Ennakkoäänestys alkaa tänään – näillä ohjeilla pärjäät äänestyspaikalla
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään Suomessa ja ulkomailla. Viimeinen ennakkoäänestyspäivä on Suomessa ensi viikon tiistaina, 9. huhtikuuta. Tällä kertaa mahdollista on ensimmäistä kertaa myös kirjeäänestys, mikäli äänestät ulkomailla. Lue täältä Ylen kattava tietopaketti ennakkoon äänestämisestä.
Miten pärjäisit kansanedustajan saappaissa?
Eetu Pietarinen / Yle
Mitä kansanedustaja oikein tekee työkseen? Ylen peli laittaa sinut vaalikauden kiperimpiin paikkoihin, ja pääset testaamaan edustajantaitosi.
Keltaiset nauhat eivät enää liehu Barcelonan hallintopalatsissa – Espanja poistatti itsenäisyysjohtajia tukevat symbolit, aluejohtajaa uhkaa syyte
Itsenäisyysaktivisti Lluis Villacorta osoittaa mieltä hallintopalatsin edustalla lähes päivittäin.Maija Salmi / Yle
Katalonian hallintopalatsin parvekkeella Barcelonassa ei enää riipu keltaisia nauhoja, jotka symboloivat solidaarisuutta tuomiota odottaville itsenäisyysjohtajille. Aluejohtaja Quim Torra taipui kieltoon, mutta kehotti kansalaisia lisäämään nauhoja ja lakanoita omille parvekkeilleen.
Britanniassa odotetaan, löytävätkö pääministeri ja oppositiojohtaja ratkaisun EU-erosotkuun – pääministeri toivoo lyhyttä lykkäystä eroon
Britannian pääministeri Theresa May.Jack Taylor / AFP
Britannian pääministeri Theresa May haluaa istahtaa samaan pöytään opposition kanssa. Mayn toiveissa on, että neuvonpito työväenpuolueen johtajan Jeremy Corbynin kanssa toisi kompromissiratkaisun siihen, miten Britannian pitäisi erota Euroopan unionista. May on esittänyt myös lyhyttä lisäaikaa erolle.
Sää lämpenee
Yle
Aamu on vilpoinen, kun lämpötilat ovat koko maassa pakkasella. Päivä on vielä pitkälti aurinkoinen ja lämpötila kohoaa maan etelä- ja länsiosassa 10 asteen tuntumaan, Lapissakin paikoin viiteen asteeseen. Illalla lumikuuroja leviää pohjoiseen.
Lakanamallinen taiteltava ja esitäytetty veroilmoitus jää tänä vuonna historiaan, kertoo Verohallinto. Tilalle tulee A4-mallinen tuloste verotustiedoista.
Verottajan mukaan saajan ei tarvitse tehdä mitään, jos kaavakkeen tiedot ovat oikein. Jos täydennettävää on, Verohallinto suosittelee täydennysten tekemistä verkosta. Paperilla tehdyt täydennykset pitää tehdä aiemmista vuosista poiketen erillisillä lomakkeilla.
Viime vuonna esitäytettyä veroilmoitusta täydensi 1,45 miljoonaa suomalaista, joista 60 prosenttia toimi verkossa. Verohallinto ei enää lähetä esitäytetyn veroilmoituksen mukana kirjekuoria palautusta varten. Kirjekuoren saa kuitenkin edelleen pyytämällä.
Helsingissä Hämeentiellä tapahtunut putkirikkovuoto on saatu tyrehdytettyä, kertoi päivystävä palomestari Jari Lempinen kymmenen aikaan illalla.
Lempisen mukaan pelastuslaitos pumppaa vettä nyt pois sekä Hakaniemen kauppahallin kohdilla olevasta työmaamontusta että itse kauppahallin kellarista, jonne suurin osa vedestä on kertynyt.
– Reilu pari metriä siellä on vettä, Lempinen kertoo.
Halli on parhaillaan remontissa, joten kellari oli Lempisen mukaan tyhjillään. Kellariin tulvineen veden aiheuttamista vahingoista ei tuoreeltaan ollut arviota.
Helsingin Hämeentielle on tulvinut putkirikon takia runsaasti vettä. Tielle pulpunnut vesi on muodostanut Hakaniemen kauppahallin kohdalle allasmaisen alueen.
Liikenne on kokonaan poikki Hakaniemen kauppahallin kohdalta Neljännelle linjalle asti. Poliisi ohjaa liikennettä.
Pumppaustyöt kestävät tunteja
Vettä on mennyt lisäksi joidenkin asuinkiinteistöjen kellareihin. Lempisen mukaan kiinteistöjen kellarit näyttävät kuitenkin selvinneen suhteellisen vähällä.
– Muutamia senttejä vettä oli muutaman talon kellarissa.
Pelastuslaitoksen mukaan vesivahingon syy ei ole vielä selvinnyt varmuudella. Putkirikon syyksi arvioitiin aiemmin putkeen osunutta kaivinkonetta, mutta viimeisimmän Lempisen saaman arvion mukaan syynä ovat maansiirtotyöt.
– Käsittääkseni tässä onkin käynyt niin, että maansiirtotöitä tehtäessä maa on elänyt sen verran, että putki on siinä kärsinyt. Vanhat putket pettävät hyvin nopeasti, kun maa elää kaivaus- tai louhintatöitä tehtäessä, Lempinen sanoo.
Lempinen arvioi kymmenen aikaan illalla, että pumppaustyöt kestävät vielä tuntien ajan. Seuraavaksi vuotokohta kaivetaan esille, jotta rikkoutunut putki voidaan korjata.
– Huomenna katutyöt varmaan taas jatkuvat, Lempinen arvioi.
Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) varoitti yhdeksän aikaan illalla, että putkirikko voi aiheuttaa vedenjakeluhäiriöitä laajallakin alueella. Kymmenen jälkeen illalla vedenjakeluhäiriöt näyttivät kuitenkin rajoittuneen muutamaan kiinteistöön Hämeentiellä.
– Muilla alueen kiinteistöillä voi esiintyä sameutta vedessä. Jos hanavesi on sameaa, tulee kylmää vettä juoksuttaa kunnes se on kirkasta. Jos noin 15 minuutin juoksutus ei paranna veden laatua, ota yhteyttä huoltoyhtiöön, HSY ohjeisti.
Yhteyttä voi ottaa HSY:n vesihuollon vikailmoitusnumeroon 09 1561 3000.
Maaliskuussa 2016 Mohammad istui Keskusrikospoliisin Lapin yksikön kuulusteluhuoneessa. Samana päivänä hänen asuntoonsa oli tehty kotietsintä.
Sitä ennen hänen puhelintaan oli kuunneltu noin kahden kuukauden ajan.
Kuulustelija esitti Mohammadille kymmeniä kysymyksiä tulkin välityksellä. Mohammad vastasi.
– Olen vain ihmeissäni tästä tilanteesta, Mohammad totesi poliisimiehelle kuulustelun aikana.
Poliisi oli saanut edellisvuoden lopulla ilmoituksen, jonka mukaan Mohammad olisi kertonut olevansa Isis-terrorijärjestön jäsen ja suunnittelevansa aseiden ja räjähteiden tuomista Eurooppaan ja Suomeen. Aseilla ja räjähteillä oli tarkoitus järjestää iskuja Suomeen.
Ilmoittajan mukaan Mohammad olisi myös tiedustellut suhteita luotettaviin ihmissalakuljettajiin.
Poliisi kertoo, että ilmoittaja oli huolestunut Mohammadin puheista.
Yleisesti ajateltiin, kun sota- ja terrorismirikospykäliä tehtiin, että niitä ei käytännössä tulla juuri soveltamaan. Sakari Melander, rikosoikeuden professori
Mohammad oli ehtinyt olla Suomessa vasta muutamia kuukausia. Hän oli tullut hakemaan turvapaikkaa Suomesta ja asui Rovaniemellä sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa.
Mohammad kertoi Suomen viranomaisille, että Irakissa hänen veljensä oli tapettu. Myös Mohammadia oli tämän oman kertomuksen mukaan yritetty ampua.
Poliisi epäili Mohammadia terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta.
Mohammad ei ole miehen oikea nimi, sillä epäily ei lopulta pitänyt paikkaansa. Kuulusteluissa Mohammad kertoi vastustavansa Isisiä ja kiisti syyllisyytensä jyrkästi.
Poliisin telekuuntelussa ja kotietsinnässä ei tullut esiin näyttöä siitä, että mies olisi todella valmistellut terroristista tekoa.
Miksi Mohammadista tehty ilmoitus johti kahden kuukauden telekuunteluun, kuulusteluun ja kotietsintään, kun taas vuotta myöhemmin Turussa tehty samankaltainen ilmoitus Abderrahman Bouananesta ei? Palataan siihen myöhemmin.
Yli 30 sota- ja terrorismirikostutkintaa
Sota- ja terrorismirikokset saavat runsaasti palstatilaa, sillä ne ovat olleet Suomessa rauhan aikana harvinaisia.
Ylen A-studio selvitti, millaisia sota- ja terrorismitapauksia poliisi on tutkinut viime vuosina. Selvityksen perusteella löytyi kolme teemaa, joihin aloitetut esitutkinnat liittyivät.
Ensimmäinen teema ovat Suomeen kohdistuneet terroriuhkat. A-studion selvityksestä käy ilmi, että poliisi on tutkinut Turun puukotusten lisäksi kolmea muuta tapausta, joissa on epäilty Suomeen kohdistuvaa terroriuhkaa.
Yksi näistä terroriuhkista on jo julkisuudessa aiemmin kerrottu Temppeliaukion kirkkoon kohdistunut uhka. Kahdesta tapauksesta ei ole kerrottu ennen A-studion selvitystä.
Toisena teemana nousee vierastaistelijaksi matkustaminen, jossa suomalainen päättää lähteä ulkomaille taistelemaan mahdollisen terrorijärjestön riveihin.
Tämä liittyi yksittäisen maahanmuuttajataustaisen henkilön käyttäytymiseen tässä oikeassa maailmassa sekä tuolla virtuaalitodellisuudessa. Kimmo Huhta-aho, tutkinnanjohtaja
Kolmas teema on ulkomailla tapahtuneet sota- ja terrorismirikokset eli tyypillisesti teko, joka on tapahtunut ennen henkilön saapumista Suomeen, kuten poseeraaminen valokuvassa vihollistaistelijan ruumiin kanssa.
Kaikkiaan poliisi on tutkinut vuodesta 2014 lähtien ainakin 34 sota- ja terrorismirikosta. Näistä 14 tapausta on yhä kesken.
Suurin osa keskeneräisistä esitutkinnoista on sellaisia, joissa vierastaistelijaksi lähteneen epäillään kuolleen, mutta virallista vahvistusta asiasta ei saada.
20 tapausta on päätetty, ja vain seitsemän niistä on edennyt oikeuteen. Loppujen 13 tutkinta oli lopetettu.
Yle / Uutisgrafiikka
KRP:n ylikomisario Tero Haapalan mukaan luvuissa näkyvät sota- ja terrorismirikostutkintaan liittyvät ongelmat.
– Se kertoo osin siitä haasteellisuudesta ja ympäristöstä, jossa tutkintaa on jouduttu tekemään. Jos rikos on tapahtunut ulkomailla, meillä ei ole siellä toimivaltaa. Olemme sen maan viranomaisen avun varassa, Haapala luonnehtii.
Rikosoikeuden professori Sakari Melander uskoo, että tapauksia on tullut tutkintaan enemmän kuin odotettiin.
– 34 tutkintaa ei ole ihan vähäinen määrä. Yleisesti ajateltiin, kun sota- ja terrorismirikospykäliä tehtiin, että niitä ei käytännössä tulla juuri soveltamaan, mutta selkeästi näitä juttuja alkaa nyt olla, Melander toteaa.
Viranomaisten tiedotuslinja terrorismiin liittyvissä asioissa on ollut erittäin niukka. Ennen Ylen selvitystä poliisi on antanut hyvin yleisluontoista ja joskus jopa epämääräistä tietoa tutkinnassa olevista sekä lopetetuista sota- ja terrorismirikoksista.
Jutussa kerrotut, yksittäiset tapaukset avaavat poliisin tietoon tulleita sota- ja terrorismirikollisuuteen liittyviä epäilyjä.
Teema 1: Epäillyt uhkatilanteet Suomessa
Yle / uutisgrafiikka
Poliisi voi lopettaa tapauksen esitutkinnan, jos käy ilmi, ettei tapauksessa ole syytä epäillä rikosta. Tai ainakaan epäilyille ei löydy näyttöä.
Näin kävi suurimmassa osassa Ylen läpikäymissä lopetetuissa terrorismitutkinnoissa, kuten myös jutun alussa kuvatussa Mohammadin tapauksessa.
– Henkilö kertoi kuulusteluissa, että hän tosiaan oli tällaista keskustelua vellonut jossain vaiheessa, mutta kaikki on ollut huumoria, tutkinnanjohtaja Jukka Lakkala kertoo.
Valtaosa tutkinnoista lopetetaan, koska hankitut tiedot eivät osoita rikoksen tapahtuneen.
– Saattaa olla jonkinlainen kontakti tai epäillyt tuntevat henkilöitä, mutta se ei ole riittävä peruste, KRP:n rikosylikomisario Haapala kuvailee.
Toinen Ylen tiedossa oleva, Suomeen kohdistuva uhkatapaus tuli poliisin tietoonjoulukuussa 2017. Vinkki tuli turvallisuusviranomaiselta.
Tiedon mukaan Lounais-Suomen rannikolla asuva mies olisi valmistellut mahdollisesti Suomeen kohdistuvaa terroristista rikosta.
– Tämä liittyi yksittäisen maahanmuuttajataustaisen henkilön käyttäytymiseen tässä oikeassa maailmassa sekä tuolla virtuaalitodellisuudessa, ja siihen huoleen mitä se aiheutti, tapauksen tutkinnanjohtaja Kimmo Huhta-aho kertoo.
Asia tuli KRP:n tietoon joulun pyhien 2017 alla. Poliisi kohdisti salaisia pakkokeinoja mieheen, kuulusteli tätä ja piti myös tutkintavankina vajaan viikon.
Uuteenvuoteen mennessä tutkinta oli edennyt. Osa miehen huomiota herättäneestä käyttäytymisestä sai selityksen, mutta osa jäi pimentoon. Tutkinnan aikana kävi ilmi, että hänellä ei ollut konkreettista suunnitelmaa tai valmistelua rikoksen toteuttamiseksi, tai sitä ei ainakaan esitutkinnan aikana saatu selville.
Tammikuussa 2018 poliisi päätti lopettaa tutkinnan, sillä miestä ei ollut syytä epäillä rikoksesta.
Huhta-aho ei kommentoi, oliko tapauksessa kuitenkin syytä epäillä henkilön radikalisoituneen.
– Tämä ei ole oikeastaan esitutkintaviranomaisen asia. Luotamme tässä turvallisuusviranomaiseen, ja saamme heiltä sitten tietoja jos näitä piirteitä on joskus esiintymässä, Huhta-aho toteaa.
Vinkit eivät ole kaikki iskusuunnitelmia, vaan kaikentyyppisiä. Usein vinkki liittyy jonkun ihmisen radikalisoitumiseen. Minna Passi, suojelupoliisin viestintäasiantuntija
Kolmas Suomeen kohdistuvan terroriteon valmistelua koskeva tutkinta on saanut jo aiemmin reilusti huomiota julkisuudessa.
Oli juhannusta edeltävä viikonloppu kesällä 2017. Myöhään lauantai-iltana päivystäville poliiseille ilmoitettiin tietolähteen kautta tulleesta todenperäiseltä vaikuttavasta vihjeestä, joka poliisin mukaan viittasi vakavaan terroritekoon. Kohde oli Temppeliaukion kirkko.
Helsingin poliisilaitos alkoi jo lauantain ja sunnuntain välisenä yönä suojata kirkkoa kaikessa hiljaisuudessa. Sunnuntaina päivällä operaatio muuttui näkyväksi. Kirkon läheisyyteen tuotiin betoniesteitä ja poliisi partioi seudulla normaalia tiheämmin.
Rikoksesta epäiltiin yhtä henkilöä. Häntä myös kuulusteltiin.
Uhkatilanne pysyi voimassa yli viikon, juhannukseen 2017 asti. Vasta sen jälkeen selvisi, että uhka ei ollut todellinen.
Poliisi ei ole laatinut tapauksesta virallista esitutkintapöytäkirjaa vedoten siihen, ettei ketään lopulta epäilty rikoksesta.
Onko kolme Suomeen kohdistunutta terroritutkintaa paljon?
Jihadismiin erikoistunut tutkija Juha Saarinen sanoo, että määrä heijastaa sitä, että terrorin uhkaa Suomeen luo pienen ihmisryhmän toiminta.
Tutkintojen päättyminen puolestaan kertoo siitä, että tapauksissa ei ole ollut esimerkiksi pitkälle meneviä suunnitelmia. Saarisen mukaan jokainen poliisin tietoon tullut tapaus on huolestuttava.
Suojelupoliisi kertoo saavansa jatkuvasti erilaisia Suomeen kohdistuvia, terrorismiin liittyviä vinkkejä. Vinkkejä tulee muilta viranomaisilta, mutta myös yksittäisiltä ihmisiltä tai yrityksiltä.
– Vinkit eivät ole kaikki iskusuunnitelmia, vaan kaikentyyppisiä. Usein vinkki liittyy jonkun ihmisen radikalisoitumiseen, suojelupoliisin viestintäasiantuntija Minna Passi kertoo.
Ylen selvityksen perusteella harvat vinkeistä etenevät kuitenkaan esitutkintaan saakka.
Teema 2: Vierastaistelijaksi matkustaminen
Yle / Uutisgrafiikka
Vuonna 2016 Turkin Ankaran suurlähetystöön ilmestyi Lounais-Suomesta kotoisin oleva nuori mies.
Kyse oli “Jouniksi” julkisuudessa nimetystä henkilöstä. Hän kertoi suurlähetystössä olleensa mukana taistelemassa terrorijärjestö Al-Nusran riveissä.
Islamistinen jihadistijärjestö Al-Nusra toimi Syyriassa vuosina 2012–2016. Al-Nusralla oli yhteyksiä terrorijärjestö al-Qaidaan.
Iso osa Suomen poliisilla tutkinnassa olleista ja edelleen olevista jutuista liittyy niin kutsuttuun vierastaistelijailmiöön.
MTV uutisoi Jounista tämän palattua Suomeen vuonna 2016.
Suomalaismies oli lähtenyt pari vuotta aiemmin Syyriaan, kun hän oli 19-vuotias. Ennen lähtöään mies oli ollut netin välityksellä yhteydessä Hollannissa asuvaan imaamiin, joka yllytti nuorta miestä matkaan.
Ylen selvityksestä käy ilmi, että miehen palattua takaisin Suomeen poliisi käynnisti tutkinnan ja epäili häntä terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta.
Poliisikuulusteluissa Jounin kertomus muuttui. Hän kertoi, ettei hän ollut Syyriassa aseellisessa taistelussa vaan avustus- ja huoltotehtävissä.
Tietojen saaminen kohdemaasta eli Syyriasta osoittautui poliisille haasteelliseksi.
Muut tapauksen seikat eivät poliisin mukaan ole julkisia. Seikat liittyvät perheensisäisiin asioihin sekä epäillyn terveyteen.
Jounin paluu vuonna 2016 oli poikkeuksellinen tapahtuma, sillä tuohon aikaan harva vierastaistelijoiksi lähteneistä palasi elävänä kotiin.
Loppuvuodesta 2017 poliisi ja syyttäjä tekivät ratkaisun esitutkinnan päättämisestä. Rikoksesta ei löytynyt näyttöä.
Toisaalta ei ole aivan ongelmatonta, että näin vakavaa rikosta koskeva tutkinta päätetään kustannusperusteella. Sakari Melander, rikosoikeuden professori
Yllättävän suurta osaa tutkinnoissa näyttelee myös värväys terrorismirikoksen tekemiseen.
KRP on tutkinut värväystä ainakin kymmenessä eri tapauksessa viimeisten vuosien aikana. Esittelemme kaksi tapausta, joista toinen on yhä kesken, toinen lopetettu.
Ensimmäisessä Ylen tiedossa olevassa tapauksessa oli kyse Suomessa 2010-luvun alkuvuosina asuneesta perhekunnasta. Poliisin tietojen mukaan vuosikymmenen puolivälissä koko perhekunta matkusti Turkin kautta Syyriaan.
Kaksi perheen täysi-ikäistä nuorta miestä liittyi Syyriassa aseellisten ryhmittymien toimintaan. Vahvistamattomien tietojen mukaan molemmat ovat kuolleet.
KRP:n mukaan perhekuntaan kuului kaksi aikuista naista ja puolenkymmentä lasta tai nuorta. Perhekunnan naisia epäillään värväämisestä.
Tapauksen tutkinta on kesken. Perhekunnan olinpaikasta ei ole varmaa tietoa.
Toisessa tapauksessa kaksi pääkaupunkiseudulla asunutta miestä lähti Syyriaan kesällä 2014. KRP epäili miesten tuttavan radikalisoineen heidät ja avustaneen heidän matkaansa Syyriaan, muun muassa maksamalla matkalippuja.
Tutkinnassa kävi kuitenkin ilmi, että miehet olivat radikalisoituneet jo aiemmin, eikä kyseinen tuttava saanut heissä matkustuspäätöstä aikaan. Vielä tuolloin terrorismirikoksen tekemistä varten matkustaminen ja kyseisen matkustamisen rahoittaminen ei ollut kriminalisoitu. Kyseiset teot kirjattiin rikoslakiin joulukuussa 2016.
Myös Syyriaan lähteneistä miehistä on oma tutkinta, joka on keskeytetty. Kumpikaan ei ole palannut Suomeen ja ainakin toisen heistä epäillään kuolleen.
Teema 3: Ulkomailla tehdyt sota- ja terrorismirikokset
Yle / Uutisgrafiikka
Kuvassa oli viisi miestä, joista yksi kohotti ruumista ylös tukasta pitäen.
Se oli voitonmerkki, kertoi Irakin armeijassa työskennellyt mies Suomen poliisille. Miehen mukaan kyseinen Al-Qaidan itsemurhapommittaja oli juossut heitä kohti. Irakin sotilaat ehtivät ampua miehen, ennen kuin hän ehti laukaista räjähteet.
Miehen mukaan kuvan otti paikallinen media. Myös KRP katsoi, että epäilty ei ollut osallistunut kuvan levittämiseen.
Kyseinen tapaus on esimerkki Suomessa lopetetuista sotarikostutkinnoista. Ylen selvityksestä kävi ilmi, että viimeisten vuosien aikana yhteensä viisi sotarikostutkintaa oli päädytty lopettamaan.
Suurin osa tapauksista liittyi konfliktialueilla otettuihin kuviin tai videoihin, joissa epäiltiin esiintyvän nyt Suomessa oleskelevia henkilöitä.
Esimerkkitapauksessa Suomen poliisi katsoi, että se täyttäisi korkeintaan lievän sotarikoksen tunnusmerkistön, sillä epäilty ei itse ollut levittänyt kuvaa kaikkien nähtäväksi.
Irakissa tehty lievä sotarikos ei ole sellainen, josta olisi syyteoikeus Suomessa.
Tietenkin aina voidaan spekuloida, ehdimmekö ajoissa puuttumaan asiaan. Jukka Lakkala, tutkinnanjohtaja
Usein sotarikostutkintojen päättämistä perusteltiin myös sillä, että Suomesta käsin olisi mahdotonta saada riittävää näyttöä rikoksista. Osassa lopettamista perusteltiin myös kustannuksilla.
Rikosoikeuden professori Sakari Melander näkee asian ymmärrettävänä ainakin siinä tilanteessa, jos kustannusperuste ei ole ainoa syy tutkinnan lopettamiselle.
– Jos kyse on lievästä teosta, rikoksen tutkinnan aiheuttamat kustannukset voivat olla epäsuhteessa rikoksen laatuun nähden, jos selvitystä on lähdettävä hankkimaan kriisialueelta. Toisaalta ei ole aivan ongelmatonta, että näin vakavaa rikosta koskeva tutkinta päätetään kustannusperusteella.
Kaksi päätetyistä sotarikostutkinnoista oli vakavampia: niissä poliisi epäili miesten osallistuneen niin kutsuttuun Camp Speicherin joukkomurhaan ja heitä epäiltiin myös terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta. Lopulta kuitenkaan kumpaakaan henkilöä ei ollut syytä epäillä rikoksesta.
Isisin sotilaat surmasivat yli tuhat vankia Irakin Camp Speicherin sotilastukikohdan lähellä kesällä 2014. Suomessa yksi kyseiseen joukkomurhaan liittyvä tapaus on edennyt oikeuteen.
Kenen tapaus päätetään tutkia?
Palataan vielä lopuksi jutun alussa kerrottuun Mohammadin tarinaan. Yksittäisen ihmisen ilmoituksesta poliisille lähti liikkeelle esitutkinta, joka kesti lähes kolme kuukautta. Siinä käytettiin muun muassa telekuuntelua ja tehtiin kotietsintä.
Mohammadiin kohdistunut rikosepäily ei lopulta pitänyt paikkaansa.
Alle vuotta myöhemmin, tammikuussa 2017, poliisi sai hieman samantapaisen ilmoituksen. Ilmoitus tuli tällä kertaa Lounais-Suomen poliisiin, josta se ohjattiin suojelupoliisille.
Ilmoituksessa kerrottiin, että vastaanottokeskuksessa asunut mies olisi radikalisoitunut. Miehen kerrottiin puhuneen terrorijärjestö Isisistä, siihen liittymisestä ja kuunnelleen nauhoitteita. Miehen kerrottiin uhanneen kolmesti tappaa erään turvapaikanhakijan.
Vinkki käsitteli Abderrahman Bouananea, joka puoli vuotta myöhemmin surmasi kaksi ihmistä ja vahingoitti kahdeksaa Turussa.
Miksi toinen samankaltainen vinkki tutkittiin ja toinen jätettiin tutkimatta?
– Tuohon aikaan erilaiset uhkaukset olivat vastaanottokeskuksissa yleisiä. Turun vihje oli ensin arvioitu paikallispoliisissa, eikä laittomasta uhkauksesta ollut kirjattu rikosilmoitusta. Vihjeen perusteella oli suojelupoliisissa kuitenkin tehty normaalit rekisteritarkastukset ja toimintasuunnitelma. Salaisten tiedonhankintakeinojen aloittaminen olisi vaatinut lisäselvityksiä, suojelupoliisin viestintäasiantuntija Minna Passi sanoo.
– Joudumme koko ajan priorisoimaan voimakkaasti toimintaamme. Myös tapahtuma-aikaan oli valitettavasti muita uhkia, jotka priorisoitiin tämän vihjeen ohi, Passi jatkaa.
Mohammadin tapauksen tutkinnanjohtaja Jukka Lakkala kertoo, että Rovaniemellä poliisi tarttui tapaukseen nopeasti, sillä kyseinen rikos olisi voinut toteutuessaan aiheuttaa pahaa jälkeä. Myös ilmoituksen laatu oli vakavasti otettava.
– Huolellisesti asioita harkitseva ihminen tulee siihen lopputulokseen, että tällainen rikos on tekeillä ja tekee poliisille ilmoituksen asiasta, Lakkala luonnehtii.
Tutkinnanjohtaja ei osaa sanoa, mikä vaikutus poliisitutkintaan joutumisella oli kyseiselle epäillylle.
– Tietenkin aina voidaan spekuloida, ehdimmekö ajoissa puuttumaan asiaan. Oliko tällaista asiaa kuitenkin jossain vaiheessa valmistelussa ja kun siihen puututtiin, niin siitä vetäydyttiin? Mutta kuten sanoin, tämä on spekulaatiota, Lakkala toteaa.
Pysyvätkö viranomaiset terrorismista epäiltyjen perässä Suomessa? Illan A-studiossa kysymystä ovat pohtimassa jihadismitutkija Juha Saarinen, suojelupoliisin erikoistutkija Pekka Hiltunen ja sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen klo 21.05 alkaen. Lähetyksen juontaa Annika Damström. #yleastudio
Eduskuntavaalit lähestyvät ja eri mediat tulvivat ehdokkaita. Kertovat mainoksissa minkälaisia tyyppejä ovat, mitä osaavat, mitä itse pitävät tärkeänä ja miten eroavat muista. Riitelevät paneeleissa toisten ehdokkaiden kanssa ja mustamaalaavat toisiaan.
Huomaan, että minua kiinnostaisi myös kovasti tietää, millä tavalla ehdokkaat kykenevät tekemään yhteistyötä, ja miten kykenevät oppimaan.
Onko heillä taitoja ratkoa ongelmia sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat joistain asioista täysin eri mieltä, ja joilla on täysin erilaiset arvot?
Osaavatko he muuttaa mielipiteitään, jos oppivat uutta? Osaavatko käyttäytyä?
Kun panokset ovat riittävän kovat, ei ole varaa siihen, että yhteistyö ei toimi.
Ihmiskunnan arvokkaimmat saavutukset ovat yhteistyön ja väärässä olemisen tulosta. Tai tarkemmin, toimivan yhteistyön ja tunnustetun väärässä olemisen. Ennen kuin vuonna 1969 saatiin arviolta 400 000 ihmisen yhteisvoimin raketti kuuhun, oli takataskussa kymmeniä tussahtaneita yrityksiä, joista oli opittu.
Tieteen tekeminenkin on jatkuvaa mokailua, omien ja toisten virheiden tunnistamista, myöntämistä ja tämän perusteella paremmin tekemistä. Tieteen tekeminen on myös voittopuolisesti yhteispuuhaa.
Oppimista ja yhteistyötä tarvitaan nykypäivänä enemmän ja laajemmalti kuin ennen. Tietoa syntyy niin kiivasta vauhtia, että tietosisältöjen pelkän omaksumisen sijaan täytyy tietää, miten pitää tietojaan ajan tasalla.
Ongelmat, joita ihmiset työssään ratkovat, monimutkaistuvat. Ajattelun kuormaa on pakko jakaa, jotta löydetään monitahoisiin ongelmiin hyviä ratkaisuja.
Vuorovaikutuksen ja oppimisen ongelmia tuntuu harvemmin olevan sellaisissa ihmisryhmissä, joiden tehtävänä on ratkaista monimutkaisia ongelmia, joissa ihmishenki on kyseessä. Esimerkkinä vaikkapa traumakirurginen päivystys. Siinä tilanteessa, kun paikalle tulee kiireellistä apua tarvitseva ihminen, ei ole varaa yhteistyön ongelmiin, eikä siihen, että vanhoista virheistä ei opita.
Myös monien maiden puolustusvoimien erikoisjoukoissa satsataan tiimin toiminnan ja jatkuvan oppimisen kehittämiseen. Kun panokset ovat riittävän kovat, ei ole varaa siihen, että yhteistyö ei toimi, virheistä ei opita, tai että pelivälineet eivät ole kunnossa.
Mielestäni kansanedustajien työssä panokset ovat kovat. Tehtävässä pitäisi myös jatkuvasti oppia uutta, ja yhteistyössä ratkaista todella monimutkaisia ongelmia. Miten tämä luonnistuu Arkadianmäellä, ja niillä pelivälineillä, joita edustajalle tarjotaan?
Yhteistyö toisen eri mieltä olevan kanssa voidaan tulkita petturuudeksi.
Kansanedustajan työhön kuuluu jatkuva kilpailu, tietynlainen teatteri, ja ajatustapojen sekä arvojen erojen esilletuominen. Mietin, missä määrin nämä tehtävän piirteet estävä oppimista ja yhteistyötä? Mielipiteiden muuttamisesta saa nopeasti takinkääntäjän leiman. Yhteistyö toisen eri mieltä olevan kanssa voidaan tulkita petturuudeksi.
Tästä huolimatta monet edustajat kykenevät nopeaan oppimiseen sekä yhteistyöhön ja ystävyyteenkin yli puoluerajojen. Olisi hienoa, jos tätä tuotaisiin enemmän esiin.
Varsinkin vaalien lähestyessä eri mediat keskittyvät kuitenkin aina enemmän ehdokkaiden ja puolueiden erojen sekä erimielisyyksien esilletuomiseen. Kärhämistä saa helpommin otsikoita ja mehukkaita juttuja kuin sujuvasta yhteistyöstä ja yhteisymmärryksestä. Negatiivinen vetää herkemmin huomion puoleensa kuin positiivinen. Esimerkiksi tuoreessa suomalaistutkimuksessa havaittiin että negatiiviset someviestit vetivät mediatulvan keskellä huomiota enemmän puoleensa kuin positiiviset.
Mitä jos järjestettäisiin ensi kerralla sellainen vaalipaneeli, jossa ei panna ihmisiä kilpailemaan keskenään, vaan pyydetään vaikkapa keksimään, mistä ovat yhtä mieltä, tai ratkaisemaan jokin ongelma yhdessä? Soveltuvuusarvioissa muihinkin hommiin on yleensä mukana jonkin sortin yhteistyötehtävä.
Tai, mitä jos järjestettäisiin oppimisen näkökulmasta keskustelu, jossa ehdokkaita pyydetään perustelemaan mielipiteensä? Mihin tietoon mielipide perustuu? Miksi tieto on luotettavaa? Miten pysyvät kärryillä, kun tietoa kertyy lisää?
Olisi mielenkiintoista kuulla esimerkkejä siitä, millä tavalla ehdokkaat ovat joskus muuttaneet mielipiteitään.
Ihan toinen kysymys onkin sitten, kiinnostaisiko tällainen ketään?
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa. Hän ei ole ”vihervassari”, ”äärioikeistolainen” tai ”tolkun ihminen”.
Elvyttäminen parantaa sydänpysähdyspotilaan ennustetta huomattavasti riippumatta siitä elvytetäänkö potilasta painelu-puhallusmenetelmällä vai pelkillä painalluksilla. Ruotsalaistutkimus viittaa myös siihen, että kynnys elvyttää on alhaisempi, jos maallikon ei tarvitse antaa puhalluselvytystä.
Tutkimus perustuu sairaalan ulkopuolella sattuneet sydänpysähdykset kattavaan rekisteriin vuosilta 2000–2017. Kaikkiaan tietoja oli 30 000 potilaasta, joista 40 prosenttia oli saanut puhallus-paineluelvytystä ja 20 prosenttia paineluelvytystä.
Elvytystä saaneiden mahdollisuudet selvitä hengissä seuraavat 30 päivää olivat noin kaksi kertaa suuremmat kuin potilaiden, jotka eivät saaneet elvytystä ennen ambulanssin saapumista. Puhallus-painelumenetelmä oli tehokkaampi kuin pelkkä painelu, mutta ero ei ollut kovin suuri.
Elvyttäminen ylipäätään yleistyi vuosien varrella. Vuosina 2000–2005 maallikkoelvytystä sai noin 40 prosenttia potilaista ja vuosina 2011–2017 jopa 68 prosenttia. Seurannan alussa vain 5 prosenttia elvytyksistä oli paineluelvytystä, mutta vuosina 2011–2017 niitä oli jo kolmannes.
Tulokset vahvistavat näyttöä pikaisen elvytyksen hyödyistä sydänpysähdyspotilaille, ja ne myös viittaavat pelkän paineluelvytyksen parantavan potilaan ennustetta huomattavasti. Puhallukset yhdistettynä paineluun on paras vaihtoehto, mutta monille puhalluselvytyksen antaminen tuntemattomalle voi olla niin suuri este, että elvyttäminen jää kokonaan. Tällöin on parempi jättää puhaltamatta, kuin jättää kokonaan elvyttämättä.
Suomessa vuosittain noin 4 000 henkilöä saa äkillisen sydänpysähdyksen. Se johtuu yleisimmin sepelvaltimotaudin aiheuttamasta sydäninfarktista tai rytmihäiriöstä.
Elvytystä voi antaa painelu-puhallusmenetelmällä tai pelkillä painalluksilla. Jos sairastunut henkilö ei reagoi puhutteluun tai ravisteluun ja vaikuttaa tajuttomalta, tärkeintä olisi soittaa heti hätänumeroon 112, ja laittaa puhelin kaiutintoiminnolle. Tällöin saat opastusta elvyttämiseen. Kaikkien olisi mahdollisuuksien mukaan myös hyvä käydä ensiapu- ja elvytyskurssi.
Helsingin Hämeentien bussikaistat on saatu avattua liikenteelle eilisen putkirikon jäljiltä. Myös Hämeentieltä Sörnäisten rantatielle kulkeva Torikatu on avattu liikenteelle, palomestari Sami Lappalainen Helsingin pelastuslaitokselta kertoo Ylelle.
– Pumppaukset ovat jatkuneet yön yli ja yksi yksikkö pumppaa edelleen vettä pois. Arvioitu kesto on vielä muutamia tunteja ennen kuin saamme letkut pois, Lappalainen kertoi varhain keskiviikkoaamuna.
Puoli yhdeksän aikaan Helsingin pelastuslaitos kertoi vesivahingon torjuntatoimien päättyneen.
– Alue on luovutettu urakoitsijalle. Tiealueen kunto tarkastettu Destian toimesta ja HSY palauttanut vedenjakelun yhtä kiinteistöä lukuunottamatta, pelastuslaitos viestitti Twitterissä.
Hakaniemen kauppahallin omistavan Helsingin kaupungin projektipäällikö Mika Kontkanen kertoo, että kauppahallin kellarissa olleita työkoneita on jäänyt veden alle. Vielä ei ole tietoa, toimivatko työkoneet vai ei.
Kontkanen sanoo, että vesivahinko aiheuttaa remonttiin "muutaman päivän viiveen". Rakenteisiin vesi ei ole päässyt, sillä talo teräspaalujen varassa.
– Katastrofin ainekset olivat ilmassa, mutta nyt näytämme selvinneen melko kuivin jaloin ja pienin vahingoin, sillä rakenteellisia ongelmia vesi ei aiheuttanut. Kellarissa on pohjavesiä muutenkin, joten se ei ole kosteusongelmakaan, Kontkanen arvioi.
Projektipäällikkö on keskustellut pääurakoitsijan kanssa. Yhteenveto on se, että vettä valui kauppahallin kellariin vajaat 3 000 kuutiota. Vesivahingon taloudellisista vaikutuksia on vielä liian aikaista arvioida.
Taloudelliset vaikutuksia koituu projektin viivästymisestä ja mahdollisista työkoneiden rikkoutumisista. Näiden asioiden todellinen tila selviää myöhemmin.
– Joitakin päiviä tässä menee. Jos koneet eivät starttaa, niin sitten vaihdetaan koneet. Loppujen lopuksi riskit olivat isommat, että kyllä tässä onni onnettomuudessa on käynyt ja tilanne hallinnassa akuuttien asioiden suhteen, Kontkanen sanoo.
Hakaniemen kauppahalli ei vahingoittunut
Rikkoutunut putki on 300 milliä paksu ja vettä on tullut neljän baarin voimalla. Näin ollen voi sanoa, että vettä on valunut maaperään hyvin mittava määrä.
– Tarkkaa määrää on hankala arvioida. Veden määrästä jotakin kertoo se, että vesi on valunut Hakaniemen kauppahallin alla olevaan työmaamonttuun, palomestari Sami Lappalainen Helsingin pelastuslaitokselta kertoo.
Palomestarin mukaan tämän hetkinen käsitys on se, että putkirikosta koitui vahinkoja lähinnä liikenteelle.
– Vesi ei onneksi valunut kaduille ja tukkinut viemäreitä, vaan valui rakenteelliseen monttuun ja varastoitui sinne. Tänään joudutaan varmasti tarkistamaan se, että maaperän vahvuudet ovat säilyneet, Lappalainen pohtii.
Turmapaikan kohdalla on arvokas historiallinen kohde, eli Hakanieman kauppahalli. Lappalaisen käsityksen mukaan vanha kauppahalli on säilynyt vahingoittumattomana.
Metro kulkee, vedenjakelussa pientä häiriötä
Metroliikenteeseen putkirikko ei ole myöskään vaikuttanut, sillä vettä ei päässyt valumaan Hakaniemen metrotunneliin saakka. Metro on kulkenut keskiviikkoaamuna normaaliin tapaan.
Putkirikon syystä ei ole vielä varmuutta. Pelastuslaitoksen käsitys on, että putkirikko olisi aiheutunut kaivuutyöstä.
Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) varoitti tiistai-iltana, että putkirikko voi aiheuttaa vedenjakeluhäiriöitä laajallakin alueella. Kymmenen jälkeen illalla vedenjakeluhäiriöt näyttivät kuitenkin rajoittuneen muutamaan kiinteistöön Hämeentiellä.
– Muilla alueen kiinteistöillä voi esiintyä sameutta vedessä. Jos hanavesi on sameaa, tulee kylmää vettä juoksuttaa kunnes se on kirkasta. Jos noin 15 minuutin juoksutus ei paranna veden laatua, ota yhteyttä huoltoyhtiöön, HSY ohjeisti.
Yhteyttä voi ottaa HSY:n vesihuollon vikailmoitusnumeroon 09 1561 3000.
Kanadan pääministeri Justin Trudeau yrittää luovia tietään ulos skandaalista erottamalla entisiä hengenheimolaisiaan.
Trudeau potkaisi tiistaina puolueestaan kaksi entistä ministeriä: oikeusministerinä ja valtakunnansyyttäjänä työskennelleen Jody Wilson-Raybouldin ja entisen valtiontaloudesta vastanneen Jane Philpottin.
Kumpikaan ei saa enää edustaa liberaalipuoluetta lainsäätäjinä tai asettua puolueen riveistä ehdolle ensi lokakuussa koittavissa vaaleissa. Trudeaun mukaan molemmat ovat kaivaneet maata puolueen jalkojen alta.
Wilson-Raybould sanoo, että häntä painostettiin oikeusministerinä junailemaan suuren rakennusyhtiön korruptiosyytteet niin, ettei yhtiö joutuisi oikeudenkäyntiin.
Wilson-Raybouldin mukaan Trudeaun esikunta yritti varmistaa, että rakennusyhtiö SNC-Lavalin voisi sopia tapauksen ja selviäisi ilman oikeudenkäyntiä. Wilson-Raybould julkaisi väitteidensä tueksi salaa nauhoittamansa keskustelun Trudeaun avustajan kanssa.
Trudeau kieltää tehneensä mitään sopimatonta.
SNC-Lavalinia epäillään viranomaisten lahjonnasta Libyassa. Tuomio tarkoittaisi, että yhtiöltä kiellettäisiin valtionhallinnon urakat vuosikymmeneksi, joten se on pyrkinyt sopimaan tapauksen oikeussalien ulkopuolella.
SNC-Lavalin työllistää Kanadassa 9 000 ihmistä ja yli 50 000 maailmanlaajuisesti.
Wilson-Raybould alennettiin jo aiemmin veteraaniasioista vastaavaksi ministeriksi. Hän erosi lopulta itse ministerin paikalta.
Philpott seurasi pian perästä kommentoiden, että mielestään Trudeau hoiti tilanteen huonosti.
Vielä viime viikolla Trudeau sanoi, että puolue tarvitsee vahvoja poliitikkoja ja erilaisia ääniä. Muun puolueväen huoli liberaalien tulevaisuudesta etenkin syksyn vaaleissa näyttää kääntäneen pääministerin pään.
Marsin ja Jupiterin välillä sijaitsevalla asteroidivyöhykkeellä on meneillään kuolinkamppailu, jota seurataan teleskoopeilla ympäri maailman.
Yksi asteroidivyöhykkeen noin 800 000 avaruuskivestä on nimeltään Gault. Se on vielä läpimitaltaan nelisen kilometriä, mutta tulevaisuudessa enää pölypilvi.
Gault on viime aikoina käyttäytynyt omituisesti: Se pyörii niin nopeasti, että siitä sinkoutuu materiaa ympäriinsä. Sille on myös kehittynyt kaksi pyrstöä, jotka sojottavat hieman eri suuntiin. Tieteilijöiden johtopäätös on, että Gault on hajoamassa kappaleiksi, kertoo Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa. Gaultista kirjoittaa myös LiveScience.com.
Tällaiset pyrstöt eivät ole tyypillisiä asteroideille, jotka koostuvat yleensä kivestä. Pyrstön tai hännän kehittävät yleensä jäästä koostuvat komeetat, joista höyrystyy vettä. Gaultin kaltaisia "aktiivisia asteroideja" tunnetaan runsaat puolisenkymmentä. Omaksi ryhmäkseen ne määriteltiin vasta viime vuosikymmenellä.
Asteroideja paljon tutkinut akatemiatutkija Mikael Granvik kertoo, että niiden aktiivisuudelle voi olla monia eri syitä.
Asteroideja ei Granvikin mukaan tunneta vieläkään tavattoman hyvin. Voi olla, että kaikki asteroidit murenevat, mutta sitä ei vielä ole kyetty havaitsemaan. Myös asteroidien ja komeettojen ero on osoittautunut häilyväksi. Virallisestikin ne eroavat toisistaan vain siten, että teleskoopissa komeetat näyttävät utuisilta, Granvik hymähtää.
Gault käväisi liian lähellä Aurinkoa
Gault havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1988. Sen jälkeen sitä on seurattu säännöllisesti, mutta asteroidin omituinen pyörähtely ja tuoreet pyrstöt olivat merkkejä hajoamisen käynnistymisestä.
Nasa ja Euroopan eteläinen observatorio ESO ovat mitanneet pidemmän pyrstön pituudeksi peräti 800 000 kilometriä. Lyhyempi pyrstö ulottuu noin 200 000 kilometrin päähän asteroidista.
Pyrstöt paljastavat asteroidin hallitsemattoman pyörimisen. Gaultin on arvioitu tekevän täyden kierroksen aina kahden tunnin välein.
Nasan mukaan Gaultin ongelmien taustalla saattaa olla, että se eksyi nuoruudessaan liian lähelle Aurinkoa. Aurinko lämmittää asteroideja, mutta se saa ne myös säteilemään infrapunasäteilyä. Tuolloin ne myös menettävät hieman liikevoimaansa. Ajan mittaan tämä vauhdittaa pyörimisliikettä.
Tutkijoiden mukaan pyörimisliike alkoi saada lisävauhtia noin 100 miljoonaa vuotta sitten. Noista ajoista lähtien pyöriminen on kiihtynyt noin sekunnilla 10 000 vuoden välein. Nyt Gault lähestyy hetkeä, jolloin se menettää otteensa siitä irronneisiin kappaleisiin ja lakkaa olemasta asteroidi.
Nasa uskoo pölystä muodostuneiden pyrstöjen syntyneen Gaultilla sattuneiden maanvyöryjen tuloksena. Nämä vyöryt ovat saattaneet kestää tunneista päiviin, ja niitä saattaa olla tulossa lisää.
Pitkittynyt kuolinkamppailu
Akatemiatutkija Granvikin mukaan nykytutkimus on osoittanut, että asteroidit ovat tähtitaivaan mittakaavassa jopa poikkeuksellisen eläviä kohteita. Niissä tapahtuu monenlaisia muutoksia.
Gaultin tapaus on kuitenkin herättänyt eniten kiinnostusta juuri aktiivisia asteroideja tutkivien keskuudessa. Tosin täyttä varmuutta ei ole siitäkään, mikä Gaultin aktiivisuuden aiheuttaa.
Asteroideihin perehtynyt akatemiatutkija Mikael GranvikYle
Sitä ei tiedetä, milloin Gault hajoaa, mutta tieteilijät toivovat, että teleskoopit sattuvat tuolloin seuraamaan Gaultia, koska tapahtuma on varsin harvinainen – asteroidien hajoamisia sattuu vain noin kerran vuodessa.
Kovin dramaattisia muutoksia ei kannata odotella aivan pian. Onko siis kuolinkamppailusta puhuminen liiottelua?
– Gaultin kuoleminen ei ole kuukausien eikä vuosien juttu, pikemminkin vuosituhansien ellei satojen tuhansien vuosien asia. Tietyllä tavalla kyse on pitkittyneestä kuolinkamppailusta, mutta Gault tuskin katoaa meidän elinaikanamme.
– Ehkei edes ihmiskunnan elinaikana, Granvik lisää.
Dragon Mining Oy:n Oriveden kaivoksesta löytyi viime syksynä laiton kaatopaikka.
Kaivostunnelissa on ollut ensimmäisten kuvausten mukaan öljytynnyreitä, räjähdelaatikoita, muovia ja metallia.
Kaatopaikan ensimmäinen siivous on valmistunut. Jätettä on Pirkanmaan ELY-keskuksen mukaan saatu pois yrityksen ilmoituksen mukaan 28 460 kiloa.
Pirkanmaan ELY-keskus velvoitti siivoamaan kaivoksen 66 ja 85 metrin välillä olevaan louhoskuiluun sijoitetut jätteet.
ELY-keskus kehotti Dragon Miningia jatkamaan jätteiden siivoamista ympäristölainsäädännön ja ympäristöluvan mukaiseksi.
– Dragon Mining Oy:n tulee toimittaa jätetäytön tutkimista ja poistamista koskeva suunnitelma ELY-keskukselle 31.5.2019 mennessä, Pirkanmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Vesa Hyvärinen sanoo.
Millaista jätettä kaivoksesta on saatu pois?
– Parhaiten jätteen luonnetta kuvaa sana sekajäte. Määrällisesti eniten on kuitenkin ollut kaivoksessa muun muassa tuuletuskanavissa käytettyä materiaalia ja metalliromua, Hyvärinen sanoo Ylelle.
Loppujätteiden määrästä ei ole tietoa
ELY-keskuksen mukaan jäljellä olevan jätteen määrästä ei ole vielä tietoa ja sitä pitäisi etsiä esimerkiksi kairaamalla.
– Jäljellä olevasta jätteestä ei toistaiseksi ole käytettävissä luotettavia tietoja mm. jätteen määrästä ja laadusta esimerkiksi sen arvioimiseksi, millaisen ympäristöriskin jäte kaivokseen jätettynä voisi aiheuttaa tulevaisuudessa, kun jäte joutuu tekemisiin kaivoksen täyttävän ja kaivoksesta vesistöön purkautuvan veden kanssa, Hyvärinen toteaa.
Jätteiden puhdistamisen turvallisuudesta on käyty keskustelua. Tukesin mukaan laittoman kaatopaikan siivoamiselle ei ole kaivosturvallisuuden vaatimukset täyttäviä edellytyksiä.
ELY-keskuksen mukaan jätteiden poistamiseen on etsittävä vaihtoehtoisia menetelmiä niin, että turvallisuus voidaan huomioida. Kaivosta voidaan tukea tai jätteitä poistaa yläkautta.
Kaivosyhtiö Dragon Mining jatkaa kullan kaivamista ja malminetsintää Orivedellä, vaikka sen uusi lupahakemus hylättiin. Kaivos toimii vanhalla luvalla.
Oriveden kultakaivoksessa olevaa luvatonta kaatopaikkaa ei ehkä koskaan saada kokonaan puhtaaksi, kerrottiin tammikuussa. 85 metrin syvyydessä kaivos on osin täyttynyt liejusta ja vedestä, eikä sinne ole pääsyä. Puhdistaminen on yhtiön mukaan vaarallista.
Edellinen omistaja aloitti
Dragon Miningin mukaan kokemuksia näin vanhojen louhosten tyhjentämisestä ei ole.
Voi olla, että siivotessa pitäisi tehdä räjäytyksiä, jotka voivat johtaa sortumiin. Jos taas kauko-ohjattava lastauskone tekisi lastauksen ja louhos sortuisi, kone öljyineen ja polttoaineineen jäisi louhokseen.
– Toiminnanharjoittaja esittää ensisijaisena vaihtoehtona, että louhoksesta lastataan pois vain tasolla -66 m oleva näkyvä jäte, sillä töiden onnistuminen kokonaisuudessaaan on hyvin epävarmaa ja riskialtista, Dragon Mining kertoi siivoussuunnitelmassa.
Jätteiden laittaminen on aloitettu Ely-keskuksen mukaan jo 1990-luvulla. Jätteiden laiton varastointi kaivostunneliin on poliisin arvion mukaan alkanut jo kaivoksen edellisen omistajan, Outokumpu Oy:n aikana.
Outokumpu Oy toimi Orivedellä vuoteen 2003 saakka. Australialaisomistuksessa oleva Dragon Mining aloitti kullan louhinnan Oriveden kaivoksella vuonna 2007.
Poliisin mukaan kaivoksen nykyinen johto on lopettanut väärän käytännön vuonna 2016.
Poliisi järjestää tänään koko vuorokauden kestävän liikenteen nopeuksien tehovalvonnan. Tähän niin kutsuttuun nopeusvalvontamaratoniin osallistuvat kaikki poliisilaitokset.
Poliisipartioiden lisäksi operaatiossa käytetään automaattilaitteita. Kaikki kiinteiden valvontapisteiden noin 130 kameraa ja valvonta-autot ovat käytössä.
Poliisin mukaan nopeuksia tarkkaillaan erityisesti taajamissa ja alueilla, joilla ajetaan ylinopeutta.
Viime vuoden vastaavassa valvontamaratonissa jäi kiinni ylinopeudesta yli 5 000 kuljettajaa.
Yhdysvaltain avaruusviraston Nasan mukaan Intian viime viikolla tekemä ohjuskoe on suuri riski Kansainväliselle avaruusasemalle ja sen astronauteille, uutisoi CNN.
Intia teki viime viikolla ohjuskokeen, jossa tuhosi avaruudessa matalalla kiertoradalla olleen satelliittinsa.
Nasan mukaan satelliitti hajosi ainakin 400 osaan, joista osa on nyt kiertoradalla vaarallista avaruusjätettä. Nasan mukaan ainakin 24 osaa lensi kansainvälisen avaruusaseman kiertorataa korkeammalle.
Intian ohella vain Yhdysvalloilla, Venäjällä ja Kiinalla on kyky satelliittien tuhoamiseen ohjuksilla.
Kiinalainen nainen pidätettiin lauantaina Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin yksityisellä klubilla Floridassa, ilmenee tiistaina julki tulleista oikeusasiakirjoista.
32-vuotias nainen yritti päästä Mar-a-Lagon klubille esittäytymällä sen jäseneksi. Nainen kertoi suuntaavansa uima-altaalle, mutta hänellä ei ollut uimapukua mukanaan.
Washington Postin mukaan nainen pääsi turvatarkastajien läpi klubin vastaanottoon saakka ennen kuin hänet pidätettiin. Vastaanotossa nainen väitti osallistuvansa kiinalaisamerikkalaiseen ystävyystapahtumaan, vaikkei sellaista ollut ohjelmassa.
Naisella oli mukanaan kaksi Kiinan passia. Turvallisuuspalvelun edustajat löysivät naiselta neljä matkapuhelinta, kannettavan tietokoneen sekä ulkoisen kovalevyn ja muistitikun, joka sisälsi oikeusasiakirjojen mukaan haittaohjelmia.
Trump oli pidätyksen aikaan paikalla klubilla, mutta oli tiettävästi pelaamassa golfia lähialueella. Tapaus herätti Yhdysvalloissa kysymyksiä presidentin suosiman kohteen turvallisuudesta.
Ylen tiistai-illan pienpuoluetentti tarjosi katsojille värikkään parituntisen. Erimielisyyksistä huolimatta kommunistit, kansallismieliset, feministit ja eläinten oikeuksien puolustajat mahtuivat samaan studioon.
Yksi oli kuitenkin poissa. Seitsemän tähden liikkeen puheenjohtaja Paavo Väyrynen kieltäytyi kutsusta. Se ei vauhtia vähentänyt.
Tentin alussa puheenjohtajille näytettiin juttu ilmastonmuutoksesta. Jutussa oli mukana ruotsalainen lapsi-ilmastoaktivisti Greta Thunberg. Thunberg vaati aikuisilta tekoja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.
Suomen Kansa Ensin -puolueen puheenjohtaja Marco de Wit heittäytyi heti poikkiteloin.
– Tässä oli hyvä esimerkki törkeästä propagandasta. Tämän pitäisi olla eduskuntavaalitentti ja meidän aikaamme haaskataan yksipuolisiin näkemyksiin, de Wit ilmoitti.
Liberaalipuolue, feministit ja piraatit vaativat, että ilmastokeskustelua käytäisiin tieteellisen tiedon – ei mielipiteiden – pohjalta.
Liberaalipuolueen puheenjohtaja Tea Törmänen oli sitä mieltä, että muutos voi olla Suomelle myös bisnesmahdollisuus.
– En näkisi tätä (ilmastonmuutosta) pelkkänä kustannuskysymyksenä. Meillä on mahdollisuus vaikka ruveta tekemään pienydinvoimaloita. Ruvetaan myymään osaamistamme ulkomaille.
Piraattipuolue komppasi liberaaleja.
– Puolet Helsingin päästöistä tulee kaukolämmöstä. Ne voitaisiin poistaa käyttämällä sarjatuotettuja pienydinvoimaloita, sanoi piraattipuolueen puheenjohtaja Petrus Pennanen.
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Henri Aitakari ihmetteli, miten voidaan asettaa päämääriä, kun kukaan ei ole valmis luopumaan mistään.
– Ainoa hyvä puoli tässä on, että ihmisten on viimein pysähdyttävä, Aitakari sanoi.
Kansalaispuolue lähtisi ensin liikkeelle ihmisten vapaaehtoisuudesta. Puheenjohtaja Sami Kilpeläinen vetosi siihen, että uudet tutkimukset näyttävät, että hätä ei ole tämän näköinen. Aikaa muutosten tekemiseen voi olla 10–15 vuotta.
– Meidän ei pidä asettaa velvoitteita, vaan luoda kannustimia. Jo nyt me korvaamme jo esimerkiksi muovia mäntyöljyllä.
"Onko vihapuhetta olemassa?"
Yhdeksän pienpuoluetta kävi myös kiistaa siitä, mitä on vihapuhe. Suomen kommunistinen puolue olisi valmis kieltämään vihapuheen lailla.
– Ei lähdetä tölvimään ketään, kyllä siihen pitää pystyä lailla tarttumaan, sanoi puheenjohtaja Juha-Pekka Väisänen.
Kommunistisen työväenpuolueen puheenjohtajalle Mikko Vartiaiselle vihapuheen käsite oli jäänyt epäselväksi.
– Mitähän sillä vihapuheella oikein tarkoitetaan. Meillähän on kansainvälinen sopimus, jonka mukaan sotapropagandaa ei saa tiedotusvälineissä levittää, tosin Suomi on tehnyt siihen varauman. Olemme skitsofreenisia, Vartiainen sanoi.
Keskustelussa vedottiin myös siihen, että kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jo kielletty lailla.
"Poliisilla olisi parempaakin tekemistä"
Feministipuolueelle vihapuhe ja vihaposti on tullut tutuksi. Puolueen puheenjohtaja Katju Aro totesi, että vihapostia on tullut ja tulee.
– Olen saanut paljon erilaista vihapostia. Sama koskee meidän äänestäjiä ja meidän aktiiveja, joista osa on maahanmuuttajia. Vierastan ajatusta, että vihapuheeseen puuttuminen on sananvapauden rajoittamista, sanoi puolueen puheenjohtaja Katju Aro.
Kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen oli sitä mieltä, että poliisilla olisi parempaakin tekemistä kuin vihapuheeseen puuttuminen.
– Vihapuhe on tekaistu käsite. Poliisin voimia käytetään siihen, että kytätään toisten tekemisiä. Meillä on jo lainsäädäntö kunnianloukkauksesta. Miksi me edes puhumme vihapuheesta?
Pienpuolueiden puheenjohtajat kertoivat kohdanneensa myös vaalihäirintää. Julisteita revitään ja vaalimainosten päälle liimaillaan natsitarroja. Vastustajat myös uhkailevat sanallisesti.
– Jos katsoo, miten tähän katastrofaaliseen ilmastonmuutokseen suhtaudutaan, niin ei näytä kovin hyvältä.
Kosmologi Syksy Räsänen on työskennellyt tutkijana Oxfordin yliopistossa ja myös Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa CERNissä. Suomeen Räsänen palasi vuonna 2010 työskentelemään dosenttina Helsingin yliopistolle.
Räsäsen oma suhtautuminen ilmastoasioihin on hyvin yksiselitteinen. Hän ei näe ilmastonmuutosasiaa jossain tulevaisuudessa siintävänä uhkana.
–Ilmastonmuutos ei ole uhka, vaan se on paraikaa toteutuva katastrofi, joka tappaa satoja tuhansia ihmisiä vuosittain. Kysymys on siitä kuinka pahaksi se tulee ja uhkaako se teknologisen sivilisaation tai pahimmassa tapauksessa koko ihmiskunnan selviytymistä.
Fysiikan opetuksen taso ihmetyttää
Räsänen on kosmologina huolissaan fysiikan opetuksen tasosta Suomen kouluissa. Hän pohjaa käsityksensä siihen, että suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan osuus on hänen mukaansa lähes olematon koulujen opetussuunnitelmassa.
– Suhteellisuusteoria mainitaan ehkä ohimennen ja kvanttifysiikastakin on ihan vähän siellä. Tämä on sinänsä hassua, koska näillä on ollut valtava maailmankuvallinen merkitys meille.
– On hämmentävää, että vaikka ihminen kävisi läpi meidän koko koulujärjestelmän ja ottaisi kaikki fysiikan kurssit siellä, niin ne ovat lähes yhtä tietämättömiä kuin 1800-luvun esi-isät siitä, millainen todellisuus on.
"Fysiikka ja luonnontieteet ovat mullistaneet meidän käsityksemme maailmasta"
Tiedemaailmassa Syksy Räsänen on tullut tutuksi maailmankaikkeuden laajenemista koskevasta tutkimuksesta. Hänet tunnetaan myös kansantajuisista kolumneistaan, jotka käsittelevät kosmologiaa. Kysymykseen siitä, mitä kaikkien pitäisi ymmärtää kosmologiasta, hänen on kuitenkin vaikea vastata.
– Tämä on vähän samanlainen kysymys kuin, onko jotain, mitä ihmisten pitäisi tietää historiasta? Sen sijaan, että nostaisin minkään yksittäisen asian niin sanoisin, miten fysiikka ja luonnontieteet ovat mullistaneet meidän käsityksen maailmasta. Niillä on ollut valtava teknologinen merkitys.
– Kolmanneksi se, mitä minusta ei usein osata arvostaa on, miten tämä teknologinen kehitys on toiminut yhteiskunnallisen muutoksen moottorina, jos ajattelee vaikka teollista vallankumousta.
Puoli seitsemän lähetyksessä kosmologi Syksy Räsänen pääsi vastaamaan myös esikouluikäisten lasten esittämiin kysymyksiin maailmankaikkeudesta.
Katso koko lähetys jutun pääkuvana olevasta videosta.
Eräs lukija yllättyi pahan kerran, kun jakoi ehdokkaansa vaalivideon Facebookissa. Hänellä on 400 kaveria, joten julkaisut keräävät yleensä paljon reaktioita. Ei sillä kertaa: kukaan kaveri ei tykännyt tai kommentoinut julkaisua.
– Tajusin. Arka aihe. Nauratti, hän kirjoittaa.
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa ja puhe ehdokkaista ja puolueista käy vilkkaana. Mutta miten halukkaita ihmiset ovat jakamaan omia poliittisia näkemyksiään?
Kysyimme lukijoilta, kenelle he kertovat äänestyspäätöksistään. Lisäksi kysyimme, millaisia reaktioita tiedon jakaminen on saanut aikaan. Kyselymme keräsi kolmessa vuorokaudessa 126 vastausta. Tähän juttuun lainattuja vastauksia on tiivistetty.
Siinä on jotain samantapaista kuin uskon asioissa. professori Vilma Hänninen
Yksityinen, jo lapsuudessa opittu asia
Oman ehdokaskantansa paljastaminen on monelle yksityisasia, eikä tietoa välttämättä haluta jakaa edes oman puolisonsa kanssa.
“Vaalisalaisuus on keskeisiä demokratian perusarvoja. Ei ole oikein kertoa edes omaansa, vaikka ei salaamista itse arvostaisikaan. Ajatellaanpa tilannetta, että olet pienen kunnan peruskoulun opettajanhuoneessa ja kaikki muut kertovat ehdokkaansa, joka on keskustapuolueen kärkiehdokas. Itse olet äänestänyt sdp:n ehdokasta, mutta määräaikaisena sijaisena tiedät, että tieto kannastasi voisi johtaa sijaisuuksien vähenemiseen. Oliko siis oikein, että muut loivat tilanteen, jossa sinunkin kantasi selvisi?”
“Saatamme joskus elää yhteiskunnassa, jossa väärää poliittista kantaa olevat äänestäjät pyritään vaientamaan. Ei saa luoda käytäntöä ja odotuksia, että omasta äänestyspäätöksestä kerrotaan avoimesti, koska siitä seuraisi, että vaikeneminen tulkittaisiin äänestyspäätökseksi, josta äänestäjä ei jostakin syystä uskalla kertoa.”
Itä-Suomen yliopiston sosiaalipsykologian professori Vilma Hännisen mukaan oman poliittisen kannan jakamisessa on nykyään jotain hyvin intiimiä.
– Siinä on jotain samantapaista kuin uskon asioissa. Ne koetaan yksityisiksi, eikä niistä välttämättä haluta puhua ääneen, Hänninen pohtii.
Minua on lapsesta saakka ärsyttänyt se, ettei äitini ole koskaan halunnut kertoa kenellekään, ketä on äänestänyt.
Monilla omasta ehdokkaasta vaikeneminen on myös kotoa opittua, kuten seuraavat esimerkit osoittavat.
"Itselleni on jäänyt vahvasti mieleen lapsuudesta tilanne, jossa olin vanhempieni mukana äänestyspaikalla. Vanhemmat selittivät vaalien kulkua yksityiskohtaisesti. Kun kysyin, keitä vanhempani olivat äänestäneet, kumpikin jämäkästi totesi, ettei se kuulu kenellekään toiselle – ei edes perheenjäsenille. Tämä malli on minulla jäänyt vahvasti mieleen ja kunnioitan vaalisalaisuutta suuresti. Se on ehkä demokraattisen vaalijärjestelmän pyhin asia."
"Minua on lapsesta saakka ärsyttänyt se, ettei äitini ole koskaan halunnut kertoa kenellekään, ketä on äänestänyt. Hän vain toteaa ”vaalisalaisuus” ja hymyilee monalisamaisesti."
Ilmiriitoja kaveriporukoissa ja syrjintää työpaikalla
Politiikasta keskustelu voi aiheuttaa myös riitoja ja kärhämää, minkä vuoksi puolue- ja ehdokaskannasta mielellään vaietaan.
"Otin opiksi kerrasta, kun saimme kaveripiirissä ilmiriidan aikaiseksi presidentinvaalien toisella kierroksella. Mielipiteet jakautuivat voimakkaasti ja osan kanssa meni useampi vuosi, että asiasta pääsi yli. Nykyään puhumme kavereiden kanssa politiikasta yleisellä tasolla, mutta ei koskaan siitä, ketä äänestää. ”
Sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen kertoo suomalaisten olevan yleisesti ottaen konsensushakuisia.
– Ehkä sisällissodankin jälkimaininkeina halutaan, että sopu säilyy. Me emme ole niin innokkaita debatöörejä kuin joissan muissa maissa ollaan. Toisaalla kenties halutaan esittää poikkeavia kantoja selvemmin ja niin synnyttää keskustelua, Hänninen pohtii.
Hänninen arvioi, että poliitisen kannan jakaminen on helpompaa, kun voi olla varma toisten reaktiosta. Sen vuoksi esimerkiksi työpaikoilla ja opiskelumaailmassa poliittisia näkemyksiä saatetaan jakaa varovaisemmin.
Näissä vaaleissa äänestämääni puoluetta en todellakaan tule kertomaan, antaisin itsestäni kuvan kouluttamattomana moukkana.
Osa vastaajista pelkää puoluekannan paljastumisella olevan vaikutusta jopa työuralla etenemiseen. Näin kertovat erityisesti perussuomalaisten kannattajat.
""Sivistyneissä" piireissä pyörivänä perussuomalaisten kannattajana olen kohdannut varsinaista syrjintää äänestystaustani paljastuttua. Nykyään olen melkoisen niukkasanainen politiikkaa puhuessa."
“Näissä vaaleissa äänestämääni puoluetta en todellakaan tule kenellekään tutulle kertomaan, antaisin itsestäni kuvan kouluttamattomana moukkana, joka kaiken lisäksi ampuu itseään jalkaan. Päätin äänestää persuja. ”
Moni vastaaja korostaa myös, että työpaikoilla ylläpidetään kohteliasta etäisyyttä uteluissa.
Professori Vilma Hänninen pitää luonnollisena sitä, etteivät ihmiset halua työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa tuoda esiin valtavirrasta poikkeavia kantojaan.
– Erilaisuuden esiin tuomista vältetään, sillä vähemmistöja saatetaan katsoa kielteisesti. Ihminen ei halua kertoa kuuluvansa sellaiseen porukkaan, jota ei pidetä arvossa. Tässäkin pätee niin kutsuttu bandwagon-ilmiö, jossa ihmiset mielellään lähtevät voittajien vaunuun. Kanta tuodaan esiin, jos se on jotenkin nouseva, vahva ja voitokas kanta, Hänninen luonnehtii.
Jutteleminen on helppoa, kun arvot ovat samat ja argumentit vakuuttavia
Moni jakaa mielellään tietoja äänestykäyttäymisestään sellaisten henkilöiden kanssa, joiden kanssa on samoilla linjoilla poliittisissa kannoissa. Sellaisia henkilöitä ovat esimerkiksi puoliso, lapset tai läheisimmät kaverit.
“Kerron vain aviomiehelleni. Olemme samaa mieltä asioista ja aika usein päädymme äänestämään jopa samaa ehdokasta."
"Olen puhunut kotona ja kavereiden kanssa. Se on helppoa, koska olemme samoilla linjoilla. Töissäkin puhumme, siellä on eri tavoin äänestäviä ja moni on kertonut ketä aikoo äänestää. Meillä on sillä tavalla hyvä porukka ja fiksuja ihmisiä, että kenenkään päätöstä ei ole ruvettu ruotimaan vaan niitä on kunnioitettu."
Kun työkaveri oli ehdolla, sanoin suoraan, etten aio häntä äänestää, koska hän on keski-ikäinen mies.
Joillekin yhteinen arvopohja on ykkösjuttu:
"Kerron avoimesti kaikille. Sillä tavalla pääsee eroon turhista kavereista."
"En ole koskaan joutunut riitoihin kenenkään kanssa vaalisalaisuuden rikkomisen takia, mutta olen kerran tai pari muuttanut omaa mielipidettäni ihmisestä kuultuani, ketä hän äänesti."
"Jos ei kehtaa ääneen kertoa, ketä tuli äänestettyä, niin kannattaa vakavasti miettiä, pitäisikö vaihtaa joko puoluetta tai ystäväpiiriä – vaiko kenties molempia."
Äänestyskäyttäytymisestä puhumista pidetään kuitenkin tärkeänä. Useampi vastaaja korostaa, että omasta, valtavirrasta poikkeavasta kannasta kertominen on helppoa, jos pystyy perustelemaan oman kantansa:
"Minulla on aina hyvät perustelut, joten yleensä ihmiset eivät reagoi suurestikaan, vaikka puoluekanta olisikin erilainen kuin heillä. Tänä vuonna aion äänestää totaalisesti eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Isäni sai sätkyn kerrottuani tästä. Meuhkattuaan aikansa äänestyspäätöksestäni, seitsemänkymppinen isäkin rauhoittui."
Kuiskuttelua, hörähtelyä ja vaikenemista
Omasta ehdokkaasta ja suosikkipuolueesta puhuminen voi olla kova pala ja aiheuttaa tuttavapiirissä monenlaisia reaktioita, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:
“Yleensä reaktio on ollut höhähdys tai pieni vitsi, jos mainitsen äänestäneeni (supisuomalaisena) rkp:tä ja kannattavani liberalismia, vaikka en ole rikas.”
"Tulin kaapista näissä vaaleissa ja liityin erään ehdokkaan julkiselle tukijalistalle. Täällä perähikiällä ko. puolueen kannattaminen on suurin piirtein rikos. Kyllä pitkiä katseita on tullut, ihan sama. Nyt on pakko tehdä jotain ympäristökatastrofin ehkäisemiseksi. Olen sen velkaa lapsilleni. Toisaalta moni on tullut ääntä madaltaen kertomaan, että itsekin äänestää ko. puoluetta, että esimerkillä on ollut myös väliä."
Nämä asiat eivät saisi olla sellaisia, että ne katkaisevat keskusteluyhteyden. Vilma Hänninen
"Yleensä kerron, että aion äänestää nuorta naista, minkä johdosta minua pidetään feministinä mitä osittain olenkin. Feminismiin suhtaudutaan jopa vihamielisesti, yleensä kuitenkin naureskellen ja vähätellen. Yleensä töissä puhutaan aiheesta yleisellä tasolla, mutta kun työkaveri oli ehdolla, niin sanoin suoraan, etten aio häntä äänestää, koska hän on keski-ikäinen mies."
"Kannoista keskusteleminen olisi kauhean hyödyllistä"
Osa kertoo kannoistaan puoluetasolla, ei ehdokastasolla. Jotkut myös mainitsevat kertovansa mieluummin sen, ketä eivät ainakaan äänestä. Useampi vastaaja piti vaikenemisen ilmapiiriä kummallisena.
"Eikö ole merkillistä, jollei voi paljastaa arvojaan? Kerron puolueen. Kysyttäessä kerron myös henkilön, mutta kukaan ei kysy. Epäilen että ei haluta mennä syvemmälle sisältöihin ja pelätään erimielisyyttä. On siinä perääkin. Vasta selvisi, ettei tuttava usko ilmastonmuutokseen. Täytyy sanoa että käsitykseni hänestä muuttui kerrasta."
Sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen pitää erittäin tärkeänä sitä, että myös politiikasta uskallettaisiin keskustella avoimesti.
– Ei ole kauhean hyvä asia, että potentiaaliset kiistanaiheet pidetään poissa keskustelusta. Nämä asiat eivät saisi olla sellaisia, että ne katkaisevat keskusteluyhteyden. Poliittisista kannoista puhuminen olisi kauhean hyödyllistä. Siten ei olisi niin, että jotkut vain keskustelevat meidän puolesta, Hänninen pohtii.
Kun kysyin, keitä vanhempani olivat äänestäneet, kumpikin jämäkästi totesi, ettei se kuulu edes perheenjäsenille.
Muutama vastaaja muistutti myös, että vaikka ehdokkaista puhutaan avoimesti, lain tarkoittama vaalisalaisuus ei murru.
"Totta kai kerron, jos jotakuta kiinnostaa. Eihän se silti vaalisalaisuutta murra: kukaan, edes puolisoni, ei oikeasti näe kenen numeron mie siellä kopissa väkerrän. Vaikka kerron avoimesti, niin voisinhan periaatteessa valehdella :)"
Virallisesti vaalisalaisuus viittaa äänestäjän oikeuteen antaa äänensä siten, ettei kukaan saa tietää, ketä hän äänesti. Käytännössä tämä toteutuu Suomessa suljetulla lippuäänestyksellä, minkä myötä annettua ääntä ja äänestäjää ei voida enää jälkikäteen yhdistää toisiinsa. Arkikielessä vaalisalaisuuteen viitataan myös silloin, kun puhutaan omista poliittisista kannoista.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ennakkoon äänesti yhteensä 32,3 prosenttia äänioikeutetuista, hieman alle puolet kaikista äänestäneistä. Ennakkoäänestys oli näissä vaaleissa vilkkaampaa kuin koskaan aiemmin eduskuntavaaleissa.
Kotimaan ennakkoäänestyspaikkoja on yhteensä 911. Äänestyspaikkoja löytyy esimerkiksi kunnan- ja kaupungintaloista, kirjastoista, kauppakeskuksista sekä posteista. Myös ulkomailla voi äänestää ennakkoon. Lisätietoja ulkomailla äänestämisestä löydät jutun loppupuolelta.
Missä voi äänestää?
Ennakkoon äänestämiselle ei tarvitse esittää syytä. Ennakkoäänestys on äänioikeutetun vapaasti valittavissa vaalipäivän äänestyksen sijasta.
Kukin äänioikeutettu voi oman valintansa mukaan äänestää ennakkoon missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa joko kotimaassa tai ulkomailla.
Tietoa ennakkoäänestyspaikoista saa myös valtion maksuttomasta palvelunumerosta, 0800 9 4770.
Äänestää voi kuitenkin vain omassa vaalipiirissä ehdokkaana olevaa henkilöä.
Jos siis asut esimerkiksi Lapin vaalipiirissä ja päätät äänestää työmatkalla Helsingissä, on sinun muistettava kopissa oman vaalipiirisi ehdokasnumerot. Kopin seinällä roikkuvat Helsingin vaalipiirin ehdokaslistat, joten älä hämäänny näistä numeroista ja ehdokkaista!
Oman vaalipiirisi ehdokaslistoja voit pyytää myös vaalivirkailijalta.
Ota äänestyspaikalle mukaasi henkilöllisyystodistus. Se voi olla poliisin myöntämä henkilökortti, passi, ajokortti tai vastaava kuvallinen asiakirja. Vanhanmallisessa pahvisessa ajokortissa kuva saattaa olla niin vanhentunut, ettei kortti enää kelpaa henkilöllisyystodistukseksi.
Jos sinulla ei ole tällaista asiakirjaa, voit hakea lähimmältä poliisilaitokselta äänestämistä varten annettavan maksuttoman, väliaikaisen henkilökortin. Sitä hakiessasi tarvitset kuitenkin yhden passikuvan, jonka on täytettävä poliisin asettamat vaatimukset.
Voit ottaa mukaasi myös postitse kotiisi saapuneen äänioikeusilmoituksen, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Mikäli et jostain syystä ole saanut ilmoitusta, voit tiedustella sitä mistä tahansa maistraatista.
Miten äänestän ulkomailla?
Ulkomailla ennakkoäänestäminen tapahtuu Suomen edustustoissa. Niissä voi äänestää kuka tahansa äänioikeutettu – siis esimerkiksi ulkosuomalainen, mutta myös lomamatkalla, töissä tai opiskelemassa oleva.
Ulkomailla ennakkoäänestys kestää hieman lyhyemmän aikaa, ja viimeinen ennakkoäänestyspäivä on jo lauantaina 6. huhtikuuta. Jotkut ennakkoäänestyspaikat saattavat mennä kiinni jopa tätä aiemmin.
Kevään eduskuntavaaleissa on ensimmäistä kertaa mahdollista äänestää myös kirjeitse ulkomailta. Kirjeäänestystä haluava äänioikeutettu tilaa kirjeäänestysasiakirjat ulkomaille ja palauttaa äänensä lähetekuoressa oman kuntansa keskusvaalilautakunnalle.
Kirjemateriaali on tilattava ajoissa, sillä äänestyskirjeen on oltava täytettynä perillä Suomessa 12. huhtikuuta mennessä. Oikeusministeriöstä kerrotaan Ylelle, että hieman postin kulkuajasta riippuen nyt saattaa olla jo myöhäistä tilata kirjeäänestämiseen tarkoitettu materiaali.
Ulkosuomalainen on äänioikeusrekisterissä merkitty äänioikeutetuksi siihen kuntaan, joka viimeksi oli hänen kotikuntansa Suomessa. Jos ulkosuomalaisella ei ole ollut kotikuntaa Suomessa, hänen väestökirjanpitokuntansa määräytyy äidin, isän tai puolison kotikunnan tai väestökirjanpitokunnan mukaan.
Jos väestökirjanpitokunta ei enää kuulu Suomen alueeseen, äänioikeusrekisteriin merkitään kunnaksi Helsinki.
Näin toimit äänestyspaikalla:
Esitä henkilöllisyystodistuksesi vaalivirkailijalle. Hän antaa sinulle äänestyslipun.
Mene äänestyslipun kanssa äänestyskoppiin. Jos tarvitset apua äänestysmerkinnän tekemisessä, vaalivirkailija tulee avustamaan sinua.
Merkitse kynällä äänestyslippuun oikealla puolella olevaan ympyrään sen ehdokkaan numero, jolle haluat antaa äänesi. Älä kirjoita äänestyslippuun mitään muuta.
Mene taitetun äänestyslipun kanssa vaalivirkailijan luo. Hän leimaa äänestyslippusi.
Vaalivirkailija antaa sinulle ruskean vaalikuoren. Laita äänestyslippu vaalikuoreen ja anna suljettu kuori virkailijalle.
Vaalivirkailija merkitsee äänioikeusrekisteriin, että olet äänestänyt. Hän tulostaa lähetekirjeen ja pyytää sinua allekirjoittamaan sen. Allekirjoituksesi jälkeen myös vaalivirkailija allekirjoittaa lähetekirjeen. Jos ennakkoäänestyspaikassa ei käytetä äänioikeusrekisteriä, vaalivirkailija merkitsee nimesi äänestäjistä pitämäänsä luetteloon ja pyytää sinua allekirjoittamaan äänioikeusilmoituksen, jos se on mukanasi tai täyttämään käsin lähetekirjelomakkeen.
Lopuksi vaalivirkailija sulkee allekirjoittamasi lähetekirjeen ja vaalikuoren, jonka sisällä on äänestyslippu, keltaiseen lähetekuoreen. Tämä kuori postitetaan oman kuntasi keskusvaalilautakunnalle.
Kun vaalivirkailija on sulkenut äänestysasiakirjasi keltaiseen lähetekuoreen, äänestyksesi on suoritettu.
Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange) on Stanley Kubrickin elokuva, joka perustuu brittikirjailija Anthony Burgessin samannimiseen romaaniin. Elokuva herätti ilmestyessään 1971 valtavasti huomiota väkivaltaisuutensa vuoksi. Sen tarkkaan piirretty estetiikka, pääasiassa klassisesta musiikista koostuva ääniraita ja vaikuttava näyttelijä Malcolm McDowell pääroolissa, kuitenkin vakuuttivat yleisön.
Elokuva on myöhemmin valittu muun muassa yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista brittielokuvista.
The Guardian -lehti on pyytänyt Kellopeliappelsiini-elokuvan pääosan esittäjää, näyttelijä Malcolm McDowellia muistelemaan elokuvan tekemistä tulevan Stanley Kubrick -näyttelyn vuoksi.
McDowell kertoo viettäneensä yhdeksän pitkää kuukautta yhdessä Kubrickin kanssa ennen, kuin ohjaaja käynnisti kuvaukset.
– Katsoimme hirveitä, väkivaltaisia elokuvia muun muassa keskitysleireistä. Stanley ajatteli, että niitä näytettäisiin henkilöhahmolleni Alexille elokuvan “torjumisterapiassa”.
Malcolm McDowellin esittämä Alex päätyy vankilaan ja sitä kautta kokeelliseen hoitoon, jossa hänen mieltymyksensä väkivaltaan yritetään karsia.Warner Bros / AOP
Kellopeliappelsiinin päähenkilön Alexin elämä pyörii väkivallan ympärillä. Hän hakkaa jengiläistensä, drugiensa, kanssa kadulla ja kerää uhreiltaan kaiken irtaimen. Lopulta Alex päätyy vankilaan ja osallistuu kokeelliseen ja rankkaan Ludovico-hoitoon.
Elokuvan ikoniseksi tunnusmerkiksi nousi väkivaltaisen Alexin ja hänen jenginsä valkoinen asu, jota korostettiin erikoisilla päähineillä. Alexilla oli päässään knalli. Puku syntyi summamutikassa, kertoo McDowell.
– Stanley kysyi minulta, millaisena näkisin Alexin ja hänen jenginsä. Siis miltä he näyttäisivät ja miten pukeutuisivat. Autossani sattui olemaan krikettikamppeet. Puin kokovalkoisen peliasun päälleni.
– Kubrick ihmetteli peliasun alasuojaa ja pyysi minua pukemaan sen housujen päälle. Siinä se sitten oli, kertoo McDowell Guardianille.
Kubrick ja Marlon Brando eivät sopineet yhteen
Stanley Kubrick syntyi Yhdysvalloissa ja aloitti elokuvauransa siellä.
Muutaman kohtuullisen menestyksen jälkeen hän luuli saaneensa käsiinsä kultakimpaleen. Tekeillä oli elokuva Vihan riivaama ja pääosaan oli saatu kuuma tähti Marlon Brando. Kubrick ja Brando osoittautuivat kuitenkin yhtä jääräpäisiksi ja yhteisen elokuvan tekeminen kävi mahdottomaksi. Vihan riivaama valmistui vuonna 1961, mutta sen ohjasi Marlon Brando, ei Stanley Kubrick.
Kubrick ohjasi vielä yhden elokuvan Hollywoodissa. Spektaakkelimainen Spartacus menestyi hyvin, mutta Kubrickin mitta oli tullut täyteen Hollywoodia. Hän muutti ja jäi loppuiäkseen Englantiin.
Mantereen vaihdon jälkeen ohjaajan ura lähti lentoon. Lolita, Tohtori Outolempi , 2001: Avaruusseikkailu ja Hohto ovat ilmaisultaan kokeellisia, mutta yleisön rakastamia. Kubrickin elokuvista viisi on valittu Internet Movie Database -elokuvasivuston sadan parhaan elokuvan joukkoon.
Kuva Stanley Kubrickin elokuvasta Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange) vuodelta 1971. Näyttelijä Malcom McDowellin silmien sarveiskalvot raapiutuivat, kun kuvauksissa käytetyt levittimet eivät pysyneet paikallaan.Warner Bros / AOP
Ristiriitainen persoona ei luultavasti saisi ohjata tänä päivänä
Malcom McDowell kertoo, ettei Kubrick ollut kovinkaan kiinnostunut hänenkään hyvinvoinnistaan. Kellopeliappelsiinissa on kohtaus, jossa Alexille pakkosyötetään väkivaltakuvastoa. Hänen silmänsä pidetään auki metallisilla levittimillä.
– Silmäni puudutettiin kohtausta varten. Yleensä levittimiä käytetään silmäleikkauksissa ja niiden aikana potilas makaa pitkällään. Minä kuitenkin istuin pystyasennossa. Kohtauksen kuvaamisen aikana metalliset pidikkeet lähtivät liukumaan ja raapivat silmieni sarveiskalvoja. Kun puudutus lakkasi, silmiini koski niin hirveästi, etten voinut muuta kuin hakata päätä seinään, muistelee McDowell Guardian-lehdelle.
Näyttelijän mukaan hänen tuskansa ei juurikaan hetkauttanut ohjaajaa. Kubrick oli huolissaan vain siitä, milloin päästäisiin taas kuvaamaan.
Psykologinen väkivalta ei katoa maailmasta
Malcolm McDowellin mukaan yhä uudet sukupolvet löytävät leffan. Kellopeliappelsiinin hätkähdyttävä väkivalta ei McDowellin mukaan kuitenkaan ole sen suosion syy. Leffan juju oli ja on yhä psykologisessa otteessa. Kysymys ihmisen itsemääräämisoikeudesta on yhä mitä ajankohtaisin.
Kun kuvaukset olivat ohi McDowell ajoi Cornwalliin, Iso-Britannian läntisimpään kärkeen. Hän vietti aikaa yksin ja vaelteli nummilla. Raaka kuvasto pyyhkiytyi hänen mielestään. McDowell ei rikastunut elokuvalla, vaikka siitä tuli jättimenestys. Rahat menivät ohjaajan taskuun. Näyttelijä ei kanna siitä kaunaa. Hän ja Kubrick piirsivät yhdessä Alex-hahmon elokuvahistoriaan.
London Design Museum -museo avaa Stanley Kubrick -näyttelynsä 26 huhtikuuta. Näyttelyssä on esillä myös Kellopeliappelsiini-elokuvan julisteen suunnitelleen Philip Castlen töitä. Stanley Kubrick kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Harpendenissa, Englannissa vuonna 1999.
Nainen esiintyy nimellä Kinaya. Hän on jo aikuinen ja hänellä on omia tyttäriä. Hän muistaa hyvin, miten kauheaa litistäminen oli. Äiti perusteli sitä sillä, että muutoin miehet alkavat lähennellä tytärtä ja haluavat seksiä hänen kanssaan.
– Sinun ei edes anneta huutaa. Jos valitat, sinulle sanotaan, että olet tuottanut häpeää perheellesi, et ole "vahva tyttö".
Kun Kinayan vanhin tytär täytti kymmenen vuotta, Kinayan äiti ehdotti, että tyttärentyttärenkin rintoja pitää litistää. Kinaya kieltäytyi ehdottomasti:
– Ei, ei, ei, minun lapsistani yksikään ei joudu kokemaan sitä, mitä minä jouduin. Elän yhä sen trauman kanssa!
Naisten ympärileikkaus on hyvin terveys- ja opetusviranomaisten tiedossa, mutta afrikkalaistaustaisten tyttöjen rintojen litistäminen on noussut julkiseen tietoisuuteen vasta viime aikoina. Sitä on silti harjoitettu Britanniassakin vuosia.
Seurauksena voi olla vakavia kudosvaurioita
Kyse on nuorten tyttöjen kasvavien rintojen väkivaltaisesta litistämisestä sitomalla tai painelemalla ja hieromalla kuumalla esineellä. Esineenä voidaan käyttää kiviä, lusikoita tai vaikkapa pihtejä.
Operaatio on erittäin kivulias ja sitä voidaan jatkaa jopa vuosia, viikottain tai parin viikon välein. Seurauksena voi olla vakavia terveysongelmia, muun muassa palovammoja, kystia sekä rintakudoksen muutoksia. Toinen tai jopa molemmat rinnat saattavat tuhoutua, ja imettäminen on myöhemmin vaikeaa.
Tekijä on yleensä tytön oma äiti, joka haluaa operaatiolla estää tyttären rintojen kasvua ja vähentää riskiä, että tytär joutuu miesten seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.
Taustalla voi olla halu mahdollistaa tytön keskittyminen opiskeluun ja työhön, mutta myös halu varjella perhettä avioliiton ulkopuolisen raskauden tuomalta häpeältä.
Arviot ilmiön laajuudesta vaihtelevat. Muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC sekä Guardian-lehti arvioivat kansalaisjärjestöjen työntekijöiden haastatteluihin perustuen, että Britanniassa jopa tuhat tyttöä on joutunut rintojen litistämisen uhriksi. Mitään tarkempaa määrällistä tutkimusta ei ole tosin tehty.
Litistämistä harjoitetaan eri puolilla Afrikkaa
Naisten ympärileikkausta vastaan kampanjoiva National FGM Centre arvioi, että rintojen litistäminen on peräisin Afrikasta. Sitä harjoitetaan ainakin kymmenessä Afrikan maassa, mahdollisesti useammassakin. Oheinen kartta näyttää maat, joissa tapaa on tutkittu.
Ilkka Kemppinen / Yle
Maahanmuuttajataustaisten naisten terveyttä ja hyvinvointia edistävän kansalaisjärjestön Cawogidon johtaja Margaret Nyuydzewira kertoo Guardianin haastattelussa, että hänenkin rintojaan litistettiin lapsena. Hänen mielestään brittiviranomaiset eivät ole ottaneet ilmiötä tosissaan, eikä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ole nostettu syytteitä, koska sitä pidetään "kulttuurisena käytäntönä".
– Britit ovat niin kohteliaita, että kun he huomaavat jotakin tuollaista, he yrittävät kunnioittaa kulttuurisia tapoja. Mutta jos kulttuurinen tapa on vahingoittaa lapsia, pieniä tyttöjä, kotona tai julkisesti, sellainen ihminen pitäisi saattaa vastuuseen, sanoo Margaret Nyuydzewira.
Sekä BBC:n että Guardianin haastattelemat kansanedustajat suhtautuivat ongelmaan vakavasti. He katsoivat muun muassa, että opettajia pitää kouluttaa huomaamaan oppilaillaan merkit rintojen litistämisestä ja raportoimaan huolistaan.
Erityistä lakia ei asiasta ole, mutta rintojen litistäminen voidaan katsoa väkivallaksi lasta kohtaan. Toistaiseksi rikosilmoituksia ei ole tehty Britanniassa.
Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Ihmisoikeusliiton naisiin kohdistuvaan väkivaltaan erikoistuneet asiantuntijat eivät ole kuulleet rintojen litistämisestä Suomessa.
– Olen kuullut tuosta brittikollegoilta, mutta voi olla, että siellä on enemmän maahanmuuttajia esimerkiksi Kamerunista, jossa tapaa esiintyy, pohtii Ihmisoikeusliiton sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällikkö Johanna Latvala.
