Sodankylän Oraniemen paliskunnassa on satojen tuhansien eurojen talousrikosepäily. Paliskunta on jättänyt tapauksesta viime perjantaina poliisille rikosilmoituksen.

– Kyse on suuresta summasta, jotka ovat kadonneet paliskunnan tililtä. Olemme jättäneet poliisille tästä rikosilmoituksen, toteaa Oraniemen paliskunnan poroisäntä Martti Siivola.

Siivolan mukaan kirjanpitoselvityksessä havaittiin viikko sitten epäselvyyksiä. Paliskunnan tileiltä todettiin kadonneen satoja tuhansia euroja.

– Vahinko on iso ja toiminnalle kova isku, miettii poroisäntä Siivola.

Oraniemen paliskunnassa on noin 140 osakasta ja poroja enintään 6000.

Poliisi on vaitonainen eikä toistaiseksi vahvista rikosilmoitusta tai esitutkintaa.

Noin 700 Postin paketti- ja verkkokauppaliiketoiminnassa työskentelevän ihmisen työehdot muuttuvat marraskuussa, yhtiö kertoo. Postin mukaan työehtoja mukaistetaan samantasoisiksi alalla toimivien kilpailijoiden kanssa.

Postin työntekijät siirtyvät Teollisuusliiton sopimuksen piiriin. Postin mukaan työntekijöiden palkkarakenne muuttuu siten, että työntekijän kiinteä palkka on nykyistä pienempi. Työntekijöitä kuitenkin palkitaan jatkossa työn laadusta, asiakastyytyväisyydestä ja tuottavuudesta.

Posti pyrkii minimoimaan ansiotuloihin syntyvät vaikutukset maksamalla tukea ensi maaliskuuhun saakka.

Valtioneuvosto on päättänyt muuttaa viiden kunnan maakuntaa kuntien omasta aloitteesta vuoden 2021 alusta lähtien.

Iitin kunta siirtyy Kymenlaaksosta osaksi Päijät-Hämeen maakuntaa. Pohjanmaalla Isokyrö siirretään Pohjanmaan maakunnasta Etelä-Pohjanmaahan. Etelä-Savossa Heinävesi siirretään osaksi Pohjois-Karjalaa, ja Joroinen puolestaan kuuluu uudessa maakuntajaossa Pohjois-Savoon. Kuhmoinen siirtyy Keski-Suomen maakunnasta osaksi Pirkanmaata.

– Siirtojen keskeisin peruste liittyy siihen, mihin kunnan palvelut ja työmatkaliikenne luontevasti suuntautuvat. Näin voidaan tukea kunnan ja alueen elinvoimaa parhaalla mahdollisella tavalla, toteaa kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero tiedotteessa.

Iitissä odotettu vaihdos otetaan tyytyväisenä vastaan

Iitissä ollaan huojentuneita siitä, että vuosien epätietoisuus saadaan vihdoin päätökseen.

Iittiläinen Jukka Härkönen on tyytyväinen vaihdokseen. Iittiläiset ovat jo vuosia saaneet terveyspalvelunsa Päijät-Hämeestä ja Härkönen kertoo, että palvelut ovat toimineet.

– Tätä on toivottu kauan, ja uskotaan, että se on parempi ratkaisu. Iitissä ollaan nähty, miten kävi Elimäelle ja Valkealalle: he menettivät kaikki palvelunsa. En tiedä, pystytäänkö täälläkään kaikkia palveluita säilyttämään, mutta terveydenhoidon puoli on käytännössä hoidettu kuntoon, hän sanoo.

Kunnat ovat toivoneet vaihdosta jo pitkään

Iitin, Heinäveden, Joroisen ja Isokyrön vaihdoksesta päätettiin jo vuonna 2016, kun hallituksen reformiministerityöryhmä hyväksyi näiden neljän kunnan hakemukset. Kuhmoinen pysyi tuolloisessa päätöksessä vanhassa maakunnassaan, Keski-Suomessa.

Esimerkiksi Iitissä ehdittiin jo juhlia maakuntavaihdosta. Kuntalaiset viettivät jo tuolloin kansanjuhlia – vaihdosta on siis ehditty toivoa jo vuosia. Vuonna 2015 Iitissä järjestettiin kansanäänestys, jossa enemmistö kuntalaisista tahtoi vaihtaa maakuntaa. Ensimmäisen kerran kunnanvaltuusto päätti hakea maakunnanvaihtoa jo vuonna 2011.

Maakuntavaihdoksen odotettiin toteutuvan viime vaalikaudella, osana sote- ja maakuntauudistusta. Se jäi kuitenkin toteutumatta ja Juha Sipilän (kesk.) hallitus erosi.

Joroinen on vuoden 2021 alusta lähtien osa Pohjois-Savoa. Jaana Kuivalainen Joroisilta pitää maakunnan vaihdosta hyvänä asiana. Kuntalaisen arkeen hän ei usko vaihdoksen tuovan kovin suurta muutosta.

– Onhan se Pohjois-Savo lähellä. Jos ajattelee meidän työssäkäyntialuettamme, sinne päin se suuntautuu. Terveyspalvelut ovat Varkaudessa, erikoissairaanhoito Mikkelissä ja vaativa erikoissairaanhoito taas Kuopiossa. Että mikä tässä nyt sitten muuttuu.

Tarmo Karjalaisen mukaan vaihto Pohjois-Savoon on luonnollinen valinta.

– Eteenpäin on mentävä, koska Joroinen on pieni kunta ja yhteistyötä on tehtävä. Terveyspalvelut haetaan nytkin Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Ihan hyvä, että mennään Kuopioon, se on luonnollinen valinta.

Myös Kuhmoisissa ollaan tyytyväisiä maakuntavaihdoksesta. Kirpputoria Kuhmoisissa pitävä Osku Puukila kertoo olevansa sielultaan hämäläinen, mutta Pirkanmaan olevan mieluinen uusi maakunta.

– Jos me lähdemme asioimaan, lähdemme Tampereelle, Lahteen tai Helsinkiin asti. Kyllä meille Jyväskylä on aika outo paikka. Meillä ei ole sielujen sympatiaa Keski-Suomen suuntaan, ainakin näin minä olen ymmärtänyt.

– Ensinnäkin me olemme hämäläisiä. Ja jos ei ihan Hämeeseen olla menossa, niin Pirkanmaakin on parempi.

Mikä muuttuu maakuntavaihdoksen myötä?

Kunnat ovat jättäneet hakemukset maakuntavaihdoksesta toukokuun alkuun mennessä. Kun päätöstä on tehty, arvioitavana ovat olleet muun muassa asiointi- ja palveluyhteydet, työssäkäynti ja liikenne. Myös kuntien yhteistoiminta, kuntayhtymiin kuuluminen, kulttuuri ja historialliset perinteet painavat päätöstä tehtäessä.

Maakuntavaihdoksen myötä esimerkiksi kuntien ely-keskukset, pelastuslaitosten jäsenyydet ja kihlakuntajako muuttuvat. Muutoksia tulee myös tuomioistuimiin. Lisäksi kuntien vaalipiirit vaihtuvat.

Esimerkiksi Iitissä kuntalaisten arkeen ei ole luvassa suuria muutoksia, sanoo Iitin kunnanjohtaja Riku Rönnholm. Jotkin viranomaispavelut, kuten poliisilaitos, vaihtuu Kymenlaaksosta Päijät-Hämeeseen.

– Hirveän suurta muutosta ei ole tulossa. Palvelu pelaa varmasti edelleenkin. Käytännön kysymyksiä tulee, mutta ne eivät näy kuntalaisille, mutta varmaankin helpottavat asioita.

Millaisen asunnon saat samalla rahalla eri puolilta Suomea?

Yle selvitti pienellä otannalla, miten asumisen taso vaihtelee eri kaupungeissa. Valitsimme muutamia vuokra-asuntoja hiukan lähempään tarkasteluun pelkän keskimääräisen vuokraushinnan perusteella.

Lue myös: Halvimmat kaksiot 500 euroa, kalleimmat maksavat tuplasti – Ylen vuokrakone kertoo, kuinka paljon vuokra on himoitsemallasi asuinalueella

Keskimääräinen vuokra vaatii selityksen. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2018 keskimääräinen neliövuokra oli 13,8 euroa. Kun vuokranantajien mukaan asuntojen koko eri kaupungeissa on keskimäärin 45–50 neliötä, saadaan hintahaarukaksi 612–690 euroa kuukaudessa.

Sillä rahalla saa vuokrattua pienen huoneen tai suuren omakotitalon.

18 tai 180 neliötä samalla rahalla

Pienin asunto löytyi odotetusti Helsingistä, 18 neliön yksiö Sörnäisistä.

Yhdellä ikkunalla varustetusta huoneesta on näkymä naapurikerrostaloihin ja pikkuinen kylpyhuone. Asunnon voi vuokrata 640 eurolla kuukaudessa. Viidennessä kerroksessa sijaitsevassa asunnossa on odotettavissa rappukäytäväremontti.

Pääkaupunkiseudulla oli ylivoimaisesti suurin vuokra-asuntotarjonta, valituissa vuokra-asuntoja välittävissä nettipalveluissa oli yhteensä 5481 asuntoa vuokrattavana. Suurin osa asunnoista on tosin mukana useissa palveluissa. Hintahaarukkaan niistä sopii silti vain 176 asuntoa, eli reilu kolme prosenttia.

Suurin hintahaarukkan sopiva asunto löytyi Kalajoelta. Vuonna 1994 valmistuneessa, täysin varustellussa 174 neliöisessä omakotitalossa on tilaa ja valoa. Pihamaatakin on, jos puutarhaharrastus kiinnostaa. Parikymmentä kilometriä Kalajoen keskustasta ja karjatilan naapuruus – uhka vai mahdollisuus, miettinee moni.

Ihminen ei kuitenkaan muuta vain suurimman tai pienimmän asunnon takia, vaan todennäköisesti työn, koulutuksen tai rakkauden tähden. Kuitenkin moni on utelias tirkistelemään, millaista olisi asua muualla. Kurkistetaan ensin Ouluun.

Oululaista pajaromantiikkaa

Oulussa on vuokra-asuntoja hyvin tarjolla, kahdella suurimmalla sivustolla yhteensä noin tuhat asuntoa. Näistä reilusti yli neljännes sattuu 612–690 euron keskiarvovuokrahaarukkaan.

Tarjontaa on paljon myös isoissa asunnoissa, alueella on vuokrattavana toistakymmentä yli 75 neliömetrin asuntoa eri puolilla Oulua, myös keskustassa.

Mielenkiintoinen asunto yksinäiselle tai vastarakastuneille löytyisi lähes keskustassa olevasta vanhasta 1904 valmistuneesta pajarakennuksesta. 31 neliön loft-asunnossa on massiivinen parvi. Otsakaan ei kolahda parven alla eikä päällä, kun huonekorkeus on riittävä. Mutta hintaa on 620 euroa kuukaudessa, samalla summalla oli tarjolla isompiakin asuntoja hyvällä sijainnilla.

Oulun vuokrataso on houkuttelevan alhainen, mikä on seurausta pitkäaikaisesta maapolitiikasta, sanoo kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Eeva-Maria Parkkinen.

– Pystymme luovuttamaan kohtuuhintaisella vuokralla tontteja asuntotuotantoon. Meillä on kysyntä ja tarjonta kutakuinkin balanssissa, eli tarjonnan puutteella ei voida hilata vuokrahintoja korkealle.

Kajaanista peruskuntoinen peruskämppä

Kajaani edustaa otannassa pientä, syrjässä valtavirrasta olevaa kaupunkia. Vaikka työllisyys on kehittynyt muun maan mukana ja jopa paremmin, ei se juuri näy vuokramarkkinoilla.

Vuokra-asuntotarjonta on niukkaa, kaikkiaan vain hieman toistakymmentä asuntoa, joista vain yksi täytti keskihintaisen asunnon kriteerit. Ainoa keskihintainen vuokra-asunto on keskustassa. 49 neliön kaksio 1961 valmistuneessa ja 2010 peruskorjatussa talossa on kaikin puolin peruskuntoinen.

Vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola selittää pienten kaupunkien ongelmallista tarjontaa turhautumisella.

– Sellaista asuntoa, jolla ei ole kysyntää, ei jakseta määräänsä enempää tarjota. Pienissä pitäjillä saattaa olla niin, että tieto kulkee tutun kauppana, kaupan ilmoitustaululla tai paikallisessa Facebook-ryhmässä.

Vaasasta kolmiokaappeja kolmiossa

Jos pitää vinosta sisäkatoista, niitä saa vuokrata vaasalaisen puutalon yläkerrasta. 82 neliön kolmio muutaman kilometrin päässä keskustasta kolmionmuotoisine keittiönkaappeineen tarjoaa jotain muuta kuin kuutioasumista. Asumiskulutkin ovat hyvin hallinnassa, kun sähkö sisältyy 650 euron kuukausivuokraan.

Vaasan seudulla kaikki on hyvin, jos katsotaan elinvoiman mittareita, sanoo asiantuntija Timo Aro Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:stä.

– Ruotsinkielinen Pohjanmaa on hieno esimerkki siitä, että kaikki elinvoimaisuuteen, talouteen, työllisyyteen, hyvinvointiin, terveyteen liittyvät tunnusluvut on Suomen huippuluokkaa.

Paikkakunnan hyvä maine tarkoittaa käytännössä sitä, että vuokramarkkinoilla asunnot menevät nopeasti.

Rovaniemeltä luontoa ja kaappitilaa

Rovaniemen asukasluku on ollut lievässä nousukäyrässä useamman vuosikymmenen. Se on maan 17. suurin kaupunki 63 000 asukkaallaan.

Vuokra-asuntotarjonta on varsin pirteää: löysimme vajaa 200 asuntoa, joista viidennes oli keskihintaisia. Asuntojen koot vaihtelivat 30–82 neliömetrin välillä. Kaupungissa on varsin tyypillinen tilanne – pienet keskihintaiset asunnot ovat uusia, suuremmat taas vanhempia.

Ounasrinteen kaupunginosassa, muutaman kilometrin päässä keskustasta on tarjolla 78 neliön kolmio ja terassiparveke hintaan 660 euroa kuukaudessa. Lattiat ovat harmaata, helposti siivottavaa muovimattoa. Reilusti keski-ikäinen talo on siisti. Ulkoilija pitänee siitä, että metsä alkaa tontin kulmalta.

Jyväskylästä amme ja kolme huonetta

Jyväskylä on perinteinen opiskelukaupunki, jossa keskihintaisia asuntoja on yli viidennes tarjonnasta. Tarjolla on lähes 150 asuntoa 25,5 neliön yksiöstä 81 neliön kolmioon. Kaupunki on myös yksi voittavista kasvukeskuksista Suomessa.

Pupuhuhta on esimerkki kaupunginosasta, jolla on kyseenalainen maine. Se ei kuitenkaan häiritse alueen asukkaita. Alueelta on tarjolla peruskuntoinen vaalea kolmio, 80 neliötä 685 eurolla kuukaudessa kolmannesta kerroksesta. Retrotyyleineen keittiö on siisti ja pötkylämallisen kylpyhuoneen peränurkassa amme. Lasitetulta parvekkeelta näkee metsää ja muutaman kerrostalon.

Millainen asunto olisi sinun suosikkisi, jos voisit vapaasti päättää minne muuttaisit? Voit osallistua keskusteluun kello 22.00 saakka.

Lue seuraavaksi:

Vuokrat kovimmassa nousussa Turussa ja pääkaupunkiseudulla

Ylisuurten vuokrankorotusten pitäisi jäädä historiaan – hallitusohjelma lupaa parannuksia vuokralaisten asemaan

Sairaanhoitaja vuokraloukussa: "Kun kaikki rahat menevät asumiseen, herää kysymys, miksi Helsinkiin kannattaisi edes jäädä"

Pääkaupunkiseudulla on tänäänkin syytä varata ylimääräistä aikaa liikenteeseen Helsingissä järjestettävän EU-kokouksen vuoksi.

EU:n epävirallinen puolustus- ja ulkoministerikokous vaikuttaa liikennejärjestelyihin erityisesti Helsingissä ja Vantaalla.

Helsingin ydinkeskustassa haittaa liikenteelle on tänään heti aamusta alkaen, kun vieraat siirtyvät kokouspaikalle Finlandia-talolle kello 7.30 ja 8.30 välillä.

Ylikomisario Jarkko Lehtinen Helsingin poliisilaitokselta kertoo, että kyseessä on tämän vuoden suurin EU-kokous.

– Saattueiden määrä on useita kymmeniä, kyllä se liikennevaikutus on merkittävä.

Suurimmat liikennehaitat iltapäivällä

Helsingin poliisin mukaan kokousvieraiden liikkumisesta on eniten haittaa liikenteelle tänään iltapäivällä.

Merkittävimmät liikennevaikutukset ovat Tuusulanväylällä, Kehä I:llä, Hämeenlinnanväylällä ja Mannerheimintiellä molempiin suuntiin.

Ylikomisario Jarkko Lehtinen toteaa, että iltapäiväruuhkassa pelkästään Mannerheimintien ylittämisessä pitää varautua yli tunnin jonottamiseen.

– Iltapäivällä noin kello 14 ja 17 välillä, kun saattueita menee Mannerheimintietä pitkin kumpaankin suuntaan käytännössä koko ajan, niin kyllä Mannerheimintien ylittäminen tai sitä pitkin ajaminen on erittäin hankalaa tai jopa mahdotonta, Lehtinen sanoo.

Poliisi kertoo Twitterissä, että väylät lentokentältä keskustaan ruuhkautuvat iltapäivällä erityisesti kello 11 ja 16 välillä ja keskustasta lentokentälle kello 15 ja 19 välillä. Katkoksia liikenteeseen on kuitenkin odotettavissa Finlandia-talon ja lentokentän välillä kumpaankin suuntaan aamukymmenestä aina puoleenyöhön saakka.

Poliisi kehottaakin autoilijoita suosimaan tänään Itäväylää, Länsiväylää, Turunväylää, Vihdintietä ja Lahden moottoritietä.

Lisäksi bussit eivät kulje Mannerheimintietä Oopperalta etelään päin tänä- ja huomisaamuna. Elielinaukiolta normaalisti kulkeva bussit liikennöivät Mäntymäen kentältä molempina aamuina kello 7.30 ja 8.30 välillä.

Raitiovaunut kuitenkin kulkevat normaalisti.

Mies ja nainen tilasivat nettikaupasta tulosteita mestarimaalarien koevedoksista ja kauppasivat niitä tuhansien eurojen hintaan pahaa-aavistamattomille asiakkaille, syyttäjä sanoo. Laajan väärennys- ja petosjutun käsittely alkoi torstaina Pohjois-Savon käräjäoikeudessa.

Syytteiden mukaan mies osti Ebay-nettikaupasta mustesuihkutulosteita Pablo Picasson, Henri Matissen ja Marc Chagallin koevedoksista. Sen jälkeen tauluyritystä pyörittänyt nainen myi tulosteet aitoina vedoksina eteenpäin yrityksensä nimissä. Kauppoja hierottiin uskonnollisiin ympäristöihin sijoittuneissa myyntinäyttelyissä, joissa mies toimi yhteyshenkilönä, syytteissä sanotaan.

Syyttäjän mukaan tulosteet maksoivat Ebayssa muutamia kymppejä, kun taas kaksikko kauppasi ne eteenpäin tuhansilla euroilla. Vedosten taustatarinaksi he kertoivat, että taulut olivat kuuluneet salaperäiselle taidetta keränneelle suvulle, joka lahjoittaa osan myyntituloista hyväntekeväisyyteen.

Syyttäjän mukaan nainen oli myös laatinut teoksille aitoustakuut. Niissä väitettiin, että taiteilija oli henkilökohtaisesti signeerannut teokset ja että teoksen ja allekirjoituksen aitoudesta oli olemassa asiantuntijan lausunto.

Uhreja 17, suurin yksittäinen summa 23 000 euroa

Syytteiden mukaan kaksikon onnistui huijata väärennetyillä vedoksilla 17:ää ihmistä. Epäillyt teot tapahtuivat Helsingissä, Heinävedellä, Kuopiossa, Porissa, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa maaliskuusta 2016 helmikuuhun 2017 ulottuvalla ajanjaksolla.

Useimmissa tapauksissa oli syyttäjän mukaan kyse muutamista tuhansista euroista, mutta eräs mies maksoi kaksikolle useista koevedoksista yhteensä 23 000 euroa.

Miestä ja naista syytetään useista perusmuotoisista petoksista, yhdestä törkeästä petoksesta ja useista väärennyksistä. Lisäksi naista syytetään törkeästä kavalluksesta, koska hän oli syyttäjän mukaan laiminlyönyt jälleenmyyntikorvausten maksamisen yrityksensä myymistä tauluista.

Syyttäjä vaatii molemmille syytetyille vähintään 1,5 vuoden vankeusrangaistuksia.

Tamperelainen Pyynikin käsityöläispanimo käynnistää 10 miljoonan euron investointihankkeen. Se aikoo siirtyä omaan kiinteistöön, saavuttaa 10 miljoonan litran tuotannon ja 15 miljoonan euron liikevaihdon.

Investointiohjelma kestää 3–5 vuotta, yritys sanoo.

Tänä kesänä tamperelaista olutta on ollut saatavilla 13 Euroopan maasta, noin 2 400 myymälästä.

Pyynikin käsityöläispanimo käyttää nyt rinnan sekä suomenkielistä nimeään että englanninkielistä nimeään Pyynikin Brewing Company.

Yle kertoi maaliskuussa, kuinka olutmestari Tuomas Pere keksi suomen kieleen uuden sanan käsityöläispanimo, mutta ei uskaltanut käyttää sitä aktiivisesti uuden alkoholilain uudistuksen takia.

Käsityöläispanimopykälä määrittää uudessa laissa, että vain alle 500 000 litraa vuodessa valmistavat panimot saavat myydä yli 5,5-prosenttisia oluita. Litramäärään lasketaan myös ulkomaanvientiin menevät oluet.

Laki puhuu käsityöläisoluista, mutta käsityöläispanimo-nimi viittaa käsityöläisoluisiin. Yritys pelkäsi, että jos se käyttää käsityöläispanimonimeä, sitä voidaan syyttää harhaanjohtavasta mainonnasta. Tilanne oli epäselvä myös Ylen haastatteleman asiantuntijan mukaan, koska kyse on viranomaisten tulkinnasta.

Pere sanoo, että konsultoituaan lakimiehiä yritys palasi käyttämään molempia nimiä.

– Yrityksen nimessä on sana ja se on kuitenkin hyväksytty Patentti- ja Rekisterihallituksessa.

Suomessa on noin 90 pienpanimoa, joista arviolta vain viisi tuottaa yli puolen miljoonan litran rajan ja muutama, jotka ovat tuon maagisen rajan tuntumassa. Luvut ovat vuodelta 2017.

Tuotanto kasvaa kohisten

Kuudessa vuodessa Pyynikin käsityöläispanimon tuotanto on noussut 35 000 litrasta 2,25 miljoonan litran tuotantoon.

Osa investoinnista rahoitetaan elokuussa alkaneella osakeannilla, josta kertyy maksimissaan noin 3–4,5 miljoonaa euroa. Osakkeen hinta on 125 euroa.

Hanketta rahoitetaan myös yritystuilla, yhteistyökumppanuuksilla, leasing- ja rahoitusjärjestelyillä sekä mahdollisella vieraan pääoman rahoituksella.

Nyt yrityksen palveluksessa on reilut 30 työntekijää. Panimon perustaja Tuomas Pere sanoo, että työpaikkoja tulee lisää.

– Olemme jo saaneet kymmeniä yhteydenottoja ja ehdotuksia kiinteistön suhteen.

Panimolta valmistuu nyt myös alkoholittomia tuotteita. Se suunnittelee myös oman ravintolatoiminnan lisäämistä ja aikoo haastaa Suomen isoja panimoita.

Yritys valmistaa nykyään myös limonadeja, vichyä, lonkeroa, siideriä ja juomasekoitteita.

Panimolla on tällä hetkellä lähes 5 000 omistajaa.

Lue lisää:

Olutmestari loi suomen kieleen uuden sanan, mutta ei uskalla käyttää sitä yrityksen nimessä uuden alkoholilain takia: Siirtyi englannin kieleen

Volocopterin vierailu Suomessa on osa isoa GOF U-Space -hanketta, jonka tarkoitus on testata miehittämätöntä ilmailua. GOF tulee sanoista Gulf of Finland eli Suomenlahti.

Helsinki Vantaalla Volocopteria ohjasi vielä testilentäjä, mutta tulevaisuudessa lentotaksit kuljettavat matkustajia kaupungeissa ilman lentäjää.

Saksalainen Volocopter-yhtiö toi lentotaksinsa Suomeen tekniseen testiin Suomen valtion omistaman erityistehtäväyhtiö Air Navigation Services Finlandin kehitysjohtaja Pasi Nikaman toiveesta. Torstaista lentoa suunniteltiin kaksi vuotta.

– Nyt on ensimmäinen Volocopter-lentotaksin lento kansainväliseltä kentältä ikinä. Vaikka tämä on miehitetty, niin on se silti kova juttu. Erittäin upea päivä.

Volocopterin tekninen johtaja Jan Hendrik Boelens kertoo olevansa onnellinen, että lupa Helsingissä lentämiseen saatiin.

– Lentäjän kanssa saamme lentää jo tänään, mutta ilman lentäjää se ei ole vielä mahdollista. Yksikään maailman lentoviranomaisista ei salli vielä autonomista lentämistä.

Volocopter on multikopterin tuotenimi. Yhtiö pyrkii saamaan lentotoiminnan aloittamisluvan vuonna 2021. Lentotoiminnan pitäisi Boelensin mukaan alkaa seuraavana vuonna.

– Ensimmäiset matkustajat voivat lentää Volocopetrin kyydissä vuonna 2022.

Torstaina Helsinki-Vantaalla nähtiin vuonna 2011 aloittaneen yhtiön kopterin toinen kehitysversio. Säännöllinen lentoliikenne on tarkoitus aloittaa yhtiön vasta viikko sitten esittelemällä uudella kopterimallilla Volocity.

Tekninen johtaja Boelens kertoo, että Volocopterin akun vaihto onnistuu parissa minuutissa. Akkuja ei siis ladata suoraan lentolaitteessa.

Boelens lupaa, että seuraavan kymmenen vuoden sisään laitteet ovat niin yleisiä, että niiden kyytiin on mahdollisuus päästä monissa maailman kaupungeissa.

– Myös Suomessa, ehdottomasti, Volocopterin tekninen johtaja Jan Hendrik Boelens lupaa.

ANS:n Pasi Nikama sanoo, että Volocopetrin lupaus lentotoiminnan aloittamisesta Suomessa ennen vuotta 2030 on uskottava.

– On muitakin drone-taksiyrittäjiä, jotka tekevät testejä ja kun heitä seuraa, niin ne kehittyvät koko ajan ja luotettavuus paranee. Sitten on tietysti kysymykset, mitkä pitää ratkaista. On tullimääräykset ja matkustajamääräykset. Jos ulkomainen matkustaja tulee Schengenin ulkopuolelta Suomeen, niin se ei varmaan käy ihan niin, että nousee Volocopteriin ja lähtee eteenpäin, vaan jotain pitää tehdä siinä välilläkin.

Volocopterilta ei vielä kerrota, onko yhtiö neuvottelemassa Finavian kanssa lentotoiminnasta Helsinki-Vantaalta. Se tiedetään, että lentotaksitoiminta Frankfurtin lentokentällä alkaa lähivuosina. Sopimus on jo tehty.

Traficomin johtava asiantuntija Jukka Hannola oli myös katsomassa Volocopterin ensilentoa lentokentällä. Traficomin drooni-asiantuntija oli näkemästään vaikuttunut ja uskoo, että ainakin tekniikan puolesta saksalaisten lupaukset pitävät.

– Kaupallisin perusteinhan nämä hommat toimivat. Jotta bisnestä on, tarvitaan myös asiakkaita.

Volocopterin tekninen johtaja Jan Hendrik Boelens sanoo, että yhtiöllä on paras konsepti lentotaksitoiminnasta kaupungeissa.

– Kyse on tehokkuudesta eli miten Volocopter saadaan tulevaisuudessa liitettyä osaksi lentokenttätoimintaa. Kyse on siis ajan säästämisestä. Jos lentoaseman prosessit ovat sellaisia, että matkustaja häviää puoli tuntia lentoasemalla, niin silloin Volocopterin aikasäästökin on menetetty.

Boelens ei vielä paljasta, millä paikkakunnilla toiminta alkaa vuonna 2022.

– Meillä on muutamia erittäin hyviä vaihtoehtoja. Mutta lähdemme siitä, että priorisoimme niitä kaupunkeja, joissa uskomme, että toiminta on nopeimmin kaupallisesti kannattavaa.

Lennot Helsinki-Vantaalta Helsinkiin tuskin ovat ensimmäisten kaupunkien joukossa, sillä Volocopterilla lennetään aluksi vain päivänvalossa.

Lue myös:

Volocopter lentää Helsingissä ensi kesänä – Kaupunkien pitää alkaa suunnitella parkkipaikkoja taksi- ja tavara-droneille

Keski-Suomen käräjäoikeudessa käsiteltiin torstaina tapausta, jossa syyttömänä murhasta vankilassa istunut mies vaati valtiolta miljoonakorvauksia.

Tapauksen taustalla on Äänekosken Konginkankaalla vuonna 2013 tapahtunut henkirikos. Mies tuomittiin ensin elinkautiseen murhasta sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa.

Korkein oikeus (KKO) palautti kuitenkin jutun uuteen käsittelyyn. KKO:n mukaan miestä oli kuulusteltu olosuhteissa, jotka vaaransivat hänen oikeutensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Uudessa käsittelyssä Keski-Suomen käräjäoikeus totesi, että KKO:n sallima todistusaineisto ei ollut riittävän vakuuttavaa ja yksiselitteistä syytetyn tuomitsemiseen, ja se hylkäsi syytteet.

Juttu meni vielä kerran hovioikeuteen, jossa vähemmistö tuomareista olisi tuominnut syytetyn vankeuteen taposta ja ampuma-aserikoksesta, mutta enemmistö päätyi hylkäämään kaikki syytteet.

Aiempi korvaus 410 euroa päivältä

Mies istui vankeudessa liki 3,5 vuotta, mistä Valtiokonttori on maksanut jo hänelle 520 000 euroa eli 410 euroa vuorokaudelta. Mies vaatii korvauksen korottamista runsaaseen miljoonaan euroon.

Mies perustelee vaatimusta muun muassa miehensä murhasta syytetylle Anneli Auerille maksetuilla ennätyskorvauksilla. Auer todettiin lopullisesti syyttömäksi miehensä murhaan joulukuussa 2015, yhdeksän vuotta veriteon jälkeen. Valtiokonttori maksoi hänelle lähes 490 000 euroa 611 päivältä, jotka hän vietti vankeudessa ennen hovioikeuden vapauttavaa päätöstä. Auerin päiväkohtainen korvaus nousi näin noin 800 euroon.

Miehen käräjäoikeuteen toimittaman haastehakemuksen mukaan korvauksessa pitäisi huomioida muun muassa se, että hänen vapaudenmenetyksensä oli poikkeuksellisen pitkä ja se johtui oikeusprosessista, jossa miehen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukattiin.

Lisäksi vapaudenmenetys oli haastehakemuksen mukaan laajalti esillä mediassa, minkä pitäisi korottaa korvausta. Hakemuksessa mies kertoo myös, että koska tutkinta- ja vankeusvankilat sijaitsivat kaukana hänen kotipaikkakunnaltaan, hän eli käytännössä eristettynä siviilielämästään kolmen ja puolen vuoden ajan.

Valtiokonttori: Pitkässä vapaudenmenetyksessä kärsimys vähenee

Valtiokonttori torjuu miehen vaateen. Sen mukaan tapauksessa on jo huomioitu asianmukaiset korotusperusteet, joiden takia miehelle aiemmin maksettu päiväkorvaus oli vakiintunutta 120 euron korvausta selvästi korkeampi.

Valtiokonttorin mukaan päiväkorvausta ei koroteta suuremmaksi sillä perusteella, kuinka pitkä vapaudenmenetys on ollut.

– Päiväkorvauksen tarkoituksena on nimenomaan korvata yhdenvertaisesti eripituiset vapaudenmenetykset, sillä kärsimys ei lisäänny vapaudenmenetyksen jatkuessa pitkään, vaan kärsimys päinvastoin vakiintuu ja jopa vähenee, valtionkonttorin vastauksessa sanotaan.

Valtiokonttorin mukaan myöskään siinä, että ihminen vankeudessa eristyy siviilielämästään, ei ole mitään poikkeuksellista.

– Muutokset ihmissuhteissa, yhteydenpidossa läheisiin tai vuokra-asunnon säilyttämiseen ovat sellaisia vangitsemiseen pakkokeinona liittyvää tavanomaista haittaa ja kärsimystä, joka kuuluu peruskorvaukseen eikä näin ollen ole erityinen peruste korottaa korvausta, se katsoo.

Julkisuuden vaikutuksen osalta valtiokonttori viittaa KKO:n vuonna 2017 tekemään ennakkopäätökseen. Sen mukaan julkisuudesta aiheutuvan kärsimyskorvauksen on perustuttava nimenomaisesti vapaudenmenetystä koskevaan uutisointiin. Valtiokonttorin mukaan juuri vapaudenmenetykseen ei tapauksessa liittynyt niin poikkeuksellisen suurta julkisuutta, että korvausta pitäisi sen takia korottaa.

Sananvapaus nousi ykkösasiaksi perussuomalaisten kesäkokouksessa. Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ihmetteli Joensuussa tapaa, jolla Suomessa nostetaan syytteitä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Asia tuli esille, kun Halla-aho kommentoi tällä viikolla Porvoossa tapahtuneita poliisien ampumatapauksia.

– Tarvitsemme henkilöstöä oikeiden rikosten tutkintaan ja ehkäisyyn, emme somepuheita kyttääviä vihapuhepoliiseja.

Perussuomalaiset haluaa käydä asiasta arvokeskustelua.

– Nykyinen lakipykälä kattaa myös loukkaavat ilmaisut jostain tietystä kansanryhmästä ja se menee yksinkertaisesti liian pitkälle. Näin rajoitetaan maahanmuuttokriittistä keskustelua.

Halla-ahon mukaan ihmisiä ei tarvitse suojella mielipiteiltä, koska he osaavat itsekin päättää, mitkä niistä ovat typeriä.

Turvapaikanhakijat ja vieraslajit

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho viittasi tapaukseen, jossa poliisi aloitti esitutkinnan perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään täysistunnossa pitämästä puheesta. Puheessaan Mäenpää yhdisti turvapaikanhakijat vieraslajeihin.

– Ei liene sattumaa, että tutkinnanjohtajana poliisissa on vihreiden jäsenenä ja ehdokkaana toiminut henkilö. Ilmeistä jääviyttä ei edes hävetä. Päinvastoin, tällaisella asetelmalla halutaan julistaa, että ”yes we can”.

Toinen esimerkki aiheesta on perussuomalaisten nuorilta evätty valtionavustus. Nuorisojärjestö menetti yli 100 000 euron valtioavustuksen. Syynä oli nuorisojärjestön sivulla julkaistu kuva.

Kuvassa oli tummaihoinen perhe, ja saatteeksi oli kirjoitettu kehotus äänestää perussuomalaisia vaaleissa, "jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä" .

"Me olemme ainoa todellinen vaihtoehto"

Ei olisi kyse perussuomalaisista, jollei Halla-aho sivaltaisi Antti Rinteen (sd.) hallitusta ja perinteisiä puolueita.

Koska paikalla oli myös paljon toimittajia, Halla-aho suuntasi puheensa myös heille.

– Media ja muut puolueet tietävät, että me olemme ainoa todellinen vaihtoehto vallitseville totuuksille.

Halla-ahon mukaan perussuomalaisilla on vastassa punaisin hallitus vuosikymmeniin. Sille hän myös rakentaa puolueen linjaa.

– Niin kauan kuin Rinteen punainen hallitus seisoo, meidän tehtävämme on rikkoa hiljaisuutta ja vaihtoehdottomuuden illuusiota niissä asioissa, joista muut eivät halua puhua.

Halla-ahon asema on kiistaton

Joensuussa tuli selväksi, että perussuomalaiset haluaa erottautua ja nousta tärkeimmäksi oppositiopuolueeksi. Siihen on nyt hyvät eväät: kannatus on vakiintunut Ylen mittauksissa 20 prosentin tietämille.

Matkaa kakkosena tulevaan kokoomuksen on kolmisen prosenttiyksikköä.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän yhteistä taktiikkaa hiotaan eduskuntaryhmän kokouksessa.

Puolueen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon asema puolueessa on kiistaton. Hänet valittiin kesällä jatkoon ilman soraääniä.

Hallituksen ulkopuolellakin on elämää

Halla-ahoa on jäänyt kaihertamaan se, että hyvästä vaalimenestyksestä huolimatta perussuomalaiset ei noussut hallitukseen. Hän totesi, että aika ei ollut vielä sille kypsä.

– Jos toisaalta olemme jotain oppineet viime kaudesta niin sen, että hallitukseen ei pidä mennä hinnalla millä hyvänsä ja toteuttamaan omien äänestäjien tahdon vastaista politiikkaa, Halla-aho sanoi.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokous jatkuu Joensuussa perjantaihin saakka. Mukana on 39 kansanedustajaa, joista 24 on ensikertalaisia.

Tunnuslukutaulukoiden käyttö jatkuu S-Pankissa myös sen jälkeen, kun uusi maksupalvelulaki tulee voimaan syyskuussa, kertoo pankki tiedotteessaan. Lisävahvistukseksi tunnuslukulistan rinnalle otetaan tekstiviesti.

S-Pankin asiakkaat voivat jatkossakin kirjautua pankkitunnuksia vaativiin palveluihin joko S-mobiilin tai tunnuslukutaulukon, käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla, pankki kertoo.

Useat pankit ovat luopuneet viime aikoina tunnuslukukorteistaan ja siirtyneet mobiilitunnistautumisen käyttöön. Muutoksen taustalla on syyskuun puolivälissä voimaantuleva EU:n maksupalveludirektiivi, joka pyrkii lisäämään maksamisen turvallisuutta.

Aiemmin kesällä Danske Bank kertoi luopuvansa tunnuslukulistoista. Myös Nordea luopuu listoista lain voimaantuloon mennessä. Molemmat pankit ottavat lisäksi käyttöön tunnuslukulaitteen, joka on tarkoitettu erityisesti niille, jotka eivät käytä älypuhelinta.

S-Pankin lisäksi tunnuslukukortit säilyvät edelleen toisena tunnistautumisvaihtoehtona OP-ryhmän pankkipalveluissa.

Pankeilta vaaditaan vahvaa tunnistamista

Finanssivalvonta linjasi kesäkuussa, että painettujen tunnuslukulistojen käyttöä voidaan jatkaa. Käytön jatkamisen ehtona kuitenkin on, että käyttöön yhdistetään vahvistuselementtejä vahvan tunnistamisen periaatteiden mukaisesti.

Tunnuslukulistat ovat olleet yleisesti käytössä pankeilla Suomessa. Finanssivalvonnan mukaan tunnuslukulistat ovat helposti kopioitavissa, minkä vuoksi ne eivät nykymuodossa käytettynä täytä uuden eurooppalaisen sääntelyn turvallisuusvaatimuksia.

Paitsi pankin omiin palveluihin, käytetään tunnistautumista myös lukuisiin muihin palveluihin ja verkkokauppoihin. Muun muassa viranomaisten tarjoamiin palveluihin kirjautuminen vaatii tunnistautumisen.

Lue lisää:

Danske Bank liittyy listattomien joukkoon ja luopuu tunnuslukukorteista

Tunnuslukulistaa saa käyttää jatkossakin, mutta vain yhdellä ehdolla – Fiva: tarvitaan "vahvistuselementtejä"

Verkkopankkiin ei pääse pian pelkällä pahvilapulla – turvallisuus kasvaa, mutta perinteinen tunnuslukulista ei vielä katoa

Posti ja logistiikka-alan unioni PAU käynnistää lakon Postin käsittely- ja lajittelutoiminnoissa 2.–4.9. väliseksi ajaksi.

PAU kertoo tiedotteessaan, että työntekijät eivät saavu työvuoroihin, jotka alkavat sunnuntaina 1. syyskuuta kello 22 jälkeen. Töihin palataan 5. syyskuuta kello 00.00 alkaen.

Posti ilmoitti tänään siirtävänsä pakettilajittelunsa halvemman työehtosopimuksen piiriin marraskuusta alkaen. Muutos vaikuttaa 700:aan Postin paketti- ja verkkokauppaliiketoiminnassa työskentelevään ihmiseen.

Myöhemmistä työtaistelutoimista ilmoitetaan erikseen, tiedotteessa jatketaan.

– Olemme pahoillamme Postin asiakkaille työtaisteluista aiheutuvasta haitasta. Posti ei jätä työntekijöille muuta mahdollisuutta kuin taistella palkan ja muiden työehtojensa puolesta, toteaa PAU:n tiedottaja Juha Pöyry liiton tiedotteessa.

Peruspalkka alenee keskimäärin 30 prosentilla

PAU:n mukaan palkka alenee keskimäärin 30 prosenttia, enimmillään jopa 50 prosenttia. Postilaisen keskimääräinen kuukausipalkka on 2 200 euroa, josta 30 prosentin palkanalennus merkitsee 660 euron kuukausittaista laskua tuloissa.

– Jokainen voi miettiä omalle kohdalle tilannetta, kun palkasta leikataan kolmasosa. Elämä menee täysin uusiksi. Tämä romuttaa postin pakettipalvelut, kun työntekijöiden saatavuus huonoilla työehdoilla vaikeutuu, PAU:n puheenjohtaja Heidi Nieminen toteaa.

Postin mukaan työehtoja mukaistetaan samantasoisiksi alalla toimivien kilpailijoiden kanssa. Vaikka pohjapalkka on pienempi, työntekijöitä palkitaan jatkossa työn laadusta, asiakastyytyväisyydestä ja tuottavuudesta.

"Tavoitteemme ei ole ensisijaisesti alentaa palkkioita"

Postin paketti- ja verkkokauppaliiketoiminnan johtaja Turkka Kuusisto puolestaan kertoo STT:lle, että kiinteä tuntipalkka on noin 20-25 prosenttia pienempi kuin nykyisessä työehtosopimuksessa. Kuusisto korostaa, etteivät taulukkopalkat kuitenkaan ole suoraan vertailukelpoisia.

– Tavoitteemme ei ole ensisijaisesti alentaa palkkioita, vaan löytää joustavampi työehtosopimus, joka soveltuu paremmin paketti- ja verkkokauppaliiketoiminnassa tehtävään työhön, Kuusisto sanoo.

Kuusiston mukaan tuotantopalkkiomallissa työntekijän palkka voi myös kasvaa suuremmaksi kuin mitä se on nykyisellä työehtosopimuksella.

Kuusisto kertoo STT:lle puhelimitse, että työehtosopimuksen muutosta valmistellaan yhteistyössä työntekijäosapuolen kanssa.

– Työehtosopimukseen tehtävät muutokset herättävät tunteita ja kysymyksiä, joten tähän on suhtauduttava vakavuudella ja huolella. Siksi erityisesti panostamme siirtymäajan tukeen, jotta pääsisimme hallitusti siirtymään seuraavaan vaiheeseen, Kuusisto sanoo.

Posti perustelee toimiaan postialan murroksella. Yhtiö tavoittelee seuraavan kahden vuoden aikana 150−200 miljoonan euron kustannussäästöjä.

Lue myös:

Posti muuttaa noin 700 paketti- ja verkkokauppatyöntekijän työehtoja – pohjapalkka pienenee, tuottavuudesta palkitaan

Mustan labradorinnoutajan tassut rapisevat maata vasten Karhulan uimahallin pihalla Kotkassa.Koiran yllä on valjaat, joissa on kiinni metallinen kahva. Siitä pitää kiinni Jamppa Mikkola.

39-vuotias Mikkola sokeutui kymmenisen vuotta sitten perinnöllisen silmäsairauden seurauksena. Nyt hänen silminään toimii 7-vuotias opaskoira Vilka.

Karhulan uimahalli on Mikkolalle tuttu paikka. Hän on käynyt uimassa siellä pienestä pojasta saakka – kun hän vielä näki. Tällä kertaa Mikkolan tarkoituksena ei kuitenkaan ole mennä uimaan, eikä se vielä koiran saattamana olisi mahdollistakaan. Pian kuitenkin on.

Kotkan kaupunki on hankkimassa uimahalleihin häkkejä, joihin opaskoiran voi jättää uintireissun ajaksi. Tarkoituksena on helpottaa opas- ja avustajakoiria käyttävien uimahallikäyntejä.

Aiemmin tänä vuonna Kotkan uimahalleissa sallittiin burkini-uimapukujen käyttö koululaisryhmille sekä uimapuvun käyttö saunassa transihmisille. Tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta. Muutokset ovat lähteneet asiakkaiden toiveista.

– Liikuntaa pidetään tietyllä tavalla kaikkien ihmisten perusoikeutena. Kun siihen on mahdollisuus mahdollisimman monella eri tavalla, se tietysti auttaa myös siinä, että ihmiset ovat paremmassa kunnossa. He voivat paremmin eivätkä sairastele niin paljon, toteaa Kotkan kaupungin liikuntapäällikkö Esko Halonen.

Kotka on edelläkävijä. Monissa kunnissa uimahallissa on liikaa sääntöjä – ja ne saattavat pahimmillaan estää uimataidon oppimisen.

''Tänne ei sitten uimashortseissa tulla uimaan''

Uimahallien säännöissä on Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton puheenjohtaja Jukka Rantalan mukaan paljon kehitettävää – tai oikeastaan karsittavaa.

– Kyllä kunnissa on liian ahtaita sääntöjä. On kuntia, joissa on joku liikuntatoimenjohtaja tai uimahallipäällikkö on tehnyt yksinvaltiaan päätöksen ja todennut, että tänne ei sitten muuten uimashortseissa tulla uimaan. Sitä ei ole välttämättä edes luottamuselimissä käsitelty.

Rantalan mukaan olisi tärkeää, että turhista säännöistä luovuttaisiin, jotta kynnys uimahalliin menemiseen madaltuisi. Yksi iso ongelma on juuri se, että peittävämpiä uima-asuja ei kaikkialla sallita.

– On hyvä juttu, jos saamme niin sanottuja ''munauikkareita'' häpeävän teinin uimaan antamalla hänen käyttää lahkeellisia uimashortseja. Ja jos mennään 10 vuotta taaksepäin, kilpauimareiden kilpa-asut olivat nilkkaan asti ulottuvia kokovartalopukuja. Miksi emme päästä naisia burkinin kanssa altaaseen?

Burkinien käyttökieltoa on usein perusteltu hygieniasyillä. Rantalan mielestä kielto on aiheeton, kunhan altaassa käytettävät asut ovat puhtaita ja uimiseen tarkoitettua materiaalia.

– Suurin lika tulee siitä, ettei peseydytä. Kun naiset tulevat altaaseen meikit kasvoillaan ja kolme pulloa hiuslakkaa päässään, se lian määrä on ihan jäätävä. Sellaista likamäärää ei pysty uikkareilla altaaseen kantamaan, mitä ihminen sinne jättää, jos ei peseydy suihkussa ennen altaaseen menoa.

Rantala on huolissaan siitä, että uimahalliin menon estävien sääntöjen vuoksi uimataito voi jäädä oppimatta. Rantalan mukaan iso osa uimarantojen pelastustehtävistä kohdistuukin ulkomaalaisiin.

– Heillä ei ole kokemusta vedestä eikä käsitystä omasta uimataidosta. Itsekin viime kesänä pelastin yhden ulkomaalaistaustaisen hukkumiselta. Vesi on niin iso ja tärkeä elementti Suomessa, että kyllä se kulttuuri, turvallisuus ja ennen kaikkea uimaan opettaminen on tärkeää.

Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto pyrkii puuttumaan ongelmaan yhdessä Raisiossa sijaitsevan monikulttuurisen koulun kanssa. Koulussa on opiskelijoita kymmenistä eri maista, ja se on samassa pihapiirissä uimahallin kanssa. Tarkoituksena on kehittää ulkomaalaisille monikulttuurinen uimaopetuskoulutus.

– Sitä kautta voimme saada Suomeen jopa päteviä uimaopettajia, joiden kansallisuus ei ole suomi. Näin madallettaisiin kynnystä järjestää uimakouluja vaikka arabiaksi.

Lisää liikuntaa

Vilka ohjaa Jamppa Mikkolan sisään uimahallin ovista, ja aulan poikki kahvioon. Mikkola ostaa virvoitusjuoman, ja Vilka vie käyttäjänsä pöydän ääreen.

Mikkola tuntee Karhulan uimahallin niin hyvin, että hän pystyy käymään uimassa ilman avustajaa, kunhan vain ensin pääsee hallille. Opaskoirien häkit ovat Mikkolan mielestä hyvä uudistus, kunhan niiden sijoittelu toteutetaan koiran kannalta oikein.

– Häkit pitäisi saada sellaiseen paikkaan, etteivät muut ihmiset pääse häiriköimään koiria. Opastaminen ja avustaminen on aika rankkaa työtä koiralle. Kyllä siinä pitää huilata aina kun vaan mahdollista, Mikkola pohtii.

Kotkan kaupungin liikuntapäällikkö Esko Halonen uskoo, että aulatilaan saadaan koirille turvallinen ja hyvä paikka.

– Pystymme varmasti kiinteistöisännän kanssa tekemään aulatilaan sellaisia ratkaisuja, että häkkien sijoituspaikka ei ole ihan kaikkien ihmisten kulkureitin varrella ja koira saa olla rauhassa asiakaskäynnin aikana. Häkit sijoitetaan niin, että kassalta on näköyhteys niihin, ja henkilökunta pystyy seuraamaan tilannetta.

Joissakin Suomen uimahalleissa opas- ja avustajakoirille on järjestetty erillisiä tiloja, joihin ne voi jättää uimareissun ajaksi. Kotkan kaavailemia häkkejä ei ainakaan Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton puheenjohtaja Jukka Rantalan tietojen mukaan ole muualla.

Kaupungin tekemät sääntömuutokset ilahduttavat Rantalaa.

– Toivon koko sydämestäni, että tällainen leviäisi ympäri Suomea. Jos yksikin ihminen saadaan näin liikkumaan, se maksaa aina itsensä takaisin. Se on ihan loistava juttu.

Vanhojen hallien vaikeus

Samaan aikaan kun joidenkin ihmisten uimareissut kaatuvat sääntöihin, liikuntarajoitteisille uimahallikäynnit tulevat jatkuvasti helpommiksi. Uudet hallit rakennetaan esteettömiksi, ja vanhoja pyritään peruskorjaamaan mahdollisuuksien mukaan.

– Vanhoissa uimahalleissa joudutaan osin menemään vanhan ehdoilla, eikä esteettömyys täysin toteudu. Pyrkimys on siihen, että kaikki hallit olisivat esteettömiä, kertoo Uimahalli- ja kylpyläteknisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Maja.

Majan mukaan vanhoissa uimahalleissa esteettömyyden toteuttamista voi vaikeuttaa esimerkiksi hallin pieni koko.

– On hyvin yleistä, että vanhassa uimahallissa altaan ja seinien välissä on esimerkiksi vain vajaa metri tilaa. Sinne ei sitten pysty tekemään luiskaa tai portaita, tai sitten sinne ei mahdu allasnostinta.

Liikuntarajoitteisille pyritään tekemään uimahalleihin omat sauna- ja pesutilat. Sitäkään tilat eivät Majan mukaan aina salli.

– Suomessa on aina tehty, ja edelleenkin tehdään tiloista liian ahtaita. Säästetään rahaa ja tehdään niin pientä ja ahdasta kuin vain mahdollista. Esimerkiksi pyörätuolilla pitäisi päästä kääntymään ja pyörimään pesutiloissa ja saunoissa.

Vaikeuksista huolimatta vanhoissa uimahalleissa on Majan mukaan kuitenkin saatu edistettyä esteettömyyttä kohtuullisen hyvin.

– Väestö ikääntyy ja meille tulee huonokuntoisempia ihmisiä. Terapia-altaita ja lämpimiä altaita on lisätty koko ajan. Kyllä erilaiset liikuntarajoitteet huomioidaan aika hyvinkin tänä päivänä.

''Pienin askelin''

Jamppa Mikkola nousee ylös kahvion pöydästä, ja suuntaa Vilkan ohjaamana kohti uimahallin pihaa. Seuraavalla käynnillä aulassa saattaa olla jo häkki, johon koiran voisi jättää lepäämään.

– On tosi tärkeä juttu, että yhdenvertaisuutta lisätään. Yhdenvertaisuus on menossa koko ajan parempaan päin, ja kyllä se vielä joskus tulee ihan hyväksikin. Se etenee pienin askelein, toteaa Mikkola.

Juuri lukion aloittanut Laura Rajala kärsi yläkoulussa kiusaamisesta. Siksi hän on erittäin tyytyväinen siihen, että hänen kotikaupungissaan Lappeenrannassa ja koko Etelä-Karjalassa puututaan nyt koulukiusaamiseen entistä tiukemmin.

– Näytetään, että kiusaaminen ei kannata ja sitä ei missään tapauksessa saa tehdä, että se on lainvastainen teko, korostaa Laura Rajala.

Etelä-Karjalan uuden koulukiusaamista koskevan toimintamallin mukaan selkeästi lainvastaiset teot siirretään suoraan esimerkiksi poliisin tai sosiaaliviranomaisten käsiteltäviksi.

– Kiusaamiseen liittyviä asioita on selvitelty aivan liikaa koulun sisällä. Siis tapauksia, jotka täyttävät jonkun rikoksen tunnusmerkistön, Lappeenrannan Voisalmen koulun rehtori Jyrki Auronen kertoo.

Etelä-Karjalassa muutoksen taustalla on se, että vakaviakaan tapauksia ei välttämättä ole viety koulun seinien ulkopuolelle.

– Kouluille on annettu ohjeistus miten toimia tällaisissa tilanteissa. He tunnistavat näitä tilanteita ja tekevät sitten rikosilmoituksen, vanhempi rikoskonstaapeli Joni Mukala kertoo.

Rikosta käsitellään rikoksena

Uutta mallia on sorvattu laajalla rintamalla Etelä-Karjalassa. Mukana on ollut koulujen, poliisin, sosiaali- ja terveyspiirin sekä kuntien edustajia. Lakia selkeästi rikkovissa kiusaamisstapauksista maakunnassa ei enää haluta edes käyttää koulukiusaus-nimitystä.

– Kiusaamis-nimitys vähättelee tekoa. Ne ovat vain lainvastaisia tekoja, uuden toimintamallin sorvanneen työryhmän vetäjä rehtori Jyrki Auronen korostaa.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n mukaan Etelä-Karjalan malli ei ole Suomessa yleisessä käytössä. Koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen katsoo, että samanlainen suhtautumistapa pitäisi ottaa laajemminkin käyttöön.

– Hieno malli, kun kysymys on tällaisista vakavammista kiusaustapauksista, sanoo Lahtinen.

Aurosen mukaan eräässä etelä-karjalaisessa koulussa vakavat kiusaamistapaukset saatiin hyvin kuriin, kun asiat siirrettiin poliisille.

Rikosilmoitus entistä herkemmin

Koulussa esille tulevia lainvastaisia tekoja voivat olla esimerkiksi pahoinpitely, laiton uhkaus, varkaus, kunnianloukkaus ja viestintäsalaisuuden loukkaus.

– Yleisimmin kysymys on pahoinpitelyistä sekä some- ja nettimaailmaan liittyvistä asioista, Jyrki Auronen kertoo.

Koulusta tehdään siis entistä herkemmin rikosilmoitus oppilaasta. Imatralainen Lasten ja nuorten oikeusavustaja uskoo saavansa lisää asiakkaita.

– Sehän on vaan hyvä, että asiat tulevat esille ja niitä ruvetaan selvittelemään, Eksoten lasten ja nuorten oikeusavustaja Sari Suikkanen kertoo.

Suikkasen mukaan kouluista on jo tullut tiedusteluja siitä, milloin rikosilmoitus pitäisi tehdä.

Koulun kurinpitovastuu säilyy

Jyrki Auronen korostaa, että koulu ei ole siirtämässä lain edellyttämää kurinpitovalvollisuuttaan poliisille.

– Lasten ja nuorten normaaliin kasvuun ja kehitykseen kuuluu, että koulussa tapahtuu nahinoita ja kahinoita. Se on tavallista ja koulu puuttuu näihin omilla keinoillaan.

Auronen kuitenkin korostaa, että tehtävänjakoa muiden viranomaisten kanssa on tarkoitus selkeyttää. Vakavampia lainrikkomuksia ei enää käsitellä koulun sisällä ”kiusaamisena”.

– Koululla on ehkä ollut perinteitä, että vakavampiakin asioita on selvitetty koulussa omin voimin. Nyt tämä muuttuu, Auronen sanoo.

Tarkoitus ehkäistä kiusaamista

Tarkoituksena ei ole rikosilmoitusten tehtailu tai pelottelu.

– Haluamme ennaltaehkäistä ikäviä tapauksia. Tarkoitus on, että tietoisuus tästä toimintamallista vähentäisi lainvastaisia tekoja kouluissa.

Tietoa uudesta toimintamallista on annettu oppilaille ja lähetetty vanhemmille Wilma-viestipalvelussa. Asiaa käsitellään myös vanhempainilloissa.

Myös opettajia on koulutettu uudesta toimintavasta kiusaamistapauksissa.

Lasten ja nuorten kanssa työtä tekevä poliisi näkee uudistuksen myönteisenä.

– Olemme saaneet hyviä kokemuksia, kun näitä asioita on käsitelty yhdessä sosiaalitoimen kanssa. Tapausten uusimisia ei ole tapahtunut juuri lainkaan, vanhempi rikoskonstaapeli Joni Mukala Kaakkois-Suomen poliisista kertoo.

Jalmari "Jallu" Koiranen oli persoona, jonka rikosylikomisario Juha Rautaheimo muistaa jo ensitapaamisesta vuodelta 1975. Hän oli pieni ja rähjäisen näköinen, metsäläistyyppinen hahmo, joka sohi kainalokepillään kadulla vastaantulevien naisten käsilaukkuja.

Helsingin poliisin henkilörekisterissä Jallun tekemiä pikkurikoksia on kirjattuna neljä paksua mapillista: varkauksia, näpistyksiä, petoksia, vahingontekoja, tuhopolttoja, ilkivaltaa ja niin edelleen.

– Vaikka hän jäi usein kiinni itse teosta, hän ei koskaan myöntänyt mitään, Rautaheimo kertoo.

Jallun vakiovastaus kuulusteluissa oli: ”Ei piä paikkaansa.” Hän oli joitain kertoja poliisin kanssa tekemisissä myös asianomistajana, kun hän oli joutunut pahoinpitelyn uhriksi. Hän kiisti silloinkin tietävänsä asiasta mitään.

Seuraavien vuosikymmenien aikana Rautaheimosta tuli tunnettu poliisi, joka profiloitui maamme suurimpien murhajuttujen tutkijana ja tutkinnanjohtajana. Hänen uransa varrelle mahtuu suomalaisen rikoshistorian tunnetuimpia tapauksia, kuten vuoden 1997 poliisisurmat, Turun panttivankidraama 2009 sekä 8-vuotiaan Vilja Eerikan murha 2012.

Jallu Koirasesta tuli puolestaan poliisien kahvihuoneessa kiertävä vitsi, ja Rautaheimo tuli joskus luvanneeksi, että hän tekee kuolemansyyntutkinnan, kun Jallusta joskus aika jättää. Näin lopulta myös tapahtui, mutta sitä ennen Rautaheimo ehti tehdä pitkän ja näyttävän uran murharyhmässä.

Turun panttivankijutun lunnasmiljoonat käteisenä takakontissa

Sunnuntaina 30. toukokuuta 2009 poliisille tehtiin katoamisilmoitus nuoresta naisesta, joka oli kadonnut asunnostaan Töölössä. Juha Rautaheimo oli kyseisenä viikonloppuna töissä ja juttuvastuussa, ja näin hänestä tuli tutkinnanjohtaja uransa kovimmassa ja laajimmassa rikostapauksessa.

Rautaheimo kuvaa Turun panttivankidraaman tutkinnan yksityiskohtia kymmenen sivun verran muistelmateoksessaan Hermo – murharyhmän mies (Siltala 2019). Vaikka operaatio ullakoksi nimetystä tapauksesta on tehty loputon määrä lehti- ja tv-juttuja ja yksi kirjakin, tutkinnanjohtajan kertomus yksityiskohtineen avaa siihen harvinaislaatuisen tulokulman.

Pian katoamisen jälkeen naisen omaiset saivat englanninkielisen kirjeen, jonka mukana oli valokuva. Kuvassa naisella oli kädessään tuore Iltalehti ja taustalla näkyi asuintalon ulkovintiltä vaikuttava paikka. Mukana oli myös kahdeksan miljoonan euron lunnasvaatimus.

Tapauksen selvittämiseksi muodostettiin poikkeuksellisen laaja toimintaorganisaatio: jutun parissa teki töitä enimmillään noin kaksisataa poliisia. Asunnostaan kaapattu nainen joutui olemaan panttivankina yli kahden viikon ajan turkulaiseen kerrostalosasuntoon rakennetussa pienessä vankikopissa.

Laajojen televalvontojen ja pitkäjänteisen yksityiskohtien tarkastustyön seurauksena poliisi pääsi tekijän jäljille.

– Yksi monista ihmeellisistä yksityiskohdista jutussa oli se, että kaappaaja onnistui saamaan haltuunsa koko lunnasrahasumman, Rautaheimo kirjoittaa.

Hän kertoo hakeneensa koko kahdeksan miljoonan euron lunnassumman henkilökohtaisesti Koneen Säätiön tiloista. Rahat oli jaoteltu kaappaajan vaatimusten mukaisesti seteleihin niin, että 500 euron seteleitä oli viiden miljoonan edestä, 200 euron seteleitä kaksi miljoonaa ja 100 euron seteleitä miljoona.

– Rahat painoivat yhteensä 33 kiloa. Kuljetin setelilaatikot yksin Tehtaankadulta Pasilan poliisitalolle siviilimallisen Ford Mondeon takakontissa.

Kaappauksen takana ollut Juha Turunen jäi lopulta kiinni lunnaiden maksamisen jälkeen seuranneessa operaatiossa. Poliisi pidätti hänet asunnosta, jonka hän oli hankkinut sieppausta varten Turun Resiinaraitilta. Turunen oli nukkumassa panttivankia varten rakentamassaan vankityrmässä.

Muutama päivä kiinnioton jälkeen Turunen tunnusti sieppauksen kaikkine huolellisesti valmisteltuine yksityiskohtineen. Maaliskuussa 2010 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Turusen yhdeksän vuoden vankeuteen. Tuomiosta ei valitettu.

Kun jutut on selvitetty, ne katoavat mielestä

Juha Rautaheimo jäi eläkkeelle neljä vuotta sitten palveltuaan 40 ja puoli vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä eli niin sanotussa murharyhmässä. Viimeiset 25 vuotta hän toimi tutkinnanjohtajana operatiivisessa tutkinnassa, ja tämän myötä kasvot tulivat monille tutuiksi isojen poliisijuttujen tiedotustilaisuuksista, tv-uutisista ja lehtikuvista.

Turun panttivankitapauksen kaltaisiin valtaviin poliisijuttuihin liittyy usein paineita erityisesti jutun tutkinnanjohtajaa kohtaan. Rautaheimo sanoo oppineensa kestämään nämä paineet kohtalaisen hyvin, eivätkä jutut ole muutenkaan jääneet jälkeenpäin kummittelemaan mielessä.

– Yleensä kun tapaus on saatu selvitettyä ja tuomiot jaettu, olen onnistunut unohtamaan tai sysäämään asian pois mielestä.

Rautaheimon mukaan henkirikosten selvittäminen alkaa käytännössä aina vainajan viimeisten liikkeiden selvittämisellä. Siksi vaikeimpia tutkittavia ovat henkirikostapaukset, joissa surmattu ihminen löytyy maastosta, eikä saatavilla ole minkäänlaista tietoa uhrin henkilöllisyydestä.

Tällainen tapaus osui Rautaheimon kohdalle vielä aivan hänen poliisin uransa loppumetreillä.

Laajasalon pyjamanaisen tunnistamisessa auttoi sattuma

Sunnuntaina 12. lokakuuta 2014 Laajasalon öljysatamasta löytyi tuntemattoman naisen ruumis.

Merestä löytyneellä vainajalla oli yllään vain yöpuku, ei mitään henkilöllisyydestä kertovaa. Samana iltana tehty ruumiinavaus kertoi, että naista oli kuristettu ja hukutettu.

Tuntemattoman vainajan henkilöllisyyttä voidaan pyrkiä selvittämään monin eri tavoin: käydään kadonneiden rekisteriä läpi, tutkitaan hampaita, sormenjälkiä, dna:ta, kysytään yleisövihjeitä ja niin edelleen.

Laajasalon tapauksen ratkeamiseen johti lopulta onnekas sattuma: naisen sormenjäljet oli otettu noin parikymmentä vuotta aiemmin toisen tapauksen yhteydessä poliisin rekisteriin, ja ne löytyivät sieltä edelleen.

Näin henkilöllisyys saatiin selville ja puhelintietojen ja muutamien muiden johtolankojen avulla selvisi, että surmaaja oli naisen naapuriportaassa asunut mies, jota uhri ei tuntenut entuudestaan.

Surmaaja oli ulkoiluttanut koiraansa ja jostain syystä pahoinpidellyt tätä remmillä. Naapuriportaan nainen kuuli metelin, ja tuli yöpuvussa ulos moittimaan miestä. Mies menetti hermonsa ja löi naista niin, että tämä kaatui tajuttomana maahan.

Hetkeä myöhemmin mies sulloi naisen autonsa peräkonttiin ja ajoi monen mutkan kautta Laajasalon vanhaan öljysatamaan, jossa hän heitti naisen mereen.

Tekijä saatiin kiinni neljä päivää ruumiin löytymisen jälkeen, ja hän tunnusti teon lähes saman tien. Hänet tuomittiin käräjillä murhasta elinkautiseen.

Tuomio pysyi ennallaan hovioikeudessa eikä korkein oikeus ottanut juttua tutkittavakseen, joten tuomiosta tuli lainvoimainen.

Eläkkeelle jäänyt Juha Rautaheimo osallistui tapauksen oikeuskäsittelyyn istumalla yleisön joukossa.

– Tapaus oli erityinen, ja on aina kiinnostavaa nähdä, millä lailla asia tuodaan oikeudessa esiin. Siihen vaikuttaa niin moni asia: millainen syyttäjä on ja kuinka hän osaa asian esitellä. Myös puolustusasianajajan työskentelyä on kiinnostava seurata, joskus siinä yritetään vähän pestä mustaa valkoiseksi. Yleensä murha yritetään aina kääntää tapoksi.

Jallu Koiranen jätti oudon jäljen

Suomessa kuolemansyyn selvittäminen on joko lääkärin tai poliisin tehtävä. Jos kuolema on yllättävä, vainaja on tuntematon tai kuolema on sattunut muuten erityisissä olosuhteissa, tehtävän tekee poliisi.

Helsingin väkivaltarikosyksikön työntekijät käyvät vuosittain noin tuhannella kuolemantapauspaikalla. Helmikuun 14. päivä vuonna 2008 Juha Rautaheimo hälytettiin tällaiselle keikalle.

Rautaheimo istui Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön kahvihuoneessa, kun sisään käveli yksikön päivystäjä Kari Marttila ja kuulutti suureen ääneen, että Rautaheimon täytyy lähteä keikalle.

Kahvihuoneessa vitsailun kohteena vuosikaudet ollut Jallu Koiranen oli kuollut Diakonissalaitoksen Sällikodissa.

Rautaheimo oli luvannut tämän tehtävän hoitaa, mutta hän epäili keikkaa viimeiseen asti työkavereiden pilaksi.

– Kun sinne keikalle sitten lopulta jouduin, luulin että kyseessä on työkaverien järjestämä suuri kusetus, Rautaheimo sanoo.

Vaan ei ollut. Koiranen oli saapunut iltapäivällä Sällikotiin iloisessa humalassa. Hän ei valitellut vaivojaan eikä käytöksessä ollut mitään tavallisesta poikkeavaa.

Jallun kuolemasta ei ruumiinavauksessakaan löytynyt mitään rikokseen viittaavaa eikä suurempaa mystiikkaa. Hän vain kuoli.

Juha Rautaheimo omisti kirjastaan kokonaisen luvun Koiraselle, koska tämä oli kertakaikkiaan niin erikoinen hahmo. He olivat kohdanneet toisensa vuosikymmenten aikana niin monta kertaa, että Rautaheimo muisti Koirasen henkilötiedot ulkoa.

Vaikka toinen oli poliisi ja toinen rosvo, kaksikon välille kehkeytyi jonkinlainen pitkäkestoinen ystävyyssuhde.

– Luulen, että kaikki ikäluokkani poliisit Helsingissä tunsivat tai vähintään tiesivät Jalmari Koirasen. En ole varmaankaan ainoa, joka jäi häntä oudosti kaipaamaan.

Kuntoiluportaita rakennetaan vauhdilla ympäri Suomea. Porrasbuumin syy on selvä – portaissa kunto kohoaa tehokkaasti.

Portaiden nouseminen harjoittaa erityisesti alavartalon suuria lihaksia. Samalla myös hengityselimistö saa harjoitusta ja hapenottokyky paranee.

Porrastreeni on ylämäkitreeniä ja säännöllisellä harjoittelulla on mahdollista saada nopeita tuloksia. Portaat ovat usein kuitenkin mäkitreeniä turvallisempi harjoitusalusta, sillä ne ovat tasaiset ja tukevat.

Jotta porrastreenistä saisi kaiken hyödyn irti rikkomatta itseään, tulisi muutama asia ottaa huomioon.

1. Aloita omalta tasoltasi

Myös rapakuntoinen voi aloittaa kuntoiluporrastreenin. On tärkeä muistaa, ettei aluksi lähde haukkaamaan liian isoa palaa. Järkevällä ja huolellisella harjoittelulla välttää myöhemmät ongelmat lihaksissa tai nivelissä.

Portaiden nouseminen kannattaa aloittaa pienissä osissa jos aiempaa urheilutaustaa ei ole. Välissä voi huilata ja pitää taukoja jos tuntuu, että ei jaksa nousta ylös saakka. Treenin vaikeustason voi määrittää itse vauhtia ja tekniikkaa säätämällä.

Kokeneemmat liikkujat voivat ottaa treeniohjelmaan mukaan erilaisia lihaskuntoliikkeitä perinteisen porrasjuoksun lisäksi.

2. Muista verrytellä

Suoraan auton ratista ei kannata rynnätä kuntoiluportaisiin tekemään korkeasykkeistä treeniä. Kylmillä lihaksilla harjoitellessa saa nopeasti aiheutettua itselleen vahinkoa. Verryttelyä tulisi tehdä vähintään kymmenen minuuttia, jotta lihakset ehtivät lämmetä.

Ennen kovaa harjoittelua portaat kannattaa ensin ainakin kertaalleen kävellä ylös pienemmissä osissa. Välissä voi pitää pienen tauon.

Jos tulet treenipaikalle pyöräillen tai jalan, voit aloittaa porrastreenin heti saavuttuasi. Käveleminen ja hölkkääminen ovat hyvää alkulämmittelyä.

Treenaamisen lopuksi on syytä muistaa venytellä. Venyttelyssä voi käyttää apuna portaiden reunaa ja kaiteita. Venytteleminen hoitaa porrastreenissä rasittuneita lihaksia ja ehkäisee vammojen tai lihasjumitusten syntymistä.

3. Kiinnitä huomiota tekniikkaan

Väärin tehtynä kova porrastreeni saattaa olla hyödytöntä tai jopa aiheuttaa nivel- tai lihasongelmia. Suurimman hyödyn saamiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti pakaralihaksiin.

Portaita astuessa tulee pyrkiä astumaan portaalle kantapää edellä koko jalalla. Pakaralihaksen laiskotellessa porrastreeni tuntuu pakaran sijasta enemmän etureiden lihaksessa.

Keskivartalon tuki on tärkeää myös porrastreenissä. Erityisesti istumatyöläisten tulee kiinnittää huomiota oikeaoppiseen keskivartalon ja pakaralihasten treenaamiseen. Apua oikean asennon löytämisessä voi pyytää fysioterapeutilta tai liikunnanohjaajalta.

4. Treenaa monipuolisesti eri lihasryhmiä

Porrastreeni voi olla paljon muutakin kuin ylös ja alas juoksemista. Portaita voi nousta erilaisella askelluksella ja matkan varrella voi tehdä kyykkyjä, hyppyjä ja vaikka punnerruksia.

Portaiden nousu kehittää monipuolisesti reisi- ja pakaralihaksia, kun taas portaiden laskeutuminen tehoaa erityisesti etureisiin. Sivuttaisaskelilla ja kyykkyhypyillä harjoituksen tehoa saa kohdennettua jalkojen lihasten eri kohtiin. Askeltyyppejä kannattaa muutella, jotta treenistä saa mahdollisimman tehokkaan.

Jos ei nauti juoksemisesta, voi porrastreenistä silti löytää vaihtelua omaan treeniohjelmaan. Portaissa punnertamalla treenaa vaikka ylävartalon lihaskuntoa.

5. Huomioi oma terveydentilasi

Porrastreeni sopii myös esimerkiksi nivel- tai sydänvaivaiselle, kunhan terveydentilan ottaa treenatessa huomioon. Ennen harjoittelun aloittamista kannattaa keskustella oman lääkärin tai fysioterapeutin kanssa.

Harjoittelu tulee aloittaa varovaisesti. Jo muutaman portaan nouseminen voi olla riittävää treeniä, joka säännöllisesti tehtynä kohottaa kuntoa ja parantaa terveyttä.

Porrastreeni on hyödyllistä erityisesti iäkkäille henkilöille, joiden tavoitteena on kehittää ja ylläpitää liikkuvuutta. Portaita noustessa ja laskeutuessa harjoitusta saavat lihasten lisäksi nivelet.

Juttua varten on haastateltu Kontiolahden kunnan erityisliikunnanohjaaja Hanne Kankkusta sekä fysioterapeutti ja ammattivalmentaja Juhamatti Eskelistä.

Lue lisää:

Näin treenaat porrasjuoksua oikein – katso vinkit videolta

Porrastreenillä jalat ja pakarat timmiin kuntoon

Kokonainen treenikerta yhdellä välineellä – suosituilla kuntoportailla vedät samalla käsi-, vatsa- ja jalkatreenin

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on vanginnut kaksi veljestä todennäköisin syin epäiltynä kahdesta murhan yrityksestä.

Miesten epäillään ampuneen poliiseja Porvoossa sunnuntain vastaisena yönä ja pakomatkallaan sunnuntai-iltana.

• Yle seurasi oikeudenkäyntejä Itä-Uudenmaan käräjäoikeudesta Vantaalta suorassa lähetyksessä.
• Päivitimme myös tähän juttuun päivän tapahtumat hetki hetkeltä.
• Jutun pääkuvaa klikkaamalla pääset katsomaan lähetyksen.

25-vuotiasta ja 30-vuotiasta ruotsalaismiestä vaaditaan vangittavaksi epäiltyinä useista murhan yrityksistä.

Toisella miehistä on myös Suomen kansalaisuus.

Ensimmäinen vangitsemisistunto alkaa kello 13. Tuolloin on määrä käsitellä 25-vuotiaan miehen vangitsemista.

Toinen vangitsemisistunto pideteään kello 14. Tuolloin oikeus käsittelee 30-vuotiaan miehen vangitsemista.

Poliisi pitää miehet erillään poliisivankilassa, ja myös heidän vangitsemisistuntonsa pidetään erillään.

Epäillyillä on mahdollisuus osallistua oikeudenkäyntiin myös videoyhteyden avulla.

Mutta Ylen tietojen mukaan ruotsalaismiehet ovat tulossa itse henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin.

Poliisi aikoo vaatia vangitsemisoikeudenkäynnin käsittelyä salaisiksi.

Olisi suuri yllätys, jos Itä-Uudenmaan käräjäoikeus ei tähän suostuisi.

Tästä huolimatta Ylen tietojen mukaan oikeudenkäynnin alussa kuvaajat olisivat kuitenkin pääsemässä sisälle oikeussaliin aivan oikeudenkäynnin alussa.

Lopullisen päätöksen asiassa tekee Itä-Uudenmaan käräjäoikeus.

Tutkinnanjohtajalle ja epäiltyjen asianajajille monta kysymystä

Epäillyt tuodaan oikeussaliin takaoven kautta.

On myös hyvin pieni mahdollisuus, että he osallistuisivat oikeudenkäyntiin videoyhteydellä.

Tutkinnanjohtaja Kimmo Huhta-aho ja epäiltyjen asianajajat tulevat oikeussaliin pääovesta.

Heille media esittää useita kysymyksiä.

Ylen lähetyksen Vantaan oikeustalolta juontavat toimittajat Päivi Happonen ja Tulikukka de Fresnes.

Motiivista ei vieläkään tietoa

Poliisi on ollut hyvin vaitonainen tutkinnan yksityiskohdista.

Sunnuntain vastaisena yönä hätäkeskukseen tuli puhelu, jossa viitattiin tavanomaiseen omaisuusrikokseen. Poliisipartio saapui Porvoon teollisuusalueelle noin kymmenessä minuutissa.

Kun poliisipartio tuli paikalle, heitä vastassa olevat henkilöt alkoivat vaatia aseita poliisilta. Samalla poliiseja kohtaan alettiin ampua.

Poliisi on tutkintansa perusteella sitä mieltä, että tänään vangitsemisoikeudenkäyntiin saapuvat ruotsalaisveljekset olivat poliisipartiota vastassa sunnuntain vastaisena yönä.

Ruotsalaisveljekset saatiin kiinni takaa-ajon jälkeen Ikaalisissa sunnuntai-iltana.

Poliisi ei ole kertonut julkisuuteen mitään mahdollisista motiiviepäilyistä. Poliisi ei ole myöskään sanonut, epäileekö se poliisipartion joutuneen ansaan.

Tutkinnanjohtaja Kimmo Huhta-aho sanoi Ylelle keskusrikospoliisin tiedotustilaisuudessa sunnuntaina, että hätäkeskukseen soittanut henkilö on "mielenkiintoinen".

Tiistaina Ylen haastattelussa Huhta-aho sanoi, että hätäkeskukseen soittaja saattaa olla osallinen tapahtumaan.

Ruotsalaismedioiden mukaan hätäkeskukseen soitti toinen ruotsalaismiehistä, joita epäillään useista murhan yrityksistä. Suomen poliisi ei ole tätä vahvistanut.

Ammuskelussa loukkaantui kaksi poliisia.

Toisen vammat ovat vakavat, hän on edelleen sairaalahoidossa.

Lue lisää:

Missä Porvoon epäillyt liikkuivat sunnuntaina? Näin poliisi kommentoi pakomatkaa – tässä kolme kiinnostavaa kysymystä ampumistapauksesta

Pikkurikollinen, entinen vapaaottelija ja treenattu tyyppi – Nämä 5 asiaa tiedämme Porvoon epäillyistä ampujista

Poliisi on kuullut ampumisista epäiltyjä miehiä, "Hyvin on pärjätty puolin ja toisin" – Ylen tieto: Poliisipartio ei ehtinyt käyttää asetta

Ylen tieto: Porvoon epäillyt ampujat puhuvat suomea – Lehtitiedot: epäillyt ovat veljeksiä ja asuneet Suomessa

Uutista korjattu 29.8.2019 kello 15.00: Korjattu 25-vuotiaan vangitun miehen toinen nimi. Vangitun nuoremman veljen nimi on Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden ratkaisun mukaan Raymond Anthony Granholm. Poliisin vangitsemisvaatimuksessa hänen toinen nimensä oli Johannes.

Suopursun tuoksu, kivellä köllöttävä kyy ja termarikahvia eväskeksien kanssa järvimaisemassa – suomalaisilla on monenmoisia syitä mennä kansallispuistoon, ja lauantaina vietettävä Suomen luonnon päivä tarjoaa jälleen yhden.

Kansallispuistokäyntien määrä kasvaa rajusti, sillä reilussa kymmenessä vuodessa luku on Metsähallituksen tilastojen mukaan kaksinkertaistunut. Viime vuonna käyntejä Suomen 40 kansallispuistossa oli ennätykselliset 3,2 miljoonaa.

Tuoksuvien suokasvien ja levollisten kyiden lisäksi kansallispuistoissa voi tulla vastaan myös tulentekokiellon aikaan yksinään savuava nuotio, palanen sinistä suklaapatukan käärettä keskellä polkua ja irrallaan juokseva koira. Sosiaalisen median retkeilyryhmissä on pitkin kesää jaettu kokemuksia kansallispuistokävijöistä, joille säännöt eivät ole tuttuja tai jotka eivät niistä välitä.

Kun väkijoukko kasvaa, joskus myös tyhmyys tiivistyy, vahvistavat sekä Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Timo Tanninen että Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola.

– Ehkä vähän on löystymistä, Tanninen sanoo viitaten kävijöiden käytökseen.

Mitään valtavaa kasvua ilkivalta- tai roskaustapauksissa ei ole Tannisen mukaan tullut, ja esimerkiksi koirat pidetään nykyään aiempaa kuuliaisemmin kytkettyinä, kuten kuuluukin.

Tarvetta rakenteille, opastukselle ja valvonnalle

Kansallispuistojen suosion kasvu on sekä Tannisen että Veistolan mielestä positiivinen ongelma.

– Sehän se on kansallispuistojen tarkoituskin, Veistola muistuttaa nauraen.

– Kansallispuistot on perustettu nimenomaan luonnonsuojelun ja virkistyskäytön yhdistämiseksi, ja ne ovat olleet iso investointi.

Suurin osa väenpaljouden tuomista ongelmista liittyy siihen, että esimerkiksi 10–15 vuotta sitten tehdyt rakenteet eivät kestä nykyistä käyttömäärää. Resurssivajeen vuoksi Metsähallitus on muun muassa purkanut huonokuntoisia pitkospuita, kun uusimiseen ei ole ollut rahaa.

Monet positiivisen ongelman lieveilmiöistä olisivatkin Tannisen ja Veistolan mukaan korjattavissa lisäresursseilla. Täpötäysiksi asioidut puukäymälät ja lahoavat lintutornit ovat kipeästi huollon tarpeessa, ja samalla opastusta ja reittejä on pidettävä kunnossa, jotta ihmisiä voidaan lempeästi ohjata toimimaan oikein. Tanninen huomauttaa, että esimerkiksi luvaton nuotio tehdään yleensä silloin, kun varsinaiselle nuotiopaikalle on jonoa, ja polttopuuta otetaan laittomasti maasta ja elävistä puista, kun klapivarasto on tyhjänä.

Puutteelliset opasteet saavat myös väen eksymään pois merkityiltä reiteiltä, mikä aiheuttaa maaston kulumista.

– Jos vaikkapa jyrkänteessä ei ole selkeää polkua, reitti lähtee helposti leviämään. Siitä tulee aika ikävän näköistä, Tanninen sanoo.

Luvattomiin nuotioihin, irrallaan juokseviin koiriin tai vääriin paikkoihin parkkeeraamiseen auttaisi valvonta, mutta senkin lisääminen on resurssikysymys. Jo pelkkää korjausvelkaa on tällä hetkellä kymmeniä miljoonia euroja.

Nuuksiossa jonot, vähän kuin Venetsiassa

Kävijäpaine ei kohdistu tasaisesti kaikkiin kansallispuistoihin. Mitä vaikeampi puistoon on päästä ja mitä huonommat julkiset yhteydet ovat, sitä harvemmassa ovat kävijät. Erityisen ruuhkaisia ovat kasvukeskusten liepeillä Etelä-Suomessa sijaitsevat, mutta kooltaan kävijämäärään suhteutettuna pienet puistot, kuten Espoon Nuuksio.

– Ruuhkista käytävä keskustelu keskittyy usein juuri Nuuksioon. Siellä jonot ovat välillä vähän kuin Venetsiassa, Veistola sanoo naurahtaen.

Veistolan mielestä ruuhkia voisi hellittää kolmella keinolla. Ensinnäkin Uudellemaalle olisi syytä saada lisää kansallispuistoja, jotta kävijämäärät jakautuisivat nykyistä useamman alueen kesken. Luonnonsuojeluliitto onkin ehdottanut esimerkiksi Kirkkonummen Porkkalaa kansallispuistoksi. Nykyisiä kansallispuistoja voisi myös laajentaa, jolloin sekä reittejä että suojeltuja paikkoja mahtuisi alueelle enemmän.

Toinen keino on niin kutsuttu vyöhykkeistäminen. Hoito- ja käyttösuunnitelmissa ihmiset ohjattaisiin esimerkiksi pitkospuiden, taukopaikkojen ja valmiiden reittien avulla entistä selkeämmin niille alueille, jotka kestävät kulutusta, ja syrjäseudut saisivat olla rauhassa.

– Se olisi vähän kuin vuoroviljelyä. Jos jokin paikka alkaa kulua, se laitetaan hetkeksi lepäämään, Veistola kuvailee.

Kolmas tapa olisi vahvistaa Metsähallituksen resursseja ja siten huolehtia siitä, että kävijöitä houkutellaan palveluilla ja reittivalinnoilla oikeisiin paikkoihin. Veistola korostaa, ettei kyse ole vain kieltämisestä vaan ”salakavalasti ohjaamisesta”.

Hallitusohjelma lupaa tilanteeseen parannuksia. Ohjelmaan kuuluu muun muassa korjausvelan vähentäminen, luontopalveluiden perusrahoituksen korottaminen ja kansallispuistoverkoston laajentaminen.

Kansallispuiston brändi on laadun tae

Kiinnostus kansallispuistoja kohtaan joka tapauksessa ilahduttaa sekä Metsähallitusta että Luonnonsuojeluliittoa. Tanninen ja Veistola kuvailevat kansallispuistoa kovaksi brändiksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Kansallispuistot vetoavatkin monenlaisiin kävijöihin. Koska luonto on niissä osin koskematonta, luontoharrastajat ja paljon ulkoilua harrastavat voivat kansallispuistoissa ihastella muutakin kuin talousmetsää. Kokemattomille retkeilijöille puistot taas ovat turvallisia vaihtoehtoja opasteineen ja kulkemista helpottavine rakenteineen.

– Kansallispuisto on yleisesti tunnettu ja tunnustettu laadun tae, ja uusavutonkaan ei eksy helpolla. Lisäksi kukin puisto on perustettu syystä, eli ne ovat oikeasti todella hienoja paikkoja, Veistola sanoo.

Tanninen huomauttaa, että kävijöiden houkutteleminen on myös luonnonsuojelun etu. Hän korostaa luonnossa liikkumisen positiivisia vaikutuksia ja omakohtaisen luontosuhteen merkitystä muun muassa sille, kuinka kiinnostuneita ihmiset yleensä ovat ympäristöstään.

Kävijämäärät Suomen kansallispuistoissa eivät myöskään ole likimainkaan samaa luokkaa kuin monissa puistoissa maailmalla.

– Ei meidän pidä massamatkailua tavoitella, mutta kyllä sekaan edelleen mahtuu. Viivan alle jää iso plussa, Tanninen kannustaa.

Maailman ensimmäinen jäänmurtamiseen tarkoitettu moottoroitu irtokeula on laskettu tällä viikolla vesille Naantalissa.

Väylä, eli entinen liikennevirasto kertoo tiedotteessaan, että koeajojen jälkeen irtokeula matkustaa Saimaalle, jossa se murtaa jäätä tulevana talvena. Keula rakennettiin Naantalissa Turun Korjaustelakalla.

Irtokeula on tarkoitus kytkeä sitä työntävään hinaajaan. Mitoitus on Väylän mukaan suunniteltu siten, että hinaaja-irtokeula-yhdistelmä pystyy toimimaan Saimaan alueella ja Saimaan kanavassa jäänmurtajana. Puskijana toimii Alfons Håkans AS:n hinaaja Calypso, johon tehdään tarvittavat modifioinnit, jotta siihen voidaan kytkeä irtokeula.

Jäänmurtoon tarkoitettu irtokeula on osa Väylän ideoimaa ja EU:n rahoittamaa talvimerenkulun kehittämishanketta.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Tekniikan Maailma.

Imatralainen Mirva Sukhanov on käynyt Venäjällä, lähinnä Svetogorskissa jo yli 20 vuoden ajan. Hän on tuonut sieltä omaan käyttöönsä lähinnä lakkaa, karpaloita ja kanttarelleja.

– Ne ovat Suomessa kalliimpia ja niitä on huonommin saatavilla kuin Venäjällä, Sukhanov kertoo.

Syyskuun alusta lähtien marjojen tuonti Venäjältä Suomeen hankaloituu, sillä niiden mukana pitää olla kasvinterveystodistus. Se vaaditaan jatkossa mustikoilta, puolukoilta, juolukoilta, karpaloilta, mansikoilta herukoilta, karviaisilta ja vadelmilta. Marjastajissa muutos on aiheuttanut harmistusta.

– Moni tuttavapiirissäni harmittelee muutosta, sillä kaikki ovat tuoneet kuitenkin vain vähäisiä määriä omaan käyttöönsä, Sukhanov sanoo.

Taudit ja tuhoojat kuriin

Päätös kasviterveyden tiukentamisesta perustuu EU:n kasvinterveysdirektiivin muutokseen. Sen myötä tiettyjen kasvien, kasvituotteiden ja maa-aineksen kasvinterveydelliset tuontivaatimukset tiukkenevat.

Esimerkiksi marjojen puhtaus myös Venäjän Euroopan puoleiselta alueelta täytyy siis jatkossa todistaa alkuperämaan tai lähettäjämaan viranomaisen myöntämällä kasvinterveystodistuksella.

Tavoitteena on suojella kasveja erilaisilta taudeilta ja tuhoojilta.

– Tiukennuksella pyritään puuttumaan riskeihin eli ehkäisemään ennalta kasvintuhoojien leviäminen EU:n alueen tuotantoon tai luonnonkasveihin, kertoo Ruokaviraston ylitarkastaja Sari Haikola.

Kasvinterveystodistuksen myöntää tarkastuksen perusteella matkailijan niin sanotun lähettäjämaan kasvinterveysviranomainen, eli Venäjältä Suomeen tuotaessa Venäjän kasvinterveysviranomainen.

– Tuon venäläisen kasvinterveystodistuksen hintaa emme vielä tiedä, Haikola toteaa.

"Erittäin vaikea hankkia"

Myös tullissa odotetaan lisää tietoa venäläisestä kasvinterveystodistuksesta, kun muutos käynnistyy.

– Käsitykseni mukaan yksityishenkilön on sitä erittäin vaikea hankkia, sanoo tulliylitarkastaja Tiia Sulander-Seppänen.

Imatralainen Mirva Sukhanov uskoo, että muutoksen myötä marjojen tuominen Venäjältä vähenee tai jopa loppuu kokonaan. Sukhanov arvelee harvan tietävän, mistä kasvinterveystodistuksen voisi edes saada – saati, että vaivautuisi sitä hakemaan.

– Puhun sujuvasti venäjää, joten täytyy kysellä, mistä tuon todistuksen mahdollisesti saisi ja mitä se maksaa, Sukhanov sanoo.

Matkustaja saa kuitenkin vielä hetken aikaa tuoda omaan käyttöönsä marjoja enintään kolme kiloa ilman kasvinterveystodistusta Venäjän Euroopan puoleiselta alueelta. Siirtymäaika loppuu 14. joulukuuta, jolloin kasvinterveystodistus tarvitaan Ruokaviraston listaamille kasveille aina.

Kasvinterveystodistus on sen jälkeen pakollinen myös kaikille taimille, joillekin vihanneksille ja hedelmille. Henkilön, joka tuo näitä tuotteita säännöllisesti, on myös kuuluttava kasvinsuojelurekisteriin.

Marjojen määrä saattaa vähentyä

Tähän asti kasvinterveystodistusvaatimus ei ole koskenut mustikan, puolukan, karpalon, juolukan, herukan ja karviaisen osalta Venäjän Euroopan puoleista aluetta, joten niitä sai tuoda 10 kiloa omaan käyttöönsä. Suuremmilta määriltä vaadittiin kasvinterveystodistus.

Samoja marjoja sai tuoda EU:n ulkopuolelta omaan käyttöön kolme kiloa ilman kasvinterveystodistusta.

Mansikalta ja vadelmilta ei vaadittu kasvinterveystodistusta mistään EU:n ulkopuolelta tullessaan, joten niitäkin sai tuoda omaan käyttöön 10 kiloa.

Tulliylitarkastaja Tiia Sulander-Seppänen kertoo, ettei tullissa ole tietoa siitä, miten suurta määrää marjantuojia tai marjoja muutos lopulta koskee.

– Tulli ei ole tilastoinut matkustajien mukana tulevia marjoja, Sulander-Seppänen sanoo.

Myös hän arvelee, että muutoksen myötä matkustajien mukana tulevien marjojen määrä saattaa vähentyä.

– Tuotavien marjojen määrä kannattaa joka tapauksessa pitää joulukuun puoliväliin saakka enintään kolmessa kilossa, ettei marjoja tarvitse ruveta hävittämään tullissa, Sulander-Seppänen neuvoo.

Marjojen menetys tai jopa sanktioita

Tulli hoitaa marjojen tarkkailua muun matkustajavalvonnan ohessa.

Rangaistus liian suuresta marjojen määrästä tai ilman kasvinterveystodistusta tuoduista marjoista on marjojen menetys.

– Toistuvasta määräyksen vastaisesta toiminnasta voidaan rangaista, Sulander-Seppänen sanoo.