Autistinen mies istuu tarkasti vartioidussa vankisellissä Illinois’ssa ja kirjoittaa blogia ajatuksistaan. 1 300 kilometrin päässä New Yorkissa toimittaja kiinnostuu blogista ja alkaa koota siitä kertovaa pientä, sympaattista äänijuttua teknologia-aiheiseen podcastiin.

Murhatapauksesta tuomitun vangin tarina kuitenkin vaikuttaa selvittelyn perusteella oudolta. Niinpä ohjelman tuottaja haastaa toimittajaa kaivamaan syvemmältä ja tutkimaan lisää.

Elinkautista istuvasta blogaajasta kertovan jakson valmistumisessa kestää lopulta yli vuosi. Ohjelma on Reply All ja tutkimuksia sparrannut tuottaja on nimeltään Tim Howard.

Menestynyt podcast tunnetaan yllättävistä käänteistään. Perusteellinen penkominen on siis sääntö eikä poikkeus.

Podcasteista "äänipuolen Netflix"

Alkusysäys Reply Allin kertomissa tositarinoissa liittyy aina nykyteknologiaan. Kuuntelijoita riittää joka puolelta maailmaa. Podcastin jaksoja ladataan kuunneltavaksi yli viisi miljoonaa kertaa kuussa.

Yle tapasi Tim Howardin hänen vieraillessaan suomalaisten podcast-tekijöiden Jaksohali-tapahtumassa Helsingissä.

– Vitsailimme toimituksessa, että nyt on Reply All muuttumassa Serialiksi. Emmehän me edusta true crimea, mutta vankilakeissi oli liian kiehtova jättää penkomatta. Eikä [toimittaja] Sruthi Pinnamaneni halunnut jättää tietoihinsa mitään ryppyjä.

Mietityt yksityiskohdat ja koukuttavuus. Resepti pätee sekä suoratoistodraamojen että audio-on-demand-maailman hitteihin.

Podcastien ahmimiskulutukseen kannustaa, ainakin Tim Howardia itseään, joko uppoutuminen taiten rakennettuun tarinaan tai mahdollisuus heittää aivot narikkaan kuuntelemalla huumoripodcasteja kuten Comedy Bang Bangia tai U Talkin' U2 To Me?ta.

Podcast-termillä tarkoitetaan yleensä varta vasten nettiin tehtyjä ääniohjelmia. Miten Howard itse näkee podcastien ja radion eron?

Ehkä yllättäen Howard ei juurikaan näe eroja. Podcasteja eivät tietenkään kestoajat rajoita, ja kohderyhmä voi olla aiheen suhteen miten kapea tahansa.

– Podcast on kuitenkin vähän tyhmä, outo ja huono-onninen sana. Jos sanon työskenteleväni podcastissa, joku voi ajatella, että kyseessä on vain pieni alakulttuuri. Siksi pidän esimerkiksi Reply Allia radio-ohjelmana, ja olemme ajan myötä alkaneet kutsua sitä podiksi, Tim Howard sanoo.

Jutun lopussa Howardin vinkkejä podcastin tekijöille.

Ylivoimainen väline eläytymiseen

"Kuin kuulijan mieleen piirtyvä elokuva." Noin podcast-tuottaja Tim Howard kuvailee onnistunutta audiotarinaa.

– Kuuntelet podia, jossa ihminen onnistuu kertomaan hyvinkin vaikeista kokemuksistaan. Ja siis tekijäthän hänet ovat saaneet puhumaan niin hyvin. Alat väistämättä eläytyä tarinaan paljon voimakkaammin, kuin jos samalla katselisit kuvaa kertojasta. On vain toisen ääni ja sinä.

– Vieraan ihmisen nahkoihin ei vie mikään yhtä voimakkaasti kuin kuunneltu tarina.

Kiireisen elämän keskellä on harvoin aikaa selvittää, miten muut ajattelevat tai kokevat arkensa.

Howardin mielestä maailman monimuotoisuus avautuukin ylivoimaisesti parhaiten intiimien medioiden – podcastien ja romaanien – kautta. Niitä kun kulutetaan yksin ja itse valittuna hetkenä.

Tänään Brooklyn, seuraavana Hollywood

Median into podcastien tekemiseen ja yleisön himo niiden kuuntelemiseen muistuttaa Tim Howardin mielestä kultakuumetta.

Useat menestyneet amerikkalaispodcastit ovat syntyneet sellaisten mediatalojen luomuksina, joilla ei ole lainkaan perinteistä broadcast-toimintaa. Reply Allia pyörittävä Gimlet Media on eräs uuden ajan äänitaloista.

Viime keväänä yhdysvaltalaisista reilu neljännes kuunteli jotain podcasteja kuukausittain. Suomessa osuus oli alkusyksystä hieman korkeampi.

On-demand-kulttuuriin tottuneet kuluttajat kantavat tarinat mukanaan laitureille ja lenkkipoluille. Mutta koukuttavia kertomuksia hamuaa myös viihdeteollisuus.

Amazon tuottaa parhaillaan Julia Robertsin tähdittämää tv-sarjaa Homecoming podcastiin perustuen. Epäpätevän kirurgin tekoja dokumentoinut podcast Dr. Death kääntyy tv-versioksi FX:n tuottamana. Ja Tim Howardille tuttu Reply Allin jakso Man of the People saanee elokuvatulkinnan itsensä Richard Linklaterin ohjaamana.

– Hollywood etsii inspiraation puutteessaan ideoita meiltä. Se on kyllä laimeaa, jos filmattavia versioita tehdään vain rahan takia. Mutta, jos hieno kertomus saa kasvaa ja kehittyä, mikäs siinä. Lopulta kaikkia kiehtoo hyvä tarina, Tim Howard hymyilee.

Kuinka itse tekijäksi?

Suomessa ilmestyy kolmisensataa podcastia. Se on vain murto-osa englanninkielisen maailman tarjonnasta. Yhteistä kielialueille on kuitenkin se, että podcasteja syntyy paljon harrastuspohjalta omaksi iloksi, ja se, että matalin kynnys on kepeisiin keskusteluohjelmiin.

Tim Howardin leipälaji on sen sijaan narratiivinen podcast – niin Reply Allissa kuin hänen edellisessä työpaikassaan, legendaarisessa Radiolab-ohjelmassa.

Näin podcast-konkari neuvoo vasta-alkajia tarinallisuuden pariin.

• Aloita matalin panoksin. Tee pieniä äänitarinoita vain itsellesi. Haastattele vaikka kavereitasi.
• Kuuntele kertomuksellisen raportoinnin mestareita, kuten This American Lifea, ja heidän suosittelemiaan jaksoja
• Lue jaksoja puhtaaksikirjoitettuina. Transkriptiot löytyvät usein podcastin nettisivuilta. Niistä saat vinkkejä rakenteesta ja tavasta esittää kysymyksiä.
• Tutustu äänikerronnan tutoriaaleihin ja perusteisiin esimerkiksi osoitteessa transom.org
• Hanki podcast-harrastukseesi riittävän hyvät mikrofonit ja suuntaa ne oikein. Podcastin äänestä kuuluu saada selvää myös hälyn keskellä.
• Kun raportoit tosielämästä, älä pidä ensimmäistä kuulemaasi lausuntoa koko totuutena. Paikkansapitävän tarinan kokoaminen voi viedä valtavasti aikaa.

Lue lisää:

Kuuntele Ylen podcasteja (Yle Areena)

Lista suomalaisista podcasteista (Jakso.fi)

In the Race for Content, Hollywood Is Buying Up Hit Podcasts (The New York Times)

Robert Downey Jr. To Star In Pic Based On Podcast (deadline.com)

Podcastien seuraaminen on helppoa – Lue suomalaisten suositukset

Kilpailu- ja kuluttajavirasto kertoi tänään, että Osuuspankki ei ole syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

Vakuutusyhtiö If kanteli vuonna 2015, että OP:n bonukset vääristävät kilpailua ja KKV on tutkinut asiaa siitä lähtien.

Totta on, että OP:n järjestelmä sitouttaa asiakkaat äärimmäisen tehokkaasti. Kun asiakas marssitetaan OP:n lainaneuvotteluista suoraan saman yhtiön vakuutustiskille, Ifin on vaikea ängetä siihen väliin.

Jos asuntolaina-asiakas saa satojen eurojen bonukset, ne jäävät varmasti käyttämättä ellei asiakas osta OP:n vakuutuksia.

Siksi onkin yllättävää, ettei kilpailuvirasto onnistunut todistamaan OP:n bonusjärjestelmän turmiollisuutta. KKV:n tutkimusten mukaan järjestelmän kilpailijoilta poissulkeva osuus on vain noin 1-5 prosenttia koko vahinkovakuutusmarkkinasta.

Jos kilpailuvirasto olisi havainnut OP:n syyllistyvän esimerkiksi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, se olisi saattanut määrätä OP:n muuttamaan bonuksiaan.

Se olisi saattanut tarkoittaa esimerkiksi sitä, että OP olisi joutunut maksamaan bonuksiaan käteisellä. Käteinen kelpaa nimittäin muuallakin kuin osuuspankin vakuutustiskillä.

Vakuutusten ja pankkitoiminnan kytky

Kuluttaja- ja kilpailuvirasto ei onnistunut todistamaan OP:n bonusten vahingollisuutta. Se ei kuitenkaan aio luovuttaa.

Virasto aikoo käydä valtiovarainministeriön kanssa keskusteluja siitä, miten OP:n bonusjärjestelmää kohdellaan verotuksessa.

Laitetaanko Suomessa seuraavaksi bonuksetkin verolle? Periaatteessa sekin olisi mahdollista, mutta se ei ole asian ydin.

Aiemmin oli nimittäin mahdollista, että OP:n bonuksia saattoi käyttää palvelumaksuihin ja ne saattoi nostaa myös rahana. Pisteet olivat verovapaita, mutta eurot olivat veronalaista tuloa.

Verottajan mielestä tämä oli ongelma. Vuonna 2011 se linjasi, että mikäli OP maksaa bonuksiaan rahana – kaikki bonukset, myös ne pisteinä käytettävät, olisivat verollisia.

Tämän lisäksi verottaja linjasi, että vakuutusmaksut voitaisiin rinnastaa palvelumaksuihin. Sen jälkeen Osuuspankki lopetti tietenkin bonusten maksamisen käteisenä ja rohkaisi asiakkaita maksamaan niillä vakuutuksia.

Näin kuluttaja- ja kilpailuviraston kritisoima bonusjärjestelmä sai lopullisen muotonsa.

Askel taaksepäin

Nyt KKV:ssa toivotaan, että OP:n asiakkaat pääsisivät jälleen nostamaan bonuksensa rahana. Silloin kilpaileva vakuutusyhtiö pääsisi tarjoamaan palvelujaan.

Verottajan pitäisi kuitenkin ensin pyörtää aiempi linjauksensa.

KKV on keskustellut verottajan kanssa, mutta tulosta ei ole syntynyt. Seuraavaksi se yrittää valtiovarainministeriön kautta.

Kuluttaja- ja kilpailuviraston pääjohtaja Kirsi Leivon mukaan tavoite voitaisiin saavuttaa monella eri tavalla – verottamalla tai ilman.

Yksi tapa olisi linjata, etteivät vakuutusmaksut olisi enää rinnastettavissa palvelumaksuihin. Linjauksen jälkeen OP:n bonuksilla ei voisi enää maksaa sen vakuutuksia. Muilla finanssiyhtiöillä ei vastaavaa järjestelmää edes ole.

Kahdensadan tuhannen euron asuntolaina tuottaa vuosittain noin 500 euron bonuksen – mihin muualle sellaisen summan voisi käyttää jos ei vakuutusmaksuihin?

Kirsin Leivon mukaan sen voisi käyttää esimerkiksi asuntolainojen marginaaleihin.

Lue lisää:

Osuuspankin bonukset saivat kilpailuvirastolta sekä siunauksen että ankarat moitteet – OP Ylelle: "Ei tarvetta muutoksiin"

Hyönteiskato askarruttaa. Yle uutisten aiheesta kertova juttu löytyy tästä. Artikkeli johti vilkkaaseen keskusteluun ja moniin kysymyksiin.

Niistä tiivistimme tärkeimmät: tässä yksitoista kysymystä ja vastausta, mukana myös arvio Suomen tilanteesta. Vastaajana Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön hyönteistiimin vetäjä, yli-intendentti Pasi Sihvonen.

Mesibaareja vai tehotaloutta?

1. kysymys: – Mitä voimme tehdä hyönteisten pelastamiseksi? Auttavatko ns. kesäkukkaniityt, mesibaarit ja hyönteishotellit, vai onko ratkaisu niittyjen perustaminen ja metsien jättäminen monimuotoisiksi?

Pasi Sihvonen vastaa: – Elinympäristöjen väheneminen, yksipuolistuminen ja pirstaloituminen ovat keskeisiä hyönteiskadon syitä. Toimet, mitkä edesauttavat hyönteisille tärkeiden elinympäristöjen säilymistä, ovat tärkeitä. Esimerkiksi kukkaniityt, kukkivat tienpientareet ja mesibaarit ovat tärkeitä ja yksittäisen ihmisen vaikutuspiirissä.

2. kysymys: – Pitääkö tehomaataloutta ja tehometsätaloutta rajoittaa, kun esimerkiksi mustikan väheneminen aiheuttaa hyönteisten lajikatoa?

Pasi Sihvonen vastaa: – Tutkimustuloksien mukaan tehomaatalouden alueilla hyönteiskato on ollut massiivista. Tämä viittaa siihen, että nykyiset maatalouskäytännöt eivät ole kestävällä pohjalla.

Ruoantuotanto riippuu pölyttäjistä

3. kysymys: – Ovatko hyönteismyrkyt vai ilmastonmuutos pahempi uhka hyönteispopulaatioille?

Pasi Sihvonen vastaa: – Ilmastonmuutoksen vaikutukset hyönteiskantoihin ovat vielä huonosti tunnettuja. Ilmastonmuutoksen merkitys saattaa olla suurempi kuin on aiemmin oletettu.

4. kysymys: – Ovatko pölyttäjät niin uhattuina että se vaikuttaa myös ihmiskunnan selviytymiseen? Mikä on mehiläisen tilanne?

Pasi Sihvonen vastaa: – Ruoantuotanto on riippuvainen hyönteispölytyksestä, samoin ekosysteemien toiminta. Konkreettisina esimerkkeinä voi mainita hedelmäpuut, luonnonmarjat kuten mustikka, sekä kurkku ja tomaatti.

Keski-Euroopan hyönteissyöjät taantuvat

5. kysymys: – Perhosia tosiaan maallikon havainnoin on viime vuosina ollut aiempaa vähemmän ainakin Kainuussa ja Pohjois-Hämeessä. Onko tähän ja pölyttävien mehiläisten määrän vähentymiseen syynä säätila vai laajempi megatrendi?

Pasi Sihvonen vastaa: – Hyönteiset ovat niin monimuotoinen ryhmä, että niistä on hankala tehdä yleistyksiä. Yksittäisten lajien kannat vaihtelevat paljon vuodesta toiseen, ja osa perhoslajeista on taantunut merkittävästi, esimerkiksi Etelä-Suomen suoperhoset.

– Samaan aikaan on myös runsastuneita ja laajemmalle levinneitä lajeja kuten karttaperhonen (Araschina levana). Sen sijaan yöperhosseurannan yli 20-vuotisessa havaintosarjassa ei ole havaittavissa selvää muutosta kokonaisyksilömäärissä, vain lievä laskeva trendi.

6. kysymys: – Katoaako meiltä myös hyönteisiä syövät tintit ja tiitiäiset?

Pasi Sihvonen vastaa: – Monet eliöt ovat suoraan riippuvaisia hyönteisistä, kuten hyönteissyöjälinnut. Keski-Euroopassa on raportoitu lintukantojen taantumia.

Suomessa maisema suojaa vielä

7. kysymys: – Jos esimerkiksi Euroopan tain Skandinaavian alueella hyönteismyrkkyjen käyttöä vähennettäisiin rajusti, ja viljelijöitä velvoitettaisiin monipuolistamaan kasvikantaa, auttaisiko tämä hyönteispopulaatioita?

Pasi Sihvonen vastaa: – Kyllä, mutta on epävarmaa miten eri hyönteislajit reagoisivat muuttuneeseen tilanteeseen

8. kysymys: – Kuinka paljon hyönteiskatoa on havaittu Suomesssa?

Pasi Sihvonen vastaa: – Suomessa hyönteisseurantoja on tehty vähän, lähinnä rahoituksen puutteen vuoksi. Suomessa hyönteiskantojen ei ole toistaiseksi todettu vähentyneen yhtä rajusti kuin esim. Keski-Euroopassa.

– Suomessa maisemarakenne on monipuolisempi kuin Etelä-Euroopassa ja tehomaanviljelyn pinta-ala on pienempi. Nämä todennäköisesti ovat edesauttaneet hyönteisiämme suhteessa vertailualueisiin.

Liioitellaanko sukupuuton vaaraa?

9. kysymys: – Onko uutisen taustalla olevan tutkimuskooste luotettava, vai liioitellaanko massasukupuuton vaaraa?

Pasi Sihvonen vastaa: – Tutkimuskooste on luotettava yhteenveto ilmiöstä, mutta on tärkeää ymmärtää, että tieto saattaa muuttua kun hyönteiskatoa koskevien tutkimuksien maantieteellinen ja ajallinen kattavuus paranee.

10. kysymys: – Onko hyönteisten kokonaismassan supistumisessa kyse arvioidun yhteismassan supistumisesta? Kun lajit katoavat onko uusia tulossa tilalle?

Pasi Sihvonen vastaa: – Hyönteisten biomassaa koskevat tutkimukset ovat pääasiassa määrällisiä, eivät laadullisia. Se tarkoittaa, että jotkin hyönteislajit ovat saattaneet taantua merkittävästi ja samalla joku toinen on runsastunut, mutta tällaiset laji- tai ryhmäkohtaiset muutokset eivät näy tuloksissa.

Suojavyöhykkeistä verkosto?

11. kysymys: – Olisiko apua siitä että kaupungin puutarha-alueille ja peltojen reunoille suojavyöhykkeille istutettaisiin pölyttäjille sopivia kasveja?

Pasi Sihvonen vastaa: – Kyllä. Mesikasvit ovat monille hyönteisille tärkeitä ja pienistäkin niityistä, peltojen reunoista ja vastaavista tulee kattava verkosto kun riittävän moni huomioi tällaisia asioita.

Qataria on arvosteltu ulkomaisen työvoiman riistosta. Ulkomaisia työntekijöitä on Qatarissa mm. rakentamassa kisapaikkoja ja kotitaloustyössä.

Yle Radio 1:n Ykkösaamussa keskusteltiin, pitäisikö matkailijoiden tai urheilijoiden boikotoida ihmisoikeuksia polkevia maita. Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson pitää käytyä keskustelua liian mustavalkoisena.

– Tottakai Qatarin tilanne on hirveä. Mutta jos ihmisoikeusloukkaukset olisivat urheilukisojen valintakriteerinä, ei olisi hirveän monta maata, jossa voi järjestää urheilutapahtumia. Parhaassa tapauksessa jalkapallon MM-kisojen tuoma julkisuus ja huomio voivat vaikuttaa myönteisesti.

Johansson huomauttaa, että Kansainvälinen työjärjestö, ILO, on ollut Qatarissa pari vuotta ja muutosta on tapahtunut oikeaan suuntaan.

- Olot eivät ole parantuneet riittävästi ja kotitaloustyössä olevat palvelijat ovat aika lailla orjan asemassa, Frank Johansson sanoi.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet myös Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista. Matkoja järjestetään Dubaihin ja Abu Dhabiin, jotka ovat suomalaisillekin tuttuja. Pitäisikö matkailijan jättää menemättä?

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila pitää boikotointia median hellimänä terminä. Hänen mielestään ihmisoikeuskeskustelussa pitäisi tuoda enemmän esille valtioiden vastuu ennemmin kuin yksittäisen ihmisen tai matkailijan vastuu.

– Kenellä on vastuu ihmisoikeuksista? Sekin tieto puuttuu, oli sitten kysymys vanhusten hoivasta Suomessa tai sananvapaudesta Arabiemiraateissa.

Frank Johanssonin mielestä matkailijan kannattaa olla utelias ja vaatia matkanjärjestäjältä tietoa, asuuko oligarkin omistamassa hotellissa tai onko työntekijöillä oikeus järjestäytyä.

– Suomi on vienyt Yhdystyneisiin Arabiemiirikuntiin aseita, joita voidaan käyttää Jemenin kammottavassa sodassa. Suomessakin on kerrottu hallitsijan tyttärestä, sheikha Latifasta, joka yritti paeta sieltä. Jos matkustaisin Dubaihin, haluaisin, että minulle kerrottaisiin nämä asiat.

Amnesty International -järjestön kanta kuitenkin on, että boikottia ei suositella.

– Se tarkoittaisi, että kaikkia pitäisi boikotoida. Poikkeuksena on Israelin miehittämä Länsiranta. Amnesty on kehottanut sellaisia sivustoja kuten TripAdvisor, Booking.com ja Airbnb lopettamaan matkailun tarjoamisen miehitetyillä alueilla.

Amnesty International sanoo, että kun yritykset tekevät bisnestä ja hankkivat tuloja Israelin miehittämillä alueilla, ne hyötyvät laittomien siirtokuntien ylläpidosta, kehittämisestä ja laajenemisesta. Järjestön mukaan tämä on verrattavissa kansainvälisen lain mukaan sotarikokseen.

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila on sitä mieltä, että jokaisen pitää itse harkita matkakohteitaan eikä päätöksiä pitäisi tehdä mediakohujen perusteella.

- Uskon, että sekä urheijat, matkustajat, että matkanjärjestäjät janoavat lisää tietoa ihmisoikeuksista. Ja se on hyvä asia.

Keskustelu Qatarin oloista kiihtyi, kun jalkapalloilija Riku Riski kieltäytyi kutsusta maajoukkueleirille Qatarissa. Palloliiton pääsihteerin Marco Casagranden mukaan keskustelu Qatarista käynnistyi Palloliitossa jo 2016.

– Jo silloin päätettiin, että tehdään jotain Pohjoismaiden kanssa eikä vain käännetä selkää. On selvää, että meidän pitää kantaa oma vastuumme siltä osin, että käymme vuoropuhelua urheilun piirissä.

Suomen Palloliiton liittohallitus on päättänyt edistää aktiivisesti yhteisiä linjauksia urheilun eettisistä kysymyksistä muiden isojen suomalaisten lajiliittojen kanssa.

– Pitäisi voida linjata, mitkä ovat kyseenalaisia maita. Linjauksen tekeminen on kohtuullisen vaikeaa ja se pitää tehdä huolella, totesi Casagrande Ykkösaamussa.

Lisää aiheesta:

Qatar on kiusallinen ongelma muillekin kuin jalkapallolle – yleisurheilun MM-kisoissa riittää selitettävää: "Se oli taloudellisesti erittäin hyvä tarjous"

Helsingin Sanomat: Qatarissa on liian kuuma jalkapalloilijoille, mutta ei stadionien rakentajille: 60 tunnin työviikko puurretaan jopa 40 asteen helteessä, ja työntekijä on täysin työnantajan armoilla

Airbnb poistaa majoituskohteensa Israelin siirtokunnista – Israelilaisministerit suuttuivat: "Kurjista kurjin boikottiyritys"

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) haluaa, että niin sanotut maallikkotuomarit eli lautamiehet tulisi valita tulevaisuudessa Tuomioistuinvirastossa, joka aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.

Tällä hetkellä poliittiset puolueet valitsevat kunnanvaltuustoissa käräjäoikeuksien maallikkotuomarit.

– Poliitikot valitsevat osan tuomareista. Tämä on epäkohta, joka pitää korjata, oikeusministeri Antti Häkkänen sanoo.

Häkkäsen mukaan kansalaisten on voitava luottaa oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, ja ministerin mukaan politiikan ja oikeuslaitoksen väliin tarvitaan nykyistä vahvempi muuri.

Häkkänen otti kantaa lautamiesten valintaan maanantaina Mikkelin Asianajajayhdistyksen 100-vuotisjuhlassa.

Maallikkotuomarit ja ammattituomarit: Hyvä ehdotus

Lautamiehet ovat toimineet käräjäoikeuksissa ilman puoluetunnuksia.

Tästä huolimatta he katsovat, että nykyinen valintatapa ei ole ollut paras mahdollinen.

– Tähän valintaan ei ole ollut muutakaan vaihtoehtoa, ja siksi on toimittu näin. Pidämme erittäin hyvänä sitä, että tulevaisuudessa maallikkotuomareiden valintaprosessi hoidettaisiin Tuomioistuinvirastossa, sanoo Suomen Maallikkotuomareiden puheenjohtaja Jouni Elomaa.

Myös Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa työskentelevä käräjätuomari pitää hyvänä oikeusministerin ehdotusta.

– Se olisi hyvin positiivinen asia. Tuomioistuinlaitoksen pitäisi olla irti kaikesta politiikasta. Tämä vahvistaisi tätä, jos kytkös politiikan ja tuomioistuinlaitoksen väliltä poistuisi, sanoo käräjätuomari ja Lakimiesliiton hallituksen jäsen Paula Virrankoski.

Lautamiesten poliittinen valintamalliin on herättänyt keskustelua aiemminkin. Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies ja Euroopan neuvoston korruption vastainen toimielin Greco.

Lautamiesten nimeämisprosessin muuttaminen vaatisi lakimuutoksen, jota nykyinen eduskunta ei enää ehdi tehdä.

Hei hei mitä kuuluu
Sä kysyt ja kaikki on ok
No hyvä sun on puhuu

Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu

Toni Wirtasen säveltämä ja sanoittama kappale Mitä kuuluu? oli suuri hitti vuonna 1996. Hittibiisin myötä heinolalainen punkrock-yhtye Apulanta nousi koko Suomen tietoisuuteen, ja on yksi maamme suosituimpia bändejä edelleen.

Yhtyeen rumpalin Sipe Santapukin mukaan kysymys -mitä kuuluu? -on erittäin oleellinen myös tänä päivänä.

– Se on näinä kovina aikoja jopa se oleellisin kysymys. Moni synkkyyteen vaipunut ihminen saisi hyvin yksinkertaisilla asioilla apua elämään kun lähipiiri muistaisi kysyä kuulumisia, pyytää kahville tai muuten osoittaa olevansa kiinnostunut.

Onni ei tule tavoittelemalla

Santapukki kertoi Puoli seitsemän –ohjelman haastattelussa ajatuksiaan myös onnellisuudesta ja siitä, kuinka sen jahtaaminen saa ihmiset usein vain onnettomiksi.

– Mielestäni onnellisuus on haitallisesti brändätty. Ihmiset määrittelevät onnellisuutensa valitettavan usein toisten ihmisten tekemisten kautta. Onnellisuuteen ladataan valtavia odotuksia ja toiveita, mutta pyrkimys mielikuvien saavuttamiseksi on epärealistista. Sosiaalisen median vaikutus on tässä todella suuri.

Oman onnellisuutensa Santapukki on löytänyt arjesta.

– Jos jahtaat varjoasi, et saa sitä ikinä kiinni mutta jos lähdet poispäin, varjo seuraa perässä. Onnellisuuden kanssa on sama juttu. Kun keskittyy omaan arkeen ja pärjää itsensä kanssa, niin se on jo onnellisuutta.

Elämän tarkoitus on elämä itse

Santapukki elää tällä hetkellä lapsiperhearkea. Esikoispoika on juuri täyttänyt kaksi vuotta, ja lapsen läsnäolo arjessa on tuonut luonnollisesti syviä sävyjä elämään.

– Isyyden sanoittaminen on todella vaikeaa. Haluaisin päivittäin huutaa elämän ihmettä mutta tunteet latistuvat lauseissa. Olen äärimmäisen kiitollinen, että saan kokea tämän, eikä enää tarvitse miettiä mikä on elämän tarkoitus. Elämän tarkoitus on elämä itse.

Katso Sipe Santapukin haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa Yle Areenasta.

Johanna Laaksonen, 39, valmistui Turusta konetekniikan insinööriksi vuonna 2006. Töitä insinöörinä sen jälkeen riitti. Hänen viimeisin pestinsä oli tuoteturvallisuusinsinöörinä kaivosalan koneita valmistavassa Sandvikissa.

Laaksonen kuitenkin tunsi, että elämässä pitää mennä eteenpäin. Sisäinen työpaikkahaku ei ollut Sandvikilla tuottanut toivottavaa tulosta ja insinööri päätyi ottamaan lopputilin.

– Työ oli hirveän tasaista ja staattista. Sellainen rauhallinen tahti ei sovi minulle alkuunkaan, olen tällainen räiskyvämpi persoona, naurahtaa Laaksonen.

Takana on nyt viisi vuotta opintoja Turun kauppakorkeakoulussa. Opinnot alkavat olla gradua vaille valmiit.

Viimeiset kaksi vuotta Laaksonen on etsinyt töitä projektinhallinnan ja myynnin johtamisen parista. Toukokuusta lähtien tuleva kauppatieteiden maisteri on paneutunut työnetsintään tosissaan.

Hakemuksia hän on lähettänyt kaikkiaan kolmisenkymmentä. Viitisen paikoista on ollut sellaisia, jotka olisivat Laaksosen mukaan olleet hänelle erityisen sopivia. Vain yhden kerran hän on päässyt haastatteluun.

Ei voi vain naputella jotain sinne tänne, vaan pitää keskittyä antamaan jotain persoonallista ja merkitsevää. Johanna Laaksonen

Insinööri on kokenut useampaan kertaan, että työnantaja kokee hänen olevan liian kokenut tai ylikoulutettu. Samaa hän on kuullut muiltakin akateemisilta työnhakijoilta.

– Työnantaja saattaa sanoa, että ”olet tosi hyvä tyyppi, ottaisimme sinut mielellämme, mutta tämä paikka ei ole sinulle tarpeeksi haastava”. Joskus tekisi mieli jättää puolet kokemuksesta ja koulutuksesta kokonaan mainitsematta.

Laaksonen harmittelee sitä, että hyvin usein työpaikkailmoitukset ovat liian ympäripyöreitä. Niissä toivotaan esimerkiksi oma-aloitteisuutta tai kuvaillaan työtehtävät vain ylimalkaisesti. Tällöin työhakemuksestakin on vaikea tehdä kovin täsmällistä.

– Ilmoituksessa saatetaan hakea vaikkapa työntekijää, joka pystyy itsenäiseen työntekoon mutta on silti tiimipelaaja. Pystynhän mä molempiin, mutta kumpaa hakemuksessa tulisi korostaa.

Valmistuminen kauppatieteiden maisteriksi häämöttää jo keväällä. Se tietää paitsi helpotusta opintojen päättymisestä, myös lisää paineita työpaikan löytämiseen. Työhakemuksia syntyy kiivastuvalla tahdilla.

– En usko hakemusten suureen määrään. Työhakemuksen kirjoittaminen on kuitenkin henkisesti aika raskas prosessi. Ei voi vain naputella jotain sinne tänne, vaan pitää keskittyä antamaan jotain persoonallista ja merkitsevää.

Korkeakoulutettujen työttömyys laskee

Korkeakoulutettujen keskusjärjestön Akavan selvityksen mukaan korkeakoulutettujen työttömien määrä vähenee, joskin hidastuvaan tahtiin.

Viime vuoden lopussa korkeakoulutettuja työttömiä oli 36 000. Se oli yli 5 000 henkeä vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Akavan selvityksen mukaan vuonna 2018 selvää laskua oli etenkin filosofian maistereiden, diplomi-insinöörien ja sosiaalialan korkeakoulutettujen työttömyysluvuissa.

Keskusjärjestön mukaan korkeakoulutettujen työllisyyttä ovat parantaneet noususuhdanne ja työllisyyttä tukeneet poliittiset valinnat. Eniten viime vuonna on vähentynyt alle 30-vuotiaiden korkeakoulutettujen työttömyys.

Vaikka Akavan mielestä oikeita toimia onkin nähty, keskusjärjestö toivoo hallitusohjelmaan kevään vaalien jälkeen selkeitä kirjauksia työttömyyden vähentämisen keinoista.

Kolmessa vuodessa vain pätkätöitä

Kun Leo Syrjälä, 27, kertoi lähipiirilleen uranvalinnastaan, ei kukaan hämmästellyt. Syrjälän vanhemmat tapasivat toisensa aikanaan yliopiston matematiikan laitoksella.

Poika haaveili urasta salibandyn parissa, mutta totesi lopulta, etteivät edes valmentajan hommat taida tuoda leipää pöytään. Ammatti matematiikan opettajana alkoi tuntua luonnolliselle vaihtoehdolle.

Opettajaopinnoissa Turussa Syrjälää neuvottiin ottamaan matematiikan rinnalle myös toinen aine. Valinta osui kemiaan. Nyt nuori opettaja tietää, että sivuaineita olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kaksi.

– Kaikki avoinna olevat opettajanpaikat ovat sellaisia, joihin vaaditaan matematiikan lisäksi kemia ja fysiikka. Kummallista, että yliopistossa ei puhuttu tästä mitään.

Syrjälä onkin palannut koulun penkille juuri fysiikanopettajan pätevyyttä hakemaan. Kolmen vuoden aikana satunnaisia pätkätöitä on löytynyt silloin tällöin.

Juuri valmistuneena kun laittoi hakemuksia, ei pahemmin edes pyydelty kouluille haastatteluihin. Leo Syrjälä

– Totta kai jos lähtisi työn perässä vaikka Pohjois-Karjalaan, niin vakipaikkojakin olisi tarjolla. Meillä on kuitenkin koko tukiverkosto täällä Turussa.

Kahden lapsen isä kertoo, että pätkätyöläisen tulisi olla aina valmis lähtemään sijaiseksi. Joskus kaksi sijaisuutta menee päällekkäin. Jos jostakin paikasta joutuu kieltäytymään, ei samasta koulusta soiteta enää hevin uudestaan.

Nuori opettaja saa TE-palveluiden sähköpostit uusista, avoimista työpaikoista. Paras tapa työllistyä on tunkea jalkaa koulun oven raon väliin. Kun jonkin koulun systeemeihin pääsee sisälle, soitetaan sieltä helposti uudestaan.

– Työnhaku esimerkiksi pidempiin sijaisuuksiin selvästi helpottuu kokemuksen karttuessa. Juuri valmistuneena kun laittoi hakemuksia, ei pahemmin edes pyydelty kouluille haastatteluihin.

Syrjälän mukaan kuilu valmistumisen ja työnsaannin välissä kasvaa koko ajan. Hän toivookin, että yliopisto-opinnoissa puhuttaisiin paljon enemmän siitä, mitä opintojen jälkeen tapahtuu.

Historian opettajia on Suomessa työttöminä runsaasti, matemaattis-luonnontieteellisellä alalla opettajien tilanne on hieman valoisampi. Nyt Syrjälä tekee satunnaisia tuurauksia Ruskon Maunun koulussa. Unelmana olisi vakituinen virka matematiikan opettajana turkulaisessa yläkoulussa tai jossain lähikunnassa.

–Sieltä se kevät tulee ja opettajanpaikkoja tulee runsaasti jakoon. Taas on toivoa, että syksyllä pääsen vihdoin pysyviin töihin.

Juttua korjattu klo 10.49. Johanna Laaksonen on valmistumassa keväällä, ei syksyllä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta käsittelevä perustuslakivaliokunta on päättänyt ylimääräisen kokouksensa myöhään illalla kahdeksan tunnin istumisen jälkeen.

Perustuslakivaliokunnan tavoitteena oli optimisesti saada valmiiksi lausuntonsa sote-uudistuksesta maanantaina, mutta toisin kävi.

Valiokuntaneuvos Matti Marttunen kertoi medialle, että valmista ei tule maanantaina vaan asian käsittely jatkuu tiistaiaamuna yhdeksältä.

Ylen tietojen mukaan sote-lausunnossa on 75 sivua ja sitä luettiin ääneen. Pelkästään tähän meni neljä tuntia. Nyt ollaan menossa yleiskeskustelussa.

– Vielä on tosi paljon työtä tehtävänä, että saadaan tämä maaliin, valiokunnan jäsen Markus Lohi (kesk.) kommentoi maratonkokouksen jälkeen.

Lohen mukaan ollaan käytännössä vasta alkuvaiheessa ja asiaan voi mennä jopa koko viikko.

– Asiat etenevät koko ajan, mutta välillä se on hidasta, jos on erilaisia näkökulmia.

Kukaan muukaan ei uskaltanut luvata, että valmista tulisi tiistaina.

– Se on tietenkin aika haasteellista, koska siellä on muutakin kuulemista. Että nyt jumiutui kyllä. Meillä jäi kymmenen puheenvuoroa odottamaan, sinisten Matti Torvinen harmitteli.

Sillä, kuinka suuria muutoksia perustuslakivaliokunta edellyttää, on ratkaiseva merkitys, ehtivätkö sote-lait äänestettäväksi suureen saliin vielä tällä vaalikaudella.

Yle seurasi päivän käänteitä tässä artikkelissa.

Ahvenanmaan kysymys ratkaistiin

Sinisten Matti Torvisen mukaan valiokunta hyväksyi jo päivällä mietinnön Ahvenanmaan itsehallinnon rahoituksesta.

– Perustuslakivaliokunta edellyttää, että rahoituslaki käsitellään mahdollisimman nopeasti Ahvenanmaan maakäräjillä, Torvisen tiedotteessa sanotaan.

Kyse on siitä, että sote-uudistus heikentäisi toteutuessaan Ahvenanmaan rahoitusasemaa, ellei hallitus korjaa asiaa. Ahvenanmaan itsehallinto on suojattu perustuslailla.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) kommentoi sotea Brysselissä mennessään euroryhmän kokoukseen.

– Nyt täytyy malttaa vielä hetki. Tämä on nyt perustuslakivaliokunnan käsissä.

Orpon toivoi valiokunnalle työrauhaa.

– Parempi tehdä huolella työ, sillä kyse on nyt kuitenkin tunneista ja päivistä.

Osa jäsenistä myöhästyi junan takia

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie (vas.) antoi muutaman kommentin medialle saapuessaan kokoukseen. Lapintie arvioi, että odottavissa on pitkä päivä.

– Alkuiltaa ehkä, Lapintie arvioi mahdollista valmistumisaikaa.

Kokoukseen saapuivat ennen kello 12 muun muassa Ilkka Kantola (sd.) ja Kimmo Kivelä (sin.) sekä valiokunnan varajäsen Ben Zyskowicz (kok.).

– Nähtäväksi jää, kommentoi Zyskowicz, kun häneltä kysyttiin, miltä tilanne näyttää.

Vihreiden Ville Niinistöltä kysyttiin, tuleeko tänään valmista.

– En tiedä, hän vastasi lyhyesti.

Perustuslakivaliokunnan jäsenet Anna-Maja Henriksson (r.) ja Antti Kurvinen (kesk.) olivat myöhässä kokouksesta junan takia.

Kokouksen osallistujat poistuivat kello 13.30 aikaan lounas- ja kahvitauolle.

– Alkuverryttelyä, kuvailtiin Ylelle kokouksen alkua.

SDP:n Maria Guzenina kuvaili iltapäivällä kokouksen henkeä hyväksi.

Useita muutosesityksiä tulossa

Sen jälkeen, kun perustustuslakivaliokunta on saanut lausuntonsa valmiiksi, koko paketti palaa takaisin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, joka viimeistelee mietintönsä.

Vasta tämän jälkeen paketti voi mennä suureen saliin äänestettäväksi.

Ylen tietojen mukaan perustuslakiovaliokunnalta on tulossa useita ponsia eli pykälämuutosesityksiä. Ponsi tarkoittaa perustuslakivaliokunnan tapauksessa muutosesitystä, joka sote-valiokunnan on otettava huomioon, jotta lait voivat edetä normaaliin tapaan.

Ylen tietojen mukaan ponsi on tulossa ainakin asiakassuunnitelmasta ja EU-notifikaatiosta. Kyseessä ovat ongelmat, jotka ovat jo olleet tiedossa.

Ponsia on tulossa tiettävästi myös muista asioita, joita muun muassa valtiosääntöoppineet ovat tuoneet julkisuuteen.

Soten eteen liuta uusia vaikeuksia

Soten eteen on vuodenvaihteen jälkeen kasautunut koko ajan uusia vaikeuksia.

Sinisten kansanedustaja Maria Lohela loikkasi tammikuussa Liike Nyt -eduskuntaryhmään ja ilmoitti, ettei voi tukea uudistusta. Tämä tarkoittaa sitä, että hallituksella on enää niukin mahdollinen enemmistö sote-äänestyksessä: nyt kannat jakautuvat 100–99.

Lisäksi talouspolitiikan arviointineuvosto pitää uudistuksen säästötavoitetta epävarmana ja perustuslakioppineet ovat huomauttaneet kokonaisuudessa olevan yhä isoja ongelmia.

Myös Ahvenanmaan kysymys on noussut esille.

Oma kysymyksensä on se, ovatko yksityisessä vanhustenhoidossa paljastuneet ongelmat vaikuttaneet kansanedustajien sote-kantoihin.

Hallituksesta taas on vakuutettu, että sote ehtii suureen saliin äänestettäväksi ja että se saadaan maaliin.

Lisää aiheesta:

Hallitus sai luottamuksen äänin 99–88 – Opposition kysymys vanhusten hoidon huonosta tilasta ei kaatanut hallitusta, katso video

Sulamisvedet ovat aiheuttaneet pahoja reikiä maanteihin. Esimerkiksi Pirkanmaalla ilmaantui viikonloppuna ainakin kaksi vaarallista kuoppaa.

Moottoritien liittymässä Pitkäniemen kohdalla Nokialla oli asfaltissa vaurioita, joihin ajaessaan autojen renkaat ja vanteet rikkoutuivat.

Tässä kuopassa vahingoittui sunnuntaina illalla 17 ajoneuvoa ja vielä maanantaina yksi, kertoo rikoskomisario Anssi Köykkä Ylelle.

– En muista vastaavaa. Aiemmin on joskus tullut yksittäisiin autoihin vaurioita kuopista, Köykkä sanoo.

Kuopasta kertoi ensin Aamulehti.

Pirkanmaan ELY-keskuksen mukaan toinen vaarallinen kuoppa on Tampereella Linnainmaan rampissa. Pirkanmaan ELY-keskuksen yksikön päällikkö Heikki Ikonen sanoo, että molemmat kuopat on käyty paikkaamassa.

Molemmissa paikoissa on varoitusmerkit, mutta asiantuntija kehottaa autoilijoita olemaan varovaisia.

– Joudumme käyttämään pikapaikkausmassoja, joiden kesto on huono.

Reiät tulevat yllättävän nopeasti

Asfalttiin ilmestyy nyt reikiä, koska tiellä on paljon sulamisvesiä. Etelä-Suomessa sateet tulivat viikonloppuna vetenä, ja tämä sai tiet lainehtimaan.

Heikki Ikosen mukaan sulamisvedet aiheuttavat reikiä yllättävän nopeasti.

– Jos tiessä on pieni alkureikä, liikenne syö siihen isomman reiän. Kun sulamisvedet ovat liikkeellä, päällysteeseen syntyy hyvin nopeasti reikä.

Ikonen varoittaa ajamasta vesilammikoihin, koska niiden pohjassa voi olla myös reikiä.

– Tien reunat ovat jäässä notkopaikoissa ja vesi jää isoiksi altaiksi. Niitä kannattaa varoa, ettei joudu vesiliirtoon.

Varoituskolmio tielle

Yli kymmenen vahingoittunutta autoa on Heikki Ikosen mukaan todella korkea määrä.

– Mietin, miksi ei ole pystytty varoittamaan muuta liikennettä. Moottoritie on toki vaarallinen paikka pysähtyä.

Tieliikennelaissa on määritelty, että omaa turvallisuuttaan vaarantamatta pitää pyrkiä varoittamaan muuta liikennettä.

– Yksi hyvä tapa on jättää oma varoituskolmio reiän kohdalle, niin muut havaitsevat paikat, Ikonen sanoo.

Poliisin mukaan Nokian Pitkäniemen montusta varoitti kaksi varotuskolmiota. Reikiä oli ilmeisesti samalla kohdalla useampia.

Vauriot syntyivät ilmeisen nopeasti, koska paikalla oli muun muassa hinausta odottamassa poliisipartion raportin mukaan vielä 16 autoa.

Myös jäätyminen vaurioittaa tietä.

– Vesi laajenee jäätyessään ja murentaa päällystettä. Liikenne syö nopeasti reiän, Heikki Ikonen sanoo.

Onko keväällä odotettavissa suuria routavaurioita?

– Se riippuu siitä, miten kevät lähtee liikkeelle ja miten lumet sulavat. Jos on kirkasta, tuulista ja aurinko paistaa, haihtuminen on kovaa, eikä vesiä niin kerry.

Autoilija voi hakea korvauksia

Tarpeeksi huono tien kunto oikeuttaa korvauksiin vahingon sattuessa.

Autoilijat voivat hakea korvauksia ELY-keskukselta. Vahingot käsitellään tapauskohtaisesti Lapin ELY-keskuksessa, ja siellä arvioidaan, mikä on tienpitäjän vastuu.

Korvauksia voi hakea netissä ELY-keskuksen sivuilla.

Lue lisää:

Kuoppa tiessä ja rengas puhki: Kuka korvaa?

Rikoitko autosi routareikään? Tee näin – voit saada korvausta

Sateiden tekemät kuopat kummittelevat sorateissä koko talven

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista perunaviikkoa. Suo siis hetki ajatuksistasi perunalle. Voisiko tämä vaatimaton mukula tehdä paluun lautasellesi?

Makumaailmoissa on mistä valita, raaka-aine on edullista ja helposti jäljitettävää. Peruna on myös todellista ilmastoruokaa.

On monta syytä arvostaa perunaa, vakuuttaa Suomen siemenperunakeskuksen toimitusjohtaja Paula Ilola.

– Peruna sopii melkein kaikille. Se on gluteeniton, aniharva on sille allerginen ja siitä voi tehdä niin suolaista kuin makeaa syötävää. Perunaa viedään myös maailmalle ratkaisemaan ruokahuolto-ongelmaa.

Listasimme neljä syytä, miksi peruna on nyt pop!

1. Peruna on vähäkalorinen

Perunan ravintoarvot vaihtelevat hieman lajikkeesta riippuen, mutta joitakin yleistyksiä voi tehdä.

Peruna sisältää paljon vettä, joten se on vähäkalorisempaa kuin vastaava määrä vaikkapa riisiä tai pastaa. Sata grammaa perunaa sisältää noin 63 kcal, pasta 95 kcal ja riisi 135 kcal.

Suuren vesipitoisuutensa ansiosta peruna sisältää myös vähemmän hiilihydraattia kuin pasta tai riisi.

– Peruna pitää nälkää paremmin kuin sama määrä pastaa, tietää Ilola.

2. Peruna on lähes rasvaton

Peruna on kolesteroliton ja lähes rasvaton. Lisäksi potuista löytyy erilaisia vitamiineja ja antioksidantteja, kuten c-vitamiinia ja kaliumia. Perunoiden proteiini on ravitsemuksellisesti hyvälaatuista.

Värillisissä perunoissa on paljon flavonoideja, niitä samoja joita esimerkiksi mustikoista löytyy.

– Maltoltaan värilliset perunat sisältävät huomattavasti flavonoideja, Ilola kertoo.

Iso osa ravintoaineista on perunan kuorissa, joten niiden syömistä kannattaa harkita.

3. Perunalla on pieni hiili- ja vesijalanjälki

Perunan hiilijalanjälki on alhainen, jos vertaa esimerkiksi riisiin tai vehnään. Hiilijalanjälki mittaa sitä, kuinka paljon tuote aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä elinkaarensa aikana.

Myös perunan vesijalanjälki on pieni. Vesijalanjälki mittaa sitä, kuinka monta litraa vettä tarvitaan yhden perunakilon tuottamiseen. Esimerkiksi omenat ja riisi häviävät tässä kisassa perunoille selvästi.

Eikä tässä kaikki: myös perunan fosfaattijalanjälki on alhainen. Tämä jalanjälki mittaa tuotteen rehevöittävää vaikutusta. Peruna pääsee tässäkin pieniin lukemiin. Tuorepainokiloa kohden perunan arvo on 0,1 - 0,4 g ekvivalenttista fosfaattia. Kotimaisesta vehnästä valmistetun pastan vastaava arvo on 1,8 g.

4. Perunaa voi viljellä missä vaan – jopa ilmassa!

Perunan viljely onnistuu kotioloissa helposti, esimerkiksi multapussissa tai ämpärissä.

Mutta aina perunan viljelyyn ei tarvita edes multaa. Perunaa voi kasvattaa pelkässä ilmassa eli aeroponisesti.

Alunperin Nasan kehittämä suljetun tilan kasvatus on otettu käyttöön Tyrnävällä, jossa siemenperunoita kasvatetaan kesällä kasvihuoneessa.

Viime kesänä Ylistarolla kasvatettiin ilmassa ensimmäistä kertaa myös ruokaperunaa.

Parhaillaan aeroponisen perunan talvikasvatusta tutkitaan Urban Farming -projektissa Metropoliassa.

Voiko tällä tekniikalla kasvattaa tulevaisuudessa ruokaa kaikille?

– Ilman muuta. Ilmaperuna sopisi kasvatettavaksi esimerkiksi kerrostalojen lämpöhuoneissa ympäri vuoden. Ajatella, jos kerrostalo voisi kasvattaa omat perunansa, se olisi todellista ilmasto -ja lähiruokaa.

Kiinalaiset taas koettavat parhaillaan kasvattaa perunaa kuussa.

Jos viljelyyn sopiva maa joskus loppuu, perunaa löytynee lautaseltamme siitä huolimatta.

– Perunasta saa vähällä vaivalla ison sadon ja sitä viedään jo nyt kolmansiin maihin ratkaisemaan ruokahuolto-ongelmaa.

Sen lisäksi, että peruna on superfoodia, se taitaa olla myös supersankari!

Puoli seitsemän kertoo perunasta tässä:

11.2. kello 19:08 korjattu haastateltavan ammatti.

Kaksi ihmistä on kuollut kahden henkilöauton kolarissa valtatiellä 28 Kannuksen Yliviirteellä maanantaina.

Kokkolan suunnasta tullut henkilöauto oli lähtenyt toistaiseksi tuntemattomasta syystä heittelehtimään ja törmännyt Kannuksen suunnasta tulleeseen henkilöautoon.

Kannuksen suunnasta tulleen henkilöauton kuljettaja ja etupenkillä turvaistuimessa istunut lapsi saivat surmansa. Muut osallisina olleet kärsivät eriasteisista vammoista.

Tien pinta oli tapahtumahetkellä jäinen. Alueella on 80 kilometrin rajoitus.

Onnettomuus sattui maanantaina puolenpäivän jälkeen.

Onnettomuuspaikalla oli pelastustöiden aikana käytössä vain yksi ajokaista. Jälkiraivaus saatiin tehtyä ennen kello 16:ta.

Nuorten maksuttomasta ehkäisystä on puhuttu jo vuosia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Väestöliitto ovat suositelleet sitä pitkään, mutta edelleen vain viitisenkymmentä kuntaa tarjoaa nuorille ilmaisen ehkäisyn.

Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä äänesti viime vuoden lopussa, ettei maakunnan nuorille tarjota ilmaista ehkäisyä.

Naapurimaakunnan tarina on iloisempi – Kanta-Hämeen nuoret saavat ehkäisyn maksutta kaikissa kunnissa paitsi Hattulassa.

Nuorten kanta on selkeä: ilmainen ehkäisy on yhdenvertaisuuskysymys.

– Ei pitäisi tulla sitä, että on noloa hakea kortsuja tai muuta, sanoo parikymppinen opiskelija Elina Kervinen Lahdesta.

Ilmainen ja kaikille nuorille kuuluva ehkäisy tekisi asiasta helposti lähestyttävän, jos seksistä ei esimerkiksi puhuta kotona.

– Kaikilla ihmisillä on oikeus saada suojaus, harrastaa seksiä ja nauttia siitä, Katriina Ruotsalainen ajattelee.

Joka viides kasi- ja ysiluokkalainen harrastanut seksiä

Maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen nuorille olisi hyvin tärkeää, ajattelee Hämeen ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen koordinaattori Sari Mäki. Hän on koulutukseltaan erityistason seksuaaliterapeutti ja terveydenhoitaja.

Mäki muistuttaa, että vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tulosten mukaan noin joka viides kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalainen on aloittanut seksin.

– Mielestäni oli huolestuttavaa, että 8.–9.-luokkalaisista pojista 12 prosenttia ei ollut käyttänyt ehkäisyä ollenkaan viimeisessä yhdynnässä. Tytöillä se vastaava osuus oli vähän yli kymmenen prosenttia, painottaa Mäki.

Maksuttomat pitkäaikaiset ehkäisykeinot, kuten hormonikapselit tai hormonikierukka, ovat naisten ehkäisykeinoja. Seksuaaliterapeutti toivoo, että maksuton ehkäisy olisi aina sekä poikien että tyttöjen asia ja että kondomeja jaettaisiin nuorille.

– Kondomit ovat ainut poikien ehkäisykeino ja se on ainut väline, joka suojaa myös seksitaudeilta, muistuttaa Mäki ja kannustaa nuoria tuplaehkäisyyn.

Ilmaisen ehkäisyn jarruna raha ja tabut

Keskustelu nuorten maksuttomasta ehkäisystä tuntuu kuitenkin jakavan voimakkaasti mielipiteitä. Syynä on tavallisimmin raha. Maksuton ehkäisy on sitä tarjoavalle kunnalle tai kuntayhtymällä rahareikä, mutta kauaskatseinen näkee siinä säästöä.

Ilmaisen ehkäisyn maakunnassa Kanta-Hämeessä tehtiin vuonna 2017 noin 250 aborttia – Päijät-Hämeessä liki sata enemmän. Pitkäkestoinen hormonaalinen ehkäisy maksaa 100–150 euroa. Kanta-Hämeessä abortin hintalappu on 200–1 900 euroa.

Tilastojen mukaan 20–24-vuotiaat naiset tekevät eniten abortteja. Alan asiantuntijat painottavat, että nuorille tarjottava maksuton ehkäisy ei ole vain keino säästää aborttikustannuksissa.

– Abortti ei voi olla vaikuttamatta ihmiseen jollain tasolla, vaikka se olisi tarkoin harkittukin. Tässä kannattaa miettiä asioita pidemmälläkin tähtäimellä, että kyllä maksuton ehkäisy siinä mielessä on parempi vaihtoehto, pohtii koordinaattori Sari Mäki.

Mielipiteet ilmaisesta ehkäisystä jakautuvat myös siksi, että ajatuskin nuorten seksistä nostaa yhä monen aikuisen karvat pystyyn.

– Osa vanhemmista saattaa jopa miettiä, että aikaistaako se nuorilla seksisuhteiden aloittamista, Sari Mäki sanoo.

Lahtelainen nuoriso-ohjaaja Einari Toiviainen ajattelee samoin kuin Mäki: jotkut uskovat ilmaisen ehkäisyn kannustavan nuoria petipuuhiin turhan aikaisin. Itse hän ei väitettä täysin osta.

– Vaikka onhan se ihan tottakin, että siinä vaiheessa voi alkaa kokeilemaan ja tutustumaan itseensä ja toiseen.

Seksuaalikasvatusta enemmän?

Koordinaattori Sari Mäki painottaa, että seksuaalikasvatus on yksi koulun ja vanhempien tärkeimpiä tehtäviä. Siihen olisi syytä panostaa yhä enemmän. Koulujen kannattaa satsata opettajien seksuaalikasvatusosaamiseen ammatillisella lisäkoulutuksella.

– Kun annetaan oikeaan aikaan oikeanlaista tietoa, niin se edesauttaa sitä, että nuori pystyy itse tekemään valintoja oman seksuaaliterveytensä parhaaksi, miettii Mäki.

Oli se sitten irto- tai seurustelusuhde, niin osattaisiin ottaa huomioon myös toinen osapuoli – että siinä on kaksi ihmistä. Elina Kervinen

Nuoriso-ohjaaja Einari Toiviainen työskentelee 10–18-vuotiaiden kanssa. Hänen mukaansa monella nuorella on pornon takia pahasti vinoutunut kuva seksistä. Sen rikkoutuminen on shokki.

– Joillekin se on kuin kertoisi, ettei joulupukkia ole. Käsitykset voivat olla todella vääristyneitä.

Elina Kervisen mielestä seksuaalikasvatuksessa pitäisi käsitellä enemmän sitä, kuinka intiimiä seksi on.

– Oli se sitten irto- tai seurustelusuhde, niin osattaisiin ottaa huomioon myös toinen osapuoli – että siinä on kaksi ihmistä.

Lue lisää:

Vantaalla teiniraskauksista hävisi kolmannes ilmaisen ehkäisyn myötä – Lääkäri: "Toivon todella, että ihmisillä olisi halu tarkastella tätä asiaa" Ilmainen ehkäisy voisi vähentää abortteja ja niistä koituvia kuluja – vain 35 kuntaa herännyt asiaan, vaikka Väestöliitto suositellut kymmenen vuoden ajan

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on tyrmistynyt. Vanhustenhoitoskandaalin likaisimmat temput ovat todennäköisesti melko pian hänen virastonsa työpöydillä tutkittavana. Poliisi on jo käärinyt hihansa.

– Poliisi on aloittanut omia selvittelytöitään. Jos sieltä ilmenee jotakin rikokseen viittaavaa, olemme luonnollisesti läheisessä yhteistyössä poliisin kanssa.

Tutkittavaa riittää. Heitteillepano, pahoinpitely, kuolemantuottamus. Ja paljon, paljon muuta.

– Minä olen hyvin surullinen siitä mitä saan lukea. On kyse yksittäisistä inhimillisistä ihmisistä. Kuka tahansa lähimmäisemme voisi olla siellä se yksin hylätty vanhus.

Poliisi selvittelee myös petosrikosten mahdollisuutta.

– Jos annetaan tahallaan jotakin väärää tietoa hyötymistarkoituksessa – niin silloin tietysti rikosoikeuden puolella herää helposti epäilys, että kyse voisi olla myös petoksesta.

Viime päivinä on puhuttu paljon haamuhoitajista ja akuankkahoitajista. Kuka sellaisista työaikakirjanapitoon tehdyistä merkinnöistä joutuu jalkapuuhun? Se työoloja vääntävä ihmisparka – vai kenties myös jokin ihan muu?

– Kyllä siinä on katsottava läpi ihan koko firman päätöksentekoketju. Kuka antoi käskyn lainvastaiseen tekoon, ketkä olivat siinä avustamassa tai ainakin sitä läpi sormien katsomassa?

Sote-palvelut on suuri korruptioriskin ala. Giganttiset rahat, viidentonnin virkamiehet ja olematon valvonta.

– Kun liiketoiminnasta ja suurista rahoista on kysymys, ihminen on kiusauksille altis.

Onneksi Suomessa ei ole korruptiota... Vai onko?

– Kyllä korruptiota on Suomessakin, ikävä kyllä. Usein se vain on vaikeasti todistettavaa rakenteellista korruptiota, hyvä veli -verkostoja ja sen sellaista.

Lue lisää:

Hoivayhtiö Esperi Caresta jätetty kaksi tutkintapyyntöä poliisille

Usean sadan neliömetrin suuruisen vanhan peltisen tehdashallin katto on romahtanut Kuusankosken keskustan lähellä Kouvolassa.

Romahduksesta ei ole aiheutunut henkilövahinkoja, mutta hallin sisällä on autoja ja muuta tavaraa. Koska halliin ei tässä vaiheessa voi mennä, niin vielä ei tiedetä, kuinka monta autoa hallissa on ja kuinka niiden on käynyt.

– Niitä ei voi sieltä turvallisesti ottaa. Osa on saattanut vaurioitua, osa ei. Se pitää purkamisen yhteydessä tyhjentää, kertoo Kymenlaakson pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Mika Ruokolainen.

Ruokolainen arvelee, että katto on romahtanut painavan lumen alla.

– Todennäköisesti. Nyt on ollut suojakelejä eikä kattoja ole tyhjennetty ja tämäkin on laaja halli.

Rakennus on hyvin loivaharjainen, melkein tasakattoinen. Sen katolla on sateiden jäljiltä vajaat puoli metriä hyvin märkää lunta.

Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtori ja tiimivastaava Tero Lämsä oli tietämättään sisäilma-altistunut sekä opiskellessa että töissä.

– Kymmenen vuotta sitten oireet räjähtivät. Päänsärkyä, väsymystä, nenäverenvuotoa ja tulehduskierteitä, Lämsä kuvailee.

Lämsän työpaikka on viimeiset kolme vuotta ollut vanha paperitehdas Jyväskylän Kankaalla. Sen massiiviset tiiliseinät ovat ehtineet vuosikymmenten vieriessä imeä itseensä yhtä sun toista luovutettavaksi sisäilmaan.

Mutta Lämsä ei oireile.

– Eikä kenelläkään muullakaan meidän porukastamme ole täällä tullut mitään oireita, hän sanoo.

Vanhaa tehdasta on korjattu kapseloimalla. Kapselointi tarkoittaa sitä, että vaurioitunut rakenne ympäröidään kaasutiiviisti kerroksella, joka ei päästä sisäilmaongelmien aiheuttajia lävitseen.

Koko talo kapseliin

Jyväskyläläisessä arvorakennuksessa tehdään parasta aikaa peruskorjausta. Suojellun rakennuksen tiiliseinien laasti on mikrobivaurioitunut. Seinien purkaminen taas tarkoittaisi koko talon purkamista.

Remontissa on päädytty siihen, että koko talo kapseloidaan. Lopputuloksena talon kaikkia sisäpintoja peittää kaasua läpäisemätön kalvo.

– Välipohjan rakenteet pinnoitetaan, sen jälkeen vedetään ulkoseinät sisäpuolelta ja kattorakenteet. Näin ongelma suljetaan ulkoseinän rakenteeseen, kertoo VRP Keski-Suomi Oy:n rakennusmestari Jari Hellman.

Kaasutiivis kapselointi tarkoittaa myös sitä, että rakennuksessa ei sen jälkeen ole ilmavuotoja.

– Kaikki ilma tulee koneella ja menee koneella. Rakenteesta ei tule ilma lävitse, Hellman sanoo.

Suuri kiinteistöomistaja suhtautuu varovaisesti

Jyväskylän kaupungin Tilapalvelu hallinnoi satoja rakennuksia, joilla on pinta-alaa yhteensä yli puoli miljoonaa neliometriä. Siellä kapselointiin suhtaudutaan varovaisesti.

– Tavoittelemme yleensä noin 30 vuoden elinkaarta. Siksi mieluummin poistamme kaikki mahdolliset riskitekijät kiinteistöistä, Tilapalvelun rakennuttamispäällikkö Tuija Lepistö sanoo.

Se ei tarkoita, etteikö Jyväskylä käyttäisi kapselointia.

– Jos ei muulla menetelmällä pystytä rakennetta korjaamaan. Sellaisia voivat olla esimerkiksi kantavat rakenteet tai maanvaraiset laatat, Tilapalvelun kiinteistöpäällikkö Petteri Kontro sanoo.

Koska kaupungilla on paljon kiinteistöjä, myös kapselointeja on tehty.

– Määrät eivät ole kovin suuria, mutta käsitykseni mukaan kapseloinnit ovat toimineet, Kontro sanoo.

Jyväskylän kokoisessa kaupungissa peruskorjataan jatkuvasti. Isoksi luonnehdittavia peruskorjaushankkeita on joka vuodelle.

– Yleensä jokaisessa hankkeessa tulee joku kohta, jossa harkitaan kapselointia. Käytämme asiantuntijoita, ja kapseloimme tarvittaessa, Lepistö sanoo.

Asumisterveysliitolle tuttu menetelmä

Asumisterveysliitto AsTe ry:lle kapselointi on tuttu menetelmä, eivätkä siihen liittyvät kokemukset ole hyviä.

– Meihin otetaan yhteyttä silloin, jos ihmisille on tullut sisäilmasta terveysoireita, liiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö sanoo.

Rämön näkemys kapseloinneista on selkeä.

– Jos puhutaan homeiden, mikrobien ja kaasumaisten epäpuhtauksien kapseloinnista, niin se on kyllä täyttä puppua.

Rämö kertoo nähneensä niin monta epäonnistunutta kohdetta, ettei hän usko kapseloinnin toimivuuteen. Hänen mielestään rakennukset pitäisi aina korjata uusimalla rakenteet.

– Kaikki rakennukset on mahdollista korjata. Kyse on siitä, halutaanko niin tehdä, hän sanoo.

Kapselointi on käsityötä

Kapselointipinnoite levitetään käsipelillä: telalla ja siveltimellä. Kerroksia on useita. Se saattaa tarkoittaa lukemattomia neliöitä seinää, lattiaa ja kattoa – sekä erilaisia läpivientejä, kulmia, nurkkia ja kolosia.

Jotta kapselointi toimisi, niiden on kaikkien oltava tiiviitä.

– Tuotteet sinällään ovat pitkälle kehitettyjä, ja niillä on pitkä takuu. Sen lisäksi työn pitää olla hyvin suunniteltu, tehty ja valvottu. Silloin kaikki toimii, Kontro sanoo.

Työmaalla valvonta lähtee siitä, että työtä seurataan. Sen lisäksi tehdään pinnoitepaksuuden mittauksia ja kaasunpitävyyttä tarkastetaan muun muassa merkkisavuilla.

– Kapseloinnin toimivuutta pitää seurata myös jälkikäteen. Rakenteessa oleva ongelmahan ei ole kapseloinnilla minnekään poistunut, Kontro muistuttaa.

Halvempaa kuin purkaminen

Rakenteen purkamiseen ja uudelleenrakentamiseen verrattuna kapselointi on Petteri Kontron mukaan huomattavasti edullisempaa.

Etenkin kaupallisilla toimijoilla euro konsulttina saattaa johtaa saneerausten tekemiseen entistä enemmän kapseloimalla.

– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kapselointia pitää käyttää harkiten. Me mieluummin pelaamme varman päälle kuin jätämme riskitekijän rakenteeseen kenties kymmeniksi vuosiksi. Mutta meillä ei olekaan tulospaineita, sanoo Tuija Lepistö.

Kapselointia onkin verrattu viemäriremonteissa käytettäviin pinnoituksiin ja sukituksiin. Niissäkään vanhaa rakennetta ei pureta pois, vaan tavalla tai toisella korjataan toimivaksi.

Ei sama kuin tiivistyskorjaus

Kapseloinnin kanssa työskentelevät nostavat usein esiin sen, että kapselointi sekoitetaan tiivistyskorjauksiin. Tiivistyskorjaukset ovat hyvin yleisiä, kapseloinnit eivät.

Tiivistyskorjauksissa pyritään rakennuksen ilmanvaihdon parempaan hallintaan. Niiden tarkoitus on etsiä ja korjata rakennusten ilmavuotoja niin, ettei ilma kulje sellaisista paikoista, joista sen ei haluta kulkevan.

Riippuen siitä, millainen kapselointi rakennuksessa toteutetaan, se voi tarkoittaa myös tiivistyskorjausta. Ilmavuotojen tiivistäminen ei kuitenkaan ole kapseloinnin tarkoitus, vaan kapseloinnilla pyritään korjaamaan sisäilmaongelmat eristämällä haittalähde sisäilmasta.

Kapselointia tehdään monella tavalla

Kapselointi ei ole yksi yhtenäinen menetelmä. Periaate on aina sulkea vaurioitunut rakenne kaasutiiviisti, mutta käytössä on lukuisia materiaaleja ja sitäkin kautta erilaisia tapoja toteuttaa kapselointi.

Jos kapseliin suljetaan esimerkiksi maanvarainen betonilaatta, joka saa kosteutta alapuolella olevasta maasta, laatta saa kosteutta edelleen. Vaikka kosteus ja sen aiheuttamat ongelmat eivät enää pääse laatasta suoraan sisäilmaan, kosteus voi nousta laatasta seiniin, ja sisäilman ongelmat palata sitä kautta.

Kapselointeja toteutetaan myös erilaisissa laajuuksissa ja eri tarkoituksiin. Useimmissa kapseloinneissa on ollut kyse siitä, että kapseliin suljetaan vain jokin tietty hankalasti purettava rakenne.

Asumisterveysliiton Rämön mukaan kapseloinnin laajuudella on suuri vaikutus onnistumiseen.

– Jos ylisilloitetaan seinät, lattiat ja katto - kaikki rakenteet, niin tilahan on umpio. Kyllä se ainakin alkuun toimii, hän sanoo.

Joskus kapseloinnilla haetaan väliaikaista ratkaisua ennen perinteistä peruskorjausta.

– Jos suunniteltu elinkaari ei ole kovin pitkä, myös kapseloinnissa onnistuminen on helpompaa, sanoo Petteri Kontro.

Pidemmän aikavälin tieto puuttuu

Huolena kapseloinnissa on juuri elinkaari: kuinka kauan kapselointi pysyy ehjänä ja toimii? Kapseloinnin elinkaaresta ei ole tietoa, koska kapselointi nykymuodossaan on niin uutta.

Suuri kiinteistö- ja rakennusalan konsultti Vahanen, joka kyllä tuntisi tutkimukset, viittaa tiedon puutteeseen esimerkiksi lausunnossaan (pdf) Vantaan Tikkurilan kirkon kunnostamisesta näin: "kapselointikorjausten toimivuudesta pitkällä aikavälillä ei ole riittävästi tutkimustietoa".

VRP Keski-Suomen Jari Hellman uskoo nykyisten kapselointiaineiden kestävyyteen.

– Kuka näistä osaa varmuudella sanoa, mutta eiköhän tämä sen 50 vuotta kestä.

Jyväskylän Tilapalvelun Tuija Lepistö taas epäilee.

– Lähtökohtana on se, että pyrimme Terve Talo -rakentamista noudattamaan, pelaamme varman päälle ja poistamme kaikki haitalliset rakenteet sen sijaan, että jättäisimme riskitekijän rakenteeseen vaikka 30 vuodeksi.

Asumisterveysliiton Rämön näkemys on negatiivinen.

– Ne ovat olleet lyhytikäisiä, ja minulla on enemmän kokemusta epäonnistuneista kuin onnistuneista hankkeista.

Omakotitalon seinään nojaa lumilapio. Holger Sjögrenin aamupäivä on kulunut lumitöissä eikä silakkaa troolatessa. Siihen on nykyään aikaa, sillä hän käy kalastamassa enää kerran viikossa.

– Kävisimme enemmänkin, mutta markkinat eivät vedä. Kaupaksi menee vain se, minkä itse myy, harmittelee Sjögren.

Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä Holger Sjögren on kalastanut silakkaa koko ikänsä. Sjögren syntyi Pyhtään Koukkusaaressa, jonka lähes kaikki asukkaat olivat kalastajia. Saaressa oli 1930–40-lukujen taitteessa noin 60 asukasta. Pieni poika oli usein mukana rysillä. Saaliina oli pääasiassa silakkaa ja vähän suomukalaa.

– Siitä jäi kipinä, kun pikkupoikana kuuntelin rannalla kuulamoottoreiden ja Wikström-moottoreiden jytinää. Koukkusaari oli maailman paras paikka elää ja viettää lapsuutta.

Olen valinnut maailman parhaan ammatin. Holger Sjögren

Saari oli varsin suljettu yhteisö, mutta lapset kävivät koulua mantereen puolella. Toiset Sjögrenin tavoin Pyhtään ruotsalaista koulua ja toiset suomalaista koulua. Kun Koukkusaaren oma koulu valmistui, ehti Sjögren käydä siellä viimeisen kouluvuotensa vuonna 1951. Opettaja patisti 12-vuotiasta Sjögreniä opettajaseminaariin.

– Opettajan ura unohtui, kun troolarit ja tukkihinaajat ajoivat Koukkusaaren ohi halkolasteineen. Olen valinnut maailman parhaan ammatin silakan troolikalastajana.

Niinpä Sjögren jäi Koukkusaareen.

Kohtalokas räjähdys

Kalastus toi leivän pöytään ja vähän leivänpäällistäkin, vaikka pahimpina talviaikoina joutuikin käymään metsätöissä. Lohisiimakalastus toi sitten vielä vähän lisätuloja.

Sitten tuli syksy 1960, jota Sjögren ei unohda. Silloin hänen ensimmäisen troolarinsa kannella tapahtui räjähdys, joka maksoi ihmishengen.

Sjögren oli kalastamassa isänsä, setänsä ja erään neljännen koukkusaarelaisen kanssa, kun kannelle nousi troolin mukana outo esine. Se räjähti kannella ilmeisesti moottorin tärinän voimasta.

– Kansirakenteet hajosivat ja setäni tippui mereen. Setä menehtyi räjähdyksessä ja minullekin kävi pahasti. Sain sirpaleita pitkin kehoa ja olin viikon sairaalassa.

Aluksen miehet saivat kuitenkin satamaan omin voimin. Sjögrenin isä ja neljäs miehistön jäsen selvisivät ehjin nahoin. Troolari korjattiin ja parin kuukauden päästä onnettomuudesta kalastus jatkui.

Setä menehtyi ja minullekin kävi pahasti. Holger Sjögren

Sjögren muistelee, että sinä talvena tuli paljon kalaa. Keväällä hän vaihtoi uuteen isompaan troolariin.

– Onnettomuus oli kova paikka, mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt. Sitä vain jatkettiin töitä, sanoo Sjögren.

Räjähtänyt esine oli miehille aivan tuntematon. Myöhemmin selvisi, että esine oli raivauseste. Miinanraivaamisen estämiseksi tai hidastamiseksi oli sodan aikana erilaisia menetelmiä. Raivauskalustojen tuhoamiseen käytettiin joko räjähtäviä tai leikkurilla toimivia raivausesteitä.

– Eivät siitä esineestä tienneet vanhemmat miehetkään, jotka olivat olleet sodassa.

Koti-ikävää

Sjögren troolasi silakkaa Koukkusaaren ympäristössä yhdessä veljiensä kanssa, mutta hänen kalastusmatkansa suuntautuivat myös kauemmas. Kun tehtaat alkoivat saastuttaa vesiä ja saaliit pienenivät lähialueilla, Sjögren reissasi kalaan Pohjanlahdelle, Itämerelle ja Suomenlahdelle.

Koukkusaaresta mantereelle Kotkaan mies muutti vuonna 1964, kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Kalastusmatkat saattoivat olla kuukaudenkin mittaisia. Koti-ikävä ehti iskeä moneen kertaan. Ensimmäiset päivät poissa kotoa olivat aina vaikeita, mutta sitten siihen tottui.

– Asuimme troolarissa ja soitimme radiopuhelimella kotiin. Soittoaika piti valikoida tarkoin, etteivät kaverit kuulleet ihan kaikkia puheita, myhäilee Sjögren.

Miehistöä aluksella oli kerrallaan kolme tai neljä henkeä, ja niille muodostui oma yhteisönsä. Miehet kalastivat, kuuntelivat radiota ja kävivät kaupassa, kun olivat maissa. Yhdessä soittaminen oli yksi tapa viettää aikaa.

– Minulla oli huuliharppu ja kaverilla haitari. Myrskyisinä päivinä saaren rannalla sitten joskus musisoitiin.

Merellä tiiviissä yhteiselossa syntyi myös hyviä ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Kalastuksen loppu

2000-luvun alussa koukkusaarelaisten elämä muuttui. Maa- ja metsätalousministeriö kielsi kirjolohien ruokkimisen silakalla. Kiellon takana olivat eläinlääkintäviranomaiset, jotka pelkäsivät kalatauteja. Silakasta alettiin tehdä kalajauhoa, jota käytetään rehuna.

– Koukkusaarelaisten kalastus loppui siihen. Ei ollut enää mitään paikkaa, mihin niitä silakoita olisi laittanut, sanoo Sjögren.

Silakan pyytämistä jatkoivat vain Sjögren ja hänen veljensä.

Minä ihmettelen, miten ihmiset viitsivät mennä seitsemäksi töihin ja tulla viideltä kotiin. Holger Sjögren

Ammattikalastajat ovat yksi toisensa jälkeen lopettaneet Itäisellä Suomenlahdella. Sjögrenin aluksilla on ollut viime vuosina kesäkisällejä, mutta jatkajia ei tunnu löytyvän. Hänen kaikki kolme lastaan kalastivat isänsä aluksella opiskelujen lomassa, mutta kukaan ei jäänyt alalle.

Kalastajan ammattia pidetään raskaana ja olosuhteita huonoina. Sjögren on eri mieltä.

– Muuta maailmaa ei ole kuin meri! Minä ihmettelen, miten ihmiset viitsivät mennä seitsemäksi töihin ja tulla viideltä kotiin. Että miten ihmiset voivat pärjätä niin tylsällä elämällä.

Veitsi näkyi neljän metrin syvyydestä

Silakkaa on Sjögrenin mukaan nyt meressä enemmän kuin koskaan. Hän käy troolaamassa kerran viikossa edelleen, vaikka eläkkeellä onkin. Yksi ystävistä luopui omasta silakanpyyntikiintiöstään ja antoi sen Sjögrenille. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kerrotaan, että itäisellä Suomenlahdella on enää kaksi silakantroolaajaa: Sjögren ja häntä hiukan nuorempi Hannu Lanki.

– Alle tonnin saaliin saa hyvin kaupaksi eikä se rasita kiintiötä niin kovin. Jos kauppa kävisi ja olisi isommat kiintiöt, voisi hyvin kalastaa kymmeniä tonneja päivässä, selventää Sjögren.

Kalastaja on yhtä luonnon kanssa. Vuosikymmeniä merellä työskennellyt ei voi olla huomaamatta ympäristön tilan muutoksia. Sjögren on huomannut, että rantavedet ovat nykyään puhtaampia, mutta ulkomerellä vesi on sameaa.

– Jos Suursaaren kohdalla pudotti sotavuosina veitsen veteen, se näkyi neljän metrin syvyydestä. Vielä 1960- ja 70-luvuillakaan ei trooli likaantunut ollenkaan ja nyt se on täynnä limaa ja saasteita.

Vaikka kalan kulutus on kasvanut, silakkaa syödään entistä vähemmän. Suurin osa siitä meneekin rehuksi. Sjögren toimittaa silakkaa muun muassa Kotkan akvaariotalo Maretariumiin kalojen ruoaksi.

– Toisaalta kyllä Kotkassa ihmiset syövät vielä silakkaa. Rannassa kauppa käy vielä niin hyvin, ettei uskoisikaan.

Silakkayllätys

Holger Sjögren on tuttu näky myös Helsingin silakkamarkkinoilla. Palkintojakin on tullut. Vuonna 2013 hänen rosepippurisilakkansa palkittiin vuoden silakkayllätyksenä.

Aina ei ole kuitenkaan silakkamarkkinoilla käyty. Kun tehtaat likasivat rantavesiä, saaliit olivat todella pieniä.

– Syksyn saalis saattoi olla sata tai kaksisataa kiloa. Aloin käydä silakkamarkkinoilla silloin, kun silakasta piti saada parempi hinta, jolla pärjäisi koko talven.

Troolareita on Sjögrenillä on ollut yhteensä parikymmentä. Viimeisin, 13-metrinen Inter, odottelee isäntäänsä Kuusisen satamassa. Mikä vetää kahdeksankymppistä miestä edelleen merelle silakanpyyntiin?

– Se on se mieltymys siihen kalastukseen ja työhön ja kaipuu sinne merelle, että ainakin kerta viikkoon sinne on päästävä, sanoo Sjögren.

Koukkusaarikaan ei ole unohtunut, siellä on edelleen kesämökki. Holger Sjögren kaivaa huuliharpun esille ja alkaa soittaa. Laulun nimi on Tähti ja meripoika. Se kertoo merimiehen ja kalastajan koti-ikävästä.

Hyönteisten määrän nopea romahdus on johtamassa koko ihmiskuntaa uhkaaviin seuraamuksiin, ilmenee kansainvälisestä tutkimuksesta. Siinä on ensi kertaa koottu yhteen ympäri maailmaa tehdyt selvitykset hyönteisten määrän muuttumisesta viime vuosikymmenillä.

Tutkimus on julkaistu Biological Conservation -tiedelehdessä ja siitä uutisoi brittilehti The Guardian.

Tuloksista ilmenee, että tällä hetkellä hyönteisten kokonaismassa kutistuu maailmanlaajuisesti 2,5 prosenttia vuodessa ja trendi on jatkunut jo 25–30 vuotta.

Tutkimusta johtanut Sydneyn yliopiston tohtori Francisco Sánchez-Bayo pitää tulosta järkyttävänä.

– Se on erittäin nopea. Kymmenessä vuodessa neljännes on poissa, 50 vuoden kuluttua jäljellä on enää puolet ja sadan vuoden päästä ei enää mitään.

Lähivuosikymmeninä noin 40 prosenttia hyönteislajeista on kuolemassa sukupuuttoon. Maalla elävistä hyönteisistä uhatuimpia ovat perhoset, pistiäiset ja lantakuoriaiset.

Vesiympäristöissä elävistä suurimmassa vaarassa puolestaan ovat sudenkorennot, koskikorennot, vesiperhoset ja päivänkorennot.

Havaintoja jo eri maista

Nyt julkaistu materiaali on koottu kaikkiaan 73:sta tutkimuksesta, jotka ovat edustavimmat tieteelliset selvitykset hyönteisten määristä.

Parhaiten tiedossa on hyönteistilanne Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jonkin verran tutkimusta oli myös esimerkiksi Australiasta, Kiinasta, Brasiliasta ja Etelä-Afrikasta. Muissa maissa korkealaatuista tutkimusta oli tehty vähän.

Monet paikallistason selvitykset ovat antaneet dramaattisia tuloksia. Esimerkiksi Puerto Ricossa maalla elävien hyönteisten määrä oli 35 vuodessa romahtanut 98 prosentilla.

Englannissa aiemmin yleisten perhosten määrä supistui vuosien 2000–2009 välisenä aikana 58 prosentilla. Englannin hyönteisistä tehdyt tutkimukset ovat poikkeuksellisen synkkiä. Poikkeuksellisuus saattaa kuitenkin johtua vain siitä, että Englannissa hyönteistutkimusta on tehty perustellisemmin kuin useimmissa muissa maissa.

Syyt ovat selvät

Tutkijat ovat löytäneet neljä selkeää syytä hyönteistuholle. Tärkein ovat viimeisten 20 vuoden aikana käyttöön otetut maatalouden hyönteismyrkyt, kuten neonikotinoidit ja fiproniili, joita käytetään rutiininomaisesti ja jotka jäävät maaperään.

– Ne steriloivat maaperän ja tappavat kaikki hyönteiset, sanoo Sánchez-Bayo.

Huolestuttavaa on myös, että myrkyt leviävät suojelualueille. Saksassa on havaittu, että eräillä luonnonsuojelualueilla jopa 75 prosenttia hyönteisistä oli kadonnut.

Myrkkyjen ohella hyönteisiä hävittää maatalouden tehostuminen teollisiin mittoihin, jolloin hyönteisille ei jää elintilaa.

– Tämä tarkoittaa, että kaikki puut ja pensaat, jotka aiemmin ovat ympäröineet peltoja, on nyt eliminoitu. Jäljellä on enää paljaita maa-aloja, joita käsitellään synteettisillä lannoitteilla ja myrkyillä.

Hyönteisten elintilaa kutistaa myös kaupunkien ja muun asutuksen leviäminen.

Muita merkittäviä syitä hyönteisten tuhoutumiseen ovat vieraslajit, jotka saattavat hävittää paikalliset lajit sukupuuttoon, sekä ilmaston lämpeneminen, joka tuntuu erityisesti tropiikissa.

Ilmaston lämpeneminen on ollut suuri syy esimerkiksi Puerto Ricon hyönteistuhoon. Saarivaltion hyönteiset ovat tottuneet hyvin vakaaseen ilmastoon, eivätkä pysty sopeutumaan nyt nopeasti lämmenneeseen ilmanalaan.

Tuhoisat seuraukset ihmiselle

Hyönteisten sukupuuttoaalto on kahdeksan kertaa nopeampi kuin nisäkkäillä, linnuilla tai matelijoilla. Näiden kookkaiden eläinten tilannetta on ollut suhteellisen helppo tutkia. Vasta nyt tutkijat alkavat saada selville pienten, mutta maapallon ekosysteemille vieläkin tärkeämpien otusten tilanteen.

Jos hyönteistuho jatkuu tutkijoiden kertomassa tahdissa, myöskään ihmisellä ei juuri ole mahdollisuuksia selvitä.

– Kaikki aineisto viittaa samaan suuntaan. Tämän pitäisi olla meille valtava huolenaihe, sillä hyönteiset ovat jokaisen ruokaketjun ytimessä. Ne pölyttävät kaikki tärkeimmät kasvilajit, pitävät maaperän terveenä, kierrättävät ravinteita, pitävät tuhoeläimet kurissa ja paljon muuta, sanoo Sussexin yliopiston professori Dave Goulson.

– Rakasta niitä tai inhoa niitä, mutta ihmiset eivät selviä ilman hyönteisiä, hän jatkaa.

– Jos emme muuta tapaamme tuottaa ruokaa, hyönteiset kuolevat kokonaisuudessaan sukupuuttoon muutamassa vuosikymmenessä. Seuraamukset tulevat olemaan koko planeetan ekosysteemin kannalta lievästi sanottuna katastrofaaliset, sanoo tohtori Sánchez-Bayo.

Pieni osa hyönteisistä kykenee sopeutumaan muutokseen, mutta se ei ole tarpeeksi, jotta suuri ongelma voitaisiin ratkaista. Esimerkiksi Yhdysvalloista löytyy kimalaislaji, joka kestää hyönteismyrkkyjä.

Myöskään muu luonto ei kestä hyönteisten katoamista. Monille eliölajeille hyönteiset ovat ravinnon lähde. Ilman hyönteisiä esimerkiksi hyönteissyöjälinnut kuolevat nälkään.

Tohtori Sánchez-Bayon mukaan tärkein yksittäinen muutos, jonka ihmiskunta joutuu tekemään, on maatalouden muuttaminen luonnonmukaisempaan suuntaan. Luomutiloilla, joilla hyönteismyrkkyjä ei käytetä, hyönteisten määrä on suurempi.

– Teollisessa mitassa toimiva tehomaatalous on se, mikä tappaa ekosysteemin.

Hyönteiskadosta esitettyihin kysymyksiin vastasi Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön hyönteistiimin vetäjä, yli-intendentti Pasi Sihvonen. Vastaukset on koottu erilliseen juttuun. Sen löytää tästä.

Kysymysten esittäminen päättyi kello 16, kuten ennalta ilmoitettiin.

DES MOINES Jäteauto kippaa viiden tonnin kuormallisen kierrätysmateriaalia Mid America Recycling -yhtiön jätteenlajittelukeskukseen Des Moinesissa, Iowassa.

Parin henkilöauton kokoinen keko pizzalaatikoita, hillopurkkeja, lehtiä, metallitölkkejä ja muovipulloja leviää odottamaan käsittelyä.

Iowassa, kuten monin paikoin Yhdysvalloissa, laseja, pahveja ja metalleja ei erotella kotitalouksissa vaan kaikki kierrätettäväksi kelpaava laitetaan yhteen ja samaan astiaan. Lajittelu jää jätelaitosten työntekijöiden tehtäväksi.

Yhden kierrätysastian periaate tekee kansalaisille kierrättämisen vaivattomaksi, mutta jätteenkäsittelylaitoksille se tuottaa hankaluuksia.

– Tämä on vähän kuin Tyyris Tyllerön kasaamista sen jälkeen, kun se on kerran pudonnut aidalta ja hajonnut. Lähes mahdoton tehtävä, yhtiön johtaja Mick Barry luonnehtii ja noukkii samalla kierrätysjätehihnalta käytetyn vaipan.

Barry on keksinyt yhdysvaltalaisten kierrätyskäyttäytymiselle oman termin: "toiveikkaat kierrättäjät". Tämä tyyppi laittaa kierrätysjäteastiaan enemmän kuin sinne kuuluisi, koska toivoo, että sen voisi kierrättää tai että joku muu kierrättäisi sen hänen puolestaan.

Jalkaproteesi ja keilapallo kierrätyshihnalla

Barryn työntekijät ovat löytäneet kierrätysmateriaalin seasta jopa jalkaproteesin ja keilapallon. Nytkin kierrätysjätekasasta poimitaan muun muassa silitysrauta, sähkökäyttöinen tuuletin, kolme keittiöveistä ja vanha matkapuhelin.

– Yhdysvalloissa kierrätysjätteen joukossa noin neljännes on roskaa, joka ei sinne kuuluisi. Täällä Des Moinesissa olemme hivenen parempia, mutta täälläkin kierrätysjätteen mukana tulee 18 prosenttia roskaa, Barry kertoo.

Barry on luvuista hyvin selvillä, sillä hän johtaa myös valtakunnallisen kierrätysjärjestön hallitusta.

Kaikkea roskaa ei saada lajitteluhihnoilla pois, vaikka hihnan ääressä niitä nyppiikin kymmenkunta käsiparia. Hihna liikkuu hengästyttävää tahtia, mutta lajittelijat eivät näytä hyytyvän, vaikka lajittelukeskuksessa on vain asteen pari lämpöisempää kuin ulkona Iowan kylmässä talvessa.

Yksi lajittelijoista nostaa hihnalta pois päällyshousut. Ne olisi pitänyt viedä vaatekierrätykseen, ei tänne. Vaatteet eivät kuitenkaan ole pahin kierrätysvirhe. Kinkkisintä on ruokajäte.

– Osa ihmisistä laittaa tyhjennetyn maapähkinävoipurkin huuhtelematta kierrätysastiaan tai ruokaa sellaisenaan. Bagelit ja maapähkinävoit leviävät sitten papereihin, ja voi kuvitella miltä se lasti haisee matkattuaan kuumassa ja kosteassa kuljetuskontissa 90 päivää, Barry sanoo.

Lisäksi erotetun pahvin ja paperin sisään on voinut jäädä lasinsiruja tai muovia, jotka huonontavat paperista saatavan kierrätyskuidun laatua.

Kiina sanoi huonolaatuiselle kierrätysmateriaalille kiitos ei

Kiina sai tarpeekseen Yhdysvalloista tulevasta huonolaatuisesta kierrätysjätteestä ja lopetti sen ostamisen vuosi sitten. Kiina halusi samalla irtautua riippuvaisuudestaan ulkomaisesta kierrätysmateriaalista.

– Kiinalla oli täysi oikeus sanoa meille, että olimme huolimattomia. Kiina käytännössä totesi, että nyt riittää "toiveikas kierrättäminen". Meidän täytyy katsoa peiliin ja parantaa kierrätystapamme.

Kiinan markkinoiden tyrehdyttyä Yhdysvalloissa tulikin kiire löytää uusi osoite 40 prosentille kierrätysmateriaalista. Sen verran Kiina oli vuodessa ostanut.

Yhdysvallat on ollut pulassa. Kierrätysmateriaalia on jouduttu viemään tonneittain kaatopaikalle, kun jätteelle ei ollut kysyntää kotimaassa.

Ylitarjonnan vuoksi esimerkiksi kierrätyskuitupaperin arvo romahti. Paperista ei enää maksettu, vaan paperitehtaille olisi pitänyt maksaa jätepaperin vastaanottamisesta.

Mick Barrynkin yhtiössä paperipaaleja kerääntyi tonneittain varastoon. Kun säilytystilaa ei enää ollut, sumaa oli pakko ryhtyä purkamaan kierrättäjien pahimmalla painajaisella: neljän kuukauden ajan osa kierrätyspaperista vietiin kaatopaikalle, yhteensä yli 1 600 tonnia.

– Se oli vaikein päätös, jonka olen 30 vuoden aikana tässä bisneksessä joutunut tekemään. Mutta taloudellisesti tilanne oli katastrofaalinen, sillä ensin piti maksaa materiaalista ja sitten myös sen hävittämisestä. Koko kierrätyksen merkitys hävisi, Barry toteaa.

Des Moinesin asukkaille ei tästä tuolloin kerrottu kierrätysmotivaation säilyttämiseksi.

Kierrätyslaitoksia ja paperitehtaita parannettu

Vaikka Kiina-efekti Yhdysvaltojen kierrätysbisnekseen aiheutti tuntuvat taloudelliset menetykset, se on myös johtanut Yhdysvalloissa oman kierrätyskyvyn parantamiseen.

– Kiinan päätöksen jälkeen me Yhdysvalloissa olemme alkaneet muuttaa ajattelu- ja toimintamalliamme. Kierrätyslaitoksiin on laitettu parempaa tekniikkaa ja elektroniikkaa. Lisäksi paperitehtaita on muutettu niin, että ne pystyvät käsittelemään kierrätyskuitua.

Mick Barryn mukaan Yhdysvaltain on syytä sopeutua uuteen normaalitilaan, jossa jätteitä tuottavan on itse myös pystyttävä käsittelemään ne.

– Olennaista on, että kierrätysjäte on laadukasta. Näin olisi pitänyt olla jo kauan, me vain laiskistuimme. Meidän on opittava, että kierrätysjäteastia ei ole dumppauslaari vaan raaka-ainepaikka.

Venäjä aikoo katkaista verkkoliikenteensä globaalista internetistä hetkeksi tämän kevään aikana. Kokeen tarkoituksena on selvittää, miten tehokkaasti venäläiset teleoperaattorit kykenevät eristämään Venäjän internetistä pitäen samalla maan sisäisen verkkoliikenteen pystyssä.

Venäjän kaavailemasta kokeilusta kertoo teknologiasivusto ZDNet viitaten venäläisen mediayhtiö RBK:n tietoihin.

Kokeen taustalla on joulukuussa esitelty lakiehdotus, joka velvoittaisi venäläiset teleoperaattorit eristämään Venäjän verkon globaalista tietoverkosta, jos se joutuu ulkopuolelta tulevan hyökkäyksen kohteeksi. Saman lakiesityksen mukaan venäläisten teleoperaattoreiden tulee kyetä ohjaamaan kaikki Venäjältä lähtevä verkkoliikenne viranomaisten hyväksymiin tai hallitsemiin solmupisteisiin.

Verkkoliikenteen valvonnan hoitaisi joukkotiedotusvälineitä valvova Roskomnadzor, joka suodattaisi kielletyt sisällöt liikenteestä. Samalla Roskomnadzor varmistaisi, että venäläisten välinen tietoliikenne pysyy maan rajojen sisäpuolella.

Internetistä irtautumisen simuloinnin tarkkaa ajankohtaa ei ole kerrottu, mutta sen uskotaan tapahtuvan ennen huhtikuun ensimmäistä päivää. Tuolloin kansalliseksi digitaloushankkeeksi nimetty lakiehdotus on tarkoitus jättää Venäjän parlamentin käsiteltäväksi.

Teleoperaattorit ovat hyväksyneet lakiehdotuksen tavoitteet, mutta niiden saavuttamiseen vaadittavista teknisistä keinoista vallitsee erimielisyys. Teleoperaattorit arvioivat, että koe aiheuttaa merkittäviä häiriöitä maan internet-liikenteeseen.

Erillinen punaverkko on ollut suunnitteilla jo pitkään

Venäjä on vuosien ajan kaavaillut oman Runet-verkkonsa irrottamista maailmanlaajuisesta internetistä. Mallia on haettu niin Kiinan palomuurista kuin Iranin eristetystä halal-internetistä.

Venäjä on jo tehnyt kopion internetin nimipalvelujärjestelmästä. Nimipalvelujärjestelmän eli dns-järjestelmän tehtävänä on ohjata verkkoliikenne oikeisiin IP-osoitteisiin. Sen ansiosta osoiteriville kirjoitettu google.com yhdistyy IP-osoitteeseen 216.58.193.78.

Hallitsemalla nimipalvelujärjestelmää Venäjä kykenisi määrittämään, mihin osoitteisiin sen alueelta on pääsy. Samalla se pystyisi hankaloittamaan anonyymina toimimista verkossa. Venäjä voisi estää myös ulkopuolelta tulevan liikenteen venäläisille sivustoille.

Globaali nimipalvelujärjestelmä oli pitkään Yhdysvaltojen hallinnassa. Tämä ärsytti useita maita, etenkin Venäjää ja Kiinaa.

Reilut kaksi vuotta sitten nimipalvelujärjestelmä siirrettiin verkkotunnuksia hallinnoivan kansainvälisen ICANN-järjestön alaisuuteen. Venäjä ja Kiina pitivät muutosta oikean suuntaisena, mutta täysin tyytyväisiä ne eivät olleet. Maat toivoivat, että kansalaisjärjestön sijaan nimipalvelujärjestelmän siirrettäisiin YK:n alaisuuteen, jolloin niillä olisi siihen enemmän vaikutusmahdollisuuksia.

Nyt kansainväliseen nimipalvelujärjestelmään vaikuttamisen sijaan Venäjä näyttää keskittyvän oman internetin rakentamiseen. Venäjän hallinto on ilmoittanut tavoitteekseen reitittää 95 prosenttia internet-liikenteestä paikallisesti ensi vuoteen mennessä.

Lue myös:

Kiina estää tehokkaasti tiedonkulun, Venäjä uhoaa perustavansa oman internetin: Hajoaako internet osiin?

Helsingin Kalliossa Helsinginkadulla on pudonnut jäätä naisen päälle, kertoo poliisi.

Nainen on viety sairaalaan tarkistettavaksi. Poliisi ei kommentoi naisen vammoja, mutta kertoo naisen olleen tajuissaan, kun hänet vietiin sairaalaan.

Poliisin mukaan talon edusta on eristetty. Talon edessä oli alun perinkin eristyksiä, mutta ne eivät ilmeisesti olleet riittävät, sillä ihmiset kulkivat alueella.

Poliisi selvittää tapahtunutta.

Sörnäisten metroaseman sisäänkäynti Helsinginkadulla on tilapäisesti suljettu, kertoo HKL Facebook-sivullaan. Sisäänkäynti aiotaan avata, kun lumet on saatu viereisen kerrostalon katolta alas.

Kiinteistön turvallisuus on omistajan vastuulla

Kiinteistöliitto varoitti jo viime viikolla, että katolta putoava lumi ja jää uhkaavat jalankulkijoiden ja muiden kadulla liikkuvien turvallisuutta. Liiton mukaan lumenpudotusta ei ole hoidettu kaikissa kiinteistöissä riittävällä ripeydellä.

Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen kertoo, että kiinteistön turvallisuus on kiinteistön omistajan vastuulla.

– Vastuu siitä, että lumet tulevat turvallisesti pudotetuksi, on viime kädessä taloyhtiön hallituksella, sanoo Pynnönen.

Kiinteistön omistajan tulee järjestää lumenpudotus, jotta vaaratilanteita ei pääsisi syntymään. Lisäksi taloyhtiöiden tulee seurata tilannetta ja eristää talojen edustat puomeilla, jos on vaara, että esimerkiksi rakennuksen katolta tai parvekkeilta voi tippua lunta tai jäätä.

Myös poliisi muistuttaa, että ensisijainen vastuu lumen pudottamisesta on kiinteistöllä.

Lumenpudottajia on nyt poikkeuksellisen vaikea löytää

Kiinteistönomistajan tai -haltijan voidaan katsoa toimineen huolimattomasti, jos se ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin vaaratilanteiden estämiseksi.

Pynnönen toteaa, että kuluneena talvena on ollut poikkeuksellisen vaikea löytää lumenpudottajia.

– Vaikka taloyhtiö on yrittänyt kaikkensa, niin niitä lumenpudottajia ei ole vain saatu.

Hän myös muistuttaa, ettei jalankulkijoiden pidä siirtää jalkakäytäville ja talojen edustoille laitettuja puomeja.

– Se on tietysti kaikista pahinta, jos alue on eristetty, mutta puomia siirretty ja tästä syystä tapahtuu onnettomuus, Pynnönen toteaa.

Jäätä tippui jalankulkijan päälle myös Joensuussa

Myös muualla Suomessa suojasää on saanut katoilla olevat lumet liikkeelle.

Joensuussa jalankulkija loukkaantui iltapäivällä, kun jäätä putosi katolta hänen päällensä. Pelastuslaitos eristi alueen, ja lievästi loukkaantunut henkilö vietiin Pohjois-Karjalan keskussairaalaan.

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos kertoo, että rakennuksen katolta on aloitettu lumen ja jään poisto.