Käräjätuomari Paula Virrankoskea on uhattu hirttämisellä, hänen osoitetietojaan on urkittu ja häntä on solvattu sosiaalisessa mediassa muun muassa lahtariämmäksi ja natsisiaksi.

Virrankoski on myös Varsinais-Suomen käräjäoikeuden työsuojelupäällikkö, joten hänen tietoonsa tulee koko ajan ilmoituksia tilanteista, joissa on väkivallan uhkaa.

“Tullaan järeillä aseilla istuntoon ja pannaan paikat matalaksi.” “Tiedän, missä koulussa sun lapset käy.” “Raiskaan sun lapsen.”

Virrankoski sanoo, että on paljon on ihmisiä, jotka pyrkivät ottamaan yhteyttä tuomareihin ja vaikuttamaan asiansa käsittelyyn. Epäasiallisia yhteydenottoja vireillä olevissa asioissa tulee puhelimella ja sähköpostilla. Lisäksi sosiaalisessa mediassa pyritään vaikuttamaan.

– Sosiaalinen media on laaja suo. Ei voi tietää, kuka viestejä lähettää. Maalittaminen on rankkaa vaikuttamista lainkäyttöön, se on pelottavaa.

“Maalittaminen on tullut jäädäkseen”

Virrankoski huomauttaa, että tuomarin on ratkaistava jokainen juttu, joka tulee pöydälle. Päätösten kirjoittaminen on puhdasta lain soveltamista eivätkä tuomarit itse "keksi mitään", korostaa hän.

– Maalittaminen on ilmiö, joka on tullut jäädäkseen. En usko, että se mihinkään häipyy. Jos sille ei tehdä jotakin, niin se tulee vain pahenemaan ja lisääntymään.

– Mikä on se viimeinen pisara, joka vaaditaan, että asialle tehdään jotakin? Pitääkö tapahtua jotakin todella vakavaa ennen kuin aletaan miettiä näitä asioita?

Virrankoski sanoo, että koskaan ei voi tietää, mikä käynnistää häirinnän. Hän ottaa kaikki uhkaukset vakavasti.

Virrankoskea hirttotuomiolla uhannut tuomittiin vankeusrangaistukseen. Virrankosken osoitetietoja urkkinut henkilö surmasi pari vuotta myöhemmin poliisin.

Tuomareiden maalittamisesta voit lukea lisää tästä jutusta:

Ulostetta ja tuhkaa postipaketissa kotiin – Tuomareiden häirintä ja painostaminen on koventunut

Lakimiesliitto haluaa kiireellisiä toimia

Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja Antero Rytkölä on huolissaan maalittamisen kohteeksi joutuvien jaksamisesta ja viranomaisten toiminnan uskottavuudesta.

Lakimiesliitto kiirehtiikin Lakimiespäivillä Helsingissä maalittamisen säätämistä rangaistavaksi teoksi.

Rytkölä haluaa, että lainsäätäjä asettaa selkeät rajat. Viranomaisten toimintaa saa arvostella kun pysytään asiassa. Mutta henkilön ja hänen läheistensä loukkaaminen ja tietojen urkkiminen ja levittäminen eivät ole sallittua, korostaa Rytkölä.

Oikeusministeriölle on tehty jo kaksi esitystä lainsäädännön muuttamiseksi, mutta asia ei ole edennyt.

Toisessa niistä korostetaan, että maalittamisessa ei ole kyse vain virkamiehiin kohdistuva ilmiöstä, vaan kohteeksi joutuu työnsä vuoksi myös muita.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) ei ole ottanut kantaa mahdollisiin lakimuutoksiin.

Syyttäjiä leimataan tolloiksi

Maalittamisen kohteeksi ovat joutuneet tuomareiden lisäksi muun muassa poliisit ja syyttäjät.

– Nimeäni on levitetty netin keskustelupalstoilla ja ihmisiä on pyydetty kertomaan ja levittämään minua koskevaa tietoa. Kanssani käytyjä puhelinkeskusteluja on striimattu Youtubeen, kertoo aluesyyttäjä Heikki Stenius omista kokemuksistaan.

Yksi maalittajista laati tietojen saamiseksi Steniuksesta etsintäkuulutuksen sosiaaliseen mediaan.

– Minusta on myös kirjoitettu halventavaan tyyliin keskustelupalstoilla ja toiminnastani on tehty useita perättömiksi osoitettuja rikosilmoituksia.

Stenius sanoo, että etenkin isojen juttujen syyttäjistä pyritään luomaan kuvaa täysinä tolloina.

Syyttäjien maalittamisesta voit lukea lisää tästä jutusta:

Kysely: Syyttäjät joutuvat yhä useammin vihapuheen ja maalittamisen kohteeksi – oikeussalissa on jopa käyty päälle

Maalittamisen vaikutuksista voidaan vihjailla

Antero Rytkölä ei usko, että viranomaisten häirintä olisi vaikuttanut heidän päätöksiinsä.

– En usko, että maalittamisella tosiasiallisesti on vaikutusta tällä hetkellä. Mutta olen huolestunut tilanteesta jatkossa koko yhteiskunnan kannalta.

Rytkölä huomauttaa, että erilaiset järjestäytyneet tahot voivat vihjailla, että poliisi, syyttäjät ja tuomarit eivät ole ottaneet tiettyjä juttuja käsittelyyn tai ovat tehneet heille suotuisia ratkaisuja painostuksen vuoksi.

– Jos ihmisille syntyy tällainen käsitys, se rapauttaa luottamusta viranomaistoimintaan.

Rytkölä: Vastuun tulisi olla työnantajalla

Rytkölä korostaa, että maalittamisen kriminalisointi olisi tehokas viesti siitä, että se ei ole hyväksyttävää.

Hän sanoo, että kyse on myös työsuojelusta – valtiolla työnantajana tulisi olla vastuu työntekijöistään.

– Maalittamisesta tulee tehdä yleisen syytteen alainen rikos. Velvollisuus puuttua siihen olisi työnantajalla, ei yksittäisellä virkamiehellä.

Tällä hetkellä maalittamistapaukset käsitellään rikosoikeudellisesti esimerkiksi kunnianloukkauksena, laittomana uhkauksena tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Maalittamisen kohteeksi joutuvien on itse tehtävä rikosilmoitus.

Rytkölä on huolissaan esimerkiksi tuomareista, jotka kokevat työnsä jo nyt raskaaksi.

– Maalittaminen voi aiheuttaa sen, että kamelin selkä katkeaa.

Asianajajille maalittaminen ei ole iso ongelma

Tuomariliiton ja Syyttäjäyhdistyksen lisäksi myös Asianajajaliitto on selvittänyt jäsentensä kokemuksia maalittamisesta.

Liiton varapuheenjohtaja Hanna Räihä-Mäntyharju sanoo, että vain pieni osa vastasi kyselyyn.

Hänen mielestään tämä viittaa siihen, että maalittaminen ei ole niin iso ongelma kuin esimerkiksi tuomareilla ja syyttäjillä.

– Asianajajien rooli on erilainen, koska ajamme asiakkaan asiaa. Maalittamista ilmenee jossakin määrin, mutta ei voi puhua laajamittaisesta ongelmasta.

– Pahinta on se, jos maalittamiseen päästään siihen tulokseen, mitä sillä haetaan. Vaikka yksittäisessä asiassa ei voida vaikuttaa, mutta jos maalittaminen aiheuttaa sen, että ihmisiä siirtyy toisiin tehtäviin, se on vakavaa.

Asianajajia uhkaillaan

Räihä-Mäntyharju sanoo, että maalittamista enemmän asianajajat kokevat suoria vihamielisiä purkauksia ja aggressiivista käytöstä. Räihä-Mäntyharjun tavoin perheoikeudellisia asioita hoitavat asianajajat voivat joutua uhkaaviin tilanteisiin.

– Joskus lasten huoltoriidat voivat kärjistyä hyvinkin pahoiksi. Omaisuuden ositukset avioerotilanteessa, kuolinpesän pesänselvitykset ja perinnönjaot sekä konkurssipesän pesänhoitajat, niissä riski on suurempi.

– Urallani on ollut kaksi tapausta, joissa minua on uhattu väkivallalla, jos en toimi tietyllä tavalla.

Toisessa niistä toimistolle palkattiin vartija pesänselvityksen ja perinnönjakokokouksen ajaksi.

Räihä-Mäntyharju sanoo, että asianajajat ovat kokemansa uhan vuoksi jättäneet jonkin verran toimeksiantoja vastaanottamatta eikä tällaista saisi tapahtua oikeusvaltiossa.

Lue myös:

Työryhmä esittää kansallista vihapuheen vastaista toimintaohjelmaa – Ehdotuksissa mukana myös lakimuutoksia

Nyt "maalitetaan" tuomareita ja syyttäjiä – Vaaliehdokkaat haluavat vihapuheen rikoslakiin, mutta kaikille linjan kiristäminen ei sovi

Poliisi esittää lakimuutosta kiusaamisen ja uhkailun estämiseksi: Poliisin nimi pois virkapuvusta ja virkamerkistä

Oikeusministeri: Jos joutuu pelkäämään oman työnsä tekemistä, mennään sananvapauden vaarantamisen rajalle

Britannia ja EU palaavat neuvottelupöytään Britannian erosopimuksen muuttamiseksi vain muutama päivä ennen ratkaisevaa huippukokousta. Uutistoimisto Reutersin siteeraamien diplomaattilähteiden mukaan EU:n brexit-neuvottelija Michel Barnier on saanut 27 jäljellejäävältä jäsenmaalta luvan avata uudelleen neuvottelut Britannian kanssa.

Nyt käynnistyvä intensiivinen neuvotteluvaihe käydään salassa. Reutersin lähteen mukaan neuvottelutunnelin päässä on hyvin pieni valo, eli toivoa sopimuksen saavuttamiseksi on. Myös sanomalehti Guardianin lähteet vahvistavat, että Barnier on saanut jäsenmailta neuvotteluluvan.

Barnier oli kokouslähteiden mukaan sanonut, että Britannia on nyt hyväksynyt ajatuksen, että EU:n tulliliiton ulkoraja ei voi kulkea Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalla. Tästä syystä hän oli suosittanut neuvotteluiden avaamista uudelleen.

Barnier tapasi Britannian neuvottelijan Stephen Barclayn aamulla. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk sanoi aiemmin tänään, että sopimus on yhä mahdollinen.

Osittainen läpimurto seuraa Britannian ja Irlannin pääministerien Boris Johnsonin ja Leo Varadkarin tapaamista eilen torstaina. Vielä alkuviikosta sovun mahdollisuutta luonnehdittiin Lontoossa olemattomaksi.

Britannian parlamentin alahuone on toistamiseen torjunut vuosi sitten valmiiksi neuvotellun erosopimuksen. Pääministeri Johnson esitti sopimukseen viime viikolla muutoksia, jotka EU torppasi. Johnson ehdotti, että Pohjois-Irlanti pysyisi EU:n sisämarkkinoilla, mutta jäisi tulliliiton ulkopuolelle.

Eilisessä tapaamisessa Johnson oli tiettävästi muokannut ehdotustaan tavalla, joka sai ainakin pääministeri Varadkarin suhtautumaan sopimuksen hyväksymiseen entistä toiveikkaammin.

Reutersin diplomaattilähteet kertovat, että Britannia olisi nyt valmis tekemään Pohjois-Irlannin tullitarkastukset Irlanninmeren satamissa Irlannin saarta halkovan maarajan sijaan.

EU-maat käsittelevät brexit-tilannetta ensi viikon torstaina. Britannian on määrä erota EU:sta 31. lokakuuta. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun EU menettää jäsenmaan.

Jarmo Mustosen kalaverkkoon tarttui keskiviikkona erikoinen saalis Kotkan edustalla.

– Katselin, että mikähän tonnikalan poikanen sinne verkkoon on eksynyt, Mustonen nauraa.

Mustosella oli Santalahden edustalla kolme verkkoa. Vain yhteen niistä oli tullut saalista – kala oli tuon verkon ainoa saalis. Kymmenen vuotta kalastusta harrastaneella Mustosella ei ollut aavistustakaan, mikä kala oli kyseessä.

– Vahva kala se oli, koska se oli pyörittänyt verkon pään niin sotkuun, että se oli kuollut verkkoon.

Tavataan harvoin

Kotkan Maretariumissa kala tunnistettiin makrilliksi. Makrillia esiintyy normaalisti Itämeressä Gotlannin eteläpuolella. Suomessa se on harvinainen näky.

– Suomen vesialueilla sitä tavataan harvoin, ei edes joka vuosi, Maretariumin toimitusjohtaja Sari Saukkonen kertoo.

Saukkosen mukaan Maretariumiin saadaan usein tunnistettavaksi erikoisia kala- ja rapusaaliita. Nyt saatu kala oli kuitenkin myös kokonsa puolesta erityislaatuinen.

– Makrilli osoittautui todennäköisesti suurimmaksi makrilliksi, joka Suomesta on saatu, sillä se painaa 610 grammaa ja on 40 senttimetriä pitkä.

Normaalisti makrilli on noin 20 senttimetriä pitkä.

Pakastimeen odottamaan tutkimuksia

Ennätyskala ei päätynyt pannulle, vaan se jäi Maretariumiin tutkittavaksi.

– Laitoimme sen pakastimeen säilöön, että sen suomut säilyisivät, Saukkonen kertoo.

Kalan suomuista voidaan tutkia esimerkiksi kalan ikä. Makrilli viedään myös Suomen ennätyskalalautakunnan tarkastettavaksi, jossa varmistetaan virallisesti, onko kyseessä ennätyskala.

Lautakunta kokoontuu vain kaksi kertaa vuodessa, joten kala täytyy säilöä hyvin ennen seuraavaa kokoontumista.

Saukkonen ei osaa sanoa syytä sille, miksi makrilli on päätynyt Kotkaan.

– Nyt ei ole ollut sellaista suolapulssiakaan, jonka mukana kaloja kulkeutuu yleensä eteläiseltä Itämereltä ja Atlantin suunnalta.

Saukkosen mukaan erikoista on myös se, että verkkoon jäi vain yksi makrilli.

– Yleensä makrillit liikkuvat parvissa.

Sinä iltana Senja Raappana oli taas kipeä. Hän pelasi kuitenkin innoissaan lautapelejä äitinsä Varpu Hintsasen, tämän miehen Sami Hintsasen ja tyttären Amandan kanssa.

Senja halusi pelata vielä Afrikan tähteä. Kello alkoi kuitenkin olla yöllä jo kaksitoista.

– Nyt tytöt oikeasti pitää siirtyä jo unten maille, vaikka on kesäloma. Jatketaan huomenna, äiti Varpu Hintsanen sanoi.

Senja halusi pelata heti aamulla Afrikan tähteä. Näin sovittiin ja peli jätettiin pöydälle.

Peliä ei koskaan ehditty pelata. Senja kuoli aikaisin seuraavana aamuna viime kesäkuussa.

Elämä oli yhtäkkiä säpäleinä

Senjan syöpä tuli yllätyksenä kolmisen vuotta sitten. Yksityinen lääkäri luuli, että vatsakivut johtuvat umpisuolesta. Sairaalan päivystyksessä selvisi hyvin pian, että sairaus on jotakin ihan muuta.

Yhtäkkiä Varpu Hintsanen makasi lapsensa vieressä patjalla lasten syöpäosastolla. Sitä yötä hän ei ikinä unohda. Miten ihmeessä tässä näin kävi?

– Elämän piti olla kaikilla tavoilla hirvittävän hyvin, mutta se olikin täysin säpäleinä. Elämässä ei ollut mitään sellaista, mitä siinä luulin olevan vielä aamulla.

Varpu Hintsanen oli tavannut vuosi aikaisemmin ihanan miehen, musiikista ja teatterista tutun Sami Hintsasen. Yläkerran remontti Akaassa oli valmistunut ja kaikilla uusperheen lapsilla oli omat huoneet.

Elämän piti tasoittua ja hymyillä ja sitten tapahtui se pahin mahdollinen.

Iloa surun keskelle

Varhaisessa vaiheessa hoitoa Hintsaset tekivät päätöksen. Senja rakasti ihmisiä ja juhlia, värejä, naurua, huumoria ja iloa. Perhe halusi tuoda niitä hänen elämäänsä.

– Minun tehtäväni äitinä on tukea lasta ja muuta perhettä ja tuoda iloa surun keskellä lapselle, Varpu Hintsanen päätti.

Perhe päätti nauttia jokaisesta päivästä ja tehdä jokaisena päivänä jotain kivaa niillä reunaehdoilla kuin hoidosta oli.

Joka päivä Hintsaset miettivät, mitä kivaa tänään voitaisiin tehdä. Tämä oli samalla keino olla musertumatta surun alle.

Psykiatrisena sairaanhoitajana Varpu Hintsanen tiesi, että surua on pakko pilkkoa. Mitä suurempi suru, sitä enemmän sitä pitää palastella. Joskus riittää, että selviää minuutin eteenpäin hajoamatta.

Lapsen sairaus näytti, ettei elämää voi suunnitella.

– Yhdessä hetkessä kaikki hienot viisivuotissuunnitelmat voivat olla mennyttä. Riittää kun selviän hetkestä ja selviän tästä päivästä. Sen enempää minun ei tarvitsekaan.

500 perhettä menettää lapsensa vuosittain

Vuosittain vajaat 500 perhettä menettää alaikäisen lapsensa. Näistä noin 160 on kohtukuolemia.

Näin sanoo toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki valtakunnallisesta vertaistukijärjestöstä Käpy-Lapsikuolemaperheet ry:stä.

– Kaikilla on lupa surra omalla tavallaan. Joku haluaa puhua asiasta paljon esimerkiksi vertaistukiryhmässä, toinen purkaa suruaan yksin metsässä tai työtä tehden. Suru ei noudata mitään tiettyä kaavaa tai aikataulua, Uittomäki sanoo.

Varsinkin akuutissa tilanteessa yhdestä hetkestä ja yhdestä päivästä eteenpäin meneminen on tärkeää.

– Voi ajatella, että keskityn hengittämiseen ensin aamupalasta lounaaseen saakka ja mietin vasta sitten seuraavaa hetkeä. Kun huomaan, että selvisin lounaaseen saakka, voin ajatella, että seuraava etappi on iltapala.

Surun alussa on tärkeää yrittää huolehtia ihan perusasioista: siitä että syö ja nukkuu niin hyvin kuin mahdollista.

– Läheiset voivat tehdä surevalle ruokaa tai käydä kaupassa ja tarjota tällaista konkreettista apua. Pikku hiljaa helpommat hetket lisääntyvät.

Asiantuntijoiden mukaan lapsen kuoleman jälkeen vanhempien toimintakyvyn palautumiseen voi mennä 3–4 vuotta. Suru ei kuitenkaan katoa tämänkään jälkeen.

Yksin on vaikea jaksaa

Varpu Hintsanen kertoi rehellisesti tilanteesta blogissaan ja Instagramissa. Hän tiesi, ettei selviäisi surusta yksin.

– Jos yhdelle annetaan jäävuoren kokoinen kivi syliin, sen alle tuupertuu. Sama on tässä. Jos annetaan järisyttävä taakka kantaa, on vaikea kantaa sitä yksin. Sitten kun siinä on tutut ja jopa tuntemattomat kantamassa taakkaa, se on huomattavasti kevyempi kantaa.

Miehensä julkisuutta seurannut Varpu Hintsanen oli varautunut siihen, että tapa ei miellytä kaikkia. Puhumalla julkisesti asioista avaa oman tragediansa ja antaa ihmisille aseet satuttaa.

– Tästä syystä moni ei halua jakaa liiaksi omistaan. Mieluiten kerrotaan julkisesti hyviä asioita.

Kun Varpu Hintsanen kertoi lapsen syövästä, ihmiset välittivät ja alkoivat tarjota apua. Juhlia rakastavalle Senjalle järjestettiin omat festivaalit, järjestyi yö sviitissä ja matkoja.

Kun Varpu Hintsasen omat voimat eivät riittäneet, löytyi aina joku, joka jaksoi. Viimeisimmät juhlat vietettiin päivä ennen Senjan kuolemaa.

– Niihinkin juhliin hän jaksoi valita tarkkaan vaatteensa ja korvakorunsa ja laittoi saamansa kukkaseppeleen päähän. Voimat olivat vähissä ja kipuja paljon. Siitä huolimatta hän halusi juhlia. Niin kuin jokaisena muunakin päivänä, Hintsanen kertoi blogissaan.

Senjan viimeisten viikkojen aikana oli esimerkiksi koulunpäätösjuhlat, stipendijuhlat, markkinat omassa pihassa, pizzajuhlat ja puutarhajuhlat.

"Keskitymme elämään, emme kuolemaan"

Varpu Hintsanen laskee kuvanneensa tyttärestään lähes 50 000 kuvaa. Ne kertovat eletystä elämästä.

– Me keskitymme elämään, emme kuolemaan, Hintsanen kertoi blogissaan lokakuussa 2018.

Annoin ohjeet, jos Senja kuolee ja sekoan. Minut pitää toimittaa hoitoon, vaikka vastustaisin. Varpu Hintsanen

Samalla kertaa hän oli täysin musertunut, koska hän oli kuullut tyttärensä syövän uusiutuneen. Tyttären haaveiden toteuttamisesta tuli yhä tärkeämpää.

Varpu Hintsanen työnsi mielessään vihan, surun, katkeruuden, pelon ja pettymyksen pois kuin laatikon kaappiin. Välillä tunteet pyrkivät ulos.

– Päättäväisesti työnnän ne takaisin tietäen, että jonakin päivänä ne sieltä väkisin tulevat ja minun on annettava niiden tulla, painittava ja katsottava kumpi voittaa – minä vai ne. Mutta sen aika ei ole nyt, Hintsanen kirjoitti blogiinsa.

Lopulta toivoa ei enää annettu. Varpu Hintsanen halusi saattohoitaa lapsensa kotona. Niin hän tekikin aina siihen aamuun asti, kun Afrikan tähti jäi pöydälle.

Senja Raappana menehtyi 18. kesäkuuta 2019 kahdeksanvuotiaana.

Suunnitelma, jos äiti romahtaa

Syöpäsairaalla on usein pahoja kipuja, niin Senjallakin. Oman lapsen tuskan seuraaminen oli äärimmäisen raskasta.

– Kun kaikki päättyy, eikä ole kipuja ja laskeutuu rauha, ensimmäinen primääritunne on helpotus; nyt minun lapseni ei kärsi enää. Se tunne menee äkkiä ohi ja iskee loputtomuus ja lohduttomuus. Nyt tämä oli tässä.

Varpu Hintsanen oli tehnyt puolisolleen ja läheisille kavereilleen etukäteen suunnitelman, miten he toimivat. Psykiatrian ammattilaisena hän tiesi, että vaikka kuinka on päättänyt selvitä, voi tapahtua jotain yllättävää.

– Olin tehnyt suunnitelman jos flippaan, kun pahin on tapahtunut. Annoin ohjeet, jos Senja kuolee ja sekoan. Minut pitää toimittaa hoitoon, vaikka vastustaisin.

Näin ei onneksi käynyt. Ystävät tulivat kotiin jättämään Senjalle jäähyväisiä. Valmistelut tehtiin yhdessä.

– Missään vaiheessa en ole ollut yksin. Se on niin iso asia, että en tiedä, miten olisin selvinnyt ilman apua.

Surevalle voi sanoa, että minulla ei ole sanoja tähän tilanteeseen, mutta haluan olla tukenasi, mitä voin tehdä. Susanna Uittomäki

Käpy ry:n toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki sanoo, että surevan kohtaamisessa tärkeää on aito läsnäolo, kiireettömyys ja myötätunnon osoittaminen. Tietoa surevan kohtaamisesta löytyy esimerkiksi järjestöjen sivuilta.

– Aina sanoja ei tarvita, vaan myötätuntoa voi osoittaa myös muilla tavoin. On tärkeää kunnioittaa surevan toiveita, ja häneltä voikin kysyä, mitä toivot minulta, Uittomäki sanoo.

Monesti kohtaamisia jännitetään juuri sen vuoksi, ettei tiedetä mitä voi sanoa tai tehdä. Kohtaamisissa jännitetään myös tunteita, jotka nousevat pintaan.

– Surevalle voi sanoa, että minulla ei ole sanoja tähän tilanteeseen, mutta haluan olla tukenasi, mitä voin tehdä.

Ilo surun rinnalla

Senjan hautajaisissa ei pukeuduttu mustaan, koska Senjan mielestä musta oli tyhmä ja tylsä väri. Monilla hautajaisvierailla oli kukkaseppeleet päässään. Vieraat kirjoittivat ilmapalloihin terveiset Senjalle ja ne laskettiin ilmaan.

Muistojuhlassa oli Senjalle tärkeä Elsa-poni. Muistojuhlat olivat yhtä kauniit ja ikimuistoiset kuin lapsikin.

Lapsen kuolemasta on kohta neljä kuukautta. Varpu Hintsasella on hyviä hetkiä, huonoja hetkiä ja erittäin huonoja hetkiä. Hän yrittää löytää joka päivä myös sellaista hyvää, jolle voi hymyillä, jopa nauraa.

Hän yrittää hyväksyä surun osana loppuelämää.

– Ajattelen, että minun on nyt tultava sen kanssa mahdollisimman hyvin toimeen. Siinä se on suru, ilon rinnalla, hän kirjoitti blogiinsa.

Muiden auttaminen tuo voimaa

Varpu Hintsasen unelma ennen lapsen sairastumista oli auttaa muita. Hän on opiskellut vuosia sitten mielenvalmentajaksi. Nyt hän aloittaa ensimmäisen verkkovalmennuksensa.

– Olen valmentanut omaa mieltäni joka päivä. Sitä haluan olla jakamassa myös muille.

Ihminen voi väsyä tai tarvita apua monesta syystä.

– En usko ihmisten ongelmien arvottamiseen. Jokaisella on oikeus kokea haaste isoksi tai pieneksi. Toiselle valon väheneminen syksyisin voi olla niin uuvuttava asia, että tarvitsee apua. Siinä ei ole mitään pahaa.

Käpy ry:n toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki sanoo, että surujärjestöissä toimivat vapaaehtoiset ovat esimerkki siitä, miten akuutista kriisistä on päästy askel kerrallaan eteenpäin.

– Läheisen kuolema on nyt voimavara, jonka avulla vapaaehtoiset pystyvät tukemaan muita saman kokeneita. Monet kokevat, että haluavat antaa eteenpäin sitä hyvää, jota itse akuutissa kriisissä saivat. Toisaalta jollain voi olla kokemus, että ei itse tullut kohdatuksi eikä saanut tukea ja haluaa vapaaehtoisena toimimalla varmistaa, ettei muille käy samalla tavalla, Uittomäki sanoo.

Senja on äidin mielessä jatkuvasti. Yhdestä asiasta Varpu Hintsanen on kiitollinen.

– Yhtään päivää ei kuolemalle etukäteen annettu. Ei yhtään.

Kun Senjalta kysyi, mitä kuuluu, hän vastasi hyvää.

– Kyllä minä äiti tänkin kestän, en ole luovuttajaihmisiä, hän lohdutti äitiään.

Senjalle terveisiä. Äiti on päättänyt kestää myös.

BAHIR DAR/HELSINKI Kymmenet pienet kasvot kääntyvät katsomaan luokan ovensuuhun ilmestynyttä seuruetta. Sitten lausutaan tärkeät vuorosanat.

– Mitä teille kuuluu, kysyy suomalaiset toimittajavieraat tuonut vararehtori Wagaw Mengistu lapsilta englanniksi.

– Hyvää kiitos, entä teille, kuuluu ponteva vastaus kuorossa.

Tämän Bahir Darin kaupungin koulun oppilaat ovat poikkeuksellisen onnekkaita. Kaikissa Etiopian kouluissa ei suinkaan ole tytöille omaa soppea, jossa voi siistiytyä rauhassa silloin, kun on kuukautiset. Ilman sitä moni tyttö voisi jättää tulematta kouluun.

Tänne sellainen huone on rakennettu suomalaisten tuella. Sen voisi painaa mainoksiin esimerkkinä yhdestä Suomen kehityspolitiikan kärkitavoitteesta, naisten ja tyttöjen aseman parantamisesta.

Ensi viikolla naisten asemasta ja paljosta muusta puhuu Etiopiassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hän matkustaa nyt koko presidenttiaikansa ensimmäiselle viralliselle vierailulle Afrikkaan.

Niinistö on saanut kutsun Etiopiaan jo viime vuonna. Matka ei voisi toteutua ajankohtaisempaan saumaan, sillä Etiopian uudistajana ylistetty pääministeri Abiy Ahmed Ali sai tämän viikon perjantaina Nobelin rauhanpalkinnon.

Afrikkaa on toisteltu jo pitempään kuin mantraa suomalaisten poliitikkojen puheissa.

Antti Rinteen (sd.) hallitus on laatimassa Afrikka-strategiaa ja laittamassa lisää rahaa kehitysyhteistyöhön, jossa Afrikka nousee keskiöön.

Samaan aikaan Suomi on saamassa Afrikka-suhteista ja kehityspoliitikasta vastaavaksi EU-komissaariksi Jutta Urpilaisen (sd.).

Osasyy siihen, että Afrikasta puhutaan nyt kaikkialla Euroopassa uusin äänenpainoin, on huoli siirtolaisuudesta ja pakolaisuudesta. Jos köyhyys, konfliktit ja ilmastonmuutos synnyttävät Afrikassa epävakautta tai muuten hankalia oloja, se voi näkyä meidän rajoillamme, EU:ssa ajatellaan.

EU-puheenjohtajamaa Suomen presidentille Etiopia on oiva kohde symboliselle vierailulle Afrikkaan isolla A:lla.

Etiopian pääkaupunki Addis Abeba on eräänlainen Afrikan Bryssel. Se on diplomatian keskus, jossa on Afrikan unionin päämaja ja liuta YK-järjestöjä.

Mutta myös Afrikan sarven jättiläinen itsessään kiinnostaa nyt monenlaisia kansainvälisiä toimijoita ja pelureita. Köyhässä maassa on äskettäin nähty Afrikan oloissa miltei ennennäkemättömän nopeaa vapautumista.

Vielä pari vuotta sitten Etiopiaa hallittiin rautaisella otteella, mutta vuonna 2018 aloittanut pääministeri Abiy Ahmed on pannut tuulemaan. Kuten Norjan Nobel-komitea palkintoperusteluissaan, myös EU ja Suomi haluavat kannustaa Abiya muutoksissa, joita on toivottu Etiopialta jo pitkään.

Suomi on Etiopialle pikkuinen kumppani, mutta Suomen etuna on maine niin sanottuna jokasään ystävänä, joka on pysynyt läsnä läpi kaikenlaisten aikojen, kuvaa Suomen Etiopian-suurlähettiläs Helena Airaksinen.

– Me olemme toimineet ruohonjuuritasolla ja yrittäneet tuoda ihmisille keinoja, joilla he pärjäävät omassa elämässään, Airaksinen sanoo.

Niinistö voisi puhaltaa Addis Abebassa kakusta kynttilöitäkin, sillä Suomen ja Etiopian diplomaattiset suhteet täyttivät juuri 60 vuotta. Kehitysyhteistyötä suomalaiset ovat tehneet Etiopiassa jo yli viisi vuosikymmentä, ja maa on nykyisin Suomen suurin kahdenvälisen avun saaja Afrikassa.

Nyt edessä ovat uudenlaiset mullistukset.

Sotilailla on videolla maastopuvut ja fuksianpunaiset baretit. Heitä on kaikkialla Etiopian uuden pääministerin ympärillä.

Sotilaat punnertavat. Pääministeri punnertaa samaan tahtiin. Hän on paitahihasillaan, ja eturivin sotilaat virnuilevat kuin Hangon keksi.

Vuosi sitten levinnyt video havainnollistaa, miksi pääministeri Abiy Ahmedia on verrattu sellaisiin someajan imagotaikureihin kuin Yhdysvaltain entiseen presidenttiin Barack Obamaan ja Kanadan pääministeriin Justin Trudeauhon.

Virallisen kertomuksen mukaan video kuvattiin, kun sadat vihaiset sotilaat olivat tunkeutuneet pääministerin toimiston alueelle vaatimaan palkankorotusta. Pääministeri onnistui rauhoittamaan tilanteen ja määräsi sotilaille rangaistukseksi punnerruksia.

Etiopian lähihistoria on täynnä vahvoja johtajia keisari Haile Selassiesta diktaattori Mengistuun, ja monien mielestä Abiy on osannut hyödyntää perintöä henkilökulttia muistuttavalla tavalla.

Kun maailmalla intoiltiin Barack Obaman valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi, puhuttiin obamamaniasta. Etiopian uusi pääministeri on nostattanut abiymaniaa.

Karismaattinen Abyi Ahmed on valtionpäämieheksi ensinnäkin nuori, 43-vuotias. Lisäksi hän edustaa monille Obaman tavoin toivoa muutoksesta.

Abiya ei valittu vaaleilla, vaan Etiopiaa itsevaltaisesti hallinnut puolueliitto nosti hänet viime vuonna valtaan. Neljän etnisen puolueen liiton oli pakko tehdä jotakin, kun väkivaltaan johtaneita mielenosoituksia ei saatu kuriin.

Ja muutosta tuli, ainakin aluksi.

Etiopiassa alkoi varsinainen uudistusten maanvyöry. Pääministeri vapautti tuhansia mielipidevankeja, muun muassa toimittajia ja aktivisteja. Hän lakkautti poikkeustilan, salli kansalaisjärjestöjen toiminnan ja kutsui ulkomaille muuttanutta oppositiota kotiin.

Yhtäkkiä Etiopiasta pääsi sadoille aiemmin blokatuille nettisivuille, ja maa ponkaisi kerralla 40 pykälää ylöspäin sijalle 110 Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistalla.

Abiyn ministereistä puolet on tietenkin naisia, samoin kuin uusi presidentti. Niinistö tapaa ensi viikon vierailullaan Abiyn lisäksi presidentti Sahle-Work Zewden.

Myös ulkosuhteissa Abiy profiloitui rauhantekijänä. Nobel-komitea antoi hänelle perjantaina kunniaa 20 vuoden vihanpidon lopettamisesta naapurimaan Eritrean kanssa. Lisäksi Abiy lupasi aloittaa talouden uudistukset ja houkutella Etiopiaan ulkomaisia investointeja.

Abiymanian huipulla ihmisjoukot vaelsivat katsomaan pääministeriä Addis Abebassa. Abiysta intoiltiin somessa. Jos maksukortti ei toiminut kaupassa, kassa saattoi sanoa, että Abiy kyllä hoitaa.

– Hän on kansainvälisen yhteisön mutta myös etiopialaisten suuren yleisön silmissä se, joka voi muuttaa maata, sanoo Suomen suurlähettiläs Helena Airaksinen.

Vaikka Abiyn suosio on alkuhuumasta laskenut, Airaksisen mukaan hän on yhä se, johon luotetaan.

Erityisen mullistavaa on ollut, että etnisin perustein muodostetuista osavaltioista koostuvassa liittovaltiossa Abiyn viesti on ollut yhdistävä, ei jakolinjoja korostava.

Mutta etniset jakolinjat ovat syvenemässä. Ja se liittyy siihen, miksi yli sadan miljoonan asukkaan Etiopia kiinnostaa Euroopassa asti.

Jos maa hajoaa, koko Afrikan sarven alue on kaaoksessa.

Muuttoliike nousee luultavasti esiin myös presidentti Sauli Niinistön Etiopian-matkan yhteydessä.

Niinistö on käynyt presidenttinä aiemmin Afrikan maista vain Etelä-Afrikassa, jossa hän vieraili presidentti Nelson Mandelan muistotilaisuuden takia vuonna 2013.

Addis Abebassa Niinistö tapaa Etiopian johdon lisäksi Afrikan unionin komission puheenjohtajan, tšadilaisen Moussa Faki Mahamatin. Matkaohjelmassa on myös ilmastonmuutokseen ja naisten asemaan liittyviä tilaisuuksia.

Kun Afrikasta on nyt tullut Suomessa hallituksen iskusana ja presidentti itsekin on puhunut maanosan merkityksestä, vierailu ilmentää kenties jonkinlaista muutosta ulkopolitiikassa, pohtii Suomen kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteeri ja kansainvälisiä kehityskysymyksiä seuraava tutkija Marikki Stocchetti.

– On ollut jopa kummallista, että Afrikka on ollut jonkin aikaa taka-alalla. Meillä Suomessa on ollut ehkä vähän hankala asennoitua siihen, miten Afrikan merkitys peilautuu Suomeen saakka, Stocchetti sanoo.

Suomella on toki Afrikkaan pitkät suhteet aina Ambomaan eli nykyisen Namibian lähetystyöstä alkaen, ja presidentit ja ministeritkin ovat Afrikassa ahkerasti vierailleet.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Matti Pesu huomauttaa, että esimerkiksi presidentti Tarja Halosen aikana Afrikka oli paljon esillä. Niinistölle taas Afrikka ei ole Pesun mukaan ollut henkilökohtainen prioriteetti.

Keskeistä on tosin muistaa maailmanpolitiikan tapahtumia Niinistön kaudella, Pesu sanoo.

– Suurvaltasuhteet ja alueellisen turvallisuuden kysymykset ovat korostuneet, ja ne ovat työllistäneet presidenttiä enemmän.

Afrikan asiat ovat toisin sanoen jääneet esimerkiksi Ukrainan sodan varjoon.

Niinistö on kuitenkin puhunut siitä, että niin sanottu globaali puoli on jäänyt vähemmälle huomiolle, Pesu sanoo.

Pesun mukaan Afrikkaa nostetaan Suomessa nyt osittain myös siksi, että uusi hallitus haluaa sanallistaa tekevänsä uutta.

– Nykyhallitus on ehkä ollut edellistä taitavampi määrittämään, mitä se haluaa tuoda esille ulkopoliitikassa, hän sanoo.

– Ei tämä mikään paradigman muutos ole, pikemminkin nyanssi.

Erityisen omaperäinen uusi suomalainen Afrikka-herätys ei kuitenkaan ole aikana, jona kaikki suurvallatkin haluavat tiivistää suhteitaan maanosaan.

Etiopiassa on jo nyt lähes miljoona pakolaista naapurimaista. Sen lisäksi Etiopialla on omakin pakolaiskriisinsä.

Eri arvioiden mukaan kahdesta kolmeen miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään pakolaisiksi kotimaansa sisällä.

Etnisyyttä on alettu käyttää vihapuheen ja toisiin ryhmiin kohdistuvan vihan syynä. Paikalliset konfliktit, joissa ryhmä haluaa ajaa toisen pois alueeltaan, ovat lisääntyneet.

Pääministeri Abiyn ajan uusien vapauksien myötä Etiopiassa tuodaan nyt julki ajatuksia, jotka aiemmin on tukahdutettu. Etnisyyteen perustuvissa osavaltioissa vaaditaan lisää valtaa ja resursseja.

International Crisis Groupin (ICG) Etiopia-analyytikko William Davison sanoo, että yhteiskunnallinen muutos tuo poliittista kilpailua.

– Se taas johtaa ilmapiirin kiristymiseen ja yhä rohkeampiin vaatimuksiin, Davison sanoo.

Hän listaa esimerkkejä: Pohjoisessa Amharan osavaltiossa on vahva nationalistinen liike. Oromian osavaltiossa kansallismielisten oromojen hyökkäykset ovat ajaneet muita ryhmiä pakoon. Etelässä sidama-ryhmän vaatimukset laajemmasta autonomiasta ovat johtaneet väkivaltaisuuksiin.

Entisen valtaryhmän tigrejen keskuudessa taas kannetaan kaunaa nykyjohtoa kohtaan.

Kun suurimpaan etniseen ryhmään oromoihin kuuluva Abiy valittiin pääministeriksi, hän erotti vanhan kaartin luottomiehiä asevoimissa ja turvallisuuspalvelussa ja nosti tilalle omia nimityksiään.

Kesäkuussa ristiriidat kärjistyivät poliitikkomurhiksi.

Amharassa surmattiin aluejohtaja. Samaan aikaan pääkaupungissa tapettiin armeijan esikuntapäällikkö. Hallituksen mukaan kyseessä oli alueellinen vallankaappausyritys.

Teoista on syytetty Amharan nationalistiliikettä.

– Tapahtumat osoittavat, että maa ei ole kokonaan Abiyn hallinnassa, ICG:n Davison sanoo.

Hallinto on turvautumassa vanhoihin keinoihin järjestyksen pitämiseksi, varoittaa puolestaan ihmisoikeusjärjestö Amnesty International.

Surmien jälkeen nettiyhteydet katkaistiin. Yli kaksisataa ihmistä pidätettiin, heidän joukossaan amharamielisiä oppositiopoliitikkoja ja puoluetta lähellä olevia toimittajia. Amnestyn mukaan yli sata ihmistä on yhä pidätettynä, ja ainakin osaa on syytetty terrorismista.

Tällaista tapahtui vanhassa Etiopiassa, ennen Abiy Ahmedin aikaa. Juhlittiinko vapautta liian aikaisin?

Kevään jälkeen on nimittäin pidätetty muitakin toimittajia, joille yhteistä on hallituksen johtaman muutosprosessin arvostelu, sanoo Amnestyn tutkija Fisseha Tekle.

Vaikka sananvapaus laajeni viime vuonna äkisti, se ei missään vaiheessa ole ollut täydellinen.

– Huolena on, että hallitus on palaamassa tapaan käyttää terrorisminvastaista lainsäädäntöä kriittisten äänten tukahduttamiseen, Fisseha Tekle sanoo Ylelle.

Amnesty kommentoi pääministeri Abiyn saamaa rauhannobelia perjantaina muistuttamalla, että ihmisoikeuksissa riittää vielä työtä.

Etiopian pahin skenaario on, että koko maa hajoaa kuin Jugoslavia.

Sitä on povattu ennenkin, ja toistaiseksi Etiopia on pysynyt kasassa. Mutta jos maata johtava puolueliitto hajoaa, voidaan olla väkivallan tiellä. Väkivaltaisesta kehityksestä on jo näkyvissä merkkejä, sanoo International Crisis Groupin tutkija William Davison.

Levottomuutta lisää se, että väestö kasvaa nopeasti ja nuorisotyöttömyys on suurta. Työmarkkinoille tulee joka vuosi kaksi miljoonaa uutta etiopialaista.

Suomen suurlähettilään Helena Airaksisen mukaan Etiopia voisi romahtaa vain, jos keskushallinto ja osavaltioiden maltilliset toimijat menettäisivät täysin otteensa. Kaikki eivät suinkaan halua hajottamista, hän sanoo.

– Nyt on ehkä menossa tietynlainen kilpajuoksu: tapahtuuko hyvä kehitys riittävän nopeasti, jotta se riittää vakuuttamaan tarpeeksi monia, Airaksinen sanoo.

Kun katsoo karttaa, näkee, miksi Etiopian pysyminen kasassa on tärkeää koko alueelle. Ympärillä on Eritrean, Etelä-Sudanin ja Somalian kaltaisia sodan repimiä tai muuten hauraita valtioita, joista on lähtenyt paljon pakolaisia.

Etiopia on koettanut toimia alueella rakentavana voimana. Abiy lensi kesäkuussa Sudaniin hieromaan sovintoa siviilien ja armeijan vallanjakokiistassa. Etiopia on ollut mukana myös muun muassa Somalian rauhanturvaoperaatiossa.

Siksi Etiopia on paistatellut pitkään länsimaiden suosiossa. Suuri osa sen tuloista on kehitysapua.

Etiopian vakautta toivovat myös suursijoittaja Kiina sekä öljymaat Punaisen meren toisella puolen.

Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat hieroneet Afrikan sarven maiden kanssa diplomaattisia suhteita ja saaneet ne vähentämään yhteydenpitoa Iraniin. Arabiemiraatit tarjosi Etiopialle viime vuonna valtavan hätälainan, jolla paikattiin huutavaa pulaa ulkomaanvaluutasta.

– Persianlahden mailla on paljon pääomaa, ja ne antavat apua paljon joustavammin ja vähemmillä vaatimuksilla kuin länsimaat, ICG:n Davison sanoo.

Ne saavat myös vastapalveluksia taloudellisten mahdollisuuksien muodossa.

Nyt avunantajat Euroopassa kaivavat kuvetta, sillä ensi toukokuulle kaavaillaan Etiopian ensimmäisiä vapaita vaaleja.

Vaalit saattavat tuoda selkeyttä, mutta ne voivat myös johtaa yhä suurempaan epävakauteen, International Crisis Groupin William Davison sanoo.

Etiopian demokratia on vasta idullaan. Puolueita on kymmenittäin ja on epävarmaa, miten ne järjestäytyvät. Myös vanhaan järjestelmään tottuneiden äänestäjien käsityksessä demokratiasta voi olla puutteita.

Alueellisten levottomuuksien lisäksi vaalien järjestämistä vaikeuttaa myös se, että suuressa maassa on vaikeapääsyisiä seutuja, eikä kaikkialla ole esimerkiksi sähköä.

Suomi on juuri päättänyt tukea Etiopian vaaleja osana YK-ohjelmaa. Suomen noin miljoonan euron tuki ohjataan etenkin naisten voimaannuttamiseen ja kansalaisyhteiskunnan tukemiseen, ulkoministeriöstä kerrotaan Ylelle.

Presidentti Niinistön Etiopian-matkalla on mukana myös kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd.). Varsinaista yritysvaltuuskuntaa ei matkalla ole, mutta mukana on suomalaisia yrityksiä.

Skinnari on toivonut, että Afrikasta löytyisi suomalaisille uusia bisnesmahdollisuuksia.

Tähän mennessä Afrikka ei ole ollut Suomelle iso vientimarkkina. Suomen vienti Etiopiaan oli Tullin tilaston mukaan viime vuonna vain vajaat kuusi miljoonaa euroa.

Etiopia on kuitenkin ollut jo pitkään Afrikan nopeimmin kasvavia talouksia. Abiyn hallinto on luvannut monenlaisia uudistuksia, muun muassa suurten valtionyhtiöiden avaamista yksityisille investoinneille.

Suuri kysymys on, millä aikataululla lupaukset toteutuvat. Etiopia on yrityksille yhä monella tavalla hankala maa, koska esimerkiksi verotusta koskeva lainsäädäntö on myllerryksessä.

Suurlähettiläs Helena Airaksinen on silti sitä mieltä, että myös yrityksille on nyt hyvä aika tulla katsomaan tilanne.

– Paljon asioita on tapahtumassa, ja kun ne tapahtuvat, ne tulevat helpottamaan toimintaa, hän muotoilee.

Kirjoittajista Maria Tolsa kävi Etiopiassa helmikuussa osana ulkoministeriön Kehitysakatemia-ohjelmaa. Liselott Lindström on Ylen toimittaja Nairobissa, Keniassa.

Lue myös:

Etiopian pääministeri Abiy Ahmed sai Nobelin rauhanpalkinnon rauhansopimuksesta, joka lopetti sodan Eritrean kanssa

"Afrikan Pohjois-Korea" ei avautunutkaan, vaikka Eritrea ja Etiopia tekivät rauhan – "Kuin asuisi saarella, elämässä on niin monia rajoitteita"

Toimittajalta: Etiopian Abiy Ahmed ei ehkä ansainnut Nobel-palkintoa, mutta voi vielä nousta sen arvoiseksi

Ulkoministeri Haaviston mukaan Nobelin rauhanpalkinto meni oikeaan osoitteeseen – "Afrikka muuttuu hänen myötänsä"

Kääntäjä Kirsi Kinnunen lähti 90-luvun lopulla Suomesta Ranskaan mukanaan vain kaksi matkalaukkua. Tänä päivänä hän kääntää Bretagnessa suomalaisia sarjakuvia ranskaksi.

Hän on suomalaisten sarjakuvien puolestapuhuja ja lähettiläs Ranskassa (FILI). Siellä on julkaistu noin sata suomalaista sarjakuvateosta, joista Kinnunen on kääntänyt yli puolet.

Ranska on Kinnusen mukaan sarjakuvien suurvalta. Siellä julkaistaan vuosittain noin 6 000 uutta nimikettä ja sarjakuviin erikoistuneita kustantajia on pari sataa, ehkä enemmän.

Kun kustannussopimus jonkun suomalaisen tekijän kanssa on saatu, Kinnunen kääntää teoksen ranskaksi. Hän on todistanut vääräksi vanhan sitaatin "Kuin veisi hiekkaa Saharaan" suomalaisen sarjakuvan mahdollisuuksista Ranskassa.

– Suomalaista sarjakuvaa arvostetaan Ranskassa paljon, Kinnunen sanoo.

Erityisesti graafinen osaaminen saa kiitosta. Tämä on peruja siitä, että monet suomalaiset sarjakuvantekijät ovat suorittaneet taideopinnot joko Taideteollisessa korkeakoulussa, kuvataideakatemioissa tai muissa alan oppilaitoksissa.

Ei vanhan kaavan mukaan

Useimmat sarjakuvat eivät Suomessa ole myyntimenestyksiä lukuun ottamatta neljää viittä jättimenestystä, joiden joukkoon kuuluvat esimerkiksi Viivi & Wagner ja Fingerpori. Niinpä sarjakuvantekijöiden ei välttämättä tarvitse suunnata teoksia suurelle yleisölle, ja tässä voikin olla suomalaisten sarjakuvien menestyksen salaisuus Ranskassa.

– Ei tehdä sovinnaista vanhan kaavan mukaan vaan kaikki pyrkivät tekemään rohkeasti jotain uutta ja oman näköistä, sanoo Kirsi Kinnunen.

Juuri tällä hetkellä erityisesti nuoret suomalaiset naiset ovat kiinnostavia Ranskan sarjakuvamarkkinoilla.

Kinnunen mainitsee esimerkkinä Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen Vihan ja inhon internet- teoksen, joka julkaistiin Ranskassa lokakuun alussa suurin odotuksin. Kustannussopimus syntyi viikossa. Teos on jo viikossa saanut kaksi erittäin myönteistä arvostelua netissä.

– Suomessa esimerkiksi sukupuolivalintoihin ja queer-kulttuureihin liittyvistä asioista puhutaan avoimesti ja ne jutut ovat kiinnostavia, sanoo Kinnunen.

Ranskassa muunsukupuolisuus on teema, jota ei ole kovin paljon käsitelty sarjakuvassa.

Toisena esimerkkinä kiinnostavasta teoksesta Kinnunen ottaa esille Janne Kukkosen Voro-sarjan. Kukkosen teos on suunnattu nuorisolle, mutta myös aikuiset voivat sen hyvin lukea. Sen julkaiseminen on jo alkanut Ranskassa: sen oikeudet osti yksi Ranskan suurimmista sarjakuvakustantajista, Casterman, joka tunnetaan muun muassa Tintin kustantajana.

Tähän mennessä noin 40 suomalaista tekijää on julkaissut sarjakuvia Ranskassa noin 30 eri kustantajalle.

Suomalaisista tekijöistäAngoulêmen sarjakuvafestivaalin parhaan sarjakuvateoksen kilpailussa ovat mukana olleet Aapo Rapi, Marko Turunen ja Ville Ranta.

Kinnusen mukaan sarjakuva on köyhän taidetta. Välineet eivät maksa mitään, sillä lyijykynälläkin voi saada aikaan hienoa taidetta. Lisäksi vain hyvin harva pääsee rikastumaan sarjakuvilla.

Ranskassakin suuret menestykset ovat harvassa. Suomessa korkeintaan puolenkymmentä taiteilijaa tienaa elatuksensa sarjakuvilla.

Säännöllisesti sarjakuvia julkaisee Kinnusen mukaan Suomessa noin sata taiteilijaa. Suurin osa heistä tienaa leipänsä joko opettajina, kuvitustöillä tai mainosalalla. Monet ovat lopettaneet kokonaan sarjakuvien tekemisen kun aikaa leipätyöltä ei jää.

Vaativaa käännöstyötä

Sarjakuvien kääntäminen on yksi vaativimmista käännöstöistä.

– Se on murhaa kääntäjälle. Siinä niin monta asiaa pitää ottaa huomioon, sanoo Kirsi Kinnunen.

Sarjakuva on oma taiteenlajinsa. Teksti tuo tarinaan vielä oman ulottuvuutensa.

– Tekstin lisäksi täytyy tavallaan kääntää myös kuva. Eri kulttuureissa myös kuvaa luetaan eri tavalla ja kaikki tällainen pitää ottaa huomioon, kertoo Kinnunen kääntämisen vaikeudesta.

Oman ongelmansa kääntäjälle tuo puhekuplan rajallinen tila kun esimerkiksi suomen ja ranskan kielet ovat niin erilaisia. Ranskan kielessä on paljon lyhyitä sanoja. Kun käännetään ranskaan päin suomesta, pitenee teksti merkkimääräisesti paljon.

–Kun käännetään suomesta ranskaan päin, merkkimäärä kasvaa peräti 1,6- tai 1,7-kertaisesti, sanoo Kinnunen.

Siinä on paljon mietittävää, millä tavalla tekstin muotoilee, jotta saadaan esiin sujuvasti tekstin henki ja tyyli.

Kinnusen mielestä alkuperäisen tekijän tarkoitusperien kunnioitus on kaikkein tärkeintä. Joskus näkee, että kääntäjä on innostunut alkuperäistekstistä niin että on halunnut luoda uuden oman teoksen.

Hirveintä työssä on jos alkuperäinen teksti on huono. Silloin kaikki virheet ovat kääntäjän syytä. Kinnunenkin on joutunut hipaisemaan tätä ongelmaa.

Kääntäjälle rytmi on hyvin tärkeä. Hän ajattelee kääntämistä enemmän korvan kuin silmän kautta.

– Se on rytmi mihin mennään ja luodaan se teos.

Kääntäjän pitää myös tuntea keinot, millä luodaan sama vaikutelma ja tunnelma kuin alkuperäisessä teoksessa.

Kirsi Kinnunen ei ole kaksikielinen eli ranska on hänelle vieras kieli. Hänellä on oma ranskalainen kielenhuoltaja, joka oikolukee ja korjaa tekstit ennen kuin ne lähetetään kustantajalle. Niitä käydään läpi vielä kustantajan kanssa.

– Voi olla jopa seitsemän lukukierrosta ennen kuin teos menee painoon.

Kemin sarjakuvafestivaali avasi tien Ranskaan

Sarjakuvien maailmaan Kinnunen pääsi Kemin sarjakuvafestivaalien kautta. Turun yliopistossa kielenkääntäjäksi opiskellut Kinnunen oli Kemissä tulkkina 80-luvun lopusta 2000-luvun alkuun. Siellä hän tutustui suurimpiin sarjakuva-alan maailmantähtiin ja myös suomalaisiin sarjakuvantekijöihin.

– He olivat silloin nuoria, mutta heistä tuli myöhemmin suuria ja tunnettuja, Kinnunen muistelee.

Kemin sarjakuvafestivaaleilla Kinnunen tapasi nuoren ranskalaisen sarjakuvatähden ja päätti lähteä hänen mukanaan Ranskaan.

Hän jätti Suomessa kaiken: vakituisen työpaikan, hiljattain ostetun omakotitalon, ihmissuhteen, kirjat ja kaksi kissaa.

Nykyisin Kirsi Kinnunen vierailee Suomessa usein. Hän käy Rutalahden kylässä Joutsassa avustamassa omaishoitajasisartaan, joka pitää huolta sisarusten iäkkäästä isästä.

Suomalainen luonto vetää häntä edelleen puoleensa: Päijänne on erityisen tärkeä, samoin mustikat ja sienet sekä pohjoisen valo, joka Rovaniemellä syntyneelle ja lapsuuden pohjoisessa asuneelle Kinnuselle on tärkeä. Hän pitääkin itseään "metsäläisenä".

“Hellou, meitsi on Paqpa” tervehtii 24-vuotias Beata Rodas tuttavallisesti kameraa ja ryhtyy pelaamaan Minecraftia.

Rodas on tubettaja, jonka Paqpa-kanava muodostuu pääsääntöisesti hauskoista pelivideoista ja joskus vlogin tapaisista videoista naisen näkökulmasta.

Rodas on opiskellut kokiksi, mutta ei ole tehnyt päivääkään töitä alalla. Itseoppineella tubettajalla on tällä hetkellä yli 200 000 tilaajaa ja harrastuksesta on muodostunut työ. Palkkansa hän saa mainostuloista.

Tänään vuorossa on kalastusfarmilla onkimista ja luolastojen tutkimista. Fanien antamien vinkkien perusteella Rodas etenee pelissä.

– Kerääkö teistä kukaan näitä kiviä? Jos te keräätte, niin mitä te teette näillä kivillä? Rodas kyselee.

Videon julkaisun jälkeen Youtuben kommenttikenttä täyttyy vastauksista ja kommenteista. Vajaassa vuorokaudessa videota on katsottu 85 000 kertaa ja kommentteja on kertynyt toista tuhatta.

“oot parrrrraaaasss pqp :3 <3”

“seiso siin arkun päällä ja kalasta "normisti" sen laatan päällä”,

“Tosi hyvä video :) <3 kiitos päivän pelastuksesta <3”

“OOT MAAILMAN PARHAIN TUBETTAJA!!! <3”

Nimi periytyi CounterStrikea pelanneelta isältä

Beata Rodas perusti Paqpa-kanavansa neljä vuotta sitten. Kanavan nimi periytyi hänelle Counter-Strikea pelanneelta isältä. Nimen lyhyys ja muoto ihastuttivat.

– Kun hän ei enää tarvinnut nimimerkkiä, niin varastin sen, Rodas naurahtaa.

Nousu suomenkielisten tubettajien kärkijoukkoihin ei ole tapahtunut yhdessä yössä, vaan askel askeleelta.

Erityisesti uusien pelien testaamiset ovat kasvattaneet katsojien määriä. Ensimmäisen kerran videoiden katsojamäärissä oli nousua Sister Location -pelin ilmestymisen myötä, seuraavaksi Hello Neighbor- ja Granny-pelien jälkeen. Viimeisin piikki on tapahtunut Minecraft-pelin uudelleen tulemisesta.

Pelimaailma on hyvin poikavoittoinen ja Paqpa kuuluu siellä pieneen tyttöjen joukkoon.

– Olen pienestä pitäen pelannut mun isän ja veljen kanssa, niin siitä se sitten lähti, Rodas kertoo.

Sekä tyttöjen, että poikien suosikki

Paqpan Youtube-kanavalle on muodostunut laaja ja uskollinen fanijoukko. Uusia faneja kanavalle tulee noin tuhat viikossa. Tilaajat ovat keskimäärin 6–15-vuotiaita, mutta ääripäitäkin löytyy.

– Nuorimmat ovat jopa neljävuotiaita, mikäli se on uskottavaa, jotkut harvat kolmekymppisiä.

Vaikka Paqpan fanit ovat iältään nuoria, ei se aseta Rodakselle suurempia haasteita.

– Aivan uran alussa olin aikamoinen rääväsuu. Ehkä nykypäivänä se lisää painetta, että jos nuoret katsoo niitä liian vanhoja videoita.

Rodas on harvinainen tubettaja, sillä hänen kanavansa tavoittaa sekä miehiä ja naisia.

– Olen nainen, joka pelaa pelejä. Se on varmasti tytöille kiinnostavaa, koska tytöt tekevät yleensä meikki- ja hiusvideoita ja pojat tykkäävät pelivideoista. Kai se on sitten se.

Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin yliopisto-opettaja Usva Friman tekee parhaillaan väitöskirjaa suomalaisesta naispelaamisesta. Tutkimustaan varten hän toteutti kyselytutkimuksen, johon osallistui 737 suomalaista naispelaajaa.

Frimanin mukaan sisältö ratkaisee, mitä youtubessa katsotaan. Välttämättä edes pelillisellä osaamisella ei ole väliä katsojalle.

– Videossa ratkaisee se mitä pelataan, minkä tyyppistä sisältöä tuotetaan, esiintyminen ja esiintyjän persoona. Esimerkiksi, miten hän reagoi pelin tapahtumiin ja onko hänellä esimerkiksi hyvin vahvat ja viihdyttävät reaktiot. He ovat nykypäivän viihdetyöläisiä, joiden tehtävä on esiintyä katsojille, Friman kertoo.

Ennakkoluulojen keskeltä tienraivaajaksi

Rodas on kokenut urallaan ennakkoluuloja. Aluksi hän sai osakseen paljon vihaa, sillä joidenkin mielestä pelit on tarkoitettu vain pojille ja tytöt eivät osaa pelata.

– Jo nuorena jos kerroin joillekin, että pelaan, sain kuulla epäsuoraa vähättelyä: ''Eihän tyttöjen pitäisi pelata?'', '' Ihme nörtti, eikö sun pitäisi olla kiinnostunut meikeistä ja vaatteista'', ''En ikinä haluaisi naista, joka pelaa pelejä''.

Negatiivista palautetta tulee edelleen, mutta harvemmin. Rodas on raivannut tiensä suosittujen pelitubettajien joukkoon.

Frimanin kyselyvastaajista 75 prosenttia koki, että heidän sukupuolensa on vaikuttanut omaan peliharrastukseen.

– Monilla oli negatiivisia kokemuksia. He kertoivat, että sukupuolen vuoksi oletetaan, että on huono pelaaja. Osa joutuu kuuntelemaan seksistisiä kommentteja, Friman kertoo.

Frimanin mukaan naispelaajat eivät pidä itsestään melua pelatessaan juuri sukupuoleen kohdistuvan häirinnän vuoksi.

– Monet heistä eivät halua osallistua äänichatteihin, joita peleihin usein liittyy. Naiset valitsevat usein myös nimimerkkejä, joista ei käy ilmi sukupuoli, Friman kertoo.

Positiivisiakin kokemuksia Frimanin tutkimuksesta löytyy, sillä osa naistubettajista koki saavansa osakseen ihailua stereotypioiden rikkomisesta.

Fanilahjoja ja laatikkokaupalla kirjeitä

Kaksikin videota päivässä julkaiseva Rodas tunnistetaan jo Vaasan katukuvassa ja fanit tulevat juttelemaan.

Suosiosta kertoo muun muassa se, että fanit käyvät kurkkimassa Rodaksen asunnon ikkunoista sisään. Yksityisyyttään suojellakseen Rodas pitääkin päivisin verhot asunnossaan kiinni.

Myös Postille Paqpan suosio on tullut tutuksi, sillä fanit lähettävät hänelle jopa sata kirjettä viikossa. Kirjeet ovat sisältäneet piirustuksia, itse tehtyä koruja ja karkkeja.

Aluksi Rodas keräsi kirjeet työhuoneensa seinälle, mutta nyt kaikki eivät enää mahdu esille. Työhuoneen lattialla on isoja laatikoita, johon on kasattu faneilta tulleita pehmoleluja ja koriste-esineitä.

Usva Frimanin tutkimuksen mukaan kommunikaatio fanien kanssa lisää tubettajan suosiota. Rodas haluaa vastata faniensa kysymyksiin ja toteuttaa sellaisia videoita, joita fanit toivovat.

– Välillä videoiden kommentteihin vastaaminen on kestänyt kolmekin tuntia päivästä.

Rodas toivoo pystyvänsä työllään vaikuttamaan peleihin liittyviin mielikuviin. Pelaaminen ei ole vain poikien juttu.

– Haluaisin, että kanavani videoineen rohkaisee tyttöjä pelaamaan enemmän avoimesti, ja poikia oppimaan, että tytötkin pelaavat pelejä ja siinä ei ole mitään noloa, että katsoo tyttöjen tekemiä pelivideoita.

Tulevaisuudessa 24-vuotias Rodas haaveilee vielä opiskelevansa alaan liittyviä asioita. Se on kuitenkin varmaa, että videoita hän tekee vielä pitkään.

“Muistakaa painaa Moti Moti ja jos ootte uusi kanavalla, niin painakaa tilausnappulaa. Sieltä löytyy 1800 videota. Mutta se olisi tällä erää moikkaa”

Ylellä nähty draamasarja Invisible Heroes sai vuoden parhaan eurooppalaisen tv-draamasarjan palkinnon Prix Europa -festivaalilla.

Invisible Heroes on tositapahtumiin pohjautuva draamasarja, joka kertoo suomalaisdiplomaateista Chilessä vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen aikana. Suomalaisdiplomaatit Tapani ja Lysa Brotherus sekä Ilkka Jaamala pelastivat tuhansia ihmisiä sotilasjuntan vainolta.

Palkinnon perusteluissa kiiteltiin draamasarjan mestarillista visuaalista ilmettä, loistavaa leikkausta, suurenmoista näyttelijäntyötä ja sarjan poikkeuksellista matkaa toiseen aikaan.

– On hienoa saada tunnustusta Prix Europassa. Täällä tuomaristot muodostuvat alan tekijöistä, kiittelee Yle Draaman tuottaja Pekka Ruohoranta.

Sarjan ovat käsikirjoittaneet Tarja Kylmä ja Manuela Infante. Sarjan ohjaajina toimivat Mika Kurvinen ja Alicia Scherson.

Invisible Heroesin tuotannosta on vastannut Kaiho Republic, jonka tuottajana ohjelmassa on toiminut Liisa Penttilä-Asikainen. Sarjan tuottajana Yle Draamassa on toiminut Pekka Ruohoranta.

Sarjan päärooleissa esiintyvät Pelle Heikkilä, Sophia Heikkilä, Ilkka Villi, Aksa Korttila ja Mikael Persbrandt.

Invisible Heroes on voittanut jo muitakin palkintoja tänä vuonna: elokuussa se palkittiin Hopeinen lintu -palkinnolla Etelä-Korean Soulissa kansainvälisessä Seoul International Drama Awards -kilpailussa. Lisäksi sarja sai tuomariston erikoispalkinnon La Rochellen Festival de la Fiction -kilpasarjassa syyskuussa.

Invisible Heroes Yle Areenassa.

Prix Europa (The European Broadcasting Festival) on Euroopan suurin tv-, radio- ja online-tuotantojen kilpailu. Kilpailun voittajat julkistettiin Saksan Potsdamissa 11.10.2019.

Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin ja hänen lähipiirinsä Ukraina-vyyhti syvenee.

New York Times -sanomalehden saamien tietojen mukaan liittovaltion syyttäjät tutkivat Trumpin henkilökohtaisen asianajajan Rudy Giulianin toimia Ukrainassa.

Lehden mukaan Giulianin epäillään rikkoneen lakeja, joiden tarkoituksena on estää ulkovaltojen vaikuttamisyritykset Yhdysvaltain politiikkaan.

Giuliani kertoi Financial Times -sanomalehdelle, ettei ole tietoinen väitetystä tutkinnasta häntä kohtaan.

Aiemmin tällä viikolla kaksi Giulianin avustajaa pidätettiin epäiltynä vaalikampanjoinnin rahoitusrikoksista. Heidän uskotaan auttaneen Giuliania etsimään Ukrainasta demokraattien presidenttiehdokkuudesta kilpailevaa Joe Bidenia vahingoittavaa tietoa.

Trump otti etäisyyttä Giulianiin sen jälkeen kun tiedot tämän tutkinnasta vuotivat julkisuuteen. Häneltä kysyttiin onko Giuliani edelleen hänen henkilökohtainen asianajajansa.

– En tiedä. En ole puhunut Rudylle. Hän on ollut asianajajani, Trump sanoi Business Insider -lehden haastattelussa.

Presidentti Trumpia vastaan puolestaan on aloitettu virkarikostutkinta tämän painostettua Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä tutkimaan Joe Bidenin ja tämän pojan Hunterin toimia Ukrainassa.

Lue myös:

Tapaus Ukraina saattaa kampittaa Trumpin kovimman vastustajan, mutta viedä Trumpin oikeuteen – Mistä Ukraina-skandaalissa on kyse?

Voidaanko presidentti Trump panna viralta? Näin Valkoista taloa horjuttava virkarikostutkinta etenee

WP: Giuliania varoitettiin luottamasta Ukrainasta saatuihin tietoihin Bidenien korruptiosta

Kun heinäkuussa juhlittiin ensimmäisten ihmisten laskeutumista Kuuhun, Ylen kuuvisassa kysyttiin, millä aurinkokuntamme planeetalla on eniten kuita. Tuolloinen oikea vastaus ei ole sitä enää.

Jupiterilla on 79 kiertolaista, mutta ne eivät enää riitä ykköspaikkaan, sillä Saturnukselle löytyneet 20 uutta kuuta nostavat sen kokonaisluvun 82:aan.

Kisa ei välttämättä ole tällä ratkaistu: sama tutkimusryhmä kiritti Jupiterin viime vuonna ykköseksi löytämällä sille 12 uutta kuuta; kukaties niitä löytyy vielä lisää. Viimevuotiset löydöt olivat sattumaa, sillä astronomit yrittivät oikeastaan päästä salaperäisen Planeetta 9:n jäljille.

Aurinkokunnastamme tunnetaan tämän verran kuita: Saturnus 82, Jupiter 79, Uranus 27, Neptunus 14, Mars 2 ja Maa 1. Venukselta ja Merkuriukselta kuut puuttuvat.

Saturnuksen uudet kuut löytyivät kuvista, jotka Mauna Kean vuorenhuipulla Havaijilla sijaitseva teleskooppi oli ottanut vuosikymmen sitten. Eri päivinä ja vuorokaudenaikoina otettuja kuvia verrannut algoritmi haravoi kaukaisista pisteistä ne, jotka liikkuivat kuiden lailla.

Löydety kuut ovat pieniä, halkaisijaltaan alle viisi kilometriä, ja niden kiertoradat kulkevat varsin kaukana emoplaneetasta. Niiltä kestää kauan kiepahtaa planeettansa ympäri, kahdesta Maan vuodesta yli kolmeen, kertoo yhdysvaltalainen Carnegien tiedeinstituutti.

Vain kolmen kiertosuunta on sama kuin Saturnuksen pyörähdyksillä akselinsa ympäri. Niistä kaksi määriteltiin kuuluviksi inuiittimytologian jättiläisiltä nimensä saaneiden kuiden joukkoon. Sen uskotaan olleen alkujaan osa suurta kuuta mutta hajonneen sirpaleiksi jo kauan sitten.

Saman arvellaan pätevän myös norjalaismytolgiasta nimensä saaneeseen ryppääseen, johon nyt löytyi 17 uutta jäsentä. Niiden kiertosuunta on vastakkainen Saturnuksen pyörähdykseen nähden.

Yhdellä löydöistä on Gallia-ryhmän piirteitä mutta vieläkin paljon kaukaisempi kiertorata kuin ryhmän muilla jäsenillä. Tutkijat eivät tiedä, onko painovoima jostakin syystä siirtänyt sen Saturnuksen uloimmaksi kuuksi, vai onko se outolintu, jolla on aivan oma syntyhistoriansa.

Kuut auttavat kurkistamaan planeettojen lapsuuteen

Tutkimusryhmän johtaja Scott Sheppard toivoo, että uusista kuista selviää niiden oman alkuperän ja kehityshistorian lisäksi myös tietoa siitä, millaisissa oloissa Saturnus syntyi runsaat neljä miljardia vuotta sitten.

– Aurinkokunnan nuoruudessa Aurinkoa kiersi kaasu- ja pölykiekko, josta planeetat syntyivät. Saturnuksella arvellaan olleen syntyvaiheessaan samanlainen kiekko, Sheppard kertoo.

Kuiden alkuperäksi hän päättelee asteroideja ja komeettoja, jotka yrittivät lentää nuoren Saturnuksen ohi mutta jäivät sen painovoiman vangeiksi.

Se, että nyt löytyneet pikkukuut kykenivät jatkamaan kiertämistä, kun niiden emokuut pirstoutuivat avaruuden törmäyksissä, antaa ymmärtää törmäysten tapahtuneen vasta, kun planeetta oli jokseenkin valmis, Sheppard selittää.

Mitkä nimiksi kuille?

Kuutulokkaita kutsutaan toistaiseksi vain numerokoodeilla, mutta aikanaan ne saavat oikeat nimet. Niitä pääsevät miettimään myös muut kuin astronomit. Ehdotuksia otetaan vastaan Twitter-viesteinä joulukuun kuudenteen päivään asti.

Säännöt, jotka löytyvät Carnegien tiedeinstituutin sivulta, edellyttävät nimien lähteiksi inuiittien, muinaisten skandinaavien tai gallialaisten mytologiaa.

Kun Jupiterin viime vuonna löytyneistä 12 kuusta viidelle kyseltiin kansalaisten nimiehdotuksia, niiden määrä yllätti astronomit. Sheppard toivoo, että nimien miettiminen saa ihmiset tälläkin kertaa ajattelemaan samalla maailmankaikkeuden ihmeellisyyttä.

Elokuussa julkistettiin nimiehdotuksista järjestetyn nettiäänestyksen tulokset. Voittajia olivat muun muassa lempeyden ja ystävyyden kreikkalaisjumalatar Philophrosyne ja hänen sisarensa Eupheme, jonka toimenkuvaa tarustossa ovat hyvät enteet ja kannustukset.

Toki kisaan ehdotettiin nimiä myös kieli poskessa, kuten astronomit osasivat odottaakin, vaikkapa Moony McMoonFace, Sheppard kertoo. Hänen mukaansa aika joukko ihmisiä olisi myös halunnut lemmikkieläimensä kaiman Jupiterin kiertoradalle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on saanut ilmoituksen kansalaiselta, joka epäilee sähkötupakan aiheuttaneen hänelle keuhko-oireita. Ilmoitus on THL:n mukaan ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tapauksesta kertoo Ilkka.

THL:n sähkösavukkeisiin erikoistunut asiantuntija Otto Ruokolainen kertoo Iltalehdelle, että kyse on tuoreesta, joidenkin päivien takaisesta yhteydenotosta. Henkilö on kertonut oireista, jotka ovat osittain samantyylisiä kuin Yhdysvalloissa raportoidut. Oireet ilmaantuivat vuosia sitten ja ovat sittemmin helpottaneet.

Sähkötupakka on aiheuttanut Yhdysvalloissa selittämättömiä keuhkosairauksia ja kuolemantapauksia. New Yorkin osavaltio kielsi tuotteiden myynnin vastikään.

Tästä on kyse: Sähkötupakointi tappaa Yhdysvalloissa – onko Suomessa varautuminen parempaa? Terveydenhuollon asiantuntijat vastasivat yleisön kysymyksiin

Suomessa ei ole viranomaisjärjestelmää, johon voisi ilmoittaa sähkötupakan aiheuttamista oireista. Täällä vastuu on kaupallisilla toimijoilla. Sähkösavukkeiden ja niiden täyttösäiliöiden valmistajan, maahantuojan ja jakelijan on lain mukaan perustettava järjestelmä, johon kerätään tietoja tuotteiden aiheuttamista epäillyistä terveyshaitoista.

THL suosittelee hakeutumaan välittömästi lääkäriin, mikäli poltat sähkösavukkeita ja terveydentilasi heikkenee äkillisesti.

Ruokolainen sanoo Iltalehdelle, että mukaan kannattaa ottaa myös käytetyt tuotteet.

Yhdysvalloissa sairastuneiden oireita ovat olleet muun muassa hengenahdistus, rintakipu, vatsakipu, yskä, veriyskökset, oksentelu, ripuli ja kuume. THL:n mukaan sähkötupakkaa ei voida nykytiedon valossa pitää hyvänä apuvälineenä tupakoinnin lopettamisessa.

Lue lisää:

Sähkötupakan käyttäjillä selittämättömiä keuhkosairauksia Yhdysvalloissa – THL:n asiantuntija: Vastaavaa voi tapahtua Suomessakin

New Yorkin osavaltio kielsi maustettujen sähkötupakoiden myynnin

Viranomainen: Sähkötupakan kieltäminen Suomessa olisi pitkä prosessi – USA:ssa jo viisi ihmistä kuollut vakavaan keuhkosairauteen

Pari vuotta sitten sitten Somerjokien suvun entisen kotitalon katto Somerolla alkoi vuotaa.

Siitä alkoi kiharainen, 39-vuotiaana kuolleen Rauli Badding Somerjoen taiteelliseen perintöön liittyvä saaga, joka on ajanut suvun keskinäisiin riitoihin.

Kun kattovuotoa paikkailtiin, löytyi ullakolta aarre.

Vintin kätköissä oli vuosikausia maannut laatikkokaupalla Rauli Somerjoen tekemiä piirustuksia, sarjakuvia, satuja, runoja ja kouluaineita. Mukana oli myös kasapäin kirjeitä.

Viisilapsisen sisaruskatraan äidin aikoinaan talteen laittama materiaali on kaikki ennen julkaisematonta.

Perikunnan yhteyshenkilön, Baddingin edesmenneen veljen tyttären Katri Somerjoen mielestä aineisto suorastaan vaati tulla julkaistuksi. Niistä pitäisi tehdä kirja.

– Aloite kirjaan tuli kahdelta serkultani, jotka remontoivat taloa. He olivat itse aikeissa alun perin kirjoittaa ja taittaa sen, mutta ottivat sitten kuitenkin ammattikirjoittajan mukaan.

Yhteistyö törmäsi seinään

Serkukset, joiden hallussa materiaali oli, valitsivat kirjoittajakumppanikseen toimittaja Katja Nykäsen. Nykänen on tehnyt toimittajantöitä yli 20 vuoden ajan erityisesti aikakauslehdissä.

Katri Somerjoki oli kirjaprojektista innoissaan. Hänen mielestään ullakon aineisto on kulttuurihistoriallisesti korvaamattoman arvokasta.

– Raulin nuoruusvuosien hengentuotteet osoittavat, että hän oli hirveän lahjakas muutenkin kuin sanallisesti. Hän oli todella taitava piirtäjä. Muutenkin materiaali osoittaa, ettei Rauli ollut mikään alkoholisoitunut, ujo nyhverö, joka oli toivoton naisten kanssa – vaikka sellaisena hänet on usein tähän asti kuvattu.

Alkuinnostuksen jälkeen asiat menivät kirjan suhteen kuitenkin nopeasti solmuun.

Kirjanteon käynnistäneet kaksi serkkua halusivat estää teoksen julkaisun. Katja Nykänen jätti lopulta valmiin käsikirjoituksen kustantajalle yksin.

Riitaa ei osattu odottaa

Perikunnalla ei ollut alun perin mitään kirjahanketta vastaan, sanoo Katri Somerjoki. Vaikka perikunta ei ole varsinainen sopijaosapuoli esimerkiksi kustantajan suuntaan, sen suostumus tarvitaan.

Tässä tapauksessa suostumuksesta ei tehty kirjallista asiapaperia. Somerjoki sanoo, ettei asia tuntunut tärkeältä, kun mukana oli perheenjäseniä.

– Perikunnalle kerrottiin, että tällainen kirja tulee, enkä minä tai muutkaan kommentoineet sitä sen kummemmin silloin. Se oli myöntymisen merkki.

Ullakkolöydön tehneet serkukset eivät kuulu Baddingin viralliseen perikuntaan, sillä heidän äitinsä ovat yhä elossa.

Perikunnan päätösvaltaisia jäseniä ovat kyseisten serkkujen äitien lisäksi Baddingin veljentyttäret Katri Somerjoki ja hänen yksi siskonsa, sekä Baddingin vanhimman siskon kaksi poikaa.

Pojista toinen vahvistaa, että kirjaa koskeva kiista on olemassa, mutta ei halua käsitellä perikunnan asioita julkisuudessa.

Aarrelaatikot vintiltä löytäneet serkukset, Baddingin kahden siskon tyttäret eivät ole antaneet tähän juttuun haastatteluja, eivätkä useista yrityksistä huolimatta vastanneet yhteydenottopyyntöihin.

Ullakkolöydön tehneiltä serkuksilta pyydettiin haastattelua myös heidän juristinsa välityksellä. Heille tarjottiin lisäksi mahdollisuutta vastata kirjallisesti heille toimitettuihin kysymyksiin. Vastausta ei saatu.

Myöskään kyseisten serkusten äitejä ei tavoitettu.

Ullakkolöydön tehneiden serkusten ja heidän äitiensä nimiä ei julkaista, koska heitä ei ole tavoitettu haastatteluun, eivätkä he ole julkisuuden henkilöitä.

Kirjan toimittanut Katja Nykänen kieltäytyi haastattelusta todeten, ettei pitkän riidan vuoksi uskalla kommentoida asiaa Ylelle tai muutenkaan julkisesti.

Oliko sisällössä jotain erityisen tulenarkaa?

Fanikirje paljasti nuoruudenrakkauden

Ullakkolöydön tehneet serkukset ja toimittaja Katja Nykänen solmivat yhdessä Tammen kanssa kustannussopimuksen uudesta elämäkerrasta.

Katri Somerjoen mukaan kaikki sujui aluksi hyvässä hengessä.

Nykänen muutti kirjan taustatyötä varten Helsingistä Somerolle, perehtyi aineistoon ja haastatteli Baddingin läheisiä ja nuoruuden ystäviä. Vintin fanikirjeiden joukosta löytyi muun muassa rakkauskirje, ja sen lähettäjä jopa haastateltavaksi. Häntä, kuten monia muitakaan Nykäsen haastattelemia, ei koskaan ennen ole jututettu suhteestaan Baddingiin.

Yle on tutustunut käsikirjoitukseen, eikä siinä vaikuta olevan mitään sellaista, joka esimerkiksi asettaisi Rauli Somerjoen kyseenalaiseen valoon.

Marraskuussa 2018 Nykänen lähetti kirjan ensimmäisen, Baddingin lapsuutta ja nuoruutta käsittelevän osan luettavaksi kustantajalle ja ullakkolöydön tehneille serkuksille.

Myös Katri Somerjoki on tutustunut tekstiin.

Minä-muodossa olevan tekstin vastaanotto oli Katri Somerjoen mukaan ensin myönteinen, mutta seuraavana päivänä kaikki muuttui.

Kiistaa käydään sähköposteilla

Kirjasopimuksen tehneet serkukset estivät Nykäsen muun muassa kaikissa somekanavissa ja ilmoittivat kustantajan kautta, että eivät halua jatkaa yhteistyötä, kertoo Katri Somerjoki.

– Katja oli haastatellut minua kirjaan lokakuussa. Parin viikon päästä siitä hän soitti, etteivät nämä serkkuni enää ole häneen missään yhteydessä, eikä heitä tavoita. He laittoivat yhtäkkiä aivan täydellisen stopin.

Pattitilanteeseen ajautunutta kirjajupakkaa on puitu sittemmin lukuisissa sähköposteissa, joita Nykänen ja ullakkolöydön tehneet serkukset ovat lähettäneet perikunnalle.

– Minusta on kauheaa, että tärkeä kirja saattaa jäädä riitelyn takia julkaisematta. Asiasta ei päästä keskustelemaan saman pöydän ääreen, vaikka kaikki ovat aikuisia ihmisiä.

Mikä valmiissa käsikirjoituksessa tai kirjan toimittamisessa oikein hiertää?

Siihen ei Katri Somerjoen mukaan ole tullut selkeää vastausta.

– Tämä on mielestäni ihan hirveän loukkaavaa Nykäsen kirjailijuutta kohtaan. On kauheaa teettää ensin työ, ja sitten vain todeta, että näin tässä nyt kävi. Nykänen on vaarassa jäädä ilman korvausta puolentoista vuoden työstä.

Kustannussopimuksen kirjasta tehnyt Tammi kutsui alkuvuodesta koolle tapaamisen, jossa oli määrä käsitellä kirjan kohtaloa.

Paikalla olivat Tammen edustajan lisäksi toimittaja Katja Nykänen, tämän isä ja perikuntaa edustava Katri Somerjoki.

Kustannussopimuksen allekirjoittaneet serkukset jäivät tilaisuudesta ilmoittamatta pois.

Perikunta pattitilanteessa

Ullakkolöydön tehneet serkukset ovat Katri Somerjoen mukaan uhanneet Nykästä oikeustoimilla ja väittäneet hänen pitävän luvatta hallussaan ullakolta löytynyttä aineistoa.

– On vähän hassua keskustella siitä, kenelle materiaalit kuuluvat, koska periaatteessa ne kuuluvat perikunnalle. Serkkuni ovat käsittääkseni sopimuksella luovuttaneet ne Nykäsen käyttöön, Somerjoki kertoo.

Kirjasopimuksesta eroon pyrkivät naiset ovat lisäksi juristinsa välityksellä kertoneet, että heidän hallussaan olevan asiakirjan mukaan Rauli Somerjoki on testamentannut omaisuutensa heille.

Perikunnan jäsenet eivät ole Katri Somerjoen mukaan tällaisesta koskaan ennen kuulleet, eivätkä kyseistä paperia nähneet.

– Mitään kunnollista, esimerkiksi juridista syytä kirjahankkeesta perääntymiselle ei ole mielestäni tullut.

Erilaisia sovintoesityksiä on tehty, mutta Somerjoki kertoo asian olevan aivan jumissa.

– Perikunta ei pääse asiassa yhteisymmärrykseen.

“Kirja paljastaisi miehen laulujen takana”

Katri Somerjoki harmittelee riitaa, mutta on mielestään pakotettu tuomaan sen julkisuuteen.

Hänen mielestään uuden elämäkerran julkaiseminen on kulttuuriteko, koska se luo paljon entistä tarkemman ja täysipainoisemman kuvan Baddingistä.

– Tähän asti on luotu sellaista käsitystä, että Rauli oli aivan onneton naisrintamalla. Hän kuitenkin oli intohimoinen rakastaja, jolla oli jopa useita päällekkäisiä naissuhteita. Lisäksi Raulin nuoruusvuosien hengentuotteet osoittavat, miten monipuolisesti hän oli taitava.

Somerjoen mielestä uusi elämäkerta osoittaa, ettei Badding ollut estoinen juoppo, varsinkaan aina. Etenkin nuorempana artisti usein kieltäytyi kaljoittelusta kokonaan.

Katja Nykäsen kirjaa varten tekemä taustatyö valaisee miestä laulujen takana, Somerjoki kuvailee.

– Olen itsekin muusikko, ja on ollut mageeta tutustua siihen puoleen Raulia, mistä biisien sanat ovat tulleet. On hirveän vaikea kuvitella, että Rauli olisi vain istunut ravintolassa vetämässä viinaa ja kirjoittanut mielettömiä, mielikuvituksellisia ja rakkaudellisia tekstejään.

Teatteriohjaaja-muusikko Hannu Raatikainen on tutustunut käsikirjoitukseen, sillä häntä on haastateltu laajasti kirjaa varten. Rauli Somerjoki oli Raatikaisen ystävä, ja asui tämän luona pitkiä aikoja.

Raatikaisen mielestä Katja Nykäsen käsikirjoitus tuo olennaista uutta käsitykseen Baddingistä.

– En ole elämäkertojen asiantuntija, mutta se on kivalla tavalla minä-muotoon kirjoitettu. Se tuntuu tuoreelta ja raikkaalta.

Raatikaisen mielestä olisi korvaamattoman tärkeää, että kirjassa esiintyvät Rauli Somerjoen nuoruusvuosien dokumentit näkisivät päivänvalon.

– Kirja tuo mielestäni todella tervetulleen lisän tähänastiseen Raulista kirjoitettuun. Olisi kulttuurihistoriallisesti häpeällistä, että kirjaa ei julkaistaisi.

Kustantaja: Sopimuksen purkaminen on “isompi asia”

Tammen Kati Lampela myöntää, että heillä on allekirjoitettu kustannussopimus ja yhden sopijapuolen kustantajalle toimittama käsikirjoitus on parhaillaan luettavana.

Kustantajan edustaja ei ota kantaa Somerjoen suvun tai kirjan tekijöiden välisiin kiistoihin. Lampela ei myöskään tarkemmin avaa kustannussopimuksen sisältöä.

– Meillä ei ole perikunnan asioista mitään tietoa. Meillä on kolmen henkilön kanssa kustannussopimus, joka on tietenkin luottamuksellinen paperi. Meidän puoleltamme ja kaikkien kannalta asia on kesken.

Voiko joku kustannussopimuksen allekirjoittajista yksinkertaisesti vetää nimensä pois paperista?

– Ne ovat sopimusasioita. Kustannussopimusta ei voi perua tuollaisella ilmoituksella. Se on sitten isompi asia, Lampela toteaa.

Ylen saamien tietojen mukaan elämäkerta oli tarkoitus julkaista jo viime vuonna, mutta ajankohtaa siirrettiin toisen kustantajan Badding-kirjan takia.

Lampelan mukaan päätöstä julkaisuajankohdasta ei kuitenkaan ole, koska käsikirjoituksen käsittely on vielä Tammessa kesken.

– On tässä välillä otettu aikalisää, mutta mitään kiveenhakattua julkaisuaikataulua ei ole ollutkaan.

Japanin Tyynenmeren rannikolla ja pääkaupunki Tokiolla on edessään myrskyisä viikonloppu.

Voimakkaan Hagibis-taifuunin odotetaan iskevän Japanin rannikolle rajusti lauantaina. Sen odotetaan tuovan mukanaan ennätysmäisen rankkoja sateita ja tuulia Tokain ja Kanton alueilla.

Tällä hetkellä taifuunin myrskytuulet puhaltavat noin 45 metriä sekunnissa, puuskissa arviolta 65 metriä sekunnissa, kertoo Japanin yleisradioyhtiö NHK.

Viranomaiset ovat kehottaneet paikallisia varaamaan riittävästi ruokaa ja vettä kolmen päivän ajaksi Tokion itäpuolella sijaitsevassa Chiban prefektuurissa.

Taifuuni voi olla voimakkain Tokioon iskenyt hirmumyrsky yli 60 vuoteen. Japanin ilmatieteen laitos on varoittanut voimakkaista tuulista ja myrskytulvista.

Meteorologian viraston edustaja Yasushi Kajihara kertoo, että Hagibis muistuttaa voimakasta taifuunia, joka iski Tokion alueelle vuonna 1958. Tuolloin lähes puoli miljoonaa kotia joutui tulvavesien saartamaksi ja yli 1 200 ihmistä kuoli.

Perjantaina Finnairin neljästä Japanin-lennosta yksi peruttiin. Finnair tiedottaa seuraavansa tilannetta.

Taifuuni on vaikuttanut lentojen lisäksi myös junaliikenteeseen ja tapahtumiin. Japanissa junavuoroja on peruttu, ja myös Formula 1:n Japanin gp:n aika-ajot Suzukassa on siirretty sunnuntaille myrskyn takia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sunnuntain F1-kisat järjestetään, mutta olosuhteet ovat silti haastavat.

Lauantailta on peruttu myös kaksi rubgyn maailmanmestaruuskisojen ottelua.

Taifuuni on nimitys trooppiselle hirmumyrskylle. Supertaifuuniksi se muuttuu silloin, jos tuulen keskinopeus on vähintään 58 metriä sekunnissa, kertoo Ilmatieteen laitos.

Lue myös:

Supertaifuuni on väistymässä Suzukan yltä ennen F1-kisaa, mutta olosuhteet ovat silti haastavat – katso ennusteanimaatio myrskyn etenemisestä

Japania lähestyy voimakkain taifuuni vuosikymmeniin – Finnairin lento Osakaan peruttu, Formula 1 -kisojen aika-ajot siirretty sunnuntaille

Lue Faxai-taifuunista, joka iski Tokioon reilu kuukausi sitten:

Tokioon iski hirmumyrskyn jälkeen helleaalto – laajat sähkökatkot pahentavat tukaluutta

Eilen illalla Porin keskustassa ammutulla miehellä ei ole hengenvaaraa, kertoo Lounais-Suomen poliisilaitos. Tapausta tutkitaan tapon yrityksenä.

Tutkinnallisista syistä poliisi ei aio kommentoi rikoksen motiivia, mutta poliisilla on alustava käsitys tapahtumien kulusta.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun perjantai-illalla kello 20 aikaan mieshenkilö ampui toista käsiaseella useita kertoja Antinkadulla Porin keskustassa. Poliisin mukaan virkavalta oli nopeasti paikalla ja otti epäillyn kiinni ilman vastarintaa.

Poliisi ei aio tiedottaa tapauksesta viikonlopun aikana enempää.

Lue lisää

Miestä ammuttiin Porin keskustassa

Britannian pääministeri Boris Johnson on pyytänyt Britannian parlamenttia hyväksymään vuorokauden sisällä minkä tahansa brexit-sopimuksen, jonka Johnson saa neuvoteltua Euroopan unionin kanssa, The Times uutisoi.

Johnson tapaa EU:n edustajia huippukokouksessa ensi viikolla.

Pääministeri Johnson esittelee lauantaina äänestettäväksi lakialoitteen, jossa hän pyytää lainsäätäjiä asettumaan sen sopimuksen taakse, jonka Johnson saa neuvoteltua EU:n kanssa kokouksessa 17.-18. lokakuuta.

Euroopan unioni suostui perjantaina palaamaan Britannian kanssa neuvottelupöytään ja käynnistämään uuden intensiivisen keskustelukierroksen salassa.

Lue lisää:

Brexit-pattitilanne saattaa vihdoin murtua – Britannia ja EU palaavat neuvottelupöytään

Irlannin pääministeri ja ulkoministeri sanovat uskovansa brexit-sopuun – sopimukseen vielä matkaa

EU torjuu Britannian ehdotukset erosopimuksen muuttamiseksi

Maarit Talvitie katsahtaa peiliin. Nykyään hän tekee niin joka aamu.

– Onneksi siellä on joku!

Otsakiehkuran alta pilkottava arpi ei haittaa peilikuvaansa katsovaa.

– Arpi jäi, mutta pää pysyi. Arpi tavallaan korostaa eloonjäämistäni.

Toisinkin olisi voinut käydä.

Maanantai-illalla 11. maaliskuuta 2019 Aamulehti julkaisi nettisivuillaan onnettomuusuutisen. Se pysäytti lukijan ehkä minuutiksi. Onnettomuuden uhrille tuo uutinen merkitsee erilaista loppuelämää.

Luunsirpaleista koottu nainen ei ehkä enää lähde metsälle raivaussahan kanssa, mutta hän nauttii elämästä ja uskaltaa jo ajaa autoa rekkojen lomassa. Tie kuntoutumiseen on ollut pitkä ja se jatkuu.

Maarit Talvitie on ikuisesti kiitollinen siitä, että läheisiltä, hoitajilta ja lääkäreiltä löytyivät oikeat sanat hänen toipumisensa motivointiin. Ortopedi käänsi lääketieteen suomeksi ja sai toipilaan ymmärtämään, miksi oikea jalka kannattaa ruuvata kuukausiksi hankalaan rautakehikkoon.

Kuntoutuksen alkuvaiheessa potilas vielä epäili, pystyykö hän enää kävelemään. Fysioterapeutti ei antanut muita vaihtoehtoja.

Muutaman sekunnin kohtalon hetki

Maaliskuisena iltana Maarit Talvitie oli työmatkalla Etelä-Pohjanmaalta Ilmajoelta kohti Tuusulaa. Tarkoitus oli mennä ensin sisaren luokse yöksi. Ajokeli oli paha. Kolmostie oli niin liukas, että Jalasjärven jälkeen kukaan ei lähtenyt ohittelemaan, ei edes ohituskaistoilla.

Ehdin ajatella, että nyt mä kuolen ja sitten tömähti. Maarit Talvitie

Hämeenkyrössä vastaantulevan rekan perävaunu lähti luisuun ja ajautui poikittain Maaritin auton eteen.

– Ehdin ajatella, että nyt mä kuolen ja sitten tömähti, Maarit Talvitie muistaa.

Ensimmäinen yö tikattiin päätä

Maarit Talvitie tuli osittain tajuihinsa jo silloin, kun pelastuslaitos yritti saada hänet turvallisesti pois autoromusta. Auttajat kielsivät uhria yrittämästä itse ulos autosta, mutta Talvitiellä oli pakottava halu oikaista jalkojaan.

– Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että päänahkani oli rullautunut irti takaraivolle saakka ja verta oli joka puolella. Keskityin vain jalkoihini, jotka tuntuivat kummallisilta.

Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa tikattiin ensimmäinen yö Maaritin päätä: sulavilla tikeillä ensin monikerroksisesti sisältä ja ulkoa noin 50 tikillä. Arpi on jäänyt hiusrajaan niin, että kiinni kursitusta päänahasta kertoo vain otsan palkeenkielen arpi.

Maarit Talvitie päätti kertoa onnettomuudesta ja kuntoutumisestaan avoimesti sosiaalisessa mediassa. Ensimmäinen kommentti on kirjoitettu onnettomuusillan jälkeisenä päivänä. Hänen Facebook-seinällään lukee: ”Elossa”.

Jalkojen luita pirstaloitui pahasti

Maarit Talvitie oli onnekas. Hän ei saanut päävammoja, ei edes aivotärähdystä. Sen sijaan neljästä raajasta kolme murtui. Hän jäi yhden terveen käden varaan. Vasemman käden ranteessa oli hyvänlaatuinen murtuma, joka kipsattiin. Vasenkätiselle tilanne vaati opettelua.

Jalat eivät koskaan palaudu entiselleen.

– Vasemmasta jalasta murskaantui kantaluu. Se on ollut aika pieninä paloina. Nyt se on jäykistetty ylempään kantaluuhun saakka. Se on tunnoton ja kylmä, mutta toimii. Pystyn kävelemään, Maarit Talvitie sanoo. Hän ontuu edelleen vasenta jalkaansa.

Tuohon jalkaan ei koskaan enää laiteta kaunista korkokenkää, ei tavallista kävelykenkää saati lenkkaria. Mittatilaustyönä valmistetut erityiskengät löytyvät nyt eteisestä.

Elämää rautajalan kanssa

Oikeaa jalkaansa Maarit Talvitie puhuttelee rautajalaksi. Jalassa oli pirstaleinen sääriluun yläosan murtuma ja ortopedi Antti Ylitalo Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta käytti murtuman hoidossa ulkoista kiinnityslaitetta eli rinkifiksaattoria.

Tähän hoitomuotoon päädyttiin, jotta molemmista jaloistaan loukkaantunut potilas saatiin mahdollisimman nopeasti ylös pyörätuolista ja varaamaan nimenomaan oikealle jalalle. Jo pelkkä rautarenkaiden kanssa eläminen vaati pinnistelyä. Viimeiset raudat lähtivät Maaritin jalasta elokuussa.

Toipumisensa aikana Maarit Talvitie on tavannut melkoisen määrän lääkäreitä. Hän ei voi olla erikseen mainitsematta juuri ortopedi Antti Ylitaloa.

– Hän kontrolloi kehitystäni hienosti. Tapasimme harvoin, mutta oli vaikuttavaa, miten sitoutuneesti hän hoiti rautajalkaani.

Hauska tapahtuma piristi sairaalaeloa. Eräänä sunnuntaina ennen leikkausta ortopedi juoksi potilashuoneeseen, tervehti ja tutki jalkaa. Ylitalo kipaisi paikalle verkkariasu yllään. Hän halusi varmistaa vielä jotain ennen tärkeää leikkausta.

Maarit Talvitiellä oli juuri samaan aikaan vieraita, jotka ihmettelivät, kuka tämä verkkariasuinen ”vierailija” oli.

– Minua nauratti, kun sain sanoa, että hän leikkaa polveni huomenna!

Antti Ylitalo muistaa myös hyvin potilaansa, vaikka hoidosta on kulunut kuukausia ja välissä on ollut kymmeniä muita leikkauksia.

– Maarit jäi toki mieleen. Ensinnäkin hän oli hyvin positiivinen, vaikka vammat olivat vaikeat. Toiseksi käytin hänen jalkansa operoimiseen tekniikkaa, joka ei ole ihan arkipäiväistä.

Miten se valkoinen takki vaihtui lääkärillä verkkareihin?

– Jokin asia tulevasta leikkauksesta on jäänyt vaivaamaan. Palasin sitten juoksulenkiltä katsomaan ja tarkistamaan.

Huolellisuuttaan Antti Ylitalo selittää yksinkertaisella syyllä.

– Jos komplikaatioita syntyy, niiden kanssa joutuu itsekin elämään. Siksi työ pitää tehdä riskit minimoiden.

Mitä motivoituneempi potilas itse on, sitä helpompaa toipuminen on. Antti Ylitalo

Maarit Talvitie arvostaa sitä, että ortopedi jaksoi selittää kaiken ymmärrettävästi. Sitä ei välttämättä tapahdu aina, kun potilas ja lääkäri kohtaavat.

– Mitä motivoituneempi potilas itse on, sitä helpompaa toipuminen on, Antti Ylitalo kiteyttää.

”Itkeä piti mennen tullen”

Sairaalakiertue Tampereelta Seinäjoen kautta Jalasjärvelle ja takaisin Seinäjoelle kesti runsaat kolme kuukautta.

Maarit Talvitie muistaa kauhulla ja kauneudella sairaalajaksojen kotikäynnit. Ensimmäisellä kotikäynnillä rautajalkaista potilasta pyörätuoleineen ei edes saatu omaan kotiin tiukan ovikäännöksen vuoksi, koska jalka ei taipunut.

– Menin miesystäväni luokse. Itkeä piti tietysti mennen tullen. Katkerana muistan vieläkin, kuinka kauheaa oli lähteä takaisin sairaalaan. Kotikäynniltä oli aina vaikea palata takaisin.

Maarit Talvitie pääsi lopullisesti kotiin juhannukseksi. Kuntoutus jatkuu nyt kotipaikkakunnalla Ilmajoella.

Kipua oppi pelkäämään

Vaikka Maarit kertoi somessa avoimesti toipumisestaan, jotain hän jätti kertomatta. Valtavat kivut. Vaikka lääkitys oli hyvä, kipu velloi kehossa erityisesti leikkausten jälkeen. Useampaan otteeseen toipuja jouduttiin viemään Tampereella kipupoliklinikalle saamaan lisälääkitystä.

– Aika kovat mömmöt sain!

Kipuhoitajan näkeminen sai Maaritin itkemään, mutta ei kivusta vaan ilosta.

– Aina kun näin hänen saapuvan, tiesin, että pian saan avun, jolla kipu lähtee välittömästi.

Maarit Talvitie oppi pelkäämään kipua.

– Sairaalassa alkuaikoina jo seisomaan nouseminen ahdisti, kun tiesin, että ottaa kipeää. Edelleen, jos tehdään jotain, mikä voi koskea, minua pelottaa. Onneksi kipuja ei enää oikeastaan ole.

Hyvät vuorovaikutustaidot puolet hoitoa

Perheellä, läheisillä ja ystävillä on ollut suuri merkitys Maarit Talvitien toipumisessa. Kaikki ovat pysyneet rinnalla. Kuntoutuja ei ole jäänyt yksin.

– En olisi ikinä uskonut, että minulla on näin paljon hyviä tuttavia, sukulaisista ja perheestä puhumattakaan. Heistä on ollut niin iso apu ja henkinen tuki, että en voi kylliksi kiittää.

Samanlaista tukea Maarit Talvitie kokee saaneensa myös suurelta osalta häntä hoitaneilta ammattilaisilta. Tärkeä suhde syntyi Seinäjoen keskussairaalan vaativan kuntoutuksen osastolla fysioterapeutti Heljä Peltolan kanssa.

– Hänen otteensa kuntoutukseen oli reipas eikä hyssyttelevä. Hän vaati paljon, mutta kuunteli minua. Hän sai minut uskomaan, että tästä selvitään.

Heljä Peltola kuvaa alkua haastavaksi. Osastolle tuli moniongelmainen kuntoutuja, jonka kanssa piti tarkkaan miettiä mitä tehdä.

Fysioterapeutti toimii lääkäreiden ohjeiden mukaan, mutta terapeutin ja kuntoutujan keskinäinen luottamus täytyy ensin rakentaa pala palalta. Kohti lopputulosta edetään pienin askelin välietappien kautta.

– Maaritin kuntoutus eteni kuitenkin huimalla vauhdilla. Pääsimme tavoitteeseen, joka alussa näytti kuntoutujasta mahdottomalta.

Heljä Peltolan mukaan tiedon jakaminen kuntoutujalle on hoitotyön onnistumisen edellytys. Hyvällä kanssakäymisellä voidaan saavuttaa jopa puolet hoitotuloksesta.

Maaritin kuntoutus eteni kuitenkin huimalla vauhdilla. Pääsimme tavoitteeseen, joka alussa näytti kuntoutujasta mahdottomalta. Heljä Peltola

– Kuntoutujalle pitää olla rehellinen. Tavoitteet on asetettava yhdessä kuntoutujan kanssa ja kuntoutujan on tiedettävä, mikä on realistista ja mikä ei. Täytyy myös nähdä kuntoutuja kokonaisuutena, eikä vain tuijottaa vammaan.

Sosiaaliset taidot syntyvät eletystä elämästä

Vaikka Heljä Peltola hyödyntää työssään koko elämänkokemustaan, kemiat eivät siitä huolimatta aina heti kohtaa. Näin saattaa käydä juuri vakavaan onnettomuuteen joutuneen kuntoutujan kanssa.

– Tutustun kuntoutujaan kokonaisvaltaisesti ja yritän pohtia, mitä taustalla on, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja pelkääkö hän jotain, jonka vuoksi hän torjuu auttajan.

Maarit Talvitie nautti Heljä Peltolan huumorintajusta. Huumorin käyttö hoitotilanteessa vaatii hyvää tilannetajua.

– Huumorilla saadaan etäisyyttä vammaan ja sairastumiseen. Arvioin tarkkaan, millaista huumoria käytän, käytänkö ollenkaan vai etenenkö asiapohjalla, Heljä Peltola selvittää.

Mielikuvaharjoituksilla takaisin auton rattiin

Auton rattiin uudelleen tarttuminen ei ole onnettomuuden uhrille helppoa, ei Talvitiellekään. Kun hän sai elokuussa loputkin raudat pois oikeasta jalastaan, hän osti automaattivaihteisen auton.

Maarit Talvitie teki mielikuvaharjoituksia liikenteeseen palaamisestaan jo keväällä Jalasjärven terveyskeskuksessa.

– Sieltä näkyy kolmostielle, jolla kulkee rekkoja koko ajan. Istuin ulko-oven vieressä ja katselin lasiovesta ulos ja mietin, tohdinko mennä tuonne. Päätin tohtia!

Elämä helpottui. Nyt on taas vapaus mennä ja tulla. Pitkille ajomatkoille Maarit tosin ei ole vielä lähtenyt. Hän ajaa kauppaan, fysioterapiaan, uimaan, kuntosalille ja läheisten luokse.

– Täällä ei pääse julkisilla. Jos ei uskalla kulkea autolla, sitten jää kotiin.

Autoa tarvitaan myös työmatkoilla. Maarit Talvitie työskentelee Ruduksella myyntineuvottelijana. Työhönpaluu tuskin on ajankohtaista vielä loppuvuonnakaan.

– Ehkä osa-aikaisesti.

Poliisi välitti vastapuolen pahoittelut

Lliikenneonnettomuuden oikeuskäsittely on vielä edessä. Siellä käsitellään onnettomuuden uhrille koituneita, pysyviä haittoja ja vastapuolen rangaistusta. Näillä näkymin Maarit Talvitie ei ole menossa oikeudenkäyntiin, vaan lähettää sinne asianajajansa. Näin on neuvottu.

Hän on ottanut minuun yhteyttä poliisin kautta, pahoitellut kovin tilannetta ja ollut aika järkyttynyt myös. Maarit Talvitie

Vastaantulleen raskaan ajoneuvon kuljettaja on ulkomaalainen, eivätkä osapuolet ole kohdanneet eikä heillä ole edes yhteistä kieltä.

– Hän on ottanut minuun yhteyttä poliisin kautta, pahoitellut kovin tilannetta ja ollut aika järkyttynyt myös, Maarit Talvitie kertoo.

Onnettomuuspaikalle ensimmäisten joukossa saapunut auttaja on Maarit Talvitien tietojen mukaan ollut hiljattain ajokortin saanut nuori mies.

– Hän on soittanut seuraavana aamuna tehovalvontaosastolle ja kysynyt selviytymistäni. Annoin hoitajalle luvan kertoa. Tilanne onnettomuuspaikalla on varmasti ollut auttajalle hurjan näköinen.

”Ei tartte auttaa”

Maarit Talvitie ryhtyy kahvinkeittoon. Tarjoudun apuun.

– Ei tartte auttaa, sitkeä kuntoutuja tuumaa.

Silläkö on menty eteenpäin?

– Sairaanhoitajiakin olen lyönyt näpeille ja sanonut, että ”Älä auta mua”. Kuntoutumiseni alkumetreiltä olen ajatellut, että täytyy yrittää tehdä kaiken itse mitä pystyn – paitsi imuroinnin. En tykkää siitä, enkä vieläkään pysty sitä tekemään, Maarit Talvitie virnistää.

Sen sijaan hän pelkää, pystyykö enää koskaan tarttumaan raivaussahaan.

Maarit on kulkenut pikkutytöstä isänsä kanssa metsässä. Viime vuosina hän innostui työskentelemään raivaussahan kanssa – siitä kehittyi tärkeä harrastus. Kuntoutujan mielessä välkkyy ajatus päivästä, jolloin hän vielä tarttuu sahaan.

– Raivaussahasta luopuminen olisi iso juttu, mutta olen elossa ja kaikkea muuta voi fiilailla sen mukaan mitä pystyy. En mene kuolema edellä. Kyllä tässä mennään elämä edellä!

Laboratorion pöydälle on aseteltu kaksi kasaa silpuksi leikattuja vanhoja kankaita. Kirjavassa kasassa kangassilppu on sataprosenttista puuvillaa. Sinisävyinen kasa puolestaan on peräisin tekokuituisista kankaista.

Molempien kasojen silppu tuntuu käteen pehmoiselta. Kankaiden kuviot pystyy erottamaan selvästi, vaikka rouheeksi kutsuttu silppu on hienojakoista.

Kankaanpalaset ovat ehkä palvelleet pussilakanana tai treenihousuina ennen tutkijan pöydälle päätymistä. Farkkumaisen kankaan tunnistaa jo aivan pienestä palasta.

Kohta kankaiden menneisyydellä ei ole enää mitään väliä. Laboratorion koneet muokkaavat tekstiilisilpusta kokonaan uutta materiaalia. Tulevaa käyttäjäänsä se voisi palvella vaikkapa rantasaunan terassin lankkuna.

Materiaali kulkee nimellä kuitulujitettu komposiitti, ja ominaisuuksiltaan vastaava aine on tuttua monissa teollisissa tuotannoissa.

– Terassilankku on ehkä tutuin tämänkaltaisen komposiittimateriaalin käyttökohteista. Sen lisäksi se sopii suunnilleen kaikkeen, mihin nyt ylipäätään laitetaan muovia, sanoo tutkija Anna Keskisaari Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) kuitukomposiittilaboratoriosta.

Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa tutkimuksessa uusi asia on, että komposiitin kuituaine ei olekaan peräisin puusta tai muovista vaan vanhoista kankaista.

– Tekstiilijätteen etu on sen edullisuus, Keskisaari tiivistää.

Tekstiilijätteen jatkokäyttöä tutkitaan parhaillaan innokkaasti myös sen vuoksi, että materiaalin saatavuuden arvioidaan lähivuosina helpottuvan merkittävästi. Tekstiilijätteen erilliskeräys tulee pakolliseksi EU-maissa vuonna 2025.

Siinä vaiheessa on hyvä, jos kierrätysmateriaalin sopivuudesta teollisuudelle ja kuluttajille on jo kokemusta. Suomessa kuntia patistetaan tekstiilijätteen keräyksen järjestämiseen jo etuajassa.

– Muutaman vuoden päästä meille tulee paljon tätä materiaalia saataville, Keskisaari arvioi.

Hänen mukaansa helpoin käyttökohde tekstiilijätettä sisältävälle komposiitille ovat tuotteet, joissa jo tällä hetkellä käytetään kuitulujitettuja komposiitteja. Näiden tuotteiden markkinat ovat valmiina olemassa, joten askel tutkimuslaboratoriosta tosielämään ei ole pitkä.

– Muutama yritys on ilmaissut kiinnostuksensa tämän meillä tutkittavana olevan materiaalin teolliseen käyttöön, kertoo konetekniikan professori Timo Kärki LUT-yliopistosta.

Samalla kun Anna Keskisaari ja Timo Kärki jutustelevat tekstiilijätteen tulevaisuudennäkymistä, he astelevat yliopiston laboratoriossa jököttävän jättimäisen kattilan viereen. Kyseessä on pata, jossa tekstiilirouhe ja komposiittimateriaalin toinen pääraaka-aine eli kierrätysmuovi yhdistetään toisiinsa.

Kierrätysmuovi on tyypillisesti peräisin teollisuudesta, se voi esimerkiksi olla rakennusteollisuuden muovijätettä. Keitokseen tarvitaan mukaan vielä erilaisia kytkentä- ja voiteluaineita, joiden osuus koko massasta on tutkija Anna Keskisaaren mukaan muutamia prosentteja.

Seos kuumennetaan käytetyn muovin sulamispisteestä riippuen noin 100-200 asteeseen. Yksinkertaisimmillaan padassa tapahtuvaa prosessia voi kuvata niin, että muovi sulaa kiinni kankaanpaloihin. Syntyy pieniä, erikokoisia kokkareita, jotka kattila laskee edessään seisovaan paljuun.

Tutkijoiden kielellä kokkareet ovat välivalmistetta, jota voi muokata monenlaiseen muotoon tarpeesta riippuen. Välivalmisteen jatkokäsittelyssä tarvitaan lämpöä ja tekniikkaa, jossa kokkareet puristetaan eri menetelmillä haluttuun muotoon. Pöydällä on nähtävänä valmiita esimerkkikappaleita, kuten terassilankkua tai pieniä laattoja.

Tutkija Anna Keskisaaren vetämän työryhmän tavoitteena on nyt selvittää, onko uusi tekstiilijätettä sisältävä materiaali ominaisuuksiltaan sellainen, että sillä voidaan korvata vastaavat kaupallisessa käytössä olevat materiaalit.

Samalla selvitetään, kuinka paljon tekstiilijätettä materiaaliin voi lisätä ilman, että tavoitellut ominaisuudet kärsivät.

– Yritämme lisätä tekstiilirouheen määrää niin, että sitä olisi lopullisessa materiaalissa noin 50 prosenttia. Tällä hetkellä teemme testejä materiaalilla, josta tekstiiliä on 20 prosenttia, professori Timo Kärki kertoo.

Toistaiseksi ei ole huomattu mitään eroa siinä, onko seoksessa käytetty tekstiili napattu puuvillaisen vai tekokuituisen rouheen kasasta.

Tekstiilijätteen määrän huima kasvu lyhyen ajanjakson sisällä on alkanut ahdistaa osaa kuluttajista. Professori Timo Kärki muistuttaa, että vielä tekstiilijätettä suurempi ongelma liittyy rakennusteollisuudessa syntyvään jätteeseen. Sitä kertyy vuosittain kaksi kertaa enemmän kuin tekstiilijätettä.

– Tuntuu siltä, että tekstiilijäte herättää syystä tai toisesta enemmän keskustelua, Kärki pohtii.

Heti perään hän myöntää, että kyllä tekstiilijätteenkin kanssa riittää tekemistä. Maailmanlaajuisesti yli 70 prosenttia kaikista valmistetuista vaatteista päätyy poltettavaksi tai kaatopaikalle.

Suomessa tekstiilejä ei ole vuoden 2016 jälkeen saanut heittää kaatopaikalle. Tällä hetkellä suurin osa päätyy sekajätteen kautta poltettavaksi.

Anna Keskisaarta itseään uudenlaisen materiaalin kehittämisessä kiinnostaa eniten syntyvän aineen ominaisuudet. Häntä nauraa omalle intoilulleen kertoessaan, miten kiehtovaa eri ominaisuuksien tutkiminen on. Mutta on hänellä työssään myös globaalimpia tavoitteita.

– On tärkeää saada erilaiset sivuainevirrat paremmin hyödynnettyä, että mahdollisimman vähän jätettä päätyisi poltettavaksi tai kaatopaikalle haudattavaksi.

Turkin hyökkäys Syyrian kurdialueille on jatkunut keskiviikosta alkaen. Turkki pitää Syyrian kurdijoukkoja vihollisinaan ja pyrkii perustamaan rajansa edustalle "suojavyöhykkeen".

Tässä artikkelissa kerromme hyökkäyksen viimeiset käänteet.

Saksa ei myy uusia aseita Turkkiin

Saksa ei myönnä uusia asevientilupia Turkkiin vastalauseena Turkin hyökkäykselle Pohjois-Syyriaan kurdialueelle. Ulkoministeri Heiko Maas sanoi Bild-lehdelle, että Saksa ei anna enää uusia lupia sellaisille puolustustarvikkeille, joita voitaisiin käyttää Syyrian hyökkäyksessä.

Saksa ja muut EU-maat ovat tuominneet Turkin iskun kurdeja vastaan. Myös Suomi on ilmoittanut, että uusia asevientilupia Turkkiin ei myönnetä. Viime vuonna Saksa vei Turkkiin aseita lähes 243 miljoonan euron edestä. Turkin osuus oli lähes kolmannes Saksan koko aseviennistä.

Isis-vankilan lähellä räjähti

Autopommi räjähti varhain lauantaina lähellä vankilaa, jossa on Isis-taistelijoita, kertovat kurdilähteet Tiettävästi kukaan ei loukkantunut Hassakehin-kaupungissa sattuneessa räjähdyksessä. Valtaosa kaupungista on kurdijoukkojen hallussa.

Vankilan vartiointia tehostettiin räjähdyksen jälkeen, jotta vankilassa olleet eivät pääse karkaamaan, kertoo Lontoosta käsin toimiva kansalaisjärjestö Syrian Observatory for Human Rights.

Kansainvälinen yhteisö on ilmaissut pelkonsa siitä, että kurdien hallinnoimille leireille vangitut noin 12 000 Isis-taistelijaa pääsevät Turkin hyökkäyksen aikana pakenemaan.

Uhrimäärä kasvaa

Syrian Observatory for Human Rights on nostanut arviotaan Turkin hyökkäyksen uhrimäärästä Syyriassa.

Sen mukaan keskiviikkona alkaneessa hyökkäyksessä on kuollut 74 kurditaistelijaa ja 30 siviiliä. Uhreista suurin osa on Tal Abiadin kaupungin alueella.

Järjestön mukaan Turkin tukemien syyrialaiskapinallisten taistelijoista 49 on saanut surmansa.

Myös konfliktin osapuolet Turkki ja kurdijohtoiset SDF-joukot ovat esittäneet arvioita uhrimääristä, mutta ne poikkeavat selvästi toisistaan.

Turkin hyökkäys on jatkunut tänään. Turkin hallintoa lähellä olevan valtiollisen Anadolu-tietotoimiston mukaan Turkki ja sen tukemat syyrialaiskapinalliset ovat saavuttaneet M4-moottoritien, joka kulkee Manbijin ja Qamishlin kaupunkien välillä.

Se sijaitsee 30 kilometriä Turkin rajasta.

Pakistan ilmasi tukensa Turkille, Putin lupaa vetäytyä

Pakistan on ilmoittanut tukevansa Turkin keskiviikkona aloittamaa hyökkäystä kurdijoukkoja vastaan Syyriassa. Maan pääministeri Imran Khan soitti Turkin presidentille Recep Tayyip Erdoganille perjantaina ja ilmaisi Pakistanin "tuen ja solidaarisuuden" maan toimille.

Turkin sotatoimet ovat herättäneet laajaa kansainvälistä arvostelua. Hyökkäyksen mahdollisti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päätös siirtää yhdysvaltalaisjoukot pois alueelta.

Venäjän presidentti Vladimir Putin puolestaan vaatii kaikki ulkovaltoja vetämään joukkonsa Syyriasta. Hän sanoo myös Venäjän olevan valmis vetämään joukkonsa maasta, mikäli maan hallinto tätä haluaa.

Venäjä on tukenut Syyrian presidenttiä Bashar Al-Assadia sotilaallisesti.

Turkki kieltää ampuneensa Yhdysvaltain joukkoja

Turkki kieltää kohdistaneensa tykistötulta Yhdysvaltain tukikohtaan Syyriassa. Turkin puolustusministeri Hulusi Akar sanoi Turkin valtiolliselle uutistoimisto Anadolulle, että Turkin kohteena olivat kurdijoukot, joiden sijainti oli kilometrin päässä Yhdysvaltain joukoista.

Yhdysvaltain puolustusministeriö kertoi aiemmin tänään, että Turkin ampuma ammus räjähti perjantai-iltana muutaman sadan metrin päässä Yhdysvaltain tukikohdasta Kobanin kaupungissa. Kukaan yhdysvaltalaissotilaista ei haavoittunut.

Turkki väittää vallanneensa strategisesti tärkeän kaupungin, kurdit kiistävät

Turkki kertoi tänään lauantaina vallanneensa Ras Al-Ainin kaupungin lähellä rajaa. Kaupungissa on käyty viime päivinä merkittäviä taisteluita, ja Turkki on pommittanut sitä voimakkaasti.

Kurdijoukot kiistävät menettäneensä kaupungin hallinnan.

Valtaamista ei ole vahvistettu puolueettomista lähteistä.

Kurdien Punainen Puolikuu ilmoitti, ettei se voi enää lähettää lääkintäryhmiä Ras al-Ainiin, koska sen ambulanssit joutuvat Turkin tulituksen kohteiksi.

Ras al-Ainin lisäksi Turkki pommitti raskaasti Tal Abyadin kaupunkia. YK:n mukaan noin satatuhatta siviiliä on paennut kodeistaan keskiviikkona alkaneiden pommitusten tieltä.

Lue myös:

Ylen reportaasi Turkin ja Syyrian rajalta: Siviilejä kuollut molemmin puolin rajaa, sotilasoperaatio jatkuu

Miksi Turkki hyökkää Syyriaan, ja mitä siitä seuraa? Tässä 100 ja 400 sanan mittaiset vastaukset

Rauha mureni Pohjois-Syyrian kurdialueella – kolme karttaa kertoo, millaiselle alueelle Turkki hyökkäsi

Sotilasasiantuntija Turkin iskusta Pohjois-Syyriaan: Joukkomääräisesti iso operaatio, kestänee pari viikkoa

Hämeenlinnassa lauletaan viikonvaiheessa yhdessä putkeen tuntikausia. Yleisö on kutsuttu laulamaan läpi ns. Kultainen laulukirja.

Kolmekymmentävuotias laulukirja sisältää 400 laulua. Joukossa on suosituimmat lasten- ja joululaulut, iskelmät ja elokuvamusiikki sekä merelliset laulut. Yhteislaulamiseen on arvioitu kuluvan aikaa vähintään 16 tuntia 23 minuuttia.

Paikalle Hämeenlinnaan saapuu myös 500 esilaulajaa eri puolilta Suomea.

Millainen laulajatyyppi sinä itse olet, minkälaisissa tilanteissa voisi päästä laulu? Leikkimielisen testin vaihtoehdot ovat kaikki Kultaisesta laulukirjasta joko laulujen nimiä tai ensimmäiset sanat.