Vaaleanvihreä iso kivitalo kätkee suojiinsa 10 huonetta ja yösijan noin 30 hengelle. Kesätapahtumien aikaan majoittujia riittää aika ajoin talon täydeltä, mutta esimerkiksi hiihtolomat eivät juurikaan tuo tullessaan asiakasvilinää.
Historian saatossa aivan Joutsan keskustassa samalla tontilla on ollut majoitustoimintaa jo yli 70 vuotta. 1930-luvulla paikalla paiski töitä muun muassa Elli Vanhatalo, jonka mukaan nykyinen hotelli on saanut nimensä. Talon takapihalla kasvaa yhä omenatarha Ellin ajoilta ja hotellin huonejärjestys on sekin Ellin peruja. Yrittäjä Eeva Tervonen on pyörittänyt Aattoa ja Elliä kuutisen vuotta.
- Meillä yöpyy etupäässä työnsä puolesta matkustavat henkilöt, jonkin verran on lomailijoita, mutta hyvin vähän, kertoo Tervonen.
Huoneissa kukkii vuosikymmenten kirjo
Tervonen perustelee omaa ryhtymistään pienen paikkakunnan hotellin pyörittäjäksi halulla kokeilla jotakin uutta.
- Mikä saa ihmisen kiipeämään Himalajalle tai juoksemaan maratonin? Se on tässä varmaan se sama. Sitä haluaa kokeilla jotain uutta ja katsoa mitä siitä tulee. Joutsa on mukava paikka asua ja tehdä työtä. Aika rankaahan tämä tietysti on. Rankkoja puolia ovat varsinkin hiljaiset ajat, jolloin odotellaan asiakkaita. Olemme myös luvanneet, että tänne pääsee aina, joten pitää myös huolehtia, että täällä on aina joka avaamassa ovia.
Tervonen tietää, ettei pieni paikka paini samassa sarjassa suurten ketjuhotellien kanssa.
- Kyllä ne, jotka tänne tulee kokee varmaan eksoottisena sen, että tämä on näin pieni ja sanoisinko kummallinen paikka.
Kaikki hotellin huoneet ovat keskenään erilaisia: niissä on kalusteita 1970- ja 1980-luvulta ja seiniltä löytyy muun muassa lasikuitutapettia ja kukkaboordeja.
Vanhan pohjalle voi rakentaa uutta
Joutsalaisilla ja aikanaan hotellissa yöpyneillä on talosta tuhat ja yksi tarinaa, joita Tervonen kuuntelee mielellään.
- Vanhat asiat on tärkeitä siirtää eteenpäin. Ainoastaan vanhan pohjalle voi rakentaa kaikenlaista uutta. Pidän historiasta ja tästä talosta on hauska kuulla kertomuksia ja on hienoa siirtää niitä eteenpäin. Ja kai tämä on jonkinlaista "elämäntapaintiaanin" puuhaa. Tästä täytyy tykätä, muuten tässä ei ole mitään järkeä.
Pienten paikkakuntien kylänraittien hiljentyminen huolestuttaa Tervostakin, mutta ihmisten kalastelun kyliin voi nähdä myös haasteena.
- Pienten kylien tulevaisuus on meidän käsissä. Meidän täytyy vaan saada ihmiset pysähtymään täällä. Se on aika paljon meistä itsestäkin kiinni, miten me saadaan tänne toimintaa, pohtii Tervonen.