Jalkaväkimiinojen tärkein tehtävä Suomen puolustuksessa oli estää ja hankaloittaa panssarimiinoitteiden purkamista. Tältä osin puolustusvoimat on täyttänyt jalkaväkimiinojen jättämän aukon modernisoimalla panssarimiinat itse itsensä suojaaviksi.
- Tämä tehdään kahdella tavalla: uusilla panssarimiinan laukaisijoilla, jotka sisältävät raivaukseneston, ja toisaalta raivaamisenestopanoksilla, sanoo Maavoimien esikunnan pioneeri- ja suojelutarkastaja, eversti Harri Kauppinen.
Panssarimiinoitteiden suojaamisen lisäksi jalkaväkimiinoilla on suojattu joukkoja. Tähän tarkoitukseen puolustusvoimat on hankkinut viuhkapanoksia.
Viuhkapanoksen toiminta vastaa jalkaväkimiinojen toimintaa. Se sylkee ympärilleen metallia sellaisella voimalla, että vielä 40 metrin päästä haulit läpäisevät 2 millimetrin teräksen.
Viuhkapanoksia ei ole kielletty Ottawan sopimuksessa.
- Viuhkapanos eroaa jalkaväkimiinasta siten, että sitä ei käytetä passiivisena, jolloin se vahingoittaa mitä kohdetta tahansa, vaan sen laukaisee aina taistelija. Sitä käytetään ihan saman periaatteen mukaan kuin rynnäkkökiväärin, konekiväärin tai singon tulta, eli se laukaistaan valitulla hetkellä valittuun kohteeseen, Kauppinen sanoo.
Panssarimiinojen ja joukkojen suojauksen aukot on paikattu. Seuraavaksi puolustusvoimat parsii aukot valvonnassa. Miinoja kun on käytetty hankalasti tähystettävissä paikoissa hälytyslaitteina.
- Minilennokit ja pimeänäköjärjestelmät ovat ne seuraavat kohteet. Niiden kanssa voidaan toimia kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa, kertoo Kauppinen.
Hän toteaa, että uusien järjestelmien ja jalkaväkimiinojen puolustuskykyä ei voi vertailla keskenään.
- Erityisesti panssarimiinojen suojaus kyetään hoitamaan hyvin, ja lennokit tuovat mahdollisuuksia, joita meillä ei ole aikaisemmin ollut. Me olemme pyrkineet hankkimaan käytettävissä olevalla rahalla parhaan mahdollisen korvaavan järjestelmän, ja minä olen kyllä tähän tyytyväinen.
Jalkaväkimiinojen jättämien puolustusaukkojen tukkiminen maksaa kaikkiaan reilut 300 miljoonaa euroa.