"Haluatteko kuolla, siksikö te muutatte Pupuhuhtaan?"

"Jos liikut illalla kuuden jälkeen pihalla, tulet hakatuksi tai raiskatuksi."

"Oletteko te hulluja? Ettekö mitään fiksumpaa paikkaa löytäneet."

Jyväskylän Pupuhuhdan, eli tuttujen kesken Puparin, mäki on pitkä kuin nälkävuosi.

Lähiön pääkatua reunustavat 1970-luvulla rakennetut kerrostalot, joiden asukkaat ovat lähteneet töihin tai uinuvat vielä suljettujen verhojen takana. Jos nettihakua tai keskustan linja-autoasemalla kohtaamani vanhemman rouvan kuulopuheita olisi uskominen, tänne ei olisi kannattanut tulla – ei sitten alkuunkaan, mikäli pitää henkiriepuaan tai mukanaan kantamaansa omaisuutta kalliina.

Jutun alussa olevat lauseet kuuli Jyväskylän maineeltaan kurjimmalle asuinalueelle muuttaneen perheen äiti kuusi vuotta sitten. Eivätkä he olleet ensimmäisiä, saati viimeisiä, jotka ovat joutuneet miettimään muuttoaikeitaan kahdesti.

Mikä on totuus? Mitä mieltä lähiön asukkaat ovat tilanteesta? Mitä sanovat poliisin tilastot? Milloin asuinalueesta tulee ongelmalähiö?

Kysymysten selvittämiseen vaadittiin retkiä, joiden varrella tuli vastaan niin työttömyyttä, päihteitä, laitoskierrettä, astaloita kuin asunnottomuuttakin – ja ennen kaikkea todella tyytyväisiä asukkaita.

"Kuin Monacossa asuisi"

Betonista valetun renkaan päällä, aivan Puparin huipulla, istuu Seppo Hiltunen. Mies on asunut vuodesta 1997 kerrostalolähiössä, eikä voisi olla tyytyväisempi.

– Tämä on minusta fiksu alue. Asukkaiden suhteen on kuin Monacossa asuisi, hän kuvailee lisäten, että noin neljän kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta sijaitsevassa lähiössä asuu melkoinen kulttuurien kirjo.

Jyväskylässä eronneiden miesten kohtalo kuitataan lentävällä lauseella "yksiö ja Pupuhuhtaan".

Hiltunen on yksi niistä, joka teki niin. Yksiö miehelle ei kuitenkaan riittänyt, hän osti kerralla isomman ja päätti asettua aloilleen.

Hiltunen hörähtää käheään nauruun, kun häneltä kysyy, millaista alueen elämä on.

– Tämä on tyypillinen lähiö. Nuoret miehet vähän välillä vääntävät ja se kuuluu asiaan. Se on normaalia. Me vanhemmat ihmiset reagoimme siihen. Se on inhimillistä, hän jatkaa.

Hiltunen ei niele puheita siitä, että kadulla liikkuessa pitäisi katsoa olkansa yli. Päinvastoin. Mies sanoo, että usein vastaantulijaa tervehditään reippaasti ja lähiön väki kokoontuu viettämään yhdessä iltaa vastikään rakennetulle laavulle.

– Ihmiset ovat alkaneet tervehtiä. Jotkut jopa ahdistuvatkin siitä, mutta siihen ei tarvitse mennä.

Karsean maineenkin hän kuittaa pyörittämällä päätään. Mäen toiselta puolelta, Sulun alueelta, alkaa kuulua hälytysajoneuvojen ääni.

– Aika herkästihän tänä päivänä poliisi soitetaan, jos pikkuisen jossain kolahtaa, mies jatkaa.

– Pupuhuhdan maine on tekemällä tehty. Ne puheet tulevat aina kuin monsuunisateet.

Nuori mies muistaa laukkusurman

Kun puheenaiheemme kääntyy alueella asuviin opiskelijoihin ja nuoriin, kerrostalon ovi käy. Kaveriporukka kävelee paikalle ja kysyy tulta savukkeisiinsa.

He ovat kiinnostuneita tv-kamerasta ja kuvauskalustosta.

– Tuleeko tämä tv:seen? nuori mies kysyy.

Taustansa vuoksi nimettömänä pysyttelevä mies innostuu kuullessaan jutun aiheen.

– Minä olen asunut täällä itse sellaiset 20 vuotta, hän kertoo.

Sen jälkeen mies avaa rikostaustaansa sekä kokemaansa laitoskierrettä.

– Kaikennäköistä pientä. Pahojakin asioita, joitakin minä kadun, joitakin en. Jotkut tuomiot olivat oikeutettuja.

Mies tivaa uudelleen, mitä haluamme tietää. Kerron pääkysymyksemme olevan, pitääkö Pupuhuhdan huono maine paikkansa.

– Mä voin kertoa ihan sanasta sanaan nämä asiat, hän toteaa.

– Vaikka täällä on tapahtunut murhia, laukkusurma, ammuskelua ja tällaista, mutta se johtuu ihan porukoista. Kaikki on yksilöitä, mies sanoo ennen kuin vetoaa kiireeseen ja poistuu paikalta.

Hän lupaa palata paikalle vartin kuluttua, muttei ikinä palaa.

Seurueeseen kuuluva nainen siirtää takkinsa taskusta pilkottavan puukon syvemmälle takkinsa sisään. Hän seisoo ystävänsä kanssa syrjempänä, pusikon takana.

Tilannetta vierestä seurannut Seppo Hiltunen sanoo, että alueen nuoret ja vanhempi väestö elävät lähiössä sovussa. Hän toteaa samaistuvansa juttusilla käyneeseen nuoreen mieheen.

– Kuten nuo nuoretkin tuossa äsken sanoivat, että ihmisistä se mainekin vain johtuu. Minun mielestäni täällä asuu hyviä nuoria. Ja toivottavasti hyviä veronmaksajia joskus, Hiltunen toteaa.

– Jokaisen on elettävä ne renttuvuodet jossain vaiheessa. Sitten kun niistä pääsee ohi, on saanut elämänkokemusta, hän lisää.

"Tor-verkosta saat vartissa käteen mitä haluat"

Kun miehet poistuvat paikalta, kauempana tilannetta tarkkaillut nainen tulee paikalle ja suostuu antamaan haastattelun, mutta ei halua nimeään julki.

Nainen kertoo olevansa kaksikymppinen ja tällä hetkellä asunnoton. Hän sanoo yöpyvänsä kavereiden luona.

– Haluaisin asunnon täältä Pupuhuhdasta. Kavereiden lähellä olisi turvallista asua, nainen sanoo.

Ilta on venähtänyt pitkäksi. Hän nostaa isot aurinkolasit väsyneiltä silmiltään. Alta paljastuvat meikatut kasvot.

– Mä oon niin poikki, nainen valittelee ja hieroo silmäkulmaansa.

Hän on huolissaan ystävästään, jonka silmät katsovat kaukaisuuteen. Puukko on siirtynyt takin syövereistä takaisin taskuun, mutta nainen ei koskekaan siihen.

Päihteet kuuluvat Pupuhuhdan maineeseen, mutta naisen mukaan alue ei ole suinkaan Jyväskylän pahin.

– Kyllä se on koko kaupunki. Tor-verkosta saat vartissa käteen mitä haluat.

Pian mäen päällä olevalle kääntymäpaikalle kaartaa auto, josta nousee nuoria miehiä. Auton ympärillä käy kuhina ja sen kyydistä nousevan henkilön taskusta pilkottaa tällä kertaa astalon sijaan aseen mallinen esine.

Nyt on siirryttävä kauemmas.

Takakontti avataan ja väkijoukko levittäytyy sen ympärille. Hetken päästä henkilöt palaavat takaisin istuimilleen.

Auto kaasuttaa pois ja yht'äkkiä pihalla on aivan hiljaista – kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Huumeita ja väkivaltaisuutta

Poliisin tilastot kertovat, että huumausaineiden käyttö on lisääntynyt myös Pupuhuhdan alueella, kuten muuallakin Jyväskylässä. Tänä vuonna elokuun loppuun mennessä poliisilla on ollut pelkästään Pupuhuhdan alueella 12 huumausainerikokseen liittyvää tehtävää. Koko viime vuoden aikana niitä oli yhteensä 5.

– Poliisin näkökulmasta katsottuna ilmiö johtuu siitä, että huumeita on tarjolla entistä enemmän, usein puhutaan "viihdekäytöstä ja bilehuumeista". Se kertoo mielestäni siitä, että suhtautuminen huumausaineiden käyttämiseen on muuttunut myönteisemmäksi, Jyväskylän kenttäyksikön johtaja komisario Juha Mäntynen sanoo.

Hänen mukaansa on myös huomattava, että huumausaineiden käyttäjiksi paljastuu yhä useammin lapsia, eli alle 18-vuotiaita.

Poliisin tilastot kertovat, että tänä vuonna myös murtoja, ilkivaltaa, kotihälytyksiä ja -etsintöjä sekä pahoinpitelyjä on tehty enemmän kuin edellisvuotena.

– Kotihälytyksiin liittyy yleisesti päihteiden käyttö, varsin usein kotihälytykset kohdentuvat osoitteisiin, jonne poliisia kutsutaan tuon tuostakin, Mäntynen selventää.

Väkivaltarikosten määrä nousi taas viime vuonna alueella viittä edellisvuotta korkeammaksi, niitä oli yhteensä 54 kappaletta. Kaupungin mukaan Pupuhuhdassa on asukkaita noin 2 200.

Poliisin tilastoissa väkivaltarikoksiksi luetaan henkirikokset yrityksineen, pahoinpitelyrikokset yrityksineen ja seksuaalirikoksista raiskausrikokset yrityksineen.

Väkivaltarikosten määrässä mitattuna Pupuhuhta ei ole kuitenkaan enää Jyväskylän ainoa ongelmalähiö, sillä niitä tapahtui paljon myös Vaajakoskella (79), Palokka–Puuppola-alueella (60), Kuokkalassa (51), Huhtasuo–Kangaslampi-alueella (49), Keltinmäessä (36) ja Tikkakosken taajamassa (35). Esimerkiksi Vaajakoski–Jyskän-alueella asukkaita on (Jyväskylän kaupunki) noin 14 800, Palokka-Puuppolassa arviolta 15 500 ja Kuokkalassa 17 600.

Vaajakoskella tehtäviä oli vuonna 2017 enemmän kuin vuodesta 1998 mitattuna aikana.

Keskustan ruutukaava-alueella väkivaltarikoksia tehtiin 239. Niiden määrä laski edellisvuodesta.

Silti ihmiset, varsinkin ne jotka eivät asu tai ole asuneet alueella, ovat vakuuttuneita: Pupuhuhta on kaiken pahan alku ja juuri. Siitä puhutaan myös sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla.

Miten päivät kuluvat? "Ryypätään, suoraan sanottuna"

Pupuhuhdan keilahallin kulmilla on rauhallista. Baari ei ole vielä auki, mutta lähipizzeria on avannut ovensa asiakkaille. Siwan läsnäolosta muistuttavat enää siniset kalterit entisen liikekiinteistön ikkunassa.

Keilahallilta ylämäkeen raahustaa joukko ihmisiä muovikassit käsissään. Yksi heistä on Mari Kangas.

Ystävällinen nainen ei ole haastattelusta moksiskaan. Hän kertoo mielellään kokemuksensa siitä, millaista on kun päivät kuluvat kaveriporukan kanssa ulkona ja toisten asunnoissa maleksien – juoden viinaa siihen saakka, kun perustoimeentulotuki on kaadettu kurkusta alas.

– Ryypätään, suoraan sanottuna.

Niin päivät ovat kuluneet siitä lähtien kun naisesta tuli kaksi vuotta sitten työtön. Vuotta ennen töiden loppumista nainen muutti Pupuhuhtaan.

Nainen kuvailee aluetta levottomaksi.

– On väkivaltaa ja tuhopolttoja.

– Kun on päihteitä, niin ihmiset ovat väkivaltaisia, nainen vakavoituu.

Kangas ei usko Pupuhuhdan pääsevän maineestaan, mutta hänen oma elämänsä ottaa pian seuraavan ison harppauksen. Aiemmin ravintolakokkina työskennellyt nainen on pääsemässä kuntouttavaan työtoimintaan.

– Totta kai toiveikkuutta on, hän tiivistää.

Aika, jolloin kokonaisen kerrostalon väki oli työttömänä

Suomeen alkoi syntyä kiihtyvällä tahdilla Pupuhuhdan kaltaisia lähiöitä 1960-luvulla sekä 1970-luvulla. Suomalainen yhteiskunta eli murrosta ja kaupungistuminen kiihtyi.

– Toisaalta meillä oli paljon kaupunkien rakenteiden sisällä huonokuntoista vanhaa puutalokantaa, jossa ei ollut mukavuuksia. Modernin asumisihanteen mukana haluttiin uudenaikaisia asuntoja. Ja tästä kahdesta ryhmästä syntyi paine saada syntymään asuntoja kovalla vauhdilla, Aalto-yliopiston maankäytönsuunnittelun ja liikennetekniikkan alan johtava tutkija Aija Staffans sanoo.

Se sai kaupungit ja kaupunkisuunnittelijat hakemaan uusia kaavoitusmalleja sekä -ihanteita.

Tuloksena syntyivät niin sanotut lähiöt: hyvin nopeasti ja yhtäaikaisesti rakennetut kaupunginosat ihan eri puolilla erikokoisia kaupunkeja Suomessa, mutta myös maailmalla.

Joka puolella Suomea riittää esimerkkejä siitä, kuinka ihanne muuttui ongelmalähiöksi. Pupuhuhdan rakentamisen aikaan alueen asuntojen ostamisesta ja vuokraamisesta kiinnostuivat läheisissä teollisuuden alan työpaikoissa työskennelleet perheelliset.

Kun työ loppui, elämä muuttui totaalisesti. Kun ei ollut rutiineja, oli helppo ajautua ajelehtimaan päivästä toiseen ja naapurista löytyi varmasti seuraa ajantappamiseen. Murheet oli helppo hukuttaa pulloon. Pupuhuhta kärsii 1990-luvun villeistä vuosista vielä tänäänkin.

Vuonna 1995 julkaistussa Ylen ohjelmassa toimittaja Markku Mankki selvitti, että alueen työttömyysprosentti oli sinä vuonna 40. Alueella oli kerrostaloja, joiden asukkaista yksikään ei käynyt töissä.

– Taloissa eletään vain öisin, Mankki kertoi, kun tv-kamera osoitti samoja taloja, joissa vietetään samanlaista elämää tänäkin päivänä, mutta nyt vähenevissä määrin.

Tilanne on parantunut, sillä työttömyysaste oli vuonna 2015 noin 30 prosenttia. Tuolloin työttömyys oli myös koko kaupungissa nykyistä suurempi.

Miten ongelmalähiö syntyy? Aija Staffansin mukaan siihen vaikuttavat sijainti sekä kaupunkisuunnittelu. Yksi tekijä on myös maanomistus, eli kuinka paljon kaupunki voi vaikuttaa tietyn alueen kaavoittamiseen.

Jos alueelle rakennetaan liikaa samantyyppisiä taloja, kertyy niihin asumaan todennäköisesti myös samanlaista väkeä.

– Kaavoituksella voidaan vaikuttaa siihen, että on erilaisia talomalleja, jotka tukevat erilaisia elämänvaiheita. On pientaloja, ehkä vanhenevalle väestölle palvelutyyppistä asumista, Staffans luettelee.

Pupuhuhdassa sijaitsevat kaupungin vuokra-asunnot on myyty 2012 vuodesta alkaen. Viimeinen meni kaupaksi tämän vuoden aikana. Kuluvalla vuosikymmenellä kaupungin vuokra-asuntoja on rakennettu Kuokkalaan.

Kaupunki omistaa Pupuhuhdan alueella muutaman tontin, jotka ovat vuokrattuina asunto-osakeyhtiöille.

– Kaupunkia rakennetaan aina kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, ja tämä on aina ollutkin kaupunkisuunnittelun lähtökohta. Asia on kuitenkin ollut erityisesti esillä Jyväskylässä nyt asuntopolitiikan teemavuonna. Erityisesti on kiinnitetty huomiota asuntokannan monipuolisuuteen ja sen vaikutuksiin asuinalueen sosiaaliseen kestävyyteen, sanoo Jyväskylän kaupungin erikoissuunnittelija Sarita Humppi.

Kaupunkisuunnittelijan koulutuksen saanutta Aija Staffansia eivät tänä päivänä ilahduta hyvät suunnitelmat, vaan toimiva ja pitkälle tähtäävä toteutus.

– Ja siinä on mielestäni paljon keskusteltavaa, että saisimme prosessit hyvään kuntoon ja hyviä asuinalueita ihmisille.

Jokaisen naapuriin narkkari?

Huhtasuon asukasapu ry:n puheenjohtaja Marjatta Hynynen muistaa eräässä kaupungin tilaisuudessa vastanneensa kysymykseen, tulisiko kaavoittaa niin, että jokainen saisi naapuriinsa narkkarin tai alkoholistin.

– Minä sanoin, että pitäisi. Eli tarkoitan sitä, että ihmisiä pitää jakaa tasaisesti. Ei pidä olla niin, että rakennetaan paremmat alueet ja sitten on "se joku", nainen sanoo tuohtuneena.

Siinä on naisen mukaan kaikkien ongelmien alkulähde. Hänen mielestään kaupungin tulisi tarkastella asuttamispolitikkaansa tarkemmin.

– Pupuhuhdassa asuu paljonkin taviksia, ihan työtä tekeviä ihmisiä. Huhtasuo on tutkitustikin alue, jossa on vähiten akateemisesti koulutettua väestöä, kyläaktiivi sanoo.

– Ei voi sanoa, etteikö maineessa olisi perääkin, mutta se on kuitenkin pieni joukko ihmisiä, jotka sen aiheuttavat.

Huhtasuon asukasapu, eli Huhtasuon ASA ry, perustettiin vuonna 1997 Suomen EU:hun liittymisen aikoihin, kun käynnissä oli iso Huhtasuo-projekti, jonka tarkoituksena oli auttaa työllistymisessä ja ehkäistä syrjäytymistä.

Lukemattomia vastaavanlaisia projekteja on ollut sen jälkeenkin. Nyt alueen aktiivisuudesta pitävät huolta muun muassa Huhtasuon asukasyhdistys sekä vuosille 2018–2020 rahoituksen saanut Ihmisten ilmoille -hanke.

Jyväskylän kaupunki on pyrkinyt viimeisen kymmenen vuoden aikana vaikuttamaan Huhtasuon alueen asuntojakaumaan ja samalla väestön ikä- ja sosioekonomiseen rakenteeseen kaavoituksen keinoin. Alueelle on kaavoitettu uusia omakotialueita.

Huhtakeskuksen kaavoituksen yhteydessä syntyivät Huhtasuon koulu- ja päiväkotikampus, Huhtasuon senioripuisto ja myöhemmin senioriasumishankkeet.

– Edellä mainituilla toimilla on pyritty osaltaan vaikuttamaan myös alueen imagoon mikä jo aikanaan arvioitiin huonoksi, asemakaava-arkkitehti Reijo Teivaistenaho sanoo.

Koksun aviopari Pupuhuhdasta: "Aikalailla kotiin tultiin"

Huhtakeskuksen ostarin ja uuden koulurakennuksen välisellä puistoalueella istuu kolme ihmistä ja koira. Tälläkin seurueella on mukanaan muovipussi.

– Olette sitten lähteneet päiväkaljalle? kysyn.

– Yksille. Pitäähän se tässä lauantain kunniaksi, Jarkko "Jake" Koksu vastaa.

Vieressä istuva vaimo katsoo miestään hymyillen.

– Lauantai... Nyt on torstai! Satu Koksu korjaa.

– Lauantai kuin lauantai, mies kuittaa ja luo velmun katseen vaimoonsa.

Pariskunta on ollut naimisissa vuoden. Sinä aikana on tapahtunut paljon. Jarkko Koksu on päässyt vasta vieroituksesta ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Kun rankan prosessin toipuminen on saatu viimein päätökseen, tiedossa on töitä ja uusi arki.

Koksut muuttivat yhdeksän kuukautta sitten Jyväskylään ja päätyivät vuokraaman asunnon Pupuhuhdasta.

– Aikalailla kotiin tultiin, Jarkko Koksu kuvailee.

– Vähän se on levotonta seutua, mutten ole huomannut mitään entisiin asuma-alueisiin verrattuna. Joskus iltaisin ja viikonloppuisin vähän jotain meteliä kuuluu. Poliiseja liikkuu vähän useammin kuin paremmilla asuinalueella. Kun rauhassa on, niin rauhassa saa olla, hän jatkaa.

"Erittäin järkevällä hinnalla kiinni ensiasuntoon"

"HALUTAAN VUOKRATA HYVÄKUNTOINEN KAKSIO isolla olohuoneella. Ehdoton ei alueina Huhtasuo, Pupuhuhta, Keltimäki, Kangasvuori ja Lampi. "

Jokainen Jyväskylästä vuokra-asuntoja sosiaalisen median kautta etsinyt on törmännyt vastaavanlaisiin ilmoituksiin.

Pupuhuhdassa on tyhjillään vuokra-asuntoja, mutta myös asuntokauppa käy keskimääräistä hitaammin kuin muualla Jyväskylässä. Kun asunto vaihtaa tavallisesti omistajaa kahdessa tai kolmessa kuukaudessa, Pupuhuhdassa myynti ottaa pidemmän ajan.

Myyjältä vaaditaan pitkää pinnaa, vaikka asunnon olisi laittanut täysin uuteen uskoon. Kiinteistövälittäjä (LKV, KED) Jere Savolin sanoo, että kohdealueena Pupuhuhta kuuluu Jyväskylän haastavimpiin.

Osittain asuntokaupassa pätee myös tarjonnan laki: tietyillä alueilla on enemmän tarjontaa kuin kysyntää.

– Mikään ei ole hankalaa, jotkut alueet ovat vain haastavia, Savolin täsmentää.

Savolinin mukaan vanhojen "villien" aikojen kaikuja ja siitä lähtenyttä mainetta toistelevat enää lähinnä muualta muuttavat ihmiset, jotka ovat lukeneet kauhukertomuksia internetistä tai ovat saaneet mielikuvansa työkaverin puheiden perusteella.

– Pupuhuhdassa pääsee erittäin järkevällä hinnalla kiinni ensiasuntoon. On järkevää miettiä, haluaako maksaa omaa vai vuokraa, Savolin sanoo.

– Jos talo on rakennettu 1970-luvulla, niin ei puhuta uusista taloista, muttei myöskään uusien hinnoista, hän lisää.

Tiivistettynä Savolinin mielestä alue on mainettaan parempi.

– Alueella ei ole enää niin paljon tuettua asumista tai ARAVA-rakentamista. Vuokra- ja omistusasuntojen sekä tuetun asumisen suhteen pitää olla tasapainossa. Asuinalueen arvo tulee tulotasosta. Kun on alueella tuettua asumista, suhdetta pitää tasapainottaa, Savolin sanoo.

"Meidänkin talossa on kuusi perhettä, jotka ovat asuneet ihan alusta asti"

Palaan taas Huhtakeskukselta lähtöpisteeseen, Pupuhuhdan lakipisteeseen, jossa vain tunteja aikaisemmin liikkui vain nuorisoporukka.

Nyt talojen edessä istuu kaupasta ja asioilta palaavaa iäkkäämpää väestöä. Töistä kiiruhtavat vanhemmat hakevat lapsiaan läheisestä päiväkodista sekä koulusta. Linkki-bussi tuo opiskelijoita koulusta kotiin.

Matti Mehto seuraa näkyä hymyillen.

Hän muutti vuoden 1977 tammikuussa perheineen vastavalmistuneeseen taloon kaikkien palvelujen lähelle, eikä asunnon hinta huimannut päätä.

– Meidänkin talossa on kuusi perhettä, jotka ovat asuneet ihan alusta asti. He ovat tykänneet asua tässä.

Perheelle asunto oli kertakaikkisen täydellinen. Lasten ja koiran kanssa ulkoiltiin päivisin metsäpoluilla ja muutenkin rakkaaseen alueeseen liittyy monia muistoja.

Annina Laakkonen ja Lumi Laakkonen

Rivitaloasuntojen sisäpihan hiekkalaatikon reunalla istuva 5-vuotias Lumi Laakkonen paukuttaa ämpärin pohjaa. Hiekasta muodostuu kakku, jota hän lappaa lautaselle ja tulee tarjoamaan leveästi hymyillen.

Lumin äiti, Annina Laakkonen, on hakenut tytön tuntia aiemmin päiväkodista. Kun ohi juoksee samassa taloyhtiössä asuvia lapsia, tyttö huutaa perään iloisen tervehdyksen ja lapsen kieli vaihtuu sulavasti suomesta englanniksi ja edelleen ruotsiksi.

Hän on oppinut päiväkotinsa oppilailta myös Afrikan kielten sanoja sekä hieman kiinaa ja arabiaa.

Laakkoset ovat asuneet Pupuhuhdassa kuusi vuotta. Raflaava varoittelu on osoittautunut heidän kohdallaan lööperiksi. Ravintolatyötä tehnyt perheenäiti on tullut ilta- ja yövuorosta kotiin vaihtelevina kellonaikoina, eikä ole kokenut oloaan ikinä uhatuksi.

Lapsenkin voi huoletta jättää kavereiden seuraan leikkimään siksi hetkeksi, kun ripustaa pyykit kuivumaan.

– Mielestäni täällä on hyvin samanlaista kuin missä tahansa muussakin kaupunginosassa Jyväskylässä, Annina Laakkonen sanoo.

Se, mikä erottaa alueen kaikista muista, on yhteisöllisyys.

– Täällä minä tunnen ihan kaikki. Se on hyvä, jos vaikka joku hätätilanne tulee. Voi mennä kysymään naapurilta apua. Olipa kyseessä hätä tai sitten vaikka vaan lainaamaan sokeria, suolaa tai päivän lehteä.

Ennen Pupuhuhtaan muutamista Laakkonen asui muun muassa Vaajakoskella, keskussairaalan lähistöllä, Mannilassa sekä Lutakossa.

– Arvostelu Pupuhuhtaa kohtaan on sydäntä riipivää. Olemme eläneet täällä nyt kuutisen vuotta. On ilkeää kuulla, että asumme huonolla alueella ja asetamme lapsen vaaraan. Minusta tuntuu, että arvostelijat ovat ihmisiä, jotka ovat asuneet täällä 90-luvulla tai eivät ole asuneet täällä, hän jatkaa.

Missään muualla hän ei ole tuntenut oloaan niin tervetulleeksi kuin Pupuhuhdassa. Perheet hoitavat vuoroin toistensa lapsia ja apua saa aina kun sitä tarvitsee.

Mutta mitä 5-vuotias on mieltä, onko Pupuhuhdassa mukavaa asua?

– On. Ei yhtään hullumpaa, tytär sanoo katse jälleen hiekkakakussa, joka on nyt koristeltu kivillä.

– Täällä on parempi olla kuin hyvä, hänen äitinsä sanoo.

Voit keskustella jutun lopussa lähiöistä: Millainen on sinun kotikaupunkisi pahamaineisin lähiö? Mitä siellä tapahtuu? Pitääkö maine paikkansa, vai onko se pelkkää puhetta?

Venezuelassa seitsemän armeijan upseeria on kuollut sotilashelikopterin pudottua, kertoo maan presidentti Nicolás Maduro.

Maan puolustusministeriön mukaan helikopteri oli lähtenyt aamulla pääkaupungista Caracasista kohti San Carlosin kaupunkia ja pudonnut vuoristoisella alueella. Puolustusministeriö käynnistää tutkinnan onnettomuuden syistä.

Poliittinen tilanne Venezuelassa on tällä viikolla kiristynyt ja yhteenotot ovat kiihtyneet.

Presidentti osallistui lauantaina San Carlosissa järjestettyyn sotilasharjoitukseen, jota on pidetty Maduron voimannäytteenä oppositiojohtaja Juan Guaidón kapinayrityksiä vastaan.

Maduro yllytti joukkojaan olemaan valmiina mahdollisen Yhdysvaltain sotilaallisen puuttumisen varalta.

Kriisiä puidaan Rovaniemellä

Oppositio jatkoi lauantaina mielenosoituksiaan ja yritti houkutella armeijaa mukaan, mutta mielenosoitukset olivat pieniä. Osallistujia oli uutistoimisto AFP:n mukaan satoja, ei tuhansia.

Guaidó yritti vappuaattona vallankumousta sotilaiden tuella, mutta joutui pian tunnustamaan yliarvioineensa armeijan tuen.

Lauantaina hänen asiansa sai puhtia, kun Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo julkaisi venezuelalaisille kohdistetun videon. Pompeo sanoi, että "siirtymän aika on nyt" ja kehotti venezuelalaisia vaatimaan paluuta demokratiaan. Pompeo lupasi, että Yhdysvallat tukee vaatimusta.

Venezuelan kriisiä puidaan alkuviikosta myös Suomessa, kun Maduroa tukevan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja Pompeo tapaavat Rovaniemellä Arktisen neuvoston kokouksen yhteydessä.

Lue lisää:

Venezuelan kriisiä setvitään ensi viikolla Rovaniemellä

Kuinka kaksi itsevaltaista johtajaa saivat öljymahdin 20 vuodessa polvilleen – Mistä Venezuelan kaaos kumpuaa?

Tuntemattomuudesta Venezuelan johtoon – Kuka on Juan Guaidó?

Se näkyi jo viime vuoden lopulla ja alkuvuodesta suunta näyttäisi olevan sama. Vanhojen omakotitalojen hinnat ovat alkuvuoden kauppojen perusteella laskeneet suurissa kaupungeissa eri puolilla maata.

Tilastokeskus kertoi aiemmin keväällä, että vuoden viimeisellä neljänneksellä koko maassa hinnat laskivat keskimäärin 1,6 prosenttia edellisvuodesta. Pääkaupunkiseudulla tipahdus oli jopa 5,5 prosenttia ja muualla maassa 1,1 prosenttia.

"Isommissa kaupungeissa ollaan menossa alaspäin"

Maanmittauslaitoksen kauppahintarekisteristä löytyy useita suuria kaupunkeja eri puolilla Suomea, missä vanhoista omakotitaloista maksetut hinnat näyttävät olevan alkuvuoden kauppojen perusteella laskussa.

– Kolmen kuukauden perusteella on vaikea vetää kovin suuria johtopäätöksiä, mutta näyttäisi että isommissa kaupungeissa ollaan menossa alaspäin, eli hinnat ovat tasaantuneet ja jonkin verran laskeneet, sanoo rekisteripäällikkö Taisto Toppinen Maanmittauslaitoksesta.

Näin esimerkiksi Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Turussa ja Lahdessa. Ihmiset ovat saattaneet tulla hieman varovaisemmiksi näin isoissa hankinnoissa.

– Yleinen taloudellinen tilanne ja luottamus omaan talouteen saattavat heijastua, ja Suomen kasvukin on hidastumaan päin, arvelee Toppinen.

Helsingissä ja Jyväskylässä sen sijaan hinnat ovat olleet alkuvuonna nousussa, kun kysyntää on ollut.

Silti kaupan hyytymisestä ei voi puhua ja käytetyt omakotitalot kiinnostavat. Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton alkuvuoden tietojen mukaan vanhojen omakotitalojen kauppa koko maassa on ollut noin prosentin nousussa viime vuoden samaan aikaan verrattuna.

Jutun lopussa on taulukko, josta näkee Maanmittauslaitoksen kauppahintatilaston asuinpientalokiinteistöjen kaupat asemakaava-alueilla eri puolilla Suomea. Hinnat ovat mediaaneja eli keskimmäisiä hintoja. Jos kauppoja on tänä vuonna yli 30, hintakehitystä voidaan pitää suuntaa antavana loppuvuodelle. Taulukosta näkee viime vuonna kaikki toteutuneet omakotitalokaupat ja tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden kaupat. Tilastossa eivät ole mukana kaupunkien vuokratonteille rakennetut omakotitalot.

Hintojen halpeneminen on havaittu kiinteistömarkkinoilla

– Ihan samalla tavalla kuin meillä kokonaisuutena markkina on aavistuksen verran rauhoittunut, niin myös vanhojen omakotitalojen osalta kaupassa on hienoista rauhoittumista, sanoo Kiinteistömaailman toimitusjohtaja Erkki Heikkinen.

Tämä näkyy myös hinnoissa, jossain paikoin on hieman laskua, mutta joillakin alueilla myös hiukan nousua.

Heikkinen kertoo, että Oulussa pidempään myynnissä olleita taloja on alkanut mennä kaupaksi.

Heikkinen arvioi, että hintatasoa saattaa laskea se, että kaupanteko voi paikoin painottua vanhempiin taloihin, joissa voi olla paljonkin korjausvelkaa.

Oulun alkuvuoden hintataso on Maanmittauslaitoksen tilastoissa laskussa.

Hän suhtautuu alkavaan sesonkiin optimistisesti, ja huomauttaa että syksyllä ollaan paljon viisaampia, kun nähdään, minkälainen kauppakesästä on tullut.

Vanhemmatkin talot kiinnostavat, kun hinta on kohdallaan

Vantaalla, Espoossa ja Kirkkonummella hintataso on tullut realistisemmalle tasolle, sanoo Kiinteistömaailman yrittäjä Hannu Salo. Hän näkee, että omakotikauppa käy nyt ehkä aavistuksen verran aiempaa vilkkaampana.

Suurta muutosta markkinoilla ei alkuvuonna ole hänen mielestään tapahtunut. Helsingissä hinnat ovat olleet nousussa, mutta Helsingin asuntokanta on luonnollisesti enemmän kerrostaloja.

Espoossa, Vantaalla ja Kirkkonummella myydään Salon mukaan enemmän vanhempia 1970–1980 luvun taloja. Omistajilla, jotka ovat omin käsin rakentaneet talojaan, on ollut ehkä aavistuksen optimistinen käsitys hinnasta.

– Pyynnit ovat osuneet hieman paremmin ostajien pirtaan, Salo sanoo.

Hänen kokemus on, että kysyntää on muuttovalmiista kodeista, ja myös vanhemmista omakotitaloista, jotka sijaitsevat lähellä julkisia palveluja ja raideyhteyksiä.

Salo kertoo, että nuoret ovat alkaneet lykätä omakotitalon ostamista. Samalla he hakevat usein merenranta- tai järvikohteita, koska omakotitalo ja kesämökki voi olla monelle liian työläs yhdistelmä.

OP-ryhmä: Ei mitään isompaa markkinamuutosta meneillään

OP-ryhmä on samoilla linjoilla Kiinteistömaailman arvioiden kanssa.

OP-ryhmästä kerrotaan, että viimeisen vuoden aikana edullisimpia ovat olleet 1970-luvulla rakennetut omakotitalot, vaikka niiden myyntiajat ovat pidempiä kuin uudempien talojen.

– Kyllä koko Suomen alueella omakotitalojen hinnat ovat tasaantumassa ja siinä on havaittavissa myös neliöhintojen eroa. Alimpia hintoja on 1970-luvulla rakennetuissa omakotitaloissa ja korkeampia hintoja 2010 ja 2000-luvulla rakennetuissa taloissa, sanoo OP:n asumisen rahoituksesta ja palveluista vastaava johtaja Kaisu Christie.

Omakotitalot kuitenkin kiinnostavat, sillä viime vuonna niitä myytiin lähes prosenttiyksiköllä enemmän kuin vuosina 2016–2017.

Christie ei usko, että tapahtumassa olisi jokin isompi muutos, vaikka talouden pyörät rullaavat hieman aiempaa hitaammin.

– En usko tässä kohtaa mihinkään radikaaleihin muutoksiin. Kyllä Suomen Pankki, meidän ekonomistit ja Euroopan keskuspankkikin uskoo vielä, että talous kasvaa. Kasvuvauhti ei ehkä ole sama kuin viime vuonna, mutta kuitenkin kasvua näkyy.

Ihmiset työllistyvät ja keskipalkka on koko Suomen alueella noussut, Christie huomauttaa.

Turun alueen kehityksen Christie näkee eri tavoin kuin Maanmittauslaitoksen tilastoista voi päätellä.

Turun alueen markkina on OP:n mukaan erityisen vahva ja asuntojen keskihinnat ovat nousseet ja esimerkiksi omakotitalojen myyntiaika on hitusen valtakunnantasoa lyhyempi. Myös vanhojen omakotitalojen keskihinnatkin neliöltä ovat nousseet. OP:n tilastoissa mukana ovat myös vuokratonteilla olevat omakotitalot.

Nuoret lykänneet omakotitalon hankkimista

Nuoret ovat lykänneet omakotitalon ostamista, ja se tuntuu olevan osa isompaa muutosta asunnon ostamisessa. Omakotitaloon tai rivitaloon muutetaan vasta siinä vaiheessa kun on jo perhettä.

– Ehkä tämä liittyy isompaankin trendiin, että ensiasunto ostetaan vanhempana. Viimeisen parin vuoden aikana ensiasunnon ostajien keski-ikä on noussut ja nyt se on jo yli 28 vuotta.

Kaupungistuminen Suomessa jatkuu edelleen. Se korostaa suurten kaupunkien ja maakuntakeskusten vetovoimaa, mistä syystä isoissa kaupungeissa ja maakuntakeskuksissa tuskin nähdään mitään isompaa rysäystä hinnoissa alaspäin.

Taantuvilla alueilla sen sijaan kuilut kasvukeskuksiin verrattuna repeävät entisestään ja myyntiajat ovat pidentyneet verrattuna kasvukeskuksiin.

Yhdysvallat on tuominnut Gazan kaistalta tehdyt raketti-iskut Israelin puolelle. Yhdysvaltain ulkoministeriön edustaja ilmoitti, että Israelilla on oikeus puolustaa itseään iskuja vastaan ja että Yhdysvallat seisoo Israelin rinnalla.

Myös EU vaati lauantaina, että Gazasta ammuttava rakettituli on heti lopetettava.

Gazan kaistalta on kaksi päivää kestäneen väkivalta-aallon aikana ammuttu noin 250 rakettia Israelin puolelle, kertoo Israelin armeija. Iskuissa haavoittui kaksi israelilaista. Toinen haavoittuneista – 80-vuotias nainen – kärsi vakavia vammoja. Israelin ilmatorjunta kertoi pysäyttäneensä Gazasta ammutuista raketeista suuren osan.

Israelin asevoimat vastasi rakettisateeseen omilla iskuillaan. Vastaiskussa on kuollut neljä palestiinalaista, heidän joukossaan raskaana oleva nainen ja hänen yksivuotias lapsensa.

Turkki on vedonnut kansainväliseen yhteisöön, jotta se tuomitsisi Israelin ”suhteettoman kovat” vastaiskut Gazaan.

Turkin ulkoministeriö kertoo, että Israelin ilmaiskut kohdistuivat Gazassa rakennukseen, jossa sijaitsee Turkin valtiollinen uutistoimisto Anadolu. Israelin mukaan tuhoutuneessa rakennuksessa sijaitsi Hamasin sotilastiedustelu.

Viikonlopun yhteenottojen sanotaan olevan väkivaltaisimmat viikkoihin.

Aiheesta lisää:

250 rockets fired from Gaza at Israel; 1-year-old child among those killed in retaliatory airstrikes

Amsterdamin kaupunki Hollannissa kieltää bensiini- ja diesel-käyttöiset henkilöautot ja moottoripyörät vuodesta 2030 alkaen. Kaupunginvaltuusto ilmoitti asiasta torstaina.

Kaupunki pyrkii näin välttämään typpioksidi- ja pienhiukkaspäästöt, jotka pilaavat asukkaiden hengitysilmaa.

– Saasteet ovat hiljainen tappaja ja yksi Amsterdamin suurimmista terveyshaitoista, sanoo kaupungin liikenneasioista vastaava Sharon Dijksma.

Hollannin suurissa kaupungeissa saastepitoisuus on myös suurempi kuin EU:n säädökset sallivat. Eniten typpioksidi- ja pienhiukkaspäästöjä aiheuttaa Amsterdamin ja Rotterdamin satamiin suuntautuva raskas liikenne.

Amsterdam aloittaa rajoitukset vaiheittain. Ensimmäiset astuvat voimaan jo ensi vuonna.

Ensi vuodesta alkaen yli 15 vuotta vanhat diesel-autot eivät saa ajaa Amsterdamia kiertävää A10-kehätietä.

Kahta vuotta myöhemmin kielletään kaikkien pakokaasuja päästävien linja-autojen pääsy kaupungin keskustaan ja vuonna 2025 sama sääntö alkaa koskea myös vesikulkuneuvoja, mopoja ja kevyitä moottoripyöriä, kertoo The Guardian -lehti.

Lopulta vuonna 2030 kaiken liikenteen tulee olla päästötöntä kaupungin taajama-alueella.

Kaupunki aikoo tukea asukkaiden siirtymistä sähkö- tai vetykäyttöisiin ajoneuvoihin. Latausasemia aiotaan rakentaa parisenkymmentä tuhatta nykyisten 3 000 lisäksi.

Hollannin autoteollisuus vastustaa muutosta. Teollisuuden edustajan mukaan se pakottaa asukkaat hankkimaan uusia autoja, jotka ovat toistaiseksi kalliita. Tästä syystä Amsterdam muuttuu rikkaiden kaupungiksi, teollisuusliitto sanoo.

Autoteollisuusliitto arvioi, että vuonna 2030 kolmasosa autokannasta voisi olla sähköautoja. Osalla ihmisistä ei kuitenkaan ole varaa ostaa niitä. Kaupunki puolestaan sanoo pyrkivänsä edistämään käytettyjen sähköautojen markkinoita.

Euroopassa Madridin kaupunki on rajoittanut vanhojen bensiinikäyttöisten autojen käyttöä. Rooma suunnittelee samaa dieselautoille. Tanskan hallitus aikoo kieltää sekä bensiini- että dieselautot vuonna 2030. Kielto laajenisi hybrideihin vuonna 2035.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu sanoo määränneensä Israelin joukot jatkamaan iskuja Gazan kaistan palestiinalaistaistelijoita vastaan.

– Määräsin tänä aamuna Israelin puolustusvoimat jatkamaan massiivisia iskuja Gazan kaistan terroristeja vastaan. Lisäksi ohjeistin vahvistamaan joukkoja Gazan kaistan ympärillä panssarivaunuilla, tykistöllä ja jalkaväellä, Netanjahu sanoi lausunnossaan uutistoimisto Reutersin mukaan.

Israelin armeija sanoi lauantaina, että Gazan kaistalta on kahden päivän aikana ammuttu noin 250 rakettia Israelin puolelle. Maan ilmatorjunta on pysäyttänyt raketeista suuren osan.

Perjantaina Israelin joukot ampuivat kaksi palestiinalaista yhteenottojen aikana. Lisäksi kaksi Hamasin taistelijoiksi epäiltyä palestiinalaista kuoli armeijan ilmaiskussa.

Viikonlopun väkivaltaisuuksia on kuvattu väkivaltaisimmiksi viikkoihin.

Netanjahu valittiin uudelle kaudelle huhtikuun vaaleissa.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom aikoo avata kaksi ensimmäistä viime vuoden lopulla sulkemistaan kyselypalveluista. Autokauppaa tukevat ajoneuvot ja veronmaksu -palvelu sekä liikennelupakyselypalvelu avataan toukokuun loppuun mennessä.

Viime vuoden lopulla kävi ilmi, että uuden kuljettajatiedot -palvelun avulla saatavat tiedot voisivat johtaa väärinkäytöksiin. Kuusi kyselypalvelua suljettiin tämän seurauksena, ja virasto aloitti selvityksen kaikkien sähköisten palvelujensa tietosuojasta.

Kuljettajatiedot-palvelu on tarkoitus avata kesäkuussa ja loput palvelut vaiheittain tämän jälkeen.

Lue lisää:

Tietosuojavaltuutettu kritisoi kovin sanoin Trafin ajokorttitietopalvelua

Trafin pääjohtaja väistyy – Berner: En vaikuttanut johtajan lähtöön

Bernerillä ja kansliapäälliköllä täysin eri kertomus Trafi-sotkusta – Kansliapäällikkö: Kuulimme ongelmista jo lokakuussa

Trafin ongelmat ovat vaikeuttaneet autokauppaa – kaikkia autoja ei ole voitu luovuttaa asiakkaille

Analyysi: Trafi-kohun suurin syy on se, että koko Suomi on toivottoman löperö

Intialainen baarimikko viskasi lagertuoppiin kikherneen. Pieni palkokasvi vapautti kullankeltaiseen mallasjuomaan typpeä, ja tuopin pintaan syntyi ohut pehmeä vaahtokerros – samanlainen kuin olutkansan arvostamassa Guinnesissa.

Maria Markus sai ikimuistoisen opetuksen. Hetkeä aiemmin hän oli kysellyt erikoisoluiden perään paikassa, jossa niin ei olisi pitänyt tehdä. Tarjolla oli vain yhtä olutta, ja baarimikon mielestä se oli enemmän kuin tarpeeksi.

– Siinä hifistelijä sai nokilleen, Markus muistelee leveästi hymyillen.

Olut on naisen intohimo ja työ. Sen perässä hän matkustaa lähelle ja kauas kuullen samalla tarinoita, jotka antavat mallasjuomalle aivan erityisen merkityksen.

Markus varaa keskusteluihin ja kohtaamisiin aikaa.

– Ihmiset oluen takana ovat hyvin mielenkiintoisia. Olen muun muassa ollut tekemässä olutta saksalaisessa luostarissa panimomestarinunnan kanssa, hän kertoo.

Markus ei pistä pahakseen, jos hänen tapaansa katsoa maailmaa ja makuja vertaa hiljattain edesmenneeseen julkkiskokkiin Anthony Bourdainiin. Mies on hänen idolinsa.

44-vuotiaan Maria Markuksen laukut on jo pakattu seuraavaa reissua varten. Oululaislähtöinen nainen ei malta pysyä kauan paikoillaan kotonaan Jyväskylän Tikkakoskella, vaikka kotiaan ja kotikaupunkiaan rakastaakin.

– Olen vähän sellainen kiertolainen.

Nainen kävelee kotitalossaan paljain varpain ja esittelee alakerran baarinurkkauksen darts-tauluineen sekä vieressä sijaitsevan joogahuoneen. Koti lienee yhtä yllätyksellinen kuin nainenkin.

Valoisan olohuoneen seinäjulisteessa pälyilee hindujen Ganesha-jumala.

Kerran Markukselta kysyttiin, asuuko Tikkakoskella hänen lisäkseen paljon muitakin hippejä. Kysymyksen taustalla oli naisen aktiivisuus lähiruokapiirin perustamisessa vielä silloin, kun ne eivät olleet kovin tunnettuja.

Lähiruuan myötä olutrakkauskin siirtyi kokonaan uudelle tasolle.

"Tiedän oluesta – en kaikkea – mutta ehkä vähän liikaakin!"

Maria Markus valmistui Lontoon Beer & Cider Academystä neljä vuotta sitten. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen ja maailman 87. olutsommelier. Tänä päivänä Suomesta löytyy toinenkin saman tittelin omaava olutosaaja (Länsiväylä), Bryggeri Helsingin ravintolapäällikkö Olli Majanen.

– Tajusin, että useimmiten ruokapöydässä nautitaan kaukaa tuotuja viinejä, ja harvemmin lähellä tuotettua olutta. En halua koskaan kilpailla oluen ja viinin välillä, mutta haluaisin tuoda oluen salonkikelpoiseksi juomaksi ja vaihtoehdoksi viinin rinnalle, Markus sanoo.

Euroopasta ja koti-Suomesta löytyy useita taidokkaita panimoita, jotka tekevät tuotetta rakkaudella ja luontoa säästäen. Kotimaisten panimoiden on todettukin olevan veden säästämisen huippuosaajia.

Freelance-toimittajana työskentelevä Markus on tuonut oluen ilosanomaa julki kirjoittaen, kertoen ja kouluttaen. Ensimmäinen kirja on jo ulkona ja toinen suunnitteilla.

Häntä on tituleerattu myös olutlähettilääksi (Journalisti).

– Tiedän oluesta – en kaikkea – mutta ehkä vähän liikaakin. Olutsommelierina osaan yhdistää makuja, ruokaa ja olutta, keskenään. Innostan ihmisiä kaikin tavoin kokeilemaan maltaisia makuelämyksiä, Markus selostaa hymyillen.

Maailmalla juomakulttuurin muutos on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa, ja olut on suosittu ja suositeltu vaihtoehto monissa Michelin-paikoissa. Silti työtä riittää vielä.

– Monella on väärä mielikuva siitä, miltä olut maistuu. Se tulee usein siitä, että on juonut lämmintä olutta muovituopista.

Jätskiä ja kaljaa

Sommelier rakastaa ahaa-elämysten tuottamista olutskeptikoille.

Olutta voi myös tarjoilla jälkiruokana. Esimerkiksi mausteisen porkkanakakun ja indian pale alen (IPA:n) liitto on taivaallinen.

– Toisaalta jäätelön ja imperial stoutin yhdistelmä on oma suosikkini.

Hän kannustaa ennakkoluulottomuuteen. Vaikka oluet olisi mahtavaa saada osaksi kaikkien arvostetuimpien ravintoloiden juomalistaa, voi tajunnan räjäyttävä kombo löytyä myös läheisen grillin sapuskasta ja mallasjuomasta.

Viimeisimpänä projektinaan Markus oli perustamassa olutravintolaa keskelle jyväskyläläistä markettia (Viisi tähteä). Se sai olutsommelierin iloitsemaan: vihdoinkin ollaan pääsemässä eroon holhousvaltiosta!

– Siellä oli hyvä fiilis, eikä minkäänlaisia häiriöitä. Ihmiset tulivat maistelemaan erilaisia oluita lähiruuan ja sushin kanssa. Se oli osoitus siitä, että voidaan ottaa askelia eurooppalaisempaan suuntaan ja poistaa tabuja alkoholin ympäriltä.

Olutmaailman on pakkokin muuttua.

Nuori sukupolvi jättää useammin mäyräkoirat kauppaan päätyen valitsemaan määrän sijasta laatua. Ravintoloissa kauppansa tekevät Instagram-kelpoiset juomat.

– Olutta käytetään hillitysti ja hallitusti. Silloin ravintolatkin joutuvat miettimään tarjontaa myös heille. Se on todellakin hyvä asia.

Matala-alkoholillisten oluiden suosio on lähtenyt hienoiseen kasvuun viime vuosina. Panimoliiton tilaston mukaan kahdessa vuodessa kasvua on ollut lähes 8 prosenttia.

Maria Markus liputtaa maistelukulttuurin ja makuelämysten jakamisen puolesta.

– On ihan väärä ajatus, että olutta pitäisi juoda puolen litran tuoppi kerrallaan.

Alkoholittomien oluiden suurkuluttaja

Maria Markus laskee pitkälle ruokapöydälle tottuneesti aromilaseja ja erilaisia kruunukorkillisia pulloja.

Hän suhauttaa ne auki ja antaa samalla muutaman muistisäännön.

Ensimmäinen asia on se, ettei olutta kannata nauttia välttämättä liian kylmänä. Tummempi tai vahvempi olut kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Silloin aromit tulevat paremmin esille.

Lagerit ja vehnäoluet taas maistuvat viileämpinä. Varsinkin jälkimmäinen on hyvä aloittelevan oluen maistelijan valinta.

– Vehnäolut maistuu niille, jotka eivät ole olleet oluen kanssa syvällisemmin tekemisissä. Samoin tummat lageroluet. Sellaiset, joissa on vähän makeutta. Douple IPA:t kannattaa aloittelijana jättää hyllyyn ja totutella makumaailmoihin myöhemmin.

Tällä kertaa tarjolla on alkoholitonta olutta ja muutamia hieman alkoholia sisältäviä tuttavuuksia.

– Joskus vitsailen, etten käytä alkoholia muuten kuin töissä. Olen alkoholittomien oluiden suurkuluttaja. Siksi olen tosi onnellinen, että niistäkin on alkanut löytyä hyvin makuja.

Oluessa alkoholin määrä vaikuttaa kaloripitoisuuteen.

– Alkoholiton olut on terveellisin juoma, mitä ravintolassa veden jälkeen voi juoda. Siinä on hyvin vähän kaloreita ja se on puhdas luonnontuote.

Oluenkin takana on nainen

Hetkinen. Tässähän ihan unohtaa, että olut on perinteisesti miesten juoma. Tölkit pöytään, sauna päälle ja rairai.

Maria Markus kohauttaa olkapäitään stereotypioille.

– Alunperinhän olutta tekivät naiset. Jos historiaa katsoo taaksepäin, naisilla on ollut oluen parissa vahva rooli. Meilläkin on Suomessa aivan mahtavia naispanimomestareita. Se on vain jostain syystä kääntynyt sellaiseksi miehiseksi kulttuuriksi.

Maria Markus on paitsi olutsommelier, myös kahden teini-ikäisen äiti. Roolit sopivat yhteen suorastaan kuin porkkanakakku ja IPA-olut. Kun pulloja on ollut kotona pöydällä jatkuvasti, lapsetkaan eivät ole osoittaneet alkoholiin erityistä kiinnostusta.

– Avoimuus on varmasti avainsana ihan kaikissa perheissä. Salailu tuo asioihin mystiikkaa, joka saa kiinnostumaan entistä enemmän.

Kun äiti reissaa, lapset ovat vuorostaan isänsä luona.

– Haluaisin tehdä kunnon roadtripin. Käydä luostaripanimoita ja muita erikoisuuksia läpi sekä kertoa koko kansalle elämyksistä.

Milloin tai missä tilanteessa olut on maistunut erityisen hyvältä? Entä oletko löytänyt itse hyviä makupareja oluen kanssa? Voit keskustella aiheesta 4.5. kello 23 saakka.

Useita vuosia jatkunut kaurabuumi ei osoita laantumisen merkkejä.

S- ja K-ryhmistä kerrotaan, että sen myymälöissä kauratuotteiden myynti kasvoi viime vuonna selvästi.

S-ryhmästä kerrotaan, että kaurapohjaisten juomien myynti kasvoi viime vuonna yli 50 prosenttia ja kaurapohjaisten jugurttien jopa 70 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Lehmänmaidon kulutus on puolestaan laskussa.

Luonnonvarakeskuksen mukaan myös maatiloilta on myyty aiempaa enemmän kauraa.

Teknologian tutkimuskeskus VTT:n mukaan kauran kulutus olisi Suomessa mahdollista tuplata ja vienti moninkertaistaa.

MÜNCHEN/HAIMHAUSEN Nürnberg oli ensimmäinen, joka teki ehdotuksen.

Kesäkuussa 2014 espoolainen FC Hongan joukkue oli saapunut Güterslohiin Pohjois-Saksaan varhaisteinien turnaukseen. 13-vuotiaan Katriina "Katti" Talaslahden vanhemmat seisoivat kentän laidalla satojen muiden vanhempien kanssa seuraamassa lastensa pelejä.

FC Nürnbergin edustajat tulivat juttelemaan. He olivat kiinnittäneet huomiota poikkeuksellisen lahjakkaaseen ja ikäisekseen pitkään maalivahtiin.

Saisiko pelaajaa ja myös tämän puolustajana tehokkaasti pelannutta siskoa Nürnbergiin?

– Heti kun ehdotus tuli, halusin lähteä. En epäröinyt yhtään, Katriina Talaslahti muistelee.

Jo elokuussa 2014 Talaslahtien perhe muutti osittain Saksaan.

Viisi vuotta myöhemmin Talaslahti, 18, pelaa yhä Bundesliigaa. Seura vaihtui ensimmäisen Saksan-vuoden jälkeen yhteen Euroopan parhaista joukkueista, FC Bayern Müncheniin, ja sen alle 17-vuotiaiden tyttöjen mestarijoukkueeseen.

Tyttöjen sarjassa on hyvin vähän muita ulkomaalaisia, jotka olisivat pelanneet varhaisteini-iästä asti Saksassa. Suomalaiset nuoret taas saattavat lähteä lyhyiksi jaksoiksi harjoittelemaan eurooppalaisten suurseurojen kanssa, mutta harva vaihtaa maata kokonaan peliuransa takia.

Talaslahti on jo edustanut Bayernia kansainvälisesti naisten huippujoukkueita kuten Paris Saint-Germainiä ja Liverpoolia vastaan ja voittanut niin alle 17-vuotiaiden Saksan mestaruuden kuin futsal-mestaruudenkin.

Hän on myös saanut pelaamisestaan palkkaa 15-vuotiaasta asti.

Jalkapallopuiston italialaisravintolan terassilla raikuvat vapunpäivänä naurunremakat.

Münchenin ympäristössä käytännössä joka kylästä löytyy jalkapallokenttä ja oma joukkue. Talaslahti käy valmentamassa paikallisjoukkue FC Ampertal Unterbruckin nuorempia pelaajia kutsusta ja vapaaehtoisesti.

Pastan syönti on vielä kesken, kun hän nousee auliisti antamaan faneilleen nimikirjoituksia. Talaslahti on jo tottunut nimikirjoitusten antaja.

– Kerran ryhmä pikkupoikia tuli pyytämään nimikirjoitusta bussissa, hän kertoo.

Isä Antti Talaslahti muistelee, kuinka Katriina vuosia sitten pelasi Bayern Münchenin naisten joukkueen maalilla alle 19-vuotiaita poikia vastaan.

Kokeneemmat maalivahdit saivat seisoskella kaikessa rauhassa kentän laidalla, kun sekä aikuiset että lapset jonottivat uuden nuoren pelaajan nimmaria pelin jälkeen. Hänen torjuntansa olivat niin huikeita.

– Pojat kyselivät ihmeissään, minkä ikäinen sinä oikein olet ja miten 15-vuotias tyttö voi olla tässä pelissä, Antti Talaslahti nauraa.

Unterbruckin seudulla Katriina Talaslahti on todellinen esikuva. Kaksi nuorta fanityttöä seisoo vakavina ja hiljaisina, kun Talaslahti taiteilee nimensä heidän paitoihinsa.

Talaslahden työtä arvostetaan myös hänen käymässään Baijerin kansainvälisessä koulussa.

– Katriina on erittäin hyvä malli muille myös siksi, että hän jaksaa kovien harjoitusten ohessa opiskella ja valmentaa, koulun hallituksen puheenjohtaja Marc Aghili sanoo.

Aghili on itsekin entinen tyttöjen valmentaja. Hän tietää, että moni saksalaisnuori lopettaa lukion kesken saadessaan pitkän ammattilaissopimuksen. Se on Aghilin mielestä sääli, sillä hänestä tutkinto pitäisi suorittaa sopimuksesta huolimatta.

Koulu on aiheuttanut myös Katriina Talaslahdelle Saksan-vuosina huolta ja vaatinut ekstra-annoksen kärsivällisyyttä.

Alkuun hän opiskeli kaksi vuotta peruskoulua etänä Suomeen ja kävi saksalaista koulua puolipäiväisesti. Kun hän oli oppinut kielen, hän läpäisi pääsykokeet kansainväliseen kouluun.

Suomessa jalkapalloilun ja koulun yhdistäminen on huomattavasti Saksaa helpompaa. Saksan koulujärjestelmä on jäykempi eikä jousta edes huippu-urheilijan tiukan aikataulun mukaan. Urheiluluokkia Suomen tyyliin ei juurikaan ole.

– En pystyisi suoriutumaan koulutöistä ja läksyistä, jos en olisi saanut lupaa tehdä niitä kouluaikana, Talaslahti kertoo.

Vapaat tunnit ovat Talaslahden arkipäivissä harvinaisia. Hän herää aamuseitsemältä lähteäkseen kouluun 30 kilometrin päähän. Koulu päättyy neljältä. Sen jälkeen hän opiskelee tunnin.

Tuon tunnin Talaslahti on käyttänyt tänä keväänä lukemalla ylioppilaskirjoituksiin. Hän aikoo myös jatkaa opintojaan yliopistoon – jos ei heti lukiosta, niin yhden välivuoden jälkeen.

Iltakuuden harjoituksiin hän matkustaa taas 20 kilometriä. Kotona hän on yleensä vasta iltakymmeneltä.

– Sitten syön ja alan nukkua.

Viikonloppuisin on aina peli. Joka toinen viikonloppu ajetaan bussilla vierasotteluun, yleensä Keski- tai Pohjois-Saksaan. Pituutta pelimatkoille tulee satoja kilometrejä.

Ilman vanhempien vahvaa tukea Talaslahti ei olisi Saksassa pärjännyt. He ovat kulkeneet töidensä takia vuosia kahden maan väliä.

Äiti Anne Talaslahti otti virkavapaata ammattikorkeakoulun lehtorin töistä auttaakseen tytärtensä uria alkuun ja perusti perheelle toisen kodin Saksaan. Isä-Antti taas tekee IT-alan työtä, jonka hän hoitaisi Suomessakin pääosin etänä.

Nyt isä kantaa päävastuun tyttärensä kuljetuksista ja huollosta, kun äiti on arkisin töissä Suomessa.

Katriina Talaslahden isosisko Pauliina siirtyi viime vuonna jalkapallon ja yliopisto-opintojen perässä Saksasta Yhdysvaltoihin New Yorkin liepeille. Toinen isosisko Johanna taas on valmentanut jalkapalloa pitkään ja toimii nyt tyttöjen valmennusvastaavana Kauniaisissa.

Vaikka Talaslahdet ovat oikea jalkapallon tehoperhe, vanhemmilla itsellään ei ole jalkapallotaustaa. Nuoremmat siskokset ovat seuranneet urallaan nyt jo yli kolmekymppistä Johannaa, joka pelasi 19-vuotiaaksi asti.

Vanhempien paneutumisesta huolimatta muuttaminen Saksaan ei ollut ongelmatonta. Kun vanhemmat neuvottelivat kentän laidalla Saksaan siirtymisestä viisi vuotta sitten, suurin huoli liittyi kahdessa maassa asumiseen.

– Tiesimmehän me, mitä tarkoittaa maahanmuutto. Meidän piti organisoida elämämme kokonaan uudelleen. Onneksi kummallakin vanhemmalla on kokemusta projektin johtamisesta työelämässä, myös Katriinan managerina toimiva Anne Talaslahti kertoo.

Sekä pelaaja itse että vanhemmat toivoisivat jälkikäteen, että nuorten siirtyminen EU-maasta toiseen olisi tehty helpommaksi. Anne Talaslahdella onkin ehdotus EU:lle:

– Koulutus, sosiaaliturva, tuleva eläke… kaikki piti selvittää itse. Kuinka vaikeaa olisi laatia vaikka valmis tietopaketti muuttajille siitä, mitä vaihtoehtoja eläkkeen järjestämiseen on tai miten kannattaa eri maissa toimia?

Juuri nyt Katriina Talaslahti elää uransa taitekohtaa. Hänen neljän vuoden sopimuksensa Bayern Münchenin kanssa päättyy kesäkuussa.

Talaslahti tietää olevansa Euroopan lupaavimpia nuoria maalivahteja. Hänellä on kirkas ammatti-identiteetti jo 18-vuotiaana: hän tuntee oman arvonsa ja tietää, miten sijoittuu Euroopan tasolla suhteessa muihin.

– Haluan pelata maailman parhaissa joukkueissa vielä pitkään, ja sitten vanhempana perustan yrityksen, joka liittyy jotenkin jalkapalloon, Talaslahti sanoo. Hän suunnitteleekin opiskelevansa kaupallisia aineita.

Touko-kesäkuussa hän paljastaa, mihin joukkueeseen jatkaa seuraavaksi. Tarjouksia on tullut useita.

Talaslahti pystyisi elättämään itsensä jo nykyisenkin sopimuksensa turvin. Lähivuosina hänellä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet vielä parempiin ansioihin.

Naisten Bundesliigan tähtipelaajat tienaavat paremmin kuin Suomen miesten Veikkausliigan pelaajat keskimäärin. Miesten Bundesliigan ansioihin on sen sijaan vielä paljon matkaa.

Riippumatta siitä, minkä joukkueen Talaslahti valitsee, hän pelaa ensi kaudella naisten ykköstasolla pelattuaan tähän asti pääasiassa toiseksi ylimmällä sarjatasolla.

Talaslahden yksi tavoite on päästä Suomen maajoukkueeseen.

– Katti on hyvin itsetietoinen. Hän tietää mahdollisuutensa, mihin joukkueisiin tahtoisi ja haluaa katsoa, mihin se voi johtaa, Anne Talaslahti kertoo.

Naisten jalkapallon suosio kasvaa maailmassa koko ajan. Espanjan naisten liigapelissä oli maaliskuussa jo yli 60 000 katsojaa.

Katsojamäärissä on suuria eroja maittain. Esimerkiksi huhtikuun naisten Mestarien liigan Lyon–Chelsea-semifinaalissa oli yli 22 000 katsojaa, kun samaan aikaan Münchenissä peliä Barcelonaa vastaan seurasi 2 500 ihmistä.

Katsomo oli kuitenkin loppuunmyyty, sillä Bayern Münchenin naiset pelaavat joukkueen upouudella Campus-stadionilla, jonne mahtuu 2 500 katsojaa.

Vaikka Saksan naisten liiga on Euroopan korkeatasoisimpia, yleisömäärät ovat Etelä-Eurooppaa pienemmät osin siksi, että naiset pelaavat pienillä stadioneilla. Saksalaiset seurat ovat yhä melko vanhoillisia, ja isot stadionit varataan miehille.

Espanjassa naiset pelasivat ennätysyleisön saaneen liigapelinsä Atlético Madridin miesten stadionilla.

Katriina Talaslahti haluaa pysyä merkittävimmillä eurooppalaisilla kentillä niin pitkään kuin voi. Niille pääsemiseen hän on arvioi saaneensa juuri Saksassa parhaat eväät.

– Saksassa naisten pelirytmi on paljon kovempi jo siksi, että nuorena pelataan enemmän poikien kanssa ja paljon vanhemmaksi kuin Suomessa, hän sanoo.

Sillä, mihin maahan Talaslahti seuraavaksi muuttaa, ei ole hänelle itselleen suurta väliä.

– Ei sitä tiedä, jos jäänkin Baijeriin pelaamaan. Tykkään asua Etelä-Saksassa, hän sanoo.

– Mutta olisihan se kiva nähdä muitakin Euroopan kaupunkeja, muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin asumaan.

Eurooppalaisuus merkitsee Talaslahdelle ennen kaikkea vapautta liikkua mihin vain. Hän ei vertaile niinkään maiden kuin kaupunkien eroja. Kun on oppinut jo nuorena kieliä, tietää, että kieli ei ole suurin ongelma: tarvittaessa voi opetella uuden.

– Pystyn tuomaan itseäni ja taitojani esille monipuolisemmin, kun pelaan Euroopassa enkä Suomessa. Tästä on helpompi päästä eteenpäin, Talaslahti sanoo.

Jos EU:n vapaata liikkuvuutta ei olisi, Talaslahti uskoo, että hän ei olisi kehittynyt pelaajana samalla tavalla kuin nyt.

– Kun oppii tuntemaan eri tyylisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa, se tuo uusia mahdollisuuksia, hän arvioi.

– Olen saanut paremman lähdön ammattiuralle, koska kaikki meidän jengissä ovat loistavia pelaajia. Sieltä olen saanut uusia taitoja, joita olen voinut näyttää peleissä.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 18 saakka. Tervetuloa keskustelemaan!

Eurovaalien oleellisimmat Yle-sisällöt löydät täältä.

Tilaa Ylen Eurooppa-kirje – Ylen Eurooppa-toimittajien henkilökohtaiset vinkit ja tunnelmat unionin ytimestä. Perjantaina 3.5. ilmestyneen ensimmäisen uutiskirjeen näet täällä.

Lue myös:

Espanjassa tehtiin naisten jalkapallon maailmanennätys – liigaottelua seurasi Madridissa yli 60 000 katsojaa

Suomalaislupaus häikäisee Bayern Münchenin maalilla – ammattilaissopimus taskussa jo 16-vuotiaana

Pariskunnan erinomaisen mallikas toiminta pelasti todennäköisesti veden varaan joutuneen miehen hengen yöllä Salossa.

Turun meripelastuskeskus kertoo tiedotteessaan, että pariskunta oli ollut nukkumassa veneessään Matildedalin venesatamassa, kun he heräsivät pimeältä mereltä kuuluviin avunhuutoihin.

Mies oli pukeutunut välittömästi pelastautumispukuun ja nainen oli soittanut hätäpuhelun. Tämän jälkeen pariskunta lähti merelle selvittämään avunhuutojen lähdettä.

He onnistuivat paikantamaan pimeällä merellä veden varassa olleen miehen. Hän roikkui kiinni veneensä perässä. Pariskunta haki laiturilta pelastusrenkaan ja sitoi siihen köyden. Pelastusrenkaalla he vetivät miehen paikkaan, josta hänet voisi nostaa ylös.

Avukseen he huusivat rannalta kaksi henkilöä, jotka auttoivat pelastamaan miehen laiturille. Pelastajat riisuivat mieheltä märät vaatteet ja antoivat takit tälle päältään. Tämän jälkeen mies käärittiin veneestä noudettuun avaruuslakanaan.

Veden varasta pelastettu oli alilämpöinen, mutta tajuissaan. Hän ehti olla veden varassa arviolta noin puolen tunnin ajan. Lääkäri tarkasti potilaan tilan ja ensihoitoyksikkö kuljetti hänet jatkohoitoon. Syy miehen mereen joutumiselle ei ole selvinnyt.

Meripelastuskeskus kiittelee esimerkillisesti toiminutta pariskuntaa, jota ilman mies olisi hyvin todennäköisesti menehtynyt hyiseen mereen.

"Nämä ovat parhaat sukat, jotka olen saanut".

Kummipojan sanojen muisteleminen nostaa tyytyväisen hymyn Joonas Kaksosen kasvoille. Jyväskyläläinen it-insinööri ja neljän lapsen isä istuu leikkipuistossa pienen katoksen alla. Keväinen aurinko helottaa täydeltä terältä. Sukkapuikot kilahtelevat.

Kaksosen käsissä on valmistumassa villasukat appiukolle.

– Neuloessa ei tarvitse ajatella mitään muuta eikä keskittyä mihinkään muuhun. Ehkä siinä saavuttaa jonkinlaisen flow-tilan, hän pohtii.

Saman rauhoittavan vaikutuksen on huomannut moni muukin mies. Yle kysyi huhtikuussa miehiltä, neulovatko he ja jos, niin miksi.

Verkkojoukkoistuksen suosio yllätti.

Yle sai muutamassa päivässä useita kymmeniä viestejä, joissa miehet kertoivat neulovansa tai tekevänsä muita tekstiilikäsitöitä. Osa ompeli, virkkasi tai kutoi mattoja. Yksi mies kertoi tekevänsä ryijyjä 1930-luvun perinnemallien mukaan.

Noin kolmasosa vastaajista kertoi neulovansa, koska se auttaa rauhoittumaan ja rentoutumaan. Joukkoistuksesta saadut vastaukset ovat jutussa kursiivilla, ja niiden perässä on tieto vastauksen antajasta. Joukkoistukseen oli mahdollista vastata anonyymisti, minkä vuoksi kaikissa kohdissa ei ole vastaajasta tietoja.

Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka moni suomalainen mies neuloo, mutta kaikkiaan noin kolmannes meistä harrastaa käsitöiden tekemistä (Taitoliitto).

Arjen hälinästä aivot varikolle

Äärimmäisen hyvää vastapainoa abstraktille tietotyölle. Auttaa palautumaan. Neulon jopa töissä tauoilla. (Niko)

Neulominen ja virkkaaminen rentouttavat. Tehdessä ei voi miettiä mitään muuta. (Mikko)

Rauhoittavaa. Vie ajatukset pois arjen ongelmista. (perinneryijyjä tekevä mies)

Myös helsinkiläinen Markus Haakana on kokenut konkreettisesti, miten neulominen auttaa päätä sysäämään työhuolet syrjään. Haakana aloitti neulomisen sattumalta seitsemän vuotta sitten.

– Istuin kuuntelemassa tylsää luentoa. Kännykästäni oli akku loppu, eikä minulla ollut mitään tekemistä. Vieressäni eräs nainen neuloi pipoa. Ajattelin, että tuohan olisi mageeta osata, hän muistelee nyt.

Mies eli kiireistä yrittäjän elämään. Hän pyöritti yhdessä Sanna Lindroosin kanssa palveluyritystä, joka toimitti ruokakasseja suoraan asiakkaiden koteihin muun muassa pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella.

– Yrittäjän elämä oli stressaavaa. Jos jokin asia meni mönkään, sitä ei kukaan muu korjannut, Haakana kertoo.

Iltaisin oli vaikea rauhoittua. Ratkaisu löytyi neulomisesta. Sen avulla Haakana onnistui suuntaamaan ajatuksensa yhteen asiaan ja istumaan illalla alas.

Pysähtymään.

– Neulomisesta tuli rauhoittumisen väline ja arjen kiintopiste. Sen ansiosta päivässä oli edes yksi rauhallinen hetki, Haakana kiteyttää.

Joonas Kaksonen puolestaan päätti tarttua kutimiin noin puoli vuotta sitten katsottuaan vuosia vaimonsa neulomista.

– Ajattelin, että miksei tuota voisi kokeilla, Kaksonen sanoo ja alkaa neuloa keskeneräiseen sukkaan uutta kerrosta.

Ruuhkavuosien keskellä Kaksonen on käynyt läpi myös työuupumuksen. Neulomisen hän aloitti vasta uupumisesta toivuttuaan, mutta harrastus on opettanut häntä ottamaan rennommin. Se on esimerkiksi auttanut sietämään virheitä.

Oman työn jäljen ei tarvitse olla täydellistä.

– Pienet virheet eivät itse neulotussa sukassa haittaa minua. Ajattelen, että ne ovat vain enemmän itseni näköisiä, hän hymähtää.

Kitara tai jonglöörin pallot tepsivät siinä missä kutimetkin

Neulominen vie ajatukset pois stressaavista asioista. Eikä villasukkia voi koskaan olla liikaa. (22-vuotias mies, tekniikan yo)

Psykologien, aivotutkijoiden ja neurotieteilijöiden näkökulmasta neulominen näyttäytyy mielenkiintoisena tutkimuskohteena. Neulominen aktivoi aivoja monin eri tavoin, mutta mahdollistaa myös monipuoliset tutkimusasetelmat.

Tarkkaa tutkimustietoa aiheesta ei ole, mutta mikä voisi selittää useiden ihmisten arkiset kokemukset neulomisen rauhoittavasta vaikutuksesta?

Neulominen tai muu käsityöharrastus rentouttaa, kun harrastaja kokee sen mielekkäänä ja merkityksellisenä. Harrastukseen uppoutuminen rauhoittaa. Esimerkiksi neulomiseen keskittyminen aktivoi osin autonomisen hermoston rentouttavaa tai palauttavaa puolta. Samalla se auttaa myös keskittämään huomion yhteen asiaan ja sulkemaan muut ärsykkeet ulkopuolelle.

Jyväskylän yliopiston monitieteellisen aivotutkimuskeskuksen johtajan Tiina Parviaisen mukaan taustalla voi nähdä kolme selittävää tekijää: tarkkaavaisuuden sitominen, uuden taidon oppiminen sekä psykologinen ja sosiaalinen merkitys.

– Neulomisen kautta ihminen pystyy sitomaan tarkkaavaisuutensa. Toisin sanoen neulominen vaatii siinä määrin keskittymistä, että se auttaa sopivasti vaimentamaan muuta ajatuksenjuoksua. Oma roolinsa voi olla silläkin, että neulominen, kuten monet muutkin harrasteet, edellyttävät huomion kohdentamista tekemiseen, kehon motoriikkaan. Pääpaino ei ole ajatustyössä, hän toteaa.

Käytännössä ihminen pystyy lepuuttamaan lukuisten ajatusten kuormittamia aivojaan syventymällä yhteen keskittymistä tai toistoja vaativaan asiaan.

Minulla on ADHD ja tarvitsen käsilleni jotain tekemistä, etteivät ajatukseni lähde harhailemaan. Neulominen auttaa keskittymään. (Joona).

Parviainen muistuttaa, että uuden taidon, esimerkiksi neulomisen opetteleminen ylläpitää aivojen plastisuutta eli mukautumiskykyä.

– Viimeaikaiset neurotieteelliset tutkimukset osoittavat, että aivot aikuisiälläkin muovautuvat, kunhan niitä käytetään, Parviainen tähdentää.

Hän kuitenkin korostaa, että neulominen on tässä suhteessa vain yksi keino monien joukossa. Yhtä hyvin samanlaisia kokemuksia voi saada esimerkiksi pianon tai kitaran soitosta tai opettelemalla jongleeraamaan. Taidon opettelu pitää hermoverkot ikään kuin joustavina.

Omassa elämässään saman asian on todennut myös yksi Ylen verkkojoukkoistukseen vastanneista miehistä, joka kertoi tekevänsä tekstiilikäsitöiden sijaan puutöitä:

Olen sitä mieltä, että myös teknisten töiden tekeminen edistää samalla tavalla yksilön hyvinvointia. Teknisen työn opettajat eivät korosta tätä puolta. Minulle on aina ollut tärkeää, että osaan tehdä. Se on tärkeää itsetunnolle ja hyvinvoinnille. Aika ajoin vaimoni ja tyttäreni pyytävät tekemään jotain käsillä tekemiseen liittyvää. On hienoa, kun voin tehdä heille jotain tärkeää. Koen sen olevan asia, joka isän ja aviomiehen tulee osata.

Tärkein vaikuttava tekijä rentoutumisen ja rauhoittumisen taustalla onkin psykologinen ja sosiaalinen. Toisin sanoen muiden ihmisten antama tai itse koettu myönteinen palaute ja sen tuoma mielihyvä.

Vastapainoa somen pikapeukutuksille

Olen saanut positiivista palautetta, kun poikana teen villasukkia ja mattoja. (poika, 13 v)

Rehellisesti sanottuna nautin saamistani kehuista. Kerron ihmisille mielelläni harrastuksestani. Olenhan taitava neuloja. (Joona)

Muiden antama palaute on aina ollut tärkeää ihmisille. Oppimisessa sen vaikutus voi olla suurempi, mitä aikaisemmin on totuttu ajattelemaan.

Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tehtiin hiljattain tutkimus (JYU), jossa selvitettiin oppimista.

– Muiden ihmisten antama vertaispalaute osoittautui yhdeksi merkittävimmistä oppimiseen vaikuttavista tekijöistä, kertoo neurobiologi Jarno Mikkonen.

Hän on tutkinut luontoon liittyviä ihmisen mielihyvän kokemuksia (Helsingin Sanomat). Digiaikana itse tehdystä käsityöstä, kuten neulepuserosta tai omin lihasvoimin käännetystä ja istutetusta perunapellosta, saatu myönteinen palaute voi antaa merkityksellisemmän mielihyvän kokemuksen kuin esimerkiksi päivitys sosiaalisessa mediassa.

Neulomisessa motivoi, että näkee heti työn etenemisen. Neuloessa värien, muotojen ja tekniikoiden vaihtelu antavat minulle mahdollisuuden ilmaista itseäni luovasti. (Jesse)

Somen koukuttavuus perustuu helppouteen ja kokemuksellisiin pikavoittoihin, jotka saavat yhä uudelleen klikkaamaan kuvia ja otsikoita. Ihminen sortuu vähän väliä tarkastamaan älypuhelimestaan, että onko hänen viimeksi postaamansa kuva saanut tykkäyksiä tai onko feediin tullut uusia uutisia viimeisen viiden minuutin aikana.

Mikkonen kuvaa tätä peukutusähkyksi. Ihmiset kaipaavat somen tarjoamien yhä lyhytkestoisempien mielihyväkokemuksien rinnalle jotain, joka tuntuu pidempään.

– Tämän vuoksi kahden kuukauden ajan tehty neule on suurempi saavutus ihmiselle kuin parissa sekunnissa postattu uusi selfie.

Työn saaminen valmiiksi palkitsee. Varsinkin, kun vaatteista on hyötyä pitkään. (Mikko)

Sukkia, villapaitoja tai lapasia tehdessä oman työn jäljen voi nähdä, vaikka työ etenisikin hitaasti.

– Neulominen on tyydyttävää jo kauan ennen kuin sukka tai pusero on valmis. Edistymisen seuraamisen palkitsee enemmän kuin valmiin työn näkeminen, toteaa myös intohimoinen neuloja Markus Haakana.

Keskeytyksetön aika näyttäytyy ihmiselle tänä päivänä luksuksena.

Vähän ennakkoluuloja, paljon kehuja

En koskaan aloittanut enkä aloita, sehän on naisten harrastus.

Tarkkaa tietoa neulomista tai ylipäätään tekstiilikäsitöitä, eli rättikässää, harrastavien miesten lukumäärästä ei ole. Ylen verkkojoukkoistukseen tulleiden vastausten perusteella voi kuitenkin päätellä, että heitä on enemmän kuin äkkiseltään voisi stereotypioita vaalivassa mielessään olettaa.

Vastauksia kertyi yli sata.

Jotkut vastaajista moittivat joukkoistusta ja katsoivat sen väheksyvän naisten tekemiä käsitöitä tai korostavan tekstiilitöitä puutöiden ja nikkaroinnin kustannuksella.

En ole mies, vaan nainen. Se, että Yle on kiinnostunut vain neulovien miesten kokemuksista osoittaa taas kerran, miten vähän käsitöitä arvostetaan. Itse lukisin mieluummin artikkelin neulovista ihmisistä, sukupuolesta riippumatta.

Joukossa oli loppujen lopuksi vain vähän kommentteja, joissa kirjoittaja katsoi, ettei neulominen sovi miehille. Niitäkin toki oli.

En neulo. Ämmien hommia. Kivekseni surkastuisivat.

Joonas Kaksonen napsauttaa kaulassaan roikkuvaa silmukkalaskuria ja aloittaa uuden rivin.

– Jos mieshormonitasoni on laskenut, johtuu se iästä, ei neulomisesta, neljän lapsen isä kommentoi ykskantaan.

Tyynessä ilmeessä on kuitenkin häivähdys närkästystä.

– Kuulostaahan tuo aika jyrkältä lausunnolta, hän kommentoi joukkoistukseen tullutta vastausta hetken hiljaisuuden jälkeen.

Kaksonen haluaisi, että epäilijät kokeilisivat neulomista ennen mielipiteen muodostamista.

Mies nostaa katseensa hetkeksi kutimistaan.

– Jos mieshormonin taso on esteenä neulomisen aloittamiselle, silloin kiveksillä olisi varaa vähän surkastuakin, hän tuumaa.

Kaksonen ei itse ole kohdannut ennakkoluuloja neulomisharrastuksensa takia.

– Kodin ulkopuoleltakin olen saanut pelkästään myönteistä palautetta. En tosin varsinaisesti mainostakaan asiaa, hän naurahtaa.

Olin kouluni ensimmäinen poika, joka valitsi tekstiilityön puutöiden sijaan. Sain jonkin verran negatiivista huomiota koulukavereilta, mutta nälviminen oli ohimenevää. (Jussi)

Olen aina ajatellut, että ei ole olemassa perinteisiä naisten ja miesten juttuja. (Mikko)

Neulomalla uusi työura ja hyväntekeväisyyttä

Sattumalta alkanut neulomisharrastus on avannut Markus Haakanalle uusia uria työelämässä. Viime talvena Haakana aloitti viestintätehtävissä perinteikkäässä lankayrityksessä.

Neulomisen kautta hänestä on tulossa myös kirjailija. Kesän alussa hän julkaisee ensimmäisen kirjansa Jätkä neuloo.

Haakana kokemuksen perusteella edelleen harva mies tarttuu puikkoihin ja alkaa neuloa sukkia ja villapuseroita. Hänen mukaansa niin ei tarvitsisi olla.

– Ihmettelen, että miksi vielä niin harva mies neuloo.

Joonas Kaksosen tavoitteena on antaa itselleen ja muille hyvää mieltä jakamalla neulomiaan sukkia.

Hänen mielestään varsinkin villasukat voivat olla konkreettinen keino osoittaa välittämistä ja luoda yhteishenkeä. Esimerkiksi Keski-Suomen keskussairaalan vastasyntyneiden osastolle saapuu usein sukkalahjoituksia, mutta Kaksosen mielestä yhteisöllisyyttä kuvastavaa elettä voisi laajentaa.

– Sukkia voisi lahjoittaa myös esimerkiksi vanhusten palvelukoteihin ja päihdekuntoutujille. Kaikki ihmiset ovat sukkalahjoituksen arvoisia, Kaksonen sanoo.

Sukkapuikot kilahtavat jälleen miehen käsissä.

Seuraavaksi Kaksosen tekemistä sukista saa nauttia appiukko. Niistä keskeneräinen on saanut leikkipuistossa monta uutta kerrosta.

Voit keskustella aiheesta jutun lopussa löytyvässä keskusteluosiossa 4.5. klo 22 saakka.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on viikonlopun aikana hyökännyt lukuisia kertoja Facebookia ja Twitteriä vastaan ja väittänyt somejättien työskentelevän yhteistyössä niin demokraattien kuin ”valemediankin” kanssa.

Trumpin on vaikeaa sulattaa Facebookin päätöstä poistaa muun muassa äärioikeistolaisten provokaattoreiden profiileja, joiden yhteisöpalvelu on katsonut sisältävän ja levittävän vihapuhetta.

Lähtöpassit palvelusta saivat muun muassa salaliittoteoreetikko Alex Jones sekä konservatiivien kannattaja, näyttelijä James Woods, joka tunnetaan Trumpin vankkana tukijana. Niin ikään juutalais- ja homovastaisen islamistin Louis Farrakhanin profiili poistettiin yhteisöpalvelusta.

– Meillä on aina ollut tapana antaa porttikielto niille ihmisille tai organisaatioille, jotka mainostavat tai käyttävät väkivaltaa, riippumatta heidän ideologiastaan, perusteli Facebookin edustaja.

Trump näkee asian kuitenkin toisin. Presidentin mukaan somejätit levittävät palveluissaan ennakkoluuloja konservatiiveja vastaan – asia, jonka sekä Facebook että Twitter ovat toistuvasti kiistäneet.

Presidentti ilmoitti perjantaina ”seuraavansa tarkkaan Amerikan kansalaisten joutumista sensuurin kohteiksi someyhtiöiden alustoilla”.

Trump jatkoi lauantaina Twitter-hyökkäyksiään väittämällä, että somejätit työskentelevät yhteistyössä ”valeuutismedian ja demokraattien kanssa ymmärtämättä, millaisia ongelmia ne aiheuttavat itselleen.”

Presidentti hyökkäsi hiljattain Twitteriä vastaan väittämällä, että palvelu ”ei kohtele häntä hyvin, koska hän on republikaani.” Pian tämän jälkeen Trump tapasi Valkoisessa talossa Twitterin toimitusjohtajan Jack Dorseyn. Presidentti kuvaili tapaamista mahtavaksi.

Aiheesta lisää:

Trump ramps up attacks on Facebook, Twitter

Facebook poisti vihapuhetta sisältäneitä profiileja

Aseistakieltäytyjien määrässä yhtäkkinen rynnistys

Jehovan todistajien vapautus ase- ja siviilipalveluksesta kumottiin, ja se aiheutti kieltäytymisilmoituksissa ruuhkan. Tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytyjiä on ollut 52, kun tavallisesti kokonaisessa vuodessa heitä on ollut 30–40. Mutta hakijat eivät olekaan Jehovan todistajia – mistä siis on kyse?

Yle selvitti, millaisissa lukioissa on uuvuttu eniten

Lukiolaisten stressin ja uupumuksen määrä on viime vuosina kasvanut. Koulu-uupumus ei ole vain huippulukioiden ongelma. Jutussa olevalla testillä voit katsoa, onko oma tilanteesi hallinnassa vai oletko vaarassa uupua koulutöiden vuoksi.

Kahdenkeskiset hallitustunnustelut alkavat

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tapaa tänään kahdenkeskisissä neuvotteluissa kristillisdemokraattien, perussuomalaisten ja keskustan edustajat. Huomenna maanantaina hallitustunnustelijan pakeilla astelevat vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja viimeisenä kokoomus.

Matti Mikkola tekee muille hittejä ja itselleen suureellisia teoksia

Kulttuurivieras on Saimaa- ja Tehosekoitin-yhtyeistä tunnettu Matti Mikkola, joka on tämän hetken arvostetuimpia muusikoita. Samalla kun hän säveltää radiohittejä Suomen ykkösartisteille, hän rakentaa omasta musiikistaan suureellisia teoksia. Menestyksestä huolimatta Mikkola kokee tekemisessään suurta epävarmuutta.

Katriina Talaslahti lähti 13-vuotiaana Saksaan pelaamaan jalkapalloa

Siinä missä monella muulle suomalaisnuorella on 13-vuotiaana edessä siirtyminen yläkouluun, Katriina Talaslahdelle osui eteen vähän isompi muutos. Hän lähti toisen isosiskonsa kanssa pelaamaan jalkapalloa Saksaan. Nyt, viisi vuotta myöhemmin Katriina pelaa Bundesliigassa ja käy samalla koulua. Mitä mieltä Katriina ja hänen vanhempansa ovat eurooppalaisuudesta ja ulkomailla työskentelystä?

Sää

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kotkan Ruonalassa vastaantuleva koiranulkoiluttaja katsoo tarkasti perään, kun koira pysähtyy nuuskimaan jotakin. Viime viikolla kolme bostoninterrieriä kuoli myrkytysoireisiin. Omistajan mukaan myrkkysyötti oli heitetty kodin takapihalle.

Suvi Coert asuu samalla tiellä. Hän kertoo, että koiranomistajat ovat nyt varpaillaan.

– Kyllä täällä muiden koiranomistajien kanssa asiasta puhutaan. Osa on alkanut käyttää koirillaan kuonokoppaa, ettei koira syö vahingossa mitään, kertoo Coert.

Facebookissa on jaettu ahkerasti päivityksiä koirista, jotka ovat saaneet myrkytysoireita. Tapauksista on raportoitu myös viereisellä Karhuvuoren alueella. Varmuus kuolinsyystä on saatu kuitenkin vain bostoninterriereistä.

Omistajan mukaan koiria tutkinut lääkäri epäili oireiden perusteella, että myrkkynä olisi käytetty glykolia. Se maistuu koiran suussa makealta. Suvi Coertilla on 1,5-vuotias stabyhoun-rotuinen koira.

– Se on ahne. Ei ole kiva kävellä katse maassa, kun käydään lenkillä.

Tekijä jää harvoin kiinni

Myös Kymen koirapalvelun yrittäjä, koirankouluttaja Jaana Penttinen on kuullut koirien myrkytystapauksista.

– Omat koirani ovat sen verran vanhoja, että me lenkkeilemme tuolla metsän hiljaisuudessa. Se, joka näitä myrkkysyöttejä levittelee, todennäköisesti vie niitä paikkoihin joissa koiria kulkee enemmän, Penttinen sanoo.

Yleisten lenkkipolkujen välttäminen on yksi keino minimoida riskejä. Toinen nopea ja helppo keino on kuonokopan käyttö. Siinäkin on haittapuolensa.

– Kuonokoppaa käyttävä koira ei pysty syömään mitään yllättäen, mutta se saattaa häiritä koiran iloista ulkoilua etenkin, jos se ei ole tottunut sitä kuonokoppaa käyttämään, sanoo Penttinen.

Poliisin korviin myrkytykset eivät ole kantautuneet. Moni some-keskusteluihin osallistunut pelkää, ettei tapauksia kuitenkaan tutkittaisi. Poliisin mukaan ongelma on, ettei tekijästä yleensä ole havaintoa.

– Kun ulkoiluttaja löytää herkkupalan, se voidaan laittaa laboratorioon ja todeta, että siinä on myrkkyä. Oma kokemukseni tutkinnanjohtajana on, että tekijästä on usein mahdotonta saada tietoa, sanoo rikosylikonstaapeli Jarmo Rahkola Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta.

Kannattaa ehdottomasti tehdä rikosilmoitus, jos epäily tekijästä on olemassa. Jarmo Rahkola

Rahkola muistaa viimeisiltä viideltä vuodelta alueelta vain muutaman myrkytysepäilyn, joka olisi kantautunut poliisille saakka. Niissäkään koira ei ollut syönyt myrkkyä.

– Kannattaa ehdottomasti tehdä rikosilmoitus, jos epäily tekijästä on olemassa. Mielestäni kyseessä ei ole mikään vähäinen rikos.

Jos syyllinen jää kiinni, hän voi saada tuomion eläinsuojelurikoksesta. Suurin seuraamus olisi sakkorangaistus tai kahden vuoden vankeusrangaistus.

Rusinakin on koiralle myrkky

Myrkytyksen oireet voivat olla epämääräisiä ja ilmaantua viiveellä. Siksi myrkytystä ei välttämättä heti havaita. Evidensia Eläinlääkäripalvelut Oy:n mukaan oireita voivat olla esimerkiksi väsymys, apaattisuus, ruokahaluttomuus tai vaaleat limakalvot.

Muita oireita ovat oksentelu, ripulointi, nopea hengitys tai levottomuus. Kun oireet ilmaantuvat, tilanne voi olla jo vakava. Koiraa ei Evidensian mukaan tule oksennuttaa kotikonstein.

Koira voi saada myrkytyksen myös vahingossa.

Tavallinen ihmisten päänsärkytabletti voi olla koiralle erittäin vaarallinen. Myös tumma suklaa, sipulia sisältävät ruoantähteet tai lattialle pudonnut rusina voivat olla lemmikille haitallisia.

Pentua voi alkaa kouluttaa pienestä pitäen siihen, ettei se syö mitään ilman lupaa. Koirankouluttaja Jaana Penttisen mukaan pennun voi opettaa siihen, ettei se söisi esimerkiksi tupakantumppeja tai muuta haitallista.

– Vanha koirakin voi oppia uusia temppuja sitkeällä kouluttamisella, mutta ahneen koiran kanssa voi olla kyllä hankalaa, Penttinen sanoo.

Hän nostaa esimerkiksi labradorinnoutajat, jotka ovat usein herkkujen perään.

– Jos sille sanoo, että älä nyt syö sitä lihapullaa, se saattaa viitata kintaalla. Ei tämä silti ole rotukysymys. Jokainen varmasti tietää omasta koirastaan, miten liukkaasti ruoka häviää ruokakupista tai leipäpala pöydältä parempiin suihin.

Levytysstudion pöydällä on kaksi pulloa kuohuvaa. Nyt ei juhlita Matti Mikkolan musiikkisaavutuksia, vaan hän on tehnyt mieluisat asuntokaupat.

Mikkola kuvailee oloaan pirskahtelevaksi. Elämässä tuntuu olevan kaikki kohdallaan juuri nyt. Pari viime vuotta ovat olleet melkoista haipakkaa.

Suurin mullistus tapahtui reilu vuosi sitten, kun hänestä tuli isä. Samalla hän on tuottanut musiikkia lähes liukuhihnalta.

– En voi ymmärtää, miten olen saanut kuluvan vuoden aikana tehtyä muutaman hittibiisin ja kaksi älppäriä kaiken tohinan keskellä.

Matti Mikkola on tehnyt musiikkia jo lähes 30 vuoden ajan. Hän on kasvanut punkkia soittavasta ärhäkästä nuoresta arvostetuksi ammattimuusikoksi, joka kulkee suomalaisessa musiikkikentässä omia polkujaan. Mikkola tekee musiikkia intohimolla ja toisinaan vaikeimman kautta.

– On tuossa ihan jumalaton säätäminen, mutta sitten sitä jotenkin elää ja kokee olevansa tarpeellinen ja onnellinen sen kautta.

Nuoren miehen uho

– Tuli oltua helvetin vihainen.

Matti Mikkola muistelee haastatteluja, joita hänestä ja Tehosekoitin-yhtyeestä tehtiin 1990-luvun lopulla. Punk-vaikutteista ammentanut lahtelaisbändi teki läpimurtonsa vuonna 1997 hitillä C’mon baby yeah!

Noihin aikoihin musiikkilehdet olivat alkaneet tehdä haastetteluja baarissa. Tuopin ääressä kielenkannat aukesivat ja niin kävi myös parikymppiselle Matti Mikkolalle.

Toimittaja saattoi kuulla kunniansa, jos tämä oli antanut huonot arviot albumista.

– Kun sai kaljaa päähänsä, alkoi ärsyttää, että tuossa on nyt se tyyppi joka haukkui meidän levyn. Siinä tuli sitten sanottua, että pistä sinne lehteen, että Juice ja Eppu Normaali on ihan paskaa.

Vaikka osa oli kieli poskessa heitettyä, Mikkola sai pitkäksi aikaa aggressiivisen miehen maineen.

Matti Mikkola ei katso vuonna 2004 hajonneen Tehosekoittimen aikaa kaihoisasti, vaikka paljon hyviä muistoja on jäänyt mieleen. Hänen uransa kannalta se oli alkuaikaa, jolloin luotiin pohjaa tulevalle.

– Tämä tilanne on aivan mahtava. Kaikki kokemus ja tietotaito ovat aivan eri levelillä kuin silloin.

Mikkola haikailee sen sijaan entisajan haastattelujen perään. Hän ei tykkää siitä, kuinka nykypäivänä muusikon täytyy olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Instagramissa pitäisi puffata keikkoja ja haastatteluja.

– Se on niin kosiskelevaa. Jos siellä käyttää virallista yleiskieltä, niin kommentti on, että mikä sun ongelma on. Jos heittää jotain lupsakkaa pseudosavoa, se tuntuu niin tekemällä tehdyltä.

Muusikkona Mikkola palaisi mielellään vielä vanhempaan aikaan. Hänestä oli hienoa, kun esimerkiksi Led Zeppelin julkaisi musiikkia salaperäisesti ilman suurta hässäkkää.

– He eivät julkaisseet sinkkuja, eivätkä laittaneet naamariaan levynkansiin. Kaikki oli mystisen harson peitossa. Jostain vuorelta tuli levyjä kauppaan. Sitten jengi aprikoi, että mitähän tämä on ja onko tämä jotain yliluonnollista.

Progea uudella twistillä

Studiossa on vanhoja venäläisiä julisteita. Sinapin värisellä seinällä on 70-luvun kello ja vieressä roikkuu tekohedelmiä. Telineissä on 12 kitaraa ja erilaisia kosketinsoittimia on lukuisia.

Matti Mikkolan studio on retrohenkisyydessään hyvin erilainen kuin monen muun tämän päivän muusikon, jolle riittää pelkkä läppäri.

Tila kuvastaa hyvin Mikkolan Saimaa-yhtyettä, jonka hän perusti Tehosekoittimen jälkeen. Bändiltä on tullut kolme levyä Pepe & Saimaa (2014), Matka mielen ytimeen (2015) ja Urheilu-Suomi (2017).

Ensi viikolla julkaistaan uusi albumi, joka on yhteistyö räppäri Pyhimyksen kanssa. Rap-muusikon ja progressiivista rockia soittavan bändin yhteinen levy tuli monelle yllätyksenä.

Muusikoille itselleen yhteisproduktio oli luonnollinen jatkumo. Pyhimys oli tehnyt sanoituksia Saimaalle ja Mikkola kappaleita räppärin Teflon Brothers -yhtyeelle.

Punkin parissa kasvanut Mikkola kokee ymmärtävänsä rap-musiikkia.

– Hip hopin eetoksessa on tosi paljon samaa kuin punkissa. Se muoto antaa mahdollisuuden itseilmaisuun ilman, että sun täytyy jotenkin tukahduttaa, sensuroida ja filtteröidä ilmaisua kuten esimerkiksi klassisen pianistin. Ei voi olla että rääh!, muusikko karjuu.

Proge-sanan yhdistäminen Saimaan musiikkiin saa Matti Mikkolan vaivaantumaan. Hän ei oikein pidä määritelmästä, jos sillä tarkoitetaan sen varsinaista merkitystä eli edistyksellistä musiikkia. Mikkolan mielestä hän käyttää musiikissaan liikaa kierrätystä ja retrovaikutteita.

– Jos progella tarkoitetaan sitä, että se vaatii kuulijaltaan enemmän huomiota ja panostamista kuin sanotaan vaikka Roope Salmisen musiikki, niin siinä merkityksessä se on progea.

Saimaalla on paljon yleisönä progressiivisen musiikin faneja. Mikkola tietää, että he ovat olleet ihmeissään yhteistyöstä Vain elämää -ohjelmassa olleen räppärin kanssa. Moni on arvellut bändin lähteneen mielistelemään levy-yhtiötä. Mikkola ei näin puritanistista ajattelua ymmärrä.

– On paljon varmistelevampaa ja nössömpää tehdä joku Kingston Wall -tribuutti. Se että lähdetään yhdistelemään eri genrejä, niin silloin otetaan riski, että menetetään vanha kuulijakunta.

Mikkola arvelee, ettei Saimaan ja Pyhimyksen yhteistyö välttämättä uppoa myöskään rap-nuorisoon.

– Musta tuntuu, että jonnet ei kyllä striimaa. Mutta onhan se haikea ajatus, että aikuisten miesten pitäisi joidenkin 13-vuotiaiden ehdoilla tehdä musiikkia, ettei joku Veeti kyllästy tähän kertosäkeeseen. Mieluummin mä olen ilman niitä rahoja.

Suuri, suurempi, Mikkolan orkestraatio

Kaija Koo, Lauri Tähkä, Jari Sillanpää, Vesala, Waltteri Torikka ja Paula Koivuniemi. Matti Mikkola luettelee artisteja, joille hän on viime aikoina säveltänyt musiikkia.

Viimeisin on Haloo Helsinki -yhtyeen Elli, jonka hiljattain julkaistun Ellips-sooloprojektin levyn Mikkola on tuottanut.

Kun Mikkola alkoi työstää Saimaa-projektiaan, häneltä kysyttiin haluaisiko hän tehdä biisejä myös muille. Se tuntui hyvältä vastapainolta omalle musiikille.

– Menin tekemään Stigille jonkun pyllyräpin. Se oli hauskinta ja parasta, mitä siihen saumaan tuli. Mentiin vain nopeasti studiolle ja laitettiin discobiitit pauhaamaan.

Matti Mikkola pitää haasteista ja se kuuluu hänen musiikissaan. Saimaan kappaleissa on mukana pompöösejä orkesteriosuuksia jousine ja puhaltimineen.

Lavaesityksiin hän on kerännyt valtavan esiintyjäjoukon. Kun Pyhimys-levystä järjestetään Musiikkitalossa konsertti Vantaan viihdeorkesterin kanssa, esiintyjiä on 101.

Mikkolan suureellista tyyliä on usein verrattu Kerkko Koskiseen.

– Jo Tehosekoittimen aikaan kun laittoi biisiin jouset, niin kysyttiin, että matkitteko Ultra Brata. Aina oltiin tatti otsassa, että just niin. Kaikessa musiikissa 1600-luvulta asti jossa on jouset, niin aina niissä matkitaan Kerkko Koskista.

Mikkola vitsailee, sillä hän on ollut jossain vaiheessa Koskisen kanssa puheissa myös yhteistyöstä.

Muusikko sanoo olevansa viehättynyt suureelliseen soundiin, koska se on myös fyysinen kokemus. Se on kuin kaukaisten sotajoukkojen pauhu.

Tekijänä hän on kuin lapsi kesäleirillä.

– Miksi lapset puhaltavat purkkapalloja? Sen takia että he osaavat ja kun sen tekee toisista poikkealla tavalla, niin sen parissa on hauska touhuta.

Mikkola on tyytyväinen, että hän on päässyt tilanteeseen, jossa voi säveltää musiikkia hyvinkin vapaasti.

– Mulla on kokemusta ja taitoa toteuttaa haastavampia ja monimutkaisempia rakenteita kuin jotain Aku Ankka -poppia. Olen onneksi saanut itsenäisen aseman, että mun ei tarvitse nuolla kenenkään persettä. Mun ei tarvitse hädissään toteuttaa semmosia projekteja, mistä en tykkää ja vain sen takia, että voisin tulla toimeen.

Muusikko suomii kertakäyttöpoppia suosivaa aikaamme. Hänen mukaansa musiikkiteollisuus, levy-yhtiöt, kaupalliset radiot ja kuulijakunta haluavat päästä yhä helpommalla.

– Emme lue enää kirjoja tai edes artikkeleja. Kaikki on pelkkää silmäilyä ja skrollailua. Kaiken kulttuurin ja taiteen pitäisi olla samanlaista paskaa.

Epävarmuuden peikko

"Ei tässä ole mitään järkeä. Kaikki pitää tuhota ja tehdä uusiksi."

Matti Mikkolaan iskee epävarmuuden aalto aina kun levy on viittä vaille valmis. Pohja putoaa viimeistään pois, kun kaikki on valmista.

"Mitä iloa tästä on kenellekään? Tämä on ihan turhaa."

Mikkola on tehnyt musiikkia jo niin pitkään, että hän tunnistaa piirteen itsessään. Epävarmuuden tunnetta on oppinut kestämään, sillä se on osa taiteen teon prosessia. Liika positiivisuuden laineilla keikkuminenkaan ei ole tervettä.

Mikkola pohtii, miksi hänen täytyy tehdä musiikkia, jonka tekeminen on vaikeaa ja taustalla pauhaa aina iso orkesteri. Vastaavasti helposti ja vaivattomasti syntyvistä jutuista ei saa kicksejä.

Muusikko vertaa tunnetta nuoruudessa kokemaan traumaan.

– Sieltä varmaan löytyy joku kokemus, että ei ole ollut riittävän hyvä ja ei ole saanut miellytettyä jotain tahoa. Siksi on aina uudestaan sellaisessa oravanpyörässä ja venaa, että saa sellaisen synninpäästön, että enää ei tarvitse yrittää.

Matti Mikkola on arvostettu muusikko, joka on palkittu muun muassa tuottaja-Emmalla Pepe & Saimaa -albumista. Muusikko sanoo, etta tunnustukset tuntuvat hyvältä ja ne antavat varmuutta siitä, että tehdyllä työllä on tarkoitus.

– Mutta jos puhutaan diipimmin ja vähän filosofisemmin, niin se neste menee semmoiseen kannuun, mikä ei ikinä täyty. Sen takia on tärkeää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja olla välittämättä siitä kannusta. Ne motiivit ja palkinnot ovat ihan muualla.

"Onni tulee onnen luokse"

Onpas hienon näköiset lampunjalat. Matti Mikkola meni tutkimaan niitä tarkemmin Hietaniemen torin kirpputorilla. Lähempi tarkastelu tuotti pettymyksen, mutta vieressä oli kasa vinyylilevyjä.

Sieltä löytyi aarre: koko Beach Boys -yhtyeen tuotanto 70-luvulta, kun bändi oli lähtenyt epäkaupalliseen suuntaan. Mikkola sai koko läjän 20 eurolla. Vasta nurkan takana hän uskalsi tuulettaa hyvää tuuriaan.

Levylöytö on vain yksi asia, miksi Mikkola sanoo, että hän ei ole ollut koskaan näin onnellinen. Varsinkin lapsen saaminen on muuttanut kaiken. Aikaisemmin hän saattoi työskennellä studiollaan aamuyöhön, mutta nyt hän herää aikaisin aamulla ja kotona pitää olla viimeistään kuudelta. Mikään ei tunnu paremmalta kuin opettaa lasta kävelemään.

– Kyllä tässä on onnellisuuspisarat aika tapissa. Sanotaan, että raha tulee rahan luokse, niin nyt tuntuu, että onni tulee onnen luokse.

Muusikko toivoo pystyvänsä kehittymään vielä sen verran, että ihmisenä ja muusikkona oppii nauttimaan hetkestä.

– On sellainen matka ihmisenä kasvamatta, että osaisi vaan täysiä nauttia vain hetkestä ja olemisesta. Onni liittyy aina siihen, että on sellainen olo, että jotain kihelmöivää on tapahtumassa jossain tulevaisuudessa.

Britannia on perustamassa ensimmäistä "ruumisfarmiansa", kertoo tiedelehti Nature.

"Ruumisfarmilla" tarkoitetaan tutkimusaluetta, jolle haudataan tai jätetään lahjoituksena saatuja ruumiita. Näin saadaan rikostutkijoille tietoa ihmisen maatumisesta.

Tutkimushautausmaata ovat perustamassa oikeuslääketieteilijät yhteistyössä Britannian puolustusvoimien kanssa. Naturen mukaan yksityiskohtia tutkimusalueesta ei vielä tiedetä, mutta se on tarkoitus avata vielä tänä vuonna.

Naturen saamat dokumentit eivät paljasta hautausmaan tarkkaa paikkaa, mutta se näyttäisi olevan suunnitteilla puolustusministeriön maalle.

Tutkimushautausmaat tuovat rikos- ja kuolinsyytutkijoille tietoa esimerkiksi kudosten ja luiden maatumisesta hallituissa oloissa. Tutkimushautausmaalla ruumis voidaan myös tarkoituksella laittaa vaikkapa veteen tai jättää autoon.

Nykyisin tutkimuksissa käytetään usein eläimiä.

Naturen mukaan vastaavia tutkimushautausmaita on ollut kymmenien vuosien ajan Yhdysvalloissa, ja nykyisin myös esimerkiksi Hollannissa ja Australiassa.

Kriitikot kutsuvat tutkimushautausmaita kammottaviksi ja huomauttavat, ettei niiden tutkimushyötyä ole todistettu, Nature kertoo.

Lue myös:

Oikeushammaslääkärin pöydällä voi maata hirttäytynyt, hukkunut tai Turun puukotusten uhri – "Arvostan kuollutta yhtä lailla kuin elävää"

Paasikivi aikanaan sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tosiasia on, että Suomi ei ole erityisen houkutteleva maa ns. ”huippuosaajille” tai edes ihan tavallisille asiantuntijoille.

Kun Euroopan Lääkeviraston Lontoon työntekijöiltä pari vuotta sitten kysyttiin mielipidettä muutosta Helsinkiin, yli 70 prosenttia vastasi, että he mieluummin eroavat (sangen hyväpalkkaisesta ja kilpaillusta) työpaikastaan kuin muuttaisivat Helsinkiin. Sen sijaan esimerkiksi Amsterdamiin, Barcelonaan ja Kööpenhaminaan lähtijöitä ei tarvinnut erikseen houkutella. Helsingin lisäksi häntäpäähän sijoittuivat mm. Kreikan Ateena, Romanian Bukarest ja Bulgarian Sofia.

Tulos oli paitsi nolo, myös tavallaan yllättävä.

Suomihan on maailman mallioppilas! Jo toista vuotta peräkkäin saamme kuulla olevamme maailman onnellisin kansa. Olemme myös kärkisijoilla tasa-arvon, työn ja perhe-elämän yhdistämisen, peruskoulun laadun, puhtaan ilman, tuloerojen pienuuden ja monen muun mittarin osalta.

Aika monessa maassa on hyvät koulut, toimiva julkinen terveydenhuolto ja puhdasta luontoakin löytyy myös Suomen ulkopuolelta.

Mutta käsi sydämelle – jos itse mietit muuttoa toiseen maahan, onko sillä merkitystä, onko maan peruskoulu maailman toiseksi vai seitsemänneksi paras? Tai onko maassa maailman pienimmät vai viidenneksi pienimmät tuloerot tai maailman pienin vai kuudenneksi pienin lapsikuolleisuus? Ei tietenkään, vaan pääasia on, että perusasiat ovat kunnossa.

Aika monessa maassa on hyvät koulut, toimiva julkinen terveydenhuolto ja puhdasta luontoakin löytyy myös Suomen ulkopuolelta.

Ikävä tosiasia onkin, että vaikka moni asia on Suomessa kunnossa, moni seikka vastaavasti toimii Suomea vastaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kylmä ilmasto, syrjäinen sijainti ja vaikea kieli, ja vaikka miten haluaisimme, näille emme voi tehdä mitään.

Ei ole sattumaa, että niistä turvapaikanhakijoista, jotka vuonna 2015 lähtivät Lähi-Idästä, Suomeen saapui suhteessa hyvin vähän koulutettuja ihmisiä.

Jos olisit syyrialainen hammaslääkäri ja joutuisit pakenemaan kotoasi sotaa, hakeutuisitko mieluummin Iso-Britanniaan, jossa on entuudestaan suuri syyrialaisten yhteisö, ja jossa voisit jatkaa ammattisi harjoittamista vailla mitään ongelmia – englanniksi? Vai Suomeen, josta et tiedä entuudestaan muuta kuin että se on kylmä maa, josta et tunne ketään, ja jossa mahdollisuudet jatkaa entisessä ammatissasi vaatisivat paitsi vuosien investointia oudon ja harvinaisen kielen opiskeluun, vieläpä kokonaan uuden hammaslääkäritutkinnon suorittamista?

Suomen vetovoimaisuuden lisäämiseksi on tehty yhtä sun toista. On ollut Ollilan maabrändityöryhmää ja lukuisia muita maakuvahankkeita. Vetovoimaisuuden lisäämiseen ei kuitenkaan auta hokkus pokkus.

Sen sijaan kannattaisi puuttua konkreettisiin keinoihin, joilla saisimme tänne jo eksyneet osaajat jäämään: esimerkiksi niistä ulkomaalaisista opiskelijoista, jotka tulevat Suomeen tekemään korkeakoulututkintoa, vain murto-osa jää Suomeen osaamistaan jakamaan ja verovaroja kerryttämään. Suurin osa rientää ulkomaille heti kun tutkintotodistus on kädessä.

On esitetty, että tämä johtuu työlupabyrokratiasta. On syytetty suomalaisia työnantajia haluttomuudesta palkata ulkomaisia osaajia. On syytetty työmarkkinoita siitä, että liian monessa työpaikassa edellytetään suomen kielen taitoa. Ratkaisuksi on esitetty enemmän englantia, enemmän englanninkielisiä tutkintoja ja löysempiä kielivaatimuksia rekrytointiin.

Muistan, kun 1990-luvulla Suomeen alkoi ilmaantua englanninkielisiä tutkintoja. Oltiin optimistisia, ja ajateltiin, että näin saamme maahan toivottua kansainvälisyyttä ja huippuosaajia. Toisin kävi. Suurin osa valmistuneista lähti heti kun se oli mahdollista, ja ne jotka jäivät, työllistyivät kielitaidottomina erittäin huonosti.

Nokian 2000-luvun kriisin jälkeen käsissämme oli sama ongelma. Kun Nokia kaatui, maassa oli satoja, jopa tuhansia ulkomaalaisia huippuosaajia. Tunnen itsekin henkilökohtaisesti heistä kymmeniä. Koska heidän suomen kielen osaamiseensa ja juurruttamiseen ei oltu panostettu, he lähtivät maasta heti kun saivat muualta töitä.

Ratkaisu onkin suomen kielen aseman vahvistaminen – ei sen heikentäminen. Kun puhutaan turvapaikanhakijoiden kotoutumisesta, korostetaan ihan oikein suomen kielen mahdollisimman nopean oppimisen merkitystä. Ensimmäisessä kolumnissani esitinkin, että meidän pitäisi uskaltaa tehdä kielen oppimisesta – ei vain opiskelemisesta – velvoittavaa.

Samasta syystä meidän tulisi panostaa ulkomaisten opiskelijoiden kielikoulutukseen.

Suomen tulisikin tarjota tutkinto-opiskelijoille vuosi suomen kielen teho-opintoja maksutta korkeakouluopintojen yhteydessä – investointi kyllä maksaisi itsensä takaisin.

Neuvostoliiton aikaan maahan pääsi opiskelemaan ulkomailta, jos sitoutui tekemään opinnot kokonaan venäjäksi. Vastapalvelukseksi Neuvostoliitto kustansi laadukkaan, koko vuoden kestävän intensiivisen kielikoulutuksen, jonka jälkeen henkilöllä oli valmiudet käyttää akateemista venäjää. Yhdysvaltojen ulkoministeriö panostaa kielikoulutukseen siten, että strategisesti tärkeisiin maihin lähteville diplomaateille tarjotaan ensimmäinen vuosi kokonaan kielikoulutusta, vailla muuta raportointivelvollisuutta.

Suomen tulisikin tarjota tutkinto-opiskelijoille vuosi suomen kielen teho-opintoja maksutta korkeakouluopintojen yhteydessä – investointi kyllä maksaisi itsensä takaisin. Tehtyään vuoden mittaisen investoinnin uuden kielen oppimiseen ja saatuaan suomen kielen osaamisen myötä valtavan määrän uusia ystäviä ja siteitä suomalaiseen yhteiskuntaan, osaaja voisi kokea tämän kylmän ja etäisen maan omakseen.

Suomen ongelma on yhtäältä liiallinen omahyväisyys ja toisaalta liiallinen nöyryys. Olen huvittuneena seurannut, miten päättäjät puhuvat Kanadan mallin pisteytysjärjestelmän luomisesta Suomeen: siitä huolimatta, että emme saa tänne houkutelluksi ihmisiä ilmankaan pisteitä.

Englannin kieli nähdään Suomessa usein virheellisesti synonyyminä kansainvälisyydelle.

Samaan aikaan suomalaiset ovat väärällä tavalla nöyriä, eivätkä osaa olla ylpeitä hienosta ja harvinaisesta suomen kielestä, joka kuuluu maailman vanhimpien edelleen puhuttujen kielten joukkoon. Englannin kieli nähdään Suomessa usein virheellisesti synonyyminä kansainvälisyydelle.

Englanti on kätevä työkielisiinä missä moni muukin, mutta opiskelijalla, joka tulee Suomeen tekemään tutkintonsa englanniksi opettelematta sanaakaan suomea, ei ole mitään syytä jäädä Suomeen – ellei hän sitten satu rakastumaan suomalaiseen.

Darwin sanoi: ”lajinsa menestyneimpiä eivät ole nopeimmat tai älykkäimmät vaan ne, jotka parhaiten sopeutuvat muutokseen”. Suomi on ollut muutokseen sopeutumisessa loistava. Matka köyhästä maatalousyhteiskunnasta yhdeksi maailman kehittyneimmäksi maaksi on tällaisen ulkosuomalaisen näkökulmasta todella ihailtavaa.

Suomi on joutunut luomaan itsensä uudelleen monta kertaa – matka kumisaappaista mobiiliteknologiaan on tästä vain yksi huikea esimerkki. Kuitenkin iPhone tappoi Nokian ja iPad paperiteollisuuden, joten taas olemme jatkuvan muutoksen edessä. Emme kai halua, että Suomi on kuin Kreikka, joka edelleen elää menneisyydessä antiikin loistosta haaveillen?

Ei. Menestys edellyttää kykyä sopeutua muutokseen. Ja se edellyttää joskus rohkeita päätöksiä.

Nyt herätys, päättäjät! Suomen kieli ei ole ongelma, vaan ratkaisu. Investointi kielikoulutukseen on investointi tulevaisuuteen.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Suomen kielen asemasta voi keskustella 5.5. klo 16.00 asti.

Tilannetta kuvaa hyvin, että uutistoimisto Reuters on lähettänyt jo päiväkausia kuvaa Windsorin linnan seinästä.

Linnan mailla sijaitsee Frogmore Cottage, prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin koti. Pariskunnan lapsen odotetaan syntyvän hetkenä minä hyvänsä – on itse asiassa odotettu jo hyvä tovi.

Brittitabloidit The Sun ja Daily Mail kirjoittivat jo sunnuntaina, että synnytys pitänee käynnistää, jos vauvaa ei kuulu seuraavan kahden vuorokauden aikana.

Kuninkaallinen pariskunta kertoi lokakuussa saavansa perheenlisäystä. Muut julkiset tiedot tulokkaasta ovat jääneet vähäisiksi, sillä pariskunta on suojellut yksityisyyttään tarkoin.

Brittilehtien mukaan Meghan Markle on pohtinut kotisynnytystä, eikä ainakaan aio synnyttää samassa sairaalassa, jossa Harryn isoveli William ja tämän vaimo, herttuatar Catherine ovat saaneet kolme lastansa.

Jos synnytys pitää käynnistää, kotisynnytys jää brittilehtien mukaan vain haaveeksi komplikaatioriskien vuoksi.

Missä vauva kasvaa ja miten?

Tiedossa on, että pariskunta toivoo hetken rauhaa ennen vauvan esittelyä maailmalle. Se ei tietenkään vähennä julkisen kiinnostuksen tai spekulaatioiden määrää.

Innokkaimmat kuninkaalliset fanit ovat jopa pohtineet, että vauva olisi jo syntynyt. Kiinnostusta on herättänyt myös Harryn Hollantiin suunnitellun matkan lyhentäminen. Hänen on silti määrä matkustaa Hollantiin alkavan viikon torstaina.

Kuninkaallinen vauva ja sen tulevaisuus kiinnostavat myös rapakon takana, sillä herttuatar Meghan on kotoisin Yhdysvalloista.

Voi olla, että Yhdysvallat saa osansa kuninkaallisesta vauvasta, sillä brittilehdistössä on huhuttu, että kaksikko suunnittelisi talon ostamista Los Angelesista.

Mediassa on pohdittu myös muun muassa sitä, kasvatetaanko lapsi kunnioittamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kuinka "tavallisen" kasvatuksen kuninkaallinen lapsi voi saada.

Kovin tavallinen kasvatus tuskin voi olla, jos lapsen täydestä laillisesta huoltajuudesta määrää yli 300 vuotta vanha laki.

Brittilehti Independentin mukaan vuodelta 1717 peräisin oleva laki määrää, että itse asiassa tulevan vauvan huoltajuus kuuluu viime kädessä kuningatar Elisabet II:lle. Lehden haastattelema asiantuntija kuitenkin huomauttaa, että kyseessä on vain muodollisuus.

Odotusta sosiaalisessa mediassa ja paikalla

Sosiaalisessa mediassa on seurattu vauvan saapumista jo jonkin aikaa.

Sosiaalisen median lisäksi jotkut ovat hankkiutuneet fyysisesti paikan päälle. Vappupäivänä Windsorissa odotti kuninkaallisten superfani Margaret Tyler.

– Harryn ja Meghanin vauva on syntymässä ja tahdon olla paikalla, kun se tapahtuu. Tapasin heidän viime vuonna Brightonissa, he molemmat kättelivät minua. Harry kehui takkiani, ja he ovat upeita yhdessä, kaikki palvovat heitä, Tyler kommentoi uutistoimisto Reutersille.