Kun Keski-Suomen keskussairaala valmistui Jyväskylään vuonna 1954, päätettiin samalla myös sairaanhoitajakoulutuksen aloittamisesta.
Ensimmäiselle vuosikurssille valittiin 23 muun mukana jyväskyläläinen Airi Havumäki.
– Muistan sen vielä oikein hyvin, valintakokeet olivat kaksipäiväiset ja niihin kuului muun muassa opettajien haastattelu. 180 haki ja 24 meitä valittiin, Havumäki kertaa.
– Olihan se silloin oli iso asia, näkyvissä oli sairaanhoitajan ammatti...Vaikka itseasiassa minusta piti tuolloin vielä tulla kansakoulunopettaja. Toisin kuitenkin kävi, kun opettajakoulutukseen vaadittiin tytöiltä silloin laudaturin paperit, hän naurahtaa.
Havumäki muistelee, että hoitajakoulutuksessa oli jo alkuvaiheessa vahva käytännön painotus.
– Jo silloin opiskeltiin learning by doing -menetelmällä, eli tekemällä oppien. Meillä oli näitä sairaanhoidon työtehtäviä, ensin ne käytiin läpi luokassa opettajan kanssa pienissä ryhmissä ja sitten mentiin tuonne keskussairaalalle tekemään käytännössä. Aluksi opeteltiin sijaamaan tyhjä vuode, sitten pesemään vuodepotilas ja vähä vähältä pääsimme tekemään vaikeampia toimenpiteitä.
Opettajaksi työn ohella
Havumäki valmistui hoitajaksi huhtikuussa 1957 ja jatkoi vielä lukuvuoden mittaiselle terveyssisarkurssille. Pian valmistumisen jälkeen hänet kutsuttiin opettajan tehtäviin entiseen opinahjoonsa. Opettajaksi pätevöitymisen Havumäki suoritti työn ohella.
– Kello 16 jälkeen painuin korkeakoululle luennoille ja opiskelin kaikki kesät ja illat. Nuorena jaksaa, Havumäki naurahtaa.
Työuraa hoitajien opettajana Havumäelle karttui 35 vuotta.
– Lääketiede kehittyi, hoitotyö kehittyi, opettaminenkin oli jatkuvaa oppimista, Havumäki muistelee.
Taulu ja liidut riittivät
Puitteet opetukselle olivat alkuvaiheessa nykyistä vaatimattomammat, mutta viiihtyisät.
– Koulun johtajia, joille oli kunnia-asia, että tilat olivat siistit ja kauniisti sisustettu. Meillä oli kaksi luentosalia ja pieniä harjoitusluokkia, taulu ja liidut. Opettajien käytössä oli yksi kirjoituskone ja kaksi puhelinta, toinen rehtorin kansliassa ja toinen opettajien kansliassa. Niillä hoidettiin ruokatilaukset, koulun asiat ja miesasiatkin.
Alan pitkän linjan ammattilainen on seurannut mielenkiinnolla myös nykykehitystä.
– Seuraan sitä, että mihin päin ollaan menossa. Vanhushuollon tilanne kiinnostaa ja sote-uudistus. Kun on isoista rahoista kyse, niin varmasti on suuria muutoksia edessä.