Ihmiset jakavat herkästi sosiaalisessa mediassa tietoa onnettomuuksista. Taskussa olevalla älykännykällä on vaivatonta näpätä kuva ja jakaa se saman tien someen. Kuvaaja ei välttämättä tule ajatelleeksi, että hän voi samalla jakaa tietoja, joista uhrin pystyy tunnistamaan.
Lapin pelastuslaitoksen valmiuspäällikkö Ari Soppelan mukaan onnettomuuden uhrin henkilöllisyyden selvittäminen onnistuu nykymaailmassa helposti.
– Ei tarvitse olla kummonenkaan nörtti, että pystyy tietoja yhdistelemällä selvittämään, kuka autossa on. Näin on varsinkin, jos onnettomuus tapahtuu syrjäseudulla, missä ihmiset tuntevat toisensa, tietävät kuka asuu missäkin ja tuntevat toistensa ajoneuvot, Soppela sanoo.
Joudumme peittämään onnettomuusauton rekisterikilvet. Joskus pelastustöiden näkösuojaksi pitää laittaa pressua, jotta ohikulkijat eivät saa otettua kuvia. Ari Soppela
Onnettomuuspaikalle saavuttuaan pelastajat joutuvat usein ensimmäiseksi tekemään töitä uhrin henkilöllisyyden salaamiseksi.
– Joudumme peittämään onnettomuusauton rekisterikilvet ja eristämään aluetta. Joskus pelastustöiden näkösuojaksi pitää laittaa pressua, jotta ohikulkijat eivät saa otettua kuvia, Soppela kertoo.
Tiedon pitäisi tulla viranomaiselta
On tärkeää, että omaiset saavat tiedon viranomaiselta eivätkä epävirallisia reittejä pitkin, kuulopuheiden tai somen kautta. Soppelan mukaan Lapissa tiedotusvastuu kuolemantapauksista on pääasiassa poliisilla tai sairaalalla.
– On tilanteita, joissa tieto kuolemasta on mennyt jotakin muuta reittiä, tai liian nopeasti. Ei kukaan varmaan halua somesta lukea oman lähiomaisensa menehtymisestä tai vakavasta loukkaantumisesta.
Pelastusviranomaisen työ on julkista ja onnettomuuspaikkaa saa kuvata, kunhan muistaa noudattaa eettisiä periaatteita.
Ei kukaan varmaan halua somesta lukea oman lähiomaisensa menehtymisestä tai vakavasta loukkaantumisesta. Ari Soppela
Soppelan kokemus on, että ammattilaiset pääsääntöisesti noudattavat periaatteita, mutta tavallisilla ihmisillä ne pääsevät usein unohtumaan.
– On niitä, jotka saavat tiedon onnettomuudesta, pelmahtavat paikalle kuvaamaan ja jakavat kuvia sosiaalisessa mediassa. Eettiset periaatteet eivät näköjään sido näitä toimijoita, Soppela harmittelee.
Myös lisäonnettomuuksien vaara kasvaa
Ylimääräistä huolta pelastuslaitokselle aiheutuu lisäksi siitä, että paikalle tulevat sivulliset voivat aiheuttaa myös lisävahinkojen vaaran.
– Hiljennetään vauhtia tai yhtäkkiä pysähdytään ottamaan kuvaa, ja jopa kuljettajat videoivat ajaessaan. Kyllä siitä syntyy erittäin suuri työturvallisuusriski ja riski kaikenlaisille lisäonnettomuuksille, Lapin pelastuslaitoksen valmiuspäällikkö Ari Soppela sanoo.
Sri Lanka alkaa teloittaa kuolemaantuomittuja vankeja ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen. Saarivaltio keskeytti kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon vuonna 1976.
Maan presidentti Maithripala Sirisena ilmoitti viime viikolla, että hän aikoo aloittaa hirttorangaistukset kahden kuukauden kuluessa.
Sirisena vieraili tammikuussa Filippiineillä, jonka presidentti Rodrigo Duterte taistelee huumerikollisuutta vastaan kovin ottein.
Vierailunsa jälkeen Sirisena sanoi, että hän ottaa mallia Duterten toimintatavoista laittomien huumeiden vastaisessa taistelussa.
Sirisena kertoi Sri Lankan parlamentille, että hän palauttaa kuolemanrangaistuksen huumausainerikoksista tuomituille.
– Vaadin, että ihmisoikeusjärjestöt eivät vastusta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa, koska se tehdään huumeiden aiheuttaman uhkan ja alamaailman toiminnan kontrolloimiseksi Sri Lankassa, Sirisena sanoi The Guardian -lehden mukaan.
Sri Lankassa rikollisia tuomitaan kuolemaan murhista, raiskauksista ja huumausainerikoksista, mutta tuomiot on muutettu elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi.
The Guardianin mukaan joulukuussa 2018 Sri Lankassa oli 1 299 kuolemaantuomittua vankia. Heistä 84 oli naisia.
Haussa kaksi pyöveliä
Nyt maa on aloittanut pyövelien rekrytoinnin. Tehtävään haetaan kahta srilankalaista 18–45 -vuotiasta miestä, joilla on "henkistä voimaa" ja "erinomainen moraalinen luonne".
Sri Lankan oikeusministeriö kertoo, että se on saanut päätöksen hallinnolliset toimet viiden huumerikoksista tuomitun teloittamiseksi.
Filippiinien heinäkuussa 2016 alkaneessa huumeiden vastaisessa sodassa on kuollut yli 5 000 ihmistä. Ihmisoikeusjärjestöt pitävät Filippiinien hallituksen kovia otteita ihmisoikeuksien vastaisina.
New Yorkista käsin toimivan Human Rights Watchin tutkija Carlos Conde kutsui tammikuussa Duterten toimintaa ihmisoikeuskatastrofiksi, jota yhdenkään maan ei pitäisi edes yrittää jäljitellä.
Dingo-yhtyeen keulakuva Pertti "Nipa" Neumann suree Yö-yhtyeen laulajan Olli Lindholmin yllättävää kuolemaa.
– Olli nukkui pois aivan kohtuuttoman nuorena. Kauheaa!
Neumann sanoo, että hänellä on Lindholmista pelkästään myönteisiä muistoja. Molemmat olivat Pori-rockin nuoria ikoneita, joiden yhtyeet nousivat suomalaisen musiikkielämän huipulle ja nuorisoidoleiksi 1980-luvulla.
Olli Lindholm jättää ison aukon. Pertti Neumann
– Kohtasimme ensi kertaa yhteisellä treenikämpällä vuonna 1983. Tovi on niistäkin ajoista vierähtänyt. Meillä on aina ollut hyvät välit, Neumann sanoo.
Neumann arvioi, että Olli Lindholmilla oli erittäin iso merkitys suomalaiselle musiikkielämälle.
– Hän jättää ison aukon. Olli Lindholm oli omasta mielestäni näkyvä, kuuluva ja vaikuttava hahmo suomalaisessa populaarimusiikin kentässä. Hänen muistonsa elää.
Joukko vaikutusvaltaisissa asemissa työskennelleitä miehiä perusti 2000-luvun lopulla Facebook-ryhmän, jota käytettiin etenkin nuorten naistoimittajien järjestelmälliseen häirintään. Keinoina oli muokattuja pornokuvia, pilkkaa ja uhkauksia.
Kymmenen vuotta sitten perustetun Facebook-ryhmän nimi oli ”Ligue du LOL” eli LOL-ryhmä.
Suljettuun ryhmään kuului kymmeniä miehiä, jotka työskentelivät Ranskan vasemmistolaisissa sanomalehdissä, arvostetuissa kulttuurialan julkaisuissa sekä pariisilaisissa mainostoimistoissa.
Ryhmän toiminta nousi Ranskassa viikonloppuna julkisuuteen, kun verkkohäirinnän uhreiksi joutuneet naiset ryhtyivät kertomaan kokemuksistaan sosiaalisessa mediassa.
Naiset kuvasivat, kuinka heidän ulkonäköään, ammattitaitoaan ja yksityiselämäänsä oli pilkattu Facebookissa ja Twitterissä vuosien ajan alatyylisesti. Naisille oli myös lähetetty seksuaalisvärittyneitä viestejä, kuvia ja uhkauksia.
– Monet nuoret naiset pelkäsivät heitä [ryhmän jäseniä] eivätkä uskaltaneet kertoa kokemastaan. Minusta kirjoitettiin jatkuvasti loukkauksia ja julkaistiin esimerkiksi pornokuvia, joihin oli liitetty kasvoni, kuvaa toimittaja Nora Bouazzouni Le Monde-lehdessä.
Liian ruma kirjoittamaan kosmetiikasta
Kiusaamisen kohteeksi valittiin etenkin uraansa aloittelevia naistoimittajia ja -bloggaajia, mutta myös eri vähemmistöryhmien edustajia ja muutamia feministeiksi tunnustautuneita miehiä. Verkkohäirintä tapahtui nimimerkkien suojista, mutta sitä koordinoitiin Ligue du LOL-ryhmässä.
– Minua uhkailtiin ja haukuttiin liian rumaksi kirjoittamaan kosmetiikasta. Häirintä oli päivittäistä ja se ajoi minut lopulta masennukseen ja itseinhoon, kertoi entinen kauneusbloggaaja Capucine Piot Ranskan radion haastattelussa.
Piot kertoi poistaneensa häirinnän takia kaikki sosiaalisen median tilinsä ja päättäneensä vaihtaa alaa. Näin tekivät myös monet muut kiusaamisen uhrit.
Verkkohäirinnästä nyt syytetyt miehet etenivät puolestaan arvostetuiksi toimittajiksi ja päällikkötehtäviin.
Useat ranskalaiset mediatalot ovat käynnistäneet paljastusten seurauksena selvityksiä häirikkörinkiin kuuluneiden miesten toimista.
Viisi verkkohäirinnästä syytettyä toimittajaa siirrettiin maanantaina tehtävistään sivuun, heidän joukossaan muun muassa vasemmistolaisen Libération-sanomalehden vastaava tuottaja Alexandre Hervaud ja Les Inrockuptibles -kulttuurilehden toinen päätoimittaja David Doucet.
"En tajunnut, kuinka inhottavalta toimintamme tuntui"
Miksi ihmeessä nämä pariisilaista kulttuurieliittiä edustaneet miehet syyllistyivät vuosia kestäneeseen kiusaamiseen?
Suurin osa heistä työskenteli sitä paitsi Téléraman ja Libérationin kaltaisissa arvostetuissa vasemmistolaisissa lehdissä, joissa naisten ja vähemmistöjen oikeuksia on pyritty pitämään esillä.
LOL-ryhmän jäsenet ovat kertoneet, että kyse oli huonosta huumorista, joka muuttui vähitellen yhä rumemmaksi.
– En tajunnut, kuinka inhottavalta meidän toimintamme tuntui, David Doucet sanoi.
Osa ryhmän jäsenistä on julkaissut viime päivinä anteeksipyyntöjä. Moni on myös pyrkinyt vähättelemään toimintaansa ja poistanut kiireesti vanhoja tviittejään.
Vallakkaat yhä vallakkaimmiksi
Ligue du LOL-ryhmän tapaus on joka tapauksessa aiheuttanut Ranskassa kiivaan keskustelun verkkohäirinnästä sekä naisiin ja vähemmistöryhmiin kohdistuvasta syrjinnästä.
Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Marlène Schiappa tviittasi tukensa kiusaamisen uhreille ja lupasi selvittää verkkohäirintää koskevien rangaistusten tiukentamista.
Mediavaikuttajien vuosien ajan harjoittama raju kiusaaminen kertoo samalla karua kieltään ranskalaisen yhteiskunnan valtarakenteista. Vallakkaat miehet ovat mitätöineet heikommassa asemassa olevia – ja päätyneet sen seurauksena entistä vallakkaampiin asemiin.
– Ligue du LOL on eräänlainen poikakerho. Ajattelin, että oli parempi olla sen sisä- kuin ulkopuolella. (…) Kyse oli miehisestä vallasta, jonka vahvistamiseen ryhmää käytettiin, totesi Télérama-lehden toimittaja Olivier Tesquet, entinen ryhmän jäsen.
Ryhmän jäsenet olivat ihailtuja nuoria miehiä, pariisilaisia kulttuurivaikuttajia, joilla oli paljon seuraajia. Moni ihaili mustaksi huumoriksi verhottua kiusaamista ja häiriköintiä ja halusi olla menestyjien puolella. Samalla häirinnän uhrit sysättiin tehokkaasti marginaaliin.
Naisia arvioidaan yhä eri tavalla
Metoo-liike herätti ranskalaiset viime vuonna keskustelemaan seksuaalisesta häirinnästä, joka on Ranskassa valitettavan yleistä. Ligue du LOL -ryhmän tapaus vahvistaa, kuinka sisäänrakennettua ja hyväksyttyä tämä syrjintä ja häirintä usein on.
Ranskalaisia naisia arvioidaan yhä eri tavalla kuin miehiä – ja siksi heitä halventavia puhetapoja on niin helppo levittää.
Lähteet: Libération, Le Monde, France Info, Twitter, Reddit
Poliisi ei ole vielä päässyt kuulemaan Kannuksen maanantaisesta kuolonkolarista eloonjääneitä.
Kolarissa menehtyivät henkilöautoa kuljettanut äiti sekä etupenkillä turvakaukalossa ollut kaksi ja puolivuotias lapsi. Takapenkillä ollut vauva on hoidossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa, ja poliisi arvioi hänen selviävän. Toisessa autossa olleet kolme keski-ikäistä miestä ovat sairaalassa Kokkolassa.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että Kokkolan suunnasta tullut äidin ja lasten henkilöauto oli lähtenyt toistaiseksi tuntemattomasta syystä heittelehtimään ja törmännyt vastaan tulleeseen henkilöautoon. Eilen poliisi tiedotti, että uhrien autoon olisi törmätty.
Poliisin mukaan tien pinta oli onnettomuushetkellä hyvin liukas.
Onnettomuus tapahtui valtatiellä 28 Kannuksen Yliviirteellä eilen puolen päivän jälkeen.
Onnettomuutta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja kuolemantuottamuksena. Asia ei mene syyteharkintaan, koska epäilty menehtyi.
Huutokauppayrittäjä Aki Palsanmäen huutokaupassa myydään aina ensimmäiseksi kuparinen kahvipannu. Vuosien mittaan kuparipannu on noussut lähes kulttimaineeseen ja moni saapuu huutokauppaan ainoastaan kyseinen tuote mielessään.
Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraillut Palsanmäki kertoi, että kuparipannu valikoitui aloituskohteeksi aivan sattumalta.
– Koko illan tunnelma voi olla tahmea ja jähmeä jos yrittää myydä aluksi tuotetta, joka ei mene kaupaksi. Me totesimme, että kuparipannuille on aina ostaja ja sen myynnillä käynnistyy huutokauppa joka perjantai.
Nimikirjoitus nosti kuparipannun hinnan pilviin
Kun kuparipannuihin keksittiin laittaa Palsanmäen ja hänen vaimonsa Heli Palsanmäen nimikirjoitukset, pannuista tuli haluttuja keräilytavaroita.
Kuparille hintaa
Pannuista maksetaan muutamista kympeistä satoihin euroihin, ja parhaimmillaan yhdestä kuparipannusta on maksettu 3400 euroa. Silloin kyse oli hyväntekeväisyyshuutokaupasta.
– Lastensairaalan syöpäosastolle tehtiin keräystä ja tuhannessa eurossa minulla nousi jo kaikki karvat käsissä ja jaloissa pystyyn. Kyllä siinä tuli kuparille hintaa, mutta rahat menivät hyvään tarkoitukseen, Aki Palsanmäki kertoo.
Pannun verran iloa
Puoli seitsemän- ohjelma halusi ilahduttaa katsojia ja lahjoittaa nimikirjoituksin varustetun kuparipannun paikkaan, jossa siitä on iloa monille.
Ehdotuksia tuli lähemmäs neljä sataa. Palsanmäet valitsivat kohteeksi Sydänlapset ja -aikuiset yhdistyksen, joka on valtakunnallinen synnynnäisesti sydänvikaisten ja heidän läheistensä etuja ajava potilasjärjestö.
Kuparipannu on Aki ja Heli Palsanmäen huutokaupan suosikkituote. Puoli seitsemän-ohjelma lahjoittaa tämän nimikirjoituksilla varustetun pannun Sydänlapset ja -aikuiset yhdistykselle.
– Lapsissa on tulevaisuus ja lasten asiat ovat aina tärkeitä, Palsanmäet perustelivat valintaansa.
Katso Palsanmäkien vierailu Puoli seitsemän -ohjelmassa Yle Areenasta.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) arvostelee valtioneuvoston kanslian Kansallisarkistolta tilaamaa selvitystä suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisista sotarikoksista.
Niinistö kirjoittaa tiistaina julkaisemassaan blogissa, että selvityksessä ei hänen käsityksensä mukaan esitetä yhtään uutta todistetta, että suomalaiset SS-miehet olisivat syyllistyneet sotarikoksiin taikka osallistuneet juutalaisvainoihin.
– Siksi pidän epäoikeudenmukaisena, että heidän päälleen heitetään epäilyksen varjo ilman todisteita, Niinistö kirjoittaa.
Niinistö muistuttaa, että oikeusjärjestelmässä noudatetaan periaatetta, että "syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan". Hänen mielestään sama periaate sopii myös historiantutkimukseen.
Viime perjantaina julkaistun selvityksen mukaan Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleet suomalaissotilaat osallistuivat "hyvin todennäköisesti" osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen Saksan itärintamalla.
Kansallisarkiston mukaan käytössä ollut lähdeaineisto ei kuitenkaan antanut tarpeeksi yksityiskohtaista tietoa suomalaisten osallisuudesta.
On myöhäisilta ja Stephen Colbertin vuoro. Miljoonien yhdysvaltalaisten tavoin istun television ääreen katsomaan, mitä koomikolla on sanottavanaan päivän tapahtumista. Jään katsomaan Colbertin tarjoamaa päivän Donald Trump -annosta.
Poliittiselle satiirille on pitkät perinteet Yhdysvalloissa Mark Twainista lähtien, mutta se on näiden tv-koomikkojen ansiosta suositumpaa nykyisin kuin koskaan aiemmin.
Colbertin ja hänen kilpailijoidensa ohjelmaformaatti on samanlainen. Pöydän ääressä istuva juontaja aloittaa ohjelmansa kertauksella päivän uutisaiheesta. Sitten saatetaan siirtyä suoraan yhteyteen erikoistoimittajaa esittävälle koomikko-näyttelijälle, joka heittää ironista analyysia tai kokonaan uutta tarinaa vastaavasta aiheesta. Mainoskatkon jälkeen ohjelma jatkuu päivän studiovieraan haastattelulla.
Poliittinen satiiri tuli Yhdysvalloissa televisioon 1980-luvulla Ronald Reaganin presidenttikaudella. 2000-luvun taitteessa satiirikot siirtyivät kaapelikanaville, ja heidän suosionsa on siitä lähtien kasvanut koko ajan.
Monet hakevatkin päivän päätteeksi koomikoilta neuvoa siitä, mitä asioista pitäisi ajatella. He ovat ottaneet politiikan kommentaattorin paikan näiden ihmisten elämässä.
Koska tällaisia ihmisiä on Yhdysvalloissa paljon, myös tavallisissa uutislähetyksissä saatetaan nykyään kertoa, jos Colbert on keksinyt erityisen mehevän vitsin jostain yhteiskunnan polttavasta aiheesta.
Tarinoitaan värittävät satiirikot ovat lähempänä elokuvien kuin uutisten tekijöitä. Ehkä mielikuvituksellisten juttujen ja hahmojen suosio selittää myös vaikkapa tähtinäyttelijä Kevin Spaceyn Youtubeen ja Twitteriin hiljattain lataamaa videota.
Se oli seksuaalisesta ahdistelusta epäillyn Spaceyn puolustautumisvideo. Jostain syystä Spacey kuitenkin esiintyi videolla kuuluisana roolihahmonaan, presidentti Frank Underwoodina. En millään ymmärrä miksi, onhan Underwood vallan turmelema ihmispeto.
Pari viikkoa sitten presidentti Trump puhui ja twiittasi Meksikon vastaisen rajan vaaroista ja rikollisista, jotka teippaavat rajan yli salakuljettamiensa naisten suut. Hän epäili, että Yhdysvaltoihin on voinut päästä terroristeja, koska rajan läheisyydestä maatilalta oli löytynyt hylättyjä rukousmattoja.
Selitys saattaa löytyä valkokankaalta: 2015 ilmestyneessä Sicario-elokuvassa on sekä meksikolaisia, naisten suita teippaavia ihmissalakuljettajia että rukousmattoja.
Trumpin mahdollinen harhailu todellisuuden ja elokuvien rajapinnassa ei olisi Yhdysvalloissa mitenkään poikkeuksellista. Olen usein hämmästellyt täkäläisten kykyä muistaa minulle tuntemattomien elokuvien vuorosanoja. Niitä aletaan päntätä jo lapsena tavauskilpailuissa ja erilaisissa talentti-tapahtumissa.
Virtuaalimaailmoissa vierailu on jopa trendikästä. Eikä pelkästään pelkästään filmeissä vierailu.
Useampi aiemmin vain faktan puolella kunnostautunut kirjoittaja entisestä presidentistä Bill Clintonista alkaen julkaisi viime vuonna Washingtoniin sijoittuvan dekkarin. Niinpä minäkin päätin yrittää.
Sijoitin mielikuvitustarinani erääseen taloon kaupungin pahamaineisessa kaakkoisosassa, jonka takia Washingtonia kutsuttiin useita vuosia maailman murhapääkaupungiksi.
Vähän myöhemmin luin lehdestä, että tuon dekkariini sijoittaman talon naapurikorttelin asunnosta oli löydetty remontin yhteydessä kolme ihmisen luurankoa. Kaksi keittiön lattian alta ja yksi kukkapenkistä.
Ruumiiden epäiltiin aluksi olevan 1980–90-luvun huumesodan uhreja. Poliisi vahvisti heidän menehtyneen myöhemmissä rikoksissa, mutta he olisivat hyvin voineet olla yli 4 000 ihmistä tappaneen katusodan uhreja, joita löydetään edelleen.
Washingtonin kaakkois- ja lounaisosien kortteleissa ei taida olla ainuttakaan perhettä, joka ei olisi menettänyt jäsentään tuossa sodassa.
Poliisi tapasi laittaa kaakkoisosiin viikonlopuksi tiesulut. Vain muutaman kilometrin päässä Yhdysvaltain kongressin Capitol-kukkulalta elettiin täysin eri säännöillä kuin muussa yhteiskunnassa.
Kaakkoisosan halkovan Anacostia-joen rannalla 1989 pidetyssä hiphop-yhtye Public Enemyn konsertissa oli parikymmentätuhatta kuulijaa, muttei ainuttakaan poliisia. Järjestystä pitivät yllä Islamin kansakunnan miehet.
Konsertin jälkeen ihmismassat harhailivat pimeässä, sillä kaakkoisosissa ei ollut katuvaloja – eikä ole kaikkialla vieläkään.
Minustakin tuntuu usein siltä, että Yhdysvalloissa tarvitsee fiktiota ymmärtääkseen tapahtumia ympärillään. Ja pitääkseen päänsä kylmänä todellisuudesta kertoessaan.
Varainhoitoyhtiö FIM ja S-Pankki ovat päättäneet panna terveydenhuolto- ja hoivapalveluyhtiö Attendon osakkeet toistaiseksi ostokieltoon rahastoissaan.
– Syynä päätökseen ovat viime aikoina julkisuuteen tulleet tapahtumat, jotka liittyvät Attendon hoivakotien toimintaan, yhtiöt sanovat tiedotteessaan.
Ostokielto tarkoittaa, etteivät S-Pankki- ja FIM-rahastot tee sijoituksia yhtiön arvopapereihin ennen kuin tapahtumiin vanhustenhoitolaitoksissa saadaan lisäselvyyttä.
Attendon osakekurssi on sahannut Tukholman pörssissä sen jälkeen, kun ongelmat Suomessa tulivat tammikuun lopulla julki. Osakkeen arvo on heikentynyt viime päivinä.
S-Pankin ja FIM:in johtajan Mika Leskisen mukaan rahastoilla ei ole nytkään sijoituksia Attendossa.
– Meillä ei ole hoivayhtiöitä rahastoissa lainkaan, Leskinen kertoo.
Yhdysvaltain hallinnon erikoisuus on mahdollisuus, että hallinto voidaan sulkea, ellei kongressi ole päässyt sopimukseen sen rahoituksesta.
Sen jälkeen kun Yhdysvalloissa otettiin käyttöön nykyinen budjettimenettely vuonna 1976, hallinto on on suljettu parisenkymmentä kertaa.
Useimmiten kyse on ollut vain tuntien tai yhden päivän tai viikonlopun kestäneistä suluista, joilla ei ole ollut mainittavaa käytännön vaikutusta.
Presidentti Bill Clintonin kaudella 1990-luvun puolimaissa sulut alkoivat kasvaa. Clintonin aikaan hallinto suljettiin ensin kolmeksi päiväksi ja sen jälkeen 21 päiväksi, kun presidentti ja republikaanienemmistöinen kongressi kiistelivät valtion rahankäytöstä.
Presidentti Barack Obaman kaudelta muistetaan kiista terveydenhuollon uudistamisesta, joka aiheutti 16 päivän mittaisen hallinnon sulun.
Nykyisen presidentin Donald Trumpin kaudella sulkuja on ollut jo kaksi. Ensin vuoden 2018 tammikuussa kolme päivää kestänyt sulku, sekä viime vuodenvaihteessa ennätykselliset 35 päivää kestänyt pysähdys.
Miksi hallinnon sulkuun päädytään?
Yhdysvalloissa budjettivuosi alkaa 1. lokakuuta. Tuohon mennessä kongressin ja presidentin tulee päästä sopuun tuloista ja menoista.
Käytännössä tuskin yhtenäkään vuotena kaikista hallinnonaloista ole saatu sovittua määräaikaan mennessä. Tuolloin kongressin on otettava käyttöön väliaikainen rahoitusratkaisu (continuing resolution, CR).
Yhdysvaltain budjetti on jaettu 12 hallinnonalaan, jolle kullekin on erillinen rahoituksensa. Kun nykyinen budjettikausi alkoi, vain viidelle hallinnonalalle oli budjetti valmiina. Lopuista oli määrä sopia joulukuun 21. päivään mennessä. Tässä ei onnistuttu, joten hallinto jouduttiin osittain sulkemaan, koska sen hoitamiseen ei ollut varoja käytettävissä.
Väliaikaiset rahoitusratkaisut on tarkoitettu antamaan kongressille hieman lisäaikaa lopullisen budjettisovun löytämiseen.
Miksi väliaikaiset rahoitusratkaisut ovat haitallisia?
Väliaikaisratkaisut ovat hallinnon toimivuuden kannalta hankalia, koska ne jatkavat edellisvuoden hallintomääräyksiä.
Usein budjettivuoden vaihtuessa virkamiehet ovat havainneet, että jonkin hallinnonalan rahoitusta on syytä lisätä tai vähentää. Näitä muutoksia ei kuitenkaan tehdä väliaikaisratkaisun ollessa päällä. Esimerkiksi lakkautettaviksi päätettyjen ohjelmien rahoitus jatkuu.
Hallinto on myös osittain lamassa. Hallinto ei voi suunnitella tai aloittaa uusia ohjelmia. Samaan aikaan työntekijöiden työaikaa menee hukkaan, kun he pohtivat, mitkä ohjeet kulloinkin ovat voimassa.
Miten edellinen sulku vaikutti?
Yhdysvaltain hallinnon edellisen sulun aikaan 21.12. 2018 – 25.1. 2019 yhteensä 380 000 ei-kriittisten alojen työntekijää lähetettiin kotiin palkattomalle lomalle.
Kaikkiaan 470 000 kriittisten alojen työntekijää määrättiin jatkamaan työtään, mutta ilman palkkaa.
Monet työntekijät joutuivat suuriin hankaluuksiin, kun palkkasaatavat jäivät tulematta. Monet hakivat osa-aikatyötä ja osa joutui jopa turvatumaan hyväntekeväisyysjärjestöjen apuun.
Sulun jatkuessa kongressi hyväksyi lain, joka takasi työntekijöille palkan jälkikäteen. Hallinnon alihankkijat jäivät silti ilman palkkaa.
USA:n eri virastoista voimakkaimmin sulku kosketti ympäristönsuojeluvirastoa, jonka henkilöstöstä 95 prosenttia oli lomautettuna.
Sisäministeriön väestä lomautettiin 78 prosenttia, muun muassa kansallispuistojen valvojat. Sulun jälkeen kävi ilmi, että luontokohteille oli tehty tihutöitä, joiden korjaantuminen kestänee vuosisatoja.
Liikennehallinnosta kolmasosa oli lomautettuna, mutta monet joutuivat töihin palkatta. Lentokenttien toiminta häiriintyi, koska esimerkiksi osa turvallisuusvirkailijoista ei halunnut palkattomaan työhön vaan ilmoittautui sairaiksi.
Kotimaan turvallisuuden ministeriöstä pakkolomalla oli yli 230 000 ihmistä, 13 prosenttia koko työvoimasta. Tämä heijastui muun muassa yrityksiin siten, etteivät ne saaneet tietoja ulkomaalaisten työntekijöidensä oleskeluluvista.
Hallinnon sulun on arvioitu heikentävän maan bruttokansantuotteen kasvua. Yhdysvaltain kongressin budjettitoimiston mukaan vuodenvaihteen sulku vei BKT:sta 11 miljardia dollaria, josta tosin saatiin takaisin kahdeksan miljardia, kun palkkoja maksettiin takautuvasti.
Hallinnon rajoittaminen ja maksukyvyttömyys
Hallinnon osittainen sulkeminen liittyy useimmiten kongressin kyvyttömyyteen päästä sopuun budjetista ja se kohdistuu ei-kriittisiin hallinnonaloihin.
Yhdysvaltain valtiontalouden jatkuva tarve ottaa valtava määrä ulkomaista velkaa voi myös johtaa toisenlaiseen hallinnon sulkuun.
Yhdysvalloissa ulkomaisen velan määrää rajoitetaan lailla. Tästä seuraa säännöllisesti toistuva poliittinen paini, jossa toisaalta vaaditaan säästötoimia, mutta toisaalta todetaan, että velkakattoa on nostettava.
Hallinnon rajoittaminen (sequester) voi toteutua, jos velkakatto uhkaa täyttyä. Tuolloin hallinnonalat olisivat pakotettuja leikkaamaan toimintaansa tietyllä summalla.
Sequester-menettely oli vähällä laueta vuonna 2011, kun presidentti Obaman aikana yritettiin löytää 1,2 biljoonan dollarin – siis tuhannen miljardin, englanniksi trillion – arvosta hallintosäästöjä. Lopulta puolueiden välillä löydettiin sopu säästökohteista.
Jos Yhdysvallat jostain syystä ei kykenisi maksamaan velkojensa lyhennyksiä tai ei voisi hoitaa muitakaan maksuvelvoitteitaan (default), maan hallinto lamaantuisi nopeasti.
Tällä olisi valtava vaikutus koko maailmantalouteen. Tätä ei ole koskaan tapahtunut, ja luotottajat pyrkivät myös estämään Yhdysvaltain joutumisen maksukyvyttömyyteen.
Kipakka keli nipistelee korkokengissä varpaitani. Saavun ohut takki auki Jyväskylän varuskuntaan, lämpömittari näyttää viittätoista astetta pakkasta. Suunnitelmani viettää päivä Ilmasotakoulun varusmiesten mukana harjoituksissa Tikkakosken metsissä alkaa tuntua huonolta ajatukselta.
Saapumiserän 1/2019 alokkailla on edessä kahden päivän maastoharjoitus, jossa on luvassa hiihtomarssia ja ampumaharjoituksia. Viisi viikkoa sitten palveluksensa aloittaneita alokkaita odottaa myös ensimmäinen yö telttamajoituksessa.
Alokkaat pakkaavat parhaillaan tuvissa varusteitaan. Alokas Tuomas Pekkonen tarkistaa tarvittavia vaatteita varusmiehen ohjekirjasta ja odottaa tulevaa telttayötä rauhallisin mielin.
– Eiköhän yö teltassa mene ihan hyvin. Kaverit ovat kertoneet, että kamiinan lämpö riittää, tuumaa alokas Pekkonen ja tunkee makuupussia taistelureppuunsa.
Riu'ulla tarpeiden teko paukkupakkasella ei myöskään miestä pelota.
– Se on ihan jännittävää, Pekkonen virnistää.
Suuntaan käytävää pitkin naisten tupaan vaihtamaan vaatteita. Varustevarastolta saamani repullinen vaatteita painaa selässäni ja toisessa kädessäni kannan talvikumisaappaita. Toivon vaatteiden olevan erittäin lämpimiä.
Alokkaat tarkistavat varusmiehen ohjekirjasta, mitä ottavat mukaan maastoharjoitukseen.Jarkko Riikonen / Yle
Maastoharjoituksia johtava vääpeli Jan Parhiala vakuuttaa armeijan varusteiden olevan säiden ääriolosuhteisiinkin hyvin soveltuvia.
– Kun omaan armeija-aikaan 90-luvulla peilaa, niin kyllä varusteet ovat siitä aika paljon kehittyneet. Ei nykyvarusteissa tule kylmä ja kosteuden siirtäminen vaatteiden ulkokerroksiin onnistuu hyvin. Kerrospukeutuminen on kaiken a ja o.
Reppu selkään ja menoksi
Tuvassa vedän repustani esiin T-paidan, poolopaidan, kerraston, villatakin ja paksun villapuseron. Repun pohjalta löytyvät myös maastopuku ja pakkaspuku sekä monet erilaiset hanskat, villasukat, huopaiset saappaisiin pistettävät tossut ja paksu pipo. Ensikertalaisena pääni on aivan pyörällä mitä päälleni laittaisin.
Tuvassa majoittuvat seitsemän nuorta naista pukee ja pakkaa kamppeitaan tottuneesti. Vaikka heillä on palvelusta takana vasta reilu kuukausi, he tietävät jo kuinka neuvoa aloittelijaa.
– Taskut kunnolla kiinni ja "kravatti" piiloon. Ja sinun pitää kiristää niitä takin nyöriä, että siitä takista tulee tyköistuva tai muuten olet ihan muumina, opastaa alokas Fanny Kesti.
"Kravatti" on inttisanastoa ja tarkoittaa vetoketjun päässä roikkuvaa nauhaa. Nauha täytyy alokkaiden mukaan taittaa poolokauluksen alle pois näkyvistä. Kesti kertoo oppineensa kantapäänsä kautta tämän sekä myös sen, paljonko harjoituksiin kannattaa päällensä aina laittaa.
– Kokeillaan ensin ja sitten jos on liian paljon vaatetta, niin poistetaan jotain. Ja jos on taas liian vähän, niin on pitänyt miettiä, että mitä sitten laitetaan päälle lisäksi.
Tomittajalla on vaikeuksia tietää, mitä hiihtomarssiin kannattaa laittaa päällensä.Jarkko Riikonen / Yle
Puolustusvoimat pukee vuosittain vajaat 25 000 asepalvelukseen osallistuvaa varusmiestä ja noin 18 000 kertausharjoituksiin osallistuvaa reserviläistä. Vaatetuksen ylläpitohankintoihin käytetään vuosittain noin 6 miljoonaa ja lisähankintoihin sekä kehittämiseen 10–15 miljoonaan euroa.
Puolustusvoimien vaate- ja varustehankinnoista vastaavan komentajakapteeni Jarkko Miettisen mukaan palvelusasuja kehitetään jatkuvasti ja niitä uusitaan noin reilun kymmenen vuoden välein.
– Nykyiset palvelusasut ovat M05-mallia. Seuraavana ovat suunnitteilla lähes kaikkien Pohjoismaiden yhteiset taisteluasut vuodelle 2021. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhteishankinnalla haetaan volyymia, isoja tarjoajia ja sitä kautta hintaa alemmaksi.
Kerrospukeutuminen on paras tapa taistella kylmyyttä vastaan.Jarkko Riikonen / Yle
Yhteishanke järjestetään ensimmäistä kertaa, ja se tunnetaan nimellä Nordic Combat Uniform eli NCU. Taistelupukuun ei ole tarkoitus suunnitella uutta maastokuviota vaan jokainen maa tulee käyttämään omia kuvioita puvuissaan. Suomella käytössä on M05-maastokuvio.
Tuvassa olen valinnut ylleni kerraston, poolon, villatakin ja maastopuvun. Reppuun pakkaan lisävarusteiksi pakkaspuvun ja paksun villapuseron ja rukkasten vuoret sekä hanskat. Tunnen oloni särmäksi ja valmiiksi hiihtomarssiin. Mutta naisten mielestä näytän asultani härölle.
Sukset jalkaan ja marssimaan
Varusmiehet komennetaan tuvista ulos valmistautumaan lähtöön. Pihalla käy kova säpinä, ja siellä myös selviää miksi näytin naisalokkaiden mielestä härölle: muilla on päällään valkoiset lumiasut, kun minulla taas on ylläni vihreä maastopuku.
"Onpahan minut helpompi löytää ja pelastaa ylös lumesta, jos sinne kuukahdan kesken hiihtomarssin", mietin mielessäni.
Aloitamme kiinnittämään valkoisia puusuksia remmien avulla talvikumppareihimme. Suksien remmit ovat jäästä jäykkinä. Remmini ovat liian löysällä ja paljain käsin niiden nyhrääminen jäädyttää näppejäni.
Taisteluvyö on vaihtunut taisteluliiviksi.Jarkko Riikonen / Yle
Kouluttaja alkaa keräämään joukkojaan kasaan.
– Annetaan marssikäsky. Joukkueiden tehtävänä on suorittaa hiihtomarssi kasarmilta ampumaradalle, hän kajauttaa kuuluvasti.
Sydämeni alkaa lyömään tiiviimmin, vilkuilen sivuilleni hädissäni. Muilla on jo sukset jalassa, kun minä vasta epätoivoisesti yritän saada remmejä kiinnittymään kumppareihini. Pelkään hidastuvani muita tai jääväni joukosta. Ihmettelen myös kumisaappaita jalkineina.
Mutta kumisaappaat ovat komentajakapteeni Jarkko Miettisen mukaan parhaat taistelujalkineet. Kumisaappailla on parempi sään kestävyys kuin maihinnousukengillä ja ne kestävät myös kaasuja.
– Vaikka liikkuminen kumisaappaissa ei ole parasta mahdollista, niin jalkojen pysyminen kuivina on tärkeintä. Jos jalat ja kädet palelevat, niin se vaikuttaa koko toimintakykyyn.
Jalkarättejä eli levysukkia ei armeijassa enää käytetä. Jalkarätti on flanellista tehty suorakulmainen kangaskappale, jota aikaisemmin on käytetty sukkien päällä tai tilalla. Niitä käytettiin armeijan palveluksessa nahkasaappaissa ja ne imivät marssilla erittyvän hien tehokkaasti. Jalkarätit poistettiin Suomen armeijan käytöstä vähitellen 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
Nykyisin armeijassa laitetaan jalkineisiin kahdet sukat päällekkäin niin 35 asteen helteessä kuin 35 asteen pakkasellakin. Saappaiden ollessa sopivan kokoiset ilma toimii jalkineiden ja sukkien välissä tehokkaana eristeenä. Kahdet päällekkäiset sukat estävät myös hiertymien syntymisen.
– Pitkällä marssilla hankaus tulee yhdellä sukalla sukan ja ihon väliin. Kaksia sukkia käyttäessä hankaus ja kitka tulee sukkien väliin. Tämä kikka kannattaa muistaa siviilissäkin, neuvoo Miettinen.
Kumpparit saa kiinnitettyä puusuksiin remmien avulla.Titta Puurunen / Yle
Kasarmilla sukset ovat varusmiesten jaloissa, ja ensimmäinen ryhmä on lähdössä liikkeelle. Viime tipassa saatuani suksien remmit kiristettyä pujahdan ensimmäisen ryhmän hännän pitäjäksi.
"Viisi metriä väliä" -käsky kiertää varusmieheltä toiselle. Porkkasauvani ovat melkein yhtä pitkät kuin minä ja puusukseni eivät luista juurikaan. Hiihdämme pitkässä letkassa kohti läheistä järven jäätä.
Vaikka pakkanen ei ole montaa astetta hellittänyt, niin lämpimät varusteet tekevät tehtävänsä ja mistään kohtaan ei palele.
Suomen armeijan asuissa ei ole käytössä materiaalina Gore-Texia toisin kuin esimerkiksi Norjassa, jossa sää on Suomea lauhempi. Maastoharjoituksia johtavan vääpeli Jan Parhialan mukaan Gore-Tex ei ole Suomen olosuhteissa hyvä vaihtoehto, koska yli kymmenen asteen pakkasessa se on kylmä.
– Tämä meidän lumipuku pitää erittäin hyvin vettä ulkopuolella, kun on suojakeli. Taas kesällähän meillä on sadepuku, joka myös on parempi veden pitävyydeltään kuin Gore-Tex, sanoo vääpeli Parhiala.
Hikeä ja ärräpäitä
Aurinko paistaa kirkkaana sinitaivaalta. Hawkit lentävät yllä, kun pitkä letka varusmiehiä valkoisissa lumipuvuissaan sivakoi kiväärit taisteluliiveihin kiinnitettyinä järven jään yli.
Matkaa tuntuu riittävän. Jäällä on vettä, joka jäätyen jämähtää suksien pohjaan kiinni. Tökkivät sukset ja liian pitkät sauvat tekevät hiihtämisestä raskasta ja muutama ärräpää pääsee hampaiden välistä. Selkä alkaa kastua hiestä ja kiittelen itseäni, että jätin pakkaspuvun pois päältäni. Maastopuku on täysin riittävä ja siinä on hyvä liikkua.
"Perä jää" -huuto kantautuu varusmieheltä seuraavalle. Jäämme odottamaan, jotta häntäpään kaverit saavat kirittyä jonoon muodostuneen raon umpeen.
Maastoharjoituksissa varusmiehet pääsevät kokeilemaan fyysistä ja henkistä jaksamistaan.Jarkko Riikonen / Yle
Palveluspukujen ominaisvaatimukset ovat tärkeintä vaatteita kehitettäessä. Hankinnat kilpailutetaan EU-lainsäädännön mukaisesti ja varusteita tulee sekä kotimaasta että ulkomailta.
– En pysty sanomaan kuinka suuri osa on kotimaista ja minkä verran ulkomaista tuotantoa, koska toimittaja voi olla suomalainen, mutta puvut tehdään kuitenkin ulkomailla, kertoo komentajakapteeni Jarkko Miettinen.
Saavumme vihdoin ampumaradalle ja hiihtomarssi saadaan päätökseen. Varusmiehet kaivavat repuistaan esiin vaihtovaatteita. Alokas Tuomas Pekkonen vaihtaa paitaansa riisuen yläkroppansa paljaaksi pakkasessa. Hän kertoo hiihtonsa sujuneen hyvin.
– Mosaremmi (irtohihna) vähän painoi niskaan, mutta muuten meni ihan hyvin. Selkä on kyllä ihan märkänä, kun olen niin hikoilevaa tyyppiä.
Titta Puurunen / Yle
Pekkonen kehuu armeijan vaatteita lämpimiksi, kunhan ne ovat vain oikean kokoisia. Hänen mukaansa niissä tarkenee silloin hyvin säässä kuin säässä. Tauko- ja vaihtovaatteita on varattava maastoharjoituksiin aina riittävästi mukaan. Myös Pekkosella oli kuivia vaatteita päälle vaihdettavaksi ja uusia vaatekerroksia lisättäväksi.
– Alimmaisena minulla on T-paita ja sitten poolo ja sitten löin siihen semmoisen takin, mikä on pakko olla tuolla kasarmilla päällä. Ja sitten toppatakki ja sitten tämä lumipuku. Ja sitten housuja on saman verran.
Viikkoa aikaisemmin lähes 30 asteen pakkasessa Pekkosen sormia ja varpaita oli alkanut paleltaa. Silloin alokkaat olivat tehneet x-hyppyjä, punnerruksia ja leikkineet intiaania nuotion ympärillä.
Kovilla pakkasilla armeijassa tehdään maastoon tulia varusmiesten lämpimänä pitämiseksi.
Teltan kokoamista ja ampumaharjoituksia
Puolet porukasta siirtyy kouluttajan käskystä metsään kokoamaan telttoja ja toinen puoli varusmiehistä aloittaa ammuntaharjoitukset. Ampuminen kovalla pakkasella on haastavaa. Tällaisia tilanteita varten varusmiehiltä löytyy niin sanottuja lämpöpusseja. Pienillä lämmitettävillä geelipakkauksilla voi lämmittää vaikka sormia.
– Kun pakkanen kova, niin silloin ei pysty enää paljain käsin ampumaan, vaan on käytettävä ohuita hansikkaita, ettei metalli ryöstä sormista kaikkea lämpöä, sanoo vääpeli Jan Parhiala.
Liike on lämpimänä pysymisessä myös tärkeä. Vääpeli Parhiala kertoo, että kiväärijumppa on edelleen armeijassa suosittu urheilulaji. Varusmiehet jumppaavat rynnäkkökivääriä ikään kuin keppinä käyttäen.
Telttamajoituksessa on kipinävuorot, jottei kamina pääse sammumaan eikä tuli leviämään.Jarkko Riikonen / Yle
Karaistuminen kuuluu myös armeijaan. Kuiva pakkanen ei sääolosuhteista ole pahin, vaan hankalin sää on Parhialan mukaan nollakeli. Erityisesti jos varusteet pääsevät kastumaan ja vaatteita ei päästä heti vaihtamaan.
Pisimmillään maastoharjoitukset voivat kestää kaksi viikkoa ja hiihtomarssien pituus voi olla kymmeniä kilometrejä. Varusmiehet pääsevät palveluksen aikana kokeilemaan henkisiä ja fyysisiä voimavarojaan.
– Saadaan rasitusta vähien yöunien ja jatkuvien tehtävien muodossa. Mutta monesti varusmiehet toivovat vielä kovempaakin koulutusta ja sitä miettii, että pystytäänkö sellaista tarjoamaan, mitä elokuvat antaa odottaa, kertoo Parhiala leveästi hymyillen.
Osa aliupseereista lämmittelee ampumaradan viereen pystytetyllä nuotiolla, kun alokkaat suorittavat maastossa tehtäviään. Olen helpottunut, ettei minun tarvitse osallistua teltan kokoamiseen eikä ammuntaan. Hivuttaudun tulen lämpöön lisäämään vaatteita.
Kovalla pakkasella ampuminen on haastavaa. Kun paljain käsin ei tarkene, niin käytetään siinä ohuita hansikkaita.Jarkko Riikonen / Yle
Olen onnellinen nahkarukkasiin lisättävistä paksuista vuorista. Armeijan puhutaan lepsuuntuneen, mutta vääpeli Parhiala ei ole samaa mieltä.
– Ei tämä ole yhtään sen helpompaa kuin ennenkään, mutta kulttuuri on muuttunut. Nykyään toiminta on armeijassa ihmisläheisempää ja yksilöä paremmin kohtaavaa. Se auttaa varusmiehiä ylittämään itsensä.
Nälkä alkaa kurnia vatsassani, kuuma kaakao myös maistuisi. Varusmiehet kaivelevat eväspusseistaan proteiinipatukoita. Kylmä eväspussikokeilu ei ole ollut monen mieleen. Päivälliseksi varusmiehille on luvassa lämmintä kenttämuonaa.
Varusmiehille pidetään rättitaukoja, jolloin he voivat vaihtaa ja lisätä vaatteita.Jarkko Riikonen / Yle
Päivä armeijassa alkaa olla osaltani täynnä. Pidättelen vessahätääni – riuku ei yhtään houkuttele.
Kokemus on ollut antoisa, mutta kahdeksan tuntia inttiä tuntuu viisikymppisestä perheenäidistä juuri sopivalta mitalta. Lämmin autokyyti saapuu minua noutamaan ja vähän huonoa omaatuntoa potien toivotan tsemppiä alokkaille, jotka jäävät puhdistamaan aseitaan ja pystyttämään telttaansa.
– Väärä reikä, huomauttaa alokas toiselle alokkaalle teltan salkoa nostettaessa.
Letkeä varusmiesten välinen sanailu saa porukan hörähtämään remakkaan nauruun. Huumori lämmittää.
Laki lakkautti kuntien tielautakunnat ja sysää lisää vastuuta tiekunnille.
– On hyvä, että yksityisteiden toimintaympäristöä uudistetaan. Huolenaiheena kuitenkin on, kasvavatko tieosakkaiden tienpidon kustannukset ja heikkeneekö oikeusturva aiheettomasti, toteaa erityisasiantuntija Jaakko Rahja Tieyhdistyksestä.
Riiteleminen tieasioista saattaa jatkossa tulla kalliiksi. Aiemmin tiekunnan päätöksistä saattoi valittaa oman kunnan tielautakuntaan, joka kiistan ratkaisi. Uusi laki mahdollistaa oikaisuvaatimuksen tekemisen ja myös kanteen nostamisen tiekuntaa vastaan käräjäoikeudessa.
– Valitettavasti oikeutta ei rahatta saa, sillä oikeuteen ei kannata mennä ilman asianajoapua. Tämän takia tiekuntien kannattaa hankkia oikeusturvavakuutus, opasti Rahja tiekuntia tiistaina Kauhavalla pidetyssä Alueellisessa Yksityistiepäivässä.
Kurikkalainen tieisännöitsijä Perttu Potka sanoo, että tiekunnissa tarvitaan nyt asiantuntemusta.Pasi Takkunen/Yle
"Yleensä asiat saadaan sovittua"
Uusi yksityistielaki puhuttaa tiekuntia ja tieosakkaita.
Uuden lain sisäänajossa tieisännöitsijöillä on tärkeä rooli. He ovat tiekuntien ja yksityisteiden varsilla asuvien tieosakkaiden apuna. Tieisännöitsijä Perttu Potkaa Kurikasta lain tuomat muutokset eivät kovin paljon huoleta.
Muutokset hän näkee pääosin hallinnollisina eikä usko, että tiekunnat joutuisivat kovin usein vastaamaan päätöksistään käräjille.
– Tieasioista ei riidellä enää niin kuin ennen. Yleensä asiat saadaan sovittua.
Potkan mielestä aivan selvää on kuitenkin se, että tiekuntien roolin muuttuessa asiantuntemuksen merkitys korostuu.
– Asiantuntemusta tarvitaan nyt entistä enemmän tiekunnissa. Meillä on hyvä yksityistielaki ja jos sen mukaan mennään, niin ei ole riidan aihetta, huomauttaa Potka.
Saunoontien asukas Jorma O. Tarkka (oik.) kävi kiittelemässä karijokelaista Olavi Metsälehtoa, joka huolehti alkuviikosta Tarkan kotitien auraukesta loskaisen viikonlopun jäljiltä.Pasi Takkunen/Yle
Tiekunnat herätettiin henkiin
Suomen teistä asuttuja yksityisteitä on noin 90 000 kilometriä. Siitä viitisentoista kilometriä on Teuvan Luovankylässä Saunoontien ja Pollarintien tiekunnan vastuulla. Luovankylässä eletään tieasioissa mullistuksen aikaa.
Uuden lain velvoittamana kaksi ajat sitten nukahtanutta tiekuntaa, Saunoontien ja Pollarintien tiekunnat, yhdistettiin. Tieosakkaita on runsaasti, sillä mukaan lasketaan niin teiden varsilla asuvat kuin teiden varsien metsänomistajatkin.
Enemmän kuin se mitä uuteen lakiin on kirjoitettu, Luovankylän väkeä huolettaa nyt se, että Teuvan kunta päätti lopettaa yksityisteiden kesäkunnossapidon. Kunta saa säästöä 100 000 euron verran vuodessa, mutta Luovankylän uudelle yhdistetylle tiekunnalle se tietää heti kättelyssä melko isoa haastetta.
Saunoontiellä asuva Jorma O. Tarkka on jo laskenut, että lisäkustannusta tulee hänelle itselleen ainakin useita kymmeniä euroja vuodessa.
– Ei kuitenkaan satasia, Tarkka huokaisee.
Talvikunnossapidosta Teuvan kunta huolehtii jatkossakin, mutta kesäkunnossapitokin on tien osakkaille iso urakka. Kunnalta on kuitenkin luvassa lana ja kylältä löytyy mies, joka on lanannut teitä aikaisemmin kunnan laskuun.
– Aika näyttää, saadaanko kyläläisten voimin pysymään tie yhtä hyvässä kunnossa kuin tähän asti. Toivottavasti.
Teuvalainen Jorma O. Tarkka toivoo yksityistien kunnossapidosta aiheutuvien kustannusten pysyvän kohtuullisina jatkossakin.Pasi Takkunen/Yle
Yhteisymmärrystä löytyy
Jorma O. Tarkan mukaan Luovankylällä näyttäisi olevan tällä hetkellä hyvä yhteisymmärrys tieasioiden hoidosta. Kahden tiekunnan yhdistäminenkin sujui luontevasti. Kenelläkään ei ollut siitä päätöksestä mitään moittimista, sanoo Tarkka.
Hän toivoo sovun myös säilyvän.
– Toivottavsti sopu säilyy. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
Oikeuteen asti ei ainakaan kannata lähteä riitelemään. Tieyhdistyksessä tiedetään, että tiekunnalle yksittäinen kiista saattaa olla kustannusriskinä suuruudeltaan enemmän kuin parin vuoden tiebudjetti.
Yksityisteiden tienpidosta maksavat pääosan tien osakkaat. Kuntien avustusperiaatteet vaihtelevat selvästi eri kunnissa. Kuntien tuki koko maassa yksityisteille on noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, kun koko yksityisteiden tienpidon kustannus on vuositasolla 150–200 miljoonaa euroa.
Valtio puolestaan avustaa esimerkiksi siltojen teossa, mutta valtion avustuksetkin tiekunnille ovat pienenemässä. Tieyhdistystä huolettaa, missä määrin valtiolta riittää jatkossa rahaa yksityisteille.
Uutinen muusikko Olli Lindholmin kuolemasta otettiin vastaan tyrmistyneenä Porissa ja Tampereella. Porissa kasvanut Lindholm asui yli 30 vuotta Tampereella.
Olli Lindholm oli tuttu näky Fressi-kuntosalilla Tampereen Tammelassa.
Keskusvastaava Martti Eriksson järkyttyi suru-uutisesta.
– Oli raskas uutinen ja iso yllätys. Hän oli meidän pitkäaikainen kanta-asiakkaamme. Ihmiset ovat täällä ihmeissään, hän kuitenkin kävi täällä säännöllisesti liikkumassa, Eriksson sanoo.
Fressin keskusvastaava Martti Eriksson järkyttyi Lindholmin kuolemasta. Matias Väänänen / Yle
Lindholm puhui julkisuudessa usein rakkaasta kuntoiluharrastuksestaan.
– Hän on ollut täällä monelle tuttu kasvo. Mutta meille oli tärkeää, että hän sai olla täällä yksi muiden joukossa. Hän sai liikkua kaikessa rauhassa ja varmaankin juuri siksi viihtyi täällä niin monta vuotta, Eriksson sanoo.
"Olli on aina ollut kova jätkä"
Myös Tampereen kadulla suru-uutinen kosketti.
Harri Kopra ja Ulla Lahtinen arvostavat Lindholmin elämäntyötä.Mari Siltanen / Yle
Lempääläläiset Harri Kopra ja Ulla Lahtinen sanovat, että kuolema yllätti.
– Suu jäi auki, Lahtinen sanoo.
– Järkyttävää. Liiippaa läheltä, tulilinjalla ollaan ikäryhmänä, Kopra sanoo.
– Olli on aina ollut kova jätkä. Oman elämänsä kulkija, arvostan kovasti. Hän sanoi asiat suoraan, ei peitellyt eikä kierrellyt, eikä ymmärtääkseni puhunut pahaa toisista selän takia, hän jatkaa.
Pariskunta kiittelee Yön vanhoja klassikkoja, mutta piti myös yhtyeen uusista lauluista. Harri Kopra piti Lindholmin äänestä, tavasta laulaa ja kappaleiden sanoista.
– Sävellykset ovat aika yleisiä, mutta sanat on usein todella hyvät. Niissä on tarina. Ja sanoista saa selvän. Nykyartistit esittävät hyviä kappaleita, mutta ei tahdo saada selvää sanoista, Kopra kertoo.
"Kauniita muistoja jää hänestä"
Tamperelainen Arja Kangasmäki oli monta kertaa Olli Lindholmin keikoilla.
– Ei ole totta. Oikeasti, hyvänen aika sentään, meni hyvä laulaja. Hän oli ihana laulaja, kauniita muistoja jää hänestä.
– Aina menin keikalle, kun pääsin. Nyt se on ilmeisesti ohi. Mieleeni jää vauhdikas ja hyvä esiintyjä, Kangasmäki sanoo.
Laila ja Eero KestinmäkiMari Siltanen / Yle
Eero ja Laila Kestinmäki muuttivat Lindholmin tavoin Porista Tampereelle.
– Siinä mielessä vähän melkein kuin olisi tuttu mennyt, vaikka ei henkilökohtaisesti tunnettu, Eero Kestinmäki sanoo.
Laila Kestinmäki oli töissä Olli Lindholmin äidin kanssa samassa työpaikassa.
– Hänen äitinsä oli oikein mukava työkaveri. Kamalalta tuntuu, kun nuori ihminen lähtee.
"Onhan se aina porilainen"
Suru-uutinen järkytti myös Porissa.
– Kuulin uutisen. Ihmetyttää, nuori äijä vielä, Olavi Mäntynen sanoo.
– On se kova paukku, tuollainen äijä lähtee tästä yhtäkkiä pois. Liian aikaisin lähdetään.
Myös nuoret naiset Noora Pietilä ja Roosa Soininen yllättyivät suru-uutisesta.
– Onhan se nyt aina porilainen. Ohjelmissa Pori aina jotenkin mainitaan. Luulen, että monia porilaisia koskettaa. Yö on niin Pori-juttu.
Raumalainen Tea Vahala on ollut Yö-fani 25 vuotta. Viimeksi hän oli keikalla Tampere-talossa.
– Yö-fanina ihan kauheaa. Luulin, että se on vitsi. Järkyttävää.
Vahala aikoo kuunnella Rakkaus on lumivalkoinen -kappaletta illalla.
Sirkka Rautiainen on seurannut tarkkaan Voice of Finlandia.
– Voi sentään, niin nuorena. Kaikkihan tiesi, että hän on porilainen. Kyllä hän Poria mukanansa kuljetti koko ajan.
Italian pääministeri Giuseppe Conte on puolustanut hallituksensa linjaa Euroopan parlamentin täysistunnossa.
Conte ei nähnyt ongelmaa sen enempää hallituksen hölläkätisessä talouspolitiikassa kuin maahanmuuttolinjauksissakaan, vaikka hänen puheensa joutuivat parlamentin jäsenten pisteliään kritiikin kohteeksi.
– Italia on lähtenyt kasvun ja vakauden polulle, Conte sanoi Italian budjetista, jonka takia hallitus joutui hakaukseen Euroopan komission kanssa vajesääntöjen rikkomisesta.
Budjetti kasvatti Italian alijäämää merkittävästi. Komission suuntaan päädyttiin välirauhaan, kun hallitus suostui lykkäämään kalliiden uudistusten voimaantuloa muutamalla kuukaudella, mikä alensi kuluvan vuoden alijäämän hyväksyttäviin lukemiin.
Conte toisti, että budjetin tarkoitus on lisätä julkisia investointeja ja puhaltaa henkeä Italian talouteen. Hän peräänkuulutti lisää joustoa EU:n budjettisääntöihin ja lisää solidaarisuutta jäsenmaiden välille.
Sätkynukke vai ei?
Conte nostettiin valtaan viime kevään vaalien jälkeen kompromissiratkaisuna puolueiden ulkopuolelta. Todellista valtaa hallituksessa käyttävät La Lega -puolueen johtaja Matteo Salvini ja Viiden tähden liikkeen Luigi Di Maio.
– Miten pitkään aiotte jatkaa Salvinin ja Di Maion sätkynukkena, kysyi liberaaliryhmä Alden ryhmänjohtaja Guy Verhofstadt, joka syytti nykyhallitusta Italian kääntämisestä EU:ta vastaan.
Keskustaoikeiston ryhmänjohtaja Manfred Weber kritisoi hänkin Italian hallitusta kehnosta talouspolitiikasta.
– On luultavasti helpompaa voittaa vaaleja eliitin vastaisena liikkeenä kuin pysyä vallassa eliitin vastaisena liikkeenä, Weber sanoi.
Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen asetteli sanansa tarkasti vastauspuheenvuorossaan Contelle. Hän kehui monisanaisesti Italian erityisasemaa Euroopan historiassa ja EU:n perustajavaltiona.
Kritiikkiä tuli verhotusti.
– Luottamus on kuin happi. Sitä ei huomaa ennen kuin se loppuu, Katainen sanoi.
– Tehkää mikä on tarpeen, jotta kansanne saisi paremman tulevaisuuden, hän jatkoi.
Kritiikkiä Ranskan ja Italian kiistasta
Contea moitittiin parlamentissa myös Italian ja Ranskan välien pilaamisesta. Ranska veti suurlähettiläänsä Roomasta kotiin sen jälkeen kun Di Maio oli tavannut ranskalaisia keltaliiviliikkeen mielenosoittajia, ja kehunut heidän toimintaansa.
– Näin toimii vastuuton henkilö, Verhofstadt luonnehti Di Maion vetoa.
Conten mielestä kiista ei uhkaa Italian ja Ranskan ikivanhaa suhdetta, koska Di Maio tapasi keltaliivejä puolueensa johtajana eikä hallituksensa edustajana.
– Olen hyvin ylpeä edustaessani kansaani. Minä en ole sätkynukke, Conte sanoi.
Tulli epäilee lappeenrantalaista marjatilayrittäjää on törkeästä veropetoksesta jäteverotuksessa.
Epäily liittyy viime vuonna paljastuneeseen ympäristörikokseen. Marjatilalla oli haudattu suuri määrä muovijätettä maahan. Muovia oli haudattu maahan ainakin noin 2200 kuutiota.
Verohallinnon tekemän alustavan laskelman mukaan yrittäjä vältti näin ainakin 262 640 euron jäteverot.
Yrittäjä voidaan tuomita korvaamaan valtiolle vahingokorvausta vältettyjen verojen suuruisen summan verran. Tästä syystä Tulli vaatii yrittäjän omaisuutta vakuustakavarikkoon vältettyjen jäteverojen määrän arvosta.
Tullin mukaan on olemassa vaara, että yrittäjä kätkee tai hävittää omaisuuttaan mahdollisen vahingokorvauksen suuren määrän takia.
Asiaa on käsitelty Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa tiistaina. Oikeus antaa päätöksensä perjantaina.
Tulli on tutkinut tapauksen verotuksellista puolta. Poliisi tutkii tapausta ympäristörikoksena.
Kolme kouvolalaista vanhusten hoivakotia on palkittu hyvästä hoidosta.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super on tiistaina myöntänyt tunnustuspalkinnon Kymijoen Hoiva ry:lle, koska heidän hoivakodeissaan asukkaiden hoito on yksilöllistä ja asukkaiden kanssa toimitaan paljon yhdessä. Hoivakodit sijaitsevat Kouvolassa – Anjalassa, Inkeroisissa ja Keltakankaalla.
– Kun ihminen muuttaa meille, otamme hänen historiansa huomioon. Haluamme, että meillä jatketaan elämää, eikä luovuteta, vaikka tämä onkin monelle loppuelämän koti, Kymijoen Hoiva ry:n toiminnanjohtaja Anu Pöllänen sanoo.
Rantakodiksi, Honkakodiksi ja Iltaruskoksi nimetyissä asumisyksiköissä lähdetään siitä ajatuksesta, että hoitajat ovat töissä asukkaiden kotona ja antavat yksilöllisesti sitä, mitä asukkaat tarvitsevat.
– Pidetään hoito simppelillä tasolla. Jos joku ei ole koskaan kuunnellut klassista musiikkia, sitä ei tyrkytetä, vaikka meillä käykin kaikenlaisia esiintyjiä. Tai kun metsässä viihtyvä ei enää jaksa lähteä ulos, tuodaan jäkäliä tai kanervaa huoneeseen. Näin voi silti kokea elämyksiä, Pöllänen kertoo.
Yhtenä esimerkkinä mainitaan myös mieltymykset ruoan suhteen. Niistäkin otetaan selvää. Jos tietty ruoka ei maita, sitä ei tarjota. Vastaavasti sellaista ruokaa voidaan hankkia, josta hoitokodissa asuva ihminen erityisesti pitää.
Kymijoen Hoiva noudattaa niin kutsuttua narratiivista hoitotyön periaatetta, johon Super ja La Carita -säätiö halusivat tänä vuonna kiinnittää erityistä huomiota.
Asiakkaalta kysytään muuttovaiheessa tietoja omista mieltymyksistä ja taustasta. Sen pohjalta laaditaan paitsi hoitosuunnitelma myös toivekartta, joka auttaa vastaamaan asukkaiden toiveisiin.
Superin mukaan Kymijoen Hoiva ry on hoitanut ikäihmisiä erityisen hienolla tavalla.
– Se edellyttää, että on riittävästi aikaa, riittävästi henkilöstöä. Vaikutelma on lämmin ja kiireetön. Tämä on sellainen paikka, jonne voisi olla itsekin halukas menemään, jos tällaisia palveluita tulee tarvitsemaan, Superin kehittämisjohtaja Jussi Salo sanoo.
Epäkohdat esillä
Narratiivinen hoitotyö ei ole menetelmältään uusi. Jo yli 40 vuotta toiminut Kymijoen Hoiva on tehnyt työtä pitkään. Vastaavanlaista hoitoa annetaan muissakin hoivakodeissa.
Superin kehittämisjohtaja Jussi Salon mukaan nyt on kuitenkin oikea nostaa esiin myös hyviä esimerkkejä.
– Vanhustenhoito on tällä hetkellä tapetilla ihan muista syistä kuin hyvistä hoitopaikoista. Epäkohdat ovat esillä, mutta pitää muistaa, että meillä on aivan loistavia pieniä, yksityisiä firmoja. Tässä meillä on loistavat esimerkit, Salo sanoo.
Esimerkiksi Esperi Caren hoivayksikkö Kristiinankaupungissa ja Attendon hoivakoti Alavudella on jouduttu ottamaan valvontaviranomaisen toimesta haltuun, koska asukkaiden turvallisuus on ollut vaarassa riittämättömän henkilöstömäärän takia.
Halua palvella
Lämmin, kiireetön, yksilöllinen hoiva kuulostaa perusasioilta. Sitä se ei kuitenkaan kaikkialla ole.
– Ei se kaikkialla toteudu, eikä yksilöllisiä tarpeita pystytä ottamaan huomioon. Jos henkilöstömitoitus on kovin matala, ei ole mahdollisuuksia paneutua tällaisiin hienouksiin. Sitten ollaan aika lähellä iäkkään ihmisen säilyttämistä, Salo sanoo.
Liitto on mielellään nostamassa esiin ihmisarvoa kunnioittavaa hoitoa.
– Ei Kymijoen Hoivan menetelmä ainutlaatuinen ole, mutta he ovat loistava esimerkki siitä, että on halua palvella hyvin. Meillä on mahdollisuudet hyvään hoitoon, mutta onko tahtoa, Salo sanoo.
Super palkitsee hoivayksiköitä hyvästä työstä yhdessä La Carita -säätiön kanssa. Tunnustuksia on jaettu vuodesta 2006. Tänä vuonna palkittiin myös Akaan kaupungin Havulinnan palvelutalo.
Havulinna on mukana hankkeessa, jossa kehitetään muistisairaiden kognitioharjoituksia.
Tunnustuksen saajat valitaan hakemusten perusteella. Hakemuksen tekevät hoivakotien henkilöstö.
Jutun kommentointi on avoinna 12.2.2018 kello 22:00 asti.
Meksikolaista huumekartellin johtajaa vastaan on käyty oikeutta Brooklynissä, New Yorkissa jo 11 viikkoa.
Tiistaina valamiehistö julisti 61-vuotiaan Joaquin "El Chapo" Guzmanin syylliseksi kaikkiin kymmeneen syytekohtaan.
Syyttäjien mukaan hän oli vastuussa tonnien kokaiinilastien, heroiinin, marihuanan ja metamfetamiinin salakuljettamisesta Yhdysvaltoihin yli kahdenkymmenen vuoden aikana sekä murhista ja sodista muiden kilpailevien kartellien kanssa.
Oikeudenkäynnissä oli yli 50 todistajaa. Todistusaineistoa kertyi yli 300 000 sivun ja ainakin 117 000 äänitteen edestä.
Guzman johti Sinaloan kartellina tunnettua rikollisorganisaatiota. Sinaloa on köyhä vuoristokylä, josta Guzman on kotoisin.
Guzman keksi itselleen lisänimen "speedy", koska hän onnistui Meksikon ja Yhdysvaltain rajamaastoon kaivettujen tunneleiden avulla kuljettamaan huumeet eteenpäin nopeammin kuin kukaan muu.
El Chapoa eivät ole pidätelleet edes korkeimman turvaluokituksen vankilat. Kuva meksikolaiseen vankilaan kaivetusta tunnelista, jota pitkin El Chapo karkasi vuonna 2015.EPA
Guzman on yksi maailman tunnetuimmista huumepomoista sitten kolumbialaisen Pablo Escobarin, jonka poliisit ampuivat kuoliaaksi vuonna 1993.
Guzman pidätettiin Meksikossa vuonna 2016 ja luovutettiin oikeudenkäyntiä varten Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna.
Hän pakeni vankilasta kahdesti Meksikossa, kerran pyykkikärryssä ja kerran suihkunurkkaukseen kaivetun tunnelin kautta. Guzman jäi lopulta kiinni , kun hän halusi tehdä elokuvan elämästään ja oli sen tiimoilta yhteydessä elokuvatuottajiin ja näyttelijöihin.
Viidakossa piileskelleen Guzmanin yhteydenpito elokuva-alan ihmisiin auttoi viranomaisia jäljittämään hänet.
Maailman rikkaimpia ihmisiä listaavan Forbesin mukaan Guzmanin omaisuus vuonna 2009 oli arvoltaan noin miljardi dollaria.
Helsingin pelastuslaitos on löytänyt vakavia turvallisuuspuutteita yhdeksästä alueella toimivasta pakohuoneesta. Puutteet on korjattava ennen kuin toimintaa voidaan jatkaa, mutta tiloja ei asetettu kokonaan käyttökieltoon.
– Puutteet ovat sellaisia, että ne voidaan korjata välittömästi, eivätkä vaadi suuria rakenteellisia muutoksia. Esimerkiksi olemassa oleva poistumistie on ollut tukittu ja se pitää avata uudestaan, sanoo palopäällikkö Anja Aatsinki Helsingin palolaitokselta.
Vain kahdessa kohteessa poistumisreittien järjestäminen vaati rakennusluvan muutoksia, joten puuttellisten tilojen käyttö jouduttiin kieltämään kokonaan.
Pelastuslaitoksen mukaan Helsingin pakohuoneiden turvallisuudessa on parantamisen varaa.
– Pääsääntöisesti puutteet liittyivät poistumisjärjestelyihin. Hätäpoistumisreittejä ei ollut riittävästi, niiden käyttö ei ollut esteetöntä tai niihin ei ollut riittävästi opasteita, sanoo Aatsinki.
Pakohuoneita on myös perustettu niihin sopimattomiin tiloihin, kuten varastoihin. Aatsinki toivoo, että pakohuoneiden turvallisuudesta noussut keskustelu herättää toiminnanharjoittajat sekä kiinteistönomistajat.
– Haluaisin erityisesti korostaa kiinteistön omistajan vastuuta siitä, että rakennuksessa harjoitetaan rakennusluvan mukaista toimintaa. Rakennuslupa on lähtökohtainen takuu sille, että sitä aiottua toimintaa voidaan ylipäätään turvallisesti ja terveellisesti siellä harjoittaa, sanoo Aatsinki.
Suomessa on arviolta noin sata pakohuonetta. Valtakunnallinen selvitys pakohuoneiden hätäpoistumisteistä valmistuu parin viikon kuluttua.
Asiakkaat uppoutuvat peliin ja turvallisuuseikat jäävät taka-alalle
Pakohuonepelit ovat yleistyneet Suomessa viime vuosina. Ideana pelissä on, että ihmiset suljetaan lukittuun tilaan, josta he yrittävät päästä ulos erilaisten vihjeiden avulla 60 minuutissa.
Pakohuoneiden vihjeet on usein suljettu erilaisten lukkojen taakse, joihin pelaajien on keksittävä oikea numeroyhdistelmä. Yle
Puolan traaginen tapaus on järkyttänyt pakohuonepelien järjestäjiä myös Suomessa. Escape Room Helsingin omistaja ja taiteellinen johtaja Yvonne Karsten kuitenkin vakuuttaa, että Suomessa turvallisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota.
– Ei tuollaista saisi missään nimessä päästä tapahtumaan. Tiedän, että koko Suomessa kaikki pakohuoneet ovat satsanneet nimenomaan turvallisuuteen, sanoo Karsten.
Escape Room Helsingissä hätäpoistumisreittejä on kaksi. Toinen niistä johtaa rakennuksen etupuolelle ja toinen sisäpihalle. Käytävillä ja osassa pelihuoneista on palosammuttimia ja käytävillä hätäoville ohjataan Exit-kylteillä.
Silti myös Escape Room Helsinki sai pelastuslaitokselta noottia.
–Tässä todella seikkaperäisessä tarkastuksessa saatiin vähän lisäläksyä. Esimerkiksi ulos johdattavat kyltit pitää olla valaistu ledeillä, jotta pihalle löytää hyvin, vaikka tulisi täydellinen sähkökatko, Karsten selventää.
Hänen mukaan Puolan tapaus ei ole juurikaan lisännyt asiakkaiden huolta pelihuoneiden turvallisuudesta.
– Tavallaan se on vähän huolestuttavaakin, että uppoudutaan niin täydellisesti peliin, etteivät turvallisuusasiat tule mieleen. Me olemme nyt ottaneet sellaisen käytännön, että peliohjaaja kertoo pelaajille myös pelastautumisteistä samalla kun ohjeistaa asiakkaat peliin, sanoo Karsten.
12.2. klo 19:47 Lisätty tarkentava kommentti Anja Aatsingilta jutun alkuun.
Itä-Suomen aluehallintovirasto on löytänyt merkittäviä puutteita tarkastuksessaan Attendo Oy:n Jalava-toimintayksiköstä Joroisissa.
Aluehallintovirasto toteaa tarkastuskäyntinsä perusteella, että hoivakodin henkilöstömitoitus, henkilöstörakenne ja ammatillisuus eivät vastaa asiakkaiden tarpeita, eivätkä ole luvan mukaisia. Lisäksi ulkoiluun ja viriketoimintaan ei jää perushoivalta aikaa, lääkehoidon toteutuksessa ilmenee puutteita ja asiakirjakirjauskäytännöt eivät ole asianmukaisia.
– Harkitsimme ensin, onko syytä keskeyttää yksikön toiminta vai ei. Saimme kuitenkin Attendolta sen verran selvitystä, että pystyimme antamaan aikaa tehdä toimenpiteitä, toteaaa ylitarkastaja Taija Liukkonen Itä-Suomen aluehallintovirastosta.
Avin mukaan tarkastuskäynnillä jäi epäselväksi, tietävätkö kaikki henkilökunnasta hoito- ja palvelusuunnitelman merkityksen tai mistä sen voisi käydä lukemassa.
Aluehallintovirasto teki tarkastuskäynnin hoivakotiin viime viikon tiistaina. Tarkastuksen taustalla oli Varkauden kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta tulleet ilmoitukset ja valvontakäyntien tarkastuskertomusten aiheuttama huoli.
– Siellä on ollut esimerkiksi opiskelujen loppuvaiheessa olevia vastuuvuoroissa, mikä ei ole hyväksyttävää, sanoo Liukkonen.
Geriatri on tehnyt 7. helmikuuta asukkaille terveystarkastuksen ja jatkohoitosuunnitelman. Liukkosen mukaan asukkaiden terveydenhoidosta ei geriatrin tarkastuksessa löytynyt moitittavaa.
Varkauden kaupunki valmistelee rikosilmoitusta – huumausaineeksi luokiteltua kipulääkettä kateissa
Varkauden kaupunki valmistelee rikosilmoituksen tekemistä Attendon hoitokoti Jalavasta, koska hoitokodista on kateissa huumausaineeksi luokiteltavaa Oxynorm-kipulääkeliuosta. Asia havaittiin Varkauden kaupungin sosiaalitoimen ja aluehallintoviraston tarkastuskäynneillä.
Myöhemmin tiistai-iltana Attendolta kerrottiin STT:lle, että kateissa ollut kipulääke on palautettu apteekkiin. Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalaisen mukaan epäselvyys kipulääkkeen sijainnista johtui siitä, ettei apteekilta ollut pyydetty kirjallista vahvistusta lääkkeen palautuksesta, eikä siitä ollut kirjausta Jalava-hoivakodin asiakirjoissa.
Varkauden kaupungin edustajat käyvät nyt päivittäin valvomassa hoitokodin toimintaa. Valvontaa tapahtuu myös öisin.
Puutteista huolimatta aluehallintovirasto katsoo, että toiminta hoivakodissa voi toistaiseksi jatkua, sillä Attendo on suostunut lisäämään henkilökuntaa Avin ohjeistuksen mukaan.
– He lupasivat korjata toimintaansa, ja ovat niin jo tehneet, mutta nyt Varkauden sote tarkkailee aktiivisesti toimintaa, kertoo ylitarkastaja Taija Liukkonen Itä-Suomen avista.
Valvovan viranomaisen mukaan Attendo lisäsi henkilöstöön sairaanhoitajan ja kaksi lähihoitajaa sekä yövuoroon toisen koulutetun hoitajan.
Avi haluaa 22.2. mennessä Attendolta selvityksen ja lausunnon, jotta se varmistuu, että mainitut epäkohdat on korjattu pysyvästi.
– Varkauden sotesta käy Jalavassa esimerkiksi öisin yöpartio toteamassa, että sovituista asioista pidetään kiinni, sanoo ylitarkastaja Liukkonen.
Attendon Jalava on Joroisiin viime vuoden huhtikuussa avattu asumisyksikkö.
Viime viikolla Attendon Alavudella sijaitsevan hoivakoti Pelimannin toiminta keskeytettiin, kun hoivakoti todettiin turvattomaksi, eikä sen asiakkaiden turvallisuutta pystytty takaamaan.
Samassa hoivakoti Pelimannissa oli kuollut kuusi asukasta vajaan kuukauden aikana.
Syötkö paljon kovia rasvoja? Nukutko liian vähän? Jääkö liikunta suunnittelun tasolle?
Sinulla voi olla kohonnut riski sairastua vanhana muistisairauteen. Tutkimusten perusteella tiedetään, että esimerkiksi Alzheimerin taudista ainakin 30 prosenttia liittyy muokattavissa oleviin riskitekijöihin, kuten korkeaan verenpaineeseen, diabetekseen, masennukseen, matalaan koulutukseen, tupakointiin, vähäiseen liikkumiseen ja ylipainoon keski-ikäisenä.
Muisti pysyy parhaiten kunnossa kaikin puolin aktiivista elämää elävillä ihmisillä, sanoo muistisairauksia tutkineen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkijana ja gerontologian yliopettajana toimivan Jenni Kulmalan mukaan . Aktiiviseen elämään kuuluu niin fyysinen, kognitiivinen kuin sosiaalinenkin aktiivisuus.
Pyysimme Kulmalaa kertomaan, miten elintapoja kannattaa käytännössä muuttaa, jotta aivot pysyisivät terveinä mahdollisimman pitkään.
1. Syö terveellisesti
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen, sydämelle terveellinen, ruoka on myös aivoille hyväksi.
Ruokavaliossa kannattaa suosia erityisesti pehmeitä rasvoja, kalaa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Aivot tykkäävät muun muassa kalan rasvasta, pähkinöistä ja öljypohjaisista rasvoista.
Koska esimerkiksi keski-iän ylipaino, korkea verenpaine ja korkea verensokeri kasvattavat muistisairauksien riskiä, kannattaa pyrkiä syömään kaikin puolin terveellisesti ja pitämään paino kurissa.
AOP
2. Liiku säännöllisesti
Kaikenlainen liikunnan harrastaminen on hyväksi myös aivoille. Tutkimusnäyttöä on niin lihaskuntoharjoittelun kuin aerobisenkin liikunnan hyödyistä.
Kestävyyskuntoharjoittelu voi olla mitä vain itselle mielekästä liikuntaa, josta hengästyy ja hikoilee.
Etenkin tanssi on liikuntamuoto, joka hyödyttää myös aivoja. Siinä yhdistyvät tanssiaskelien ja -kuvioiden opettelu ja fyysinen liikkuminen. Yleensä tanssiin yhdistyy vielä sosiaalinen aktiivisuus.
Yle
3. Haasta aivojasi
Tutkimusten mukaan korkeasti koulutetuilla ihmisillä on pienempi riski sairastua muistisairauksiin kuin niillä, joilla on vähemmän koulutusta. Koulutetuilla ihmisillä on usein enemmän niin sanottua kognitiivista reserviä. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä on enemmän erilaisia keinoja kompensoida mahdollisen muistisairauden aiheuttamaa tiedon menetystä.
Koulutuksen lisäksi aivoja voi kuitenkin aktivoida monella muullakin tavalla.
Uuden kielen opettelu
Uuden kielen opettelu on todella tehokasta aivojumppaa. Siinä joutuu käyttämään aivoja kokonaisvaltaisesti.
Oikeastaan näin on minkä tahansa uuden asian opiskelussa.
Ristisanat ja pelit
Ristisanoja tehtäessä tai pelejä pelatessa joutuu käyttämään aivojaan. Esimerkiksi ristisanatehtävissä täytyy aktiivisesti hakea muistissa olevia sanoja ja tietoja sekä ottaa niitä aktiivisesti käyttöön.
Lukeminen
Ihan tavallisen kirjankin lukeminen on hyväksi aivoille. Lukiessa aivot tekevät koko ajan työtä.
Musiikin harrastaminen
Soittamisen ja laulamisen lisäksi myös pelkkä musiikin kuuntelu on tehokasta aivojen käyttöä. Musiikin harrastamisessa aktivoituu useita aivoalueita.
Musiikki vaikuttaa syvissä aivoalueissa. Kun muistisairaille on soitettu sellaista musiikkia, mitä he ovat aikaisemmin kuunnelleet, ja mikä on ollut heille tärkeää, he ovat saattaneet yhtäkkiä muistaa laulun sanat siitä huolimatta, että puhe ei heillä muuten enää toimisi.
Käsityöt
Käsitöitä tehdessä täytyy seurata ohjeita ja toimia niiden mukaan. Omaa tekemistä täytyy myös suunnitella. Nämä ovat taitoja, jotka vaativat ylläpitämistä.
Tietokoneohjelmat
Muistin harjoittamiseen voi käyttää myös tietokonepohjaisia harjoitusohjelmia. Yksi on esimerkiksi Muistipuisto-sivusto, jossa on pelejä ja tehtäviä, joiden avulla voi harjoittaa muistiaan.
Muistia treenatessa tehtävien olisi hyvä vaikeutua hieman koko ajan. Aina kun huomaa osaavansa jonkun asian, kannattaa siirtyä astetta vaikeammalle tasolle.
Tätä ajattelua voi soveltaa kaikkeen aivojumppaan. Ristisanoissa kannattaa edetä yhä vaikeampiin ristikoihin ja lukemisessa voi kokeilla esimerkiksi vierailla kielillä lukemista.
Tarja Nyyssönen / Yle
4. Vaali sosiaalisia suhteita
Aivot aktivoituvat myös kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.
Muistisairauksien riski on pienempi ihmisillä, jotka ovat tekemisissä muiden kanssa, joilla on laaja sosiaalinen verkosto ja jotka osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin.
5. Pidä verenpaine, kolesteroli ja verensokeri kurissa
Aivojen terveydestä voi pitää huolta samoilla keinoilla, joilla ehkäistään sydän- ja verisuonisairauksiakin.
Verenpaine, kolesteroli ja verensokeri on hyvä pitää kurissa elintapoja muuttamalla tai tarvittaessa lääkkeillä. Myös ylipainoa kannattaa välttää.
AOP
6. Lopeta tupakointi
Tupakointi on aivoille haitallista. Tupakointi aiheuttaa kuitenkin niin paljon muita terveyshaasteita, että muistisairaus ei välttämättä ole suurin sen aiheuttama terveysriski.
Tupakoivilla saattaa tupakoinnista johtuen tulla jo ennen vanhuusikää esimerkiksi syöpäsairauksia tai sydän- ja verisuonisairauksia, jotka lisäävät ennenaikaista kuolleisuutta. Näin ollen he eivät välttämättä elä niin vanhaksi, että muistisairaudet ehtisivät räjähdysmäisesti lisääntyä.
Ismo Pekkarinen / AOP
7. Käytä kohtuudella alkoholia
Myös alkoholi on lähtökohtaisesti aivoille myrkkyä.
Kohtuulliseen alkoholinkäyttöön ei ole olemassa mitään turvallista rajaa. Jotkut kestävät enemmän, jotkut vähemmän. Kaikista aivoterveellisin ratkaisu on alkoholin juomisen pitäminen mahdollisimman pienenä.
Joissain tutkimuksissa on verrattu vähän alkoholia nauttivia absolutisteihin ja todettu, että absolutisteilla on hieman suurempi riski sairastua muistisairauteen kuin niillä, jotka käyttävät vähän alkoholia. THL:n Kulmala kuitenkin huomauttaa, että absolutistien joukossa saattaa olla entisiä alkoholisteja, joilla pieni riskin kasvu voi johtua aikaisemmasta alkoholinkäytöstä.
Sergei Ilnitsky / EPA
8. Lepää riittävästi
Vaikka aivojen käyttö ja aktivointi on hyväksi, kannattaa muistaa, että liiallinen stressi on aivoille haitallista. Aivot tarvitsevat aktivoinnin vastapainoksi myös lepoa ja palautumista. Riittävästä nukkumisesta kannatta pitää huolta.
Tiedetään että ihmisillä, jotka ovat keski-iässä olleet töissä todella kuormittuneita, muistisairausriski on jonkin verran kohonnut.
Wokandapix / Pixabay
Muistisairauksia ja niiden ennaltaehkäisyä käsitellään tänään tiistaina A-studiossa klo 21. Vieraana yksi maailman johtavista muistisairauksien tutkijoista, professori Miia Kivipelto. Illan lähetyksen juontaa Annika Damström. #yleastudio
