Psykiatrian erikoislääkäri Juha Markkula on hoitanut jo pitkään unihäiriöitä. Hänen potilaansa puhuvat vähän väliä suden hetkistä. Jos ei nyt sillä nimellä, niin samasta ilmiöstä kuitenkin. Aamuöinen valvominen ja murehtiminen on yleistä.

Suden hetki on hyvä ilmaus. Onhan susi ollut aina pelätty peto, joka saalistaa hämärässä tai pimeässä. Muinaisesta, nuotiolla nuokkuvasta metsästäjästä on suden hetkellä tuntunut varmasti vähintään yhtä epämiellyttävältä kuin valvovasta nykyihmisestä sängyssä.

Mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän sitkeästi valvoo, vaikka kellonaika olisi mitä otollisin nukkumiselle?

Aamuyöstä ruumiinlämpö on alimmillaan ja reaktioaika pisimmillään. Vuorokausirytmimme aiheuttaa sen, että elintoimintomme ovat silloin heikoimmillaan ja ihminen haavoittuvimmillaan.

– Jos valvoo suden hetken aikaan, ei pysty ajattelemaan kovin selkeästi. Mieli on alamaissa ja palelee. Kaiken kaikkiaan olo on kurja, kuvailee Markkula.

Juha Markkula työskentelee Turun yliopistollisessa keskussairaalassa apulaisylilääkärinä.

Ahdistus selättää väsymyksen

Kuulostaa ristiriitaiselta. Samaan aikaan, kun ihmiseltä on veto pois, voivatkin olla meneillään tuskaisimmat taistelut unettomuuden kanssa.

– On totta, että todennäköisyys nukahtaa on suurimmillaan juuri suden hetken aikaan, kun ruumiinlämpö on alimmillaan. Mutta vireystilaamme säätelee toinenkin tekijä kuin biologinen kello. Moni ehtii ennen suden hetkeä nukkua sen verran, että niin sanottua unihiekkaa on jo ehtinyt poistua.

Asia ilmenee hyvin vaikkapa yötyöläisillä tai nuorilla, jotka pelaavat tietokonepelejään pitkälle yöhön. Jos mikään ahdistava asia ei valvota, tarve nukahtaa on suurimmillaan juuri aamuyöstä.

Ahdistus kuitenkin voittaa luontaisen väsymyksen, jos murehdimme asioita juuri silloin, kun elimistömme suorituskyky on kaikkein kehnoimmillaan.

Jos ennen suden hetkeä on saanut vähänkään nukutuksi, sillä pärjää jo aika pitkälle. Psykiatri Juha Markkula

Ahdistus on ihmiselle vähän sama kuin sudet metsästäjille. Eivät metsämiehetkään nukahtaneet, jos sudet ulvoivat pusikossa, vaikka kuinka olisi ollut yön uuvuttavin hetki. Samalla tavalla mieltä painava asiaa pitää nykyihmistä hereillä, vaikka kehon lämpötila olisikin matalalla.

Murheiden mittakaava karkailee

Psykiatri Juha Markkula puhuu mielellään unihiekasta. Se on leikkimielinen ilmaisu kaikille niille tekijöille, jotka välittävät elimistölle signaalia, että nyt on rehkitty riittävästi, nyt olisi aika levätä.

– Jos ennen suden hetkeä on saanut vähänkään nukutuksi, sillä pärjää jo aika pitkälle. Elimistö on saanut suuren osan välttämättömistä toimistaan hoidettua.

Rahahuoli, parisuhdeongelma, työstressi tai mikä tahansa murhe voi tuntua suden hetkenä täysin – jopa absurdin – ylipääsemättömältä. Ylen verkkokyselyyn vastanneet suomalaiset kertoivat murehtivansa öisin muun muassa töitä, ilmastonmuutosta ja jopa kukkien kastelua.

Kun samaa asiaa tarkastelee päivän valossa, siihen voi löytää ratkaisuja. Mikä tämän selittää?

– Päivällä aivokuoremme on kirkkaasti hereillä, pystymme rationaalisesti ajattelemaan asioita ja käyttämään kaikkea oppimaamme hyödyksi. Aamuyöstä taas sisäinen kellomme on ohjelmoinut elintoiminnot hiipumaan, emmekä pysty käyttämään kapasiteettiamme kunnolla.

Kun olo on kurja, ei ole helppoa rauhoitella itseään. Huoli saa vallan.

Rentoutuminenkin elvyttää

Lehdistä ja verkkosivustoilta on kyllästymiseen asti saatu lukea listauksia, jotka lupaavat rauhaisan yöunen. Harva kokee löytäneensä vinkkilistoista ratkaisua, vaikka ohjeet sinänsä olisivatkin asiallisia:

1. Vältä illalla kahvia ja alkoholia

2. Viilennä ja pimennä makuuhuone

3. Hanki hyvä tyyny

4. Älä käytä älylaitteita sängyssä

5. Elä säännöllistä elämää

6. Harrasta liikuntaa... ja niin edelleen.

Psykiatrian erikoislääkäri Juha Markkulan lohdullinen viesti on, että vaikka ei saisikaan unta, jo rentoutuminenkin elvyttää voimia.

– On paljon erilaisia tapoja tahdonalaisesti edesauttaa rentoutumista. Siis pitää hälytyssysteemiämme hiljaisena.

On todettu, että esimerkiksi kroonisesta unettomuudesta kärsivien elimistö kaikesta huolimatta kestää univajetta.

Jännitä ja päästä rennoksi

Näin mindfulnessin luvattuna aikana ei liene vaikeaa löytää rentoutusharjoituksia.

– Jotkut ovat löytäneet avun kuuntelemalla rentoutusäänitteitä, mutta niissäkin on ongelmansa. Jotkut ärsyyntyvät ohjaajan äänestä, toiset taustamusiikista, sanoo psykiatri Juha Markkula.

Jokainen tietää myös perusmallin: ensi rentoutetaan vasen jalka, sitten oikea, vuorotellen yläraajat, niska, hartiat… Näin kuuluu progressiivisen rentoutumisen ohje kirjasta Hyvää yötä – apua univaikeuksiin:

Purista vasen kätesi lujaan nyrkkiin, jännitä viisi sekuntia, keskity tuntemaan käden jännitteisyys. Anna sitten käden rentoutua niin hyvin kuin voit. Keskity tuntemaan rentous. Tunne, kuinka käsi lepää painavana alustallaan. Tee sama uudestaan, tunnista jännittyneisyys ja sitten rentous, painavuus. Tunnustele, tuntuuko lämpö leviävän rentoutuneeseen käteen.

Vaikeimpia ovat harjoitukset, joissa kehotetaan olemaan ajattelematta mitään. Monelta se ei onnistu.

– Minusta on kohtuuton vaatimus, että yks kaks oppisi tyhjentämään mielensä ja rentouttamaan kaikki lihaksensa. Jotkut opettelevat sitä vuosikymmenet itämaitten luostareissa.

Olen perin harvoin tavannut ihmistä, joka pystyisi kovin monta sekuntia olemaan ajattelematta mitään, vaikka kuinka olisi harjoitellut. Psykiatri Juha Markkula

Usein kuulee sanottavan, että kun yrittää rentoutua, tulevat heti kaikki murheet mieleen. Juha Markkula vakuuttaa, että tuntemus on normaali.

– Olen perin harvoin tavannut ihmistä, joka pystyisi kovin monta sekuntia olemaan ajattelematta mitään, vaikka kuinka olisi harjoitellut. Jos mieli on tyhjä, jotain sinne tulee.

Olennaisempaa olisikin oppia suhtautumaan ajatuksiinsa armollisesti ja lempeästi. Mindfulnessissa on kyse juuri siitä. Ohjataan ajatukset havainnoimaan, mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu. Esimerkiksi keskitytään seuraamaan hengitystä.

– Kyse ei ole siitä, että mielen pitäisi olla puhdas, valkoinen taulu. Enemmänkin siitä, miten mieleensä suhtautuu.

Valppaana kuin mangusti

Mieti, miten luontodokumentissa mangusti tai metsäkauris jännittää korvan takana olevat lihaksensa, kun se vaistoaa vaaran, kohottaa päätään ja höristää korviaan. Stressin ja niskalihasten välillä näyttäisi vallitsevan yhteys.

Samoin käy murheisen, valvovan ihmisen: niska ja hartiat jännittyvät.

– On vaikea olla rentoutunut, jos kaikki lihakset ovat jännitystilassa. Ja päinvastoin: jos onnistuu rentouttamaan lihaksensa, silloin mielenkin rentous on helpompi saavuttaa, toteaa Juha Markkula.

Tiedetään, että mitä enemmän rentoutumista harjoittelee, sen helpommaksi se käy. Hyvinkin yksinkertaisten rentoutusharjoitusten tekeminen päivittäin auttaa saamaan yhä nopeammin kiinni rentouden tilasta.

– Rentoutumista häiritseviä asioita kannattaa käsitellä päiväsaikaan, jolloin ongelmanratkaisukyky on parhaimmillaan. Ratkaisujen etsintää ei kannata jättää yöksi.

Nukkua ei voi väkisin. Sen sijaan rentoutumista voi harjoitella ja oppia. Sen Markkula tietää hyvin psykiatrian erikoislääkärinä ja unihäiriöitä hoitaneena lääkärinä.

– Usein unenhoito alkaa siitä, että teen potilaan kanssa sopimuksen: lopetetaan nukkumisen yrittäminen. Keskitytään hyvän olon ja rentoutumisen etsiskelyyn.

Jutun lähteenä on käytetty Juha Markkulan haastattelun lisäksi Soili Kajasteen ja Juha Markkulan kirjaa Hyvää yötä – Apua univaikeuksiin (2015).

Helsingin käräjäoikeus on hylännyt venäläisliikemies Boris Rotenbergin nostaman kanteen kolmea pankkia vastaan.

Nordea, Danske Bank ja Osuuspankki olivat kieltäytyneet välittämästä Rotenbergin maksuja vedoten rahanpesulakiin ja vaaraan joutua itse Yhdysvaltain pakotelistalle.

Rotenberg puolestaan vaati viime vuoden lokakuun alussa jättämässään kanteessa, että käräjäoikeus velvoittaisi sakon uhalla pankkeja välittämään hänen maksujaan.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvalla liikemies Boris Rotenbergilla on myös Suomen kansalaisuus. Yhdysvallat on Ukrainan kriisin alettua asettanut pakotteita useita venäläisiä vastaan, myös Rotenbergiä.

Rotenberg ei ole eurooppalaisilla pakotelistoilla, mutta kiistassa on kyse siitä, että eurooppalaisten pankkien pitää noudattaa Yhdysvaltojen asettamia, yksityishenkilöihin kohdistuvia pakotteita, jos ne haluavat jatkaa yhteistyötä amerikkalaispankkien kanssa.

Nordea: Rahanpesu voi olla mahdollista

Käräjäoikeudelle toimittamassa vastauksessaan Nordea toteaa muun muassa, että myös rahanpesun riski on ollut olemassa, jos Nordea olisi välittänyt Rotenbergin Handelsbankenin tililtä maksamia laskuja.

"Hakijan haastehakemuksessa on selostettu, että hän tiliä avatessaan talletti sinne käteisenä 50.000 euroa, jonka Handelsbanken otti vastaan "mitään siitä kyselemättä ja sitä mitenkään kommentoimatta". Jos väite on tosi, ei käytettyjen varojen alkuperää ole selvitetty", Nordean vastauksessa käräjäoikeudelle todetaan.

Käräjäoikeus puolestaan katsoo, että pankkien yhteistoiminnasta Rotenbergin kanssa voisi syntyä tilanne, joka veisi pankit pakotelistalle.

"Yleisesti on tiedossa, että pakotelistalla olevien tahojen kanssa asioiminen voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin, myös niiden osalta jotka eivät itse ole olleet pakotelistalla ja että seuraamukset voivat olla taloudellisesti vakaviakin", päätöksessä perustellaan.

Käräjäoikeus: Pankkien toiminnasta ei suurta haittaa

Rotenbergin maksut kohdistuivat tavanomaisiin arjen maksuihin, ja niiden maksamatta jättämisen seuraukset hänelle ovat käräjäoikeuden mukaan pankeille mahdollisesti koituvaa haittaa huomattavasti pienemmät.

"Vahinko mikä näiden maksujen estymisestä voi aiheutua on lähinnä luottotietojen menetys ja erilaisten omaisuuden ylläpitoon liittyvien asioiden hoitamisen vaikeutuminen. Kun hakija on ilmoituksensa mukaan miljardööri, näillä asioilla ei hänen taloutensa kannalta tai muutoinkaan voida katsoa olevan merkittävää vaikutusta hänen olosuhteisiinsa", käräjäoikeus toteaa.

Lue myös:

Danske Bank, Nordea ja Handelsbanken vahvistavat: liikemies Rotenberg nostanut oikeusjutun pankkeja vastaan

Elokuvaohjaaja Aki Kaurimäki luopuu taiteen akateemikon arvonimestä. Hän kertoo tiedotteessaan, että päätös on protesti hallituksen harjoittamaa metsä- ja kaivospolitiikkaa vastaan.

Tasavallan presidentille lähettämässään kirjeessä Kaurismäki kirjoittaa metsäpolitiikasta kärkevästi:

"Hallitus on kymmenien asiantuntijoiden varoituksista huolimatta nostanut Suomen vuotuiset metsähakkuut kestämättömälle tasolle, joka toteutuessaan pienentää metsien hiilinielut kuudesosaan nykyisestä."

"Ainoana perusteena tälle on se, että selluloosan, joka on puutavaran alin mahdollinen jalostustaso, hinta on Kaukoidän maiden kasvavan pehmopaperin kysynnän vuoksi korkealla."

Myös harjoitettu kaivospolitiikka saa Kaurismäeltä täyslaidallisen.

Hän kritisoi sitä, että hallitus ei uudista kaivoslakia, joka Kaurismäen sanoin "sallii minkä tahansa ulkomaisen kaivosjätin tehdä valtauksen mihin tahansa Suomen maaperällä ja luvan saatuaan hyödyntää kaivamiaan malmeja ja mineraaleja ilman minkäänlaista verotusta Suomen valtion taholta ja sen tehtyään halutessaan käytännössä jättää pilatun maiseman ja saastuneet järvet veronmaksajien hoidettavaksi."

Kaurismäki tiivistää näkemyksensä kaivospolitiikasta lyhyesti näin: "maa on myynnissä, vähiten tarjoavalle.”

Taiteen akateemikko on korkea-arvoinen arvonimi, jonka tasavallan presidentti myöntää ansioituneelle taiteentekijälle. Kaurismäki sai arvonimen vuuonna 2008.

Taiteen akateemikkoja voi olla kerralla yksitoista ja määrä oli tätä ennen täynnä. Kaurismäen luopuminen vapauttaa siis yhden akateemikkopaikan taiteen kentällä.

Protesti ei ole Kaurismäen ensimmäinen. Hän on ottanut aiemminkin kantaa palkintojensa tai arvonimiensä kautta.

Kaurismäki muun muassa kieltäytyi vuosituhannen alussa Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtorin arvosta, koska arvonimi annettiin tuolloin myös turkiksia myyneen Marimekon toimitusjohtajalle Kirsti Paakkaselle

Hän boikotoi myös New Yorkin elokuvafestivaaleja tukeakseen iranilaisohjaajaa, joka ei ollut saanut viisumia festivaaleille päästäkseen.

Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Oscariksi vuonna 2002, mutta ohjaaja kieltäytyi osallistumasta gaalaan vastalauseena Yhdysvaltain käymälle Irakin sodalle. Seuraava elokuva Laitakaupungin valot oli puolestaan valittu Suomen Oscar-ehdokkaaksi vuonna 2006, mutta vastalauseena Yhdysvaltain silloiselle politiikalle Kaurismäki ilmoitti ettei halua olla ehdolla.

Poliisi epäilee miehen työntäneen rautanauloja proteiinipatukoihin ruokakaupassa Helsingin keskustassa. Epäilty teko tapahtui viime perjantaina iltamyöhällä, hieman ennen keskiyötä.

Poliisin mukaan kaupan myyjä löysi rautanauloilla lävistetyt patukat hyllystä, ja tuotteet poistettiin myynnistä välittömästi.

Erikoislaatuinen tapahtuma tallentui kaupan valvontakameralle. Poliisin jakama kuvamateriaali paljastaa, että epäilty mies hymyili ennen naulojen tunkemista patukoihin.

Helsingin poliisi kertoi torstai-iltapäivällä hieman kello 16:n jälkeen, että epäilty hymyilevä mies on tunnistettu.

– Miehen, jonka epäillään laittaneen rautanauloja kaupan proteiinipatukoihin, henkilöllisyys on selvinnyt poliisille. Kiitämme yleisövihjeistä, Helsingin poliisi kertoi Twitter-tilillään.

Uutinen päivitetty kello 16.28 poliisin antamilla tiedoilla epäillyn tunnistamisesta.

Työministeri Jari Lindström (sin.) oli saattaa Suomen välimiesoikeuteen oikeusministeriaikanaan laittamalla nimensä paperiin, jonka sisältöä hän ei täysin käsittänyt.

Vastapuolena Suomen valtiolla olisi ollut niin sanottujen Kouri-kauppojen bulvaanina toiminut liikemies Peter Fryckman. Lindström antoi Fryckmanille huhtikuun lopulla 2017 viralliseen muotoon kirjoitetun suostumuksen, että Kouri-kauppojen veroseuraamuksia koskevat erimielisyydet voidaan ratkaista välimiesoikeudessa.

Liikemies Fryckman toimi Kansallis-Osake-Pankin välikätenä Suomen Yhdyspankin nurkanvaltauksessa 1980-luvun lopulla. Hänen määräysvallassaan olevat yhtiöt nettosivat euroissakin laskettuna miljoonia.

Fryckman sai tuomion talousrikoksista, ja hänelle mätkäistiin roppakaupalla veroja tekemästään myyntivoitosta. Fryckmanin mukaan veroja perittiin liikaa ja perusteettomasti.

Lindströmin antaman suostumuksen mukaan välitystuomioistuin olisi saanut luvan käsitellä Fryckmanin tuomioita sekä niihin liittyviä verotus- ja perintätoimia. Fryckmanin avustajana asiassa toimivan, talousrikoksista niin ikään tuomitun oikeustieteen tohtori Kari Uotin mukaan Fryckman olisi vaatinut valtiolta oikeudessa kymmeniä miljoonia euroja.

Välitystuomioistuimessa ratkotaan tavallisesti valtioiden välisiä kiistoja, mutta se voi ottaa käsiteltäväkseen myös yksityishenkilöiden ja valtioiden välisiä riitoja. Tällöin hakija tarvitsee kuitenkin valtion suostumuksen päästäkseen välimiesmenettelyyn.

"Minulle tuli heikko hetki, että menköön"

Lindström kertoo STT:lle tehneensä suostumuksen antamisessa virheen ja pitää erehdystään ikävänä ja turhana. Osaansa kuviossa näytteli Lindströmin mukaan perussuomalaisten viestintävastaava Matti Putkonen. He olivat vielä tuohon aikaan samassa puolueessa.

– Erityisavustajaani painostettiin puoluetoimistolta erittäin paljon tässä asiassa. Aika usein Putkonen tästä puhui, että asialle voisi tehdä jotain. Kun painostus kohdistui avustajaani, niin minulle tuli heikko hetki, että menköön. Tosiaan se oli kyllä virhearviointi, Lindström sanoo STT:lle.

Ministeri kertoo huonon kuntonsa vaikuttaneen päätöksentekokykyyn. Kahta ministerinsalkkua hoitanut Lindström oli vain reilua kuukautta aiemmin noin viikon kestävällä sairauslomalla työuupumuksen vuoksi. Hän ehti toimia oikeus- ja työministerinä noin kaksi vuotta. Työtaakkaa kevennettiin toukokuussa 2017, josta alkaen Lindström on ollut työministeri.

– Jos olisin ollut nykyisessä tilanteessa, olisin arvioinut tilanteen eri tavalla. Varmaan kymmenen minuuttia siitä, kun olin sen allekirjoittanut, tulin katumapäälle. Ihan varmasti sillä jatkuvalla kuormalla ja paineella oli tekemistä oman arviointikyvyn kanssa.

Putkonen tuntee Fryckmanin pitkältä ajalta ja kertoo käyneensä keskustelua asiasta Lindströmin kanssa. Hän sanoo STT:lle, että kysyi aina välillä Lindströmin erityisavustajalta, miten asia etenee. Putkosen mukaan kyse ei ollut Fryckmanin toimeksiannosta, vaan hän luotti Fryckmanin tapausta arvioineisiin asiantuntijoihin ja piti tapauksen mittaamista oikeudessa tärkeänä.

– En koe, että mitenkään olisin painostanut häntä. En varsinaista keissiä tuntenut paremmin, koska siinä oli korkeita veroasiantuntijoita. Tässähän oli kyse verottajan toimesta Fryckmanin yritykseen. Lähdin perustelemaan, että olisi hyvä että katsottaisiin, mikä oli tämä homma, Putkonen sanoo.

Putkonen ja Lindström ovat nykyään eri leireissä. Putkonen on perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas ja Lindström kuuluu perussuomalaisista kesäkuussa 2017 irtaantuneeseen siniseen tulevaisuuteen.

Ulkoministeriö sai suostumuksen peruutettua

Ulkoministeriössä tehtiin hartiavoimin töitä, jotta ministerin suostumus saatiin peruutettua. Lopulta välitystuomioistuimen pääsihteeri päätti reilut puolitoista vuotta Lindströmin allekirjoittaman suostumuksen jälkeen viime joulun alla, ettei oikeus käsittele juttua.

Myös Lindström itse osallistui talkoisiin, jotta Suomi välttäisi oikeusprosessin. Hän lähetti välitystuomioistuimen pääsihteerille viime marraskuussa kirjeen, jossa kertoo yrittäneensä monta kertaa perua antamaansa suostumusta ja vakuuttelee, ettei kyse ole virallisesta suostumuksesta. STT sai kirjeen ulkoministeriöstä pyydettyään kaikki juttua koskevat paperit.

– Allekirjoitukseni siihen saatiin viekkaudella, se oli puoleltani erhe ja kaduin sitä pian allekirjoittamisen jälkeen, kirjeessä lukee.

Heinäkuussa 2017 Lindströmillä oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Hän puolusti STT:lle ja Iltalehdelle antamissaan kommenteissa suostumusta sillä, että piti asiaa poikkeuksellisena. Tuolloin hän kertoi pitävänsä hyvänä sitä, että asia saadaan ratkottua EU-tasolla.

Lindström kertoo, että sanoi lehdistölle näin, vaikka oli jo tajunnut virheensä. Syynä oli se, että hänen piti perustella toimintaansa itsellensäkin, ja tämä oli "selitys joka jäi päälle".

– Mutta kun ymmärsin, että tässä on paljon isommasta asiasta kysymys, niin tulin katumapäälle, Lindström sanoo nyt.

Tuomioistuimelle lähetettyyn vetoomuskirjeeseen on liitetty myös Lindströmin Fryckmanille huhtikuussa 2018 lähettämä sähköposti, jossa hän vetoaa Fryckmaniin, ettei tämä käyttäisi suostumusta.

– Vetoan, ettei aikanaan allekirjoittamaani kirjettä Haagin vetoomustuomioistuimeen käytettäisi mihinkään. Se oli oman kokemattomuuteni syytä, Lindström kirjoittaa Fryckmanille sähköpostissa.

Kirjeessään hän perustelee, että ei edes olisi voinut tällaista suostumusta antaa, sillä asiaa ei ollut ratkaistu lain edellyttämässä esittelymenettelyssä. Tätä mieltä oltiin myös ulkoministeriössä.

"Asian voisi hoitaa siistimmin maksamalla"

Fryckmanin kanssa yritti neuvotella myös Lindströmin silloinen erityisavustaja Leena Riekkola, joka toimitti alun perin ministerin kirjallisen suostumuksen Fryckmanille. Fryckman ehdotti Riekkolan Lindströmille lähettämän sähköpostin mukaan, että asian voisi hoitaa siistimmin maksamalla Fryckmanille häneltä viety omaisuus takaisin.

Lindström ei koe, että tämä olisi ollut kiristystä. Hän toteaa, ettei hänellä tietenkään voinut olla valtuuksia mitään maksuja hyväksyä.

– Kiristys on ehkä aika vahva sana, mutta pidin sitä kyllä aika epämiellyttävänä kaiken kaikkiaan, Lindström sanoo.

Ministerin suostumus poiki oikeusministeriölle myös muita vastaavia tapauksia, joissa valtiota vaadittiin suostumaan välimiesmenettelyyn. Oikeusministeriö epäsi pyynnöt.

Yksi hakijoista valitti oikeuskanslerille ministeriön toiminnasta vedoten Fryckmanille annettuun suostumukseen. Hän näki, että hänen olisi yhdenvertaisen kohtelun vuoksi saatava pyytämänsä suostumus.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti kuitenkin totesi, että Lindström ei antanut suostumustaan säädetyssä esittelymenettelyssä ja päätyi ministeriön kannalle.

Lentokonevalmistaja Airbusin päätös lopettaa maailman suurimman matkustajakoneen tuotanto heijastuu Keski-Suomeen asti. A380-koneen jarrutukseen käytettävät spoilerit nimittäin valmistaa puolustusvälinekonserni Patria.

Jämsän Hallista on toimitettu osia Airbusille vuodesta 2004 lähtien, mutta viime vuosina tuotanto on pudonnut Patrian mukaan noin viidesosaan aiemmasta epävarman jatkon takia.

Patrian Aerostructures-yksikön liiketoimintajohtajan Petri Hepolan mukaan A380-osat eivät ole taloudellisesti kovin merkittävä osa yhtiön toimintaa. Hepolan mukaan kyse on noin 10 prosentista Aerostructuresin liikevaihtoa. Aerostructures puolestaan vastaa tällä hetkellä viittä prosenttia koko Patrian liikevaihdosta.

– Nyt ruvetaan Airbusin kanssa selvittelemään, mitä tämä tarkoittaa ja kuinka pitkään tuotanto jatkuu. Meillä on ratkottavana myös varaosien valmistuskyvyt 20–30 vuodeksi. Spoilereita tekee täysipäiväisesti seitsemän henkilöä, joille katsotaan nyt uusia tehtäviä. Kun toiselta puolelta lähtee, niin toiselle puolelle tulee lisää, Hepola sanoo.

Jämsässä tehdään osia myös Airbusin muihin malleihin

A380:lle viimeisen iskun antanut Emirates-lentoyhtiö on nimittäin tilannut kymmeniä Airbusin A330- ja A350-koneita, joita varten Jämsässä tehdään pyrstön osia. Patria valmistaa osia myös A320-matkustajakoneisiin sekä A400M-sotilaskoneisiin.

Hepola harmittelee kuitenkin A380:n tuotannon lopettamista. Patria panosti hänen mukaansa merkittävästi vuosia uuteen osaamiseen, jolle ei nyt ole suoraa uutta käyttöä.

– Oli hieno teknologinen ajatus kehittää tämäntyyppinen kone. Mutta viime vuosikymmenen lopulla ja tämän alussa kaksimoottoriset koneet ajoivat taloudellisessa mielessä nelimoottoristen ohi. Airbusin arvaus tulevaisuudesta näyttää osoittautuneen vääräksi, Hepola pohtii.

Lue lisää:

Analyysi: Miksi Airbus lopettaa ilmojen superjumbon A380:n valmistamisen?

Airbus lopettaa A380-superjumbojen valmistuksen

Patrian yt:t päättyivät: Noin 130 ihmistä lomautetaan, useita irtisanotaan

Patrian yt:t päättyivät: Aerostructures-yksikkö vähentää seitsemän ja lomauttaa enimmillään 40 henkilöä

Patria alkaa valmistaa Airbus A320:n osia – "Sopimuksen arvo kymmeniä miljoonia dollareita" 6.10.2016

Patrialle yli 2,5 miljardin markan tilaussopimus 16.9.2001

Näytelmä nimeltä EU-ero brittiläisittäin saa yhä erikoisempia käänteitä. Perustellusti voi alkaa kysyä, riittääkö kovan linjan brexit-poliitikoille mikään pääministeri Theresa Mayn teko – tai kelpaako heille mikään kompromissi.

Torstaina pääministeri May sai jälleen selkäänsä parlamentissa.

Esillä oli hallituksen esitys, jolla haettiin tukea sen pyrkimyksille yrittää uutta erosopimusta Euroopan unionista. Uuteen yritykseen päädyttiin, kun jo neuvoteltu sopimus ei kelvannut brittiparlamentin enemmistölle – myöskään kaikille Mayn omista konservatiiveista.

Torstaina brittiparlamentaarikot äänestivät myös tätä esitystä vastaan äänin 303-258.

Kovaa linjaa ajavat konservatiivit eivät osallistuneet äänestykseen. Vastustajien mielestä esitys olisi käytännössä tarkoittanut, että parlamentti vastustaa eroa ilman sopimusta, mikä taas sopisi kovimman eron kannattajille.

Neuvonpito jatkuu

Esityksellä ei ole laillista merkitystä, mutta se on jälleen yksi nolo tappio pääministeri Maylle. Tabloidlehti The Sun otsikoi äänestyksen "ystävänpäivän verilöylyksi".

Mayn toimisto varoitti etukäteen, että jos esitystä ei tueta, se vaikeuttaa Mayn neuvotteluasemia EU:n kanssa. Äänestyksen jälkeen toimistosta kommentoitiin, että yritykset neuvotella muutoksia sopimukseen jatkuvat.

Suurin riita erosopimuksessa koskee Irlannin rajaa ja siihen liittyvää vakuussopimusta. Tällä backstopiksi kutsutulla vakuudella pyritään takaamaan, ettei Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille nouse kova raja tarkastus- ja tullipisteineen.

Jos rajakysymystä ei saataisi ratkaistua eron jälkeen aloitettavissa, unionin ja Britannian taloussuhdetta koskevissa neuvotteluissa, Britannia jäisi vakuuden myötä tulliliittoon EU:n kanssa. Vastustajien pelkona on, että Britannia ei pääsisi liitosta enää ulos.

Britannian on määrä erota Euroopan unionista 29. maaliskuuta. Mayn on myös syytetty vitkuttelevan siinä toivossa, että sopimus kelpaisi parlamentille aivan viime hetkillä.

Torstaina hylättiin myös SNP:n esitys brexitin lykkäämisestä kolmella kuukaudella.

Lue myös:

"Rauha perustuu siihen, että rajaa ei ole" – Herättäisikö sopimukseton brexit Pohjois-Irlannin uinuvat haamut?

Bling!

Talvinen työpäivä oli vasta alussa, kun kännykkäni piippasi viestin merkiksi. Viesti oli tärkeältä ihmiseltä, jonka kanssa olimme viime aikoina kokeneet hyviä yhteenkuuluvuuden hetkiä ja jakaneet hyvin henkilökohtaisia asioita.

”Hei,” teksti alkoi viattomasti. Jokin siinä kuitenkin kylmäsi minua. Ei ollut hänen tapaistaan laittaa viestejä työpäivän aikana.

”Olen pohtinut tätä meidän Facebook-kaveruuttamme ja tullut siihen tulokseen, että se ei ole meille toimivin tapa olla yhteydessä,” viesti jatkui. Sen lukeminen lukeminen tuntui pahalta.

Viesti oli kuin isku suoraan palleaan. Tulkitsin tekstin siten, että minut jätetään. Siivotaan pois kavereiden joukosta. Heitetään kylmästi pellolle.

Aivoni alkoivat heti etsiä syitä viestin lähettäjän mielenmuutokseen. Olimmehan jokin aika sitten yhdessä hyväksyneet FB-kaveruuden. Mikä on saanut hänet muuttamaan mielensä? Onko jotain tapahtunut?

Minua häiritsi ajatus siitä, että muut tietävät hänestä jotain mitä minä en. Ikään kuin en olisi yhtä arvokas kuin he.

Etsin syitä nimenomaan itsestäni. Olinko tehnyt tehnyt jotain väärää, loukannut häntä sanoillani, vaatinut liikaa? Olinko ollut jotenkin vääränlainen? Minkälainen minun sitten pitäisi olla, jotta kelpaisin?

Hylkäämisen ja kelpaamattomuuden tunteet velloivat sisälläni vahvoina. Tapahtuman pienuuteen ja merkitykseen verrattuna aivan liian vahvoina. Niin vahvoina, että niitä oli pakko pysähtyä tarkemmin miettimään.

Minun oli kohdattava yksi ihmisen syvimmistä peloista: hylätyksi tulemisen pelko. Me synnymme tähän maailmaan avuttomina vauvoina, jotka eivät pysy hengissä ilman huolenpitoa. Vauvalle hylätyksi tuleminen merkitsee varmaa kuolemaa.

Hyväksytyksi tulemisen tarve on niin syvällä meissä, että tulkitsemme sitä vasten ihmissuhteitamme myös aikuisina. Siksi pienikin selän kääntäminen voi kaiken ikäisistä tuntua pahalta.

Hyväksytyksi tulemisen tarve ei rajoitu vain omiin vanhempiin ja parisuhteeseen. Psykologi Sanna Aulankoski sanoo Helsingin Sanomissa (HS 16.12.2018), että myös ystävyyssuhteissa pelätään aika paljon torjutuksi tulemista. Taustalla voi olla esimerkiksi ajatus, että on vaivaksi toiselle, ja että toinen väsyy siihen.

Unohda sekä omat että toisen odotukset suhteesta. Tärkeintä on miettiä, mitä suhde itsessään tarvitsee, jos se tuntuu jännittyneeltä.

Torjumisen pelko voi estää hankalien asioiden ottamista puheeksi ystävän kanssa. Kuitenkin kaikissa merkittävissä ihmissuhteissa on myös erimielisyyksiä, väärinymmärryksiä ja epätasapainoa. Niistä vaikeneminen voi lopulta pilata koko ystävyyssuhteen.

Mielipahan uhallakin hiertävät asiat kannattaa selvittää. Psykologi Hanne-Leona Luomajoki sanoo Anna-lehdessä (5.12.2018), ettei hän ole nähnyt yhtään ihmissuhdetta, joka olisi mennyt eteenpäin ilman, että mieliä olisi joskus pahoitettu.

Katkokset ovat ystävyyssuhteiden kehityskohtia. Tietysti sellainen voi katkaista ystävyyden myös lopullisesti. Toisaalta vaikeasta hetkestä yli pääseminen voi entisestään lujittaa ystävyyssuhdetta, koska luottamus toiseen kasvaa. ”Sellainen ystävyys on kullanarvoinen”, Luomajoki kuvaa lehtihaastattelussa.

Hylkäämiseksi tulkitsemaani viestiä miettiessäni jouduin myös tarkentamaan, mitkä olivat omat odotukseni juuri tästä ihmissuhteesta. Mehän tapaamme kasvokkain ja meillä on silloin hauskaa yhdessä. Onko liikaa vaatia, että jaamme kaikki kuulumiset myös somemaailmassa?

Ystävyys on lahja, ei velvollisuus. Se on täysin vapaaehtoista.

Psykologi Hanne-Leona Luomajoki kehottaa tällaisessa tilanteessa unohtamaan sekä omat että toisen odotukset suhteesta. Tärkeintä olisi miettiä, mitä suhde itsessään tarvitsee, jos se tuntuu jännittyneeltä. Luomajoki muistuttaa, että suhde on se ystävyyden kolmas osapuoli, jossa yhdistyvät sekä minun että sinun tarpeesi.

Ystävyyssuhteessakin on oikeus vetää omat rajansa. Ystävyys on lahja, ei velvollisuus. Se on täysin vapaaehtoista, ja sen kaikilla osapuolilla on oikeus ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan.

Mitä siis minun ja minut FB-kavereistaan siivonneen ihmisen suhde tarvitsi? Päädyin pohdinnoissani siihen, että se tarvitsi selkeyttä, yksityisen ja julkisen rajojen piirtämistä uudelleen. Se tarvitsi yhteydenpidon siivoamista kaikesta turhasta. Se tarvitsi juuri meidän suhteemme ytimen kirkastamista.

Se tarvitsi virtuaaliyhteydenpidon sijaan keskittymistä tapaamisiin kasvokkain. Sitä, että tavatessamme kysymme oikeasti mitä toiselle kuuluu, emmekä oleta tietävämme, koska olemme tankanneet silmät ja korvat täyteen arkipäivän sattumuksia eri somekanavista.

Minua ei ole koskaan jätetty yhtä kauniisti.

Kaiken psykologisen itsetutkiskelun ja itsesäälissä vellomisen keskellä kännykkäni piippasi uudestaan. Hän jatkoi, antoi selityksen.

”Mitään ei ole tapahtunut eikä mikään ole muuttunut. Vain arvioni eri viestintäkanavien järkevyydestä. Näkemisiin IRL, oikeassa elämässä!”

Tunsin helpotusta. Kyse ei ollutkaan hylkäämisestä. Minä en ollut mokannut. Ainoa virheeni oli alkaa tulkita viestiä oman hylätyksitulemisen pelkoni kautta sen sijaan, että olisin kysynyt häneltä suoraan.

Nostan hattua hänelle, joka oli meistä rohkeampi ja otti asian reilusti puheeksi sen sijaan, että olisi vain blokannut minut virtuaalikavereistaan. Lopputuloksena ystävyytemme kirkastui ja syntyi juuri meille sopiva tapa kohdata.

Minua ei ole koskaan jätetty yhtä kauniisti.

Paula Tiessalo

Kirjoittaja on Yle uutisissa työskentelevä terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, jonka intohimona on yrittää ymmärtää ihmisiä.

Lisää asiaa ystävyydestä: Havaintoja ihmisestä: Läheisen ystävyyden muodostamiseksi tarvitaan 200 tuntia (audio)

Ystävyydestä voi keskustella ystävänpäivänä 14.2. klo 16.00 asti.

Ylen saamien ja aiemmin julkaisemattomien tilastojen mukaan poliisi lopetti ja keskeytti viime vuonna hurjan määrän esitutkintoja.

Poliisi keskeytti viime vuonna 106 000 esitutkintaa.

Tämän lisäksi poliisi lopetti omalla päätöksellään 11 000 tutkintaa. Syyttäjän päätöksellä lopetettiin tai jätettiin tutkimatta noin 20 000 tutkintaa.

Poliisi siis “tappoi” viime vuonna yhteensä 137 000 esitutkintaa eli keskimäärin vuoden jokaisenä päivänä 375 juttua.

Viime vuonna poliisi kirjasi 319 000 rikosilmoitusta. Tässä luvussa sekä edellä mainituissa keskeyttämis- ja lopettamisluvuissa ei ole mukana liikennerikoksia.

Miten poliisi "tappaa" esitutkintoja?

Poliisihallituksen mukaan suuri osa 106 000 keskeytetystä tutkinnasta oli omaisuus- ja väkivaltarikostutkintoja.

– Lähtökohtaisesti ne voivat olla mitä tahansa rikosnimikkeitä. Esitutkinta voidaan keskeyttää, jos epäilty tekijä ei ole tiedossa, eikä ole tiedossa seikkoja, joilla esitutkintaa voidaan viedä eteenpäin, sanoo Ylelle poliisitarkastaja Jyrki Aho Poliisihallituksesta.

Ahon mukaan keskeytetyt omaisuustutkinnat ovat usein niin sanottuja massarikoksia kuten vaikkapa polkupyörävarkauksia. Väkivaltarikosepäilyistä tutkimatta jäävät esimerkiksi usein sellaiset "nakkikioskipahoinpitelyt", joissa epäiltyä ei helposti saada selville.

Poliisi voi myös lopettaa tutkintoja.

Viime vuonna poliisi lopetti 11 000 tutkintaa omalla päätöksellään. Poliisi voi lain mukaan lopettaa esitutkinnan esimerkiksi silloin, jos teosta seuraisi sakkorangaistus tai asianomainen ei vaadi rangaistusta epäillylle tekijälle.

Esitutkintoja voidaan lopettaa myös syyttäjän päätöksellä. Syyttäjä voi lisäksi poliisin pyynnöstä tehdä ratkaisun, ettei esitutkintaa tehdä lainkaan.

Näitä prosesseja kutsutaan tutkinnan rajaamiseksi.

Viime vuonna syyttäjä rajasi poliisin esityksestä noin 20 000 esitutkintaa.

"Nyt tää maksaa niin paljon, että tutkinta ei ole järkevää"

Lain mukaan syyttäjä voi lopettaa esitutkinnan tai päättää, ettei tutkintaa tehdä esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jos rikoksesta epäilty on alle 18-vuotias.

Yksi peruste tutkinnan rajaamiseen on niin sanottu kustannusperusteinen rajoittaminen.

Se tarkoittaa sitä, että tutkinta voidaan jättää tekemättä tai se voidaan lopettaa, jos poliisin tutkinnan arvioidaan olevan liian kallis tutkittavana olevaan tekoon nähden.

Poliisin mukaan kustannukset ovat merkittävä asia.

– Poliisi yksilöi syyttäjälle esimerkiksi tulkkauskustannukset, kansainväliset oikeusavut ja kuultavien määrän. Eli käytännössä työn määrän suhteessa siihen yksittäiseen tekoon. Ja tietyissä tilanteissa poliisi sanoo, että nyt tää maksaa niin paljon, että se (tutkinta) ei ole järkevää, poliisitarkastaja Jyrki Aho kertoo.

Syyttäjien tekemät lopettamispäätökset huimassa kasvussa

Yle pyysi ja sai tilastoja tutkintojen keskeyttämisistä, lopettamisista ja rajaamisista Poliisihallituksesta ja Valtakunnansyyttäjänvirastosta.

Poliisihallitus antoi tilastoja vain kahdelta vuodelta. Viime vuonna tutkintoja keskeytettiin 106 000 ja edellisenä vuonna 13 000 enemmän.

Valtakunnansyyttäjänvirasto kaivoi lukuja kymmenen vuoden ajalta. Niistä tilastoista käy ilmi, että poliisin syyttäjille esittämät tutkinnanrajaamiset ovat olleet kovassa kasvussa viime vuosina.

Vuonna 2009 juttuja jätetiin tutkimatta tai tutkinta lopetettiin syyttäjän päätöksellä 6 600 tapauksessa, viime vuonna luku oli jo 20 000.

Viime vuonna jätettiin tutkimatta tai tutkinta lopetettiin esimerkiksi seuraavissa rikosilmoituksissa: omaisuusrikokset (8 600 kpl), henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset (3 700 kpl), seksuaalirikokset (352 kpl)

"On järkevää, että tehokkuutta on heti tutkinnan alkuvaiheessa"

Poliisi on perustanut eri puolille Suomea esikäsittely-yksiköitä, joissa tutkinnanjohtajat käyvät läpi rikosilmoituksia.

Tutkinnanjohtajat pyrkivät tekemään keskeyttämis- ja lopettamispäätöksiä tutkinnan alkuvaiheessa.

– Kyse on siitä, että poliisin prosessit on saatu yhtenäisempään ja parempaan tilaan. Esikäsittely-yksiköitä on perustettu, ja niitä on poliisilaitosten alueella yhdestä kahteen. Kun resursseja on vähennetty, on järkevää, että tehokkuutta on heti tutkinnan alkuvaiheessa, poliistarkastaja Jyrki Aho sanoo.

Onko kyse myös siitä, että tilastoja halutaan saada paremman näköisiksi?

– No ei sinänsä. Se on tärkeää tilastollisesti, että avoimia juttuja ei roiku siellä vuosikausia. Pitää olla selvillä, mitä tutkitaan ja mitä kannattaa tutkia, Aho toteaa.

Poliisilla on tällä hetkellä tutkinnassa noin 84 000 selvittämätöntä rikosepäilyä.

Lue myös:

Sisäministeri Mykkänen omaisuusrikosten tutkinnasta: "Yllättävän isot erot poliisilaitosten välillä"

Näistä rikoksista tekijä pääsee seuraamuksitta – Yhä useampi pikkurikos jää poliisilta tutkimatta

Poliisin tehtävänä ottaa rosvot kiinni – mökkimurto tai polkupyörävarkaus voi jäädä tutkimatta

Helsingin Sanomat: Helsingin poliisi ja syyttäjänvirasto ovat sopineet, että rikoksia jätetään tutkimatta – ”Sydäntä suojellaan ja lopulta raajat kylmenevät”

Lukion vanhojen tanssimekot ovat tänä vuonna pitkähelmaisia prinsessamekkoja, joiden muhkeus korostuu säädettävällä vannehameella. Mekoissa suositaan olkaimia.

Koristeita on runsaasti. Samassa asussa saattaa olla paljetteja, kiviä ja helmiä. Uusi materiaali on joustava mesh-verkko.

Värimaailma on talvisen kalpea. Hennot, utuiset ja murretut värit ovat suosituimpia.

Ilta- ja gaalapukumaisissa puvuissa on pliseerattuja osia. Pliseeraus onkin taas pitkästä aikaa muodissa.

Prinsessahelmat liehuvat myös Pohjois-Savossa, kun Lapinlahden monitoimitalon salissa pyörähtelee perjantaina 28 tanssiparia.

Kävimme vanhojentanssien kenraaliharjoituksessa, jossa käytiin vielä kerran päivän ohjelma läpi.

Viivi Lappalaiselle verkkokauppa oli tällä kertaa viimeinen vaihtoehto. Hän koki, että tilaamisesta syntyisi hankala härdelli mahdollisine palautuksineen.

Lappalainen oli valmistautunut monen mekon sovitusrumbaan, mutta toisin kävi. Hän löysi mekon jo kesällä Facebookin kautta.

– Äiti huomasi sattumalta ilmoituksen mekosta, joka näytti kivalta.

Yllätykseksi se oli myös sopiva, vaikka Lappalainen epäili ettei heti ensimmäisellä yrittämällä voi löytää juuri oikeaa mekkoa.

Mira-Maaria Kuosmanen hankki mekkonsa tavaratalosta Kuopiosta. Tarjousmekko oli edullinen löytö. Mekko istuu täydellisesti ja se päällä on hyvä tanssia.

Jenna Airaksinen osti myös mekon Kuopiosta. Ensin Airaksinen uskoi pyörivänsä liikkeessä tuntikaupalla, mutta loppujen lopuksi aikaa meni vain noin tunti.

Ella Solehmainen osti käytetyn puvun kaverilta. Mekko maksoi 300 euroa. Alkuperäinen hinta oli 550 euroa.

Emma Mikkonen lähti mukaan, kun vanhojentanssien kurssi oli jo puolivälissä. Mikkonen ei aikonut tanssia ensin ollenkaan, mutta muutti mielensä, kun yksi pojista oli ilman paria. Mekko löytyi kuopiolaisesta liikkeestä.

Vanessa Huttunen halusi löytää vanhojentansseihin itsensä näköisen mekon. Ei-listalla oli neljä kohtaa. Mekko ei saanut olla perinteinen, siinä ei saanut olla pitsiä, ei kimallusta, eikä vannetta.

Huttunen tilasi mekon verkkokaupasta. Se oli muuten sopiva, mutta laahusta lyhennettiin hieman. Tilaukseen merkittiin tarkat mitat, joten Huttunen uskoo, että se on myös tehty mittojen mukaan.

Emmi Kauhanen toimi samoin ja onnistui saamaan lähes sopivan kokoisen mekon itselleen. Mekon helmaa jouduttiin lyhentämään, koska tilausta tehdessä helmaan pystyi varaamaan pituutta korkokenkien varalle. Sitä ei kuitenkaan tarvittu.

Kansalaisjournalistiryhmä Bellingcat sanoo tunnistaneensa entisen venäläisen kaksoisagentin Sergei Skripalin ja tämän tyttären myrkytykseen linkitetyn venäläisen "Sergei Fedotovin".

Bellingcat kertoi torstaina sekä Twitter-tilillään että verkkosivullaan, että Venäjän sotilastiedustelun GRU:n vanhempi virkamies on oikealta nimeltään Denis Sergeev.

Bellingcatin mukaan Venäjän viranomaiset ovat pyrkineet poistamaan kaikki julkiset tiedot sekä Sergeevistä että kahdesta muusta epäillystä, Aleksandr Mishkinistä ja Anatoli Tshepigasta.

Bellingcatin jo aiemmin julkaiseman selvityksen mukaan "Fedotov" oli Britanniassa, kun Skripalit myrkytettiin sekä Bulgariassa silloin, kun bulgarialainen yrittäjä Emilian Gebrev ja tämän poika sairastuivat vakavasti saatuaan myrkytyksen tunnistamattomasta aineesta vuonna 2015.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) on kommentoinut tiedustelulakien tilannetta Nato-kokouksen yhteydessä Brysselissä. Niinistö ihmetteli suomalaistoimittajille, mihin eduskunnan viiden kuudesosan enemmistö lakien puolesta on kadonnut.

– On isänmaan ja sen kansalaisten turvallisuuden kannalta vahingollista, jos tämän poliittisen pelin takia tiedustelulakipaketti jää hyväksymättä tällä vaalikaudella. Tässä annetaan liikaa valtaa eduskunnan ulkopuolisille voimille. En nyt puhu perustuslakiprofeetoista kuten Ben Zyskowicz (kok.) on puhunut, minä puhun perustuslakitalebaneista.

Keitä ovat perustuslakitalebanit?

– He harrastavat twiittailua muun muassa, ja saavat sillä eduskunnan varpailleen, Niinistö sanoi.

Niinistön mielestä ainakin esitys sotilastiedustelulaeista on huolellisesti valmistunut, eikä kritiikkiä ole hänen mukaansa kohdistunut niinkään siihen.

Puhemiesneuvosto päätti keskiviikkona vetää pois tiedustelulait eduskunnan täysistunnosta, koska perustuslakiasiantuntijat olivat epäilleet niiden olevan perustuslain vastaisia. Tänään torstaina puhemiesneuvosto palautti lakiesitykset hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan käsittelyyn.

Lisää aiheesta

Tiedustelulait lähetetään takaisin valiokuntien käsittelyyn – Risikko: "Emme jätä mitään kiviä kääntämättä"

Professori Scheinin: Tiedustelulakikriisin polttavin kipupiste – portti yhä auki massavalvonnalle

Analyysi: Risikko antoi laiskanläksyn hallintovaliokunnalle ja ojensi perustuslakioppineita – kenen syytä tiedustelulakisotku on?

Risikko: "Jos epäily herää, se myös perataan", tiedustelulait vedettiin poikkeuksellisesti pois täysistunnosta

Neljän pojan äiti Jonna-Emilia Mikkonen sai jokin aika sitten ystävältään puhelun, joka sai hänet järkyttymään.

– Ystäväni alle 10-vuotias poika oli rikkonut kaverinsa kanssa säästöpossun ja mennyt ostamaan rahoilla kaupasta Googlen Play-lahjakortin. Poika oli lahjoittanut rahat jollekin pelitubettajalle, Mikkonen kertoo.

Kävi ilmi, että poika oli jo aiemmin laittanut pieniä muutaman euron lahjoituksia kyseiselle henkilölle. “Palkkioksi” poika sai nimensä hetkeksi ruutuun.

Lapsi oli ollut sitä mieltä, että tubettajalla on hätä, on pakko auttaa. Jonna-Emilia Mikkonen

Mikkoselle asia oli uusi, ja hän kirjoitti tapauksesta blogiinsa Poikien äidit -verkkosivustolle. Hän jakoi tekstinsä myös Facebookissa ja löysi paljon kohtalotovereita.

– Eräs äiti kirjoitti, kuinka joku tubettaja oli kertonut olevansa masentunut ja tarvitsevansa rahaa. Lapsi oli ollut sitä mieltä, että tubettajalla on hätä, tätä on pakko auttaa. He osaavat taitavasti vedota lasten tunteisiin, Mikkonen sanoo.

Huoli on todellinen, sillä suuri osa pelejä striimaavien tubettajien yleisöistä on alaikäisiä.

"Donaa mulle"

Pelaajat puhuvat “donauksista”. Kun Google-hakuun kirjoittaa “donaaminen pelissä”, esiin pomppaa pitkä lista Youtube-kanavia.

Donaaminen tarkoittaa pelin sisäisten elementtien tai rahan lahjoittamista toisen käyttöön. Osa pelistriimaajista ilmoittaa ottavansa vastaan tai jopa pyytää suoraan "donaamaan" rahaa. Suuri osa heistä on alaikäisiä itsekin, mutta joukossa on myös aikuisia.

Lahjoituksia pyydetään etenkin Twitch-suoratoistopalvelun kautta. Videot näkyvät myös Youtubessa.

Jonna-Emilia Mikkonen uskoo, että donaus-käsite on monille vanhemmille epäselvä.

– En ole itse aiemmin kiinnittänyt ilmiöön huomiota, koska olen mieltänyt donaamisen juuri virtuaalirahan tai joidenkin pelimerkkien tai -pisteiden siirtämiseksi toiselle, Mikkonen toteaa.

Lasten kannalta ongelmallisia ovat etenkin kaupasta ostettavat fyysiset Play-lahjakortit, sillä lahjakortin voi ostaa vanhempien tietämättä. Netissä tapahtuviin ostoksiin lapsi tarvitsee vanhempansa luottokorttitiedot, joten vanhemmalle menee ostoksesta viesti. Lahjakortteja myydään esimerkiksi ruokakaupoissa ja R-kioskeilla.

Lahjakortin takana olevan ohjeistuksen mukaan käyttäjän oletetaan oston yhteydessä tietävän, että kortti voi kadota ja sitä voidaan käyttää väärin. Ohjeistuksessa on mainittu myös 13 vuoden ikäraja, mutta käytännössä lahjakortteja sekä myydään että annetaan lahjaksi myös pienemmille lapsille.

Arvon siirtäminen tubettajan pelitilille onnistuu, kun lapsi raaputtaa lahjakortin koodin esiin ja antaa sen tubettajalle. Summan voi käyttää Play-kaupassa, mutta rahat voi periaatteessa saada myös “ulos” pelitililtä, jos koodin myy eteenpäin jollekin kolmannelle.

Laitonta vai ei?

Sosiaalisen median juridiikkaan ja markkinointiin erikoistunut asianajaja Emilia Lasanen tunnistaa ilmiön. Hän sanoo, että nuoret tubettajat tuntevat sosiaalista mediaa koskevan lainsäädännön hyvin huonosti.

– Kyse voi olla puhtaasti tietämättömyydestä, Lasanen toteaa.

Lain mukaan vastikkeettoman rahan keräämiseen yleisöön vetoamalla tarvitaan pääsääntöisesti rahankeräyslupa, joka on haettava viranomaiselta. On myös poikkeustilanteita, joissa lupaa ei vaadita. Niissä ihmisjoukon, jolta apua pyydetään, tulee olla kuitenkin pieni.

– Silloin kyse on esimerkiksi naapuriavusta. Youtubessa vedotaan kuitenkin laajaan yleisöön, jonka vastaanottajajoukko ei oo millään lailla rajattu. Silloin tarvitaan mielestäni rahankeräyslupa, Lasanen toteaa.

On erittäin vaikeaa ajatella, että nimen mainitseminen olisi vastike. Emilia Lasanen

Lasasen mukaan tubettaja ei voi saada rahankeräyslupaa, jos hänen tarkoituksenaan on kerätä rahaa itselleen. Sen sijaan esimerkiksi yhdistykselle tai säätiölle lupa on mahdollista myöntää. Silloinkin rahaa pitää kerätä yleishyödylliseen tarkoitukseen. Aivan yksiselitteinen asia ei kuitenkaan ole.

– Julkisuudessa on esitetty sellaisiakin väitteitä, että pelistriimauksessa järjestäjän roolin voisi rinnastaa kerjäyksellä elannon hankkimiseen. Tämä on kuitenkin erittäin epävarma tulkinta eikä varmaa ratkaisulinjaa asiasta tällä hetkellä ole.

Tubettajille voi antaa myös viiden euron kuukausilahjoituksia. Silloin katsoja saa lisäpalveluja kuten emojeita ja sisältöä, joka näkyy vain maksaville katsojille. Hiukan tulkinnanvaraa rahanpyynnöissä jättääkin se, onko kyseessä rahankeräys vai kaupankäynti.

Rahaa lahjoittava lapsi saa yleensä vastineeksi nimensä ja lahjoitetun summan ruutuun. Jotkut lapset maksavat pelistriimaajille myös päästäkseen pelaamaan heidän kanssaan.

– Siinä ostetaan tavallaan julkisuutta. On erittäin vaikeaa ajatella, että nimen mainitseminen olisi vastike. Tästä ei kuitenkaan ole mitään tulkintalinjausta.

Peliala tuomitsee rahankerjuun lapsilta

Jonna-Emilia Mikkonen on hyvin huolissaan siitä, että lapset ovat tubettajille helppo kohde.

– Lapset fanittavat heitä. He haluavat miellyttää tubettajia ja olla yhteydessä heihin.

Lahjakorttien käytön valvonta voikin olla vanhemmille hankalaa.

– Omatkin lapseni ovat saaneet kaupan Play-lahjakortteja lahjaksi enkä ole seurannut, mihin he ne käyttävät. Olen olettanut, että he ostavat rahoilla jonkin pelin. En tiedä, ostavatko he jonkin pelin sisällä jotain. Periaatteessa hekin ovat voineet antaa rahaa jollekin tubettajalle.

Pelifirmat tekevät markkinoinnissaan yhteistyötä tubettajien kanssa. Pelialan kattojärjestön Neogamesin mukaan ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun donaamisella vedotaan lapsiin. Neogamesin arvion mukaan ilmiö on olemassa, mutta se ei ole kovin laaja.

– Pelifirmat eivät halua käyttää markkinoinnissaan tubettajaa tai pelaajaa, joka kerjää rahaa lapsilta, linjaa Neogamesin johtaja KooPee Hiltunen.

Kuluttajansuojalain mukaan alaikäisille suunnattua tai alaikäiset yleisesti tavoittavaa markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta ja hyväuskoisuutta. Asianajaja Emilia Lasanen muistuttaa, että lasten taloudellista päätösvaltaa on myös laissa rajoitettu. Lapset saavat kuitenkin tehdä esimerkiksi pieniä ostoksia.

– Voidaan miettiä, menevätkö parin euron lahjoitukset sen piiriin. Jonkun tubettajan kuukausimaksulliseen ohjelmaan osallistuminen vaatinee kuitenkin jo huoltajan suostumuksen, Lasanen pohtii.

Moni vanhempi hyväksyy

Jotkut äidit kertovat Facebook-ryhmissä, että omalla lapsella on lupa antaa ihailemilleen tubettajille pieniä summia rahaa. Osa blogitekstiin tulleista palautteista on yllättänyt Jonna-Emilia Mikkosen.

– Osa kirjoitti pilkkaavaan sävyyn, että etkö seuraa lastesi sosiaalisen median käyttöä. Ikävää, jos vanhempia aletaan syyllistää. Ei kukaan voi koko ajan istua vieressä vahtimassa, mitä lapsi tekee.

Mikkonen on neuvonut omia lapsiaan käyttämään rahansa ennemmin itse kuin lahjoittamaan niitä toiselle. Hän kuitenkin tietää, ettei aikuisen sana välttämättä mene perille.

– Ystävälläni on taistelu yhä menossa lapsensa kanssa. Poika ei ymmärrä, miksei voisi antaa rahaa tubettajalle.

Mielikuva nukkavierusta, käännetyn veneen alla asuvasta alkoholistista elää yhä vahvasti, vaikka todellisuus on varsin toinen. Perjantain Sannikka & Ukkola -ohjelmassa puhutaan runsaan alkoholinkäytön ja työelämän yhdistelmästä.

– Riski- ja ongelmakäyttäjät ovat meidän työssäkäyvien ihmisten keskuudessa, ja heitä on paljon, toteaa Tuomas Tenkanen, joka on Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n aikuiset-osaston päällikkö.

Alkoholiongelmaisten tarkkaa määrää työväestössä on vaikea arvioida, mutta talousjärjestö OECD:n mukaan joka kymmenes työntekijä on ongelmakäyttäjä. Arvio on, että iso osa riskikäyttäjistä on työelämässä eikä sillan alla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa on selvinnyt, että 80 prosenttia keski-ikäisenä alkoholin takia kuolleista suomalaisista oli työelämässä vielä 17 vuotta ennen kuolemaansa. Alkoholin takia kuolleet ovat siis olleet työelämässä suunnilleen samassa mitassa kuin muut samanikäiset.

Alkoholin takia kuolleista yli puolet oli töissä vielä kymmenen vuotta ennen kuolemaa. Neljännes oli töissä vielä kuolemaa edeltävänä vuonna.

Tulokset osoittavat, että työelämästä putoaminen on pitkä prosessi, kertoo THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä.

– Aika paljon aikaisemmin pitäisi yrittää ehkäistä ongelmien syntyä. Kun ongelmat ovat niin pahat, että ne näkyvät työkavereille tai työ on jo menetetty, ollaan liikkeellä jälkijunassa Mäkelä toteaa.

Ongelmakäyttäjät uskovat olevansa kohtuujuojia

Ehkäisevää päihdetyötä tekevä EHYT kouluttaa ja kannustaa työpaikkoja tekemään päihdeohjelmia, joissa on sovittu pelisäännöt alkoholiongelmien ehkäisemiseen ja puuttumiseen. Päihdeohjelmaan voidaan kirjata, kenellä on vastuu esimerkiksi puuttua ongelmiin. Näin kaikilla on tiedossa, miten eri tilanteissa toimitaan ja ennaltaehkäisy on helpompaa.

EHYT ry:n Tenkanen painottaa, että jos työkaverista herää huoli, tärkeintä on ottaa asia puheeksi. Moni saattaa kyetä työskentelemään tavallisesti, vaikka vapaa-ajalla korkkaa juoman toisensa perään.

– On hirveän erilaisia töitä ja työyhteisöjä eikä ole olemassa yhtä alkoholistin arkkityyppiä. Jos pääsääntöisesti tekee työnsä, voi hyvin pitkään luovia työpaikalla.

Usein tilanne rupeaa avautumaan siinä vaiheessa, kun työn jälki kärsii tai muut joutuvat tekemään työt alkoholiongelmaisen puolesta.

Muille ongelma voi näyttäytyä jo hyvin selvästi, vaikka ihminen itse pitää tilannetta aivan tavallisena. THL jakaa alkoholin käyttäjät kolmeen ryhmään: käyttäjiin, joilla on vähäinen, kohtalainen tai korkea pitkäaikaisten terveyshaittojen riski.

Vuoden 2016 Juomatapatutkimuksessa havaittiin, että korkean riskin käyttäjistä 58 prosenttia pitää itseään kohtuukäyttäjinä. Korkean riskin käyttäjistä naiset juovat viikossa 12–16 annosta tai enemmän ja miehet 23–24 annosta tai enemmän.

Näin otat alkoholin ongelmakäytön puheeksi

• Valmistaudu siihen, mitä kysyt ja ennakoi tiettyjä vastauksia.
• Älä lähde neuvomaan tai tuomitsemaan. Puuttuminen ei ole nuhdesaarna.
• Aloita kertomalla omasta huolestasi ja kysymällä, miten työkaveri jaksaa.
• Jos työkaveri toteaa, että kaikki ei ehkä ole kunnossa, häntä autetaan hakeutumaan esimerkiksi työterveyshuoltoon. Työkaveri tai esimies ei kuitenkaan ole terapeutti.
• Voi olla, että osa suhtautuu kielteisesti kysymiseen ja puolustautuu kipakasti. Yleensä kuitenkin se henkilö, jonka tilanteeseen on puututtu, kiittää lopulta.
• Osoita, että välität aidosti. Et arvioi ihmistä vaan työtä.

Moni arastelee toisen asioihin puuttumista, mutta mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

– Työkaveri ehkä suuttuu, mutta se ei lopulta ole vakavaa ja kääntyy yleensä hyväksi, Tenkanen toteaa.

Jos ihmisellä on huoli ja tunne siitä, että jotain pitäisi tehdä, huoli katoaa, kun sen ottaa puheeksi.

Alkoholin ongelmakäyttäjä voi pelätä myös työpaikan menettämistä. Tavoitteena pitäisikin olla, että ketään ei jätetä ja ihminen palaa työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi toipumisen jälkeen. Tämä helpottaa myös ongelmakäytöstä keskustelemista.

– Eihän tämä ole rakettitiedettä. Samalla tavalla tämä toimii, miten asioita ratkotaan lasten tai kumppanin kanssa, Tenkanen sanoo.

Puuttumisella on myös kansantaloudellisia etuja. Varovaisen arvion mukaan alkoholin ongelmakäyttö aiheuttaa 500 miljoonan euron kulut vuodessa. Jos kaikki välilliset kulut huomioidaan, päästään miljardiin euroon.

Tenkasen mukaan OECD arvioi vielä rajummin: kulut ovat prosentti bruttokansantuotteesta eli Suomessa noin kaksi miljardia euroa.

– Siinä ollaan aidon kilpailukyvyn äärellä. Jos ei jumpattaisi kuuden minuutin työajanlisäyksen kanssa, voitaisiin saada tehokkaita ratkaisuja aikaan, Tenkanen sanoo.

Mitä viina tekee työpaikoilla? Tästä aiheesta keskustellaan lisää perjantain Sannikka & Ukkola -ohjelmassa Yle TV1:ssä kello 20.00.

Lumisessa maalaismaisemassa seisovan puutalon oven koputukseen vastaa riemukas haukku. Kun ovi aukeaa, vastaan rynnistää kaksi reilun kokoista, eleganttia villakoiraa. Harmaa Pirre ja valkea Seppo tihkuvat koiramaista iloa.

Toisin oli vielä puoli vuotta sitten, jolloin Seppo oli perheen ainoa koira ja sen elämänilo oli pahasti hukassa.

Äijämeininkiä

Sepolla oli aikaisemmin kaverinaan toinen villakoirapoika. Ne tulivat hyvin toimeen, mutta välit eivät olleet kovin läheiset.

– Se oli poikamieselämää, toinen makaili toisella sohvalla ja toinen toisella. Äijämeiningillä, kertoo Sepon emäntä Heidi Laakso-Kuivalainen.

Sepon kaveri jouduttiin kuitenkin sairauden vuoksi lopettamaan.

Se oli Sepolle kova paikka. Koira suri kovasti kaveriaan, oli alakuloinen ja makaili paljon yksikseen kotosalla. Ulkoilu ei maistunut, mutta ruoka sitäkin paremmin. Seppo alkoi lihoa.

Laakso-Kuivalainen oli huolissaan. Miten Sepon saisi piristymään?

Miltä koirasta tuntuu?

Eläinten tunteista tiedetään toistaiseksi melko vähän. Aiemmin tutkijat ajattelivat, että eläinten tekemiset perustuvat vain vaistoille.

Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että eläinten tunne-elämä voi olla vilkkaampaa kuin aikaisemmin on ajateltu ja muistuttaa ihmisen tunteita.

– Nyt ajatellaan yleisesti niin, että eläimet tuntevat ainakin perustunteita kuten iloa, surua, pelkoa tai vihaa, kertoo eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio Helsingin yliopistosta.

Eläinten tunnetutkimuksen kysymyksenä on tällä hetkellä muun muassa se, pystyvätkö ne tuntemaan monimutkaisempia tunteita kuten kateutta, kostonhimoa tai syyllisyyttä.

Seuraa netti-ilmoituksella

Sepon suru sen kuin syveni. Sille alkoi tulla eroahdistusoireita, kun isäntäväki lähti pois kotoa.

Heidi Laakso-Kuivalainen perheineen oli aiemmin ajatellut, että jo kahdeksanvuotiaalle Sepolle ei enää otettaisi koirakaveria. Mieli kuitenkin muuttui.

Perhe haki Sepolle seuraa ilmoituksella, jonka he jakoivat villakoiraihmisten some-sivuille.

Tarjokkaita löytyi useita, mutta Laakso-Kuivalaisen mukaan intuitio kertoi, kuka oli se oikea.

Kun kaksivuotias siro Pirre tuli ensimmäistä kertaa käymään ja astui portista sisään, meni Seppo lähes sekaisin ilosta.

– Seppo oli ihan että "voiko näin ihanaa villakoiratyttöä olla olemassakaan" ja ryntäsi heti pussailemaan Pirreä.

Seppo malttoi silti olla hyvin herrasmiesmäinen Pirreä kohtaan ensitapaamisella eikä tunkeillut liikaa. Pian koirat lähtivät yhdessä leikkimään.

Elämä muuttui paremmaksi

Pirren muutto Laakso-Kuivalaisille muutti Sepon elämän kertaheitolla.

Kun yksinäisyys loppui, Seppo rauhoittui. Eroahdistusta ei tarvitse kokea, kun kotona on koiraystävä.

Mutta ei koiran muutos tähän loppunut.

Seppo on muuttunut nuoren Pirren imussa aktiivisemmaksi ulkoilijaksi ja nauttii taas ulkona leikkimisestä ja juoksemisesta. Painokin on kuntoilun myötä laskenut.

Ennen Pirreä Seppo oli myös mustasukkainen omista ruuistaan ja puruluistaan, eikä mielellään jakanut niitä kotona kyläilevien koirien kanssa.

Pirren suhteen on toisin. Seppo saattaa jopa vain katsoa lempeästi vierestä, kun Pirre napsii ruokakupista parhaat palat.

Myös Pirre hyötyy Seposta: Seppo on asunut perheessä pidempään ja huolehtii joistakin asioista Pirren puolesta.

Pirre ei esimerkiksi osaa vielä ilmoittaa pissahädästään, joten Seppo tulee pyytämään ihmisiltä ulospääsyä jos Pirren täytyy päästä yöllä ulos.

– Tätä menoa Pirre ei kyllä koskaan opikaan pyytämään itse, kun Seppo tekee kaiken sen puolesta, sanoo Laakso-Kuivalainen.

Isännän elkeitä

Eläimillä on myös omat luonteensa kuten ihmisilläkin. Se miten kahdella koiralla synkkaa keskenään riippuu monesta asiasta.

– Seppo ja Pirre selvästi täydentävät toistensa luonteita, kuvailee koirien emäntä.

Pirren ja Sepon ystävyyttä helpotti se, että ne ovat eri sukupuolta. Kahdella saman kodin jakavalla uroksella voi nimittäin olla valtasuhteisiin liittyviä syitä pysyä hieman viileissä väleissä keskenään.

Professori Outi Vainion mukaan myös se, että Seppo on ollut talossa ennen Pirreä ja on sitä vanhempi voi vaikuttaa siihen, että se nyt käyttäytyy isännän tavoin ja huolehtii Pirrestä.

Kaipuu oman lajin seuraan

Outi Vainion mukaan sosiaaliset eläimet, kuten koira tai ihminen kaipaavat nimenomaan oman lajitoverin seuraa. Koira on toki sopeutuvainen ja kelpuuttaa kaverikseen ihmisen tai jonkin toisen lajin eläimen, mutta se kaipaa luonnostaan myös suhteita toisiin koiriin.

– Tarve tunnesiteeseen lajitoverin kanssa on voimakas ja sisäänrakennettu. Sosiaalinen eläin voi toteuttaa geeniensä määräämää syvintä olemustaan vain jos sen elämään kuuluu suhteita lajitovereihin.

Seposta ja Pirrestä näkee, että ne tosiaan nauttivat koiramaisesta yhdessäolosta. Sepolla itsellään tosin ei ole aikaa pohtia syvimpiä olemuksia ja tunnesiteitä.

Se haluaa puusohvan pehmeälle patjalle lepäilemään Pirren viereen.

Katso Sepon ja Pirren kohtaamisesta kertova juttu:

Suomalaisella pakkausvalmistajalla Huhtamäellä menee lujaa.

Huhtamäen valmistamiin pahvikuppeihin on jo pitkään voinut törmätä missä päin maailmaa tahansa. 2010-luvulla yhtiö on keskittänyt tuotantonsa yhä enemmän paperi- ja kartonkiin, kuten jäätelö-, kananmuna- ja pikaruokapakkauksiin.

Maailmalla kulovalkean tavoin leviävä muovikammo on sinetöinyt sen, että yhtiö on osunut strategiallaan kultasuoneen.

Tämän viikon alussa uutisoitiin, että Huhtamäki alkaa toimittaa paperipillejä pikaruokajätti McDonald'sin Euroopan-ravintoloihin. McDonald's on Huhtamäen suurin ja pitkäaikainen asiakas, ja ilmoitti viime kesänä luopuvansa muovipillien käytöstä.

Myös kotimainen pikaruokayhtiö Hesburger on luopumassa muovipilleistä, ja Huhtamäki toimittaa pillit myös sille.

Yhtiöllä menee taloudellisesti erinomaisesti.

Tänään julkistetun vuoden 2018 tuloksen mukaan viime vuoden viimeinen vuosineljännes oli Huhtamäelle liikevaihdolla ja liikevaihdon kasvulla mitattuina historian vahvin. Yhtiö teki 3,1 miljardin euron liikevaihdolla 250 miljoonaa euroa voittoa.

Yhtiön pörssikurssi ampaisi tulosjulkistuksen jälkeen kahdeksan prosentin nousuun.

Toimitusjohtaja Moision luomus

Torstain tulosjulkistus Espoon-pääkonttorissa oli toimitusjohtaja Jukka Moisiolle toiseksi viimeinen info Huhtamäen peräsimessä.

57-vuotias Moisio jättää tehtävänsä huhtikuussa. Tilalle tulee toisen pakkausvalmistajan Tetra Pakin Euroopan ja Keski-Aasian johtaja Charles Héaulmé, 52.

Moision tullessa Huhtamäen johtoon yhtiön kierre oli laskeva, ja edellinen toimitusjohtaja oli saanut potkut. Moision aikana kurssi on kääntynyt täysin. Yhtiön markkina-arvo on noussut runsaasta 400 miljoonasta eurosta yli 3 miljardiin euroon. Huhtamäki on ollut raudanluja sijoituskohde: vuosina 2008–2017 sen osakkeen keskimääräinen vuosituotto oli peräti 24 prosenttia.

– Kymmenen vuotta sitten muovi oli meillä pääasiallinen raaka-aine, mutta tänä päivänä muovia pyritään kaikin voimin korvaamaan. On tapahtunut selvä käänne, Moisio sanoo.

Nyt muovi on raaka-aineena enää noin kolmasosassa Huhtamäen tuotteista, jotka ovat lähinnä elintarvike- ja kuluttajapakkauksia. Muovista alkoi tulla "pahis" vasta pari vuotta sitten.

– Asiakkaiden kanssa puhutaan nyt tosi paljon roadmapeista, siitä miten siirrytään uusiutuvista materiaaleista tehtäviin pakkauksiin, Moisio sanoo.

Barrier ratkaisee, ja siinä muovi on vielä vahva

Hyvä, Huhtamäki on alallaan maailman kärjessä. Mikä on laajemmin ajatellen suomalaisyritysten asema muovisodassa?

Lupaava, sanoo teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin.

– Meillä on monia mahdollisuuksia, koska me painotamme pitkälle kierrätettävää ja uusiutuvaa materiaalia. Meillä on useita mahdollisuuksia voittaa peli.

Muovin korvaamisessa on kuitenkin rajansa. Kaiken a ja o ovat niin sanotut barrier-ominaisuudet, eli miten hyvin pakkaus pitää ilmaa ja rasvaa sisällään. Ja niissä muovi on vielä monesti korvaamaton.

– Tämä tulee vastaan, kun ruvetaan etsimään pitempää kestoikää, tai sitä ettei pakkaukseen pääse ilmaa tai että sen pitäisi pitää kosteutta. Nämä ovat muovinomaisia ominaisuuksia, Harlin sanoo.

Helpointa muovin korvaaminen on tuoretuotteissa, jotka kulutetaan nopeasti. Mutta maailmantalous rakentuu pitkille toimitusketjuille.

Lisäksi muovilla on tärkeä roolinsa tuhlailukulttuurin eli ruokahävikin kitkemisessä, Huhtamäen Moisio huomauttaa. Ruokahävikki aiheuttaa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan kahdeksan prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä.

– Muovista on tullut jonkinlainen yleispahis, ja se ei ole ihan sitä mitä muovi ansaitsee. Muovista pitää tehdä parempi yhteiskunnallinen tuote, Moisio sanoo.

Henkilökohtaiset pakkaukset tulevat

Vieläkö Huhtamäki pystyy parantamaan juoksuaan?

Kaikki edellytykset on olemassa, sillä yhtiöllä on muihin nähden etumatkaa ja muovin korvaaminen on vasta alussa.

Yhtiöllä on hihassaan muun muassa kompostoituva Fresh-pakkaus, jolla on tarkoitus korvata valmisruokien mustia muovipakkauksia. Muitakin Freshin tai paperipillien kaltaisia tuotteita on suunnitteilla tai jo tuotannossa, Moisio sanoo. Esimerkiksi pahvikuppien muovikansille pyritään markkinoilla löytämään korvaaja niin pian kuin mahdollista.

– Yksi suunta on pakkausten personalisointi eli henkilökohtaistaminen, että ne tulevat juuri sinulle tai minulle. Uskon, että pakkaukset tulevat olemaan merkittävässä roolissa brändituotteiden myynnissä, Moisio sanoo.

Uuden toimitusjohtajan aika Huhtamäessä alkaa 26. huhtikuuta. Moisio ei ole vielä kertonut, mitä aikoo tehdä seuraavaksi.

Korjaus 18.21: Kyseessä oli Jukka Moision toiseksi viimeinen vuosineljännesraportti, ei viimeinen.

Nousen kesäkuussa 2018 Qantas-lentoyhtiön Airbus A380 koneeseen yhdellä Euroopan vilkkaimmista kentistä, Lontoon Heathrow'lla. Edessä on lähes 23 tuntia kestävä matka Australian Sydneyyn. Lento keskeytyy vain tankkaukseen Singaporessa.

Kone on lähes täynnä, sillä lennolla on mukana 480 matkustajaa. Illallisen jälkeen käännän istuimen vaakatasoon, vaihdan päälleni lentoemännän tuoman pyjaman ja herään hetkeä ennen laskeutumista Singaporeen.

Matkustajat kiittävät edelleen hiljaisia ja tilavia koneita, mutta lentoyhtiöt haluavat eroon näistä taivaiden elefanteista.

Australialainen Qantas on lentänyt tätä suosittua kengurureittiä superjumbolla vuodesta 2008. Yhtiö aikoo jatkaa lentämistä vielä tovin, sillä se uusii parhaillaan vanhimpien koneidensa sisustusta. Mutta ehkä jo vuosikymmenen kuluttua saarivaltioon lennetään vain pienemmillä laajarunkokoneilla.

Tällä hetkellä maailmalla lentää hieman yli 230 Airbus A380 -konetta, lähinnä suurten metropolien välillä.

Koneiden tullessa liikenteeseen vuonna 2007 niiden luvattiin vähentävän lentoliikenteen päästöjä ja olevan edullisia lentää. Yhteen superjumboon mahtui lähes kaksi kertaa enemmän matkustajia, kuin silloin käytössä olleisiin suurimpiin koneisiin.

Mutta kone tuli markkinoille liian myöhään, sillä aika ajoi nelimoottoristen matkustajakoneiden ohi.

Airbus A380 tilaukset hiipuivat

Qantas ilmoitti joulukuussa 2018 peruvansa Airbus A380-koneiden tilauksia ja valitsevansa tilalle pienempiä laajarunkokoneita. Yhtiölle riittäisi 12 superjumboa alun perin tilatun 20 sijaan.

Lentoyhtiö Emirates puolestaan aloitti viime vuonna keskustelut Airbusin kanssa joidenkin A380-koneiden tilausten vaihtamisesta pienempiin koneisiin. Keskustelujen tuloksena Emirates peruutti 36 koneen tilauksensa. Syynä oli se, ettei yhtiö onnistunut saamaan toivomiaan, vähemmän polttoainetta kuluttavia moottoreita tilauksessa oleviin superjumboihin.

Emirates ottaa vuoden 2021 loppuun mennessä käyttöön vielä 14 uutta Airbus A380-konetta, jolloin yhtiön A380-tilausten määrä vähenee 162 koneesta 123 koneeseen. Superjumbojen asemesta yhtiö ostaa kaksimoottorisia A330-900- ja A350-900-koneita.

Myös muut lentoyhtiöt ovat olleet nihkeitä tilaamaan nelimoottorisia A380-koneita. Vuonna 2018 niitä valmistui Airbusin tehtailta enää kaksitoista. Torstaina yhtiö ilmoitti odotetusti, että tuotantolinja suljetaan vuonna 2021, kunhan loput koneet on saatu valmistettua. Ilman tilausten peruutuksia tuotanto olisi jatkunut vuoteen 2027 asti.

Pienemmät laajarunkokoneet tilalle

Airbusin visiona oli, että lentokenttien pahenevat ruuhkat pakottaisivat lentoyhtiöt siirtymään suuriin A380-koneisiin. Insinöörit uskoivat vahvasti, että maanosien väliset runkoreitit loisivat Lontoon ja Dubain kaltaisia mega-hubeja, joista matkaa jatkettaisiin pienemmillä koneilla esimerkiksi Euroopan sisällä.

Mutta lentokentät eivät pysyneet kehityksessä mukana, vaikka konetyypin tuloon valmistauduttiin laajentamalla terminaaleja ja kunnostamalla kiitoteitä. Esimerkiksi Lontoon Heathrow'n ongelmana on se, että käytössä on vain kaksi kiitotietä ja pienikin poikkeama sekoittaa hetkessä liikenteen.

Lentoliikenteen kasvu on hidastunut myös Persianlahdella. Dubain ja Dohan kaltaiset suurkentät ovat saaneet vahvoja kilpailijoita, jotka imevät matkustajavirtoja. Yksi sellainen on Istanbul, josta operoiva Turkish Airlines on tyytynyt Airbus A330- ja Boeing 777-kalustoon.

Lentoyhtiöt haluavat nyt pienempiä koneita, joilla voidaan lentää suoraan kaupunkien välillä ilman pysähdyksiä mega-hubeissa.

Vähäpäästöiset koneet superjumbojen tilalle

Ilmastopäästöistä käytävää keskustelua enemmän lentoyhtiöiden suunnitelmiin vaikuttaa koneissa käytettävän lentokerosiinin hinnan kallistuminen. Nelimoottorisella A380-koneella on lähes mahdoton operoida kannattavasti, jos puolet koneessa olevista tuoleista jää myymättä. Siksi esimerkiksi Emirates lentää vain 50 reittiä A380-koneella, vaikka sen reittiverkostossa on lähes 150 kohdetta.

Airbusin kaksimoottorinen A350-konetyyppi on osoittautunut lentoyhtiöille edulliseksi koneeksi lentää. Uusien koneiden ansiosta esimerkiksi Finnair säästää yhdellä lennolla Helsingistä Bangkokiin toistakymmentä tuhatta litraa kerosiinia verrattuna siihen, että matka tehtäisiin vanhoilla nelimoottorisilla A340 koneilla.

Käytetyt koneet eivät kiinnosta

Airbus A380-koneiden valmistuksen loppuminen päättää yhden aikakauden lentoliikenteessä. Mutta koneilla lennetään vielä vuosikymmeniä, sillä koneiden elinkaari on hyvin huollettuna pitkä. Sen jälkeen useimmat koneista joutunevat romutettavaksi, sillä käytetyille koneille ei juurikaan kysyntää.

Helmikuussa 2015 lontoolainen Shamima Begum pakkasi laukkunsa ja suuntasi Gatwickin lentokentälle yhdessä kahden ystävänsä kanssa.

He sanoivat vanhemmilleen menevänsä ulos, lensivät Turkkiin ja myöhemmin ylittivät rajan Syyriaan.

Tytöt olivat päättäneet muuttaa terroristijärjestö Isisin kalifaattiin. Shamima Begum oli tuolloin 15-vuotias.

Nyt yksi tytöistä on kuollut pommituksessa ja toisen kohtalo epäselvä.

Begum puolestaan on 19-vuotias, raskaana ja haluaisi takaisin kotiin. Hän kertoi tarinansa brittilehti Timesille torstaina julkaistussa haastattelussa.

Kaksi kuollutta lasta

Syyrian Raqqassa Begum toivoi puolisokseen 20–25-vuotiasta englantia puhuvaa miestä. Kymmenen päivän kuluttua hänen puolisokseen laitettiin 27-vuotias, islaminuskoon kääntynyt hollantilainen.

Begum kertoi Timesille, että pariskunta oli paennut Isisin viimeisestä linnakkeesta Baghuzista pari viikkoa sitten. Puoliso antautui syyrialaistaistelijoille, ja Begum on nyt yksin pakolaisleirillä Pohjois-Syyriassa.

Isis-aikanaan Begum sanoo saaneensa kaksi lasta, mutta molemmat ovat hänen mukaansa kuolleet. Toinen kuoli vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä, toinen 8-kuukautisena.

Nyt Begum haluaisi kotiin syntyvän lapsensa vuoksi.

Hän kertoi Timesille, ettei kadu tuloaan Syyriaan. Pako taistelukentiltä näyttää vähän hävettävän häntä.

– Olin heikko, en kestänyt kärsimystä ja vaikeuksia joita taistelutantereella asuminen tarkoitti. Mutta pelkäsin myös, että syntymätön lapseni kuolee muiden lasteni tavoin, jos jään. Niinpä pakenin. Nyt haluan vain kotiin Britanniaan, hän kertoi Timesin toimittajalle pakolaisleirissä.

Lapsiin suhtaudutaan eri tavalla

Samaan aikaan, kun Isis heikentyy, Euroopan maat ovat olleet uuden ongelman edessä: mitä tehdä kalifaattiin lähteneiden taistelijoiden lapsille ja perheille? Valtansa huipulla Isis houkutti ulkomaisia taistelijoita ja nuoria tyttöjä, jotka halusivat jihadisteille vaimoiksi.

Kalifaatin alueille lähdettiin myös Suomesta.

Isisin kukistumisen myötä osa ulkomaalaisista jihadisteista on kuollut, osa jäänyt kiinni, ja osa vain haluaisi kotiin. Monilla naisialla on nyt pieniä lapsia.

Kaikki eivät palaajia halua. Esimerkiksi ranskalaissyntyiset, kiinnijääneet jihadistivaimot haastoivat kotimaansa oikeuteen, koska se ei suostu kotiuttamaan heitä.

Venäjä on ottanut lapsia, joiden vanhemmat ovat vankilassa tai kuolleita. Sen mielestä on vaarallista jättää lapsia radikalisoitumaan.

Britanniassa otsikoihin päätyi tammikuussa tapaus, jossa Pink Floyd -tähti Roger Waters auttoi omalta osaltaan palauttamaan isänsä kalifaattiin kidnappaamat veljekset äidilleen. Isä oli vienyt lapset Trinidadista Syyriaan vuonna 2014.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin tutkija huomautti, että ei pitäisi olla Pink Floydin asia hoitaa lapsia kotiin, vaan hallitusten.

"Teoilla on seurauksia"

Timesin haastattelu ja Begumin tapaus herätti heti Britanniassakin keskustelun, mitä Begumille tapahtuu tai pitäisi tapahtua.

Lapsesta olisi pidettävä huoli, mutta Begum on jo virallisesti aikuinen. Kokemukset kalifaatissa ovat epäilemättä aiheuttaneet hänelle traumoja.

Isisiin Begum tuntuu suhtautuvan haastattelun perusteella ristiriitaisesti. Ei sikäli ole ihme, jos Begum aiheuttaa huolta monissa viranomaisissa.

Britannian turvallisuudesta vastaava ministeri Ben Wallace kommentoi tuoreeltaan, ettei aio vaarantaa brittien henkeä etsiäkseen terroristeja tai entisiä terroristeja. Teoilla on seurauksia, Wallace napautti.

Vaikka Begum oli lähtiessään vain 15-vuotias, ministerin mielestä ihmiset tietävän mitä tekevät. Hän kehotti Begumia hakeutumaan itse Turkkiin tai Irakiin järjestääkseen kotimatkansa. Britannialla ei ole tällä hetkellä lähetystöä Syyriassa.

Wallace huomautti myös, että brittinä Begumilla on oikeus palata, mutta Isisin riveihin liittynyt voi myös odottaa kotimaassaan tutkintaa ja vähintään syytteitä.

Vuonna 2016 kalifaatista Britanniaan palannut nainen sai kotimaassaan kuuden vuoden tuomion Isisiin liittymisestä.