Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo kertoo varoittaneensa henkilökohtaisesti Venäjän virkamiehiä sekaantumasta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Hän sanoo korostaneensa useissa tapaamisissa ja keskusteluissa, että vaaleihin sekaantumisella olisi ankaria seurauksia.

– Helsingissä me pyrimme selvittämään, oliko Venäjä kiinnostunut parantamaan suhteita, mutta teimme selväksi, että pallo on Venäjän puolella, hän sanoo.

Pompeo on maansa ulkoasiainkomitean kuultavana. Komitean on odotettu hiillostavan häntä presidentti Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin huipputapaamisesta.

Myös Iranin ja Pohjois-Korean odotetaan nousevan puheenaiheiksi.

Ennen kuulemisen alkua Pompeo julkaisi lausunnon, jonka mukaan Yhdysvallat vaatii Venäjää lopettamaan Krimin niemimaan miehityksen.

Pompeo sanoo, ettei Yhdysvallat tule koskaan tunnustamaan Krimin niemimaan liittämistä Venäjään. Lausunto on nähtävissä kokonaisuudessaan Twitterissä.

Suhtautuminen Venäjä-pakotteisiin ei ole muuttunut

Pompeo otti kuulemisessa kantaa Venäjälle asetettuihin pakotteisiin. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen suhtautuminen niihin ei ole muuttunut.

Pompeo oli yhtä mieltä komitean kanssa uusista Venäjän vastaisista pakotteista.

Ulkoministeri otti kantaa myös Korean niemimaan ydinaseriisuntaan. Hänen mukaansa Yhdysvallat ei aio pitkittää neuvotteluja loputtomiin.

Natoa Pompeo pitää "välttämättömänä" Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle.

Trump tapasi Putinin Helsingissä viime viikon maanantaina. Tapaamisen varsinaisista tuloksista on valunut lähinnä pieniä tiedonmurusia.

Suurta huomiota herätti muun muassa Trumpin lausunto, jossa hän antoi ymmärtää luottavansa enemmän Vladimir Putinin sanaan kuin maansa omiin tiedustelupalveluihinsa.

Trumpin ja Putinin seuraava tapaaminen on vasta ensi vuoden puolella, ilmoitti Trumpin turvallisuuspoliittinen avustaja John Bolton keskiviikkona.

Teknisten ongelmien vuoksi kuulemisen näyttäminen suorana ei ole mahdollista. Pahoittelemme.

Juttua päivitetään.

Lue lisää:

Viikko Helsingin huippukokouksesta – Mitä jäi käteen Trumpin ja Putinin neuvottelusta?

Metsä on kuiva kuin byrokraatin puhe virastoseminaarissa, vaikka ollaan yleensä kosteana säilyvässä kuusimetsässä. Sammal ja muu karike ritisee kumisaappaan pohjan alla.

Pitkä lämmin kausi on haihduttanut lähes kaiken kosteuden metsästä. Metsäojien pohjatkin ovat kuivat.

Etelä-Karjalan Marttojen keruutuotetarkastaja Riitta Sutinen kiertelee kotimetsässään Lappeenrannan Kanalammen tienoilla. Tavallisena vuotena täällä olisi jo sieniä hyvin tarjolla. Nyt tilanne on toinen.

– Vähissä ovat sienet, vähissä ovat sienet, Sutinen huokailee.

– Kuivuus ei tee hyvää sienisadolle.

Pari sientä löytyy kuitenkin tälläkin kierroksella. Esimerkiksi terhakka pieni tummanpunainen hapero on pulpahtanut pinnalle kuin ehdoin tahdoin uhmaamaan kaiken korventavaa kuumuutta ja kuivuutta.

– Hapero on mieto maultaan, mutta syötävä, Sutinen kertoo.

Toisessa paikassa pinnalle pyristelee pieniä kantarelleja. Nähtävästi kosteutta on metsänpohjassa sittenkin jonkin verran.

– Pari päivää sitten tuli ihan runsaasti vettä. Sen sateen jälkeen nämäkin sienet ovat tänne tulleet.

Torillakin on sienet kortilla

Sienikato näkyy myös Lappeenrannan kauppatorilla. Myynnissä koko torilla on vain kolme pientä rasiaa kantarelleja. Myyjänä on lappeenrantalainen Petteri Ahola.

– Naapuri pyysi myymään nämä sienet, kun olin tulossa mustikoita myymään torille, Ahola kertoo.

Ahola on aikaisemmin myynyt itsensä ja vaimonsa keräämiä metsäsieniä torilla. Esimerkiksi viime vuonna tähän aikaan sieniä meni hyvin kaupaksi. Tänä vuonna kaikki on toisin.

Vähissä ovat sienet, vähissä ovat sienet Riitta Sutinen

– Sateita tarvittaisiin. Muuten niitä ei tule. Asiakkaat jo kyselevät, miksi viime vuonna oli sieniä paljon, mutta nyt ei ole yhtään, Ahola kertoo.

Sienikesä on alkanut umpisurkeasti joka puolella Suomea. Sienestäjien ja marjastajien Facebook-ryhmän jäsenten mukaan sienisaldo on nolla ainakin Savossa, Lapissa, Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa, Varsinais-Suomessa, Hämeessä, Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa.

– Sienikorissa on pelkkää hämähäkinseittiä, eräs poimija kiteyttää.

Sienestäjien vakiopaikoista ei löydy nyt mitään – tai korkeintaan pari hassua haperoa ja lehmäntattia.

Kuumuuden vaikutus epävarmaa

Kuumia ja kuivia kesiä on nähty ennenkin, ja sateet ovat kuitenkin jossain vaiheessa tuoneet sienisadon tullessaan.

Sienikorissa on pelkkää hämähäkinseittiä Kommentti sienestäjien Facebook-ryhmässä

Tamperelainen sienitietokirjalija Lasse Kosonen näkee tämänkertaisen kuuman ja kuivan kauden kuitenkin niin poikkeuksellisena, että sen vaikutusta lopulliseen sienisatoon on vaikea arvioida, vaikka vettä lopulta saataisiinkin.

– On mielenkiintoista nähdä, miten näin kauan jatkunut kuiva ja kuuma sää vaikuttaa sienisatoon, jos lopulta saadaan esimerkiksi pari viikkoa sadetta.

– Aivan tälläista tilannetta ei ole oikeastaan aikaisemmin ollut, Lasse Kosonen sanoo.

Sienenostaja uskoo hyvään satoon

Herkkutatteja ja muita luonnonsieniä ostavassa Dalla Valle -sieniyhtiössä ei olla huonosta metsäsienitilanteesta kuitenkaan huolissaan.

Yrityksen toimitusjohtaja Loreno Dalla Valle uskoo, että kun lämpö on nyt hellinyt maata, sienisadosta saattaa vielä tulla hyvä tai jopa erinomainen, kunhan vettä saadaan.

Aivan tällaista ei ole aikaisemmin ollut Lasse Kosonen

Väitteensä tueksi Dalla Valle vetää kokemuksia aikaisemmilta vuosilta. Esimerkiksi vuonna 2003 pitkän kuivan ja lämpimän kauden jälkeen tuli ennätysmäinen metsäsienisato.

– Se oli koko historiamme paras vuosi. Ostimme 1,2 miljoonaa kiloa sientä.

– Myös vuonna 2010 oli pitkä hellekausi ja lämpöä jopa 37 astetta, mutta silloinkin tuli hyvä sienisato sitten kun lämpoötila laski ja vettä tuli, Loreno Dalla Valle sanoo.

Hollannissa on keskeytetty lääketutkimus sen jälkeen, kun 11 vastasyntynyttä vauvaa kuoli tutkimuksen aikana.

Amsterdamin yliopistollisen sairaalan johtamassa tutkimuksessa selvitettiin, voisiko raskaana oleville naisille annettu sildenafiili-niminen lääke parantaa sikiöiden kasvamista. Sildenafiili tunnetaan paremmin Viagrana, jota käytetään yleisimmin miesten erektiolääkkeenä.

Tutkijat toivoivat lääkkeen parantavan istukan verenkiertoa. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla naisilla sikiön kasvu oli heikkoa, ja lasten ennuste oli huono.

Sildenafiiliä annettiin 93 naiselle ja lumelääkettä 90:lle. Lääkkelle altistuneista lapsista 11 kuoli pian syntymänsä jälkeen ja 17 sai keuhko-ongelmia. Ilman lääkitystä syntyneistä lapsista kukaan ei kuollut ja vain kolme kärsi keuhko-ongelmista.

– Tulos on hyvin valitettava ja varmasti tutkijoille yllättävä. Ero sildenafiilia saaneiden haitaksi lumelääkkeeseen verrattuna on merkittävä, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylilääkäri Pirjo Inki arvioi.

Fimea valvoo Suomessa ihmisillä tehtäviä kliinisiä lääketutkimuksia. Sen mukaan Suomessa ei ole tehty raskaana oleviin naisiin kohdistuvia sildenafiili-lääketutkimuksia.

Hyöty vastaan haitta

Suomessa on käynnissä useita satoja lääketutkimuksia. Pelkästään viime vuonna Fimea myönsi luvat 144 uudelle tutkimukselle.

Ylilääkäri Inkin mukaan potilaan menehtyminen testattavan lääkkeen haittavaikutuksiin on Suomessa harvinaista. Kuolemantapauksia kuitenkin tapahtuu esimerkiksi syöpälääkkeiden testauksen yhteydessä.

Inkin mukaan korkeampi riskitaso voidaan hyväksyä, mikäli potilaan ennuste on hyvin heikko, eikä mitään muuta hoitokeinoa ole. Koottua tietoa tällaisten kuolemantapausten yleisyydestä ei ole.

– Yksittäisissä tutkimuksissa luokitellaan hyvin matalalla kynnyksellä lääkkeeseen liittyviksi kuolemantapaukset, joiden kohdalla on pienikin mahdollisuus että ne voisivat liittyä lääkkeeseen. On tärkeää huomata, että potilaita kuolee näissä tutkimuksissa myös verrokkiryhmässä, joka ei ole saanut kokeiltavaa lääkettä, Inki sanoo.

Suomessa lääketutkimukset vaativat sekä Fimean että lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan hyväksynnän. Fimea arvioi tutkimuksen tieteellisen puolen, tutkimuseettinen toimikunta keskittyy muun muassa koehenkilöiden oikeuksien varmistamiseen.

– Tarkennuksia ja lisäselvityksiä pyydetään usein, mutta yleensä hakemukset lopulta hyväksytään. Joskus yksittäisiä tutkimuksia saatetaan kieltää, Inki kertoo.

Asteittain isompaan mittakaavaan

Suomessa hyväksytyt lääketutkimukset käyvät läpi neliportaisen kaaren. Ensimmäisessä vaiheessa uutta lääkettä kokeillaan hyvin rajoitetusti terveillä vapaaehtoisilla. Toisessa vaiheessa tutkimuslääkettä annetaan varsinaisilla potilaille. Tällöin hankitaan tietoa muun muassa tutkimuslääkkeen tehosta ja haittavaikutuksista.

Kolmannessa vaiheessa tutkitaan laajoja potilasjoukkoja ja varmennetaan aikaisemmat tulokset.

Länsiafrikkalaisessa Beninissä käynnissä olevassa suomalaisessa rokotetutkimuksessa ollaan parhaillaan vaiheiden kaksi ja kolme välillä, arvioi projektia johtava infektiotautien professori Anu Kantele Helsingin yliopistosta.

Rokotetutkimuksia koskevat tiukemmat säännöt kuin lääketestejä, mutta tutkimuksen vaiheet ovat samat kuin lääkkeillä.

– Vajaan 30 hengen koehenkilöryhmiä saapuu Suomesta kahden viikon välein. Päämäärämme on tutkia yhteensä 800 henkeä, Kantele kertoo.

Beninissä tehtävän tutkimuksen tarkoitus on kehittää ripulirokote, jolla kukistettaisiin ETEC-bakteeri. Kyseessä on yksi kehitysmaiden yleisimmistä lasten ripulitauteja ja kuolemia aiheuttavista bakteereista. Mikäli toimiva rokote onnistutaan kehittämään, sitä voidaan käyttää myös turistien matkaripulin ehkäisyyn.

Beninissä kokeilurokote ei pelota

Kanteleen mukaan suomalaiset koehenkilöt ovat suhtautuneet rokotetutkimukseen luottavaisin mielin.

– Tärkeintä on, että tutkimukseen osallistuvalle ihmiselle kerrotaan selvästi, mistä tutkimuksessa on kyse ja mitkä ovat mahdolliset riskit.

Suomalaisten Beninissä kokeilemaa rokotetta on aikaisemmin testattu sekä ruotsalaisilla vapaaehtoisilla että 450 bangladeshilaisella lapsella. Molemmissa tutkimuksissa haittavaikutuksia havaittiin yhtä paljon lääkettä ottaneilla ryhmillä kuin lumelääkettä saaneilla verrokkiryhmillä.

– Käytännössä rokote ei aiheuttanut haittavaikutuksia eli sitä pidetään hyvin turvallisena, Kantele kiteyttää.

Viimeinen vaihe niin rokotteiden kuin lääkeidenkin tutkimuksessa seuraa myyntiluvan myöntämisen jälkeen. Tällöin tutkitaan tuotteen pitkäaikaiskäytön turvallisuutta ja esimerkiksi hyvin harvinaisia haittavaikutuksia.

Ylilääkäri Inkin mukaan neliportainen tutkimusmalli parantaa lääketutkimusten turvallisuutta, mutta täysin aukoton sekään ei ole.

– Kliiniseen lääketutkimukseen liittyy aina pieniä riskejä. Jos aivan kaikki tiedettäisiin, tutkimusta ei tarvitsisi tehdä, Inki sanoo.

Lue lisää:

Rokotetutkimus rullaa Afrikassa suomalaisvoimin – vapaaehtoinen Kirsi Makkonen "hurahti Beniniin"

Rokotetutkimuksissa nuorimmat ovat vain muutaman viikon ikäisiä vauvoja

Lääketutkimukset vähenevät – Potilaat kärsivät eniten

VUOTSO Katuharja heilahtaa, kun pienen vuotsolaisen kyläkaupan pihalta häädetään poroja kauemmaksi. Lämpimät kesäpäivät tuovat monikymmenpäisen porolauman eli parttion kerta toisensa jälkeen paikalle, joka sijaitsee aivan nelostien vieressä. Kauppias Raija Muukalle tilanne on hankala, sillä asiakkaita porot kyllä houkuttelevat, mutta toisaalta taas haittaa liikkeen omaa toimintaa ja tuo lisätyötä.

– Turistithan kyllä tykkäävät, nämä ovat varmaan, kuten joku on sanonut, niin Suomen kuvatuimmat porot, naurahtaa Muukka.

Turistit pysähtyvät keskelle tietä välillä henkensäkin kaupalla kuvaamaan.

Vaikka somenäkyvyyttä pieni kauppa on porojen ansiosta saanutkin, ei Muukka juuri muuta hyötyä niistä löydä. Hellejakson jälkeen pihan kunto alkaa olla jo melkoinen eläinten vietettyä siinä jo pitkän tovin.

– Aamulla kun töihin tullaan, niin ensimmäiseksi siivotaan piha, etteivät ne kaikki jätökset ole tuola meidän myymälän puolella. Ja päivittäin, aina se, kuka kerkeää, käy ajamassa niitä tuonne tielle, että ne eivät ole ihan tässä pihalla, Muukka selvittää.

Erikoistutkija: Ihmisiin tottuneet porot tulevat hyönteisiä karkuun

Turistit pääsevät Vuotsossa jopa rapsuttelemaan näitä kovin kesyjä eläimiä.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, dosentti Jouko Kumpula kertoo, että ihmisten lähelle kesäisin kokoontuvat porot ovat yleensä uroksia. Nämä porot ovat tottuneita ihmisiin ja tulevat hyönteisiä karkuun.

– Sääskiä, mäkäriä ja paarmoja on vähemmän ja ne välttävät niitä tulemalla taajamiin, pihoille ja teille, Kumpula kertoo.

Hyönteiset hankkivat kohteensa Kumpulan mukaan hiilidioksidin eli hengityksen perusteella, ja sora- tai öljysorapäällysteisellä tiellä hiilidioksidi haihtuu ylöspäin, jolloin hyönteiset eivät löydä poroa niin helposti. Kuumuus onkin pienempi paha, kuin hyönteisten kiusa.

Porot ovat tottuneet olemaan taajamissa, josta syötävää löytyy niin pihoilta kuin teiden reunoiltakin. Kun porot kerta toisensa jälkeen saapuvat pihoille, aiheuttaa se ymmärrettävästi ristiriitoja. Kumpula kuitenkin toivoo ihmisiltä pitkää pinnaa, ovathan porot osa Lapin luontoa. Mikäli ne kuitenkin aiheuttavat vahinkoa, on syytä ottaa yhteyttä paikalliseen paliskuntaan tai poromieheen, joka voisi ne hakea pois.

– Joskus tulee ongelmia, että porot asettuvat jonnekin ja aiheuttavat vahinkoa pihoissa ja puutarhoissa. Silloin paliskuntien tulisi reagoida ja pyrkiä poistamaan vahinkoa, Kumpula sanoo.

Hän kertoo, että poronhoito katsotaan saamelaisalueella niin merkittäväksi perinteiseksi elinkeinoksi, ettei poronhoitoalueella saamelaisten kotiseutualueella ole voimakasta velvoitetta esimerkiksi pihojen suojaamiseen, vaan tehtävä kuuluisi maanomistajalle tai talon omistajalle. Poronhoitolain mukaan saamelaisten kotiseutualueella paliskunta on velvoitettu rakentamaan aita muun muassa viljelmien suojaamiseksi. Saamelaisalueella aitaamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske puutarhojen, vakinaisten asuntojen pihojen ja muiden erityiseen käyttöön otettujen alueiden suojaamiseksi poroilta.

– Paras keino on tehdä aita, jos tuntuu etteivät porot poistu, neuvoo Kumpula.

Porot kopistelevat sisälle kauppaan

Kesä on ollut tänä vuonna huomattavan helteinen. Porot ovat kuitenkin jokavuotinen näky kesäisen Vuotson taajamassa, eivät pelkästään tämän kesän ilmiö.

Helteellä kaupan ovia haluttaisiin pitää auki, mutta pihalta tulevan löyhkän takia se on välillä miltei mahdotonta. Kauppias Raija Muukka kertoo, että lämpötilan huidellessa kolmessakymmenessä varaston isojen pakastimien vuoksi tuuletuksen olisi kuitenkin toimittava, joka taas käytännössä tarkoittaa läpivetoa.

– Ja kun meillä on siellä ovet auki, niin porothan tulee sinne sisälle. Eihän ne saisi tulla, kun meillä on sitä kautta lastaus ja sieltä kulkee elintarvikkeet, toteaa Muukka.

Muukka on ilmoittanut asiasta terveystarkastajalle, mutta asiaan ei voida puuttua, sillä paikalla ei ole ruuanvalmistusta. Ainoa vaihtoehto olisi aita, mutta se toisi taas melkoisia kustannuksia – joko sähkökäyttöiset puomit tai lisää työväkeä puomeja käyttämään.

– Toivon todella, että paliskunta ottaisi kantaa ja tulisi vastaan, että keksisimme yhdessä jonkin ratkaisun tälle, Muukka sanoo.

Kaksiteräinen miekka

– Tämä on hämmästyttävää! En ole koskaan aiemmin nähnyt näin monta poroa yhtä aikaa, toteaa venäläinen Anton.

Monien muiden matkaajien tavoin tallentuvat Antoninkin filmille Vuotson porot. Hän myöntää pysähtyneensä paikalle nimenomaan ikuistamaan näitä sarvipäitä. Hänelle porot kuvastavat sitä, että tuntee todella olevansa pohjoisessa Skandinaviassa. Mies on aiemminkin käynyt Lapissa ja on tutustunut poronhoitoon elinkeinona, ja hän ymmärtää esimerkiksi porojen voivan aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä.

Vuotson kylän kohdalla on 60 kilometrin nopeusrajoitus.

– Tämä on hämmästyttävää! En ole koskaan aiemmin nähnyt näin monta poroa yhtä aikaa. Anton, Pietari, Venäjä

Saksalainen Frank kertoo, että pysähtyi kaupalle vain porojen vuoksi, muu ei häntä olisi saanut pysähtymään kun tankkikin sattui olemaan täynnä.

– Pysähdyin vain ja ainoastaan porojen vuoksi, Frank kertoo tiukasti ja sanoo halunneensa myös lapsenlapsensa näkevän eläimet.

Asia on ikään kuin kaksiteräinen miekka kauppias Muukan sanojen mukaan – turisteille porot ovat elämys, mutta itse elinkeinonharjoittajana hän ei asiasta juurikaan nauti.

Laajaan Lappiin mahtuu sekä poro että ihminen

Keski-Suomesta Vuotsoon muuttanut Alpo Viikki asustaa kaupan lähellä ja häätää tuon tuosta poroja. Oman talonsa ympärille Viikki rakensi aidan lähinnä hajuhaitan takia, mutta myös porojen mukana tulevien paarmojen vuoksi.

Viikki on pistänyt merkille turistien kiinnostuksen.

– Tuossa oli eilen saksalainen linja-auto, siitä ihmiset purkautuivat ottamaan kuvia, eikä yksikään tainnut kaupassa käydä, hän sanoo.

Viikki kertoo, että ei ole valittanut esimerkiksi hajuhaitasta terveysviranomaisille, sillä ei koe ongelmaa niin suureksi kotipihallaan. Vaikka paarmat pörräävät ja haju on ajoittain melkoinen, on Viikki päättänyt tottua tilanteeseen.

– Kyllä tänne Lapin laajaan maailmaan me molemmat mahdutaan, poro ja ihminen, naurahtaa Viikki.

Juttua korjattu 25.7.2018 kello 13.05: Tarkennettu lausetta liittyen velvoitteeseen esimerkiksi pihojen suojaamiseen. Lauseeseen on lisätty tarkennus saamelaisten kotiseutualueesta.

Yhdysvaltain johtama liittouma on tappanut kuusi ääriliike Isisin johtohahmoa ja terrori-iskujen suunnittelijaa iskuissa Syyriassa huhtikuun 24. päivän jälkeen, kertoo Yhdysvaltain asevoimien Lähi-idän operaatioita johtava päämaja Central Command tiedotteessaan.

Näistä neljä oli tiedotteen mukaan suunnittelemassa terrori-iskua Ruotsiin. He kuolivat liittouman iskuissa 12.–26. kesäkuuta.

Joukossa oli muun muassa Isisin tiedustelu-upseeri ja mies, joka oli Yhdysvaltain mukaan terroriteon toteutukseen valmistautuneen terroristisolun jäsen.

Tietoja ei ole varmistettu riippumattomista lähteistä.

Säpo: Uhkatasoa ei muuteta

Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo sanoo, että Ruotsi ei todennäköisesti nosta arviotaan terroriuhkan vaarasta. Uhka-arvio on tällä hetkellä viisiportaisen asteikon kolmannella tasolla, joka tarkoittaa kohonnutta uhkaa.

Säpo ei kommentoi, onko sillä tietoa Yhdysvaltain asevoimien tiedotteessa mainituista henkilöistä.

– Emme voi mennä siihen, mitä tiedämme yksittäisistä henkilöistä tai tapahtumista, Säpon tiedottaja Johanna Blomquist sanoi Aftonbladet-lehdelle.

Ruotsalainen terrorismiasiantuntija Magnus Ranstorp arvioi Expressen-lehden haastattelussa, että Yhdysvaltain armeijalla on täytynyt olla hyvää tiedustelutietoa, kun se nimeää tiedotteessaan henkilöt ja näiden kaavailemien iskujen kohdemaat.

– He eivät olisi nimenneet Ruotsia, ellei heillä olisi hyvin selviä todisteita, Ranstorp sanoi.

Isis jatkaa hyökkäyksiä Syyriassa

Lisäksi liittouma esti iskuillaan Yhdysvaltoja ja Saudi-Arabiaa vastaan suunniteltuja terroritekoja, Yhdysvaltain asevoimat kertoo.

– Kun Daeshin [Isisin] tavanomaiset joukot ovat raskaan painostuksen alla Syyriassa, se pyrkii epätoivoisesti säilyttämään merkityksensä kaikkia maailman kansoja uhkaavilla operaatioilla, operaation johtaja kenraali Brian Eifler sanoi tiedotteen mukaan.

Isis on menettänyt taisteluissa Syyriassa ja Irakissa suuret alueet, joita se valtasi vuoden 2014 aikana, mutta järjestö jatkaa yhä iskujaan.

Aiheesta muualla:

SVT: Amerikanska militären: Terrorattack mot Sverige förhindrad

Aftonbladet: IS-terrorister dödades – ska ha planerat dåd mot Sverige

Expressen: IS-medlemmar dödade – planerade dåd i Sverige

Palvelualojen ammattiliitto PAMin neuvontapuhelimeen on helleviikkojen aikana tullut poikkeuksellisen paljon puheluja. Eniten tällä hetkellä kysytään työpaikkojen tukalan kuumista olosuhteista, kertoo PAMin neuvontapäällikkö Juho Ojala.

– Viimeisin villitys on ollut työvuorojen pidentäminen ylimääräisten taukojen takia, Ojala sanoo.

Kun työpaikan sisälämpötila ylittää 28 astetta, pitäisi työntekijän päästä 10 minuutin tauolle kerran tunnissa. Lämpötilan ylittäessä 33 astetta tauon pitäisi kestää vartin joka tunti.

– Ei tietenkään pitäisi olla niin, että työntekijät ovat maksumiehinä, jos työsuojelun takia täytyy pitää ylimääräisiä taukoja.

Kaikista pahin tilanne on esimerkiksi ravintoloiden keittiöissä, joissa lämpöä lisäävät hellat ja uunit.

Pitkittynyt hellejakso on kuitenkin alkanut näkyä myös myymälöissä ja varastoissa lämpötilan nousuna. Myös ulkona olevat työpisteet kuten erilaiset kesäkahvilat ja jäätelökioskit kärsivät tukalista työlämpötiloista.

Ojala muistuttaa, että vaikka työntekijän panosta ei saadakaan tauon aikana, on kyse kuitenkin ihmisten terveydestä.

– On työnantajan intressi, että työntekijät ovat tajuissaan.

Tänä kesänä ongelmaa ei ole juurikaan ollut perutuista työvuoroista, jotka ovat kylmien ja sateisten kesien kiistakapula. Ojala ennakoi, että myöhemmin voi tulla soittoja pikemminkin ylitöistä ja liian pitkistä työputkista.

– En tiedä, mistä se johtuu, mutta poikkeuksellisen paljon on tullut puheluja, että hiljaista heinäkuuta ei ole ollut.

Määräaikaiselle ei lomaa liikene

Palkansaajien keskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n Kesäduunari-info on sen sijaan saanut jonkin verran kyselyjä myös perutuista tai aiemmin päättyneistä työvuoroista.

Hyvä sää saattaa houkutella osaa myös ennemmin rannalle kuin työpaikoille. Puheluja on tullut määräaikaisen työsopimuksen päättämisestä kesken kesän.

– Työntekijä onkin halunnut pitää vähän lomaa eikä ole haluttu työskennellä koko määräaikaa, kertoo Kesäduunari-infon neuvoja Juuli Jokinen.

Määräaikainen sopimus sitoo kuitenkin koko määräajan, eikä sopimusta voi periaatteessa purkaa, ellei irtisanomismahdollisuudesta ole sovittu työsopimuksessa.

Jokinen kehottaa neuvottelemaan asiasta työnantajan kanssa. Osa voi olla suostuvaisia esimerkiksi antamaan palkatonta vapaata tai päättämään sopimuksen sovittua aiemmin.

Lue lisää:

Kolme viikkoa kioskin pyörittämistä riitti opiskelijoille: "Yrittäjyys ei ole minun juttuni"

PAM: "Siskonpetimajoitus ei houkuttele nykyaikana": Hangossa kesätyöntekijälle luvattiin majoitus omakotitalossa – saikin retkisängyn jaetussa huoneessa kerrostalossa

Ravintoloiden kesäsesonki parhaimmillaan – kausityöntekijöistä pulaa etelässä ja pohjoisessa

13-vuotiaat Vilma Kivelä ja Venni Valli perustivat kesäkahvilan – kaikki leivotaan itse ja työtä tehdään kahdessa vuorossa

Asenne työhön on murroksessa, eivätkä kaikki halua pitkiä työsuhteita – Halu elämyksiin menee yhä useammin työelämän edelle jo kesätöistä lähtien

Suomen Pankki, Helsinki-Vantaan lentoasema, Viestintävirasto, Fortum, Säteilyturvakeskus.

Muutamia esimerkkejä kohteista, joiden kulunvalvontaa ja tilaturvallisuutta Yle testasi laajassa turvatestijutussa.

Testin kohteet valittiin niiden yhteiskunnallisen merkittävyyden kannalta.

Kohteilla on merkitystä kansalaisten yleiselle turvallisuudelle tai tietoturvallisuudelle.

Valvonta petti lähes kaikissa

Testissä oli 11 kohdetta.

Testihenkilö (toimittaja) pääsi kohteista kymmeneen.

Vain yhdessä kohteessa kysyttiin testihenkilön nimeä ja sitä, millä asialla liikuttiiin.

Testatut paikat olivat Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus (Valtori), Viestintävirasto, Suomen Pankki, Fortum Oyj, Helsinki-Vantaan lentoasema, Tieto Oyj, Hanasaaren voimalaitos, Helsingin Oodi-kirjaston työmaa, Rahoitusvakausvirasto, Säteilyturvakeskus ja Yleisradio.

Videot ovat hämmentäviä.

Turvatesti näyttää, miten toimittaja pääsee sisään kulunvalvonnoista, hisseistä ja ovista toimistotiloihin sekä eri turvatasoisiin henkilökuntatiloihin ovien läheisyydessä.

Syvemmälle tiloihin Yle ei mennyt.

Miten turvatestijuttu toteutettiin?

Turvatestijuttu toteutettiin piilokameralla. Testi perustui roolihahmoon.

A-studion toimittaja Pasi Peiponen oli pukeutunut keltaisiin, nimettömiin huomioliiveihin.

Mukana olivat pienet taitettavat tikkaat sekä kuvaton ja nimetön henkilökortti. Kypärää käytettiin muutamassa kohteessa.

Testihenkilö puhui myös kännykkäänsä eräänlaista “työmaapuhelua”.

Lue Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittajan Jouko Jokisen perustelut turvatestijutun tekemiselle.

Yle näytti kaikkien testattujen laitosten ja yritysten turvallisuusvastaaville tai muille asianomaisille tehdyn videon (yllä).

Näin he kommentoivat:

1/11 Valtori: kommentoijana asiakkuusjohtaja Jouni Mustonen

Pääsy sisään.

Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus (Valtori) on paljon vartijana.

Asiakkaina ovat kaikki valtonhallinnon virastot ja laitokset.

Valtori tuottaa valtionhallinnolle ict-palveluja. "Korkean varautumisen ja turvallisuuden vaatimukset täyttäviä tieto- ja viestintäteknisiä palveluja", kerrotaan yhtiön nettisivuilla.

Videolla testihenkilö pääsee ohi aulavalvonnan, hississä työntekijän mukana ylöspäin ja toisen työntekijän avatessa oven – sisään toimistotilaan.

Kukaan ei matkalla kysy mitään.

Miten tässä kävi näin?

– Meillä on hyvin selkeä ohjeistus henkilökunnalle. Tuntemattomia henkilöitä ei saa tiloihin päästää. Siinä mielessä tässä on virhe, Mustonen sanoo.

Miten vakavasta virheestä on kysymys?

– Jokainen turvallisuuspoikkeama on vakava asia.

Mustosen mukaan sisäänmeno videolla tapahtuu normaaliin toimistotilaan, ei kriittisimpiin tiloihin tietoturvan kannalta.

Valtorissa on eri turvaluokan tiloja, joihin pääsy on hyvinkin rajattua.

– Mutta ikävä on todeta, että tällaista pääsee tapahtumaan.

Mustosen mukaan koulutusta ja jatkuvaa muistuttamista henkilöstölle on tehtävä enemmän.

– Hyvä suomalainen kotikasvatus ei toimi näissä tilanteissa.

– Halutaan avata ovi, koetaan tungettelevaksi kysyä kuka olet, millä asialla olet, ja vielä todistaa kuka olet, Mustonen toteaa.

Hän pitää Helsingin Sörnäisissä olevaa Valtorin toimitaloa hankalimpana tilaturvallisuuden kannalta.

Aulahenkilökunnan pitäisi pystyä paremmin valvomaan kulkijoita.

– Tilan omistaja tai hallinnoija joutuu tekemään noissa aulatiloissa parannuksia, Mustonen sanoo.

2/11 Viestintävirasto, kommentoijana riskienhallintapäällikkö Juha Salpakari

Pääsy sisään.

Viestintävirasto huolehtii, että Suomessa on turvalliset viestintäyhteydet.

Siellä on myös kyberturvallisuuskeskus.

Videolla testihenkilö kävelee lähes suoraan viraston tuleviin, lähes valmiisiin toimitiloihin.

– Aulassa olisi pitänyt tarkastaa kulkijan henkilöys. Me suhtaudumme Viestintävirastossa turvallisuuteen erittäin vakavasti.

– Tämä oli rakennusvaihe. Siellä ei ollut Viestintäviraston tietoja eikä toimintoja sillä hetkellä, kun video toteutettiin.

Remontoitavat kohteet ovat Salpakarin mukaan erityisen hankalia valvottavia.

– Meillä on varmaan ollut kohteessa arviolta yli 200 työntekijää.

Työntekijöihin on Salpakarin mukaan kohdistettu tiettyjä turvallisuustoimenpiteitä.

– Turvallisuuden valvominen tilassa, johon on useita kulkureittejä on aika vaikeaa. Se vaatii paljon rahaa ja toimenpiteitä.

Mitä jatkotoimenpiteitä testi aiheuttaa Viestintävirastossa?

– Olemme jo toteuttaneet toimenpiteitä heti, kun saimme tämän tilanteen tietoomme.

– Kyseessä ei ole pelkästään ohjeistusta viraston väelle. Esimerkiksi kulunvalvonta jo käytössä melko kattavalla tasolla, Salpakari sanoo.

3/11 Suomen Pankki, kommentoijana viestintäpäällikkö Elisa Newby

Pääsy sisään.

Vain tikkaita näyttämällä pääsi Suomen Pankin päärakennuksen kulunvalvonnasta eteenpäin.

– Virhe tapahtui siinä, ettei tarkistettu henkilöllisyyttä tai kulkuoikeutta vastaanottoalueella.

Entä testin seuraukset?

– Tähän asti Suomen Pankin päärakennuksen ulko-ovi on pidetty avoimena. Nyt mahdollisesti harkitaan sen sulkemista.

4/11 Fortum Oyj, kommentoijana turvallisuusjohtaja Juha Härkönen

Pääsy sisään.

Videolla toimittaja pääsee Fortumin toimistotilaan kulunvalvontaovien kautta.

Työntekijät edesauttavat pääsyä eteenpäin.

– Minä en ole hirvittävän huolissani siitä, mitä videolla tapahtui. Toki meidän täytyy miettiä, mitä tästä opitaan, Härkönen sanoo videon katsottuaan.

Tapahtuiko jossain kohtaa virhe?

– Meidän ohjeistukset kieltävät päästämästä toisia ihmisiä sisälle omilla kulkukorteillaan.

Fortumin pääkonttorissa tilat rakentuvat tietoturvan osalta erilaisiin vyöhykkeisiin.

– Niihin on paljon vaikeampi päästä, eikä niihin kukaan ulkopuolinen pääse, en edes minä.

– Eri asia on, mitä sinä näet ja mihin sinä pääset, vaikka sinä pääsisit kerrokseen, Härkönen toteaa.

Fortum muutti uusiin avokonttoritiloihin jokin aika sitten. Kulunvalvontaa ja tilaturvallisuutta pohdittiin tuolloin.

Yhtiössä päätettiin edetä käyttäjäystävällisyys ja työviihtyvyys huomioiden.

– En halua myöskään sellaista maailmaa ja Suomea, että kaikki on suljettua, estettyä ja rajoitettua, Härkönen sanoo.

5/11 Helsinki-Vantaan lentoasema, kommentoijana Finavian riskienhallintajohtaja Juha-Pekka Pystynen

Pääsy sisään, ei-turvakriittiselle -alueelle.

Testihenkilö seuraa henkilöä kulunvalvontaoven sisäpuolelle Terminaali 2:ssa. Juha-Pekka Pystysen mukaan video on tehty “julkisella ja yleisellä paikalla”.

Millä tavoin tila on julkinen, jos siinä on kulunvalvonta?

– Tuo alue ei edellytä minkäänlaista lisenssiä, jotta siellä voi liikkua. Meillä on valtava määrä sellaisia kulkuvalvottuja ovia, jotka ovat niin sanotulla ei-turvakriittisellä alueella.

– Tila, johon videossa mennään, on ainoastaan työntekijöille suunnattu reitti.

Finaviassa tiedostetaan riski.

– Sinne saattaa eksyä sellaisia, jotka ovat joko vahingossa tai tarkoituksellisesti tulleet alueelle. He eivät pysty saamaan siellä kuitenkaan mitään pahaa aikaiseksi, Pystynen toteaa.

Turvallisuusjohtajan mukaan videossa näkyvän oven jälkeen ei olisi enää päässyt eteenpäin.

Ennen lentoaseman turvakriittistä aluetta tarkistetaan hänen mukaansa kaikkien liikkumisoikeudet.

Aiheuttaako video lentoasemalla jatkotoimenpiteitä?

– Ei minkäänlaisia. Me olemme edelleen luottavaisia meidän valvontakykyymme.

– Me pystymme reagoimaan todella nopeasti, jos joku menee oikeasti turvakriittisen oven toiselle puolen, jonne hänellä ei ole asiaa, Pystynen sanoo.

6/11 Tieto Oyj, kommentoijana riskienhallinnan vastaava johtaja Mikael Salonaho

Pääsy sisään.

Videolla työntekijä pitää ovea auki Tiedon toimistotilaan. Työntekijät tai aulapalvelu eivät reagoi testihenkilöön.

– Kyseessä on inhimillinen virhe. Se on seurausta tasapainoilusta avoimuutta ja yhteistyötä korostavan kulttuurimme ja turvallisuuskontrollien välillä, Salonaho kirjoittaa Ylelle.

Tieto Oyj antaa kirjallisen vastauksen Ylelle aikataulusyistä.

Salonaho pitää tapausta hyvänä muistutuksena Tieto Oyj:n turvallisuuskontrollien tärkeydestä.

– Kyseinen tilanne ei kuitenkaan vaarantanut asiakasturvallisuutta, Salonaho kirjoittaa.

Yhtiön toimipisteissä on turvallisuusvaatimuksiltaan eritasoisia tiloja.

– Esimerkiksi viranomaisten hyväksymät, tiukempien turvallisuusvaatimusten mukaiset tilat, on tarkasti eristetty.

Onko videolla seurauksia Tieto Oyj:ssä?

– Henkilöstön tietoisuutta turvallisuusasioista lisätään entisestään.

– Kehitämme tiloissa vierailevien henkilöiden rekisteröintiä ja ohjausta, jotta vastaavilta tilanteilta jatkossa vältytään, Salonaho kirjoittaa.

7/11 Hanasaaren voimalaitos, kommentoijana Helen Oy:n turvallisuusjohtaja Mats Fagerström

Ei pääsyä.

Hanasaaren voimalaitos on testin ainoa paikka, jossa testihenkilö ei pääse sisään. Kun aulavahti kysyy testihenkilön nimeä videolla, toimittaja paljastaa henkilöytensä ja aikeensa.

– Vartija toimi esimerkillisen hyvin. Henkilö, joka tekee meille töitä, on paljon vartijana.

Johtuiko vartijan hereilläolo hänen persoonastaan vai ohjeista?

– Varmasti molemmista. Vartioimisliikkeen omilla esimiehillä ja sisäisellä koulutuksella on myös todella iso merkitys.

Fagerströmin mukaan voimalaitos esittää vaatimuksia ja toivomuksia vartioimisliikkeelle.

Todellinen jalkautus tapahtuu vartioimisliikkeen sisällä, ei pelkästään kirjattujen ohjeiden tekemisessä.

– Niissä me olemme suhteellisen hyviä, Fagerström pohtii.

8/11 Oodi-kirjaston rakennustyömaa, kommentoijana YIT-rakennusyhtiön työturvallisuuspäällikön sijainen Mansoor Ardam

Pääsy sisään.

Kirjastokorttia ei kysytä Oodi-kirjaston työmaan pääkulkuportilla. Videolla henkilö käyttää omaa kulkulupaansa päästäessään testihenkilön sisään.

– Tämä on kehitysalue, josta me puhumme seuraavassa turvavartissa. Tuollaista ei saa tehdä, Mansoor Ardam painottaa.

Kaikille työntekijöille pakollisessa turvavartissa tiedotetaan työmaan säännöistä ja turvallisuusohjeista.

Oodi-kirjaston rakennustyömaa on vartioitu tehokkaasti, syynä sijainti Helsingin ydinkeskustassa.

– Meillä on monta erilaista kameravalvontaa. Me ollaan saatu täällä muutama murtotapaus ja vastaavanlaisia kiinni. Poliisit tulevat ja heidät (ulkopuoliset) viedään pois työmaalta, Ardam sanoo.

9/11 Rahoitusvakausvirasto: kommentoijana Yksikönpäällikkö Saija Kuivalainen

Pääsy sisään.

Kontrolli perustuu useisiin kulunvalvontapisteisiin.

Siitä huolimatta – testihenkilö pääsi ohi Rahoitusvakausviraston toimistotilaan.

– Viraston henkilökunta on tehnyt kulunvalvontapisteissä inhimillisiä virheitä.

Rahoitusvakauusviraston yksikönpäällikkö Saija Kuivalainen vastaa Ylelle kirjallisesti nähtyään videon.

– Toimittajan vierailu nosti esiin puutteita tilaturvallisuudessa.

– Korjaavat toimenpiteet on välittömästi käynnistetty, jottei vastaava toistu, Kuivalainen toteaa.

Testi ei aiheuttanut Kuivalaisen mukaan uhkaa viraston tietoturvalle.

– On kuitenkin selvää, että fyysinen turvallisuus on tärkeä osa tietoturvallisuuden varmistamista ja riskien hallintaa, Kuivalainen vastaa Ylelle.

10/11 Säteilyturvakeskus, kommentoijana johtaja Kaisa Koskinen

Pääsy sisään.

Videolla aulavalvoja auttaa testihenkilöä hississä kysymättä tämän nimeä tai asiaa.

– Pääsitte selvästi meidän puolijulkisiin tiloihin. Se ei mennyt aivan meidän prosessien mukaan. Heidän (aulavalvojien) kuuluisi soittaa isännälle, ja isännän tulisi hakea tuosta alakerrasta.

Mitä seuraamuksia video aiheuttaa Stuk:ssa?

– Keskustelemme vakavasti meidän palvelutoimittajayrityksen kanssa siitä, kuinka heidän henkilöstönsä toimii. Korostamme tila- ja tietoturvallisuusnäkökulmaa omalle henkilöstölle, Koskinen toteaa.

11/11 Yleisradio, kommentoijana riskienhallinta- ja turvallisuuspäällikkö Marko Lavikkala

Entä Ylen oma kulunvalvonta?

Yle halusi testata tasapuolisesti, miten ulkopuolinen henkilö pääsee sisään Pasilan Mediatalon pääaulasta keltaliiveillä ja tikkailla.

Testihenkilö pääsi sisään.

Kulunvalvonta avasi oven testihenkilölle kysymättä, kuka henkilö on ja millä asialla.

Kesälomalta tavoitettu Ylen turvallisuuspäällikkö Marko Lavikkala on tuloksesta harmissaan.

– Tässä on toimittu meidän ohjeiden vastaisesti.

Uusi turvallisuusohje on juuri jaettu taloon. Turvallisuuskulttuurin kehittäminen on yhtiössä painopisteenä.

– Ylellä on lakisääteisiä velvotteita. Selvää on, että meidän turvallisuuden täytyy olla kunnossa. Tällaiset tapaukset osoittavat, että turvallisuuskulttuurissa on kehittämistä.

– Ilman muuta meidän täytyy toimia tarkemmin, Lavikkala sanoo.

Lisää turvallisuusaiheesta illan A-studiossa klo 21 TV1:ssä.

Studiovieraina turvallisuuskouluttaja Jari Stolt Ammattienedistämislaitokselta, asiakkuusjohtaja Jouni Mustonen Valtorista, tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen F-Securelta ja palvelujohtaja Ville Salonen Securitas Oy:sta.

Videon kuvaus: Jussi Koivunoro, Jani Saikko, Sasha Silvala, Jyrki Ojala, Janne Lindroos.

Lue myös:

Miksi toimittajamme pyrki sisään yrityksiin?

Raskaana oleva nainen kantaa kahvimukeja ja lähestyy kulkukortilla avattavaa ovea, josta myös sinä olet menossa. Kuinka toimit? Entä jos kyseessä olisi välinekärryä työntävä siivooja, pyörätuolin käyttäjä tai kiireisen näköinen ambulanssinkuljettaja?

Moni tarttuu vaistomaisesti kulkulätkään kaulallaan ja avaa kohteliaasti oven.

Näin toimittiin myös Ylen testissä, jossa keltaiseen huomioliiviin pukeutunut Ylen toimittaja pyrki rakennustikkaiden kanssa sisään yhteiskunnallisesti merkittäviin laitoksiin ja yrityksiin.

Se oli helppoa. Aulavahti toisensa perään ei reagoinut, kun asiaton henkilö eteni tiloihin. Myös työntekijät avasivat vieraalle ovia.

Psykologian tohtori Taina Kuuskorven mukaan tämänkaltaisissa tilanteissa ihminen toimii usein tiedostamattomien stereotypioiden johdattamana.

– Meillä on tietynlaiset stereotypiat vaikkapa raskaana olevasta naisesta. Siihen ei liitetä pelottavia, eikä epäilyttäviä piirteitä. Jos siinä olisikin rähjäinen pitkätukkainen mies, sekin herättää tiettyjä oletuksia, jolloin olet varuillasi, Kuuskorpi sanoo.

Työntekijän pitää mieltää ohje kuolemanvakavaksi, jotta hän noudattaa sitä. Taina Kuuskorpi

Tiedostamattomat havainnot liittyvät myös ympäristöön. Kun jokin asia vaikuttaa olevan oikeassa kontekstissa, on sitä vaikeaa kyseenalaistaa. Esimerkiksi stetoskoopin kanssa liikkuva henkilö voi päästä vaivatta liikkumaan isossa sairaalassa.

Havaintojen vääristymisestä kertoo muun muassa kuuluisa gorillakoe. Yhdysvaltalaisessa psykologisessa testissä koehenkilöitä pyydettiin katsomaan videota, jossa esiintyi koripalloilijoita. Videon aikana kentällä liikkui myös gorilla-asuinen näyttelijä.

Kun testihenkilöiltä kysyttiin jälkikäteen, näkyikö videolla mitään epätavallista, puolet eivät olleet havainneet gorillaa.

– Tässä Ylen testissä on vähän sama, että kun on oikeanlaiset rekvisiitat päällä, siitä ei nähdä läpi, Kuuskorpi sanoo.

Myös ihmisen persoona sekä aiemmat kokemukset vaikuttavat.

– Jos on tuhat kokemusta siitä, että raskaana olevaa naista autetaan, ja hän on sen jälkeen iloinen ja kiitollinen, se tulee päällimmäisenä mieleen, sanoo Kuuskorpi.

Pistokokeita yrityksiin

Kuuskorpi ei ole hämmästynyt Ylen tilaturvallisuustestin tuloksista. Hän arvelee, että kyse on myös opitusta turvallisuudentunteesta ja muista suomalaisten kulttuurisista piirteistä.

– Meillä on hyvin vahva asenne, että ei puututa toisten asioihin. Me emme todellakaan kysele helposti, että mitä teet täällä, vaan annetaan tilanteen soljua eteenpäin.

Kuuskorven mukaan aulavahtien käytös voi kieliä myös siitä, ettei ohjetta koeta mielekkääksi.

– On selvää, että ydinvoimalan työntekijä todella tajuaa, mistä on kyse. Mutta jos vaikkapa pankkiin pääsee sisälle, kuinka laajamittaista vahinkoa siellä voi saada aikaan? Työntekijän pitää mieltää ohje kuolemanvakavaksi, jotta hän noudattaa sitä.

Ylen testissä "remonttireiskan" näköinen henkilö pääsi vaivatta lukittujen taakse muun muassa Suomen Pankissa, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, Viestintävirastossa, Fortumilla, Säteilyturvakeskuksessa. Useissa yrityksissä todettiin, että henkilökunta on tehnyt virheen ja aiottiin parantaa turvallisuutta.

Monet yritykset valvovat tilojensa turvallisuutta tilaamalla turvallisuusfirmoilta "pistokokeita", joissa pyritään tunkeutumaan tiloihin.

Esimerkiksi Securitas testaa aulapalveluiden ja vartijoidensa toimintaa. Se voi lähettää testihäiriköitä esimerkiksi yrityksen vastaanottoon tai ostoskeskukseen. Myös F-secure tekee kattavia hyökkäyksiä, joissa yritetään päästä toimistoihin sisään tai murtaa tietoturvaa etänä.

Suomalaiset eivät mielellään utele toisten asioita

Vaikka Ylen testissä kuokkavieras pääsi tunkeutumaan lähes jokaiseen paikkaan, Kuuskorpi ei ole testin tuloksista erityisen huolestunut. Toimittaja pääsi monien ovien taakse, mutta ei pyrkinytkään erityisen turvakriittisille alueille.

Esimerkiksi lentokentällä toimittaja pääsi ovesta, joka vie Finavian mukaan vain yleiselle henkilökunnan reitille.

Voi ajatella, että joku voisi käydä pöllimässä myös minun tietokoneeni, ja että näin tehdään yhteisen hyvän eteen. Taina Kuuskorpi

Psykologi arvelee, että muutostarve liittyy vain kaikkein kriittisimpiin kohteisiin. Samalla hän huomauttaa, että elämästä tulee epämukavaa, jos jokaiselle lääkäriasemalle pitää mennä lukituista ovista ja kaikki kysyvät mihin olet menossa. Rajan asettaminen on tasapainottelua.

– Ja kun raja on oikeassa kohdassa, silloin työntekijätkin mieltävät sen, että nyt ollaan tosissaan.

Tavallisen työntekijän näkökulmasta vieraan henkilöllisyyden tai aikeiden kysyminen voi tuntua kiusalliselta. Kuuskorpi neuvoo ajattelemaan asiaa omalta kantilta: mitä jos joku kävisi varkaissa minun työpisteelläni?

– Voi ajatella, että joku voisi käydä pöllimässä myös minun tietokoneeni, ja että näin tehdään yhteisen hyvän eteen.

Ovatko suomalaiset hyväuskoisia? Kuuskorven mielestä ovat, mutta se ei ole välttämättä huono asia.

– Mielestäni meillä on onneksi edelleen siihen varaa.

Lisää turvallisuusaiheesta illan A-studiossa klo 21.05 TV1:ssä. Studiovieraina turvallisuuskouluttaja Jari Stolt Ammattienedistämislaitokselta, asiakkuusjohtaja Jouni Mustonen Valtorista, tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen F-Securelta ja palvelujohtaja Ville Salonen Securitas Oy:sta.

Lue lisää:

Katso paljastava piilokameravideo – Ylen toimittaja testasi tärkeiden yritysten ja laitosten tilaturvallisuutta: Lähes kaikilla puutteita kulunvalvonnassa

Miksi toimittajamme pyrki sisään yrityksiin?

Näin tietomurtautuja huijaa sinua – hyökkäys voi olla kuin agenttielokuvasta

Skandinavian maat ja Luoteis-Eurooppa ovat viime päivinä olleet ankaran helleaallon kourissa. Helle johtuu paikoillaan jumittavasta korkeapaineesta, joka syöttää jatkuvasti etelän lämmintä ilmaa kohti koillista.

Ilmatieteen perustotuuksia on, että jos jossain tuuli käy etelästä, niin jossain toisaalla sen on käytävä pohjoisesta. Jossain on oltava alueita, jotka saavat pohjoisilta napa-alueilta viileää ilmaa, ja ovat siis tavanomaista viileämpiä.

Mistä löytyy seutuja, jotka nyt ovat viileitä? Alla olevaan pohjoisen pallonpuoliskon karttaan on merkitty punaisella alueet, jotka ovat nyt ajankohtaan nähden tavanomaista lämpimämpiä, ja sinisellä alueet, jotka ovat tavanomaista viileämpiä.

Keskimääräistä viileämpiä seutuja löytyy muun muassa Pohjois-Amerikan keskiosista sekä Keski-Venäjältä ja Kazakstanista.

Karttaan on myös merkitty paikkakuntia, joiden lämpötilat poikkevat tavanomaisesta. Esimerkiksi Utsjoella ja Kanadan pohjoisosassa, Inuvikissa lämpötilat ovat olleet hyvin korkeat. Samalla Mauritanian pääkaupungin Nouakchottin 27 asteen lämpötila on hieman tämän ajankohdan keskimääräistä arvoa alempi.

Säätä säätelevä suihkuvirtaus muuttaa muotoaan

Pohjoisen pallonpuoliskon säähän vaikuttaa voimakkaasti korkealla ilmakehässä, 8 - 12 kilometrin korkeudessa puhaltava suihkuvirtaus.

Maapallo saa auringon lämpösäteilyä eri alueilla eri määriä. Tropiikissa ilma lämpenee auringon vaikutuksesta voimakkaasti, mutta pohjoisessa vähemmän. Tämä lämpöero saa ilman virtaamaan, kertoo Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Heikki Tuomenvirta.

Virtaus liikkuu lännestä itään.

Pohjoista napa-aluetta kiertävä suihkuvirtaus toimii lämmönjakajana: sen pohjoispuolella on kylmää napa-alueen ilmaa, eteläpuolella ilma on lämmennyt. Suihkuvirtauksen paikka määrittelee säätilaa vahvasti. Esimerkiksi viime kesänä suihkuvirtaus kulki Suomen eteläpuolitse ja kesä oli kolea. Tänä vuonna se on kulkenut Suomen pohjoispuolella ja olemme saaneet melkoisen annoksen etelän lämpöä.

Suihkuvirtaus ei koskaan ole tasainen ympyrä, siinä on aina mutkia ja muita poikkeamia. Suihkuvirtauksen mutkat puhaltavat kylmää ilmaa etelään ja lämmintä ilmaa pohjoiseen.

Kesällä tropiikin ja napa-alueen lämpötilaero on pieni. Tästä seuraa, että suihkuvirtaus on heikko ja se mutkittelee voimakkaasti.

Ilmaston lämpeneminen voi tehdä sääilmiöistä pitkäkestoisempia

On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan suihkuvirtaus heikkenisi ja sen mutkaisuus kasvaisi myös ilmastonmuutoksen seurauksena. Ajatus perustuu siihen, että maapallon ilmasto lämpenee voimakkaimmin juuri pohjoisilla leveysasteilla. Pohjoisen ja etelän välinen lämpötilaero kutistuu. Tutkimustyö tästä aiheesta on vielä kesken, kertoo Tuomenvirta.

On lisäksi nähtävissä, että suihkuvirtauksen mutkat ovat melko pitkäaikaisia ilmiöitä. Esimerkiksi Suomeen juuri tällä hetkellä lämmintä säätä tuova mutka voi pysyä paikoillaan useita viikkoja.

– Vaikuttaisi siltä, että tämä virtauksen hidastuminen [mutkat] toisi mukanaan enemmän paikallaan pysyviä säätyyppejä kuin aiemmassa ilmastossa, Tuomenvirta sanoo.

Heikki Tuomenvirta muistuttaa, ettei suihkuvirtaus toki ole ainoa säähämme vaikuttava seikka, sillä ilmakehä on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Pohjoisella pallonpuoliskolla sekoittavia tekijöitä ovat mm. meri- ja manneralueiden vaihtelu.

Animaatiosta voit katsoa aluksi ennusteen, kuinka suihkuvirtaus kiemurtelee Suomen pohjoispuolella lähipäivinä. Tämän jälkeen näkyy ennuste lämpötiloista, joiden jakautuminen pitkälti noudattelee suihkuvirtauksen muodostamaa linjaa.

Väestöliitossa on havahduttu viime aikoina siihen, että median antama kuva lapsista ja lapsiperheistä on melko ankea. Kun viime syksyn perhebarometrissä kysyttiin syitä lasten hankkimisen lykkäämiselle, aihe nousi esille monta kertaa.

– Todella moni toi sen esille, että mediasta välittyy tällainen "lapsiperhekamaluus". Ja varsinkin, jos oli itse vähän ristiriitainen kun ajatteli vanhemmuutta, niin tämä lapsiperhekamaluus pelästytti, kertoo Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch.

Hän huomauttaa, että on sinänsä hyvä, että nykyään vaikeistakin asioista puhutaan avoimesti ja niihin osataan hakea apua. Ongelma on vain siinä, että hyvin poikkeukselliset tilanteet näyttävät dominoivan julkista keskustelua.

Moni 30-vuotias ei ole pitänyt vauvaa sylissä

Rotkirchin mukaan asia on syytä ottaa vakavasti, koska median antamalla kuvalla on yhä enemmän merkitystä. Tämä johtuu siitä, että lapsiluvun vähentyessä myös nuorilla aikuisilla on koko ajan vähemmän esimerkiksi sisaruksia ja serkkuja, eikä lähipiirissä ole siksi välttämättä ollenkaan lapsia.

– On moni 30-vuotias, joka ei ole ikinä pitänyt vauvaa edes sylissä. He eivät altistu tavalliselle lapsiperhe-elämälle. Ja silloin median rooli on yhä keskeisempi. Eli silloin se, mitä he tietävät lapsiperhe-elämästä, tulee ruudusta.

Rotkirch uskoo, että näiden mielikuvien merkitys syntyvyyteen on lopulta hyvin merkittävä. Hyvällä perhepolitiikalla voidaan hänen mukaansa edesauttaa sitä, että ihmiset haluavat toisen tai kolmannen lapsen. Mutta ensimmäisen lapsen saamisen kohdalla tilanne on toinen.

– En usko, että tähän joku suomalaisen perhepolitiikan hienosäätö vaikuttaa.

Hän huomauttaa, että samojen ongelmien kanssa painitaan kaikissa vauraissa maissa, esimerkiksi rikkaassa ja perhemyönteistä politiikkaa tekevässä Norjassa sekä Yhdysvalloissa, jossa politiikka on hyvin erilainen.

Toimittajien kupla näkyy

Median antamaan kuvaan saattaa Rotkirchin mielestä vaikuttaa se, että toimittajat ja tutkijat kuuluvat itse väestöryhmään, joka tulee vanhemmaksi myöhään ja jolla on ristiriitaisia ajatuksia vanhemmuudesta.

– Voi olla, että tällä hetkellä tämä meidän kuplamme on ehkä liian paljon äänessä ja unohdetaan kaikki ne ihmiset Suomessa, jotka saavat lapsia ja nauttivat siitä ja voivat varsin hyvin. Ja joille vanhemmuus on iloinen asia.

Hän toivoisi näkevänsä mediassa useammin tarinoita erilaisista perheistä ja erilaisista tavoista olla vanhempi. Sateenkaariperheistä on toki hyvä puhua, mutta myös heterot voivat olla vanhempia monin eri tavoin. Hänen mukaansa Suomessa elää edelleen hyvin vahvana käsitys ydinperheestä, jossa on kaksi kahden vuoden välein syntynyttä lasta.

– Se näyttäytyy sellaisena pakettina, joka pelästyttää nuoria. Pitäisi puhua siitä, että on erilaisia teitä vanhemmuuteen. Voi tulla vanhemmaksi nuorena, voi tehdä vain yhden lapsen, ei ole pakko hankkia kahta lasta, jos pelkää ruuhkavuosia. Voi toteuttaa sitä vanhemmuutta hyvin eri lailla. Kaikki vanhemmat eivät istu samanlaisissa verkkareissa ja kuskaa lapsia harrastuksiin koko ajan.

Samalla pitäisi välittää ajatusta siitä, että elämä ja vapaus eivät lopu lapsiin, vaan lapset ovat yksi osa elämää.

– Tottakai kaikki eivät halua sitä, kaikki eivät halua tehdä palkkatyötä, kaikki eivät halua olla parisuhteessa, hyvä näin. Mutta vanhemmuus on hyvin luonteva osa elämää.

Lapsiasianvaltuutettu: Lapset tuovat onnea

Samansuuntaisia ajatuksia on miettinyt myös lapsiainvaltuutettu Tuomas Kurttila. Hän pohtii, että negatiivissävytteinen asennoituminen saattaa johtaa siihen, että vanhemmat esimerkiksi karttavat lasten kanssa ollessaan tiettyjä julkisia tiloja. Ongelma on tietysti myös se, jos lapset nähdään lähtökohtaisesti vaikeina.

– Ei lapsen tarvitsekaan olla helppo. Lapsi saa itkeä, lapsi saa näyttä tunteita. Ja tässä on meillä aikuisilla myös sietämisen paikka. Aikuisuus on sitä, että me myös siedämme, hän sanoo.

Kurttilan mielestä pitäisi kuitenkin puhua enemmän siitä, että lapset tuovat vanhemmilleen onnea. Hän muistuttaa muutaman vuoden takaisesta tukimuksesta, jonka mukaan aivan pienten lasten vanhemmat ovat onnettomia, mutta siitä eteenpäin lapselliset ovat selvästi onnellisempia kuin lapsettomat.

– Vanhemmuus tuo lujaa, vahvaa onnea. Ja itse asiassa yhteiskunnan onnellisimpia ovat he, jotka silloin pikkulapsivaiheessa ovat olleet onnettomimpia.

Lisää aiheesta:

Kauhukuva riitaisasta ja väsyneestä lapsiperheestä hirvittää nuoria aikuisia – Väestöliitto selvitti, miksi suomalaiset lykkäävät lasten hankkimista

Ihanneperheessä on yhä kaksi lasta pienellä ikäerolla – ainokaisten pelätään olevan hemmoteltuja, vaikka lapset hyötyvät vanhempien huomiosta

Iän vaikutus naisen hedelmällisyyteen on monille miehille mysteeri – "Poikaystävät mukaan ehkäisyneuvolaan"

LEMMENJOKI. Vaellus keskellä erämaata, Inarin Lemmenjoella muuttui maanantaina salamaniskusta viiden ihmisen yhteiseksi kokemukseksi, jota he tuskin koskaan unohtavat.

Raumalainen Ari Vanhala oli matkalla Lemmenjoen Joenkielisen tunturiin, kun ukkonen pakotti Vanhalan neljän muun lisäksi laavuun odottamaan ukkoskuuron ohimenoa. Satoi rajusti ja salamointi oli voimakasta. Viimeinen salama oli rajuin.

Salama iski voimalla noin 15–20 metrin päässä sijaitsevaan mäntyyn. Iskun voimasta tulisijan kivet lennähtivät ilmaan ja Vanhala löysi itsensä maasta makaamasta.

– Tajusin makaavani jäykkänä vaakatasossa. Siitä kun kampesin penkille, tunsin kuinka alakroppa oli lähes tunnoton. Oikea jalka oli kuin makaroni. Pienen hetken jälkeen alkoi aikamoinen särky, kertoo Vanhala.

Laavun suojissa ukkosta pitivät Vanhalan lisäksi suomalainen ja venäläinen pariskunta. Kaikki olivat iskun jälkeen shokissa, varsinkin venäläinen nainen. Vanhalan mukaan naisen jalan iho oli muuttunut kelta-valkoiseksi. Suomalaisella naisella oli mennyt kuulo, joka kuitenkin palasi myöhemmin. Yhteinen helpotus oli suuri, kun kaikki ymmärsivät heidän selvinneen hengissä iskusta, vaikka kävelykyky olikin hetkeksi kaikilta mennyt, Vanhala kuvailee.

– Salamanisku tapahtui joskus kolmen-neljän maissa iltapäivällä. Jalkojen toimintakyky palasi ja pystyin jatkamaan matkaani vasta kuuden maissa. Pohkeessa painoi kipeä lihas. Muut jäivät vielä laavulle toipumaan toviksi, kertoo Vanhala.

Kokemuksesta ei jäänyt pelkotiloja vaan tapahtuma käännettiin positiiviseksi

Ari Vanhala on ollut myöhemmin yhteydessä tapahtumapaikalla olleeseen suomalaiseen pariskuntaan. He olivat käyneet lääkärin vastaanotolla tutkituttamassa salamaniskun mahdolliset vammat. Lääkäri oli todennut heidät terveiksi. Poliisi tai pelastuslaitos eivät ole saaneet ilmoitusta tapahtuneesta.

Vanhala ei muistele pahalla tapahtumatta vaan tuntee, että on voimaantunut, sillä pysäyttävä kokemus sai erikoisia piirteitä aikaiseksi.

– Minulla on ranteissa kipuilua, oli vielä tapahtumapäivän aamunakin. Kivut poistuivat. Samoin kävi toiselle suomalaismiehelle. Hänellä oli niskakipuja, jotka myös poistuivat, kuvaa Vanhala erikoista tapahtumaa.

Monen päivän jälkeenkin vielä ajatukset poukkoilevat.

– Päällimmäisenä tulee mieleen, että meidän tulee kunnioittaa luonnonvoimia. Meillä on etu kulkea luonnossa ja meidän tulisi kunnioittaa sitä. Tämä on se, mikä meille kaikille on jäänyt päällimmäisenä mieleen, lopettaa Vanhala.

Lappiin ennustetaan keskiviikolle paikoin voimakkaita ukkoskuuroja. Salamointia voi seurata reaaliaikaisesti monilta eri sivuilta.

Tutkijat ovat löytäneet Marsin pinnan alta suuren järven, jossa on nestemäistä ja suolaista vettä, kertoo uutistoimisto Reuters.

Tutkijoiden mukaan vesi nostaa mahdollisuuksia löytää punaiselta planeetalta elämää. Kyseessä on mahdollinen mikrobien elinympäristö.

Voi mennä kuitenkin vuosia, ennen kuin pystytään selvittämään, esiintyykö järvessä minkäänlaista elämää.

Löydetty järvi on 20 kilometriä leveä, ja se sijaitsee 1,5 kilometriä jäänpinnan alla. Tutkijat eivät vielä ole selvillä, onko kyseessä maanalainen allas vai lietekerros.

Tutkijat ovat pitkään pyrkineet todistamaan, että Marsissa on nestettä. Tutkimus julkaistiin keskiviikkona Science-lehdessä.

Asiantuntija: Merkittävä löytö

Ilmatieteen laitoksen avaruustutkimus ja havaintoteknologiat -yksikön päällikkö Ari-Matti Harri pitää löytöä merkittävänä.

– Nyt todennetaan, että elämälle otollisia olosuhteita on myös Marsissa. Samahan on todettu Etelämantereella, ja sieltä löytyy hyvinkin erikoista elämää jään alla olevista nestemäisistä altaista.

Harri arvioi, että Marsista löytyneessä järvessä olosuhteet elämälle eivät ole yhtä hyvät kuin maassa. Maassa on runsaammin elämälle tarvittavia alkuaineita, kuten typpeä ja fosforia.

– Siinä mielessä olosuhteet ovat kuitenkin otollisia, että tärkeät reunaehdot ovat täyttyneet. On nestemäistä vettä ja lämpötila on oikea. Kemiallinen keitos on mahdollinen, koska järvi ei ilmeisesti ole jään sisässä, vaan se on kosketuksissa Marsin pintaan, Harri sanoo.

Harri ei pidä mahdottomana, etteikö vastaavanlaisia löytöjä tehtäisi Marsissa tulevaisuudessakin.

– Se on mahdollista. Pitää muistaa, että Marsin pinnan alla on runsaasti vettä jäätyneessä muodossa. Varsinkin pohjoisilla leveysasteilla.

Muutos on jo aistittavissa Kouvolan Kimolassa. Kylän nimeä kantavan kanavan ympäristöstä on kaadettu metsää, ja vanhan nippunosturin läheisyyteen on ilmestynyt konteista kyhätty työmaatoimisto. Siellä täällä seisoo työkoneita.

Näkymä vesireitin varrella alkaa pian muuttua vauhdilla, kun entinen puunuittokanava kunnostetaan veneliikenteelle. Rakennustöiden on määrä käynnistyä parin viikon sisällä avolouhinnoilla ja kanavan erikoisuuden, 70 metriä pitkän tunnelin avartamisella. Elokuun lopussa aloitetaan kanavan ruoppaus ja verhoilu. Kanavan ylittävät Kimolan silta ja Taipaleen yksityissilta uusitaan osana hanketta.

Kimolan kanavan kaivuutyön yhteydessä sattui 1960-luvulla mittavia sortumia. Ne ovat hankkeen suurin riski nytkin.

– Kukaan ei halua, että 60-luvun tapahtumat toistuvat. Suurin haaste on yläkanavan jyrkkien luiskien hallitseminen niin, ettei siellä tapahdu mitään sortumia. Joudumme tekemään kevennysleikkauksia ja vastapenkereitä. Luotan siihen, ettei tässä käy mitään, kun suunnitelmien mukaan tehdään, sulku- ja väyläurakoista vastaavan Kreaten työpäällikkö Mika Seppälä toteaa.

Hankkeen yhteydessä kanavan vanha nippunosturi puretaan, ja sen tilalle rakennetaan 12 metriä korkea venesulku. Pudotuskorkeus tulee olemaan hyvin samaa luokkaa Saimaan kanavassa sijaitsevan Mälkiän sulun kanssa. Myös Mälkiän sulun pudotuskorkeus on noin 12 metriä, ja se on tällä hetkellä Suomen korkein.

– En ole aivan varma, kumpi on korkeampi. On siinä ja siinä, tuleeko Kimolan pudotuskorkeus olemaan Suomen korkein vai toiseksi korkein, Liikenneviraston sisävesiväyläyksikön päällikkö Tero Sikiö sanoo.

– Mälkiässä vesisyvyys on suurempi, joten porttina se on korkeampi.

Kanavan kunnostus avaa vesireitin Pyhäjärven ja Päijänteen välille. Se mahdollistaa veneilyn Kouvolasta Pohjois-Savoon Keiteleelle saakka. Valmista on määrä olla vuoden 2019 loppuun mennessä.

Alkuperäinen kanavatunneli säilytetään

Kimolan kanavan erityispiirre on venesulun tunneli, joka on ainoa lajiaan Suomessa. Tero Sikiön mukaan se on harvinaisuus myös maailman mittakaavassa.

– Englannissa on vastaavia jokilaivoja varten rakennettuja tunneleita, mutta muualla maailmassa niitä ei tietämykseni mukaan juurikaan ole. Tunneli on mielenkiintoinen erikoisuus, Sikiö toteaa.

Tunneliosuus levennetään ja korotetaan louhimalla veneille sopivaksi. Tunneli sijaitsee nippunosturin alapuolella Pyhäjärven puolella. Sen kautta puut uivat Kymijoen tehtaille vuoteen 2002 saakka.

Alun perin kustannussyistä rakennettu tunneli päätettiin säilyttää paikallisten asukkaiden ja matkailuyrittäjien toiveesta. Tunnelin säilyttäminen tulee myös halvemmaksi kuin sillan rakentaminen sen tilalle. Sillasta olisi tullut pitkä, sillä Jaalan ja Vierumäen välinen 363-tie kulkee kanavan yli viistosti.

– Tämä on erittäin mielenkiintoinen hanke. Näitä kanavia ei joka päivä Suomessa rakenneta. Kun tällainen uittoon tarkoitettu väylä muutetaan toimimaan venereittinä, niin onhan se näissä maastoissa hyvännäköinen. Mökkeilen Pyhäjärven puolella, ja tulen varmasti itsekin pyyhkäisemään tästä kahville, Mika Seppälä suunnittelee.

Hanke jakaa kuntalaisten mielipiteet

Kimolan kanavan kunnostamisesta on keskusteltu 90-luvulta saakka. Kunnolla kanavaa on yritetty saada vesiliikennekäyttöön muutaman vuoden ajan, mutta hanke on takunnut esimerkiksi byrokratian, lainsäädännön ja rahoitusongelmien vuoksi.

Alun perin kunnostuksen arvioitiin maksavan 9–10 miljoonaa euroa, mutta kustannukset nousivat 20,8 miljoonaan euroonmuun muassa hankalan maaperän vuoksi.

Vielä keväällä kanavan kunnostus oli uhattuna, kun valtiovarainministeriö ei hyväksynyt kanavan lisärahoitusesitystä. Lopulta rahoitus kuitenkin heltisi. Valtio kustantaa hankkeesta kaksi kolmasosaa, eli noin 14 miljoonaa.Kouvolan maksettavaksi jää 4,8 miljoonaa, Heinolalle 1,3 miljoonaa ja Iitille 830 000 euroa.

Julkisessa keskustelussa on kritisoitu sekä hankkeen kannattavuutta että hintaa. Hankkeen rakennusluvista on myös valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeus kuitenkin hylkäsi valitukset.

Vaikka kanavahanke on hyväksytty ja rakenteilla, se jakaa yhä ihmisten mielipiteet.

KouvolalainenAnja Virtanen on haastattelun alussa hankkeen kannalla, mutta muuttaa mielensä hinnasta kuultuaan.

– Kustannusarvio on erittäin kallis. Kouvolan talous on muutenkin kuralla. En ole sen kannalla, että rakennetaan tuollaisia hömpötyksiä. Ei kiitos, Virtanen lataa.

Moni uskoo kanavan tuovan uutta elinvoimaa sen lähikunnille.Kanavan toivotaan luovan uusia työpaikkoja esimerkiksi sen varrelle perustettavien majoitus- ja ravintolapalveluiden myötä.

– Varmaan huonompiinkin asioihin satsataan kuin kanavaan. Itse näen hankkeen positiivisena asiana. Ainahan siihen menee rahaa, kun tehdään investointeja tulevaisuuteen, kouvolalainen Veikko Huttunen toteaa.

Myös kuusankoskelainen Erja Siekkinen on hankkeen kannalla.

– Kalliiksihan se tulee, mutta jos kanavasta on hyötyä ihmisille, niin se kannattaa laittaa kuntoon. Uskon, että se tuo tälle paikkakunnalle tulevaisuudessa hyvää.

Niin ikään kuusankoskelainen Marja Aaltonen lähtisi mielellään veneilemään Kimolan kanavalle.

– Joka asiassa on puolustajat ja ne, jotka haluavat torpata. Olen sitä mieltä, että jokaiselle jotakin. Voisin kuvitella, että vesistöjämme on kiva käyttää kaikkeen kivaan, Aaltonen toteaa.

Valoisa kesäilta, lämmin vesi, joka vapauttaa endorfiineja sekä kylmä juoma. Ei ihme, että kylpytynnyrit eli paljut kasvattavat suosiotaan.

Paljuja vuokraavien yrittäjien määrä on muutamassa vuodessa moninkertaistunut ja moni hankkii paljun omalle takapihalleen.

Paljujen käytössä on kuitenkin syytä olla varovainen. Suurimmat riskit liittyvät hukkumis- ja hygieniavaaroihin.

1. Matalaankin veteen voi hukkua

Vuoden 2015 heinäkuu oli todella synkkä. Kolme pientä lasta hukkui paljuun tai uima-altaaseen. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) ylitarkastaja Pipsa Korkolainen on huolissaan paljuihin liittyvästä hukkumisriskistä.

– Yllättävän matalaan veteen voi hukkua. Lapsia ei tule milloinkaan jättää valvomatta paljun lähistölle.

Korkolainen muistuttaa, että pienetkin lapset ovat varsin näppäriä kiipeilijöitä. He pystyvät kiipeämään paljuun esimerkiksi puutarhakalusteita pitkin. Palju kannattaa siksi sijoittaa kauas kiipeämisen mahdollistavista esineistä.

Palju on myös hyvä tyhjentää heti käytön jälkeen.

Tukes on onnettomuuksien jälkeen pyrkinyt vaikuttamaan valmisteilla olevan standardin sisältöön, jotta paljuihin saataisiin kannet.

– Sen verran huolissamme olemme olleet, että aika paljon resursseja standardin valmisteluun on käytetty.

Lukittavat, ihmisen painon kestävät kannet ehkäisisivät onnettomuuksia estämällä lapsen pääsyn paljuun. Kevyet kannet ja pressut sen sijaan ovat huonoja ratkaisuja, sillä ne eivät estä paljuun pääsemistä, vaan vaikeuttavat sieltä poispääsyä.

Euroopan laajuinen paljustandardi vahvistetaan arviolta marraskuussa. Standardi koskee kuitenkin ainoastaan paljujen valmistajia, eikä varmista sitä, että ihmiset käyttävät paljuja turvallisesti.

Lasten lisäksi myös humalassa oleva tai sairauskohtauksen saanut aikuinen on vaarassa hukkua paljuun.

2. Lämmin vesi ei riitä puhdistamiseen

Hukkumisvaaran lisäksi, paljun tyhjentämiseen käytön jälkeen, on vähintään yhtä tärkeä syy: niissä viihtyvät bakteerit.

Viime vuonna seitsemän matkailijaa sairastui Legionella-bakteerin aiheuttamaan legioonalaistautiin kylvettyään hotellin porealtaassa. Legionella-bakteeri aiheuttaa keuhkokuumeen tai lievemmän kuumetaudin. Vakavimmillaan, 5-10 prosentissa tapauksista, legionella-keuhkokuume johtaa kuolemaan

Oulun yliopiston kardiologian professori Heikki Huikuri pitääkin paljujen suurimpina vaarana niiden hygieniariskiä.

– Paljujen lämmin, noin 38 asteinen vesi, on otollisin lämpötila myös bakteereille.

Keuhkokuumeen lisäksi paljun lämpimässä vedessä viihtyvät myös ihottumaa ja ihoinfektioita aiheuttavat bakteerit.

Parhaiten tartunnoilta ja ihottumalta välttyy, kun paljun tyhjentää ja puhdistaa jokaisen käyttökerran jälkeen.

– Lämmin vesi ei riitä puhdistukseen vaan paljujen puhdistuksessa tulee käyttää ohjeiden mukaan myös antibakteerisia pesuliuoksia.

Toistaiseksi esimerkiksi legioonalaistautitartunnat kylpylöihin ja paljuihin liittyen ovat olleet yksittäistapauksia. Terveysviranomaisen mukaan on kuitenkin vain ajan kysymys, milloin joku sairastuu paljujen yleistyessä.

Kuten ennen uima-altaisiin menoa, myös ennen paljuilua suihkussa käyminen on tarpeellista. Iholta irtoaa likaa ja bakteereja, jotka jäävät muhimaan lämpimään veteen.

3. Talvella paljuilu voi olla riski sydämelle

Oulun yliopiston kardiologian professori Heikki Huikurin mukaan lämmin palju on lähtökohtaisesti hyvä asia sydän- ja verenkiertoelimistölle.

– Vaikutukset elimistölle ovat hyvin samankaltaisia kuin saunoessa. Lämpimässä vedessä verenpaine laskee ja silloin sydämen kuormitus alenee.

Saunomisella on todettu olevan hyvin paljon myönteisiä vaikutuksia sydänterveydelle. Lämpö saattaa jopa parantaa sydämen toimintakykyä sydämen vajaatoiminnasta kärsivillä.

Sen sijaan paljussa oleilu talvella ei ole yhtä riskitöntä.

– Kun lämpimästä vedestä noustaan nopeasti kylmään ilmaan, sydän kuormittuu, mikä voi lisätä sydäninfarktin riskiä.

Terve ihminen kestää kuitenkin yleensä hyvin verenpaineen nousun.

– Jos taustalla on sydänsairaus ja runsas alkoholin käyttö, ollaan jo suuressa vaarassa.

Huikurin mukaan kohtuullinen alkoholinkäyttö paljuilun yhteydessä ei itsessään ole riskitekijä. Paljuilua humalassa ei kuitenkaan suositella nukahtamis- ja sammumisriskin vuoksi.

4. Kuuma vesi kuivattaa elimistöä

Paljussa oleminen kiihdyttää hikoilua. Elimistön kuivumisen riski ei Huikurin mukaan ole kuitenkaan merkittävä.

– Terve ihminen juo luonnostaan riittävästi.

Liian kuumassa, yli 40-asteisessa vedessä nesteen haihtuminen elimistöstäkiihtyy. Japanilaistutkimuksen mukaan ongelmia aiheutuu, mikäli veden lämpötila on yli 39 astetta. Veden alla keho ei viilenny yhtä tehokkaasti, koska hiki ei pääse haihtumaan ilmaan. (Seura)

Yhdistettynä alkoholin käyttöön nesteen menetys kehossa on vieläkin suurempaa. Krapulan oireet puolestaan aiheutuvat osittain elimistön kuivumisesta.

Yllättävää kyllä, tutkimusten mukaan krapulan tuntemukset saattavat olla jopa vähäisempiä saunomisen jälkeen. (Journal of Internal Medicine)

Tämän Huikuri arvelee liittyvän sekä mielihyvähormoneihin että verenpaineen laskuun.

– Mielihyvähormoneiden, erityisesti endorfiinin tuotanto nousee lämmön vaikutuksesta.

Lämmön lisäksi mielihyvää tuottaa sosiaalinen ympäristö. Hyvä seura ja rentouttava ympäristö lisäävät mielihyvähormonien määrää.

Jotta paljuilusta saa kaiken irti, tulee siis riskeistä huolimatta osata rentoutua.

Jyväskylän lyseon matrikkelissa on satoja poikien nimiä.

Useimpien poikien elämästä kirjatut tiedot mahtuvat muutamalle riville – niin myös paikallisen kuuluisuuden Otto Toiviaisen.

Isän nimi, äidin nimi. Syntynyt 1892, kuoli 1962.

Ja sitten tiedoissa todetaan:

Erosi lyseon III luokalta vuonna 1910. Meni merille.

Kaksi viimeisintä sanaa ovat syynä siihen, että Otolle pystytettiin liki sata vuotta syntymänsä jälkeen patsas Jyväskylän torille.

Patsaan kyljessä lukee:

Tämän torin vaiheilta on moni ponnistanut korkealle – Toivaisen Otto ylsi jopa kuninkaaksi.

Tätä ei matrikkelissa mainita.

Lyseon lopettaneesta jyväskyläläispojastako kuningas?

Miten?

Veijaripatsaan kohtalon hetket

Otto Toivaisen tarinan tarkempi tutkiminen on kuin veden pyydystämistä siivilällä. Faktoja löytyy, mutta samalla tarina tuntuu pakenevan lähempää tarkastelua.

Legenda nimittäin pursuaa käsittämättömiä yksityiskohtia: on fidžiläistä prinsessavaimoa, on ihmissyöjiä, ura Yhdysvalloissa ja valtion kassan kavaltaminen.

Lyseon matrikkelissa todetaan tosin paljastava yksityiskohta:

Asui Yhdysvalloissa 1914- ja työskenteli New Yorkissa maalausurakoitsijana.

Hetkinen. Pitää siis paikkansa, että Jyväskylän poika todella lähti merille, ja asui ja kuoli Isossa Omenassa?

On aika kutsua paikalle Otto Toivaisen tarinan asiantuntija.

Kamarineuvos Erkki Fredrikson saapuu Toivaisen muistoksi tehdylle Torikuningas-patsaalle paahtavassa Jyväskylän helteessä. Kaksi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Keski-Suomen museon intendentti tietää Otto Toivaisen legendasta kaiken, mikä asiasta on inhimillisesti selvitettävissä.

Siihen on oikein hyvä syy.

Fredriksonin isän eno Kaarlo Kuusamo oli New Yorkissa konsulina 1930-luvulla ja tapasi meriltä selvinneen Oton amerikansuomalaisten tapaamisessa.

Juuri Kuusamolle Otto oli kertonut tarinan itsestään saarelle haaksirikkoutuneena.

Fredrikson asettuu Otto Toivaisen patsaan juurelle istumaan.

Patsas on kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen käsialaa. Se pystytettiin Oton muistoksi 1989.

Patsaan isä on kuitenkin kiistatta Fredrikson itse, sillä hän oli ajamassa patsaan rakentamista torille ja vastaamassa riittävästä varojen keräämisestä muistomerkkiä varten.

Patsaasta piti tulla pyöreät 10 metriä korkea. Sitten Fredriksonille selvisi, että Aleksanteri II:n patsas Senaatintorilla on 11 metriä pitkä.

– Silloin sanoin veistäjä Hirvimäelle: Metri lisää! Näin Oton patsas voittaisi korkeuskilpailun, Fredrikson jyrähtää.

Patsas sijaitsee Jyväskylän torilla, mutta nyt sen kohtalo on vaakalaudalla.

Koko tori meinataan siirtää parin vuoden sisällä vilkkaammalle paikalle Asema-aukiolle, sillä nykyinen tori ei tunnu vetävän kulkijoita.

Torikuningas jää silloin ilman toria.

– Lähtöklohta on että patsas ei siirry uudelle torille. Täytyy miettiä, mikä sitten on teoksen kohtalo, kertoo Mervi Vallinkoski, Jyväskylän kaupungin maisema-arkkitehti ja kaupungin taidetyöryhmän jäsen.

Miten mahtaa käydä kaupungin omalle veijaripatsaalle?

Merille tai raastupaan

Otto Toivainen syntyi kauppiaan pojaksi perheeseen, jonka isälle kävi pian kalpaten. Isä eli Otto Toivainen vanhempi oli liikemies, joka tuomittiin suurkavalluksesta vankeusrangaistukseen (Ilta-Sanomat).

Myös häpeärangaistus oli kova. Kamarineuvos Fredrikson kertoo, että nuorta Ottoa kiusattiin kouluaikana kovasti isän kohtalon takia. Tilannetta ei helpottanut köyhäksi jäänyt äiti Elisabet Permén, jonka piti yksin elättää Ottoa ja tämän sisarta Lempiä, kun perheen isä kuoli Oton ollessa kolmivuotias.

Jotain vääränvänkyrää Otto kuitenkin päätyi tekemään itsekin lyseoaikanaan, koska poika ei koskaan päättänyt opintojaan.

Jyväskylän lyseon matrikkelissa mainitaan vain merille lähteminen, mutta ei syytä siihen.

Fredriksonin mukaan kyseessä ei ole mikään vapaaehtoinen merimieheksi pestautuminen, vaan rangaistus. Todennäköistä on, että Otto teki jonkin niin katalan rötöksen opiskeluaikanaan, että rehtori antoi vaihtoehdoksi oikeuskäsittelyn tai merille karkotuksen.

Fredrikson on tutkinut Jyväskylän lyseon 1900-luvun alun rangaistuskirjoja ja havainnut, että merille lähteminen oli yleinen rangaistusvaihtoehto tuohon aikaan.

– Koulujen matrikkelista näkee, kuka on lähtenyt merille. Syitä ei niissä sanota, mutta tällainen on asian tausta, Fredrikson toteaa.

Otto mitä ilmeisimmin valitsi merille lähtemisen ja hyvästeli äitinsä ja sisarensa. Hän onnistui pestautumaan Venäjän kauppalaivastoon. Siellä hän pärjäsi tiettävästi aivan hyvin ja sai Fredriksonin tietojen mukaan jonkinlaisen todistuksen merimiehen ammattiopista.

Otto ehti olla merillä todennäköisesti joitakin vuosia, ennen kuin kohtalo teki suuren käännöksen.

Tärskyt Nizzassa Nätti-Jussin kanssa

Fredrikson kertoo, että Oton matkatessa pitkin Tyyntämerta tapahtui kauhea haaksirikko Fidži-saarien rannalla. Tästä haaksirikosta pelastui kaksi henkeä: Otto Toivainen ja eräs norjalainen merimies.

Ja nyt ollaan veijarikertomusten varassa, hän huomauttaa.

Fredriksonin sukutarinan mukaan Otto kertoi 1930-luvulla silloiselle konsuli Kaarlo Kuusamolle Yhdysvalloissa meriselityksensä.

Mies pelastautui haaksirikosta fidžiläissaarelle, joka oli asuttu. Oton mukaan saarelaisten uskomuksiin kuului, että jos valkoinen mies nousee maihin auringonlaskun puoleiselta rannalta, häntä tulee palvoa.

Niin kävi. Otolle annettiin saaren prinsessa vaimoksi, ja kuninkaan kuoltua Otto puolestaan ylennettiin kuninkaan ja jumalan asemaan.

– Tämä on taatusti korkein yhteiskunnallinen asema, mihin suomalainen, saati sitten jyväskyläläinen on päässyt, Fredrikson toteaa pilke silmäkulmassa.

Jopa Oton luokkatoverin Alvar Aallon kerrotaan aikanaan vähätellen omaa arvoaan Jyväskylän lyseon primuksena Ottoon verrattuna. Muiden jyväskyläläisten ylistäessä Aaltoa tämä oli vastannut tyynesti, ettei ole mitään verrattuna Toivaiseen – Toivainen kun oli sentään kuningas ja jumala (Mosaiikki).

Vaikka koko tarina on sisällöllisesti skoijarimyyttien parhaimmistoa, se on saanut eräänlaisen vahvistuksen odottamattomasta lähteestä. Vuonna 2012 julkistettiin näet toisen tunnetun legendan, tukkijätkä Nätti-Jussin elämäkerta.

Ja kenet Nätti-Jussi kertookaan tavanneensa Nizzassa 1910-luvun loppupuoliskolla?

Hän oli nimeltään Otto Toivainen, kotoisin Jyväskylästä. Otto oli karannut merille nuorena niin kuin minäkin, seilannut Etelämeren saarille, jossa oli nainut ihmissyöjäkuninkaan tyttären.

Tarinan mukaan Oton hallitsemassa kuningaskunnassa oli tapana nälänhädän yllättäessä aloittaa kuninkaan syömisestä.

Kuinka ollakaan, historialliset tosiasiat tukevat Oton kertomusta, ainakin osittain.

Ihmissyönti oli nimittäin aikoinaan Fidži-saarilla niin yleistä, että niitä kutsuttiin nimellä Cannibal Isles, Ihmissyöjäsaaret (The Telegraph).

Ihmisuhreja jopa vaihdettiin vaimoihin (Tiede). Tähän mennessä maailman ahkerin ihmislihalla mässäilevä oli Guinnessin ennätystenkirjan mukaan fidžiläinen 1800-luvulla elänyt päällikkö Ratu Udre Udre, joka aterioi jopa 872–999 ihmisuhria. Kannibalismi hiipui vasta 1800-luvun edetessä kristinuskon vaikutuksesta (The Telegraph).

Siispä saaren satokauden heikentyessä ja kohtalon uhatessa Otto ei jäänyt odottamaan padan kuumenemista. Hän pelastautui saarelta ohikulkevaan laivaan.

Valtion kassa kurkusta alas

Nätti-Jussin tarinoista on muistettava, että samainen heppu väitti tavanneensa Haile Selassien ja typistäneensä Hitlerin viikset puukolla. Todistukset pitänee ottaa suolarahtusen kanssa.

Yhtä kaikki, Nätti-Jussin kertomus väittää, ettei Otto lähtenyt saarilta tyhjin käsin. Hän teki toisinnon isänsä rötöstelystä ja kavalsi saaren kassan ennen lähtöään omiin taskuihinsa.

Ne rahat tuhlattiin nopeasti.

– Otto Toivainen ja Nätti-Jussi pistivät komeasti nizzalaisessa Negresco-hotellissa asuen kurkusta ja vähän muualtakin alas sitä, mitä kassasta oli jäänyt, Fredrikson kiteyttää Jussin muistelmia.

Hulivilipojat hummailivat aikansa Nizzassa, kunnes Otolle tuli tarve lähteä Yhdysvaltoihin. Koska ajaksi tälle siirrolle oli lyseon matrikkelissa merkitty vuosi 1914, voidaan arvuutella, josko ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen oli innoittamassa Ottoa lähtöön.

Siirtolaisinstituutin mukaan ennen toista maailmansotaa Suomesta lähdettiin nimenomaan Pohjois-Amerikkaan. Jyväskylästä rapakon taakse lähtenyt oli keskimäärin alle 24-vuotias naimaton mies, joka suuntasi New Yorkiin (Kristiina Koskipalon pro gradu -tutkielma).

Sinne lähti 22-vuotias Ottokin. Fredrikson kertoo, että Otto asettui New Yorkissa Jamaican kaupunginosaan koristemaalariksi.

Sillä välin Oton äiti oli pojan toilailujen ajan elättänyt tämän sisarta yksin.

– Otto lähetti Yhdysvalloista dollareita äidilleen. Kun ihmiset kyselivät, missä Otto on, äiti pöyhkeili: Otto on hyvin avansseeratussa asemassa Ameriikassa!, Fredrikson kertoo.

Otto kuoli New Yorkissa vuonna 1962.

– Kun patsasta puuhattiin, tiedustelin New Yorkin pääkonsulin virastosta, onko Toivaisesta tietoja. Sieltä vastattiin: Niin, mekin haluaisimme vähän tietoja tai hänen osoitteensa. Täällä on aika lailla maksamattomia laskuja, Fredrikson sanoo.

Fidži pitää salaisuutensa

Fredrikson kertoo, että Oton sisaren jälkeläiset asuvat Tampereella. He olivat enonsa tarinasta autuaan tietämättömiä ennen kuin Fredrikson jututti heitä patsaan pystyttämisen aikoihin.

Lyseon matrikkelissa kerrotaan, että Yhdysvalloissa Otto meni naimisiin Helmi Lydia Frimodigin kanssa vuonna 1921.

Lapsia ei Otolta ja Helmiltä tiettävästi jäänyt.

Fidžin ajoista ei tiedä toistaiseksi kukaan.

– Olisi hauskaa saada vanha, köpöttelevä fidžiläisherra haastateltavaksi, jolle kerrotaan, että tässä on hänen isänsä muistopatsas, sanoo Fredrikson iloisesti.

Tämä on taatusti korkein yhteiskunnallinen asema, mihin suomalainen, saati sitten jyväskyläläinen on päässyt. Erkki Fredrikson

Hannu Halinen, eläkkeellä oleva suurlähettiläs, selvitti aikanaan Fredriksonin pyynnöstä Otto Toivaisen vaiheita Fidžissä saarten edustajalta eräässä kokouksessa.

– Fidžin edustaja kertoi, että saarilla on ollut kymmeniä ja kymmeniä kuningaskuntia, joten kaikki on hyvinkin mahdollista, Fredrikson kertoo.

Lisäksi kamarineuvos tietää jyväskyläläisperheen, joka oli maailmanmatkallaan pyytänyt saada penkoa Fidžissä valtionarkistoja. Arkistoista löytyi norjalaisnimiä, jotka olivat aikoinaan jääneet maahan, mutta Oton nimi ei siellä tullut esille.

Tosin saaria on Fidžillä satoja, joten voi olla, ettei kaikkien historiaa ole kartoitettu pilkuntarkasti.

– Ja jos saari oli sellaisella sivilisaation tasolla, jossa kuningas paremman onnen saavuttamiseksi syödään padassa pehmennettynä, se ei ehkä ollut täysin huolellinen arkistojen laatimisessa, huomauttaa Fredrikson.

Faktat pilaavat tarinan

Kivikasvoinen Torikuningas paistattelee nyt päivää autuaan tietämättömänä siitä, että alue sen ympäriltä tulee muuttumaan kokonaan.

Tori on sangen tyhjä. Muutama myyntikoju tarjoaa mansikoita, mutta asiakkaat eivät tunnu löytävän paikalle.

– Aikanaan torielämä oli aivan toisenlaista. Tori oli veijarin ominta aluetta. Tässä nurkalla on vielä 1950-luvulla ollut kellonvaihtajia, ja heitä oli paljon, Fredrikson sanoo viitaten torin kulmaan.

Oton kuoleman satavuotispäivänä 1982 Jyväskylän lyseon pojat ja lyseon entisten oppilaiden yhdistys kävivät laskemassa Oton muistolle seppeleen torilla.

Nähtäväksi jää, mihin seppeleet lasketaan seuraavien pyöreiden vuosijuhlien aikaan. Kaupungin päättäjissä on nimittäin niitäkin, jotka tahtoisivat koko patsaan pois silmistä.

Tilanne on siis auki, mutta on hyvin mahdollista, että tori muuttaa, Torikuningas ei.

Fredriksonin mukaan siirtäminen olisi joka tapauksessa mahdotonta, sillä patsaan sisäiset terästapit ovat aavistuksen liian suuria ja halkeamia on monta.

– Jos siirtoa yritetään, niin hajalle tämä menee. Mahdoton ajatus. Mutta joillakin on intoa tällaisiin, Fredrikson toteaa.

Patsaan kyljessä on kaiverrettuna niiden tahojen nimet, jotka ovat aikanaan rahoittaneet patsaan pystytystä. Osa yrityksistä on jo myyty maailmalle, osa on konkurssissa.

Oton kuningastitteli komeilee yrityksien nimien yläpuolella.

Fredrikson itse toivoo, ettei Otto Toivaisen tarinasta koskaan tehtäisi tarkkaa historiallista tutkimusta.

– Tarina on usein arvokkaampi kuin kiusalliset yksityiskohdat, hän sanoo.

Fredrikson ajattelee, että hyväkin tarina menee pilalle liiallisella tosiasioiden tarkistelulla. Olennainen osa Otto Toivaisen ja vastaavien veijareiden kertomuksia on juuri niiden legenda-arvo, eikä se, ovatko asiat tapahtuneet oletetulla tavalla.

Sen Fredrikson myöntää, ettei Oton sen paremmin kuin toisen aikalaisen Nätti-Jussinkaan toilailuja katsottaisi hyvällä enää nykyään. Se, mitä aiemmin pidettiin hauskana veijariutena, olisi nykyään pahimman luokan vedätystä ja rikollista toimintaa.

Mutta miksi sitten juuri Oton tarina nousee patsaan arvoiseksi kaikista vedättäjistä, skoijareista ja puliveivareista, joita Suomen toreilta on maailmalle lähtenyt?

– Nooo, sanoo Fredrikson myhäillen.

– Kaiken maailman skoijareita ja veijareita toki on. Mutta kukapa heistä on noussut kuninkaaksi?

Juttua muokattu 25.7. klo 21.16: Korjattu Veikko Hirvimäen nimi oikein.

Näyttelijä, laulaja ja musiikintuottaja Hanna-Riikka Siitonen on kuollut. Siitonen menehtyi maanantaina pitkäaikaiseen sairauteen. Kuoleman vahvistaa hänen puolisonsa, näyttelijä-ohjaaja Janne Virtanen.

– Hanna-Riikka nukkui pois maanantaina. Vaikka hän sairasti pitkään ja tilanteen vakavuus oli tiedossa, siihen lopulliseen lähtöön ei osaa varautua, Janne Virtanen sanoo.

– Ikävä, huoli ja suru ovat suuria. Kaipaus on kova, Virtanen jatkaa.

Hanna-Riikka Siitonen oli kuollessaan 47-vuotias. Hän syntyi Helsingissä vuonna 1970.

Taikapeili ja Euroviisut

Näyttelijä ja laulaja tuli tunnetuksi 1990-luvulla Taikapeili-yhtyeestä ystävänsä Nina Tapion kanssa. Yhtyeellä oli useita hittejä.

Teatteritaiteen maisteriksi valmistunut Siitonen esiintyi teattereissa, musikaaleissa, televisiossa ja radiossa.

Siitonen oli myös Suomen kysytyimpiä taustalaulajia ja arvostettu pedagogi. Hän esiintyi useissa Euroviisuissa ja toimi esimerkiksi Idols-ohjelman laulunopettajana.

Uudessa päivässä alusta asti

Hanna-Riikka Siitonen näytteli vuodesta 2010 eli alusta asti Lissun roolia Ylen suursatsauksessa Uusi päivä -sarjassa. Hän jäi vuodenvaihteessa sarjasta sairaslomalle, mutta jatkoi musiikin tuottamista.

Sarjan viimeisiä jaksoja on kuvattu tällä viikolla. Sarjan pääohjaaja Janne Virtanen kertoo, että viimeisessä, vielä julkaisemattomassa Uusi päivä -jaksossa kuullaan myös Siitosen tekemää musiikkia.

– Hän oli tekemässä sarjaa koko sen taipaleen ajan. Hän teki musiikkia viimeiseen jaksoon vielä tänä kesänä. Yhteinen toive oli, että tämä projekti saataisiin maaliin. Hanna-Riikka toivoi, että teen Uuden päivän loppuun. Näin tapahtui. Olen iloinen ja kiitollinen, että saatiin tehdä yhdessä töitä monta vuotta, Janne Virtanen kertoo.

– Hanna-Riikalla oli erittäin hyvä työmoraali. Hän eli niin kuin opetti. Hän halusi aina, että kaikki saavat tulla mukaan porukkaan ja että ketään ei jätetä yksin.

Siitonen ja Virtanen kohtasivat vuonna 2001 Turussa Vartiovuoren kesäteatterissa.

– Hän näytteli prinsessa Esmeraldaa ja minä Zorroa. Näytelmän tunteet siirtyivät yksityiselämään. Ihastuttiin ja rakastuttiin.

Pitkäaikainen sairaus

Hanna-Riikka Siitonen puhui avoimesti julkisuudessa parantumattomasta sairaudestaan. Hän sairasti kroonista kilpirauhassyöpää vuodesta 2000. Sairaus levisi myöhemmin keuhkoihin. Ensimmäiset ennusteet puhuivat viidestä vuodesta. Siitonen kuoli 18 vuotta diagnoosin jälkeen. Sairaudessa oli useita vaikeita vaiheita. Siitonen kiitti useaan kertaan haastatteluissa perheen ja ystävien tukea.

– Silloin kun kohtaa akuutin tilanteen niin kuin olen kohdannut, niin joutuu kohtaamaan pelon, mitä en koskaan aiemmin ollut kohdannut. Ja siitä selviäminen on vaikeaa. Siihen tarvitaan muita ihmisiä. Siitä ei kukaan selviä yksin, Siitonen kertoi Ylen haastattelussa vuonna 2016.

Hanna-Riikka Siitosella ja Janne Virtasella on kouluikäinen tytär. Siitosen vanhemmat ovat viihdetaiteilija Matti ”Fredi” Siitonen ja Helsingin entinen ylipormestari Eva-Riitta Siitonen.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Seiska.

Lue myös:

"Välillä tuntuu siltä, että peli on pelattu"

Kuusamoon laskeutunut Finnairin kone ei ollut tällä kertaa kooltaan suurimpia, vaan ATR-tyyppinen potkurikone. Koneessa 92-vuotias Lempi Meskus hämmästeleekin hieman ahdasta matkustamoa.

Meskus pääsee tutustumaan myös koneen ohjaamoon.

– Päivää taloon, tervehtii vanhus reippaasti lentokapteenia.

– Pieneltähän tämäkin näyttää, Lempi Meskus pohtii tutkaillessaan hetken ATR-koneen ahdasta keulatilaa.

Unelmat toteen

Lempi Meskus sai lahjan tänä vuonna 150 vuotta täyttävältä Kuusamon kaupungilta. Kaupunki järjestää vuoden aikana kampanjan, jonka tavoitteena on toteuttaa 150 ikäihmisen unelma.

Kuusamon kaupungin hyvinvointikoordinaattori Pirkko Määtän mukaan tähän mennessä vuoden loppuun kestävässä kampanjassa on unelmoitu muun muassa kalareissuista, konserteista ja linnunpönttöjen rakentelusta.

– Usein ikäihmisellä muistuu lapsuudesta mieleen joku kultainen muisto, joka halutaan kokea uudelleen. Meidän tehtävämme on napata kiinni unelmista ja toteuttaa ne, Määttä kertoo.

Lempi Meskuksen unelma oli päästä käymään lentokoneessa.

– Mikä tässä, ei käy moittiminen. Eihän tuo pelottanut yhtään. Jos kone olisi lähtenyt lentoon, olisi ehkä vähän pelottanut, toteaa juuri lentokoneesta Kuusamon lentoasemalle palannut 92-vuotias Lempi Meskus.

Meskus kävi koneessa, mutta ei lennolla. Kyseessä oli tutustumiskäynti koneeseen.

– Kerran minulle on tilattu lentolippu Helsingistä Kuusamoon. En kuitenkaan uskaltanut nousta koneeseen. Kuusamoon oli tultava autolla, Lempi Meskus muistelee naureskellen.

Nainen muistuttaa pysyneensä Suomen maan kamaralla muutoinkin.

– Ulkomaillakaan en ole käynyt. Mutta junassa olen ollut evakkotaipaleella. Silloin menimme junalla Oulun seudulta kohti Haapavettä.

Kuusamon lentoaseman päällikkö Sari Päivärinta pitää vierailua lentokoneessa ilman matkustuslippua harvinaisena.

– Vaatii aikamoisen prosessin sekä Finavialta että Finnairilta, jos siviilihenkilö aikoo päästä lentokoneeseen ilman matkustuslippua. Mutta tässä tapauksessa olimme heti valmiita toimimaan vierailun onnistumiseksi, Päivärinta toteaa.

Ensimmäisen vuoden pääpalkinto Kuhakunkku-kilpailussa oli perämoottori.

Toisena vuonna kävijämäärä tuplaantui, sillä tapahtuman palkintona mainostettiin olevan hirsikehikko. Honkarakenne sijaitsi Paltamossa ja siksi ihmisiä tuli Keski-Suomesta saakka luullen voivansa voittaa mökin hirsikehikon. Todellisuudessa voittaja vei kotiinsa vessan kehikon.

Tapahtuman kävijämäärä on kasvanut hiljaa, mutta tasaisesti. Haasteena kasvamiselle on tapahtuman sijainti: Kainuussa ja lähiseudulla ei ole harrastajia niin paljon kuin suuremmilla paikkakunnilla. Tapahtuman alkuunpanija Kyösti Karjalainen ei usko, että kilpailijoita tulisi useiden satojen kilometrien takaa yksittäisiä venekuntia lukuunottamatta.

Kainuun vapaa-ajankalastajien kalakummivastaava ja Kainuun Honda cupin järjestäjä Jouni Lukkarinen arvioi kasvun syiksi ainakin oheisohjelman ja ajankohdan. Heinäkuussa useat ihmiset ovat lomalla ja heillä on aikaa osallistua tapahtumaan.

– On ollut myös hyvä tuuri. Ilmat ovat suosineet. Ei ole ollut ukkosmyrskyjä ainakaan vielä. Joskus voi tulla huono ilma ja silloin äkkiä voi sata venettä puuttua.

Suomessa urheilukalastajia on tuhansia. Lukkarisen mukaan Kuhakunkku on kiinnostava kilpailu ja siksi myös yksi tapa saada uusia kilpailijoita mukaan.

Tähtiä Paltamossa

Suuren kalastuskilpailun järjestäminen on vaatinut paljon kantapään kautta oppimista. Kyösti Karjalaisen ja Janne Mikkosen oli tapana järjestää 16–20-kesäisinä nuorina diskoja ennen Kuhakunkku-kilpailun aikakautta, joten tapahtumatuottaminen oli molemmille tuttua. Kuitenkin tapahtuman järjestäminen opettaa jatkuvasti uutta.

– Tulee mieleen esimerkiksi vastuuvakuutus. Lupaa hakiessamme poliisi kysyi, missä meillä on vakuutus. Ihmeteltiin, että mikä se sellainen on. Piti mennä ensin vakuutusyhtiöön hommaamaan asianmukaiset vakuutukset, Karjalainen muistelee.

2014 oli Kuhakunkun juhlavuosi ja järjestäjät miettivät sen kunniaksi lisäohjelmaa. Syntyi Entisten nuorten bileet, jossa bailattiin 1970-, 1980- ja 1990-luvun musiikin tahtiin. Tapahtumaan tuli ihmisiä Helsingistä asti. Osallistujia toivottiin sata, mutta musiikista tulikin nauttimaan reippasti yli neljäsataa ihmistä. Siitä alkoi kalastuskilpailun ja musiikkifestareiden yhdistäminen tapahtumassa.

Tänä vuonna oheisohjelma keskittyy ysäritunnelmointiin. 90-luvun musiikki merkitsee paljon järjestäjille.

– Sen kanssa on kasvettu nuoruus ja otettu aikuisuuden ensiaskeleet. Kaikki artistit täällä ovat tuttuja niin, että laulun sanat osaa ulkoa, Janne Mikkonen kertoo.

Pikkuiseen Paltamoon saapuu esiintymään jopa ysärimusiikin maailmantähtiä kuten Culture Beat ja Pandora. Järjestäjä Janne Mikkonen on vaatimaton saavutuksestaan.

– Artisti on sellainen, että kyllähän se rahan perässä kulkee. Pitää vähän olla suhteita. Saatiin ohjelmatoimisto vakuutettua, että onnistuu tämä Paltamossakin.

Ysäribileiden jälkeen järjestäjien on tarkoitus keksiä jotain muuta, mutta suunnitelmia seuraavalle vuodelle aletaan tehdä vasta iltojen pimetessä.

– Yhdeksänkymmentäluku kävi pikkasen aikaa pidennossa, mutta lähti uudestaan elämään. Nämä ovat viimeisiä aikoja varmaan. Ei hirveästi uskota, että tämä ysäri pysyy pinnalla. Tämä on huippua. Toisaalta myös artistit alkavat ikääntymään niin, että he ovat kohta rullatuolissa, Janne Mikkonen sanoo.

Kyläläisiä vaikea saada töihin, kun kylällä tapahtuu

Mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Neljäntoista vuoden aikana tapahtuman kasvaessa on ihmisten asenne tapahtumaa kohtaa muuttunut.

Ensimmäisinä vuosina monikaan paltamolainen ei ollut kiinnostunut kilpailusta. Nyt kilpailua odotetaan, sillä se tuo mukanaan ohjelmaa muillekin kuin kalamiehille ja kuhanaisille.

Tapahtuman kasvulla on myös toinen puoli järjestäjien mielestä.

– Ennen kun meni kysymään esimerkiksi traktoria lainaksi, niin sanottiin "joo lainaa vain, tuossa on avaimet ja siellä on polttoainetta." Kaikki olivat avuliaita. Nyt se on mennyt sellaiseksi joka paikassa, että mistä ennen annettiin asevelihinnalla, saa nyt odottaa laskua, Kyösti Karjalainen kuvailee.

Kuhakunkku on kuitenkin säilyttänyt rennon tunnelmansa ja harva tulee tavoittelemaan voittoa hampaat irvessä. Voittoa tärkeämpää monelle on tuttujen tapaaminen, hyvät eväät ja sopivasti hyvää juomaa.

Karjalaisen mieltä lämmittää esimerkiksi muisto ensikertalaisista voittajista. Palkintona oli perämoottori, jota varten heidän täytyi ostaa sopiva vene kilpailun jälkeen.

Pääsarjan voittaminen on Karjalaisen mukaan taitolaji: uistelijan tarvitsee tietää, missä kalat ovat ja mitä uistinta käyttää. Haasteena on myös pitää hyvä paikka kilpailukavereilta salassa.

Karjalainen ja Mikkonen sekä muut XXX-Fishing Club Paltamo -yhdistyksen jäsenet tekevät valtavasti työtä tapahtuman eteen. Talkoolaisia joudutaan värväämään myös muilta paikkakunnilta, sillä paltamolaisia on vaikea saada suostuteltua töihin, kun kylällä kerrankin tapahtuu.

– Mies sanoi kerran minulle, että kun Paltamossa kerran baari avataan, niin ei passaa myöhästyä, kun meillä ei ole kylällä baaria. Kukaan ei tule töihin, Karjalainen kertoo.

Vuoropäällikkö Mari Koskinen näpyttelee älypuhelinta kauppakeskus Ratinan Ciao! Cafféssa Tampereella. Aamurutiineihin kuuluu edellispäivältä ylijääneiden leipien ja leivonnaisten ilmoittaminen hävikkiruokasovellukseen.

Pari kuukautta sitten avautunut kahvila on ollut alusta asti mukana ResQ Club -palvelussa. Mari Koskinen on tyytyväinen, että edellispäivän leipiä ei tarvitse kipata biojätteeseen.

– Kauppa käy tosi hyvin. Huomaa, että ihmiset ovat löytäneet tämän sovelluksen ja haluavat pelastaa meidän leipiämme.

ResQ Club -sovelluksella voi ostaa ravintoloista ja kahviloista ylijäänyttä ruokaa noin puoleen hintaan tai vieläkin halvemmalla. Asiakas selaa jatkuvasti muuttuvaa tarjontaa puhelimellaan, tilaa, maksaa ja noutaa annoksensa. Ravintola antaa hinnasta siivun sovelluksen tarjoavalle yritykselle.

Mari Koskisen mukaan sovelluksen käyttäjät ovat yleensä nuoria aikuisia, älypuhelinten käyttäjäkuntaa. Koskinen käyttää sovellusta itsekin.

– Sushia on tullut haettua useamman kerran ja välillä sitten jotain herkkuakin.

Sovelluksille suuret kasvuodotukset

Ravintoloiden hävikkiruokaa voi ostaa tällä hetkellä kahdella sovelluksella. ResQ Club on suurin. Sillä on noin tuhat asiakasyritystä ja 100 000 ostoksen tehnyttä asiakasta Suomessa. Lunchie Marketilla on 400 asiakasravintolaa ja noin 40 000 rekisteröitynyttä asiakasta.

Molemmat yhtiöt mielivät myös ulkomaille. ResQ Club toimii Ruotsissa ja pienimuotoisesti Saksassa ja Hollannissa. Lunchie Market testaa kysyntää Espanjassa ja Hollannissa.

Palveluja pyörittävät yhtiöt ennustavat, että kysyntä jatkaa kasvuaan. ResQ Clubin operatiivinen johtaja Aku-Jaakko Saukkonen kertoo kasvuluvuista.

– Vuonna 2017 meidän kauttamme pelastettiin noin 350 000 annosta. Nyt tuo sama määrä on pelastettu kauttamme tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana.

Lunchie Marketin toimitusjohtaja Janne Klix uskoo, että ihmisten kasvava ympäristötietoisuus tuo hävikkiapajille lisää toimijoita.

– Täytyy muistaa, että puhutaan uudesta aluevaltauksesta ja asiat ottavat aikansa. Lunchie ja ResQ hoitavat vasta murto-osan Suomen hävikkiruuasta, Klix sanoo.

Sushit katoavat parempiin suihin

Tamperelainen sushiravintola on ollut mukana hävikkiruokasovelluksessa reilun vuoden. Koko lailla kaikki edellispäivältä jäänyt ruoka menee kaupaksi.

– Me pyrimme siihen ja olemme saaneet yleensä kaiken myytyä. Suosio on kasvanut koko ajan, sanoo Itsudemon ravintolapäällikkö Tikvin Pham.

Phamin mukaan hävikkiruuan myynti edullisesti ei ole pois ravintolan muusta toiminnasta. Osa ruoan pelastajista tulee takaisin syömään ravintolassa.

ResQ Club on selvittänyt käyttäjien motiiveja. Myyntijohtaja Antti Tuomola jakaa asiakkaat kolmeen ryhmään.

– On opiskelijat, jotka haluavat säästää rahaa ja kaupunkilaiset, jotka ajattelevat ympäristöä. Lisäksi palvelusta ovat innostuneet nuoret miehet, jotka tykkäävät käyttää teknologiaa.

Ruokakaupan hävikki hallintaan ilta-alella

ResQ Clubin tietojen mukaan ravintolaruoasta kymmenen prosenttia menee hävikkiin. Ruokakauppojen hävikkiprosentti on alle kaksi.

S-ryhmä on vauhdittanut vanhenevien tuotteiden kauppaa viime syksynä aloitetuilla ilta-aleilla. Punaisella laputetut elintarvikkeet myydään illan viimeisinä aukiolotunteina 60 prosentin alennuksella.

S-ryhmän vastuullisuuspäällikön Senja Forsmanin mukaan asiakkailta on tullut paljon myönteistä palautetta.

– Ilta-ale on erittäin pidetty ostosmahdollisuus. Joissain myymälöissä hävikki on pienentynyt sen ansiosta yli kymmenen prosenttia, Forsman sanoo.

ResQ Club näkee kaupoissa kasvumahdollisuuksia. Sovelluksessa on keväästä alkaen ollut mukana myös K-marketteja. Tarjolla on esimerkiksi juureksia ja edellispäivän leipomotuotteita.

– Ruokakaupat ovat vielä pieni osa, mutta nopeiten kasvava sektori, sanoo myyntijohtaja Antti Tuomola.

Hävikkiruuan kysynnästä kertovat myös muut avaukset. Helsingissä avautuu syksyllä vapaaehtoisvoimin toimiva hävikkiruokakauppa WeFood. Kaupan voitot menevät Kirkon Ulkomaanavun työhön kehitysmaissa. Helsingissä toimii myös Suomen ensimmäinen hävikkiruokaravintola Loop.