapsia, joita ei ilman riskiä muuten olisi näkynyt. Tai sitten sai pakit: ”kiitos, mutta ei tällä kertaa”. Siitäkin selviää.
Elämisentaidon peruskurssilla olisi opettajina jääkiekkovalmentajien ja entisten jääkiekkovalmentajien lisäksi tietenkin Jari Sillanpää. Hänen tittelinsä olisi Ammattikorkeakoulun organisaatiota mukaillen Elämän Yliopettaja, lähtöpalkka 4981 euroa kuukaudessa. Älkää päästelkö hghhg!-ääniä, hän ehtii kyllä käydä keikoilla.
Jos mitenkään passaa haluaisin olla mukana laatimassa opetussuunnitelmaa ja Vasua eli varhaiskasvatussuunnitelmaa. Ensimmäisillä kursseilla luukutettaisiin stereoita ja analysoitaisiin Finnhitsien sanoituksia, kuten Rakkauden aamu-kappaletta. Koulupuku olisi nahkahousupohjainen ja lakkia pitäisi vaihtaa viikottain, tai tulee jälkkäriä.
Sillanpää kertoi lehdessä, että haluaa tehdä nyt uudenlaista Siltsua. Hän on hieman kyllästynyt siihen miltä vanha Siltsu kuulostaa ja haluaa yhdessä toisia kuunnellen ”uudenlaista ja erikuuloista Siltsua”.
Taas molskahdettiin asian ytimeen. Parinkymmenen vuoden työuran jälkeen me emme aina kuulosta kovin raikkailta. Ei pelkästää puoliso, anoppi ja koko muu yhteiskunta ole kyllästynyt vanhaan antiisi, vaan myös sinä itse. Voi kun tässä keski-iässä saisikin vielä uuden vaihteen silmään ja rakentaisi uuden hurmaavan hahmon.
En panisi pahakseni vaikka naapurin Jarmosta alkaisi tihkua mystistä erotiikkaa ja uutta ”Jamoa”. Miksei työkaveri voisi jalostua sisäisen poreilun löydettyään siihen suuntaan, että tanssahtelee tästä lähtien kopiokoneelle jamaikalaistyyppisen vastaansanomattomasti.
Ei meidän ole pakko olla samanlaisia koko loppuelämäämme. Jos tuntuu, että joku voisi muuttua.
Mistä haetaan muuten aikuisopintorahaa? Täyttäisin lomakkeet valmiiksi. Sitten tarvitaan vielä se Elämisentaidon ylempi ammattikorkeakoulututkinto- linja. Tule apuun Siltsu! - ja muu lehtorikunta.
Maallikkosaarnaaja Maasola