Mäntyharjulla eilen lauantaina sattunut vakava junaturma vaikeuttaa rataliikennettä Kouvolan ja Mäntyharjun välillä koko tämän päivän. Vielä aamulla tavoitteena oli, että liikenne saataisiin sujumaan turmapaikan ohi puolen päivän aikoihin.

Liikenneviraston rataliikennekeskuksesta kerrotaan Ylelle, että pelastuslaitos tyhjentää paraikaa vaunuja turmapaikalla. Myöhemmin tulleen viestin mukaan onnettomuusalueen puhdistustyöt kestävät arvioitua kauemmin ja siksi junien kulku turmapaikan ohi viivästyy.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että junat korvataan busseilla Mäntyharjun ja Hillosensalmen välillä koko tämän päivän ajan.

Onnettomuustutkintakeskus selvittää asiaa

Rataliikennekeskuksen liikennepäällikön Timo Hämäläisen mukaan vielä ei tiedetä, miksi vaarallista ainetta sisältänyt vaunu pääsi suistumaan kiskoilta.

– Onnettomuustutkintakeskuksen tutkijat kävivät eilen paikalla aloittamassa tutkintaa ja syyn arviointi tulee sitten aikanaan heiltä.

Turmassa kiskoilta pudonneet vaunut ovat venäläisiä ja venäläisomistuksessa. Niiden liikennöinnistä Suomessa vastaa VR. Vaunujen varastointiin käytetty paikka oli luvallinen.

– Kyllä ne ovat ihan luvallisesti siellä olleet. Ei ole mitään ongelmaa siinä, Timo Hämäläinen kertoo.

Vaunullinen vaarallista ainetta maahan

Onnettomuus sattui Savon radalla Kinnin liikennepaikalla lauantaina noin puolen päivän aikaan. Turmassa yksi vaunu putosi kiskoilta ja repeytyi. Samalla toiseen vaunuun tuli vaurioita.

Onnettomuuspaikalla oli yhteensä noin 40 vaarallista ainetta sisältävää säiliövaunua, joista viimeinen oli repeytynyt ajauduttuaan pois radalta. Bensiinin omaista nestettä pulppusi maastoon kymmeniä tuhansia litroja.

Päivitetty klo 13:15: Lisätty tuorein arvio junaliikenteen häiriöiden kestosta.

Vatikaani kertoo pidättäneensä entisen Yhdysvaltain-lähetystönsä työntekijän epäiltynä lapsipornon hallussapidosta.

Monsignor Carlo Alberto Capella toimi neuvonantajana Washingtonissa sijaitsevassa suurlähetystössä, kunnes hänet kutsuttiin viime vuoden syyskuussa kotiin.

Yhdysvallat ilmoitti Vatikaanille viime elokuussa, että sen diplomaattia epäiltiin lapsipornorikoksista. Yhdysvaltain viranomaiset tekivät virallisen pyynnön Capellan diplomaattisen koskemattomuuden poistamiseksi, mutta Vatikaani kieltäytyi tästä.

Vatikaania on toistuvasti arvosteltu lasten hyväksikäyttöskandaalien hoidosta. Kaksi hyväksikäytön uhria on eronnut Paavi Franciscuksen perustamasta lasten hyväksikäytön vastaisesta työryhmästä.

Lue myös:

Kymmeniä tuhansia lapsia käytetty hyväksi Australiassa – yli puolet uhreista katolisen kirkon laitoksissa

Paavi: "Kirkko reagoi lasten hyväksikäyttöön liian myöhään"

Talouskardinaalin hyväksikäyttöskandaali kuohuttaa Australiassa – pedofiliasyytökset horjuttavat katolista kirkkoa ympäri maailman

Pete ja Taylor asuvat minibussissa, soittavat folkia ja tienaavat Instagramissa – #vanlife-yhteisö kasvaa Kaliforniassa, kun millenniaalit kaipaavat pois oravanpyörästä

Parikymppinen pariskunta ei halunnut paiskia töitä yhdeksästä viiteen ja päätyi sen sijaan perustamaan kodin pikkubussiin. Toisille autossa asuminen on Kalifornian kovista vuokrista johtuva pakkotilanne.

Asiantuntijat kisaavat töistä netissä koko maailman osaajien kanssa – Espoolainen tienaa käännöstöillä alle euron tunnissa

Mariana Jimenez tekee töitä noin 30 tuntia viikossa ja ansaitsee 80–100 euroa kuussa. Hänen kilpailijoilleen muualla maailmassa se on iso raha.

Erityislapsen äiti: Olen taistellut ja hakannut päätäni seinään päättäen, ettei lastani kohdella väärin

Maria on törmännyt usein siihen, että kunnissa ei tunneta sosiaalihuollon lakia. Nyt hän auttaa muita samassa tilanteessa olevia, osallistuu somen vertaistukiryhmiin ja neuvoo muita anomus- ja valitusasioiden viidakossa.

Ulkomaalainen aviomies saa Suomesta oleskeluluvan harvemmin kuin ulkomaalainen aviovaimo – "Se, että valtio puuttuu suhteeseemme, tuntuu henkiseltä raiskaukselta"

Neljännes suomalaisnaisen kanssa avioituneista irakilaismiehistä ei saa oleskelulupaa, kertoo Ylen selvitys. Thaimaalaiset vaimot sen sijaan saavat kielteisiä oleskelulupapäätöksiä vain harvoin.

Yle tapasi Afrikan uudet kiinalaiset omistajat – "Etiopiasta voi tulla maailman tehdas"

Kiinalaiset eivät kysele demokratiasta tai vapaudesta. Ne haluavat vain tehdä voittoa, sanoo kadunmies Addis Abebassa.

Sisällissodasta on sata vuotta, mutta ei vieläkään yhtä totuutta – lue kolme kolumnia aiheesta

Tässä kolme kantaa aiheeseen Ylen kolumnistien kertomana.

UKIAH, KALIFORNIA Valkoinen minibussi kurvaa parkkipaikalle, ja ulos astuu iloinen nuoripari leppoisan pitbullin kanssa. Bussin kyljessä lukee Always the Road.

Se on Pete Thulen ja Taylor Bucherin nettisivun ja yrityksen nimi. Petelle, 24, ja Taylorille, 25, minibussi ei ole pelkästään kulkuväline vaan myös ensimmäinen yhteinen koti ja ammatti.

He ovat osa Yhdysvalloissa kasvavaa #vanlife-yhteisöä. Kuvapalvelu Instagramista löytyy aihetunnisteella lähes kolme miljoonaa kuvaa, jossa kodiksi muutettu pakettiauto parkkeerataan auringonlaskun aikaan merenrantaan tai vuorille.

Näissä kuvissa elämä näyttää olevan yhtä loputonta lomaa.

Petelle ja Taylorille asuminen minibussissa oli pitkäaikainen haave. Samoin kuin monille muillekin millenniaaleille, jotka kaipaavat vapautta oravanpyörästä ja mahdollisuutta matkustaa halvalla.

– Meidän sukupolvemme on nähnyt, miten vanhempamme ovat keränneet omaisuutta, joka ei välttämättä olekaan tehnyt heistä onnellisia, Pete pohtii.

Pete ja Taylor tapasivat yliopistossa, jossa he kumpikin opiskelivat markkinointia. Opiskeluaikanaan he reppureissasivat Aasiassa, ja siitä syntyi kipinä matkustamiseen.

Minibussiin pari muutti heti valmistumisensa jälkeen noin vuosi sitten.

– Muut etsivät ensimmäisiä työpaikkojaan, mutta me mietimme, miten voisimme keksiä jotain merkityksellisempää kuin se tavallinen työ yhdeksästä viiteen, Taylor sanoo.

Vastaus löytyi Instagramista.

Wisconsinista kotoisin oleva pariskunta paiski opiskelun ohella töitä ja osti noin 3 600 eurolla vanhan lentokenttäbussin. Se muutettiin asumiskelpoiseksi 4 000 eurolla Peten vanhempien puutyöpajalla.

Kodin valmistumisen jälkeen Pete ja Taylor ovat matkustaneet 20 osavaltiossa ja löytäneet tiiviin yhteisön muista autoissa asuvista.

Yhteisön kautta Pete ja Taylor ovat löytäneet myös nykyisen työpaikkansa.

– Kun uskaltaa laittaa itsensä likoon, maailma kyllä kannattelee. On paljon mahdollisuuksia, joista ei kotona istuskellessaan koskaan saa tietää, Taylor sanoo.

Viimeiset puoli vuotta Pete ja Taylor ovat työskennelleet kalifornialaisella kannabistilalla lähellä Ukiahia, vajaat parisataa kilometriä San Franciscosta pohjoiseen. Työnkuvaan kuuluu muun muassa kasvihuoneiden pystyttäminen, kasvien istuttaminen, kastelu ja sadonkorjuu.

Autossa elämistä kustannetaan myös luovilla ratkaisuilla.

Ensimmäisen kuukautensa Kaliforniassa Pete ja Taylor viettivät Joshua Treen luonnonpuistossa, jossa he kirjoittivat oppaan siitä, miten minibussi muutetaan asunnoksi. Opasta he myyvät netissä ja kertovat blogissaan elämästä tien päällä.

E-kirjan lisäksi Pete ja Taylor ovat tehneet folklevyn.

– En usko, että olisin saanut levyä tehtyä, jos en asuisi autossa. Mutta kun usein ei ole nettiyhteyttä ja iltoja ei voi käyttää Netflixin katsomiseen, jää aikaa muuhun, Pete sanoo.

Rahaa alkaa pikkuhiljaa tulla myös sosiaalisen median ja sponsorien kautta. Instagramissa pariskunnalla on yli 50 000 seuraajaa.

Yritykset maksavat siitä, että Pete ja Taylor jakavat somekanavissaan kuvia niiden tuotteista. Ja siitä, että he käyvät festivaaleilla ja kertovat elämäntyylistään ja yritysten tuotteista. Pete käyttää tästä termiä "brändin suurlähettiläs".

He myös myyvät yrityksille itse ottamiaan kuvia, joissa yritysten tuotteet ovat esillä.

Peteä harmittaa, että moni tuntuu pitävän pariskuntaa jonkinlaisina yhteiskunnan vapaamatkustajina.

– Vaikka emme aina käy päivätöissä, me tienaamme ja kulutamme rahaa aivan kuten muutkin. Siksi on huvittavaa, kun ihmiset sanovat, että emme muka osallistu kansantalouden pyörittämiseen tai että elämme vanhempiemme säästöillä, hän sanoo.

Kaikille autossa asuminen ei ole elämäntapavalinta. Etenkin Kaliforniassa se on yhä useammalle ainoa vaihtoehto, sillä asuntojen hinnat ovat kovat.

Esimerkiksi Los Angelesissa keskivertoyksiön vuokra on yli tuhat euroa kuukaudessa ja San Franciscossa noin 3 000 euroa.

Vaikka Kalifornia on koko maailman kuudenneksi suurin talousalue, se on korkeiden vuokriensa takia Yhdysvaltain osavaltioiden köyhyystilastojen kärjessä. Kodittomuus saattaa sattua kenen kohdalle tahansa, jos menettää työpaikkansa tai sairastuu.

Kaupungeissa tilanne on tiedossa. Los Angeles hyväksyi viime vuonna ohjelman, jossa käytetään noin 800 miljoonaa euroa kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen kymmenen vuoden aikana. Lisäksi vuokratukiin suunnataan vajaat kolme miljardia.

Toimien tepsimistä odotellessa autossa asuminen yleistyy. Pelkästään Los Angelesissa autoissa asui viime vuoden tilastojen mukaan noin 8 500 ihmistä. Monet heistä ovat tavallisia työssäkäyviä ihmisiä: sairaanhoitajia, myyjiä ja ravintolatyöntekijöitä.

Heitä on jo niin paljon, että paikoin on ryhdytty pohtimaan erityisiä pysäköintijärjestelyjä.

Yhdysvalloissa yksityiselle maalle parkkeeraaminen ei nimittäin käy päinsä. Aikaisemmin autossa asuvat ovat voineet huoletta yöpyä Walmart-kauppojen pihalla, mutta nykyään myös jotkut Walmartit rajoittavat yöpyjien määrää.

Esimerkiksi Santa Barbaran kaupunki on yrittänyt Los Angeles Timesin mukaan ratkaista ongelmaa tarjoamalla autossa asuville ilmaisia ja turvallisia parkkialueita. Samaa yritetään tuoda myös Los Angelesiin.

Koska kysyntää riittää, siihen vastaamaan on syntynyt myös sovelluksia ja nettisivuja, jotka auttavat autossa asuvia etsimään seuraavaa yöpaikkaa.

Boondockerswelcome.com-nettisivun kautta voi etsiä ihmisiä, joiden pihalle saa parkkeerata ilmaiseksi. Freecampsites.net-nimisellä sivustolla taas voi selata muiden autossa asuvien suosittelemia ilmaisia parkkipaikkoja.

Vapaaehtoisesti kiertolaiselämää viettävät Pete ja Taylor yrittävät jakaa somessa myös autossa asumisen realistisia puolia täydellisen Instagram-kiiltokuvaelämän sijaan.

Sellaista kuvapalvelu on pullollaan, joten joukosta erottuvat ne, jotka näyttävät vilauksia kulissien takaa. Aitous voi toimia myös osana imagonrakennusta.

Peten ja Taylorin autossa on usein sotkuista ja moottori reistailee. Viime vuonna Snoop-koira löysi pusikosta haisunäädän ja haisi kuvottavalta kuukausikaupalla. Silti koira nukkui autossa joka yö.

Kaiken lisäksi Petellä on Crohnin tauti, jonka oireita ovat muun muassa ripuli ja vatsavaivat. Autossa asuvalla tieto seuraavasta vessasta on aina epävarma.

Silti pariskunta ei vaihtaisi pyörillä liikkuvaa kotiaan mihinkään.

Puolen vuoden maatöiden ja säästämisen jälkeen Pete ja Taylor suuntaavat jälleen Etelä-Kaliforniaan. Seuraava projekti on ostaa toinen pakettiauto, remontoida se Peten vanhempien kotona asumiskelpoiseksi ja myydä eteenpäin.

Kovin pitkälle Pete ja Taylor eivät suunnittele. He ovat tavanneet useita autossa asuvia lapsiperheitä mutta eivät vielä osaa sanoa, millaiseksi heidän oma elämänsä joskus myöhemmin muovautuu.

– Asunnon hankkiminen jossain vaiheessa ei ole mahdoton ajatus. Unelmamme on kuitenkin, että voisimme aina tehdä kuusi kuukautta töitä ja matkustella sitten toiset kuusi kuukautta, Taylor sanoo.

Alussa olivat suo, kuokka ja Jussilla myös lapio, jolla hän kaivoi suohon ojan kuivattaakseen peltomaata. Jussin jälkipolvet saivat järeämpiä aseita ojien kaivamiseen ja ylläpitoon, mutta edelleen ne halkoivat luontoa avohaavoina, jotka kertovat pyrkimyksistä taivuttaa luonto tottelemaan ihmisen tahtoa.

Samassa hengessä on perattu ja oiottu luonnonpuroja ja pieniä jokia, tasattu niiden pohjia ja raivattu rannoilta kasvillisuutta.

Luonto ei kuitenkaan ole taipuvainen ihmisen käsitykseen tehokkaasta vesirakentamisesta. Kun lumet sulavat tai vettä tulee kaatamalla, perinteiseen tapaan tehty uoma tulvii yli äyräidensä. Kun virtaus on verkkaista, pohjaan kasaantuu maa-aineksia, joiden takia uomaa on perattava.

Aalto-yliopiston laboratoriossa Espoossa kokeillaan uudenlaisia keinoja, jotka eivät vain pitäisi vettä poissa pelloilta ja pihoilta, vaan myös vähentäisivät ravinteiden ja myrkkyjen kulkeutumista vesistöjä pitkin aina Itämereen asti.

Ei riidellä luonnon kanssa

Yliopiston laboratoriossa on 20-metrinen vesikouru, jossa kasvit keinahtelevat ja maa-aines liikkuu virtauksen mukana vuodenajasta riippumatta. Tutkijat voivat myös säätää sisätiloissa virtaavan jokensa veden nopeutta ja syvyyttä, mikä ei luonnossa onnistuisi.

– Tietenkään emme halua kilpailla luonnon kanssa. Luonto on aina itsessään parasta. Tavoitteemme on, että ihminen voisi hyödyntää luonnon omia prosesseja sen sijaan, että riitelee sen kanssa, sanoo vesitutkija Juha Järvelä.

Ihmisen toiminnalla, vaikkapa maanviljelyllä, on aina vesistövaikutuksia. Asiat voidaan kuitenkin pyrkiä hoitamaan myös niin, että esimerkiksi haitalliset aineet eivät kulkeudukaan mereen asti, Järvelä sanoo.

Uoman muoto luonnosta

Tutkijatohtori Kaisa Västilä kertoo maankuivatuksesta konkreettisen esimerkin, josta on hyviä kokemuksia myös kenttäkokeista. Menetelmässä perinteinen tapa – uoman kaivaminen pohjaa myöten ja leventäminen – on korvattu uudella.

– Uusi tapa on rakentaa pienen pääuoman rinnalle tulvatasanne pellon pintaa alemmalle tasolle. Silloin pääuoma säilyy koskemattomana ja siellä on elintilaa kaloille ja muille eliöille.

Kun vettä on paljon, se nousee tulvatasanteelle, ei pellolle asti, mutta sateettomatkaan ajat eivät ole ongelma.

– Kapea pääuoma muistuttaa aika hyvin luonnonuomien muotoa. Niissä virtausnopeus säilyy kesän alivirtaama-aikanakin riittävänä, jotta pelloilta ja muualta valuma-alueelta tulevaa kiintoainetta ei kasaudu uoman pohjaan, Västilä sanoo.

Muovikasvit valittiin huolellisesti

Esimerkki luonnon omasta kyvystä puhdistaa itse itseään ovat myös ne ojanvarren pajupusikot, joiden kimppuun ihminen on perinteisesti käynyt vesurilla. Aalto-yliopiston tutkimuksessa ne ovat muovia.

– Muovikasvit herättävät hilpeitä kysymyksiä muovilla leikkimisestä etenkin näinä päivinä, kun muovia pidetään aika pahana asiana, kertoo Juha Järvelä.

Muovikasvit eivät kuitenkaan ole vain somistamassa laboratorion työympäristöä, vaan ne on valittu huolellisesti kymmenien kokeiltujen joukosta jäljittelemään tulvatasanteiden kasveja.

– Keräsimme luonnosta erilaisia eläviä kasveja, ruohosta ja pajunoksista kokonaisiin puihin. Tutkimme niiden ominaisuuksia yhteistyössä biologien kanssa, ja kun saimme selville, mitä ne tarkoittavat veden virtauksen kannalta, niin sitten etsittiin vastaavia muovisia elementtejä. Niissä ei ole sitä ongelmaa, että ne kuihtuisivat ja kuolisivat laboratorioon talven aikana.

Hyviä kokemuksia Sipoosta

Muovikasvit eivät tietenkään pysty käsittelemään ravinteita, mutta kiintoaineen pysäyttäminen onnistuu niiltäkin. Niinpä tutkijat saavat tietoa tavasta, jolla aineet kulkeutuvat myös luonnossa pääuomasta tulvatasanteelle.

– Kasvillisuus käyttää kasvuunsa ravinteita, jotka ovat sen ansiosta poissa alapuolisiin vesistöihin virtaavasta vedestä. Lisäksi aineet muuttuvat vähemmän haitalliseen muotoon tällaisissa uoman kasvillisissa osissa, kertoo Kaisa Västilä.

Uudenlaista peruskuivatusta on kokeiltu maatalousympäristössä Sipoossa jo vuosia.

– Siellä on käytössä nimenomaan tulvatasanteellinen uomaratkaisu perinteisen ympäristöä rasittavan perkauksen sijasta. Uomaa on seurattu vuodesta 2010 alkaen. Se toimii maankuivatukseen loistavasti, Västilä kiittää.

Luonto, laboratorio ja matematiikka

Aalto-yliopiston laboratoriojoki on tarkkaa insinöörityötä. Raamit ovat luonnosta, mutta tutkijat pystyvät ymmärtämään sen prosesseja parhaiten hallituissa laboratorio-olosuhteissa.

– Luonnosta saatuja kokemuksia on tuotu laboratorioon tarkemmin tutkittaviksi. Sitten olemme soveltaneet luonnossa sitä, mitä olemme oppineet laboratoriossa. Kolmantena osana on tietojen matemaattinen mallintaminen, jotta voimme viedä tietoa eteenpäin vesiensuojeluratkaisuihin, sanoo Juha Järvelä.

Tietokonemalleilla voidaan ennustaa vaikutuksia alueellisesti, koko Suomessa tai sitäkin isommassa mittakaavassa.

Ilmastonmuutos vaatii entistäkin parempia malleja

Ennusteissa on otettava huomioon myös ilmastonmuutos, joka uhkaa pahentaa tulvia. Järvelän mukaan jo nyt on nähtävissä jopa kevättulvia vakavampia vaikutuksia.

– Kasvillisuuden määrän ja tiheyden ennustetaan lisääntyvän kasvukauden aikana huomattavasti – eikä enää vain ennusteta, vaan se on jo nähty. Se vaikuttaa veden virtaukseen. Meilläkin on jo kokemuksia siitä, että suurimpia ongelmia eivät suinkaan enää ole kevättulvat, vaan kasvukauden aikaiset sadejaksot.

Ne voivat aiheuttaa isoa nousua vedenpintaan, kun kasvillisuutta on paljon. Vaikutusten ennustamiseen tarvitaan entistä parempia virtausmalleja, Järvelä sanoo.

Ratkaiseeko raha?

Suhtautuminen ympäristöön on viime vuosikymmeninä muuttunut. Maisemaan istuva uoma, jossa jopa polskii kaloja, lienee monille arvo sinänsä.

– Jos saamme aikaiseksi jotakin sellaista, joka miellyttää silmää, niin moni ei ehkä tule edes ajatelleeksi, että se on erittäin huolellisesti suunniteltu ja sen toimivuus on tieteellisesti osoitettu. Silloin voimme olla tyytyväisiä, sanoo Järvelä.

Luontoarvot jäävät kuitenkin edelleen helposti jalkoihin, jos niiden huomioiminen vaatii rahaa. Järvelä myöntää, että korkealentoiset ehdotukset saatetaan tyrmätä juuri siksi.

– Haemme jo alkumetreiltä sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat realistisesti toteutettavissa. Jos ratkaisu tiedetään jo alun perin vaikka sellaiseksi, että se vaatii vähemmän ylläpitoa mutta samalla tarjoaa niitä ekologisia hyötyjä, joita tänä päivänä arvostetaan, niin totta kai silloin kaikki tahot ovat yleensä mielellään mukana.

Vinkki kotipihaan

Monessa kotipihassa lainehtii näinä kevätviikkoina. Onko Aalto-yliopiston tutkijoilla vinkkiä pienen tulvaojan kaivajalle?

– No ainakin ymmärrys siitä, että maa-ainekset lähtevät helposti sortumaan ja liikkeelle. Nyrkkisääntö joka paikkaan on, että niin kauan kuin maata peittää kasvillisuus tai siellä on jollakin tavalla kasvillisuuden suoja – olkoon yksinkertaisimmillaan vaikka rairuohoa – niin sillä säästytään monelta ongelmalta, sanoo vesitutkija Juha Järvelä.

Trumpin mielestä Syyrian presidentti al-Assad on epäillyn kemiallisen iskun takana. Syyrian hallitus ja sen tukija Venäjä ovat sanoneet tiedon Douman kaasuiskusta olevan valhetta.

– Syyriassa monia on kuollut järjettömässä kemiallisessa iskussa, mukaan lukien naisia ja lapsia. Alue, jossa hirmuteko on tehty, on eristetty ja Syyrian armeijan piirittämä, eikä ulkomaailmasta pääse alueelle mitenkään, Trump kirjoittaa tviitissään.

– Presidentti (Vladimir) Putin, Venäjä ja Iran ovat vastuullisia tuestaan elukka-Assadille, Trump jatkaa viitaten Syyrian presidenttiin Bashar al-Assadiin.

Trump vaatii twiitisssään, että alueelle pitää heti päästää lääkinnällistä apua sekä tutkijoita varmentamaan tapahtunutta.

Myös Turkki tuomitsee voimakkaasti Douman iskun, jossa se sanoo käytetyn kemiallisia aseita. Turkin ulkoministeriön mukaan on vahva epäilys, että Assadin hallinto on vastuussa iskusta.

Syyrian tv: Kapinalliset luvanneet vetäytyä

Syyrian valtion omistama televisiokanava raportoi, että Syyrian hallitus olisi päässyt sopimukseen kapinallisten vetäytymisestä Doumasta kahden vuorokauden kuluessa.

Douma on viimeinen kapinallisten hallitsema kaupunki Syyrian Itä-Ghoutassa.

Pelastustyöntekijöiden mukaan Syyrian Itä-Ghoutassa ainakin 70 ihmistä on kuollut, kun myrkyllistä kaasua pudotettiin Douman kaupunkiin lauantaina. Loukkaantuneita saattaa olla tuhat.

Lue myös:

Käytettiinkö Syyriassa kloorikaasua?Suomalaisasiantuntija pitää sitä mahdollisena: "Koska alueella soditaan, sinne eivät tutkijat pääse"

"Uhrien suusta tuli vaahtoa" – Järjestöjen mukaan ainakin 70 kuollut kaasuiskussa Doumassa Itä-Ghoutassa

Jukka Relander: "Sisällissodasta käytävissä kiistoissa ei itseasiassa enää keskustella sisällissodasta lainkaan. Niissä hoidetaan ensisijaisesti 1970-luvun traumoja. Kekkosen Suomessa porvarit olivat poliittisessa paitsiossa muutenkin, ja yliopiston poliittinen liike ajoi oikeistonuoret seminaarihuoneen nurkkaan. Neuvostoliiton ja suomettuneisuuden kulttuurin romahduksesta alkaen heille on ollut vapauttavaa sanoa vapaussota, vaikka sellaista ei koskaan käyty."

> Lue Relanderin kolumni: Sisällissodasta voisi vaikka oppia jotain

Jari Ehrnrooth: "Vaikka punaisen Suomen sosialistinen perintö on väistymässä, monet kulttuurin, taiteen ja tieteen tekijät hakevat siihen yhä positiivista yhteyttä. Uskoakseni he eivät tiedä mitä he tekevät. Ehkä he luulevat, että sosialismi voisi olla oikeudenmukainen ja toimiva vaihtoehto? Tai haluavatko he puhua häviäjien äänellä, koska se nyt vaan on jotenkin eettistä? Ovatko he unohtaneet, että kaikki historian häviäjät eivät olleet hyviä tai oikeassa?"

> Lue Ehrnroothin kolumni: Punaisen Suomen pitkä varjo

Tuija Siltamäki: "Tietämättömyys ei tietenkään ole tavoiteltava tila, mutta hyvä on pohtia sitäkin, mistä syystä historian tuntemista edellytetään. Ihmisen on hyvä tuntea menneisyytensä itsensä ja yleissivistyksensä kannalta, ei siksi, että hänellä olisi jonkin “kansan” jäsenenä velvollisuus osoittaa kunnioitusta “isänmaansa” historiaa kohtaan. On täysin päätöntä vaatia nykyisiä suomalaisia pyytämään anteeksi tai hyvittämään iso(isoiso)vanhempiensa tekoja."

> Lue Siltamäen kolumni: Sodasta ei tarvitse olla mitään mieltä

Saksan Münsterissa sattui lauantaina iltapäivällä välikohtaus, jossa mielenterveysongelmista kärsinyt saksalaismies ajoi pakettiauton väkijoukkoon.

Yliajossa sai surmansa kaksi ihmistä ja yli 20 loukkaantui. Tekijä ampui itsensä.

Miten tapahtumat etenivät?

Harmaa Volkswagen pakettiauto ajoi kovaa vauhtia Münsterin vanhankaupungin suositulle terassialueelle 15:27 paikallista aikaa.

Se osui Grosser Kiepenkerl -baarin terassilla oleviin ihmisiin. Pian tämän jälkeen auton kuljettaja ampui itsensä auton sisällä, poliisin tiedottaja Andreas Bode kertoi.

Tapahtuman jälkeen koko Münsterin vanhakaupunki eristettiin.

Alueella oli tapahtuma-aikaan runsaasti jalankulkijoita. Siellä ei saa liikkua autolla.

Münsterissä asuu noin 300 000 ihmistä.

Mitä tiedämme tekijästä?

Nordrhein-Westfalenin osavaltion sisäministeri Herbert Reul kertoo pakettiauton kuljettajan olleen Saksassa syntynyt Saksan kansalainen.

Poliisin tiedotteen mukaan hän oli 48-vuotias mies Münsteristä. Pakettiautosta, sekä kotietsintöjen tuloksena myös tekijän kodista, löydettiin räjähteitä ja toimimattomia aseita.

Saksalaismedioiden mukaan mies olisi kärsinyt mielenterveysongelmista.

Saksalaisen julkisen televisiokanavan ZDF:n mukaan miehellä olisi ollut yhteyksiä Saksan äärioikeistoon. Teolla ei kuitenkaan ole osoitettu olleen äärioikeistolaisia motiiveja.

Poliisin mukaan teolla ei ole muita epäiltyjä.

Väkijoukkoon ajaneella miehellä ei ollut islamiin liittyvää motiivia teolleen, saksalaisviranomaiset kertovat.

Keitä uhrit olivat?

Saksan poliisin mukaan yliajossa kuoli kuskin lisäksi kaksi ihmistä, 51-vuotias nainen Lüneburgista ja 65-vuotias mies Borkenista.

Saksalaismedia raportoi aiemmin, että kuolleet olisivat olleet sen ravintolan työntekijöitä, jonka terassille pakettiauto osui.

Osa teossa loukkaantuineista on kriittisessä tilassa sairaalassa.

SAYLORSBURG Vierailu Fethullah Gülenin luona saa yllättävän käänteen heti alkuunsa. Tummanruskea Honda kaahaa meitä vastaan väärällä puolella tietä. Kuljettaja huutaa: ”häipykää!”

Olemme Saylorsburgin kylän liepeillä noin kahden tunnin matkan päässä New Yorkista.

Täällä asuu virallisen Turkin vihollinen numero yksi, saarnaaja Fethullah Gülen, jota syytetään Turkin vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä. Kaappausyrityksessä heinäkuussa 2016 kuoli noin 300 ihmistä, monet heistä siviilejä.

Vielä joitakin vuosia sitten Güleniä pidettiin Turkin toiseksi vaikutusvaltaisimpana miehenä, heti Turkin nykyisen presidentin Recep Tayyip Erdoğanin jälkeen. Nyt suurin osa vallasta on mennyt.

Gülen on seurannut liikkeensä nousua ja tuhoa kaukana Turkista keskellä Pennsylvanian maaseutua.

Vallankaappausyrityksen jälkeen olen raportoinut Gülenin ilmeisen viattomien rivikannattajien pidätyksistä ja vainosta Turkissa. Se saattaa olla selitys sille, että harvoin haastatteluja antava Gülen ottaa meidät vastaan. Aloitamme kuitenkin Gülenin naapureista.

Runsaan tuhannen asukkaan Saylorsburgissa tiedetään, että kylässä asuu ”jostakin Lähi-Idästä tullut mies”, joka on kuuluisa. Noin 10 hehtaarin tila herättää uteliaisuutta paikallisissa.

– Kun muutin tänne, serkkuni varoitti minua paikasta. Hän sanoi, että siellä tapahtuu outoja juttuja ja siellä on aseistettuja vartijoita, kuvailee lomakylässä työskentelevä Frank Newman, kun tapaamme Saylorsburgin ainoan huoltoaseman pihalla.

Newman kertoo, että joidenkin asukkaiden mielestä salaperäinen mies on terroristi. Toisaalta hän on myös kuullut, että terroristiväitteet ovat Turkin levittämää propagandaa.

He ovat hyvin ystävällisiä ja kutsuvat eri uskontokuntien edustajia illalliselle pari kertaa vuodessa Saylorsburgilainen Linda Breitlauch Gülenin kannattajista

Pääkadun varrelta löytyy eläinlääkäriasema. Vastaanotossa työskentelevälle Linda Breitlauchille Gülenin seuraajat ovat tuttuja.

– He ovat hyvin ystävällisiä ja kutsuvat eri uskontokuntien edustajia illalliselle pari kertaa vuodessa. He hakevat yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan, ja sillä tavalla olen heihin tutustunut, Breitlauch kertoo.

Pienen matkan päässä sijaitseva Fethullah Gülenin vartioitu asuinalue tuo mieleen urheiluopiston tai kurssikeskuksen.

Pocono-vuoristo on suosittua patikointialuetta ja ympärillä on kaunista maaseutua.

Haastattelua odotellessa meille esitellään paikkoja. Alue on Gülen-liikettä lähellä olevan säätiön hallinnassa.

Gülenin lisäksi täällä oleskelee pysyvästi noin 30 ihmistä. Osa on Gülenin lailla uskonoppineita tai hänen opetuslapsiaan, mutta joukosta löytyy myös muun muassa Güleniä vuosia palvellut puutarhuri. Gülen on asunut täällä lähes 20 vuotta.

Täällä on useita kaksikerroksisia omakotitaloja vieraita ja opiskelijoita varten. Alueelta löytyy muun muassa ruokala, moskeija ja Gülenin asunto.

Gülen ottaa meidät vastaan alueen suurimmassa rakennuksessa, joka on lahja Güleniä lähellä olevalta liikemieheltä.

Turkin hallituksen lailla moni turkkilainen uskoo, että edessämme istuva hyvin kohteliaan oloinen vanha mies on Turkin vuoden 2016 vallankaappausyrityksen päätekijä.

– Onko mitään puhelinkeskustelua? Onko joku kertonut minun käskeneen heitä toimimaan tai onko joku sanonut, että idea olisi tullut minulta? Gülen kysyy.

Gülen on toivonut kansainvälistä tutkimusta ja vakuuttaa, että hänellä on ollut aivan muita asioita mielessä.

– Tärkeintä on olla hyödyksi ihmiskunnalle, se on meidän koulutustoimintamme ydin. Suurimmat ongelmat ovat köyhyys, koulutuksen puute ja ihmisten väliset kiistat, Gülen kuvailee.

Gülen-liikkeen virallinen julkisivu rakentuu maltillisesta islamista, koulutuksesta ja keskusteluyhteyksistä muihin uskontoihin.

Turkissa imaamikoulutuksen saanut Gülen rakensi kannattajiensa kanssa uskonnollisen imperiumin, joka vaikutti miljoonien turkkilaisten elämään. Turkissa Hizmetinä, eli palveluna, tunnettu liike on nyt painettu maan alle.

Gülen ja hänen seuraajansa – gülenistit – keskittyivät aikaisessa vaiheessa uskonnon lisäksi koulutukseen. 1960-luvulta lähtien he perustivat Turkkiin iltakursseja ja järjestivät nuorille kesäleirejä.

Kurssikeskukset täydensivät turkkilaisten koulujen usein puutteellista perusopetusta. Iltakursseilla ja myöhemmin perustetuilla yksityiskouluilla oli Turkissa hyvä maine. Liikkeen kannattajat perustivat myös useita yksityisiä yliopistoja.

Lukuisat opinahjot olivat hyviä paikkoja kannattajien rekrytoimiseen, vaikka opetus ei ollut uskonnollista.

Liike kasvoi ja laajeni ulkomaille ja uusille alueille. 1980- ja 1990-luvuilla syntyi Güleniä tukevia tv-kanavia, lehtiä ja myös iso liikepankki.

Nyt Turkin viranomaiset ovat lakkauttaneet tai ottaneet haltuunsa kaikki Gülen-koulut, tiedotusvälineet ja muut liikettä lähellä olevat yritykset.

Suuruuden ajat ovat muisto vain.

Saylorsburgin vierastalossa tapaamme tänne paenneen liikemiehen, joka ei halua kasvojaan tai nimeään julkisuuteen. Gülenin seuraajan kiireinen ja vauras elämä Turkissa on vaihtunut pieneksi huoneeksi Pennsylvaniassa. Turkki ei tiedä hänen olevan täällä.

Saksassa tapahtui tällaista. Lähihistoriassa näimme tämän Saddamin Irakissa, Jemenissä ja Libyassa Fethullah Gülen Turkin tilanteesta

Gülenin kannattajia jahdataan armotta Turkissa ja kaikkialla maailmassa. Noin 150 000 ihmistä on menettänyt työnsä ja yli 50 000 on pidätetty, suurin osa heistä väitettyjä gülenistejä mutta myös muita hallituksen arvostelijoita.

Gülen kertoo ajattelevansa kannattajiensa kohtaloa öisin. Hän hakee vertauskuvia muun muassa Hitlerin Saksasta, kun hän kuvailee kehitystä Turkissa.

– Saksassa tapahtui tällaista. Lähihistoriassa näimme tämän Saddamin Irakissa, Jemenissä ja Libyassa Gaddafin aikaan.

Gülen puhuu välillä vanhanaikaista turkkia, eikä hän juurikaan ota suuhunsa presidentti Recep Tayyip Erdoğanin nimeä.

Hänen viestinsä on kuitenkin se, että Turkkia hallitsee nyt vainoharhainen yksinvaltias. Myös Turkissa oppositio syyttää Erdoğania yrityksistä keskittää kaikki valta itselleen.

Erdoğan ei kuitenkaan aina ollut Gülenin vihollinen.

Ennen kuin matkustin tapaamaan Güleniä, kävin Cambridgen yliopistossa Englannissa tapaamassa tutkija Caroline Teetä. Hän on yksi harvoista Gülen-liikettä hyvin tuntevista tutkijoista. Tee on viettänyt aikaa gülenistien seurassa muun muassa liikkeen yliopistoissa ja kouluissa. Teen mukaan Gülen oli vuosien ajan Erdoğanin tärkein liittolainen.

– Kun (Erdoğanin) oikeus- ja kehityspuolue toimi hallituksessa ja parlamentissa, gülenistit keräsivät valtaa valtion muissa elimissä mielessään samat tavoitteet kuin oikeus- ja kehityspuolueella.

Erdoğanin ja Gülenin yhteisenä tavoitteena oli islamin roolin vahvistaminen, heidän mielestään liian maallisen valtion julkisessa elämässä.

Sillä välin kun vuonna 2003 pääministeriksi noussut Erdoğan hääri politiikassa, gülenistit vahvistivat asemiaan erityisesti poliisissa ja oikeuslaitoksessa.

Gülenin ja Erdoğanin suunnitelmien tiellä seisoivat sotilaat, jotka suojelivat ei-uskonnollista valtiota.

Vuonna 2008 alkoi oikeudenkäyntien sarja, jossa satoja upseereita syytettiin vallankaappaussuunnitelmista. Syytteitä on väitetty tekaistuiksi, ja sotilaat vapautettiin myöhemmin. Myös joukko toimittajia otettiin kiinni, tunnetuin heistä on Ahmet Şık, joka oli muun muassa tutkinut gülenistien soluttautumista poliisiin ja muualle valtionhallintoon.

Sotilaat selätettiin, mutta pian Gülen ja Erdoğan riitaantuivat.

Gülenin mukaan mitään yhteistyötä Erdoğanin kanssa ei koskaan ollut. Hän melkein kiihtyy, kun kysyn asiasta.

– Vannon, että en ole tällaisista asioista keskustellut kenenkään kanssa. Uskon, että paras tie on demokratia, ja olen sanonut sen moneen kertaan.

Gülen-liikkeen kannattajien määrää on vaikea arvioida, koska varsinaista jäsenyyttä ei ole.

Tutkija Caroline Tee arvioi, että ydinkannattajia oli Turkissa vuonna 2013 noin puolesta miljoonasta kahteen miljoonaan.

– He halusivat rakentaa parempaa Turkkia ja kehittää vuoropuhelua muiden uskontojen ja maiden kanssa, Caroline Tee sanoo.

Rivijäsenet, kuten Güleniä lähellä olevissa kouluissa työskennelleet opettajat, tuskin tiesivät mistään vallankaappaushankkeista, heihin vetosi Gülenin sanoma.

Sen sijaan on epätodennäköistä, että Gülenin kannattajat asevoimissa olisivat ryhtyneet kaappausyritykseen ilman johtajansa hyväksyntää, Tee uskoo. Mutta olivatko kaappaajat loppujen lopuksi gülenistejä ja mikä tarkalleen ottaen oli Gülenin rooli? Siihen Tee ei ota kantaa.

Turkki yrittää saada ulkomaille paenneita gülenistejä oikeuden eteen Turkissa. Useimmat länsimaat eivät ole tähän suostuneet. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kertoneet Turkin epäinhimillisistä vankilaoloista, kidutuksesta ja muista ihmisoikeusrikkomuksista.

Turkki vaatii myös itse Güleniä luovutettavaksi. Se sanoo toimittaneensa Yhdysvaltoihin laatikkokaupalla todistusaineistoa miehen sotkeutumisesta vallankaappausyritykseen.

Turkkia on viime aikoina syytetty jopa gülenistien sieppauksista ulkomailta.

Yhdysvaltalaisten lehtitietojen mukaan presidentti Trumpin entinen turvallisuusneuvonantaja Michael Flynn olisi 15 miljoonan dollarin palkkion toivossa suunnitellut Gülenin lennättämistä Turkkiin. Suunnitelmia oli hiottu ennen kenraali Flynnin lyhyttä uraa Valkoisessa Talossa.

Gülenin tiluksilla on varauduttu hyökkäyksiin.

Gülen asui aiemmin tilansa reunalla hiukan vanhemmassa puutalossa. Nyt hän nukkuu yönsä toisessa paikassa, koska neuvonantajien mielestä talo oli turvaton.

– Minulle sanottiin, että puutalossa minut olisi voitu surmata pommi-iskulla. Turkki voisi sen tehdä, Gülen sanoo.

Käymme hänen asunnossaan, joka on täynnä uskonnollisia kirjoja ja vieraiden tuomia lahjoja. Työhuoneen kirjahyllyn takaa löytyy kapea sänky.

Turkissa hallitusta tukeva lehdistö on ajoittain kuvaillut Gülenin luksuselämää Amerikassa, mutta siitä ei näy merkkejä.

79-vuotias Gülen kertoo syövänsä useita eri lääkkeitä iän mukanaan tuomiin vaivoihin. Kannattajat puhuvat jo ajasta Gülenin jälkeen.

– Tulevaisuus on Jumalan käsissä. Asiaamme uskovat ihmiset jatkavat työtämme. Maailmalla tunnetaan myötätuntoa liikettämme kohtaan, Gülen sanoo ja toteaa, että lähes kaikki Suomeen tulleet liikkeen kannattajat ovat myös saaneet luvan jäädä maahan.

Sekin on Gülenin mukaan osoitus siitä, että liikkeen edustama veljeyden henki on hyväksytty maailmalla.

Turkin vallankaappausyrityksen jälkeen Suomeen on tullut joitakin kymmeniä gülenistitaustaisia turvapaikanhakijoita.

Kolme Suomesta tullutta vierasta ovat tuoneet Gülenille porontaljan lahjaksi.

Haluamme kuvata Güleniä perjantairukouksessa seuraavana päivänä, joten jäämme yöksi vierastaloon. Hikoilen, koska huone on turkkilaiseen tapaan hyvin lämmin.

Keskipäivän rukouksen aikaan moskeija on lähes täynnä. Tänne on tullut myös lähiseudulla asuvia Gülenin seuraajia.

Gülen tulee paikalle viimeisenä ja asettuu salin takaosaan. Kun hän horjahtaa, useat ihmiset rientävät nopeasti auttamaan häntä.

Kun poistumme rukouksesta, näemme pihalla tutun auton, tummanruskean Hondan.

Meitä tulomatkalla hätistellyt vihainen mies tuli täältä. Ehkä hän luuli meitä Turkin hallitusmedian toimittajiksi. Saylorsburgilaisten mukaan ainakin yksi turkkilainen tv-ryhmä on etsinyt naapureita, joilla olisi jotain pahaa sanottavaa Gülenistä.

Coup plotter or moderate religious leader? Yle meets Turkey’s most wanted man

Hän oli omana aikanaan iäkäs mies, jota me pitäisimme keski-ikäisenä. Hän oli nähnyt elämää – siitä todistivat monet parantuneet luunmurtumat – ja hengitys kulki jo vaivalloisesti. Hänen kuolemastaan on 40 000–54 000 vuotta.

Tutkimusmenetelmien kehittyminen tuo yhä uutta tietoa neandertalilaisista, jotka asuttivat Eurooppaa ja Aasiaa satoja tuhansia vuosia. Nyt lisää salaisuuksiaan paljastanut La Ferrassie 1 on neandertalilaisista tutkituimpia, voi jopa sanoa oman ihmislajinsa julkkis.

Hautapaikkansa mukaan nimetyn ja numeroidun miehen on arvioitu eläneen ainakin 50-vuotiaaksi. Hänen jäännöksensä löytyivät runsaat sata vuotta sitten La Ferrassien luolan hautakuopasta Dordognen laaksosta Ranskasta yhdessä aikuisen naisen ja useiden lasten jäännösten kanssa.

La Ferrassie 1:n pääkallo on edelleen lajin suurin ja täydellisin kallolöytö, ja muutoinkin hänen luurankonsa on säilynyt poikkeuksellisen kokonaisena.

Hänen ansiostaan voitiin jo aikoinaan osoittaa kiistatta, että neandertalilaiset kävelivät pystypäin ja hyvin samanlaisin askelin kuin me nykyihmiset, eivät kumarassa löntystäen, kuten oli oletettu.

Luut todistavat hautajaisista

Baskimaan yliopiston johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa La Ferrassie 1:n luurankoa tutkittiin mikrotomografialla, jolla saatiin tarkka kuva kallon ja useiden luiden anatomiasta ja vammoista. Keskikorvassa olivat säilyneet paikoillaan jopa ihmisruumiin pienimmät luut, vain millimetrien mittaiset vasara, alasin ja jalustin.

Aivan rauhaan aika ei ollut luurankoa jättänyt. Rikostutkinnassakin käytetyt menetelmät osoittivat, että luihin oli tullut kuoleman jälkeen useita murtumia.

Kaikki luut olivat kuitenkin anatomisesti oikeilla paikoillaan, mikä osoittaa murtumien syntyneen maamassan painosta. Se vahvistaa, ettei ruumis ollut lojunut taivasalla, vaan miehen yhteisö oli haudannut hänet, kertoo Journal of Human Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus.

Tutkimukseen osallistuneen yhdysvaltalaisen Binghamtonin yliopiston sivulla on aiheesta video.

La Ferrassie 1 ei ollut poikkeus

Myös muiden La Ferrassien luolan vainajien pääteltiin jo kauan sitten tulleen tarkoituksella haudatuiksi. Tieto ällistytti tuolloin, koska vielä ei tiedetty, miten nykyihmisen kaltaisia neandertalilaiset olivat tunne-elämältään ja sosiaalisilta tavoiltaan.

Tuorein lisä noihin tietoihin on brittiläisen Yorkin yliopiston toissa kuussa World Archaeology -lehdessä julkaistu tutkimus siitä, miten myötätuntoisesti neandertalilaiset suhtautuivat sairaisiin ja loukkaantuneisiin.

La Ferrassie 1:n tavoin useimmat muutkin arkeologien löytämät neandertalilaiset olivat saaneet elämänsä aikana ainakin yhden pahan vamman. Joissakin tapauksissa he olivat eläneet vielä pitkään vammautumisensa jälkeen. Tutkijoiden mukaan se oli ollut mahdollista vain siksi, että toiset olivat pitäneet heistä huolta.

Tutkimuksessa arvioidaan, että yhteisön jäsenet, jotka eivät vanhuuttaan tai vammaisuuttaan kyenneet metsästämään tai keräämään ravintoa olivat silti arvossaan – ehkä sellaisissa tehtävissä, joihin he pystyivät.

Tutkimuksen päätelmä onkin, että valmius huolehtia toistensa selviämisestä ilman välitöntä palkkiota oli keskeinen syy neandertalilaisten pitkäaikaiseen menestykseen Euroopan asuttajina.

Kaksi esimerkkiä huolenpidosta

Irakista Shanidarin luolasta löytyneeltä 35–50-vuotiaalta mieheltä puuttui käsi ja puolet käsivarresta ja hänen toinen säärensä ja jalkateränsä olivat epämuodostuneita. Hänellä oli myös pitkälle edennyt nivelreuma, toinen silmä oli luultavasti sokea päähän jo nuorena osuneen iskun vuoksi, ja hän oli osittain kuuro.

Vammat olivat syntyneet jo kauan ennen hänen kuolemaansa, eikä hän olisi voinut säilyä hengissä ilman, että sai muilta joka päivä ruokaa ja muuta apua, tutkijat päättelevät. Samasta luolasta löytyi myös toinen aikalainen, jonka luut kertoivat hoitoa vaatineista vammoista.

Ranskasta La Chapelle aux Saintsista löydetty 25–40-vuotias mies oli monisairas, ja varsinkin selkärankaa rappeuttanut luusairaus oli tehnyt hänestä vähitellen toimintakyvyttömän.

Ennen kuolemaansa hän oli ollut kuukausia kyvytön auttamaan yhteisönsä elannon hankkimisessa, tutkijat arvioivat. Häntä ei kuitenkaan ollut jätetty nääntymään nälkään eikä ilman hoitoa, kun hän todennäköisesti kärsi korkeasta kuumeesta.

Kun hän sitten kuoli, hänet peiteltiin huolellisesti maahan La Ferrassien luolan vainajien tavoin.

Helsingin yliopiston alaisen kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutin Verifinin johtaja, professori Paula Vanninen perustaa tietonsa tässä vaiheessa tiedotusvälineisiin. Mitään tutkimuksia ei ole vielä paikan päällä aloitettu, iskun kerrotaan tapahtuneen eilen.

Sotaoloissa tutkinta on hankalaa, ja aivan erityisen vaikeaa on selvittää, kuka on kemiallista asetta käyttänyt.

– Todennäköisesti tätäkin selvittämään perustetaan YK:n tutkijaryhmä. Mutta koska alueella soditaan, sinne eivät tutkijat pääse. Ensin pitää saada tulitauko aikaan, jotta tutkijat pääsevät hakemaan näytteitä. Jälkeenpäin on hyvin vaikeaa osoittaa, että jokin maa olisi ollut vastuussa.

Kloorikaasun jälkien löytäminen on vaikeaa jälkikäteen, koska kaasu haihtuu nopeasti.

– Vain jos siellä on tällaisia ilmaisimia, jotka pystyy kloorikaasua havainnoimaan, kaasun käyttö voidaan nopeasti todentaa. Jälkikäteen tutkinta on paljon hankalampaa, se voidaan tehdä lähinnä ympäristönäytteistä, joissa yhdisteet ovat kloorautuneet enemmän kuin normaaleissa maanäytteissä.

Kapinallisalueilta tulleiden tietojen mukaan ihmisillä on tullut vaahtoa suusta, ja heillä on ollut kouristuksia. Ne täsmäävät kloorikaasuun ja hermokaasu sariiniin.

Kemiallisia aseita on todistetusti käytetty Syyriassa lukuisia kertoja vuoden 2013 jälkeen.

Kloorikaasua käytettiin aseena ensimmäisessä maailmansodassa

Vanninen kertoo, että kloorilla on rauhanomaisia käyttötarkoituksia, se on yleinen teollisuudessa ja sillä muun muassa puhdistetaan vettä.

Sitä ei ole kemialliset aseet kieltävässä sopimuksessa listattu aseeksi – mutta sen, kuten muidenkin myrkkyjen käyttö aseena on toki kielletty.

Kun kloorikaasua käytetään aseena, sitä sisältävä säiliö räjäytetään, ja kaasu leviää nopeasti laajalle. Levitystavan tehokkuus on olennainen tekijä sen suhteen, paljonko uhreja tulee.

– Ensimmäisessä maailmansodassa sitä käytettiin aseena ja uhreja oli satoja tuhansia, kertoo Vanninen.

Vuonna 2014 Syyrian kemiallisia aseita tuhottiin Yhdysvaltain johdolla, mutta kloorin kaltaisia teollisuuskemikaaleja on saattanut hyvinkin Vannisen mukaan jäädä Syyriaan.

– Klooria voidaan hankkia myös lisää. Sen vientiä on hankala valvoa, koska sillä on myös sallittua käyttöä. Se ei ole täyskiellon piirissä toisin kuin esimerkiksi sariini, jonka lähtöaineetkin ovat kiellettyjä.

Ongelmana on myös, että Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW on joutunut koko ajan tarkistamaan Syyria ilmoituksia kemiallisten aseiden määrästä ja sijainnista.

– Sotatila on jatkunut pitkään, paljon dokumentteja on hävitetty. OPCW tekee koko ajan selvityksiä siitä, mitä varastoja siellä vielä mahdollisesti on. Varastoja on voitu myös anastaa, kaasuja voi olla myös vastapuolen hallussa.

Lue lisää: "Uhrien suusta tuli vaahtoa" – Järjestöjen mukaan ainakin 70 kuollut kaasuiskussa Doumassa Itä-Ghoutassa

Ronja Salmi konkkaa kainalosauvojen kanssa avaamaan työhuoneensa ovea. Hän kiroilee kömpelyyttään, mutta on jo hujauksessa kantamassa vesikannua pöytään. Murtunut nilkka ei tunnu pahemmin haittaavan menoa. Vain se harmittaa, ettei hän pääse ratsastamaan hevosellaan. Nyt Salmen äidin on huolehdittava hevosen liikunnasta.

– Huomaan kyllä, että tarvitsisin fyysistä rasitusta. Minulla on ihan liikaa energiaa.

Ennen haastattelua Salmi on jo ehtinyt käydä kirjamessujen ohjausryhmän kokouksessa. Meneillään on kiivain vaihe lokakuun lopussa alkavien Helsingin kirjamessujen suunnittelussa. 25-vuotias Salmi nimitettiin tämän vuoden alussa kirjamessujen ohjelmajohtajaksi. Pesti ei ole vähäpätöinen, sillä kirjamessuilla vierailee vuosittain noin 80 000 ihmistä.

Vaikka messuilla menee mukavasti, on kirja-alallakin huolestuttu nuorista. Miten heidät saadaan innostumaan lukemisesta ja miten heitä houkutellaan messuille? Ongelmaan ei ole vielä löydetty vastausta, mutta onneksi löytyi Salmi. Hänen visioonsa kohdistuu nyt odotuksia.

– Vastaanotto on ollut liikuttavaa. Minut on otettu innolla vastaan. Kirja-alalla on tällä hetkellä paljon rohkeutta ja halua muutokseen. Siellä on ymmärretty, että jos halutaan tehdä jotain uudenlaista, on otettava mukaan joku aivan uusi tyyppi.

Mikään untuvikko Salmi ei kuitenkaan ole. Hän on ehtinyt julkaista viisi kirjaa, juontaa lukuisia tv-ohjelmia, käsikirjoittaa nuorten draamasarjoja. Lisäksi hän on yrittäjä.

Televisiossa pyörii parhaillaan kymmenosainen Mitä mietit, Ronja Salmi? -ohjelma, joka nimensä mukaisesti pohjaa Salmen puheelle ja pohdinnoille elämän eri osa-alueista.

Monet roolit eivät haittaa tekemistä. Samaan aikaan kun Salmi suunnittelee kirjamessujen ohjelmaa, hän puhuu televisiossa pillusta. Ristiriitaa ei kuitenkaan synny, sillä Salmi tekee kaiken ammattimaisesti. Hän osaa puhua asiasta kuin asiasta luontevasti. Muissa jaksoissa Salmi käsittelee muun muassa maailmanloppua, seksuaalista halua ja puuttuu myös miesten kokemiin tasa-arvo ongelmiin. Salmi muistuttaa, että tv-sarjaa on ollut tekemässä iso tiimi. Hän ei suinkaan tee yksin kaikkea.

– Se on julkisuuden luoma vääristymä. Olen toki kasvoillani esillä monessa paikassa, mutta sekä televisio-ohjelmassa että kirjamessuilla töitä tekee iso tiimi.

"Vielä ei ole kyselty tutkintoja"

Vielä muutama viikko sitten tv-sarjan kuvaukset söivät melkein kaiken ajan. Silloin Salmi ehti hoitaa kirjamessuasioita vain parina päivänä viikossa. Nyt tv-ohjelma on melkein valmis ja Salmi voi keskittyä täysipainoisesti messuihin.

Kaiken ohella hänen täytyy huolehtia yrityksestään, jossa on kaksi työntekijää. Lisäksi hän maksaa palkkaa satunnaisemmin noin seitsemälle kirjoittajalle. He luovat yhdessä käsikirjoituksia ja some-sisältöjä.

– Rakastan tätä! Jotkut tuntuvat jopa säälivän minua, kun teen niin paljon, mutta helvetti soikoon, juuri tähän olen pyrkinyt!

Salmen mukaan urheilijoiden treenaamista kyllä ymmärretään ja ihaillaan. Samoin jos joku soittaa virtuoosimaisesti viulua.

– Kirjoittamisesta ei puhuta sillä tavoin. Kukaan ei sano, että menenpä tästä kotiin harjoittelemaan kirjoittamista. Itse olen tehnyt paljon kirjoitushommia ja ottanut töitä vastaan ihan vain oppiakseni.

Yliopistot ja muut koulut ovat jääneet Salmelta väliin. Hän aloitti työnteon jo lukiossa, ja vielä ei ole tullut vastaan hetkeä, jolloin olisi ollut aikaa opinnoille. Välillä Salmi tuntee haikeutta, kun ikätoverit käyvät luennoilla ja Unicafessa lounaalla. Heitä yhdistävät esseet ja gradut, joista Salmi ei tiedä mitään.

– Vielä ei ole kukaan kysellyt papereita. Ehkä joskus tulee hetki, että haluan opiskella. Silloin se tapahtuu ehkä ulkomailla. Saa nähdä.

Suomesta Salmen olisi ollutkin vaikeaa löytää itselleen sopivaa opinahjoa, sillä hän on ollut edelläkävijä. Kun hän kirjoitti ystävänsä Veera Ojalan kanssa nuorten somesarjaa Ylelle, kukaan ei oikein osannut auttaa heitä.

– Kun pyysimme apua käsikirjoituksen kanssa, kukaan ei osannut edes kunnolla käyttää instastory-alustaa, jolle teimme käsikirjoitusta.

Täytyy kestää tylsyyttä ja arkisuutta

Nuoruus voi antaa kuvan, että Salmi on luonut menestyksellisen uran käden käänteessä. Näin ei kuitenkaan ole. Hän on tehnyt töitä unelmiensa eteen 17-vuotiaasta lähtien. Edes kirjamessujen johtopesti ei ollut sattumaa.

Ollessaan Kallion ilmaisutaidonlukiossa Salmi osallistui messujen KirjaKallio-osaston tekemiseen. Hän lupautui auttamaan opettajaa sosiaalisen median hoitamisessa. Seuraavana vuonna Salmi olikin jo osaston tuottaja, ja sitä kautta hän loi suhteet kustannusmaailmaan alle parikymppisenä.

– Kyse ei ole siitä, että olisin jotenkin erityisen hyvä. Kyse on tekemisestä. Usein ajatellaan, että ihmiset, jotka vaikkapa kirjoittavat kirjoja, ovat jotenkin superlahjakkaita. Ei, yleensä ne ovat vain ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet kirjan. Moni ei tee sitä, vaikka haaveilee.

Moni Salmen ikätoveri hakee vasta suuntaa elämälleen. Salmi on havainnut, että nuortenkin maailmassa kahtiajakautuneisuus kasvaa. On Salmen kaltaisia porskuttajia ja niitä, jotka eivät saa millään kiinni elämänlangasta.

Sosiaalisen median parissa työskennellessään Salmi on pohtinut paljon keskinkertaisuutta ja arkisuutta. Somessa elämä näyttäytyy loputtomana tähtihetkien sarjana.

– Tällä hetkellä mikään ei ruoki sitä tosiasiaa, että olemme hyvin arkisia olentoja. Kaikesta pitäisi nykyään tehdä elämys. Ei ymmärretä, että jos jotain haluaa saavuttaa, sen eteen täytyy arkisesti puurtaa.

Vaikka Salmi itse suhtautuu työhönsä intohimoisesti, hän ymmärtää, etteivät kaikki voi juosta intohimonsa perässä. Kaikilla ei vain ole sitä omaa juttua. Eniten Salmi uskoo arkiseen aherrukseen, sillä hän ei luota inspiraatioon.

– Usein sanon ikäisilleni, että valitse jotain. Usein sitä innostuu, kun vain ryhtyy tekemään. Täytyy myös osata kestää tylsyyttä. Tuntuu, että hyvinvoinnista on tullut niin iso trendi, että epämukavuuden sietämisestä on tullut vaikeaa nuorille.

Työ unohtuu surffatessa ja ratsastaessa

Intohimo työhön voi johtaa myös uupumukseen. Salmi tarkkailee itseään, ettei väsy liikaa. Välillä on vaikea erottaa kunnianhimoa siitä, että menee kerta kaikkiaan liian lujaa. Salmella on kuitenkin konstit itsensä nollaamiseen. Kerran pari vuodessa hän pakkaa laukkunsa ja lähtee kuukaudeksi surffaamaan. Arkisempi stressin purku tapahtuu tallilla.

– Ratsastus on ihan parasta mindfulnessia. Hevonen ei hyväksy puolittaista keskittymistä.

Hevoset ovat olleet Salmelle tärkeitä aina. Ne ovat antaneet hänelle myös työtilaisuuksia, sillä hän on tehnyt hevosaiheisia sisältöjä Ylelle ja kirjoittanut kirjan heppatyttöjen kanssa. Ensimmäisen oman hevosensa Salmi sai 14-vuotiaana. Pitkäjänteisyydestä kertoo, että hän oli säästänyt koko lapsuutensa, jotta pystyisi osallistumaan ponin ostoon.

Salmi muistaa, miten hän perehtyi hevosen hoitoon, jotta olisi paras mahdollinen hevosenomistaja – sitten joskus isompana.

– Lainasin kirjastosta hevostietokirjoja ja tein niistä muistiinpanoja. Tein muistiinpanovihkoon sisällysluettelon ja värikoodit, joiden avulla löydän tiedon nopeasti. Sanoin aina, että nyt en ehdi, on paperihommia, nauraa Salmi.

Tekeminen on aina ollut osa Salmen persoonaa. Hän ei muista nuoruudestaan joutilaisuuden hetkiä. Hän oli aina tallilla tai koulussa.

– Olen nähnyt elokuvia siitä, miten nuorten loputtomat kesäpäivät kuluvat pilviä katsellen ja haaveillen. Se vaikuttaa kiinnostavalta, koska itseltäni puuttuu se kokemus. Mutta olisin varmasti toiminut toisin, jos jatkuva tekeminen olisi tuntunut epämukavalta.

"Vihasin joka hetkeä yläasteella"

Koska Salmen elämä vaikuttaa menestystarinalta, alkaa kiinnostaa, miten hänet on kasvatettu? Kuinka hän on onnistunut käymään koulut ilman latistamista?

– Tulen sellaisesta perheestä, missä ei ole koskaan kyseenalaistettu olemassaoloni merkitystä. Minulla on henkinen etumatka moniin muihin verrattuna. Olen voinut keskittyä tekemiseen, enkä sen pohtimiseen kelpaanko, perustelee Salmi.

Tavallisesta peruskoulusta Salmella on kokemusta vain kolmen ja puolen vuoden ajalta. Ne olivat kärsimystä. Yläasteella hän vihasi joka hetkeä. Hän lintsaili ja väärensi itse Wilma-merkinnät. Siitä huolimatta koulu meni hyvin, sillä Salmella oli tähtäin. Hänen olisi pakko päästä Kallion ilmaisutaidonlukioon.

Ilmaisutaidonlukiota Salmi kuvailee lähes uskoon tulemisen kokemukseksi.

– Olin luullut, että olen yksin maailmassa ajatuksineni. Ei ole ketään samankaltaista. Kalliossa sain huomata, että on muitakin. Esimerkiksi musiikki, jota kuuntelin, oli yhtäkkiä siellä mainstreamia. Se oli ihanaa aikaa.

Elämänsä onnellisimmaksi päiväksi Salmi kuitenkin kuvailee ensimmäisen koulupäivänsä. Hän muistaa tarkasti, mitkä vaatteet hänellä oli, millainen säätila oli.

– Olin niin innoissani, kun pääsin kouluun. Tiesin, että nyt opin lukemaan!

Ensimmäiset luokat Salmi kävi freinetkoulua. Sieltä saattaa kummuta Salmen into tekemiseen, sillä pedagogiikka korostaa työtä ja kokemuksen kautta oppimista.

Kolmannella luokalla perhe muutti ja Salmi joutui tavalliselle ala-asteelle. Hänen numeronsa romahtivat ja hän kyseenalaisti opettajien tavan opettaa. Salmi ei voinut ymmärtää, miten jotain voisi oppia kopioimalla taululta.

Hän ei kuitenkaan tyytynyt pelkkään opettajille urputtamiseen, vaan marssi rehtorin puheille ja vaati päästä koulun montessoriluokalle. Ala-asteen loppuvuodet Salmi kävi montessoripedagogiikan luokkaa ja koulunkäynti alkoi taas maistua.

Sateenkaariperheen arki on samaa kuin muillakin

Tärkeäksi seikaksi Salmi nostaa myös sen, ettei häntä ole ikinä kiusattu koulussa. Ei, vaikka hänen perhetaustansa oli erilainen, sillä hän eli sateenkaariperheessä. Hänen vanhempansa erosivat, kun Salmi oli pieni. Muutaman vuoden kuluttua hänen äitinsä naisystävä muutti heille asumaan. Siinä ei ollut mitään kummallista.

– Se ei ollut mikään juttu. Arkihan oli ihan samanlaista kuin muillakin. Kiisteltiin siitä, kuka vie roskat ja kuka joutuu tyhjentämään astianpesukoneen.

Ihan kaikille Salmi ei kuitenkaan kertonut perheestään. Hän ymmärsi, että perhe oli hieman erikoinen, sillä lähipiirissä ei ollut samankaltaisia. Perhe ei liikkunut sateenkaaripiireissä eikä osallistunut Pride-marsseille. Etenkin yläasteella puheet ja vitsit homoista alkoivat lisääntyä, mutta silloinkin Salmi yleensä aukaisi suunsa.

– Kerran tunnilla joku poika kailotti, että homojen lapsista tulee aina varkaita. Kysyin, olenko joskus varastanut sinulta jotain? Poika meni hiljaiseksi, koska ei tiennyt taustastani.

Sateenkaariperheessä kasvaminen on Salmen mukaan antanut hänelle avarakatseisuutta. Hän ei arvota tai tuomitse ihmisiä sukupuolen, iän tai rodun mukaan. Siksi häntä ihmetyttävät kommentit, jotka kyseenalaistavat hänen kykynsä ajatella asioita, koska on niin nuori.

– Uusimman tv-sarjan yhteydessä olen saanut palautetta, että pohdinnat eivät ole uskottavia, koska ne tulevat 25-vuotiaan suusta. Se on mielestäni surullista.

Muutenkin Salmea kyllästyttää, kun hänen ikäänsä taivastellaan. Asia on noussut esiin etenkin kirjamessujen nimityksen yhteydessä.

– Eivät kirjamessujen kokoukset ala sillä, että porukalla ihmetellään, kuinka nuori se Ronja onkaan! Siellä kysytään, että mitenkäs ohjelma edistyy, missä nyt mennään.

Salmen ura vaikuttaa onnistumiselta toisensa perään. Hän kuitenkin sanoo, että on mokannutkin. Ei suuresti, mutta tekevälle sattuu.

– Olen vahvasti sitä mieltä, ettei voi oppia, jos ei välillä epäonnistu. Se on jopa väistämätöntä. Ehkä minun suurimmat epäonnistumiset ovat vasta edessä, kun olen niin nuori, nauraa Salmi.

Sähköistys- ja sähköasennusalan lakko alkaa huomenna maanantaina kello kuusi aamulla Palvelualan työnantajat Palta ry:n jäsenyrityksissä. Jos sopua ei saada aikaan, kestää lakko aina huhtikuun 16. päivään saakka.

Töistä jää pois heti aamulla noin 2 500 työntekijää noin 20:ssä eri yrityksessä. Yhteensä alan työehtosopimuksen piirissä on noin 5 200 työntekijää.

Kaikki lakon vaikutukset eivät ole vielä selvillä, mutta se vaikuttaa hyvin nopeasti kymmeniin työmaihin eri puolilla Suomea, kertoo Sähköliiton puheenjohtaja Sauli Väntti.

– Isoja rakennushankkeita on valmistumassa. Tämä tulee viivästyttämään näiden hankkeiden valmistumista. Muun muassa Tampereella Ratinan kauppakeskuksen pitäisi avautua huhtikuussa. Kyllä tulee olemaan ongelmia näiltä osin, lenkiltä tavoitettu Väntti kertoo Ylelle puhelimitse.

Lisäksi Väntti kertoo lakon vaikuttavan useisiin teollisuudessa kesken oleviin investointeihin.

– Se vaikuttaa niin, että joudutaan tuotantoa pitämään pienemmällä volyymilla arvioitua pidemmän aikaa.

Tavallisen ihmisen mahdollisiin sähkötöihin ei lakko suuresti vaikuta, koska työtaistelu kohdistuu yritysten kautta rakennuskohteisiin ja teollisuuteen.

Työnantajapuolen mukaan lakon vaikutuksia ei voi vielä tässä vaiheessa tarkasti arvioida, mutta pitkittyessään ne nousevat merkittäviksi.

– Jotkin työt ja korjaukset jäävät tekemättä ja mahdollisesti tulee viivästyksiä erilaisissa projekteissa, kertoo Palvelualojen työnantajien Paltan työmarkkinapäällikkö Anu Sajavaara.

Sajavaaran mukaan vaikutukset tuntuvat nopeasti myös rahallisesti.

– Kyllä sillä on välittömästi vaikutuksia. Riippuen siitä, pystytäänkö niitä töitä tekemään jollain muulla tavalla. Joka tapauksessa selkeää on, että vaikutukset ovat merkittäviä, Sajavaara jatkaa.

Lisää työtaistelutoimia toukokuuksi

Nyt alkavan lakon lisäksi Sähköliitto kertoi lauantaina uusista työtaistelutoimista. Ne alkaisivat 17. toukokuuta ja koskisivat Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja Palta ry:n jäsenyrityksiä.

Yhteys osapuolten kesken ei kuitenkaan ole ihan poikki, vaikka nyt neuvotteluissa on ns. "luova tauko".

– Olen molemmille työnantajaliitoille esittänyt kutsun neuvottelupöytään ja todennut samalla, että valtakunnansovittelijan toimistolla ei tähän meidän työehtosopimuskiistaan löydy ratkaisua. Ratkaisu pitää hakea järjestöjen välillä, Sähköliiton puheenjohtaja Sauli Väntti jatkaa.

Paltan työmarkkinapäällikkö Anu Sajavaara muistuttaa, ettei osapuolten välille ole tällä hetkellä edellytyksiä löytää ratkaisua. Lisäksi hän toteaa, että neuvotteluja jatketaan, kun jatketaan, sovittelijan toimistossa.

– Tässä on neuvoteltu itse asiassa marraskuusta alkaen. Voi sanoa, että on aika vähän eväitä jatkoneuvotteluille. Sähköliitto on lyönyt niin tiukkaan omat tavoitteensa kiinni, kun he hakevat sellaista, mitä missään muussa neuvottelupöydässä ei tällä liittokierroksella ole sovittu.

Sajavaaran mukaan Sähköliitto ajaa kilpailukykysopimuksessa sovitun työajan pidennyksen poistamista ja selkeästi yleisen linjan ylittäviä palkankorotuksia.

Sähköliiton mukaan se hylkäsi sovintoesityksen muun muassa siksi, että työehtojen ja työehtosopimuksen kehittäminen olisi jäänyt pelkästään työnantajan hyvän tahdon varaan.

Sovintoesityksen hyväksynyt Palvelualojen työnantajat, Palta pitää sovintoesityksen kaatumista valitettavana. Sen mukaan palkkaratkaisu olisi ollut yleisen linjan mukainen ja se olisi vastannut Sähköliiton keskeisimpiin vaatimuksiin.

Sähköalan edellinen työehtosopimus päättyi helmikuun alussa.

Ensi viikolla Suomessa saadaan nauttia keväisestä ja aurinkoisesta poutasäästä korkeapaineen saapuessa tiistaina lännestä.

Viikko alkaa kuitenkin sateisena.

Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo, että maanantaiaamuna sataa suuressa osassa maata aivan eteläisintä rannikkoa lukuun ottamatta. Rannikolla voi sen sijaan olla sumuista.

– Päivän aikana aurinko pääsee paistamaan jo Pohjanmaalla. Maan keski- ja pohjoisosissa sade tulee lumena tai räntänä. Koillismaalla ja Lapissa lunta tulee runsaasti, Pohjois-Lapissa jopa 10-15 senttimetriä, Kotakorpi ennustaa.

Etelässä lämpötilat saattavat nousta kymmenen asteen tietämille, mikäli aurinko pääsee paistamaan.

– Ajokeli muuttuu illan ja yön aikana maan pohjois- ja itäosissa huonoksi ja Lapissa erittäin huonoksi, Kotakorpi varoittaa.

Tiistaina koko loppuviikon kestävä korkeapaine muuttaa säätyyppiä. Aurinko helottaa laajalti ja pilvisyyttä esiintyy pääasiassa Koillismaalla ja osassa Lappia. Päivälämpötilat nousevat tiistaina Lappia myöden plussan puolelle.

Keskiviikosta eteenpäin sää jatkuu maan pohjoisosissakin melko aurinkoisena ja päivällä auringon paistaessa lämpötilat nousevat Ivalon korkeudellakin reippaasti plusasteille. Lapissa yöpakkaset hidastavat silti lumien sulamista.

– Maan eteläosissa sisämaassa lämpötilat saattavat kohota loppuviikosta jo hyvän matkaa yli 10 asteen yläpuolelle, Kotakorpi kertoo.

Pelastustyöntekijöiden mukaan Syyrian Itä-Ghoutassa ainakin 70 ihmistä on kuollut, kun myrkyllistä kaasua pudotettiin Douman kaupunkiin, uutisoi BBC.

Arviot uhrimäärästä vaihtelevat, eikä niitä ole pystytty vahvistamaan puolueettomasta lähteestä. Aiemmin puhuttiin 150 uhrista, mutta myös 40:stä.

Syyrian oppositiota lähellä oleva Valkoiset kypärät -järjestö on varoittanut, että kuolonuhrien määrä joka tapauksessa nousee vielä. BBC:n mukaan riippumatonta vahvistusta iskulle ei ole saatu.

Syyrian hallituksen mukaan väitteet ovat tekaistuja. Doumassa sijaitsee kapinallisten viimeinen keskittymä Itä-Ghoutassa.

Uhrien joukossa lapsia, joiden suusta tuli vaahtoa

Iskusta kertovat valokuvat ja videot, joiden alkuperää ei ole pystytty vahvistamaan, näyttävät kymmeniä huonovointisia ihmisiä. Heidän suustaan tulee vaahtoa ja heidän vartalonsa sätkivät. Osa uhreista on liikkumattomia. Monet heistä ovat lapsia.

Valkoiset kypärät -järjestö kertoo hoitaneensa noin 500 uhria.

Syrian American Medical Society -niminen järjestö kertoo, että yhteen sen sairaaloista osui klooria sisältävä pommi, ja toiseen pommi, joka sisälsi hermokaasua.

Järjestöllä on Syyriassa 139 kenttäsairaalaa ja 1 880 työntekijää.

Yhdysvallat syyttää Venäjää – Venäjä valmis lähettämään asiantuntijansa paikalle

Yhdysvallat kertoo seuraavansa huolestuneena tietoja tuoreimmasta kaasuiskusta. Sen ulkoministeriön tiedotteen mukaan vastuu Syyriassa tehdyistä kemiallisista iskuista on Venäjällä.

– Venäjä tukee vankkumattomasti Syyrian hallitusta. Tästä syystä se kantaa vastuun näistä raaoista, siviileihin kohdistuvista iskuista, jotka tukehduttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat syyrialaiset kemiallisin asein, tiedotteessa sanotaan.

Yhdysvallat vaatii Venäjää lopettamaan tukensa Assadin hallinnolle. Se myös vaatii Venäjää tekemään yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa, jotta kemiallisin asein tehdyt iskut saadaan estettyä.

Venäjä on kiistänyt syytökset kemiallisesta hyökkäyksestä.

–Kun Douma on vapautettu militanteista, olemme valmiit lähettämään sinne venäläisiä säteilyn sekä kemiallisen ja biologisen suojelun asiantuntijoita. He tulevat osoittamaan, että väitteet kemiallisesta iskusta ovat tekaistuja, kenraali Juri Jevtushenko sanoi uutistoimisto TASS:ille.

Lauantaina ainakin 30 kuollutta

Syyrian sotaa seuraavan Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan Syyrian Itä-Ghoutassa kuoli lauantaina ainakin 30 siviiliä ilmaiskuissa. Douman kaupungissa surmansa saaneiden joukossa oli kahdeksan lasta. Järjestön mukaan ilmaiskut tekivät Syyrian hallituksen koneet.

Doumassa sijaitsee kapinallisten viimeinen keskittymä Itä-Ghoutassa. Syyrian hallituksen liittolainen Venäjä ilmoitti viikko sitten sunnuntaina, että alueella olevien kapinallisten kanssa on tehty sopimus. Kapinallisten evakuointi aloitettiin tämän viikon alussa, mutta jo tuolloin liikkui tietoja, joiden mukaan kovan linjan kapinalliset kieltäytyisivät jättämästä asemiaan.

Douman pommituksen jatkuivat perjantaina kymmenen päivän tauon jälkeen. Syrian Observatory for Human Rightsin myös perjantain pommituksissa kuoli kymmeniä siviilejä, joiden joukossa oli niin ikään lapsia. Järjestön mukaan osan perjantain ilmaiskuista oli mahdollisesti venäläiskoneiden tekemiä.

Venäjän tukemat Syyrian joukot ovat saaneet otettua haltuunsa suuren osan Itä-Ghoutasta, joka oli pitkään kapinallisten hallussa.

Lue myös:

Katso video: Kolme kysymystä ja vastausta Itä-Ghoutan tilanteesta

Kansannoususta kemiallisiin aseisiin – Syyrian sodan veriset vuodet

Ruotsin akatemiasta on tehty rikosilmoitus, kertoo sanomalehti Svenska Dagbladet. Vuonna 1786 perustetun Akatemian kriisi syvenee näin entisestään. Ruotsin media kuvailee sitä kaikkien aikojen pahimmaksi.

Akatemian toiminta joutui luupin alle sen jälkeen, kun 18 naista syytti marraskuussa Akatemiaa lähellä olevaa henkilöä seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta. Ruotsin media kutsuu miestä "Kulttuuriprofiiliksi".

Suhtautuminen Kulttuuriprofiilia koskeviin paljastuksiin on saanut Akatemian natisemaan liitoksissaan. Kolme sen jäsentä ilmoitti perjantaina, ettei aio enää osallistua Akatemian työskentelyyn. Akatemia on enää nippa nappa päätösvaltainen.

Kulttuuriprofiililla tiiviit yhteydet Akatemiaan

Kulttuuriprofiili kytkeytyy Akatemiaan avioliiton ja muiden henkilökohtaisten suhteiden kautta. Hän on naimisissa Akatemian naispuolisen jäsenen kanssa.

Useat väitetyistä seksuaalisista häirinnöistä ovat tapahtuneet Akatemian omistamissa asunnoissa Tukholmassa ja Pariisissa.

Lisäksi mies omistaa yhdessä vaimonsa kanssa tukholmalaisen kulttuurinäyttämön, "Klubin", jolla järjestetään kirjallisuusiltoja, akateemisia luentoja, konsertteja ja teatteria.

Dagens Nyheter on paljastanut, että Klubin palkat on järjestelmällisesti maksettu pimeästi.

Selvitys suositteli pesäeroa Kulttuuriprofiiliin

Ruotsin akatemia palkkasi häirintäsyytösten julkitultua asianajotoimiston selvittämään Kulttuuriprofiilin ja Akatemian jäsenten välisiä yhteyksiä ja yhteistyötä. Selvityksen tuloksena asianajotoimisto suositteli Akatemiaa tekemään rikosilmoituksen Klubin toiminnasta.

Akatemian jäsenten enemmistö äänesti kuitenkin ehdotusta vastaan, ja se sai kolme kirjailijaa ilmoittamaan erostaan perjantaina.

Akatemian pysyvä sihteeri Sara Danius huomautti eilen Svenska Dagbladetissa, että kuka tahansa voi halutessaan tehdä Klubista rikosilmoituksen. Nyt joku Akatemian ulkopuolelta on tehnyt rikosilmoituksen – Akatemiasta. Poliisi ei kuitenkaan kerro, mitä rikosepäilyä ilmoitus koskee.

Rikosepäilyt pahentavat Ruotsin akatemian kriisiä entisestään. Ruotsin media kuvaili jo perjantain eroaaltoa katastrofiksi. Niiden on katsottu myös vaurioittavan Ruotsin brändiä.

Akatemia tunnetaan maailmanlaajuisesti, sillä se valitsee vuosittain Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan.

Sääntömuutos taannee toiminnan

Akatemian jäsenyys on elinikäinen, eikä siitä ole perinteisesti voinut erota. Akatemian pysyvä sihteeri Sara Danius kertoi kuitenkin perjantaina, että tekeillä on sääntömuutos eroamisen mahdollistamiseksi.

Sääntömuutos voi pelastaa Akatemian toiminnan jatkumisen muodollisesti.

Kaksi naiskirjailijaa on jättänyt tehtävänsä Akatemiassa jo vuosia sitten, ja perjantain erojen jälkeen tehtäviään hoitavien jäsenten määrä on pudonnut 18:sta 13:een. Uusien jäsenten valinta tai vanhojen erottaminen edellyttää 12 Akatemian jäsenen päätöstä.

Kuningas Kustaa III perusti Ruotsin akatemian vuonna 1786, ja Ruotsin kuninkaat ovat Akatemian suojelijoita. Kuningas Kaarle XVI Kustaa on kutsunut Akatemian pysyvän sihteerin tapaamiseen Kulttuuriprofiilin aiheuttaman kriisin vuoksi.

Lue myös:

Metoo-kampanjan laineet lyövät Nobelista päättävässä akatemiassa: Peter Englund ja kaksi muuta jäsentä eroavat Ruotsin Akatemiasta

Toimittajalta: Ruotsin ylpeys Nobel-juhla ei ole tänä vuonna entisensä #metoo-kampanjan vuoksi

Kun pääministeri Juha Sipilältä (kesk.) kysyttiin Pääministerin haastattelutunnilla aktiivimallista, hän totesi, että työttömien näkökulmasta avoimien työpaikkojen määrä kasvaa jatkuvasti ja Suomessa löytyy yrityksiä, jotka ovat valmiita antamaan täyden koulutuksen, muun muassa Kainuussa.

– Tällä tavalla nöyrästi katsomalla, meille varmasti selviää myös työttömyyden rakenne. Muutaman vuoden kuluessa tullaan lähestymään rakenteellisen työttömyyden rajakohtaa.

Vapaaehtoistyötä Sipilä ei vielä luvannut aktiivitoimiin luettavaksi.

– MTK:n perustama työnvälitystoiminta oli mielestäni hyvä esimerkki siitä, mikä voi johtaa pidempään tai täysaikaiseen työsuhteeseen.

Sipilän mukaan liittojen järjestämistä koulutuksista ja omaehtoisen koulutuksen liittämisestä aktiivimallikriteereihin on keskusteltu.

– Myös netin välityksellähän voisi siis koulutusta hankkia ja työtön voisi opiskella kotoa käsin, Sipilä sanoi.

– Työllisyys kasvaa iloisesti koko maassa, nopeina toimina voidaan tehdä muuntokoulutuksia, joissa yritysten kanssa koulutetaan ihmisiä suoraan työhön.

Kilpailukykysopimuksen edut on Sipilän mukaan nyt saavutettu ja toimet ovat riittäviä valtion puolelta asetettuihin vaatimuksiin. Verot käsitellään vasta budjettiriihessä, hän totesi.

– Verokertymä oli yllättävänkin hyvä. Työttömyysmenot vähenevät ja verotulot kasvavat. Myös valtionyritysomaisuus on kasvanut merkittävästi tämän hallituskauden aikana ja sillä on edistetty muun muassa biotaloutta.

"Meillä on hyvin vähän suoria yritystukia"

Yritystukiasiassa Sipilä harmitteli, että varapuhemies Mauri Pekkarisen (kesk.) tekemästä hyvästä pohjatyöstä huolimatta sen eteenpäin viemiseksi ei yksimielisyyttä löytynyt.

– Jos otan esimerkiksi suurimman yritystukemme, joka on dieselpolttoainevero, niin jokainen meistä joka ajaa dieselillä, saa tätä tukea. Mukana on siis myös asioita, joita ei mielstäni yritystuiksi edes pitäisi lukea.

Yritystuet ovat Sipilän mukaan vaikea asia, koska niiden takana on myös mittava määrä työpaikkoja.

– On vaara, että jos muutamme yksipuolisesti Suomessa jotakin, kilpailukykymme heikkenee muihin maihin verrattuna. Suoria tukiahan on hyvin vähän.

Suurimpia yritystukia Suomessa saavat yritykset ovat UPM, Metsä Group ja Outokumpu.

Näidenkin yritysten tuet liittyvät Sipilän mukaan energiaverotukseen. Hän muistutti, että esimerkiksi metsäteollisuuden osalta saksalaisyritykset saavat Suomea enemmän tukia, ja että mainittuja suomaisyrityksiä toimii myös siellä.

– Silloin tullaan siihen kysymykseen, että halutaanko tehdä asiat Suomessa vai Saksassa.

Sipilä ei usko, että yritysveroasia asia etenee kehysriihessä.

– Kysymys on satojen miljoonien liikkeistä, enkä usko että löydämme siellä asiaan suurempaa viisautta, hän totesi.

"Hallitus ei lähde sotesta Helsingin kanssa kiistelemään"

Sote-asioista puhuttaessa Sipilä iloitsi siitä, että viimeinkin sotessa on löytynyt kokonaisuus joka on vietävissä läpi.

– Ei hallitus tästä asiasta Helsingin kanssa kiistele. Orpo on vakuuttanut, että kokoomuksen ryhmä pysyy kasassa ja tähänhän minuun täytyy luottaa, hän sanoi.

– Vapaavuori haluaa nyt kaataa uudistuksen, jota Suomessa on vähintäänkin 10 vuotta yritetty saada pystyyn. Hankkeen vastustajat tulevat nyt viimeisen kahden kuukauden aikana käyttämään mitä häikäilemättömimpiä keinoja, Sipilä uskoi.

Sipilän mukaan sote-esityksestä tullaan äänestämään eduskunnassa kesäkuussa ja sillä hyvä.

– Mikään uudistus ei ole kerralla valmis, mutta energia olisi nyt keskitettävä uudistuksen hyvään toimeenpanoon.

Asetelma Syyriassa on omituinen

Ulkomaan asioista pääministeri Sipilä totesi haastattelutunnin alussa, että Syyriasta on jälleen levinnyt kauhistuttavia kuvia. Hän toivoi, että tässä vaiheessa humanitaarinen apu ja muut avustustoimet menisivät perille.

– Äärimmäisen turhauttava tilanne ja kemiallisia aseita mahdollisesti taas käytetty, Sipilä toteaa.

– Syyriassahan presidentti al-Assadin tukena ovat Turkki ja Venäjä, joten asetelma on omituinen.

Sipilän mukaan jos osoittautuu, että isku on jälleen tehty kemiallisilla aseilla, Ranskan presidentti Macron on todennut, että Ranska on reagoimassa välittömästi.

– Maailmanpoliittinen tasapaino on muuttumassa, Venäjä ja Syyria ovat löytäneet toisensa. USA on ilmoittanut vetäytyvänsä alueelta, joten sitä kautta sinne tyhjiötä tulee, joka varmasti jollakin täyttyy.

Sadan vuoden takainen siviilien kahakointi voitaisiin jo unohtaa, ellei punaisen Suomen pitkä varjo yhä heittyisi vapautemme ylle.

Muistan tarkalleen sen päivän, jona aloin arvostaa Mauno Koivistoa. Hän oli antanut 80-vuotishaastattelun ja arvioi siinä, että jos punaiset olisivat voittaneet vuonna 1918, Suomesta olisi tullut osa Neuvostoliittoa.

Se oli selväjärkinen lausunto, josta seuraa loogisesti, että alkuperäistä nimeään nyt arkaileva kapinankukistussota oli kuin olikin kansallisen itsenäistymisemme ja yhteiskunnallisen vapautemme turvannut vapaussota.

Ensinnäkin, venäläiset sotilaat karkotettiin maasta, ja toiseksi, kukistettiin sosialistinen vallankumous, joka olisi kytkenyt Suomen bolsevistiseen Venäjään, missä proletariaatin diktatuuri, kommunistinen puolue ja valtio hävittivät kaikki yksilön vapaudet ja tekivät ihmisistä tasapäistävän koneiston osia.

Historiantutkimuksessa jälkikäteismoralisointi haiskahtaa typerältä idealismilta, mutta katsoessamme menneisyyteen meidän on eettisinä yksilöinä otettava kantaa siihen, onko kehityssuunta ollut oikea vai väärä.

Tällä vuosituhannella kysymys on enää siitä, milloin fasismin ja sosialismin jäänteet kokonaan häviävät häiritsemästä yksilön vapauteen nojaavan liberalismin kehittämistä uudelle tasolle.

Taistelu eurooppalaisten yhteiskuntien suunnasta 1900-luvulla käytiin kolmen suuren aatteen, liberalismin, sosialismin ja fasismin kesken.

Pitkään näytti siltä, että kaksi kollektivistista ja autoritääristä oppia, nationalistinen fasismi ja marxilainen sosialismi, olivat elinvoimaisia ja vahvoja, siinä missä individualistinen ja vapaamielinen liberalismi oli väsynyt ja voimaton.

Vuosisadan loppua kohden taistelu kuitenkin kääntyi liberalismin hyväksi ja tällä vuosituhannella kysymys on enää siitä, milloin fasismin ja sosialismin jäänteet kokonaan häviävät häiritsemästä yksilön vapauteen nojaavan liberalismin kehittämistä uudelle tasolle.

Karl Marxin sosialismi lähtee siitä, että olemassaolo määrää tietoisuutta ja siksi olosuhteet tasaamalla voidaan taata sama hyvinvointi kaikille. Lopputuloksena on kaikkitietävä ja elämää standardoiva valtio, jota ihmiset palvelevat mykkien rakenteiden tahdottomina tulkkeina. Kylmäävän esimerkin autoritäärisestä kollektivismista tarjoaa Xi Jinpingin Kiina, jossa kommunistinen puolue valvoo ja pisteyttää kansalaisia miljoonien kameroiden ja kasvotunnistuksen avulla.

Ovatko he unohtaneet, että kaikki historian häviäjät eivät olleet hyviä tai oikeassa?

Liberalismi lähtee siitä, että tietoisuus on vapaata ja siksi yksilö omistaa itsensä ja elämänsä ja määrää sitä tahtonsa mukaan. Lopputuloksena on vapauden ja valistuksen yhteiskunta, jossa yksilöt kunnioittavat toistensa valintoja noudattamalla velvollisuusetiikkaa, joka takaa keskinäisen vapauden ehdot.

Näitä kahta lähtökohtaa ei voi sovittaa yhteen ja siksi sosialismin ja liberalismin liitto on mahdoton. Ennen pitkää toisen on väistyttävä.

Vaikka punaisen Suomen sosialistinen perintö on väistymässä, monet kulttuurin, taiteen ja tieteen tekijät hakevat siihen yhä positiivista yhteyttä.

Uskoakseni he eivät tiedä mitä he tekevät.

Ehkä he luulevat, että sosialismi voisi olla oikeudenmukainen ja toimiva vaihtoehto? Tai haluavatko he puhua häviäjien äänellä, koska se nyt vaan on jotenkin eettistä?

Ovatko he unohtaneet, että kaikki historian häviäjät eivät olleet hyviä tai oikeassa?

Esimerkiksi marxilaiset sosialistit ja fasistiset nationalistit ovat aina olleet yksilön vapauden vihollisia, joiden aatteellisesta valinnasta ihmiskunta on maksanut kymmenien miljoonien uhrien verellä.

Niiden jotka tänä keväänä kunnioittavat tai romantisoivat punakaartilaisia olisikin hyvä perehtyä Suomen vanhan työväenliikkeen aatteisiin ja tunnesisältöön. Minä tein sen perinpohjaisesti kirjoittaessani väitöskirjaa muutama vuosikymmen sitten.

Julkisuudelta piilossa työväenliikkeen voimavarana kuitenkin vaalittiin ja lietsottiin herravihaa.

Viime vuosisadan alun Sosialidemokraattinen puolue sovelsi kaksoisstrategiaa.

Ylätasolla Sosialidemokraattinen puolue sitoutui tiukasti Karl Kautskyn deterministiseen marxilaisuuteen, jonka mukaan vallankumousta ei tehdä, vaan se tulee joskus hamassa tulevaisuudessa, kun kapitalismi on kypsä siirtymään sosialismiin. Julkisuudelta piilossa työväenliikkeen voimavarana kuitenkin vaalittiin ja lietsottiin herravihaa.

Toimiessaan yksikamarisessa eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa sosiaalidemokraatit esiintyivät maltillisina yhteiskunnallisten uudistusten ajajina, mutta kentällä kiertävät agitaattorit käyttivät hyväkseen kansanomaista tajuntaa, jossa kristillinen tasanjakoihanne, marxilainen kommunismin unelma ja alkukantainen kaunamoraali lomittuivat räjähdysherkäksi kudelmaksi.

Käsinkirjoitetuissa työväenyhdistysten lehdissä eläteltiin suorasukaisia kateusfantasioita tilallisten, pappien, tehtailijoiden ja pankkiirien nitistämisestä, minkä jälkeen syntyisi työläisten paratiisi.

Tätä tuhoamiskiihkoista tunnedynamiikkaa minä nimitän arkaaiseksi vihaksi.

Punaisen Suomen pitkää varjoa kulttuurin tekijöiden piirissä kuvaa se, että esimerkiksi työläiskirjailija Jussi Kylätasku innostui käsitteestäni arkaainen viha ja sanoi heti ottavansa sen käyttöönsä myönteisenä voimavaran nimenä. Muistan jo silloin yllättyneeni tästä taipumuksesta pitää proletaarista pahuutta oikeutettuna vain siksi, että työläiset olivat köyhiä ja heikommassa asemassa kuin ne, joihin heidän verenhimoinen vihansa kohdistui.

Sisällissotien jälkeen voittajat eivät anna armoa hävinneille.

Tämä synkkä vaikutelma on suomalaisissa kulttuuripiireissä liikkuessani vain vahvistunut. Herrat ovat aina katalia ja pahoja, proletaarit vilpittömiä ja hyviä.

Väinö Linnasta on tullut tämän valheellisen tarinan pyhä paavi. Kuten poliittisen historian professori Vesa Vares on todennut, Linnan antama kuvaus vuoden 1918 taustoista on epätosi. Ei ole löytynyt yhtään tapausta, jossa pappila olisi palauttanut torpan maita itselleen.

Osa työväkeä varmasti eli kurjissa oloissa, kärsi puutteesta ja koki asemansa sorretuksi. Mutta vuoden 1905 suurlakon jälkeen maassa oli kuitenkin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, yksikamarinen eduskunta ja kunnallisdemokratia. Uudistuksia myös tehtiin. Mikään ei pakottanut vallankumoukseen. Se oli hanke johon ryhdyttiin jonkin idean ja tunteen ajamana.

Kansainvälisissä vallankumousvertailuissa on todettu, etteivät nälkä, kurjuus ja sorron kokemus riitä sytyttämään aseellista kapinaa. Siihen tarvitaan poliittinen ja sotilaallinen organisaatio, kuten esimerkiksi sosiologi Risto Alapuro on tutkimuksissaan osoittanut.

Oma käsitykseni on, että lisäksi tarvitaan vaikutusvaltainen maailmanselitys ja vallankumousaate sekä viimeisenä katalysoivana ainesosana jokin äärimmäisen vahva tunnetekijä, jonka voimalla siviilit unohtavat itsesuojeluvaistonsa ja lähtevät aseelliseen taisteluun verissä päin. Tämä tekijä lopulta ratkaisee vallankumousarmeijan rekrytoinnin.

Suomessa vuonna 1918 tämä ratkaiseva tunnetekijä oli työväenliikkeen kentällä vuosikausia hehkutettu ja oikeutettu arkaainen herraviha. Siihen minun mielestäni kiteytyy sosialistisen työväenliikkeen moraalinen vastuu sadan vuoden takaisesta katastrofista ja uhreista.

Vuoden 1918 kaoottisissa olosuhteissa laillisella hallituksella ei ollut järjestysvaltaa eikä vahvaa armeijaa tukenaan.

Tilaisuuden tarjoutuessa Sosialidemokraattisen puolueen johtajisto heitti aiemmin ehdottomasti oikeana pitämänsä rauhanomaisen kautskylaisen opin historian roskakoriin ja antoi bolsevikeille myötämielisten ainesten viedä koko liikkeen mukaan tuhoisaan vallankumousseikkailuun.

Vuoden 1918 vallankumous oli turha kapina, sillä kaikki työväenliikkeen sosiaalireformistiset tavoitteet olisi saavutettu ilmankin.

Kuten maanpuolustuskorkeakoulun professori Aki Huhtinen taannoin totesi, punaisten sota ei ollut järkevää clausewitzilaista politiikan jatkamista toisin keinoin, vaan hurmahenkinen sotataidottomien hölmöily, jolla ei ollut menestymisen mahdollisuuksia. Tappion varmistuessa vallankumouksen poliittiset ja sotilaalliset johtajat vielä pakenivat Venäjälle bolsevikkihallinnon suojiin elättelemään uutta nousua ja jättivät punaisen Suomen rivimiehet ja –naiset vastaamaan teoistaan.

Sisällissotien jälkeen voittajat eivät anna armoa hävinneille. Kansainvälinen vertailu vahvistaa tämän yleisen säännön, johon esimerkiksi oikeushistorian professori Jukka Kekkonen on usein viitannut.

Se mikä yleisinhimillisessä jälkikäteismoralisoinnissa vaikuttaa pahuudelta, paljastuu neutraalissa analyysissa vallan vakiinnuttamiseksi kovin menetelmin. Sotilaallisesti katsoen kapinallisten ammuttaminen ja kannattajien vangitseminen on toimenpide, joka eliminoi uuden aseellisen konfliktin mahdollisuuden.

Ei siis ole mitään poikkeuksellista siinä, että Suomessa voittanut valkoinen valta varmisti turvallisuustilanteen kovilla rangaistustoimilla. Ne myös tehosivat lannistaessaan punakaartilaisen ääriliikkeen ja sen kannattajat.

Tunnepolitiikan kannalta voidaan todeta, että rangaistustoimien pelotevaikutus eliminoi arkaaisen vihan rohkaisevan vaikutuksen vallankumoushaikailuja elättelevissä proletaarisissa mielenmaisemissa. Vallankumouksen jatkaminen, johon Venäjälle paenneet Yrjö Sirolan ja Otto Ville Kuusisen kaltaiset kommunistit pyrkivät, jäi Suomessa vaille vastakaikua.

Suomessa oikeistokumouksellinen fasismikaan ei saanut suuria joukkoja liikkeelle, koska aseellisten kapinoitsijoiden kohtalo oli tuoreessa muistissa.

Historoitsija Seikko Eskola on sattuvasti todennut, että vuoden 1918 vallankumous oli turha kapina, sillä kaikki työväenliikkeen sosiaalireformistiset tavoitteet olisi saavutettu ilmankin. Esimerkiksi torpparien itsenäistäminen kuului marraskuun lopulla muodostetun Svinhufvudin senaatin ohjelmaan ja lakiesitys annettiin eduskunnalle muutama päivä ennen kapinaa.

Punaisen Suomen perilliset ovat hävinneet lopullisesti, sillä maailmanmarkkinoilla suljetun talouden tulonsiirtoleikki ei toimi.

Yksi merkillisimmistä punakapinan perinnöistä Suomen poliittisessa elämässä on ollut oikeiston varovaisuus. Samalla kun on ensin torjuttu ja sitten integroitu punaisten kumouksellisten suoraa perillistä kommunismia, sosiaalireformistinen vasemmisto on saanut määrittää kansallisen konsensuksen ehdot.

Suomen nykyisessä eduskunnassa tämä punaisen Suomen pitkä varjo näkyy sosialismiin perustuvan kollektivistisen hyvinvointiaatteen ja mahdollisuuksien tasa-arvodogmin ylivaltana kaikissa puolueissa. Tasanjako-oppien mukaisia sosiaalisia tulonsiirtoja on kasvatettu äärimmäisen pitkälle. Seurauksena on se, minkä Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder äskettäin kiteytti toteamalla, että palkansaajien korkeasti koulutettu kolmannes kantaa harteillaan koko väestön hyvinvointia.

Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen kommunismin uhka on poistunut ja Suomi on avautunut länteen. Punaisen Suomen perilliset ovat hävinneet lopullisesti, sillä maailmanmarkkinoilla suljetun talouden tulonsiirtoleikki ei toimi.

On loogista jos historian tässä vaiheessa aletaan korkeasti koulutetun keskiluokan piirissä nähdä vapaamatkustus ja toisten kustannuksella eläminen rakenteelliseksi epäoikeudenmukaisuudeksi, josta on päästävä eroon.

Suomea ja pohjoismaista hyvinvointimallia ei enää voida kehittää sosialismin, vaan eettisen liberalismin ja vastuullisen yksilön vapauden pohjalta. Työttömien aktivointimalli on tämän uuden suuntauksen airut.

Sadan vuoden taakse peilaten tätä yhteiskuntapolitiikan käännettä voisi sanoa valkoisen Suomen ja voittajien perinnöksi. Liberaaliin yksilön vapauteen ja vastuuseen nojaava ajatussuunta ei enää koe tarpeelliseksi lepytellä sosialisteja kantamalla syyllisyyttä punakapinan kukistamisesta ja neuvostovallan uhkan torjumisesta siinä kevään 1918 sodassa, jota suomettuneen 1970-luvun pakkokonsensuksen vaalijat yhä yrittävät estää kutsumasta vapaussodaksi.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa.

Palautetta kirjoittajalle voi lähettää suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com

Stenrothin perheessä eletään lauantaiaamua. Sitä hetkeä viikosta, jolloin monessa perheessä vedetään verkkarit jalkaan ja huokaistaan työviikon jälkeen.

Stenrotheilla puolestaan perheen äiti Päivi Svart-Stenroth on jo meikannut ja pukenut ylleen romaninaisen niin sanotun välipuvun eli pitkän mustan hameen ja paidan. Perheen isä Jari Stenrothilla on jalassa romanimiehelle tyypillinen asu eli suorat housut.

– Tykkään olla rennosti, mutta sellaisessa paikassa, jossa tietää ehkä olevan muitakin romaneja, ei voi esiintyä missä vain vaatteissa. Kävin jo aamulla kaupassa ja siksi puin suorat housut, Jari Stenroth selvittää.

Ylistarossa tosin romanimies ei mitä todennäköisemmin törmää muihin romaneihin aamuisella kauppakäynnillä, koska paikkakunnalla asuu Stenrothien lisäksi tiettävästi vain yksi muu romaniperhe.

Koti puhtauden symboli

Stenrothien kodissa on siistiä ja tuoksuu puhtaalta. Päivi Svart-Stenroth myöntää tarttuvansa pesurättiin tämän tuosta.

– Aina pitää löytyä sellainen hetki joka väliin, että voi siistiä paikat. Se on sellainen luonteenpiirre, että paikat pitää olla järjestyksessä, Päivi Svart-Stenroth sanoo.

Puhtaudella ja järjestyksellä on romanikulttuurissa syvempikin merkitys. Jari Stenroth sanoo, että koti on romaneille pyhä paikka, sillä ei ole niin pitkä aika siitä, kun romanit vaeltivat paikasta toiseen ilman kotia.

– On paljon asioita, joita valtaväestö ihmettelee. Niin kuin sitäkin, että romaneilla on yllään paljon kultaa. Kulta on ollut sellaista, jota on voinut kantaa mukanaan, kun ei ole ollut sitä kiinteää asuinpaikkaa, Jari Stenroth kertoo.

Hänen kaulallaan riippuu vain hentoinen kultaketju. Mistä se kertoo, köyhä mieskö?

– Minulla on kyllä ollut ne paksut ketjut, mutta kun elin 2000-luvun alussa hengellisen murroksen, koin ne turhiksi ja panin kaikki pois. Arvostan sisäistä maailmaa enemmän kuin ulkoista.

Romanikulttuurin esittelijäksi

Stenrothit saavat lauantaivieraan. Jalasjärveläinen, Kauhavan yläkoulussa ja lukiossa musiikkia opettava Jaakko Laakso on perheelle tuttu mies. Sen verran tuttu, että hän jo takkia riisuessaan toteaa, että ”Eikös juoda kahvit?”.

Jaakko Laakso kertoo harrastavansa romanikulttuuria ja tekee töitä sen eteen, että valtaväestö tuntisi paremmin vähemmistönsä kulttuurin ja tavat. Hän kiinnostui jo lapsena Lapualla romanikulttuurista.

– Meidän talon vieressä oli leirintäalue ja sinne tuli romaniseurueita kesäisin. Ne puvut ja romanien vilkkaus viehättivät jo silloin pientä poikaa.

– Ehkä isompi sysäys oli se, kun aikanaan aloitin musiikinopettajan työt. Lukion kakkoskurssiin kuului opetussuunnitelmassa suomalaisten vähemmistöjen musiikki. Silloin otin selvää romanimusiikista, saamelaisten musiikista ja muusta. Siinä kohtaa innostuin, että tämähän on kiehtovaa, Jaakko Laakso kertoo.

Romanikulttuuri tunnetaan vain pinnallisesti

Jaakko Laakso toimittaa kahden muun toimittajan kanssa Ylen Radio 1 -kanavalle Romano mirits -ohjelmaa, joka on romaniasioiden ajankohtaisohjelma.

– Pääväestö tuntee hyvin pinnallisesti romanikulttuuria ja -tapoja. Toisaalta stereotypioita ja väärinkäsityksiä on aika paljon. Olen ajatellut, että se voisi olla minun yhteiskunnallisen tekemisen paikka. Yksittäisenäkin ihmisenä, opettajana ja radiotyön tekijänä pystyy vaikuttamaan ja kertomaan siitä.

– Vuosittain minulla on koulussa aina uusi ikäluokka, jolle voin kertoa romanikulttuurista. Olen huomannut, että aika moni kiinnostuu ja on innostunut, mutta tieto on tosi vähäistä edelleenkin.

Toki kyllä meillä eteläpohjalaisillakin on hyvin vahvaa se, ettei munata omia vanhempiaan ja omaa sukuaan. Jaakko Laakso

Jaakko Laakso kertoo saaneensa haastattelutoiveineen hyvän vastaanoton romaniperheisiin ja -tapahtumiin. Hän ei ole kohdannut romanien puolelta ennakkoluuloja. Tosin monet arvelevat, että tumma ja raamikas mies on itsekin romanisukua.

– Romanit kysyvät aina, että olenko aivan varma, etteikö suvussani ole romaneja. Ei ole vielä löytynyt. Tunnen kyllä tiettyä samankaltaisuutta. Romanikulttuurissa on tuttuja piirteitä.

Romanitavat lähellä eteläpohjalaisuutta

Jaakko Laakso myöntää allekirjoittavansa monet romanien keskeiset arvot.

– Aivan ehdottomasti. Ne tuntuvat tutuilta. Ne ovat hyvin lähellä perinteistä eteläpohjalaista kulttuuria ja käytöstapoja.

– Romaniperinne ehkä alleviivaa enemmän vanhoja arvoja, kuten perhekeskeisyyttä sekä vanhempien kunnioitusta ja arvostusta. Nämä arvot tulevat konkreettisemmin romanikulttuurissa esiin kuin meidän kulttuurissamme. Toki kyllä meillä eteläpohjalaisillakin on hyvin vahvaa se, ettei munata omia vanhempiaan ja omaa sukuaan. Kyllä pitää olla käytöstavat ja ystävällisiä muita kohtaan, Jaakko Laakso vertailee.

Enemmän kuin hevoset ja mersut

Stenrothit ovat omalta osaltaan valmiit tuomaan julkisuuteen romanikulttuuria ja selittämään sitä. Heille ei riitä se, että valtaväestö tuntee romanikulttuurista vain kliseitä ja stereotypioita, kuten hevoset ja mersut. Jari vie tietoisuutta romanikulttuurista eteenpäin paitsi arjessa myös Lakeuden Romanit ry:ssä, jonka puheenjohtajana hän toimii. Jari Stenroth on myös valtakunnallisen Suomen romanifoorumin hallituksen jäsen.

– Minulle on tärkeää, että valtaväestö näkee minut ennen kaikkea suomalaisena, mutta myös romanina, Jari Stenroth selvittää.

Päivi Svart-Stenroth pitää romanikulttuurin monista arvoista tärkeimpinä vanhempien kunnioittamista ja sitä, että pystyy kunnioittamaan omaa puolisoaan. Romaniperheessä mies on selkeästi perheen pää. Eikö se ”ota päähän”, kun ympäröivä yhteiskunta korostaa tasa-arvoa?

– En tiedä, kun on tottunut elämään pienestä asti tätä kulttuuria ja omaksunut nämä kaikki asiat. Se on niin luonnollinen asia, ettei se nyt oikeastaan ota päähän, Päivi Svart-Stenroth pohtii.

Miten romaniperheet ovat onnistuneet pitämään yllä sellaisia arvoja, jotka valtaväestöltä ovat hiipuneet?

– Ne ovat meillä niin läsnä arkipäivässä. Kun suku kokoontuu esimerkiksi hautajaisiin tai syntymäpäiville, nuo tilanteet ovat kuin läpileikkaus koko kulttuurista. Kunnioitusasiat ovat siellä esillä luonnostaan.

– Oma näkökulmani on se, että pidetään kiinni hyvistä tavoista ja annetaan vähemmän näkyvyyttä niille asioille, jotka ovat tietyllä lailla rasitteita, Jari Stenroth miettii. Opetusalalla työskentelevänä hän toivoo, että romaniväestön koulutustaso kohentuisi.

– Myös vanhempien ihmisten yhteistyökyvyn haluaisin palauttaa nuoremmille.

Makuuhuonejärjestelyt perinteen vastaisesti

Päivi ja Jari Stenrothin omassa perheessä romanikulttuurin perinteet ovat kunniassa, mutta myös hioutumassa. Kun perhe muutti viime kesänä Ylistaroon, Stenrothit tekivät talossaan romaniperinteistä poikkeavan järjestelyn. Stenrotheilla sekä vanhempien että sijaislasten makuuhuoneet sijaitsevat talon toisessa kerroksessa.

Normaalisti romaniperheiden makuuhuoneet ovat talon alakerrassa, ettei synny tilannetta, jossa nuoret olisivat itseään iäkkäämpien ihmisten yläpuolella. Jari Stenroth päätti poiketa romaniperinteistä makuuhuonejärjestelyissä perheen edun vuoksi. Hän myöntää, että muutos ei ollut hänelle ihan helppo.

– Oikeasti jouduin käymään asioita läpi, mutta ymmärsin, että tässä vaiheessa minun on ajateltava ensimmäisenä meidän perheen etua. Meille oli tärkeää, että myös lasten huoneet ovat yläkerrassa. Silloin meillä ei vielä ollut lapsia, mutta tiesin, että jonain päivänä he varmasti tulevat.

– Koin asiasta vastuuta ja ilmoitin siitä velimiehilleni. Sanoin heille, että tämä ei ole mikään protesti heitä kohtaan. He hyväksyivät tilanteemme. He olivat myötämielisiä ja ymmärsivät meidän haaveen olla perhe, jonne voi tulla sijaislapsia.

Oikeasti jouduin käymään asioita läpi, mutta ymmärsin, että tässä vaiheessa minun on ajateltava ensimmäisenä meidän perheen etua. Jari Stenroth

Monet muut romaniperinteet ovat edelleen voimissaan Stenrotheilla. Muun muassa se, että Päivi ei tule valokuvaan välipuvussaan, vaan hän pukeutuu kuvaa varten romaninaisen perinnepukuun. Samaan aikaan, kun monet muut romaninaiset astelevat noin kymmenen kilon painoisessa hameessa, Päivin hame painaa ”vain” kuudesta seitsemään kiloa.

– Minun hametta sanotaan terveyshameeksi. Jos on huono selkä, niin kuin minulla, silloin hameesta tehdään 5–7-kiloisia, Päivi Svart-Stenroth kertoo.

Mannevitsit ilman asennetta naurattavat

Valtaväestön suosimat romanivitsit eivät ole kiellettyjä Stenrotheilla. Päivi ja Jari osaavat nauraa hyvälle vitsille.

– Silloin naurattaa, kun vitsissä ei ole asennetta takana, Jari tarkentaa.

Kerro se paras vitsi!

– Olen tosiaan itsekin kertonut romanivitsejä. Kerroin kerran opettajanhuoneessa tällaisen vitsin, että romanimies meni myymään vanhaa mersua. Ostaja ihmetteli, miten auto on niin vähän ajettu ja hyväkuntoinen. Myyjä siihen, että ”tämä on kuule työauto!”

Etelä-Savon pelastuslaitoksella ei ollut mitään tietoa siitä, että Mäntyharjulla oli välivarastoituna 50 säiliövaunua helposti syttyvää bensiinin lisäainetta radan varressa. Vastaavista tapauksista pitäisi liikenneturvallisuusvirasto Trafin mukaan ilmoittaa ennalta pelastusviranomaisille.

Pelastustöitä johtanut palomestari Eero Aho kertoo tarkistaneensa, onko ilmoituksia tullut.

– En muista, että nyt ihan viime aikoina minun korviini olisi näitä ilmoituksia valunut. Prosesissa on varmaan hieman parannettavaa, en tiedä kenen taholla, mutta joka tapauksessa on, sanoo Eero Aho Yle Uutisille.

Nyt onnettomuuspaikalle on saatu tyhjiä säilövaunuja, joihin toisen rikkoutuneen vaunun sisältöä pumpataan. Myös maastosta kerätään imuautolla sinne päässyttä kemikaalia.

Bensiinin lisäainetta metyylitertiaaributyylieetteriä eli MTBE-kemikaalia on arvioitu päässeen luontoon noin 35 tonnia.

Vesistönäytteiden tulokset saadaan maanantaina

Kemikaalivuoto valui radanvarresta ojia pitkin ensin pikkulampiin ja niistä ojien jääpeitteen alla kohti Pajulampea, jonka rannalla on pari mökkiä.

Ympäristökeskuksen tutkijat ovat sunnuntaina keränneet vesistönäytteitä ja niistä selviää, kuinka vahvoja pitoisuuksia ympäristölle haitallista MTBE:tä on luontoon päässyt

Aine haihtuu nopeasti ja hajoaa veteen.

Etelä-Savon ELY-keskuksen ylijohtaja Pekka Häkkinen kävi sunnuntaina onnettomuuspaikalla. Hän epäilee vesistövaikutusten olevan suuria.

– Aine on kaloille ja eliöille vaarallinen. Latvan alkupään vesistöissä vuoto on tehnyt pahaa jälkeä. Nyt pulssi kulkee ja laimenee veteen nopeasti eikä pääse haihtumaan jään alta, arvioi Pekka Häkkinen.

Onnettomuuspaikka on kuitenkin syrjässä asutuskeskuksista eikä lähistöllä ole vedenottamoita. Mökkiläiset saattavat havaita maku- ja hajuhaittoja, jos käyttävät lammista talousvettä.

– Pajulammesta vesi virtaa Mäntyharjun reitin Sarkaveteen, jossa havaittavus häviää, sanoo Pekka Häkkinen.

Venäläisiä säiliövaunuja VR:n kuljettamina

Mäntyharjun säiliövaunuletkan kuljetus on ollut VR:n vastuulla, kertoo VR Groupin viestintäjohtaja Tatu Tuominen.

Vaunujen omistajaa ja määränpäätä ei VR:n mukaan aiota kertoa julkisuuteen onnettomuustutkinnan ollessa kesken.

– Totta kai meillä on kaikki siihen liittyvä tieto olemassa. Teemme yhteistyötä viranomaisten kanssa, ja niin kauan kuin tutkinta on käynnissä emme avaa tätä sen enempää. Tämä on ihan normaali käytäntö, Tuominen sanoo STT:lle.

Rataliikennekeskuksen liikennepäällikön Timo Hämäläisen mukaan vielä ei tiedetä, miksi vaarallista ainetta sisältänyt vaunu pääsi suistumaan kiskoilta.

Turmassa kiskoilta pudonneet vaunut ovat venäläisiä ja venäläisomistuksessa. Niiden liikennöinnistä Suomessa vastaa VR. Vaunujen varastointiin käytetty paikka oli luvallinen.

– Kyllä ne ovat ihan luvallisesti siellä olleet. Ei ole mitään ongelmaa siinä, Timo Hämäläinen kertoi aiemmin päivällä Yle Uutisille.

Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmen mukaan nyt selvitetään, miksi vaunuletka lähti liikkeelle.

– Näyttää siltä että ne ovat olleet ainakin kaksi viikkoa tilapäisvarastoituna tuossa Kinnin liikennepaikalla, Nurmi sanoo.

Ympäristöhaittoihin Nurmi ei vielä ota kantaa.

– Tietysti hyvä puoli tässä on ihmisten kannalta, se ettei tuo sattunut missään Kouvolan tai Turun ratapihalla, missä on asutusta välittömässä läheisyydessä.

Trafi: Tapaus käytävä huolella läpi

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin mukaan vaarallisten aineiden tilapäiseen säilytykseen käytetään yleensä Trafin nimeämiä ratapihoja.

Näitä on niin kutsuttuja VAK-ratapihoja on Suomessa 13 kappaletta. Silloin kun VAK-ratapihat ovat täynnä, joudutaan käyttämään varapaikkoja.

– Tässä tapauksessa kyse on ollut nimenomaan varapaikan käyttämisestä. Valtion rataverkon haltija Liikennevirasto määrittelee yhteistyössä toimijoiden kanssa, millaiset paikat soveltuvat tilapäiselle säilytykselle, jos VAK-ratapihat ovat täynnä, kertoo yksikönpäällikkö Tomi Anttila Trafista.

Mikäli vaarallisia aineita aiotaan säilyttää tilapäisesti varapaikassa, tästä pitää tehdä ilmoitus alueen pelastusviranomaiselle. Trafin tiedon mukaan tällaista ilmoitusta ei ollut Mäntyharjun tapauksessa tehty.

Anttila painottaa, että ilmoituksen puuttuminen ei itsessään ollut syy onnettomuuteen. Toistaiseksi ei ole tiedossa, miksi vaunut alkoivat liikkua itsekseen.

– Tässä käydään varmaan läpi asiat, että mitä voidaan kehittää ja miten ilmoitusvelvollisuudet saadaan toimimaan asianmukaisesti.

Anttila vahvistaa, että vaunut olivat venäläisiä. Hänen mukaansa venäläisten vaunujen kunto on kuitenkin yleisesti ottaen erittäin hyvä tätä nykyä. Vaunut tarkastetaan rajalla kun ne tulevat Suomeen.

Mäntyharjun tapauksessa on ollut kyse niin sanotusta yhdysliikenteestä, jossa vaunut tulivat Venäjältä Suomeen, ja VR kuljettaa ne sitten asiakkaille.

Polttoaineen jalostajat Neste ja St1 kertoivat Ylelle, ettei rahti ollut tulossa heille.

Lue myös:

HS: Jopa 35 000 litraa myrkyllistä ainetta valui Mänty­harjun vesistöön, venäläis­vaunujen omistajasta ei tietoa – ”Metsä­lammille tilanne on totaalisen paha”

Iltalehti: Mäntyharjun venäläisten säiliövaunujen kuljetus oli VR:n vastuulla