Roomassa asuvien Fulvio Paoloccin ja Angelica Marinin Suomen matka on ollut täynnä yllätyksiä. Pariskunta ei tiennyt Suomesta muuta kuin joulupukin, mutta päätti työmatkansa päätteeksi jäädä maahan muutamaksi päiväksi.

– Meillä on Roomassa ollut monta viikkoa yli 40 asteen helteitä. Olimme varustautuneet Suomen matkaan talvivaattein, mutta täällähän on täydellinen sää, he ylistävät.

Etelä-Euroopan helteissä koko kesän kärvistelleen pariskunnan mielestä parinkymmenen asteen tienoilla pyörivä lämpötila on ihmiselle täydellinen. Paolocci on varma siitä, että helteistä kärsiville Välimeren asukkaille loma Suomen viileydessä olisi mannaa.

Hän kehottaakin Suomea markkinoimaan juuri viileää säätään.

Kohokohta: Viiden tunnin marjaretki metsään

Italialaiset ovat tunnetusti hyvän ruoan ystäviä. Suomessa muistetaan vielä hyvin, kuinka maan entinen pitkäaikainen pääministeri Silvio Berlusconi mollasi aikoinaan suomalaista ruokaa.

Paoloccilla ja Marinilla ei ollut suomalaisesta ruoasta minkäänlaisia odotuksia, mutta he yllättyivät iloisesti: se on heistä todella hyvää.

– Rakastan vaaleaa kalaa ja metsän antimia. Teidän pitäisi järjestää turisteille maksullisia ruokakierroksia, kuten Roomassa tehdään, ne olisivat todella suosittuja, Paolocci ehdottaa.

Hän kertoo pariskunnan käyneen poimimassa mustikkaa metsässä Tampereen lähellä.

– Kävelimme metsässä viisi tuntia ja poimimme ämpärin täyteen mustikoita. Olemme syöneet niitä, mutta emme tiedä, mitä tehdä niille kaikille. Taidamme pakastaa ne Roomassa, Paolocci toteaa.

Marin on sitä mieltä, että italialaiset turistit olisivat valmiita maksamaan vastaavasta marjanpoimintaretkestä maltaita.

Kalan ja marjojen lisäksi pariskunta on käynyt Porvoossa syömässä etanoita sekä maistanut Helsingissä kaalikääryleitä ja muikkuja.

Helsingistä jäivät mieleen hipsterikahvilat ja tyylikkäät baarit.

– Uskallan väittää, että teidän cocktailinne vetävät vertoja vastaaville New Yorkissa tai Los Angelesissä, Paolocci ylistää.

Italialaisturistien määrä on kasvussa

Roomalaispariskunta vertaa kotikaupunkinsa turistimassoja Helsingin ilmapiiriin.

– Roomassa on monia nähtävyyksiä ja paljon turisteja. Siksi turismi tuntuu usein stressaavalta suorittamiselta. Täälläkin on paljon nähtävää, mutta koska turisteja on vähän, ilmapiiri on rento, Marin toteaa.

Paolocci puolestaan kertoo ihastuneensa siihen, miten helppoa suomalaisissa metsissä oli liikkua.

– Italiassa metsiin ei noin vain kävellä. Siellä on paljon piikkejä ja käärmeitä. Täällä on toisin, hän sanoo.

Italialaiset ovat Suomessa 13. suurin turistiryhmä, ja heitä käy täällä yhä enemmän. Tilastokeskuksen mukaan italialaisten hotelliyöpymisten määrä kasvoi vuoden alkupuoliskolla vajaat 14 prosenttia reiluun 62 000:een.

Suomea ei kuitenkaan Italiassa suuremmin markkinoida, eivätkä Paolocci ja Marin tienneet Suomesta ennen tuloaan juuri mitään.

"Turisti, pois pyörätieltä!"

Pariskunta on vakuuttunut Suomen turismipotentiaalista. Samaan hengenvetoon he kuitenkin pohtivat, olisiko Suomi valmis massaturismiin.

He kertovat törmänneensä suomalaisen sääntöyhteiskunnan kulmikkaaseen edustajaan kävellessään vahingossa pyörätiellä Helsingin Kauppatorilla.

– Yksi suomalainen alkoi huutaa meille suoraa kurkkua, he sanovat.

Pariskunta kertovat pyytäneensä mieheltä anteeksi ja selittäneensä, ettei Roomassa ole pyöräteitä eivätkä he voineet tietää, että katuosuus oli jalankulkijoilta kielletty. Eiväthän turistit aina voi tuntea kaikkia paikallisia sääntöjä, he toteavat.

– Sanoimme miehelle, ettei turisteille saisi huutaa vaan heitä pitäisi ohjeistaa. Hän kysyi, miksi ihmeessä hänen niin pitäisi tehdä, Paolocci ja Marin nauravat.

Lue lisää:

Nyt loppuu se säästä valittaminen – Suomen sää on yksi Suomen parhaista matkailuvalteista

Nina ja Pasi Ampujan suurperheen todellisuus on tarua ihmeellisempi. Talouden ja arjen pyörittäminen vaatii luovuutta ja kekseliäisyyttä.

Perheessä kuluu 80 litraa maitoa ja 24 rullaa wc-paperia viikossa. Tarhaan, kouluun ja harrastuksiin ajetaan joka viikko yhteensä 600 kilometriä. Pyykkiä pestään samassa ajassa 25 koneellista.

Yhdellä aterialla syödään neljästä viiteen kiloa jauhelihaa – ja paistinpannuja tarvitaan kymmenkunta vuodessa. Eikä siinä todellakaan kaikki.

– Ihmisethän pitävät meitä rikkaina, mutta olemme joutuneet tinkimään paljosta, sanoo äiti Nina Ampuja.

Ruoanlaittotalkoissa on paljon käsiä: yksi pilkkoo salaattia, toinen kattaa pöytää, kolmas leikkaa leipää. Lapset hoitavat erilaisia kodin töitä ikätasonsa mukaan.

– Siivousten lisäksi on pienten peräänkatsomista, roskien vientiä ulos, roskien polttoa. Kuopus Kisu Kirsikka on esimerkiksi ihan loistava imuroija, äiti kehuu.

Muutto maalle vei hometaloon

Nuorin lapsista, Kisu Kirsikka, on vasta nelivuotias. Vanhin, Emma Amanda täyttää pian 18. Siinä välissä viipeltävät nuorimmasta vanhimpaan Pinkki Pippuriina, Oodi Nuppuliina, Ruusu Onneli, Fanni Vendela, Kuutti Kalevi, Roope Romeo, Samu Sebastian, Hugo Hubert ja Onni Amadeus.

– Kaikki ihan omia ja biologisia, Nina sanoo.

Ampujien perheessä lapset ovat nimenomaan valinta.

– Olemme Pasin kanssa molemmat pienistä suvuista. Mulle ainakin ihmiset ympärillä ovat hirmu tärkeitä, niin olen halunnut ison perheen ympärilleni, ettei mun tarvitse kokea yksinäistä hetkeä, hän jatkaa.

Nina on ammatiltaan musiikkipedagogi ja Pasi atk-insinööri. Kun Nina ja Pasi Ampuja tapasivat 18 vuotta sitten, he asuivat pääkaupunkiseudulla. Oli hyvät työt, omat autot ja omistusasunto.

Kun seitsemäs lapsi, Fanni, syntyi vuonna 2006, perhe päätti vaihtaa elämän suuntaa ja muuttaa maalle, Juvalle. Pian selvisi, että talo on homeessa. Perhe alkoi sairastella.

– Hubertille tuli seitsemänvuotiaana vatsahaava. Emmalle astma. Pasille korkea verenpaine. Kun selvisi, että talo on homeessa ja siellä on sädesientä, meille annettiin muutama viikko aikaa muuttaa sieltä pois, ilman mitään. Meidän piti jättää koko omaisuus sinne, Nina muistelee.

Elettiin juhannusta edeltävää viikkoa vuonna 2010. Perheessä oli yhdeksän lasta. Samana aamuna, kun Nina sai tietää odottavansa kymmenettä, hän ajoi 300 kilometriä Forssaan, missä haettiin musiikkileikkikoulun opettajaa. Hakuaika oli päättynyt ja Nina tunnusti työhaastattelussa, ettei tiennyt Forssasta yhtään mitään.

Uusi alku vanhassa perhekodissa

Samalla reissulla hän kävi naapurikunnassa Jokioisilla katsomassa taloa, vanhaa perhekotia. Ensi näkemällä se hohkasi huonoa henkeä, edellisten asukkaiden tekemiä rankkoja askartelutöitä ja synkkiä piirroksia.

– Sanoin Pasille, että liian rankkaa, ei voida muuttaa. Pasi sanoi, että tehdään tästä tosi upeaa, Nina muistelee melkein seitsemän vuotta myöhemmin punaista hehkuvassa makuuhuoneessaan Jokioisilla.

– Sitten me tultiin tänne perheenä. Lapset juoksivat ympäri taloa ja jakoivat innoissaan huoneita. Ajattelin, että ehkä me voidaankin muuttaa. Saatiin kokeilla taloa kesän yli, otettiin homeen saastuttamat vaatteet pois päältä ja poltettiin ne. Elettiin shortseissa ja bikineissä koko kesä. Huomattiin, että voidaan jäädä asumaan, Nina kertoo.

Juvalle jäi koti, jossa omaisuus oli kiinni. Nina valittiin forssalaisen musiikkileikkikoulun opettajaksi, mutta Pasilla ei ollut töitä. Ninan isä takasi uuden lainan ja elämä Jokioisissa pääsi alkuun. Asuntolainoja oli nyt kaksi, lapsia kymmenen ja sairauksia monta.

Nina istuu sängyn laidalla ja laskee. Tänäkin päivänä perheessä on niin Aspergerin oireyhtymää kuin eritasoisia astmoja, atooppista ihottumaa useammalla ja viimeisenä kuopuksen, Kisun, krooniseksi luokiteltu sairaus, infektion jälkeinen motorisia häiriöitä aiheuttava ataksia. Sairaus puhkesi vuosi sitten. Sen vuoksi Nina ja Pasi eivät tällä hetkellä työskentele.

– Mulla on virka Forssan kaupungilla ja Pasilla oma toiminimi, jolla hän pyörittää tällaista atk-apua. Mutta nyt, kun tilanne on tällainen, olemme molemmat joutuneet, tai saaneet, olla kotona ja saatu kunnalta tuki siihen, Nina kiittää.

Perhe saa kotiapua useampana päivänä viikossa. Seurakunta tukee heitä leipä- ja ruokalähetyksillä. Kunta ja erilaiset järjestöt auttavat jakamalla kauppojen pakastettua ylijäämäruokaa.

– Olemme olleet tosi kiitollisia. Se on kuitenkin tosi hyvää ruokaa.

Lapsilisiä perhe saa kuukaudessa noin 1 500 euroa.

– Kun lapset sitä eniten tarvitsisivat, kun he menevät lukioon tai ammattiopintoihin, niin se loppuu. Se on aikamoinen paukku, Nina ynnää.

Vielä suurempi paukku on ollut hometalo Juvalla. Se myytiin pakkohuutokaupassa vasta pari viikkoa ennen haastattelua.

– Nyt sitten mietitään, miten tästä eteenpäin, Nina huokaa.

Paljon voi tehdä itse

Ampujat ovat erikoistuneet kierrättämään, säästämään ja ennen kaikkea tekemään itse.

– Mä olen tottunut saamaan mitä haluan. Jos haluan design-lampun, niin suunnittelen sen itse. Pasi toteuttaa sen, hän on todella näppärä, Nina kehuu ja osoittaa makuuhuoneen lukulamppuja.

Lamput tehtiin kirpputorilta hankittuihin Ikean runkoihin, joiden ympäriltä purettiin varjostimet pois. Nina marssi marketin maistatuspisteeseen ja kysyi salaattikonsulentilta, saako viedä maistatuspisteen roskat eli kertakäyttölusikat mennessään. Hän sai, vei roskat kotiin, pesi, kuivatti ja pilkkoi lusikat.

– Tänään ne koristavat meidän makuuhuonettamme, Nina näyttää ylpeänä lukulamppuja.

Lasten makuuhuoneet on sisustettu vähintään yhtä luovasti: yksi on tapetoitu Aku Ankan sivuilla, toinen ilmaisilla tapettien näytepaloilla. Muutamaan Nina on itse maalannut mm. muumihahmoja ja porraskäytävää koristavat Marimekon tutut kuosit, nekin itse maalattuja.

Lakanoista saatiin verhot perheen tuoreimman tulokkaan, 17-vuotiaan saksalaisen vaihto-oppilaan Eliaksen ikkunaan.

– Vessapaperirullat menevät aina käyttöön. Kuutti on meidän askartelijapoika, hän tekee niistä Star Wars –pyssyjä, valokirjaimia, joulukalentereita – ihan mitä vain. Kuutista tulee varmaan avaruustieteilijä, Nina nauraa.

Kun esikoinen Emma Amanda pääsi ripille, hän askarteli itselleen muistoksi näyttävän lampunvarjostimen juomatölkkien klipsuista ja langasta. Kun Emma halusi mopoauton, hän pani pystyyn patalappu- ja sorminukketehtaan ja keräsi muutamassa vuodessa kaksi ja puoli tuhatta euroa. Nyt mopoauto seisoo rikkinäisenä pihassa. Emman sormet viuhtovat korjausrahakassan kartuttamiseksi.

Isä Pasi remontoi parasta aikaa perheelle uusia sauna- ja pesutiloja vanhaan toimistohuoneeseen. Tähän saakka katraalla on ollut käytössä vain yksi suihku – pian niitä pitäisi olla kolme.

Yhdestä asiasta Ampujan perheessä ei tingitä: se on lasten harrastukset.

Emma Amanda soittaa haitaria ja kanteletta, Onni Amadeus sähkökitaraa, Hugo Hubert pelaa koripalloa, Samu Sebastian soittaa akustista kitaraa, Roope Romeo pianoa, Fanni Vendela ja Ruusu Onneli soittavat viulua ja Oodi Nuppuliina haaveilee ratsastamisesta. Ampujilla raikaa myös Nina-ädin vetämä kotimuskari.

– Se on iso paukku, kun harrastusmaksut tulevat kahdesti vuodessa. Onneksi ne voi maksaa osissa. Itse olen saanut niin paljon musiikista, etten ole valmis luopumaan siitä – joudutaan sitten muusta tinkimään, Nina sanoo.

Tuhansia atlantinlohia on päässyt karkaamaan rikkoutuneesta kasvatushäkistä Yhdysvaltain ja Kanadan välisellä vesialueella Vancouverin eteläpuolella. Asiasta kertoo mm. The Guardian -lehti.

Kanadan ympäristöviranomaiset ovat pyytäneet kaikki kalastusta harrastavat tahot toimiin, jotta karanneet atlantinlohet saataisiin kiinni. Atlantinlohi (Salmo salar) on luokiteltu Tyynen valtameren alueella haitalliseksi vieraslajiksi, vaikka niitä viljelläänkin suuria määriä.

Tarkkaa tutkimustietoa ei ole, mutta paikalliset kuningaslohen pyydystäjät (Oncorhynchus tshawytscha) pitävät mahdollisena, että karanneet atlantinlohet voivat aiheuttaa pahaa vahinkoa paikalliselle lohikannalle syömällä poikasia ja levittämällä tauteja.

Biologit pelkäävät myös, että lajit alkavat risteytyä keskenään.

Kalankasvatusyritys Cooke Aquaculture sanoo, että häkin rikkoutuminen johtui poikkeuksellisen voimakkaista vuorovedestä ja merivirroista, jotka sattuivat samaan aikaan kuin alueella nähty auringonpimennys.

Aluksi karanneiden lohien määräksi arvioitiin 4 - 5 000, mutta määrä voi olla paljon suurempi. Häkki oli suunniteltu 305 000 lohelle.

Osa kalatutkijoista ei kuitenkaan ole huolissaan atlantinlohien pääsystä vieraille vesille. Atlantinlohia on yritetty aiemmin jopa istuttaa Tyyneen valtamereen 1900-luvun alussa, huonolla tuloksella.

– Ne ovat kesyjä. Kuvittele, jos tavallinen navettalehmä päästetään [petoeläimistään tunnettuun] Serengetin kansallispuistoon. Ei se kestäisi kovin kauaa, sanoo Yhdysvaltain valtamerentutkimuslaitoksen tutkija Michael Rust Seattle Times -lehdelle.

Kaikki tutkijat eivät ole yhtä luottavaisia. Atlantinlohia tutkinut Victorian yliopiston professori John Volpe arvioi, että karkulaisten vaikutus voi olla hyvin vähäinen tai yhtä hyvin hyvin vakava. Toistaiseksi tietoa ei ole.

Istutusaikojen jälkeen kuningaslohen kanta on heikentynyt voimakkaasti asutuksen leviämisen ja ilmaston lämpenemisen takia, hän sanoo.

Hotelli Kämpin arvokkuutta henkivä juhlasali oli kuin nuijalla lyöty, kun maailmalla gurun maineeseen nostettu professori Richard Baldwin aloitti esitelmänsä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ei olisi voinut paremmin valita tähtivierastaan seminaariyleisölleen torstaina Helsingissä.

Sveitsissä taloustieteen professorina työskentelevä Baldwin on niittänyt kiittäviä arvosteluja viime vuonna julkaistusta kirjastaan, The Great Convergence – information technology and the new globalization.

Kirja käsittelee globalisaation seuraavaa murrosta. Professuurinsa lisäksi Baldwin johtaa Lontoossa sijaitsevaa arvostettua CEPR-taloustutkimuslaitosta.

Iso murros tulee, ja nopeasti

Baldwin ennustaa, että tämä uusi globalisaation vaihe avaa etenkin palvelualojen työpaikat ennen kokemattomalla tavalla kansainväliselle kilpailulle.

– Meidän on muutettava ajatteluamme globalisaatiosta. Yleensä ajatellaan, että se tarkoittaa tavaroiden tekemistä entistä halvemmalla. Nyt on menossa iso murros, virtuaaliglobalisaatio, joka tulee romahduttamaan korkeasti koulutettujen palkat. Se muuttaa täysin käsityksemme globalisaatiosta ja vieläpä erittäin nopeasti, Baldwin sanoo Ylen haastattelussa ennen seminaaria.

Juhlasalissa tätä Baldwinin sanomaa kuunteli kymmenittäin näitä korkeasti palkattuja tohtoritason asiantuntijoita.

– Tekoäly (artificial intelligence) ja etä-äly (remote intelligence) murtavat kokonaan palvelusektorin rikkaissa maissa. Ihmiset, jotka eivät ole vielä kokeneet globalisaation seurauksia, kokevat ne muutaman vuoden kuluttua, Baldwin jatkaa.

Kielitaidon merkitys vähenee

Professori Baldwin pitää etenkin hurjaa vauhtia kehittyviä kielenkääntämisohjelmia isona tekijänä palvelusektorin murroksessa. Älypuhelimen avulla pärjää nyt varsin hyvin sushi-ravintolassa Tokiossa, vaikka ei osaisi sanaakaan japania.

– Ne [käännösohjemat] ovat nyt kaksi kertaa parempia kuin viime vuonna. Ensi vuonna ne ovat taas kaksi kertaa parempia kuin tänä vuonna.

Kun kielitaidon merkitys murenee, vaikeitakin asiantuntijatehtäviä voidaan tehdä maissa, joissa palkkataso on vain murto-osa siitä, mihin Suomessa on totuttu.

Etä-äly toiselta puolelta maailmaa ohjattavine robotteineen voi puolestaan viedä paljon niitä työpaikkoja, jotka ovat matalasti palkattuja. Baldwin ottaa esimerkiksi siivoojarobotit, joita voidaan ohjata vaikka toiselta puolelta maapalloa. Tästä Baldwin on kirjoittanut ja puhunut aiemminkin.

Ylen haastattelussa Baldwin kertasi, että globalisaatio on vuosikymmenten aikana parantanut satojen miljoonien ihmisten elinoloja kehittyvissä maissa.

– Köyhät ansaitsevat nyt selvästi enemmän kuin 20 vuotta sitten. Globalisaatio on tehnyt paljon hyvää, kun katsotaan kokonaisuutta. Poikkeuksiakin toki on. Silti 650 miljoonaa ihmistä on saatu nostettua pois äärimmäisestä köyhyydestä, Baldwin muistuttaa.

Toisaalta esimerkiksi kaupungistuminen on monissa maissa repinyt hajalle sosiaalisia verkostoja ja luonut uutta köyhyyttä.

Richard Baldwin puhui Etlan globalisaatiota käsittelevässä seminaarissa torstaina Helsingissä. Seminaarissa julkaistiin myös englanninkielinen kirja Suomen sopeutumisesta globalisaation eri vaiheisiin. Kirjan lopussa on lyhyt tiivistelmä suomeksi.

Liput liehuvat Suomen luonnon kunniaksi osana itsenäisyyden juhlavuotta. Sisäministeriön määräyksestä liput on vedetty salkoihin valtion virastoissa ja laitoksissa.

Muille tahoille sisäministeriö suosittelee liputtamista.

Päiväksi valittiin luonnon päivä, joka on elokuun viimeinen lauantai. Kyse on kertaluontoisesta liputuksesta eli sitä ei järjestetä enää tulevina vuosina.

Juhlaliputusta ehdottivat Suomen luonnon päivän taustaorganisaatiot, joihin kuuluvat esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen ympäristökeskus.

Suomi on ensimmäinen maa, jossa liputetaan virallisesti luonnon puolesta.

Yle kertoi liputuspäivästä viime vuoden joulukuussa.

LARISSA. Sari Silvasti-Kontosin hermokeskuksessa, kotona keittiön pöydällä, ovat liput ja laput sekaisin.

Silvasti-Kontos, 58, on viihtynyt aamut keittiömiljöössä niiden 33 vuoden ajan, jotka hän on asunut Kreikassa. Keittiössä hän ideoi ja panee asiat järjestykseen.

Silvasti-Kontosin suunnittelemana tuotantoon on lähtenyt karkeasti arvioiden 3 500 miesten kenkämallia.

Hän ei mieti kauan vastausta kysymykseen, mikä kenkäbisneksessä viehättää.

– Se että ala muuttuu kaiken aikaa. Koskaan ei voi sanoa, että on valmis. Jos vähäksikin aikaa hellittää, muut menevät vasemmalta ja oikealta ohi, hän kuvailee.

Kreikassa haasteellista on myös pysyä realistina. Kengän täytyy mennä kaupaksi, Silvasti-Kontos pelkistää.

Kun Silvasti-Kontos tekee keittiöstään lähtöä perheen kenkätehtaalle, päivän järjestys on selvä.

Vielä nuorena suunnitelmat olivat auki.

Kesänä ennen ylioppilaskirjoituksia Silvasti-Kontos osui töihin isoon kenkäkauppaketjuun Helsingissä.

Pari vuotta myöhemmin 19-vuotias nuori nainen päätti lähteä Leicesteriin Englantiin opiskelemaan tuon ajan tunnetussa kenkäkoulussa.

– Kun muut lähtivät interrailille katsomaan maailmaa, kenkäkoulu oli minulle sama, Silvasti-Kontos kertoo.

Lisäkoulutusta kenkien suunnittelusta hän haki Milanon Ars Sutoria-instituutista.

– Milanosta minä, fanaattinen Italia-fani, löysin samassa koulussa opiskelleen kreikkalaisen miehen, jonka isällä sattui olemaan kenkätehdas Pohjois-Kreikassa.

Silvasti-Kontos on pohinut, olisiko muuttanut Kreikkaan, jos siellä ei olisi ollut työpaikkaa valmiina. Sen verran luterliaisena hän ajattelutapansa pitää, että uuteen maahan ei olisi voinut lähteä "vain istuskelemaan".

Sarin miehen Giannis Kontosin suvussa kulkeva miestenkenkätehdas sijaitsee hieman Larissan ulkopuolella.

Tehtaan pihalta perheen koirat johdattavat tulijat peremmälle nahan ja liiman tuoksuun.

Täällä tehdään niin omia kenkämallistoja kuin keskusliikkeille meneviä piensarjamallistoja.

Kenkien neulokset tulevat alihankkijoilta, pohjat ja nahat pääasiassa ulkomailta. Muutoin kengät valmistetaan itse.

Silvasti-Kontos käynnistää nahkojen printtauskoneen lämpenemään. Kone on ainutlaatuinen Kreikassa ja mahdollistaa Silvasti-Kontosin suunnittelemien kenkien erottumisen massasta.

Toinen tuotantoa helpottava hankinta on uuni. Ennen kenkien tuli olla päiviä lestillä pysyäkseen kuosissa, nyt ne saavat muotonsa uunissa kolmessa minuutissa.

Kengän nahkojen leikkaamisesta vastuussa oleva Giannis Sagrisia ei säästele kehuja puhuessaan esimiehestään.

– Sari ei ole pelkkä kenkien suunnittelija vaan hän ratkoo yhtä lailla teknisiä pulmia kuin keittää asiakkaille kahvit. Vähän sellainen joka paikan höylä.

Esimies itse taas väittää, että kreikkalaisen työntekijän kädet toimivat usein nopeammin kuin suomalaisen.

Kreikkalaisten asiakkaiden ja työntekijöiden luottamus on pitänyt ansaita.

Silvasti-Kontos kertoo menneensä tehtaalle aina ensimmäisenä ja lähteneensä viimeisenä.

– Ihmiset alkoivat ajatella, että kai se siellä oikeasti jotain tekeekin. Ehkä tuota pitää uskoa.

1980–1990-luvuilla naiset eivät vielä Larissassa juuri käyneet töissä. He kyllä opiskelivat, mutta vain voidakseen naimisiinmenon jälkeen sanoa käyneensä yliopiston.

Asukasluvultaan Turun kokoinen Larissa on yhä kuin suuri kylä. Kaikki tuntevat toisensa ja kaikki on lähellä.

Naisten nimissä olevia yrityksiä on paljon.

– Naisia ei vain tavoita liikkeestään. He saattavat vain tulla noutamaan kassan ennen sulkemista. Sellainen ei ole mielestäni yrittäjä, Silvasti-Kontos näpäyttää.

Silvasti-Kontosin edesmennyt appi jos kuka huomasi, että miniässä on ainesta yrittäjyyteen. Appiukko aisti, että tämä halusi tehdä tuotantopuolen lisäksi myös jotain aivan omaa.

Syntyi kenkätuontiyritys, joka auttoi Silvasti-Kontosia Kreikkaan juurtumisessa.

Firma on hänen vastuullaan, mutta kotimaisilla ja ulkomaisilla kenkämessuilla kierretään yhdessä miehen kanssa. Maailman trendeissä on oltava vahvasti mukana.

Silvasti-Kontosin perheyrityksen kaltaisia pieniä firmoja oli aiemmin kenkäalallakin paljon.

Kaikki mullistui, kun Kreikka suistui talouskriisin syövereihin.

Firma toisensa jälkeen kaatui; ovensa sulki jopa 300 000 yritystä.

Silvasti-Kontosin perheessä kriisi näkyi aluksi rajuna pudotuksena tuotannossa.

Kertaakaan tilanne ei silti ollut niin paha, että ruokaa ei olisi löytynyt pöytään.

Larissassa hankittiin ennen kriisiä eniten Porsche Cayenneja koko Euroopassa. Nyt kalliita autoja lojuu teiden varsilla, kun niitä ei ole varaa pitää rekisterissä.

Yksi suurimmista yrityksiä horjuttaneista seikoista on kiristynyt verotus.

Kriisi toi mukanaan muun muassa pakollisen solidaarisuusveron: ne joilla on työtä, tukevat näin niitä, joilla ei sitä ole.

– Meille solidaarisuusvero tuli välillä tuhannen euron köntteinä tipotellen, välillä maksettiin kymmenenkin tuhatta kerralla. Ja kaikki firman säästöistä, Silvasti-Kontos muistelee.

– Tällä hetkellä verot ja liikevaihtoon perustuva sairausvakuutus- ja eläkesumma ovat yhteensä 80 prosenttia tuloista. Jos tulee isoja tappioita, joudumme laittamaan rahaa omasta pussista.

– Ei tämä voi näin jatkua, ei kuluja kengän hintaankaan voi laittaa, Silvasti-Kontos huokaa ja heilauttaa kättään.

Kreikkalaiset ovat välillä jo turtia ongelmiin.

Jatkuvasti ilmestyvät uudet leikkaukset ja lisämaksut syövät Silvasti-Kontosin uskoa Kreikan päättäjiin ja samalla myös maan velkojiin.

– Välillä tulee tunne, että tämä on tosi paha, mutta kyllä ne jotain vielä pahempaa keksivät huomenna, Silvasti-Kontos sanoo.

Joskus hän kertoo pillastuvansa suomalaisten yrittäjien haastatteluista ja ajattelevansa: Ei voi olla totta, tuostako se nyt valittaa. Meillä noita tulee joka päivä.

Kriisin hyvä puoli on Silvasti-Kontosin mielestä se, että jäljelle jääneet yritykset ovat ryhtyneet yhteistyöhön.

Toisen etu on myös oma etu.

– Jos meitä ei jää kuin nyrkillinen jäljelle, ei myöskään materiaaleja tuovien edustavien kannata tehdä töitä. Se on sitten siinä, Silvasti-Kontos sanoo.

Hän kertoo, että maanviljelystä vauraassa Larissassa hankittiin ennen kriisiä eniten Porsche Cayenneja koko Euroopassa. Nyt kalliita autoja lojuu teiden varsilla, koska niitä ei ole varaa pitää rekisterissä.

Tällaisille autonomistajille Sarilta ei liikene myötätuntoa.

Seitsemän kriisivuoden jälkeen Kreikassa on yhä EU:n korkein työttömyysaste, reilut 20 prosenttia.

Työnantajilla on varaa valita. Jos työehdot eivät kelpaa yhdelle, tilalle on tulossa sata uutta käsiparia.

Silvasti-Kontos kertaa syitä siihen, miksi hänen perheensä tehdas on yhä pystyssä.

Isoja lainoja ei ole, mutta tärkeintä on kuitenkin ollut kustannusten karsiminen.

– Kenkäala on niin sesonkivoittoinen, että emme pysty pitämään kaikkia työntekijöitä koko vuotta vaan palkkaamme osan kausittain, Silvasti-Kontos selittää.

Kukaan ei ole silti firmasta poiskaan lähtenyt.

– Työntekijämme saattavat ajatella, että muualla asiat ovat vielä huonommin. Ja jos ongelmia tulee, niistä kyllä puhutaan avoimesti ja hyvissä ajoin, Sari sanoo.

Kreikkalaisten kuluttajien ostoskäyttäytyminen on Silvasti-Kontosin mukaan muuttunut.

Kun hänen suunnittelemiensa kenkien pohjassa piti ennen lukea Made in Europe että kauppa kävi, nyt tuotteisiin liitetään Kreikan lippu.

Tiedostaville asiakkaille syntyi halu ylläpitää paikallista tuotantoa, niin että raha jää Kreikkaan.

Todella kalliiden kenkien käyttäjät eivät ole siirtyneet halpoihin tuontikenkiin, mutta nyt he saattavat ostaa Silvasti-Kontosin 120-130 euron kenkiä.

Ehkä voimakkaimmin talouskriisi on vaikuttanut huokeita tuotteita tekeviin yrityksiin. Niiden asiakkaat saattavat lakata ostamasta edes halpaa.

Talouskriisin alkuvuosien jälkeen Silvasti-Kontosin perheyrityksellä meni pitkään paremmin.

Liikevaihto oli vuonna 2016 jopa suurempi kuin ennen kriisiä.

Jos päätät hukkua, niin sittenhän hukut.

– Kakku on nyt huomattavasti pienempi, mutta jäljelle jääneet saavat siitä isomman palan kuin ennen, Silvasti-Kontos kiteyttää.

Mukana on ollut myös suomalaista sisua.

– Jos päätät hukkua, niin sittenhän hukut. Niin kauan kuin yrität pitää pään vedenpinnan yläpuolella on toivoa, Silvasti-Kontos muotoilee.

Alkaako tilanne Kreikassa siis viimein helpottaa?

Ei suinkaan, hän puuskahtaa.

– Epävarmuus on nyt vasta alkanut.

Silvasti-Kontos arvelee, että kuluvasta vuodesta on muodostumassa pahin kriisivuosi etenkin vaate-ja kenkäalalla.

Takana on surkea talvi ja jo edellisiä tuotteita myymättä. Kesäkään ei näytä hyvältä. Sama kuvio toistunee ensi vuonna.

Iloinen Silvasti-Kontos on siitä, että perheen lapset ovat opiskelleet muille aloille; arkkitehdiksi ja hammaslääkäriksi.

Iloa ei toisaalta tuota kreikkalaisten nuorten massatyöttömyys ja joukkopako ulkomaille.

Se koskettaa Saria ja samanikäisiä konkreettisesti. Maahan ei jää eläkkeiden maksajia.

– Jos koko eläkettä on eläkeuudistuksen jälkeen edes tiedossa, Silvasti-Kontos tuskailee.

Silti Suomeen muutto ei ole käynyt mielessä.

Omaa tuontiyritystä voi aina jatkaa, ja hätätapauksessa tehdaskin pyörisi pelkästään perheen voimin.

Monet kreikansuomalaiset perheet ovat joutuneet vaikeuksissa lähtemään.

Mutta Silvasti-Kontos vakuuttaa: Olisin jäänyt perheestämme tänne vaikka viimeisenä mohikaanina.

– Tunnen jo yhteenkuuluvuutta tähän maahan. Koen, että hädässä olevaa on autettava, ei vain ajateltava omaa etuaan.

Huolet Silvasti-Kontos jättää viikonloppuisin Larissan, kun hän hurauttaa perheen kesäkeitaaseen. Mökillä odottaa hiljaisuus sekä tuhannen neliömetrin puutarha pensaineen ja hedelmäpuineen.

Alkuvuosina omaa rauhaa joutui hakemaan kauempaa, 150 kilometrin päästä Thessalonikista. Siellä Silvasti-Kontos kävi kahvilla, jos halusi ettei koko Larissa seurannut suomalaisen tekemisiä.

1980-luvulla ulkomaalainen asukas oli Larissassa harvinaisuus, eikä kaupungissa vieläkään tiettävästi asu Silvasti-Kontosin lisäksi muita suomalaisia.

Kotiutumista helpotti aikoinaan tietoinen päätös sopeutua paikallisiin tapoihin. Se pitää yhä.

– Olen huomannut, että on turha yrittää muuttaa asioita, joita monta miljoonaa tekee samalla tavalla ja minä olen vain yksi.

Alkuillan aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kesälomalta palanneet pariisilaiset nauttivat espressoa tai punaviinilasillista. Ollaan kivenheiton päässä Saint Martinin kanaalista, kadunkulmassa, jossa sijaitsee kaksi viihtyisää terassia – Le Carillon ja Le Petit Cambodge.

Vastapäiseen seinään kiinnitetty muistolaatta kertoo kuitenkin karusta lähihistoriasta. Perjantai-iltana 13. marraskuuta 2015 islamistiterroristit tappoivat näiden terassien pöytiin 15 ihmistä ja haavoittivat useita kymmeniä. Yhteensä Pariisissa kuoli 130 ihmistä.

Terrori-iskun muisteleminen herättää yhä puistatuksia, sanoo terassilla istuva Amayack Tchekoskayov. Hän on ollut Le Carillonin vakiasiakas jo vuosia.

– Sinä iltana paikalla oli valtavasti väkeä, kuten aina perjantai-iltaisin. Yhtäkkiä tähän ajoi musta auto, jossa istuneet terroristit ryhtyivät tulittamaan ihmisiä silmittömästi konetuliaseillaan. Se on yhä aivan käsittämätöntä, Tchekoskayov puuskahtaa

Kun tieto terrori-iskuista levisi kaupungilla, rupesi Tchekoskayovin puhelin soimaan tauotta. Hän kun kävi iskun kohteeksi joutuneissa ravintoloissa lähes joka ilta.

– Tuona perjantaina olin kuitenkin jäänyt poikkeuksellisesti kotiin. Tajusin, että olisin voinut helposti kuolla. Kyse oli pienestä sattumasta.

Pelko on muuttanut arkirutiineita

Takaraivossa tykyttävä pelko on yhä osa Pariisin arkea. Sen huomaa pienistä asioista.

Jossain vaiheessa haastattelua terassin viereen peruuttaa valkoinen pakettiauto hieman tavallista vauhdikkaammin. Kaikki asiakkaat säpsähtävät ja sitten huojentuvat, kun auto pysähtyy ja siitä nousee ystävällisen näköinen vanhempi ranskalaisherra.

– Minä pelkään uusia iskuja, ei sitä käy kieltäminen. Barcelonan tapahtumat muistuttivat taas kerran siitä, että iskujen kohteeksi voi joutua kuka tahansa täysin sattumanvaraisesti, Tchekoskayovin ystävä Jerry Konate sanoo.

Konate ei usko, että uusia iskuja pystyttäisiin nykyisten turvatoimien avulla estämään. Niinpä hän pyrkii olemaan itse varovainen eli esimerkiksi välttelemään paikkoja, joissa on paljon ihmisiä.

– Valitsen mieluummin vähän syrjäisempiä ruokaravintoloita, enkä käy enää lainkaan yökerhoissa. Myös elokuvateatterit ja liian täydet metroasemat tuntuvat nykyään vähän turvattomilta.

Uskonnolliset yhteisöt ovat kääntyneet sisäänpäin

Molemmat miehet ovat sitä mieltä, että ilmapiiri Pariisissa on kiristynyt terrori-iskujen seurauksena. He ovat itse alun perin kotoisin muslimimaista: Konate Senegalista ja Tchekoskayov Uzbekistanista.

– Rasismi on lisääntynyt selvästi. Ja toisaalta myös homofobia. Minä olen homo ja iskujen jälkeen olen joutunut puolustelemaan elämäntapaani aiempaa enemmän, Tchekoskayov sanoo.

Miesten mukaan etenkin muslimeihin suhtaudutaan aiempaa epäilevämmin. Se on puolestaan aiheuttanut vastareaktion ja uskonnolliset yhteisöt ovat kääntyneet sisäänpäin.

– Kuukausi iskujen jälkeen me jouduimme senegalilaisten maanmiesteni hyökkäyksen kohteeksi. Heidän mielestään minä en ollut pukeutunut ramadanin edellyttämällä tavalla. Sellaista ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin, Konate sanoo.

Hänen mukaansa etenkin nuoret muslimimiehet ovat aika eksyksissä ja vetäytyvät siksi kiihkomieleisen uskonnollisuuden suojiin.

”Töissä jatkaminen on minun viestini terroristeille”

Itäisessä 11. kaupunginosassa sijaitsee toinen iskujen kohteeksi joutunut ravintola, pariisilaisten olohuoneeksi kutsuttu La Belle Équipe. Kauniina kesäiltana terassi on täynnä nuoria, iloisia seurueita.

Ravintolapäällikkö Lorenzo Carini hymyilee baaritiskin takana. Hän kertoo, että ravintolassa on nykyään täyttä lähes joka ilta.

– Täällä käy nykyään paljon turisteja, jotka eivät välttämättä edes tiedä terrori-iskuista. Pariisilaiset kävivät täällä aluksi muistamassa iskujen uhreja, mutta nykyään he haluavat lähinnä nauttia hyvästä tunnelmasta, kuten missä tahansa baarissa, Carini sanoo.

Hän työskenteli La Belle Équipessa myös toissa vuonna. Onneksi ei sinä perjantai-iltana, kun Musta Seat Leon ajoi ravintolan eteen.

Autosta nousseet terroristit ampuivat kuoliaaksi 21 ihmistä, joista yhdeksän oli ravintolan työntekijöitä.

– Aina silloin tällöin joku asiakas haluaa kysellä terrori-iskuista. He saavat vain harvoin vastauksia, sillä me emme halua aiheesta juuri puhua.

Suurin osa henkilökunnasta on vaihtunut iskujen jälkeen ja itse ravintola on kokenut täydellisen remontin.

– Toki on ihmisiä, joille tämä paikka on liian traumaattinen. Ymmärrän sen hyvin, Carini toteaa.

– Itselleni on ollut kuitenkin tärkeää jatkaa työskentelyä, se on minun viestini terroristeille.

Texasissa hurrikaani Harveyn tuulet ja rankkasateet piiskaavat laajoja alueita Meksikonlahden rannikolla. Hirmumyrskyn tielle sattuneista kaupungeista on kerrottu vahingoista, mutta tiedot ovat vielä hajanaisia.

Myrskyn keskus rantautui Rockportin pikkukaupungin tienoilla myöhään illalla paikallista aikaa. Pimeällä kuvatulla videolla näkyy, kuinka mainoskyltit ovat lennelleet Corpus Christin kaupungissa, joka on muutaman kymmenen kilometrin päässä rantautumispaikasta.

Videon lopussa näkyy, millaisena Harvey tallentui torstaina kuviin kansainvälisellä avaruusasemalla.

Pohjois-Korea on ampunut kolme lyhyen matkan ohjusta, kertoo Yhdysvaltain Tyynenmeren alueen komentokeskus.

Komentokeskuksen mukaan ohjukset eivät aiheuttaneet vaaraa Guamin saarille eikä Yhdysvaltoihin.

Etelä-Korean mukaan ohjukset ammuttiin Gangwonin maakunnasta, Pohjois-Korean kaakkoisosasta. Ohjukset lensivät noin 250 kilometriä ja putosivat mereen.

Yhdysvaltain mukaan ohjusten lennot epäonnistuivat.

Ensimmäinen ohjus ammuttiin kello 11.49 paikallista aikaa. Toinen ja kolmas ohjus ammuttiin tunnin sisällä ensimmäisestä laukaisusta.

Pohjois-Korea on uhitellut valmistelevansa suunnitelmaa ohjusiskusta Guamin lähelle elokuussa.

Yhdysvalloille kuuluvalla Guamin saarella sijaitsee amerikkalaisia tukikohtia.

Lähteet: AFP, AP, Reuters

Ulosottoasioita hoitavan valtakunnanvoudinviraston mukaan viime vuodenvaihteessa perittiin ulosoton kautta 496 492 ihmisen velkoja. Määrässä oli kasvua edelliseen vuoteen 2,3 prosenttia. Viime vuonna karhuttavia oli runsaat 40 000 enemmän kuin vuonna 2008.

Puolivuosittain ulosottotilastoja julkaiseva Tilastokeskus kertoi elokuun alussa kesäkuun lopun tilanteeksi runsaat 400 000 henkilöä. Määrä kasvoi vuodentakaisesta vertailusta neljällä tuhannella.

Tilastokeskuksen julkistamat luvut ovat selvästi vuodenvaihteen lukuja pienemmät, mutta valtakunnanvouti Juhani Toukolan mukaan eroa selittävät vuosittaiset vaihtelut asioiden vireilletulossa. Esimerkiksi se milloin suuret velkojat kuten verottaja tai pankit tuovat velkoja ulosottoon. Vuodenvaihteen tilastot ovat ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan kertoneet yli 450 000 velallisen määriä.

Ulosoton piirissä olevista velallisista 90 prosenttia on luonnollisia henkilöitä. Loput 10 prosenttia ovat oikeushenkilöitä eli lähinnä yrityksiä. Ne mukaanlukien velallisia oli vuodenvaihteessa ulosotossa runsaat 550 000.

Vuonna 2016 ulosotossa käsiteltiin rahasaamisia kaikkiaan melkein 3,15 miljardin arvosta.

Taantuma ja työttömyyden venyminen näkyvät velallisten määrässä

Valtakunnanvouti Juhani Toukolan mukaan vuodesta 2008 alkanut huono talouskehitys näkyy ulosottotilastoissa. Merkit talouden virinneestä elpymisestä näkyvät vasta viiveellä.

– Meillä asiamäärä korreloi aika pitkälti työttömyyslukuihin ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyyteen. Silloin kun alkaa sillä puolella helpottaa, niin silloin on meilläkin toivoa siitä, että asiakasmäärä vähenee, sanoo Toukola.

Vaikka ulosotossa olevien velallisten määrä on suuri, suurin osa veloista on pieniä. Yli 40 prosentilla velallisista perittävää on alle tuhat euroa ja peräti 75 prosentilla alle 10 000 euroa. Vain kuudella prosentilla velallisista on ulosotossa yli 50 000 euron velka.

Työttömyyden lisäksi syitä ulosottoon johtaviin maksuvaikeuksiin on Toukolan mukaan monia. Esimerkiksi sairastuminen, avioero ja muut elämässä äkillisesti vastaan tulevat vastoinkäymiset voivat saada talouden sekaisin.

Oma joukkonsa on Toukolan mukaan unohtajat, joilla ei edes ole vaikeuksia maksamisessa, mutta jotka päätyvät ulosottoon, koska eivät vain muista hoitaa laskujaan ajoissa.

Toukola näkee myös yhteiskunnan kehityksessä syitä maksuvaikeuksien yleistymiseen.

– Yhteiskunnan kehittyminen luotto- ja kulutusyhteiskunnan suuntaan ja erilaisten kulutusluottojen helppo saatavuus ja jopa agressiivinen markkinointi varmaan vaikuttavat siihen, että velkaantuminen lisääntyy, Toukola pohtii.

Saako ulosottoon menneitä saatavia koskaan takaisin?

Kansan parissa elää uskomus, että ulosottoon saakka menneitä saatavia velkoja ei näe enää ikinä.

Tilastojen valossa asia ei ole näin synkkä. Velallisten määrän kasvusta huolimatta perinnän tehokkuus on ollut jatkuvassa kasvussa viime vuonna tapahtuneeseen tasaantumiseen asti. Varmimmin ulosoton kautta saadaan tietysti perittyä pienimmät saatavat.

Kymmenen vuotta sitten rahasaatavista saatiin perittyä nelisenkymmentä prosenttia. Vuodesta 2012 alkaen perintäprosentit ovat olleet vuosittain jo vähän päälle 50 prosenttia.

Kaikkia saatavia ei silti saada koskaan perittyä. Ulosotto voi katketa velallisen varattomuuteen, mutta sellainenkin velka voi tulla uudelleen perittäväksi ja maksuun, jos velallisen tilanne muuttuu ja velkoja jatkaa perintää aktiivisesti.

– Osa veloista jää lopullisesti perimättä. Siihen ei löydy ulosmittauskelpoista tuloa tai varallisuutta missään vaiheessa, ja lopulta sitten tulee velan vanhentuminen vastaan, sanoo Toukola.

Ulosottoviranomaisten tilastoissa ei ole tietoa siitä kuinka paljon tällaisia perimättä jääviä velkoja loppujen lopuksi on.

Suomen luonnon päivänä Pieksämäellä juhlttiin uuden Vedenjakaja-reitistön avajaisia. Nyt retkeilijä voi patikoida yhteensä 35 kilometrin matkan kunnostetuilla ja osittain uusillakin poluilla sekä pitkospuilla. Reitistön vihki käyttöön Etelä-Savon maakuntahallituksen puheenjohtaja Jarkko Wuorinen. Wuorinen on vakuuttunut Pieksämäen kaupungin satsauksesta.

– Mielestäni voidaan sanoa, että tämä reitistö toimintapaikkoineen on ainutlaatuinen kokonaisuus myös koko Suomen mittakaavassa. Kun on mahdollisuus mm. kanotointiin, esteettömään retkeilyyn, kuntorasteiluun, maastopyöräilyyn ja kalastukseen, niin voi todeta, että reitistön varrella on melkein kaikki se, mitä yleensä voi ajatella tekevänsä tällaisella reitistöllä.

Pieksämäen kaupunki on käyttänyt omaa rahaa reitistön kunnostamiseen ja rakentamiseen noin 300 000 euroa. Vedenjakaja-reitistö nähdään yhtenä kaupungin vetonauloista tulevaisuudessa. Jo ennen virallisia avajaisia retkeilijät ottivat polut omikseen. Avajaispäivänä jokainen vastaantulija olii tyytyväinen reitistöön.

– Hirmu hyvät opasteet ja leveät polut täällä on. Ja taukopaikat hyvässä kunnossa ja niitä on tiheässä, sanoivat aktiiviset retkeilijät Mariitta Hämäläinen ja Sirpa Öster nokipannukahvien lomassa.

Sekä Österille että Hämäläiselle reitti oli tuttu entuudestaan, sillä Nikkarilassa ja Partaharjulla on ollut retkeilypolkuja jo vuosikymmeniä. Nyt vanhoja polkuja on kunnostettu ja uusiakin polkuja on rakennettu muun muassa yhdistämään Nikkarilan polut Tahinlammen polkuihin.

– Kävin viime viikolla Partaharjulla Salvosen kiertämässä, en ollut pitkilleen käynyt. Nyt siellä oli kota ja näköalatorni ja vaikka mitä rakennettu, Sirpa Öster iloitsee reitistön palvelutasosta.

Etenkin maastopyöräilijät kiittelevät reitistön polkuja. Vedenjakaja-reitistön patikointipolkujen yhteyteen on tehty yhteensä 40 kilometrin matkalle maastopyöräreittejä. Mikkeliläinen Jyrki Häyry oli tullut Pieksämäelle juurikin pyöräilyreitin vuoksi.

– Vielä en koko reittiä ole ajanut, mutta hyvälle vaikuttaa, Häyry toteaa nuotion ääressä taukopaikalla.

Pieksämäkeläiset Joonas Kilpeläinen ja Aleksi Vähäsoini ovat puolestaan kolunneet liki joka polun Vedenjakajalla. Miehet ovat hiljattain innostuneet fatbike-pyöräilystä, ja Pieksämäellä on siihen erinomaiset mahdollisuudet.

– Kouluarvosanalla sanoisin 9 1/2. Tämä on pieni kaupunki mutta ihan erinomaiset ulkoliikuntamahdolilisuudet on täällä, Joonas Kilpeläinen sanoo.

Molemmat miehet katselevat luontoa mieluiten pyörän selästä.

– Läskipyörällä pääsee talvellakin hyvin liikkumaan metsässä. Silloin näkee vähän eri kantilta sitä maisemaa. Hieno laji on tämä, Vähäsoini sanoo ja kiittelee Pieksämäen kaupunkia hyvistä harrastemahdollisuuksista.

Valtionyhtiö SJ ja menestyksekäs MTR tuovat reviirikiistansa Suomeen

Kilpailulle avautuva Suomen henkilöjunaliikenne kiinnostaa Ruotsin suuria toimijoita. Muun muassa Tukholman paikallisjunaliikennettä ja metroa operoiva MTR Nordic kertoo olevansa kiinnostunut haastamaan VR:n Suomen tarjouskilpailuissa. Yhtiö kuuluu isoon hongkongilaiseen MTR-konserniin.

MTR Nordicin toimitusjohtaja Peter Viinapuu sanoo STT:n haastattelussa, että konsernin pitkä kokemus eri puolilta maailmaa tekisi siitä hyvän kumppanin junaliikenteen järjestäjille.

–  Voimme kokemuksemme ansiosta antaa panoksemme järjestelmän operoimisessa sekä sen kehittämisessä tehokkaammaksi ja laadukkaammaksi ajan mittaan, Viinapuu sanoo.

Hän kehaisee MTR:n näyttöihin kuuluvan muun muassa sen, että Tukholman metron täsmällisyys ja asiakastyytyväisyys on kohentunut selvästi sinä aikana, kun MTR on sitä operoinut.

Suomessa pääkaupunkiseudun kilpailutetun lähijunaliikenteen on määrä alkaa vuonna 2021. Siitä vastaa Helsingin seudun liikenne. Muun Suomen raiteiden henkilökuljetusten avaaminen kilpailulle alkaa Etelä-Suomen taajamajunaliikenteestä, ja sitä valmistelee liikenne- ja viestintäministeriö.

Ruotsissa rautateiden henkilöliikenne avattiin kokonaan kilpailulle vuonna 2010.

VR "melko täsmällinen"

MTR päihitti pari vuotta sitten Tukholman lähijunaliikenteen kilpailutuksessa valtionyhtiö SJ:n, joka tunnettiin ennen nimellä Statens Järnvägar. Uusintaottelun paikka voi olla Suomi, koska myös SJ harkitsee osallistuvansa Suomen tarjouskilpailuihin.

–  MTR on yksi kovimmista kilpailijoistamme. Meidän pitää kehittyä koko ajan, koska he ovat niin hyviä, kertoo STT:lle Dan Olofsson SJ:stä. Hän on yhtiön kilpailutetusta liikenteestä vastaava päällikkö.

Valtionyhtiön oma maailmanvalloitus on vielä alkuvaiheessaan, mutta Ruotsissa sillä on yhä yli 50 prosentin siivu henkilöjunaliikenteestä. SJ ei ole jättänyt vielä yhtään lopullista tarjousta ulkomaiseen tarjouskilpailuun, mutta tähyää Suomen lisäksi Norjaan ja Tanskaan.

Suomessa VR on luonnollisesti kova kilpailija kenelle tahansa, SJ:n Olofsson sanoo.

–  VR pyörittää junia melko täsmällisesti ja asiakastyytyväisyys on melko hyvällä tasolla.

VR:n toimitusjohtaja Rolf Jansson ei ollut tavoitettavissa kommentoimaan kilpailutilannetta. Yhtiön viestintä viittasi vanhaan tiedotteeseen, jossa Jansson kertoo uskovansa VR:n pärjäävän myös kilpailutetuilla markkinoilla muun muassa tehokkuutensa ansiosta.

Myös muita halukkaita

Molemmissa firmoissa uskotaan Ruotsin kokemusten perusteella, että Suomen junamarkkinoille on paljon tulijoita. SJ:n Olofsson kertoo, että isot toimijat Saksasta, Ranskasta, Hollannista ja Kiinasta hääräävät Ruotsissa, joten miksei myös itänaapurissa.

– Suomen markkinaa pyöritetään hyvin, mikä tekee siitä kiinnostavamman. Sitä on mahdollista kehittää ilman suuria korjauksia tai investointia, sanoo Olofsson.

Saksalaisjätti Deutsche Bahn ei kertonut STT:lle aikeistaan Suomen suhteen. Ranskalainen Keolis kertoi, ettei se tähtää Suomen raiteille juuri nyt. Hollantilainen Abellio ei vastannut STT:n yhteydenottoon.

Jonkinasteisesta kiinnostuksestaan Suomen raiteisiin kertoivat STT:lle muun muassa Britanniassa toimiva ja Pohjoismaihin tähyävä iso joukkoliikenneyhtiö Go-Ahead sekä Norjan valtion junayhtiö NSB. Uudellamaalla busseja operoiva Transdev harkitsee asiaa, kertoo toimitusjohtaja Pekka Sirviö.

Lue myös:

Suhaako jokin näistä junafirmoista tulevaisuudessa Suomen raiteilla? Liuta ulkomaisia yhtiöitä saattaa havitella vapautuvaa rautatieliikennettä

VR:n monopoli murtuu: Näitä kuutta asiaa se tarkoittaa

– Itämeren tilanne kokonaisuudessaan nousee varmasti esille, tasavallan presidentti Sauli Niinistö arveli ensi viikon asialistasta tulevalla Yhdysvaltain-matkallaan.

Niinistö vastasi toimittajien kysymyksiin lauantaina Teijon kansallispuistossa, missä hän oli Suomen luonnon päivän kunniaksi.

Presidentti matkustaa Washingtoniin ensi viikolla, ja tapaa ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin. Niinistöltä kysyttiin muun muassa, millaisia asioita haluaa nostaa esille keskustelussa. Presidentti vastasi, että aikoo totta kai nostaa Suomelle tärkeitä asioita, joilla on laajempaakin ulottuvuutta Yhdysvaltain näkökulmasta.

Hän nosti esimerkiksi Naton ja Venäjän neuvottelut.

– Itämerellähän on sotilaallista liikennettä yllin kyllin, ja silloin olisi hyvä jonkinnäköinen yhteys puolin ja toisin, jotta vahingoilta vältyttäisiin.

Venäjä ja Valkovenäjä ovat aloittamassa Zapad-sotaharjoituksen. Ruotsin rannikolla alkaa myös harjoitus, jossa Suomi ja Yhdysvallat ovat mukana.

– Nämä kaikki kertovat siitä, että tietyllä tavalla jännitteet ovat lisääntyneet. Paitsi että niitä on nyt toivon mukaan mahdollisuus jonkin verran purkaa – ainakin niin, että tiedetään mitä kukin siellä tekee.

Arktinen alue myös esiin

Toiseksi kokonaisuudeksi keskusteluun Trumpin kanssa hän pohtii arktista aluetta. Suomi on tällä hetkellä Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa – Yhdysvallat oli aiemmin samassa asemassa.

– Siinä on aika paljon yhteistä, ja täytyy miettiä löytyisikö sieltäkin jotain sellaista, jota olen kuvaillut tarjoukseksi josta on vaikea kieltäytyä.

Niinistö sanoi uskovansa kutsun ja amerikkalaisen kiinnostuksen johtuvan siitä, että hän on tavannut kevään aikana paljon erilaisia Yhdysvaltojen ja Naton edustajia.

– Heidän puheissaan varmaan on käynyt ilmi, että Suomessakin jotain tiedetään ja osataan.

Niinistöltä kysyttiin myös, onko Suomi valmis kasvattamaan joukkojaan Afganistanissa, jos pyyntö tulee.

– Suomella lienee siellä tällä hetkellä noin 30 henkilöä. Nyt ei ole mitään tietoa siitä, että tällaista pyyntöä tulisi ja en ainakaan nyt etukäteen lähde ennakoimaan vastaustakaan.

Kannattajakorttien laskemiseen menee viikkoja

Lopuksi kysyttiin, miten kannattajakorttien kanssa sujuu. Niinistö siis hakee jatkokautta ja asettuu ehdolle valitsijayhdistyksen ehdokkaana. Valitsijayhdistyksen perustamiseen vaaditaan 20 000 kannattajakorttia, ja näitä kerätään aktiivisesti vielä tämän viikonlopun ajan.

– Muistan kuulleeni valitsijayhdistykseltä, että he aloittavat nyt pikkuhiljaa laskemaan niitä. Siinä menee viikkotolkulla, kun ei väkeä ole kovin paljoa. Varmaan syyskuun loppuun mennessä numerot ovat selvillä. Siltä vaikuttaa että se 20 000 nyt ainakin toivon mukaan tulee täyteen.

Kahdeksan ihmistä kuoli ja neljä loukkaantui, kun pikkubussi ja kaksi kuorma-autoa kolaroivat Newport Pagnellin kaupungin lähellä Englannissa.

Onnettomuus sattui aamukolmen aikoihin paikallista aikaa tärkeällä etelän ja pohjoisen yhdistävällä M1-moottoritiellä, 80 kilometriä Lontoosta luoteeseen.

Poliisin mukaan etelään päin vievät kaistat ovat pitkään poissa käytössä ja kansalaisia kehotetaan käyttämään muita reitejä. Britanniassa on tänä viikonloppuna yleinen vapaapäivä.

Kaikki kolme ajoneuvoa matkasivat BBC:n poliisilähteiden mukaan samaan suuntaan. Molemmat kuorma-autojen kuskit on pidätetty epäiltyinä kuolemantuottamuksesta. Toisella oli alkoholia veressään yli sallitun rajan.

Lähde: AP, Reuters

Päivitetty lisätietoja klo 19.38

Irakin joukot ovat saaneet lähes koko Tal Afarin kaupungin haltuunsa Isisiltä, kertoo armeijan tiedottaja. Tal Afar sijaitsee Irakin luoteisosissa, noin 80 kilometriä Mosulista länteen. Se kuuluu Isisin viimeisiin tukikohtiin Irakissa.

– Tal Afarin kaupunki on joutumassa kokonaan joukkojemme käsiin. Isisin hallussa on enää viisi prosenttia kaupungissa, sanoo armeijan tiedottaja.

Kaupungin keskustaan on nostettu Irakin lippu.

Hyökkäys alkoi kuusi päivää sitten

Irakin joukot aloittivat hyökkäyksen Tal Afariin Yhdysvaltojen tuella kuusi päivää sitten. Kaupungissa arvioidaan olevan noin 2 000 Isisin taistelijaa. Irak on hyökännyt sinne noin 50 000 sotilaan voimin.

Irakin armeijan mukaan Isisin taistelijoilla ei ole enää organisoitua johtoa, eikä toimivaa organisaatiota. Tal Afarissa olevat taistelijoiden yhteydet muuhun Isisiin katkesivat, kun Irak valtasi takaisin Mosulin heinäkuun alussa.

Tal Afarissa asui ennen sotaa noin 200 000 ihmistä. Nyt siviilien määrän uskotaan olevan korkeintaan 20 000. Monet pakenivat kaupungista ennen Irakin joukkojen hyökkäyksen alkua.

YK:n mukaan pakolaiset kärsivät nestehukasta ja uupumuksesta. He ovat eläneet pelkällä likaisella vedellä ja leivällä useiden kuukausien ajan.

Tal Afarin valtaamisen jälkeen Irakin armeijan odotetaan hyökkäävän Hawijaan, joka sijaitsee noin 300 kilometriä Bagdadista pohjoiseen.

Lähteet: Reuters, AFP

Eihän sitä voi kiistää: pieni bengalintiikerin pentu on äärettömän suloinen. Parivuotiaana tiikeri kuitenkin on jo aikuisen kokoinen eli parisataakiloinen ja luonnossa se saalistaisi omin avuin.

Ei siis mikään helppo lemmikki. Minkä lisäksi sen hankkiminen lemmikiksi on laitonta.

Kalifornialainen 18-vuotias teinipoika osti urospuolisen tiikerinpennun 300 dollarilla (noin 250 eurolla) Meksikon Tijuanassa katukauppiaalta. Hän yritti salakuljettaa sitä kotiinsa auton lattialla.

Yhdysvaltain tulliviranomaiset kuitenkin löysivät pennun San Diegossa, ja nyt eläin on San Diegon eläintarhan hoivissa.

Meksikossa sirkukset hankkiutuvat eroon tiikereistä

Meksikossa muuttui laki toissa vuonna, ja sirkuksia kiellettiin käyttämästä eksoottisia viillieläimiä näytöksissään. Sen jälkeen niitä on kaupattu lemmikeiksi huumeparoneille, mutta myös tavallisille ihmisille.

Tammikuussa meksikolaisviranomaiset ottivat Tijuanassa huostaan nelikuisen tiikerin sen jälkeen kun paikallinen asukas teki ilmoituksen, että oli nähnyt jonkun miehen kulkevan tiikeri talutushihnassa. Tiikeri oli asustellut kodissa, jossa oli lapsia.

Huhtikuussa Tijuanassa puolestaan otettiin haltuun yhdeksänkuinen tiikeri, joka oli pudonnut asuintalon parvekkeelta alas naapurin terassille.

Yhdysvalloissa on kova kysyntä villieläimille ja niiden osille

Yhdysvalloissa kaikki tiikerilajit on suojeltu ja niiden maahantuonti vaatii luvan. Tiikerien tuontia on rajattu myös kansainvälisessä CITES-sopimuksessa, joka koskee uhanalaisten eläin- ja kasvilajien ja niistä valmistettujen tuotteiden kauppaa.

Jopa noin neljännes maailmassa salakuljetetuista villieläimistä tai niiden osista on ollut lähtöisin Latinalaisesta Amerikasta ja jäänyt tullin haaviin Yhdysvalloissa.

Amerikkalainen Defenders of wildlife -järjestö kertoo, että vuosina 2005-2014 amerikkalaisilla raja-asemilla napattiin 13 325 kuljetusta, joissa oli eläviä villieläimiä tai villieläimistä valmistettuja tuoteita. Kaikkiaan maailmassa niitä löydettiin tullissa 49 334.

Järjestön mukaan kuljetuksissa oli liki 55 tuhatta eläintä ja 1,5 miljoonaa kiloa eläimien osia (nahkoja, lihaa, rohtoja, eviä ja esimerkiksi kilpikonnan ja simpukan kuoria). Suurin osa kuljetuksista – 70 prosenttia – tuli Meksikosta.

Eläimistä eniten on löydetty pytonkäärmeitä. Valtaosa elävistä eläimistä on tarkoitettu lemmikiksi.

Lähde: AP

Dekaanit Ara Guzelimian ja Kaarlo Hildén istahtavat Helsingin Musiikkitalon kahvilapöydän ääreen ja varmistavat vielä kerran, että aikataulut pitävät kutinsa.

Koordinoitavaa riittää, kun Sibelius-Akatemian ja New Yorkin Juilliardin opiskelijoista koottu yhteisorkesteri konsertoi alati kiireisen Esa-Pekka Salosen johdolla.

Maailman parhaaksi esittävien taiteiden yliopistoksi rankatun Juilliardin ja listan kymmenennen, Sibelius-Akatemian, pitkään jatkunut yhteistyö on sujuvaa, vaikka lähtökohdiltaan koulut ovat täysin erilaisia: Suomessa yliopistoa tukee valtio, Atlantin takana talous on riippuvainen yksityisestä rahasta.

– Juilliardin on kerättävä kokoon oma rahoituksensa. Se on hassulla tavalla samaan aikaan rajoittava ja vapauttava tekijä, koska näin koulun yhteiskunnallinen asema ei heilahtele politiikan mukana. Toisaalta rahoituksen löytäminen on erittäin kovaa työtä, Guzelimian kertoo.

Suomessa politiikalla ohjataan yliopistojen taloutta. Viimeksi koulutusleikkaukset ovat herättäneet yhteiskunnallista keskustelua. Kaarlo Hildénin mukaan juuri tällä hetkellä Sibelius-Akatemian rahoitus näyttää maailmanlaajuisesti katsottuna joka tapauksessa hyvältä. Tulevaisuudesta sen sijaan ei ole takeita.

– Yhdysvalloista tuttuja käytäntöjä on rantautumassa Suomeen. Yhä suurempi osa taloudestamme on kiinni yksityisestä rahasta.

Hildénin mukaan odotukset kasvavat samalla, kun julkinen rahoitus näyttää pienenevän asteittain.

– Se saattaa muuttaa koko instituutiota tulevina vuosina. Meidän on oltava valppaina.

Huoli taloudesta vaikuttaa tulevaisuuteen

Rahoitusmekanismit koskettavat erityisesti opiskelijoita. Sibelius-Akatemiassa opiskelu on EU-alueelta tulleille ilmaista. Sen ulkopuolelta tuleville lukuvuoden hinta on lähtökohtaisesti 5 000 euroa, mutta stipendien myötä hinta vaihtelee tapauskohtaisesti.

Juilliardissa lukuvuosi maksaa opiskelijalle noin 43 000 dollaria eli noin 36 000 euroa. Yliopiston asuntolassa asuville päälle tulevat majoitus- ja ruokakulut, jotka ovat noin 14 000 – 15 000 dollaria vuodessa. Yhteensä vuoden opiskelujen hintalapussa lukee siis lähes 60 000 dollaria eli noin 50 000 euroa.

– Paine apurahojen saamiselle on todella kova, vaikka amerikkalaisittain emme ole edes kalliimpien yliopistojen joukossa, Guzelimian toteaa.

– Opiskelijoille taloudellinen paine ja jännite on valtava. Se on suurin ongelmamme ja syy, miksi menetän yöuniani. Ihannetilanteessa yhdellekään opiskelijalle ei jäisi lainaa tai velkaa, kun hän on valmistunut.

Huoli taloudesta saattaa Guzelimianin mukaan vaikuttaa tärkeissä valinnoissa. Säännölliset tulot saattavat houkutella pesteihin, jotka eivät vastaa hakijan ansioita.

– Tällä alalla työllistyminen on monimutkaista. Valtavat opintolainat saattavat johtaa taloudellisista syistä tehtyihin päätöksiin työelämässä.

Taloudellinen vuori kiivettävänä

Lyömäsoittaja Evan Saddler painii talousasioiden kanssa kuten muutkin Juilliardissa opiskelevat.

– On sanottava, että koulu tekee loistavaa työtä tarjoamalla erilaisia apurahoja ja stipendejä. Niiden myötä on erilaisia tapoja leikata pois siitä taloudellisesta vuoresta, Saddler sanoo.

Minikiertueen solistina esiintyvä suomalaissellisti Jonathan Roozeman on opiskellut Sibelius-Akatemiassa professori Martti Rousin oppilaana.

Suomen menestyneimpiin nuoriin sellisteihin lukeutuva Roozeman sanoo, että aikanaan tuli haaveiltua myös Juilliardista.

– Lukuvuosimaksut olivat minulle ongelma, koska kyse on isoista summista.

Parhaillaan Roozeman suorittaa opintoja saksalaisessa Kronberg-akatemiassa professori Frans Helmersonin johdolla. Lukuvuosi maksaa 3 000 euroa elämiseen koituvien kulujen lisäksi. Parikymppinen sellisti on saanut apurahan pienentämään taloudellista taakkaa.

Guzelimian huomauttaa, että Helmerson opettaa myös Juilliardissa.

– Hän pitää meillä vuosittain mestarikursseja ja yksityistunteja. Roozeman on löytänyt hänet lähempää, Guzelimian nauraa.

Kansainväliset taiteilijat valttina

Lyömäsoittaja Saddler ja sellisti Roozeman ovat yhtä mieltä siitä, että huippuyliopistoissa tärkein ominaisuus on kansainvälisyys.

– Juilliardissa olet uskomattomien taiteilijoiden ympäröimänä. He tulevat maailman eri kolkista ja ovat eri aloilta: tanssijoita, näyttelijöitä, muusikoita, Saddler luettelee.

Roozeman kehuu niin ikään Sibelius-Akatemian kansainvälistä luonnetta. Toisaalta sitä voisi kehittää entisestään.

– Vielä parempia mestarikursseja, vielä enemmän taiteilijoita eri puolilta olemaan läsnä, nähtävillä ja kuultavilla.

Yhteistyö luontevaa eroista huolimatta

Sibelius-Akatemian ja Juilliardin yhteisorkesterin minikiertue alkaa tänään lauantaina Helsingin Musiikkitalosta ja jatkaa matkaansa Tukholman Itämerifestivaalin (28.8.) kautta New Yorkin Lincoln Centeriin (5.9.). Konsertit johtaa Esa-Pekka Salonen.

Yhteistyö Sibelius-Akatemian ja Juilliardin välillä alkoi vuonna 2005, kun yhdysvaltalaisyliopiston orkesteri vieraili Helsingissä osana satavuotiskiertuettaan. Vuonna 2013 oppilaitosten opiskelijoista koottu yhteinen kamariorkesteri esiintyi New Yorkissa ja Helsingissä.

– On hauskaa, kun sovimme niin hyvin yhteen. Molemmilla on kosmopoliitti ja kansainvälinen maailmankatsomus. Molemmat panostavat soitinopetuksen lisäksi säveltäjiin ja uuteen musiikkiin. Molemmilla on takana pitkä historia, Guzelimian toteaa.

Juttua korjattu 26.8. klo 12.00: Haastateltava, lyömäsoittaja Evan Saddler oli virheellisesti vaihtunut tekstissä sellisti Mosa Tsayksi.

Korjaus 26.8. klo 14.16: Alaotsikossa lukukausi vaihdettu oikeaan muotoon lukuvuodeksi.

Yhdysvalloissa Texasiin iskenyt hurrikaani Harvey jatkaa heikkenemistään. Nyt myrsky lasketaan jo toiseksi heikoimman luokan hurrikaaniksi, raportoivat yhdysvaltalaismediat.

Harvey iski Texasin rannikolle ensimmäisen kerran myöhään illalla paikallista aikaa Rockportin pikkukaupungin tienoilla. Tuolloin se oli vielä toiseksi voimakkaimman eli neloskategorian hurrikaani, mutta tällä hetkellä Harvey luokitellaan kakkostasolle Saffir-Simpsonin viisiportaisella asteikolla.

Myrskytuulten maksiminopeus on nyt noin 49 metriä sekunnissa.

Hurrikaani Harvey etenee luoteeseen, ja sen arvioidaan hidastuvan ja heikkenevän edelleen päivän aikana. Myrsky tuo kuitenkin rankkasateita, jotka voivat aiheuttaa paikoin hengenvaarallisia tulvia.

Tiedot vahingoista vielä hajanaisia

Harveyn aiheuttamista vahingoista on tullut tietoja, mutta ne ovat vielä hajanaisia.

Sähköt ovat katkenneet sadoiltatuhansilta. Myrskykeskuksen rantautumisalueella Rockportissa asukkailta on tullut kaatuneen puun ja kattovahinkojen tyyppisiä ilmoituksia.

Ainakin kahden ihmisen on kerrottu jääneen loukkuun vaurioituneisiiin taloihin. Useita ihmisiä on viety hoitoon paikallisen vanhainkodin katon romahdettua, ja myös koulun katto on osin vahingoittunut. Mediatietojen mukaan Rockportissa kaikkiaan kymmenkunta ihmistä olisi saanut hoitoa sen jälkeen kun hurrikaani iski rannikolle.

Rakennusten vahingoista on kerrottu myös läheisistä Aransas Passista ja Port Aransasista.

Rockpointin sopimuspalokunnasta selitettiin aiemmin, että sääolosuhteet vaikeuttavat vahinkojen arviointia.

Katastrofia ennustetaan

Harvey on voimakkain hurrikaani Texasin rannikolla sitten Carla-myrskyn vuonna 1961.

Asiantuntijat ovat varoittaneet Harveyn voivan aiheuttaa merkittäviä vahinkoja. Kymmenettuhannet ihmiset ovat siirtyneet hurrikaanin alta pois.

Texasin kuvernööri Greg Abbott sanoi aiemmin, että osavaltiolla on edessään "erittäin suuri katastrofi", kun Harvey saavuttaa rannikon. Abbottin mukaan Harvey todennäköisesti iskee Corpus Christiin, joka on tärkeä öljynjalostusteollisuuden keskus.

Kaupungissa asuu noin 320 000 ihmistä. Viranomaisilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni heistä on lähtenyt kodistaan sen jälkeen, kun lähtökehotus annettiin.

Myrsky uhkaa myös muun muassa tulville altista Houstonin kaupunkia.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on julistanut tilanteen luonnonkatastrofiksi Texasin kuvernöörin pyynnöstä. Trump sanoo Twitterissä, että hän on luvannut alueelle liittovaltion täyden avun.

Yhdysvaltain hätätilavirasto FEMA on kehottanut asukkaita lataamaan puhelintensa akut ja puhelimiinsa viraston sovelluksen, jotta he saavat päivitetyt ennusteet ja turvallisuusohjeet.

Lähteet: AFP, AP, Reuters

Moni keskiverto suomalainen epäröi viherkaton järkevyyttä. Maalaisjärjen mukaan rakennusten katoille sen enempää kuin muuallekaan ei pidä antaa kerääntyä kosteutta tai vettä. Viherkatto kuitenkin kerää ja sitoo vettä – se suorastaan edellyttää sitä toimiakseen.

Hortonomi ja viherkattoasiantuntija Taina Suonio vastaa muutamiin tavallisimpiin epäilyksiin viherkattoihin liittyen.

Viherkatto tarvitsee vettä ja sitoo kosteutta. Eikö koko talo homehdu, kun kosteus muhii jatkuvasti kattorakenteissa?

– Ei, kun vedeneristys on tehty kunnolla. Kosteus pysyy poissa rakenteista, kun ne tehdään tarkoituksenmukaisesti ja laadukkaasti. Kunnon vedeneristys on kaiken A ja O. Yleensä vedeneristykseen viherkaton alla käytetään kolmikerroksista bitumia.

Voikukka tulee läpi asfaltistakin. Eikö viherkatto muka pääse vuosien mittaan läpi bitumista?

– Ei, jos viherkaton kasvit on valittu asiantuntevasti. Esimerkiksi maksaruoho ei kasvata tällaisia juuria, ja muutenkin katoille tulee valita muita kuin aggressiivisesti kasvavia lajeja, jotka saattaisivat päästä vahingoittamaan rakenteita.

Kasvit ja kasvupohja vetävät puoleensa hyönteisiä. Eikö viherkatto tarjoa kodin erilaisille tuhohyönteisille?

– Ei, tuhohyönteiset tarvitsevat yleensä lämpöä ja elävät sisätiloissa. Viherkatto vetää toki puoleensa hyönteisiä, kuten pölyttäjiä, mutta etenkin kaupunkiympäristössä niitä pidetään ennemminkin tervetulleina vieraina.

Senttien kerros multaa ja sen sitomaa vettä painaa valtavasti. Eikö katto romahda tuon painon alla?

– Ei, jos katto on hyvin suunniteltu. Maksaruohokatto painaa noin 80kg/neliö ja ketokatto noin 120–130kg/neliö märkänä. Suomessa rakennussuunnitelmissa lasketaan katolle minimikantokykyä 500kg/neliö lumikuormien takia ja suomalaiset arkkitehdit ottavat useimmin varman päälle painolaskelmissaan. Moni suomalaiskatto siis pystyisi kantamaan viherkaton painon.

Asiantuntijoiden mukaan erilaiset köynnöskasvit ja sammal tuhoavat rakennuksen rakenteita ja ne tulisi poistaa. Miksi sammal pitää painepestä ja villiviinit repiä irti, mutta viherkatto onkin hyvä asia?

– Edellyttäen, että kasvit ja niiden kasvupaikat on valittu oikein, on kasvillisuudesta pikemminkin hyötyä. Esimerkiksi köynnösten tulisi suositusten mukaan olla 12–15cm irti rakenteista. Niin viherkatto kuin seinäkasvillisuuskin suojaavat talon rakenteita auringon UV-säteilyltä ja ilmaston vaihteluilta. Kattosammal, joka kasvaa viherkatoksi soveltumattomalla alustalla kannattaa tietenkin poistaa. Perinteisellä tiili- tai huopakatteisella pinnalla sammal voi olla katon surma.

Enontekiöllä sijaitsevalle Saana-tunturille leijaili ensimmäisiä lumihiutaleita viikonloppuna. Valokuvista näkyi, miten tunturilla oli valkoisia länttejä siellä täällä. Ilmatieteen laitoksen havainnoissa lumisadetta ei vielä varsinaisesti näkynyt.

Ylen meteorologi Matti Huutonen myös tviittasi aiheesta "Saanan huipulla näkyy jo valkoista."

– Virallista ensilumen määritelmäähän tuo ei täytä, kun varsinaisilla säähavaintoasemilla lunta ei ole havaittu. Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta kuitenkin, Huutonen pohtii.

Viileä viikko edessä

Viileä keli jatkuu koko maassa. Maanantaina Lapissa ja Pohjanmaalla on aamulla hyvin todennäköisesti pakkasta, Ilmatieteen laitos ennustaa. Elohopea voi laskea myös eteläisessä Suomessa lähelle nollaa varhain maanantaina. Päivällä lämpötila nousee koko maassa plussan puolelle.

Sää on tavanomaista kylmempää koko maassa. Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Jouko Korhonen sanoo, että syksyinen koleus jatkuu.

Myös kesä oli kolea, mistä kertoo se, että 5. heinäkuuta Keski-Pohjanmaalla mitattiin keskellä yötä yksi aste pakkasta, Korhonen sanoo.

Tarkemmin säästä voi lukea Ylen meteorologin ennusteesta tästä.