Vanha kalastaja Antero Eloranta katselee kotirannastaan ruskeaa ulappaa. Rymättylän rannasta aukeava Saaristomeri on hänelle tuttu kotivesi. Eloranta on syntynyt lähistöllä Airiston saaressa ja kalastanut 1950-luvulta lähtien.

– Kyl se oli surkean näköistä silloin, kun näitä töitä aloittelin. Kesäaikana oli puolen metrin rihmaa rannat täynnä ja pyydykset sen mukana, Eloranta sanoo.

Pikkuhiljaa Airistonkin vesien tila koheni, kun tehtaat eivät enää laskeneet sinne jätevesiään puhdistamattomana ja jätevedenpuhdistamoja rakennettiin.

Mutta edelleen pelto-ojista virtaa sameaa vettä kotilahdellekin.

Aurajoki halkoo varsinaisuomalaisia vainioita ja tuuppaa mukanaan ruskeaa vettä Airistolle. Tänä talvena etenkin.

– Airisto ei minun aikanani ole koskaan ollut kirkas. Aina siellä on sakkaa ollut vedessä, Eloranta sanoo.

Saaristomereen virtaa yhtä paljon fosforia kuin kymmenen vuotta sitten

Tämä talvi on ollut Saaristomerellä erityisen vaikea. Runsaat sateet ovat eteläisessä Suomessa huuhtoneet pelloilta maata ja ravinteita ennätystahtiin jokiin ja niiden kautta mereen. Rannikoiden vedet vellovat ruskeansävyisinä.

Kymmenen vuotta sitten, helmikuussa 2010, silloinen pääministeri Matti Vanhanen ( kesk.) lupasi Itämeri-huippukokouksessa, että Saaristomeren tila on vuonna 2020 hyvä:

"Pääministeri sitoutuu siihen, että Suomessa kaikilla toimialoilla ryhdytään tehostettuihin toimiin Saaristomeren hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Työtä tehdään kaikilla sektoreilla koordinoidusti, samanaikaisesti ja entistä kunnianhimoisemmalla aikataululla."

Nyt eletään tätä päivää ja Suomenlahden osalta fosforipäästöjen on arvioitu vähentyneen 70 prosenttia, mutta Saaristomereen virtaa edelleen noin 500 tonnia fosforia vuosittain kuten Vanhasen lupauksen aikoihin. Eikö mitään siis ole tehty?

Toki on rakennetu suojakaistoja peltojen ja rantojen väliin. Viljelijät ovat vähentäneet roimasti fosforilannoitteiden käyttöä. Mutta ely-keskuksen mukaan 73 prosenttia varsinaissuomalaisista peltolohkoista sisältää niin paljon fosforia, ettei lannoitteita pitäsi käyttää ollenkaan.

Aurajoen valuma-alueen pinta-alasta 28 prosenttia on peltoja ja Varsinais-Suomea on pidetty aina maamme vilja-aittana.

Sukupolven kestävä muutos

Luontokuvaaja Jaakko Ruola on liikkunut ikänsä Saaristomerellä. Hän muistaa vielä pikkupoikana isänsä paatilla tehdyt matkat Aurajoelta suvun kotiseudulle Kustaviin.

Silloin vedet olivat kirkkaat.

1990-luvulla matka Utöseen herätti huomaamaan meren huonon tilan, sinilevälautat kelluivat kesälaineilla.

Yli kymmenen vuotta Saaristomerta kuvannut entinen liikkeenjohdon konsultti uskoo kauniiden kuvien voimaan. Ne herättävät Ruolan mukaan suomalaiset huomaamaan, että kymmenientuhansien saarten pilkkoma ainutlaatuinen merialue on koko Suomen kruununjalokivi, jota on hoidettu kohtuuttoman huonosti.

Ruolan kuvia hyödynnetään myös Operaatio Saaristomeri 2019–2023-projektissa, joka on kevään kuluessa julkaisemassa oman toimenpideohjelmansa merialueen tilan kohentamiseksi. Sitä laatii Turun yliopiston entinen rehtori Kalervo Väänänen.

Meren muutos on tapahtunut Ruolan oman iän ja sukupolven aikana, kun Suomessa on ollut valtava talouskasvu.

– Olemme välillä unohtaneet luonnon ja meren, siksi se on päässyt tähän kuntoon. Nyt olen sitä mieltä, että kun oman sukupolveni aikana tämä ongelma on syntynyt, niin tämän sukupolven aikana tämä pitäisi yhteistyössä laittaa kuntoon, 72-vuotias Jaakko Ruola laskeskelee.

Fosfori, fosfori, fosfori

Jaakko Ruola on keskustellut eri asiantuntijoiden kanssa ja saanut aina saman vastauksen siihen, mikä on Saaristomeren ongelma.

– Rehevöitymisen aiheuttaja fosforihan on seuraus, joka tulee mereen. Se on meidän yhteiskuntamme päätöksentekojärjestelmän ongelma, että sitä sinne tulee vielä. Nyt olisi aika korjata se asia, Jaakko Ruola toteaa.

Valokuva ja videokuva ovat hänen mukaansa tässä vahvat vaikutusvälineet. Kuvan avulla pystyy saaristokuvaajan mielestä välittämään hyvin hienoa tunnetta, kun meri on kunnossa tai huonoa meren peittyessä sinilevälauttoihin.

Operaatio Saaristomeri 2019–2023 -projekti on Ruolan mukaan etupäässä tiedotushanke, jossa tunteisiin vetoavilla valokuvilla on merkittävä osuus. Tätä keinoa hän esitteli muun muassa 28. helmikuuta GoExpon Kuva ja Ääni -tapahtumassa.

– Nyt on mielestäni se hetki, Saaristomeren momentum. Jos sitä ei tehdä nyt, niin sukupolvet, lapsenlapsemme muistelevat, että tuollainen se on aina ollut. Eivät he ole nähneet niitä kirkkaita vesiä ja nauttineet niistä, Jaakko Ruola pohtii.

Pari kertaa hän on itse päätynyt omien lastenlastensa kanssa Kasnäsin kylpylään uimaan, kun kesällä ei mereen ole voinut mennä levien takia.

Kymmenen vuoden aikana on toki tehty paljonkin, mutta ei näköjään riittävästi.

– Se lopullinen iso päätös on tekemättä, jolla Saaristomeri ja sitten Itämeri saataisin kuntoon, Ruola sanoo.

Valtio on tullut hyvin mukaan vesiensuojeluohjelman kautta ja viime vuonna Saaristomeren valuma-alueiden kipsikäsittelyyn saatiin 25 miljoonaa euroa.

Ruola ei halua syyttää viljelijöitä, vaan haluaa viedä asiaa eteenpäin positiivisesti. Myös viljelijät haluavat hänen mukaansa laittaa Saaristomeren kuntoon.

Kalastus poistaa fosforia merestä

Kalastuksen on todettu olevan tällä hetkellä tehokkain tapa poistaa fosforia merestä. Siihen tarvitaan kuitenkin asiansa osaavia ammattilaisia.

Moni on kuitenkin jäänyt eläkkeelle, eikä uusia ole tullut, kun kalat ovat kaikonneet. Yksi eläkeelle jääneistä on rymättyläläinen Antero Eloranta.

– Muutos alkoi hylkeiden ilmestyttyä Airistolle parikymmentä vuotta sitten, Eloranta sanoo.

Aiemmin valiteltiin sitä, ettei kalastusvesiä saanut vuokrattua mistään. Nyt vettä on joka puolella, mutta kalastajat puuttuvat. Alalle ei ole tulijoita.

– Kaikki ovat hävinneet, kalastaja toteaa.

Antero Elorannalla on 60 kalastusvuoden jälkeen rannassa enää yksi kellukerysä ja pari venettä. Viime vuosien kalastus on ollut lähinnä elämäntapa, kun sitä ei niin vain saa lopetettua.

Miten Saaristomerta voidaan auttaa?

Savimaiden kipsikäsittelystä on saatu hyviä kokemuksia jo Aurajokeen laskevan Savijoen valuma-alueiden pelloilta. Vuonna 2016 alkaneen kipsihankkeen on todettu leikkaavan fosforihuuhtoumia jopa puoleen.

Nyt alkava hanke on mittavampi ja tavoitteena on levittää kipsiä noin 60–70 000 peltohehtaarille tänä ja ensi vuonna. Saaristomeri sai valtiolta puhdistusrahaa miljoonia euroja – pellot saavat kipsikäsittelyn

Helsingin yliopiston ympäristöekonomian profesori Markku Ollikainen uskoo, että kipsikäsittelyllä pystytään saamaan aikaan merkittäviä liukoisen ja partikkelifosforikuormituksen leikkauksia ja samalla kehitetään uusia tapoja estää valumia.

Peltojen fosforivarastoa voidaan myös pienentää vähentämällä lannoitusta, jolloin liukoisen fosforin huuhtoutuminen vesistöihin vähenee.

– Jos kipsikäsittely toteutuu Varsinais-Suomen ely-keskuksen alueella suunnitellussa laajuudessa, niin vuosittainen fosforikuorma vähenee 30-40 tonnia. Ihan merkittävä määrä, Ollikainen arvioi.

Siihen, ettei Matti Vanhasen pääministerinä antama lupaus ole toteutunut, professori löytää pari syytä.

– Meiltä on puuttunut tehokkaita toimia päästöpuolella, etenkin maanviljelyksessä. Toisaalta ilmastonmuutos on asteittain johtanut siihen, että meren puolella pitää tehdä enemmän kuin kuviteltiin. Urakkaa riittää, sanoo ilmastopaneelin puheenjohtajana toimiva Markku Ollikainen.

Suomen savipellot ovat alttiita eroosiolle ja Ollikainen vahvistaa, että ainakin Saaristomeren osalta Suomi on Itämeren fosforipahis. Naapuri-Ruotsin maaperästä huuhtoutuu vähemmän ravinteita mereen.

Tämä talvi saa Ollikaisen huolestumaan. Runsaat sateet ovat lisänneet merkittävästi fosforin ja muiden ravinteiden huuhtoumaa pelloilta vesistöihin.

– Kollega Sykestä kertoi, että parin viikonlopun aikana tuli yli 40 prosenttia vuoden ravinnekuormasta jokia myöten mereen, Markku Ollikainen kertoo.

Kuinka paljon sitten sinilevät roihahtavat ensi kesänä tämän takia? Ollikaisen mukaan paljon riippuu kevään tuulisista säistä ja leväkukinnoista, kuinka paljon niiden jäljiltä jää vapaata fosforia kesäksi mereen levien ravinnoksi.

Lue myös

Saaristomeri sai valtiolta puhdistusrahaa miljoonia euroja – pellot saavat kipsikäsittelyn

Rakennekalkin ja kuitulietteen käytöstä pelloilla käynnistetään tutkimus – tavoitteena selvittää vaikutuksia vesistöön ja maaperään

Tutkija: Itämeri ei ole enää maailman saastunein meri – mutta siinä hyvät uutiset olivatkin

Ilmastonmuutos vie merivedestä hapen – sadat merialueet muuttuneet viime vuosina hapettomiksi

HATAY Ensimmäiset Syyrian sodan pakolaiset ylittivät rajan Hatayn maakunnassa Turkkiin keväällä 2011. He pakenivat presidentti Bashar al-Assadin iskuja siviilialueille.

Yhdeksän vuotta sodan alkamisesta yli puolet Turkin 3,6 miljoonasta syyrialaisesta asuu yhä Turkin rajamaakunnissa, lähellä kotimaataan.

Mutta sen jälkeen kun Turkki lopetti EU:n vastaisen rajansa valvomisen ja ilmoitti päästävänsä pakolaiset vapaasti Eurooppaan – ja kun samaan aikaan Syyrian presidentti Bashar al-Assad on ottanut haltuunsa lähes koko Syyrian – osa harkitsee nyt lähtöä.

“Valmistaudumme lähtöön”

Kihlapari Raja, 21 ja Abdulla, 26, tapasi toisensa puolitoista vuotta sitten, kun Abdulla työskenteli Rajan kerrostalon alakerrassa sijaitsevassa elintarvikekaupassa Hatayssa.Sattumalta he olivatkin kotoisin samalta paikkakunnalta Syyrian Latakiassa.

Nyt nuorten yhteisiin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu lähtö Eurooppaan salakuljettajien matkassa – Saksaan, jos mahdollista. Rajan vanhemmat ovat olleet siellä jo viisi vuotta.

He ovas selvittäneet, että salakuljettaja pyytäisi matkasta kumiveneellä Kreikan saarille 1 300 dollaria. Matkan riskit pelottavat nuortaparia: he tietävät että kumiveneet uppoavat helposti ja tuhannet ovat hukkuneet.

Raja opiskelee fysiikkaa turkkilaisessa yliopistossa ja haluaisi jatkaa opintojaan Euroopassa. Abdullalla on vain syyrialainen peruskoulutus ja siksi hänkin haluaisi opiskella. Hänen on ollut pakko käydä töissä nuoresta asti ja tukea perhettään Turkissa.

– Meillä ei ole täällä minkäänlaista turvaa. Ei laillista eikä fyysistä turvaa, sanoo Abdulla, joka tekee vuoroja sekä elintarvikekaupassa että kännykkäkaupassa Antakyassa.

Turkkilaisnationalistien jengit ahdistelevat tiuhaan syyrialaisia Hatayssa.

Abdullan työpaikalla jengi vaati suojelurahaa ja ampui reikiä kännykkäliikkeen ikkunaan. Syyrialaisomistaja – hänkin pakolaisena tullut – kieltäytyi nostamasta summaa. Kun syyrialaismies meni tekemään rikosilmoitusta poliisille, hänet palautettiinkin Syyriaan, Abdulla sanoo. Viime kesänä Turkista pakkopalautettiin monia syyrialaisia.

Tämän takia Abdulla ja Raja eivät halua tässä jutussa esiintyä nimellään ja kasvoillaan tässä jutussa. He pelkäävät.

– Jos meillä olisi täällä turvallinen olo, enemmän mahdollisuuksia ja perheemme koossa, asuisimme mieluummin Turkissa, Raja sanoo."Harkitsen lähtöä ensimmäistä kertaa"

Ravintolakokki Mustafa Khaddor, 46, harkitsee lähtöä Turkista koska ei enää tunne itseään tervetulleeksi.

Aina kun Turkki menettää sotilaitaan Syyrian-operaatioissaan, syyrialaiset Turkissa saavat tuntea sen nahoissaan, hän sanoo.

Lauantaina Antakyassa järjestettiin hautajaiset kolmelle syyrialaissotilaalle, jotka kuolivat Idlibissä ilmaiskuissa. Kaikkialla oli Turkin lippuja ja tunnelma kaupungissa jännittynyt.

Khaddorin työpaikka, syyrialaisravintola, suljettiin kaiken varalta: turkkilaiseen äärioikeistoon kuuluvat jengit voivat hyökätä Turkin tappioista suuttuneena.

– Ensimmäistä kertaa tänä aamuna turkkilaiset naapurini, joiden kanssa välimme olivat aina hyvät, eivät tervehtineet minua. Ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen harkitsen lähtöä Eurooppaan, Khaddor sanoi.

– Jos Assad saa Syyrian, sinne palaaminenkaan ei ole turvallista, hän toteaa.

Latakiasta tulleen Khaddorin elämä oli muuten jo asettunut uomiinsa Turkissa. Hänen viidestä lapsestaan kaksi opiskelee turkkilaisissa yliopistoissa, muut käyvät koulua.

"Olen kotonani täällä Turkissa"

Mustafa Faido, 30, on niin tottunut Turkkiin, ettei haluaisi lähteä minnekään – ellei sitten joskus Syyriaan.

Hänen perheensä pakeni Turkkiin Pohjois-Syyrian Khirbet el-Jozin kylästä kun Assadin joukot hyökkäsi kylään vuonna 2011, tukahduttamaan hallinnonvastaiset mielenosoitukset.

Hänestä Turkki tuntuu nyt kodilta. Turkissa on melko samanlainen kuluttuuri kuin Syyriassa, rukoushuuto kuuluu minareeteista viidesti päivässä ja arabian kielellä pärjää hyvin Antakyassa, jossa asukkaat ovat etnisesti arabeja.

Euroopassa olevat syyrialaiset ovat onnettomia ja elävät ikävän vallassa, hän uskoo.

– Saksassa sukulaiseni surevat, ettei heillä ole sosiaalista elämää ja he kaipaavat meitä, Faido sanoo.

Sukulaiset eivät voi käydä Turkissa, koska turvapaikka Euroopassa vaarantuisi. Turkissa olevat syyrialaiset eivät myöskään voi vapaasti lentää ulkomaille.

– En halua lähteä Eurooppaan vaikka voisin. Harkitsin lähtöä vuonna 2015, mutta luovuin sitten ajatuksesta. Mitä minä siellä olisin tehnyt? Faido sanoo.

Helsingin Viikkiin on syntynyt harvinainen näky: mutainen pelto jäätyi yllättäen valtavan kokoiseksi luistelukentäksi.

Rankkasateet ja viime viikonlopun myrsky aiheutti pellolle tulvan, joka pakkasella muuttui tasaisen jäätyneeksi pinnaksi.

Tuomas Marjamäki vei lauantaina 7-vuotiaan tyttärensä ja tämän luokkakaverin Viikin pellolle luistelemaan. Marjamäki jakoi kuvan erikoisesta näystä Twitterissä.

– Se oli surrealistinen paikka. Mutainen kenttä olikin muuttunut luistinradaksi, Marjamäki kertoo Ylelle.

Lauantaina aamupäivällä kentällä kiisi kymmeniä innokkaita luistelijoita ja liikkeellä oli useita lapsiperheitä. Marjamäki kertoo nähneensä jäätyneen pellon bussin ikkunasta.

– Pitihän sitä päästä kokeilemaan! Lapset olivat hyvin innoissaan. Omat luistimet jäivät kotiin, mutta jää vaikutti tasaiselta, etenkin mitä keskemmälle luisteli.

Marjamäen mukaan moni luistelija saapui paikalle polkupyörällä. Autolla kulkevien oli helppo pysäköidä viereiseen Viikin Prisman parkkihalliin, Marjamäki arveli.

Luistelusta päässee nauttimaan vielä tämän viikonlopun ajan. Sääennusteet lupaavat sunnuntaille lumisateita maan etelä- ja keskiosaan. Lunta voi sisämaassa kertyä 5-10 cm. Aivan etelässä lumisade muuttuu veden sekaiseksi.

Alkuviikolla sää edelleen lauhtuu etelässä ja sunnuntaina sataneet lumet sulavat.

Perussuomalaisten nuorten kohtalo oli sinetöity jo ennen tämänpäiväistä äänestystä, sanoo puoluetta pitkään seurannut tutkijatohtori Niko Pyrhönen Helsingin yliopistosta.

PS-nuoret torjui lauantaiaamuna emopuolueen vaatiman sääntömuutoksen, joka olisi sallinut äänivaltaisen jäsenyyden vain emopuolueen jäsenille.

Pyrhösen mukaan muutos olisi antanut perussuomalaisille suuremman vallan nuorisojärjestöönsä kuin yhdelläkään toisella puolueella on. Tähän asti asetelma on mennyt toisin päin: nuorilla on ollut vapaat kädet muihin puolueisiin verrattuna.

Kun sääntömuutosta ei hyväksytty, nuorisojärjestöä odottaa todennäköisesti tukien lakkauttaminen ja pyyntö olla käyttämättä puolueen tunnuksia – käytännössä siis erottaminen.

– Siinä mielessä ratkaisu oli tehty jo siinä vaiheessa, kun uhkavaatimus annettiin nuorisojärjestölle. Se tarkoitti tavalla tai toisella nuorisojärjestön toiminnan loppumista: sulautumista puolueeseen tai erottamista, Pyrhönen sanoo.

Turun yliopiston dosentti Rauli Mickelsson ennakoi, että emopuoluetta tukeneet nuoret muodostavat nyt pohjan perussuomalaisten uudelle nuorisojärjestölle. Lopuille ei löydy ilmiselvää poliittista kotia.

– Voi olla mahdollista, että Suomen Kansa Ensin rupeaa havittelemaan perussuomalaisia nuoria. Minä ainakin rupeaisin, jos olisin sen puolueen johtohenkilö, Mickelsson sanoo.

Taustalla jo vuosien ajan kasaantunut paine

On tavallista, että nuoret kirittävät vanhempia poliitikoita raflaavilla kannanotoillaan. Perussuomalaisten tapauksessa ratkaiseva ero syntyi siitä, että nuorten radikaalit aatteet ovat aiheuttaneet yhteiskunnallista pahennusta.

Etenkin nuorten etnonationalismi – eli ajatus, ettei maahanmuuttajasta voi tulla suomalaista – on hiertänyt puoluejohtoa.

– Nuoret ovat ehkä toivoneet, että Jussi Halla-aho voisi sympatisoida heidän ideologisia linjauksiaan ja pettyneet, kun näin ei ole tapahtunut, Niko Pyrhönen sanoo.

Toisaalta puoluejohto ei ollut ainakaan julkisesti puuttunut nuorisojärjestön irtiottoihin mitenkään kovakätisesti. Viime kuukausina julkisen keskustelun paine kuitenkin kasvoi liian suureksi.

Perussuomalaiset olivat pakkoraossa ja tekivät, mitä heidän täytyy. Niko Pyrhönen

Tuorein yhteenotto syntyi, kun PS-nuorten varapuheenjohtajana toiminut Toni Jalonen julistautui fasistiksi. Rauli Mickelssonin mukaan tällaiset puheet satuttavat perussuomalaisten mahdollisuuksia päästä hallitukseen tulevaisuudessa.

– Nuorisojärjestö on ollut piikki Jussi Halla-ahon lihassa jo pitkään. Perussuomalaiset olivat pakkoraossa ja tekivät, mitä heidän täytyy, sanoo Pyrhönen.

Lue myös: Perussuomalaisissa nuorissa voi alkaa puhdistus, puolue saattaa erottaa nuorisojärjestönsä

Tutkija ei usko linjanmuutokseen

Perussuomalaisten ja sen nuorten välisissä ristiriidoissa on samoja piirteitä kuin sisarpuolue ruotsidemokraattien tarinassa. Ruotsidemokraatit erotti nuorisojärjestönsä muun muassa sen uusnatsiyhteyksien vuoksi.

Kaksi puoluetta ovat muutenkin lähentyneet toisiaan viime vuosina. Rauli Mickelssonin mukaan esimerkiksi Timo Soinin kauden keskustalainen sosiaalipolitiikka on vaihtunut selvästi oikeistolaisempaan linjaan. Nuorisojärjestön ympärillä käytävä kiista on tyypillinen esimerkki kasvavan kansanliikkeen kasvukivuista.

Mutta muuttaako nuorisojärjestön harjaaminen puolueen linjaa isossa kuvassa? Ainakaan Niko Pyrhönen ei tähän usko. Hänestä se korkeintaan karkottaa puolueen ulkokehällä olevia möläyttelijöitä. Radikaalitkin ainekset voivat jäädä, kunhan heillä on kykyä hallinnoida julkisuuskuvaansa.

– Kaikille muille kuin perussuomalaisille tässä on kyse fasismista tai sen avoimesta ihannoinnista. Perussuomalaisille kysymys vaikuttaa ensisijaisesti olleen reagoinnista julkiseen paineeseen, sekä nuorisojärjestön vuosia kestäneestä tavasta uhmata puoluejohdon toivetta hillitä retoriikkaa.

KASTANIES Jämerä poliisipäällikkö opastaa kyselijän nopeasti sivummalle.

Ei kerro nimeään eikä arvoaan, mutta tekee selväksi, missä Kastaniesin rajanylityspaikalla saa kuvata. Ei paljon missään.

Raja Turkkiin on suljettu eilisten mellakoiden jälkeen. Rajapisteeltä ei näe näe Evrosin rajajokea eikä Turkkia, mutta metelöintiä sieltä kuuluu. Siirtolaiset haluavat EU-maa Kreikkaan.

Poliisipäällikkö vakuuttaa, että toisin kuin Turkissa kerrotaan, yhtään ainutta Turkista Kreikkaan pyrkivää siirtolaista ei ole päässyt Kreikan maaperälle.

Rajaseudulla on näennäisesti rauhallisen oloista. Taivaalla tähystelevä helikopteri, satunnaiset armeijan autot ja poliisien bussit kuitenkin kertovat, että aivan normaalista tilanteesta ei ole kyse.

"Minä pelkään sotaa"

Souflin pikkukaupungissa, kilometrin päässä Turkin rajalta, ihmiset eivät häpeä tunnustaa pelkoaan.

– Minä pelkään, että tästä tulee vielä sota, kioskinpitäjä Maria sanoo.

Koko ikänsä rajaseudulla asunut Maria sanoo, että hänen ainoa toiveensa on se, että poliisi pystyisi pitämään heistä huolta tiukan paikan tullessa.

– Ongelmia, väkivaltaa, sairauksia ja kotien polttamista, kioskiin ostoksille piipahtanut George sanoo siirtolaisista.

Moni kreikkalainen myös sanoo, että he eivät syytä tilanteesta maahan pyrkiviä siirtolaisia. Syntipukin rooli on varattu Turkin presidentille Rejep Tayyep Erdoganille.

– Hän pelaa peliänsä ja haluaa näyttää valtaansa, Maria uskoo.

Viro aikoo aloittaa laivamatkustajien kuumeen mittaamisen ensi viikolla, vahvistaa sataman turvallisuuspäällikkö Siiri Löhmus STT:lle.

Tarkoituksena on ehkäistä koronaviruksen leviämistä. Löhmuksen mukaan kuumeilevien laivamatkustajien liikkumista ei kuitenkaan rajoiteta, vaan heille jaetaan tietoa taudista ja hoitoon hakeutumisesta.

Kuumetta mittaavat kamerat on tarkoitus asentaa sataman terminaaleihin niin, että kaikki Viroon saapuvat matkustajat kävelevät mittauspisteen läpi. Jos matkustajalla havaitaan korkea kuume, viranomaiset pysäyttävät hänet.

Löhmus kertoo, että kuumeilevan virolaisen matkustajan kohdalla tavallinen toimenpide on ehdottaa, että tämä pysyisi kotona. Turisteja ei kuitenkaan aiota käännyttää saman tien kotimatkalle kuumeen vuoksi.

– Jos olet turisti, vastuu on sinulla. Jos haluat matkustaa, se sopii tietysti. Yritämme kuitenkin jakaa matkustajille lisätietoa koronasta.

Löhmus ei vielä lauantaina osannut tarkemmin sanoa, kuinka korkea ruumiinlämpö aiheuttaa satamassa pysäyttämisen, sillä siitä päättävät terveysviranomaiset. Sataman tavoitteena on, ettei lämmönmittauksista koidu viivytyksiä laivoista poistumiseen.

– Tarkoituksena on vain mitata lämpöä. Kamerat toimivat niin, että mittaus tapahtuu, kun niiden ohi kävelee normaalisti. Löhmus toivoo, että lämmönmittaukset voitaisiin aloittaa jo keskiviikkona. Hänen mukaansa matkustajasataman lisäksi Viroon saapuvien matkustajien kuumemittaukset on tarkoitus aloittaa Tallinnan lentoasemalla.

Laivamatkustajien kuumemittausten alkamisesta kertoi aiemmin Ilta-Sanomat.

Matkustajasataman lisäksi Viroon saapuvien matkustajien kuumemittaukset on tarkoitus aloittaa myös Tallinnan lentoasemalla. Viron yleisradio ERR kertoi perjantaina, että lentoasemalle on tarkoitus tulla kaksi kameraa. Ensisijaisesti niillä tarkkaillaan matkustajia, jotka tulevat korkean koronavirusriskin alueilta. Tällaisia henkilöitä arvioidaan olevan päivittäin 600–700, kun kentän kautta kulkee yhteensä suunnilleen 4 000 ihmistä.

Laivoilla siivotaan tehostetusti

Tallink Silja ei vielä lauantaina ollut saanut virallista tietoa kuumemittausten alkamisesta tai siitä, että pitääkö laivayhtiön alkaa asiassa johonkin toimiin. Yhtiö liikennöi tällä haavaa seitsemää laivavuoroa arkipäiväisin Helsingistä Tallinnaan ja takaisin. Matkustajia on päivittäin tuhansia.

Viestintäjohtaja Marika Nöjd kertoo, että laivoilla on jo vuoden alussa aloitettu tehostetut siivoukset ja desinfioinnit. Ne eivät kuitenkaan liity suoranaisesti koronavirukseen vaan yleisesti influenssakauteen, vaikka toimivat toki molempien tautien ehkäisyssä.

– Käsienpesua siellä korostetaan ja myös desinfiointipisteitä on enemmän kuin normaalisti.

Britannian pääministeri Boris Johnson ja hänen puolisonsa Carrie Symonds odottavat vauvaa. Vauvan on määrä syntyä varhain kesällä, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Johnson ja Symonds ovat myös kihlautuneet. Kyseessä on ensimmäinen kerta 250 vuoteen, kun Britannian pääministeri avioituu virassa olleessaan, kertoi Telegraph-lehti. Johnson, 55, ja Symonds, 31, ovat Britannian pääministerihistorian ensimmäinen avopari.

Pariskunta kertoi tiedottajansa välityksellä olevansa erittäin onnellisia.

Syntyvä pienokainen on pariskunnan ensimmäinen, mutta pääministerin kuudes lapsi, kertoo the Mirror. Hänellä on neljä aikuista lasta toisen vaimonsa Marina Wheelerin kanssa ja viides lapsi on syntynyt suhteesta. Johnson on parhaillaan eroamassa toisesta vaimostaan.

Edellisen kerran Downing Streetilla syntyi vauva 2010, kun David Cameron ja hänen vaimonsa Samantha saivat Florence-tyttären. Tony Blair ja hänen vaimonsa Cherie puolestaan saivat Leo-pojan 2000.

Mitä yhteistä on Marimekolla ja Suomen Asumisterveysliitolla? Molemmat painoivat logonsa puuvillakassiin, kuten tuhannet muutkin yritykset ja yhteisöt. Ensin mainittu onnistui rakentamaan kassistaan halutun statussymbolin, toisen kassi päätyi kaapin perukoille kymmenien kaltaistensa joukkoon.

Puuvillakassin ympäristöjalanjälki tiedetään monin verroin suuremmaksi kuin esimerkiksi muovikassin. Kangaskassia pitäisi käyttää kertakäyttöisen muovikassin sijaan satoja, ellei tuhansia kertoja, jotta se olisi ympäristön kannalta muovikassia parempi vaihtoehto.

Silti monet yritykset markkinoivat niitä ekokasseina ja kuluttajat viestivät toisilleen olevansa tiedostavia kantamalla puuvillakassia (HS) olallaan. Puuvillakassi kainalossa voi näyttää olevansa trendiaallon harjalla (IS), kuten Marimekon logo-kassin kantajat muutama vuosi sitten.

Stockmannin uskollisille kanta-asiakkaille jaettavalla kangaskassilla makeileva shoppailija ei sen sijaan saa suitsutusta, vaikka kyse on käytännössä ihan samasta tuotteesta: asiakaslahjaksi valmistetusta puuvillakassista, johon on painettu yrityksen logo.

Kassi on hyvä mainospinta

Mastermark mainostaa itseään Suomen suurimpana liikelahja-alan palveluyrityksenä. Sen valikoimista löytyy kassi poikineen. Brändijohtaja Marko Leppäsen mukaan yrityksen varsinaista liiketoimintaa on tuotteiden myymisen sijaan mainostilan myyminen. Kassin kylki, oli materiaali mitä tahansa, palvelee tätä tarkoitusta erinomaisesti.

– Kassi mediapintana on edelleen voimissaan, hän toteaa.

Samaa sanoo Lahdessa saman alan yritystä reilut 30 vuotta pyörittänyt Mikko Nuoranen.

– Kassit on aina olleet hyvä liikelahjatuote, ja viime vuosina niiden kysyntä on lisääntynyt. Niillä saa hyvin näkyvyyttä.

Mastermarkin myymistä kasseista liki 40 prosenttia on puuvillaa. Kolmannes on tehty non-woven -materiaalista eli edullisesta ja kevyestä, kangasmaisesta keinokuidusta, ja vajaat parikymmentä prosenttia on paperikasseja. Näiden rinnalla kasvava trendi on erilaiset kierrätysmateriaalit, joiden Leppänen uskoo syrjäyttävän liikelahjamaailmassa muut materiaalit viiden vuoden sisällä.

Mainonnan ja markkinoinnin pääkallopaikan, Marketing Finlandin toimitusjohtaja Riikka-Maria Lemminki sen sijaan kertoo, että monet edelläkävijäyritykset ovat palaamassa paperiin puuvillan sijaan. Paperikassin ympäristöjalanjälki kun on vain murto-osa puuvillakassin jalanjäljestä. Kun puuvillakassin ympäristökuorma koko elinkaari huomioiden on muovikassiin verrattuna yli 800-kertainen, paperikassin vertailuluku on noin kymmenen (Tanskan ympäristönsuojeluvirasto).

– Näitä asioita mietitään koko ajan, ja ymmärretään, ettei se puuvillakassi olekaan ekologinen vaihtoehto, jos se ei jää pitkäaikaiseen käyttöön.

Tai, jos mennään vielä yksi askel eteen päin, ei hankita kasseja ollenkaan.

– Tiedän monta isoa yritystä, jotka ovat tehneet ihan tietoisen päätöksen, etteivät esimerkiksi messuilla jaa mitään materiaaleja. Silloin ei tarvita kassejakaan, Lemminki sanoo.

Puuvillakasseille riittää kysyntää

Mainostuotteita ja liikelahjoja myyvät yritykset eivät halua kertoa tarkkoja myyntilukujaan tätä juttua varten. Samoin Marimekko, jonka logokassista tuli haluttu hittituote, kieltäytyy paljastamasta, kuinka paljon lahjakasseja on asiakkaille jaettu.

Sen verran kuitenkin sanotaan, että puuvillakassit kiinnostavat kuluttajia.

– Kyselyitä tulee meille todella usein, markkinointipäällikkö Elisa Sviili Marimekolta vastaa.

Kassit kelpaavat edelleen hyvin myös nimenomaan ympäristöystävällisiä tuotteita etsiville yrityksille. Office goes Green -liikelahjakaupan valikoima koostuu yrityksen verkkosivujen mukaan ympäristöystävällisistä mainos- ja liikelahjoista. Yrittäjä Mika Nitovuori kertoo, että kestokassien osuus kaikista yrityksen myymistä tuotteista on noin 35 prosenttia.

– Olen toiminut alalla 11 vuotta, ja ekologisten tuotteiden kysyntä kasvaa koko ajan.

Puuvillakassien kyseenalaista ympäristöystävällisyyttä Nitovuori kommentoi siirtämällä vastuun kassin loppukäyttäjälle.

– Loppukäyttäjähän sen ratkaisee, onko kassi ekologinen vai ei. Jos kassia käyttää pitkän aikaa, se voittaa ympäristöystävällisyydessä muut kassit.

Joka neljännet ostokset muovikassiin

Perjantaina puoliltapäivin Lahden keskustan S-marketissa kassahihnat kuljettavat ostoksia pakattaviksi tasaiseen tahtiin. Arviolta puolet asiakkaista ostaa muovikassin, loput pakkaavat ruokaostoksensa mukanaan tuomiin kasseihin tai laukkuihin.

S-ryhmästä kerrotaan, että käänne kestokassien eduksi ja muovikassien tappioksi tapahtui pari vuotta sitten, kun mikromuovikeskustelu kävi kuumimmillaan. Muovikassien myynti on laskenut tasaiseen tahtiin, ja tätä nykyä noin joka neljännet ostokset pakataan uuteen muovikassiin.

– Viime vuonna myytiin kuusi miljoonaa kassia eli neljä prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna, vähittäiskaupan suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen kertoo.

Muovisia kestokasseja on sen sijaan myyty tasaiseen tahtiin, noin kaksi miljoonaa vuodessa. Puuvillakassien kysyntä on toistaiseksi ollut S-ryhmän kassoilla pienempää. Vuosittain niitä on mennyt noin sata tuhatta.

– Odotamme, että puuvillakassien kysyntä kasvaa, kun vaihtoehdoksi muiden kassien rinnalle tulee pian reilun kaupan puuvillakassi, Lyytikäinen sanoo.

Helpot "ekoteot" houkuttelevat

Mannheimin yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä Jenni Sipilä on keskittynyt viime aikaisessa tutkimuksessaan siihen, miten kuluttajat saataisiin tekemään kestävämpiä kulutusvalintoja. Hän arvelee, että kuluttajat ovat innostuneet kangaskasseista, koska niiden käyttäminen on helppoa ja edullista.

– Olemme niin tapaorientoituneita, että teemme ympäristön hyväksi mielellämme muutoksia, jotka on helppo toteuttaa. Kangaskassin käyttöönotto on helppo ja nopea teko verrattuna esimerkiksi ruokavalion muutokseen.

Tämä siitä huolimatta, että kangaskassien ympäristöystävällisyys on vähintäänkin kyseenalaista.

– Siihen helppouteen liittyen kuluttaja ei ehkä tule ajatelleeksi ihan loppuun asti, kuinka ekologinen hänen valintansa loppujen lopuksi on.

Voit keskustella aiheesta sunnuntai-iltaan kello 23:een asti.

Hengittämistä ei ajattele, ennen kuin se on vaikeaa.

Auvo Heinojalla se on pahimmillaan sitä kuin laittaisi mehupillin suuhun, pitäisi nenästä kiinni ja yrittäisi kiskoa pillin läpi happea keuhkoihin.

Pelkkä mielikuva ahdistaa.

Heinojalla on PAH. Harvinainen pulmonaaliarteriahypertensio eli keuhkoverenpainetauti.

Parantumaton sairaus ahtauttaa keuhkovaltimot ja panee sydämen pumppaamaan yhä voimakkaammin, jotta keuhkoissa pysyisi normaali verenpaine.

Kuormitus tuntuu hengenahdistuksena, huimaksena, rintakipuna ja lamaannuttavana väsymyksenä.

Suomalaisten sairastuneiden lukumäärästä on vain arvioita, jotka liikkuvat parin, kolmensadan tuntumassa. Ne harvat, jotka tautiin sairastuvat, ovat yleensä nuorehkoja naisia.

Kokkolalaismieheen PAH iski 45-vuotiaana kesken maratonille treenaamisen.

Sairauden alkuperää ei tunneta

Elinikää todennäköisesti 2,5 vuotta.

Lääkärin karu arvio on jäänyt ikuisesti Auvo ja Satu Heinojan mieleen.

Flunssaksi, astmaksi, keuhkoveritulpaksi ja sydäninfarktiksi epäilty oireilu sai pitkän lääkäröinti- ja tutkimusrumban jälkeen nimen ja elinaikaennusteen.

– That's it. Tässä se sitten oli. Pitääkö lähteä arkkua ostamaan, aviopari muistelee miettineensä.

Lääketieteellä ei ole vastausta siihen, miksi Auvo Heinoja sairastui.

– Huono tuuri, toteaa asiantuntija Marika Kiikala-Siuko Hengitysliitosta.

Taudin syntymekanismi on edelleen arvoitus.

PAH on yläkäsite, jonka alle mahtuu erilaisia sairauden muotoja. Joissakin altistavana tekijänä voi olla perinnöllisyyttä tai sidekudossairausta. Se voi myös olla seurausta HIV:stä, maksa-tai sydänsairaudesta. Tauti voi puhjeta myös huumeiden haittavaikutuksena.

Seitsemän metrin matkalla kolme lepotaukoa

Kovakuntoinen Heinoja luuli saaneensa flunssan, kun hiihtolenkillä piti välillä pysähtyä puhaltamaan ja nojailemaan sauvoihin.

– Sitten juoksulenkillä alkoi krampata niin, että oli pysähdyttävä ja mentävä kivun takia koukkuun. Myös outo väsymys alkoi vaivata.

Työterveydessä ergometripyörällä tehty kuntotesti näytti edelleen hyvää tulosta. Myös sydänfilmejä ehdittiin ottaa monta kertaa, ennen kuin alkoi näkyä poikkeamia.

Heinoja sai lähetteen kiireellisenä kardiologin vastaanotolle. Kahden viikon odottelun aikana kunto luhistui täysin.

Treenatusta nelikymppisestä tuli rapistunut vanhus.

– Makuuhuoneestamme on seitsemisen metriä vessaan. Auvon piti pysähtyä kolme kertaa sillä matkalla, Satu Heinoja kertoo.

Nyt rupeaa mies syömään Viagraa

Radikaali kunnon huononeminen ja voimakkaat sydänoireet johtivat vihdoin taudin jäljille. Lokakuussa 2013 Satu Heinoja sai aviomieheltään synkän soiton 500 kilometrin päähän lapsuudenkotiinsa. Mies oli käynyt kardiologin vastaanotolla ja päätynyt välittömästi keskussairaalaan.

– Olin todella huonossa kunnossa. Sairaalassa odottivat, että tulen ambulanssilla, mutta ajoin omalla autolla ja kävelin vastaanottoon, Heinoja naurahtaa.

Sisupussin sinnikkyys hiipui sairaalasängyssä. Hengittäminen oli vaikeaa, ja ajatukset pyörivät elämän loppumisessa.

Suomessa keuhkoverenpainetaudin hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin. Myös Heinoja siirrettiin PAH-diagnoosin jälkeen Kokkolasta Helsinkiin Meilahteen.

Sairauden tuntemus ja lääkehoito ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käytettävissä on erityisiä PAH-lääkkeitä, joilla yritetään laskea keuhkoverisuonten verenpainetta ja pienentää vastusta, jolloin sydämen kuormitus vähenee.

Pariskunta muistelee, miten aviomiehen sängyn viereen kävellyt lääkäri huudahti: nyt mies rupeaa syömään Viagraa!

– Olihan se lääkäriltä verisuonia laajentavasta lääkkeestä vähän rankkaa pilaa, mutta sittenkin oikea lausahdus. Itkun ja naurun väliltä on löytynyt selviämisen keskitie, he kertovat.

Mustalla huumorilla on selätetty huonot hetket. Myös vertaistuki-toiminnasta on ollut suurta apua.

Diagnoosista pian seitsemän vuotta

Auvo Heinojan diagnoosista tulee syksyllä 2020 seitsemän vuotta. Elinaika-ennustetta on lisätty jo pariin kertaan viidellä vuodella.

– En ajattele sitä, otan päivän kerrallaan, Heinoja sanoo.

Kunto on kohentunut huomattavasti sairastumisen alkumetreiltä. Mies pärjää kahden lääkkeen yhdistelmällä, joka otettiin käyttöön, kun ensimmäinen lääkitys ei antanut riittävää vastetta.

Asiantuntija Marika Kiikala-Siuko Hengitysliitosta kertoo, että nykyisillä lääkkeillä on onnistuttu hidastamaan PAH-potilaiden taudin etenemistä. Viimeinen hoitokeino on keuhkojen siirto.

Heinoja väsyy edelleen nopeammin kuin normaalikuntoinen, ja happivajaus muistuttelee välillä ikävänä päänsärkynä. Kengännauhojen solmiminen on vaikeaa, kun kyykistyessä hengityskapasiteetti pienenee. Silti arjesta löytyy myös iloa.

– Nykyään pystyn lisähapen kanssa kävelemään parisen kilometriä pysähtymättä!

Onnellisuutta elämään tuo myös hyvä parisuhde, jota sairastuminen on vain lujittanut.

– Niin suurta ongelmaa ei ole, ettemme pääse sen yli, molemmat vakuuttavat.

Lauantaina 29.2.2020 vietetään kansainvälistä harvinaisten sairauksien päivää. Voit kuunnella Auvo ja Satu Heinojan jutustelua Areenasta https://areena.yle.fi/1-50463608

Lounais-Suomen poliisi kertoi sunnuntaina tutkivansa kahta epäiltyä tapon yritystä, jotka tapahtuivat sunnuntaina aamuyöllä Paraisten keskustassa.

Varsinaissuomalainen mies ja nainen olivat olleet kävellen liikkeellä, kun he olivat havainneet miehen puhkovan auton renkaita lähistöllä.

Ohikulkijat puuttuivat asiaan suullisesti, jonka seurauksena vahingonteosta epäilty löi puukolla heistä kumpaakin.

Poliisi otti tekijäksi epäillyn miehen kiinni koiran avulla. Pidätetty on nuori täysi-ikäinen mies.

Uhreilla ei ole tällä hetkellä hengenvaaraa

Tajusin hiljattain, että olen asunut Suomessa pidempään kuin mitä olen asunut synnyinmaassani Sri Lankassa.

25 vuotta. Se on pitkä aika. Mietin itsekseni, mitä minusta olisi mahtanut tulla, jos kotimaassani ei olisi ollut sotaa. Elämäni olisi varmasti ollut hyvin erilaista kuin nyt. Entäpä jos en olisikaan lähtenyt sotaa pakoon Suomeen? Tai jos olisin päätynyt jonnekin muualle kuin Suomeen?

Pohdin vaiheitani Suomessa. Huomasin, että muistelen erityisesti matkani varrella kohtaamiani ihmisiä. Mieleeni tuli paljon kasvoja. Tajusin, että heitä yhdisti yksi hyvin tärkeä asia: he kaikki ovat jollakin tavalla auttaneet minua. Kun kirjoitin paperille jokaisen minua auttaneen ihmisen nimen, jonka muistin, paperilla oli 25 nimeä.

Moni miettii samantapaisia asioita, koska jokaisella valinnalla, minkä elämässämme teemme, on jonkinlainen vaikutus. Miten paljon oikeasti voimme itse valita, ja missä määrin kohtalomme on jotenkin ennalta määrättyä?

Sairastetut taudit, pyörällä kaatumiset lapsena, pettymykset rakkaudessa, lottovoitot ja potkut työpaikalta – ne kaikki ovat ympäristötekijöitä.

Me muovaudumme sellaisiksi kuin muovaudumme suunnilleen puoliksi geeniemme ja puoliksi ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Tästä vallitsee suhteellisen vahva tieteellinen konsensus. Usein ajatellaan, että ympäristötekijät tarkoittavat lähinnä lapsuuden kotia ja kasvatusta, mutta tosiasiassa ympäristötekijöihin sisältyy oikeastaan aivan kaikki, mitä meille elämämme aikana tapahtuu.

Sota on ympäristötekijä, samoin lapsuudenystävät, opettajat, koulu- ja työkaverit, tai asuinpaikat. Sairastetut taudit, pyörällä kaatumiset lapsena, pettymykset rakkaudessa, lottovoitot ja potkut työpaikalta – ne kaikki ovat ympäristötekijöitä, jotka muovaavat meitä ja tekevät meistä juuri oman persoonamme.

Lopullista totuutta eri asioiden merkityksestä jokaisen yksilön kohdalta on lopulta mahdotonta selvittää tieteellisellä tarkkuudella. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska yhden asian tiedämme: yksittäiset ihmiset voivat paitsi pelastaa päivän, joskus jopa muuttaa koko elämän suunnan.

Kaksi vuorokautta ennen sovittua karkotusta sain kuulla, että viranomaiset keskeyttävät prosessin käsitelläkseen uudelleen hakemukseni.

Tulin Suomeen turvapaikanhakijana 1990-luvulla. Tuolloin turvapaikanhakijalla ei ollut Suomessa oikeutta käydä koulua. Onnistuin kuitenkin pääsemään pääsykokeisiin, joissa menestyin ja pääsin opiskelemaan oppilaitoksen rehtorin poikkeusluvalla.

Sain kuitenkin kielteisen turvapaikkapäätöksen, ja lopulta karkotusmääräyksen. Kaksi vuorokautta ennen sovittua karkotusta sain kuulla, että viranomaiset keskeyttävät prosessin käsitelläkseen uudelleen hakemukseni saada Suomesta oleskelulupa opiskelun perusteella.

Puoli vuotta myöhemmin minulle myönnettiin opiskelujen perusteella määräaikainen oleskelulupa, joka myöhemmin muutettiin pysyväksi. Vuonna 2007 sain Suomen kansalaisuuden.

Mitä olisi tapahtunut, jos sääntöjä olisi noudatettu kirjaimellisesti, enkä olisi tullut hyväksytyksi opiskelemaan turvapaikkahakijastatukseni takia? Minut olisi karkotettu takaisin Sri Lankaan. Siellä minut olisi todennäköisesti passitettu vankilaan, kidutettu tai ehkä jopa tapettu.

Muistan ikuisesti sen poliisin, joka kohtasi minut ihmisenä, eikä turvapaikanhakijana. Tunsin tulleeni kohdatuksi tasavertaisena miehenä.

Muistan pankinjohtajan, joka myönsi minulle ensimmäisen asuntolainani saatuani ensin viidestä paikasta kielteisen päätöksen.

Muistan ensimmäisen suomalaisen ystävän, joka kutsui minut, yksinäisen tapahindun, joulupöytäänsä. Muistan pankinjohtajan, joka myönsi minulle ensimmäisen asuntolainani saatuani ensin viidestä paikasta kielteisen päätöksen.

Muistan esimiehen, joka ymmärsi, miksi toistuvasti välttelin kirjurivuoroa firman sisäisissä palavereissa. Hän tarjoutui itse kaikessa hiljaisuudessa korjaamaan pöytäkirjaan tekemäni kielioppivirheet (vaimo tosin huomauttaa, etten vieläkään osaa yhdyssanoja).

Enkä koskaan unohda sitä, kun silloin vielä tulevan vaimoni pappa, 95-vuotias sotaveteraani, kaappasi minut lämpimään halaukseen ja sanoi: ”tervetuloa sukuun”.

Osaan nimetä 25 ihmistä, joita ilman en olisi se ihminen, joka tänään olen.

Geeneihimme voimme vaikuttaa vain scifi-fantasioissa, ja ympäristötekijöistäkin merkittävä osa määräytyy jo syntymässä. Pelkästään se, mihin maahan tai millaiseen perheeseen sattuu syntymään, laukaisee tietynlaisen ketjureaktion.

En osaa sanoa, miten paljon minuun on vaikuttanut sota, ja miten paljon geenit, mutta osaan nimetä 25 ihmistä, joita ilman en olisi se ihminen, joka tänään olen.

Uskon, että jokaisen olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään, millainen ympäristövaikutus haluamme olla ihmisille. Pienikin teko tai ele, joka itselle voi olla merkityksetön, voi toiselle ihmiselle oikeassa tilanteessa olla juuri se yksittäinen asia, joka auttaa jaksamaan eteenpäin.

Se, miten kohtaamme ihmisen, on lopulta ainoa asia, mihin voimme vaikuttaa. Ja siinä on ihmisyyden ydin.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Aiheesta voi keskustella 2.3. klo 23:00 asti.

Mikä erottaa menestyvän naismuusikon miesmuusikosta?

Naiselta kysytään, miten hän on pystynyt järjestämään lastenhoidon, mieheltä tuskin koskaan.

Erja Lyytinen on tottunut siihen, että häneltä kysytään.

Hän tekee toistasataa keikkaa vuodessa, pyörittää omaa yritystä ja kiertää maailmalla yhtä soittoa useita viikkoja. Samalla hän on 6-vuotiaiden kaksospoikien äiti, joiden isästä on eronnut.

– Minusta on hemmetin hienoa, että saan olla rokkistara ja samalla äiti. Se on ihan järjetön yhdistelmä.

Kauneussalonki jäi ja tilalle tuli musiikki

Päättyneellä Saksan kiertueella tarttui flunssa. Se on ollut sitkeä ja kestänyt pitkään. Heikko olo ei silti näy artistin kasvoissa. Silmien tummat rajaukset, irtoripset ja huulien väritys ovat kohdillaan.

Erja Lyytinen tykkää laittautua, eikä se johdu naisartistin ulkonäköpaineista. Hän on tykännyt siitä jo lapsesta saakka.

– Olen aina rakastanut pukeutumista ja meikkejä. Olin luokkani ensimmäinen meikkaava tyttö. Kymmenvuotiaasta lähtien piti olla sopivat korvikset, huivi ja vaatteet.

Mutta kyllä nykyisin musiikki vaikuttaa myös asuvalintaan.

– On kiva funtsata, minkä näköisenä nousen lavalle.

– Usein lookit menee julkaistujen levyjen mukaan. Ne kuvastavat sen hetkistä sielunmaisemaani, ja mitä koen elämässäni.

Naisellisesta ulkokuoresta huolimatta Lyytisessä on myös “hyvää jätkää”.

– Ihan pienestä asti leikin paljon poikien kanssa. Olen naisellinen jätkä ja se on myös auttanut eteenpäin uralla.

Pitkissä hiuksissa on letti. Mustaan nahkatakkiin on kirjailtu näyttäviä ruusuja. Korvakorussa on kitara.

– Olisin saattanut perustaa kauneussalongin, mutta musiikki vei mennessään ja kitaran soitto.

Sibelius-Akatemian sähkökitaristi kiertää nyt maailmaa

Synnyinkaupunki Kuopiossa viulunsoitto vaihtui kitaraan 15-vuotiaana. Vanhemmat olivat keikkamuusikoita ja tyttären ura alkoi heidän tanssiorkesterissaan.

– Jo teininä lauloin englanniksi, koska halusin päästä jonakin päivänä esittämään omaa musiikkia kansainvälisille estradeille.

Kitarasta tuli oman ilmaisun väline, joka avasi ovet “mielettömiin paikkoihin” ja tapaamaan muita muusikoita.

– Kitarani on tärkeä kuin perheenjäsen. Parasta seuraa.

– Kyllä se joskus valittaa, kun on huono päivä, mutta minkä kitaralle antaa, sen saa myös takaisin.

Kun Erja Lyytinen alkoi opiskella Sibelius Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla vuonna 1998, hän oli ensimmäinen sähkökitaraa pääaineenaan opiskellut nainen.

Eteenpäin on ajanut kunnianhimo. Se on saanut raivaamaan tietä auki ja rikkomaan lasikattoja.

Nyt Erja Lyytinen on miesvaltaisen bluesin kansainvälisellä huipulla.

“Santana kutsui minua Salamaksi”

Erja Lyytisen urasta ja elämästä julkaistiin viime vuoden lopulla Mape Ollilan kirjoittama elämäkerta. Sen nimi on Blueskuningatar.

Taitavaksi slide-kitaristiksi kehuttu artisti on päässyt esiintymään useiden tähtien kanssa. Sellaisia ovat muun muassa Tom Jones, Robert Plant ja kitaravirtuoosi Carlos Santana.

Santanan esiintymisestä tuli ikimuistoinen.

Helsingissä Kaisaniemen puistossa kesällä kaksi vuotta sitten maailmankuulu kitaristi pyysi Lyytisen jammailemaan kanssaan lavalle. Hän antoi Lyytiselle nimen Salama sekä kutsui häntä uudeksi ystäväkseen, joka edustaa tulevaisuutta.

– Se on uskomaton tunne, kun saa tuollaista palautetta Santanan kaltaiselta, 60 vuotta alalla olleelta tähdeltä. Vieläkin menee kylmät väreet.

– Ne ovat hetkiä, joista ammentaa positiivista energiaa pitkälle tulevaisuuteen.

Erja Lyytinen on äänestetty ensimmäisenä suomalaisena vuoden parhaaksi blues-kitaristiksi European Blues Awards -äänestyksessä.

Kitaralehti Guitar World julkaisi viime vuonna maailman kolmekymmentä parasta tämän ajan blues-kitaristia. Äänestyksen voitti yhdysvaltalainen Joe Bonamassa. Toiseksi ylsi Eric Clapton.

Lyytinen oli arvovaltaisessa joukossa neljästoista.

– Olen saavuttanut paljon asioita ja olen siitä todella onnellinen ja kiitollinen. Pitää muistaa kerätä hedelmät matkan varrella ja pystyä iloitsemaan etapeista, jotka on jo saavuttanut.

"Pissa ei saa kuitenkaan nousta päähän." Erja Lyytinen

– Pissa ei saa kuitenkaan nousta päähän, koska aika nopeasti tullaan korkealta alas.

Viimeiset viisi vuotta ovat olleet erityisen vauhdikkaita. Säntillisestä ja järjestelmällisestä yrittäjäluonteesta on ollut hyötyä. Muuten langat eivät olisi pysyneet käsissä.

– Olen levy-yhtiö, manageri, tuotantoyhtiö ja kustannusyhtiö kaikki samassa. Koska työllistän paljon ihmisiä, kannan vastuun monesta muustakin kuin vain itsestäni.

Muusikolta onnistuu numeroiden pyörittely ja taloushallinto.

– Olen kiertolainen, mutta minussa on sisäänkirjoitettuna, että aina täytyy tehdä tinkimättömästi hommia. En voi vain lepäillä laakereilla monta viikkoa.

Muusikkona hän on ensin kitaristi, sitten vasta nainen

Lyytinen on tottunut tekemään töitä miesvaltaisessa porukassa ja usein ainoana naisena. Sibelius Akatemiasta uutisoiduista oppilaiden nöyryytyksistä ja häirinnästä hänellä ei ole omakohtaisia kokemuksia.

– Ei poppipuolella ollut mitään sellaista, päinvastoin. Naiset ja miehet soittivat yhdessä, opiskelu oli aikuismaista ja samalla solmittiin hyviä työsuhteita, jotka ovat kestäneet näihin päiviin saakka.

Jos häntä on “tytötelty”, hän on “pojitellut” takaisin.

– Kyllähän tietysti olen urani varrelle kaikenlaista nähnyt. Pitää osata tunnistaa, mikä on hauskaa ja mikä ei. Se on niin kiinni siitä, kuka sanoo ja miten. Jos toisen uskottavuutta tietoisesti rikotaan alentavalla puheella, se satuttaa ja on epäoikeudenmukaista.

"En koe, että naiseus olisi estänyt minua tekemästä mitään." Erja Lyytinen

– En koe, että naiseus olisi estänyt minua tekemästä mitään.

Siitä Lyytinen sai muistutuksen Intiassa, kun hän kertoi yleisölle, että hänellä on Suomessa kaksi pientä lasta.

– Keikan jälkeen noin parikymppinen mimmi tuli sanomaan olevansa mykistynyt siitä, että olen äiti. Hän ihmetteli, ettei minun ole täytynyt lopettaa työtäni, vaan voin matkustella siitä huolimatta.

– Sanoin, että sen pitäisi olla myös hänelle mahdollista.

Aikoinaan bluesille äänensä antoivat Amerikan etelävaltioiden puuvillapelloilla raataneet tummaihoiset. Yhä nykyäänkin bluesissa soi rakkaus, sen menettäminen ja kaipuu.

– Naiseuden vaikeudesta en ole vielä laulanut, mutta sellaisenkin kappaleen voisin tehdä.

Pikkulapsiarki ja kiertueaikataulu ovat karu palapeli

Erja Lyytinen on parhaillaan maaliskuun ajan kestävällä Suomen kiertueella. Sen jälkeen vuorossa ovat esiintymiset ulkomailla: huhtikuussa 100 000 kuulijaa keräävä Byron Bay Bluesfestival Australiassa ja kesäkuussa Montreal International Jazz festival Kanadassa.

Heinäkuussa soitetaan Pori jazzissa Suomessa.

Artisti sanoo, että hänelle on matkan varrella kiteytynyt, minne hän on matkalla.

– No minne?

– Minulla on paljon tehtävää kitaristina, laulajana ja biisintekijänä. On paikkoja, joissa en ole vielä esiintynyt. Minua kiinnostavat suuret kansainväliset areenat sekä isot teatterit kuten Royal Albert Hall Lontoossa.

Jo nykyisin esiintymispyyntöjä tulee niin paljon, ettei kaikkiin voi suostua.

– Tunnettavuus kasvaa pikku hiljaa sitä kautta, kun itse kehityn ja saan kokemusta.

Siihen liittyy ammatin ja tämänhetkisen elämäntilanteen ristiriita.

– Silloin kun minulla ei vielä ollut lapsia, olisin toivonut työn puolesta tällaista elämää kuin nyt. Ennen lapsia ei töitä ja pitkiä esiintymisreissuja ollut näin paljon.

Kiertueet ulkomailla kestävät. Suomessakin esiintyminen on yötyötä.

Keikkailun, kiertueaikataulujen ja kodin yhteensovittaminen on osoittautunut vaikeaksi, vaikka lasten isä huolehtiikin heistä, kun äiti on poissa.

– Pikkulapsiarki on karua. Olen ollut välillä todella väsyksissä. On pitänyt olla supernainen, että on pärjännyt.

Tilanne Turkin ja Kreikan välisellä rajalla on kiristynyt uudelleen. Kreikan poliisi on ampunut kyynelkaasuammuksia ja käyttäneet vesitykkejä kohti raja-aidalle pyrkineitä ihmisiä Kastaniesin raja-asemalla. Siirtolaiset ovat heitelleet poliiseja kivillä.

Rajalle on yön ja päivän aikana saapunut tuhansia ihmisiä lisää.

Eilen lauantaina rajalla arvioitiin olleen 13 000 ihmistä, jotka yrittivät kaikin keinoin päästä Kreikkaan, mistä he jatkaisivat matkaansa muualle Eurooppaan.

Uutistoimisto AFP:n paikalla olevien toimittajien mukaan yön aikana rajalle on tullut lisää ainakin 2 000 ihmistä.

Kourallinen ihmisiä ylittänyt rajan

Valtaosa ihmisistä on Syyriasta, Afganistanista ja Irakista taisteluita paenneita. Kylmässä yössä raja-alueella on odotellut myös lukuisia perheitä pienten lasten kanssa.

Tiettävästi joitain kymmeniä ihmisiä on päässyt Kreikan puolelle rajajoen yli. Turkin puolella tilannetta seurannut Ylen toimittaja kertoo, että pieniä ryhmiä ihmisiä pääsee rajan yli veneillä.

EU:hun pyrkijä Ylelle: "En lähde ennen kuin onnistun" – Turkin ja Kreikan rajajoen yli pääsee vain parissa minuutissa, jos hetki on otollinen

Myös Ylen paikan päällä oleva toimittaja näki, kuinka Kreikan rajan yli tuli ainakin yksi ihminen. Reutersin toimittaja näki Kreikan puolella noin 30 ihmisen ryhmän, joiden joukossa oli afgaaninainen viiden päivän ikäisen vauvan kanssa.

Kreikan poliisi sanoi pidättäneensä noin 140 laittomasti maahan tullutta.

Lisäksi aamunkoitteessa Kreikkaan kuuluvan Lesboksen saaren rantaan saapui kolme kumiveneellistä siirtolaisia. Saarelle on tullut kaikkiaan noin 500 ihmistä.

Turkin sisäministeri Süleyman Soylu kertoi aamulla Twitterissä, että rajan yli olisi pyrkimässä jopa yli 70 000 ihmistä.

Eilen Kreikan rajavartiosto joutui ottamaan kovat keinot käyttöön estääkseen luvattoman maahantulon Kastaniesin raja-asemalla maiden välisen maarajan pohjoisosassa. Vastapäätä Kastaniesiä sijaitsee Turkin puolella Edirnen kaupunki ja raja-asema nimeltään Pazarkule.

Kivenmurikat sinkoilevat kyynelkaasun keskellä – Erdogan: Turkki päästää pakolaiset nyt rajansa yli Kreikkaan

Kreikka sanoo, ettei yksikään siirtolainen ole päässyt luvatta Kreikan puolelle.

Kreikan apulaispuolustusministeri Alkiviadis Stefanis syytti televisiohaastattelussa Turkkia siirtolaisten avustamisesta rajan laittomassa ylittämisessä.

– He [turkkilaiset rajavartijat] eivät pysäytä siirtolaisia, vaan avustavat heitä, Stefanis sanoi Skai-TV:n haastattelussa.

Asukkaat Ylelle Kreikan ja Turkin rajalla: "Pelkäämme, että tämä on vasta alkua"

Syyrialaiset Ylelle Turkissa: Lähteäkö Eurooppaan vai ei?

Taustalla Idlibin tilanteen kärjistyminen

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ilmoitti eilen, että Turkki avaa rajansa Kreikkaan, koska ei voi enää ottaa vastaan uusia pakolaisia Syyriasta. Heitä on Turkissa jo yli kolme miljoonaa.

Syyrian Idlibin alueella riehuvat erittäin rajut taistelut ja Idlibistä saattaa tulla Turkkiin uusi pakolaisaalto.

Turkin sotilaat ovat myös joutuneet taistelujen keskelle. Syyrian joukkojen tulituksessa on kuollut kymmeniä turkkilaisia. Turkki vaatii, että ulkovaltojen olisi puututtava Idlibin tilanteeseen verilöylyn estämiseksi.

Turkki uhkaa päästää pakolaiset vapaasti Eurooppaan, Kreikka ja Bulgaria lähettämässä joukkoja rajoille – mitä Turkin uhkailu merkitsee?

Turkki sanoo yli 30 sotilaansa kuolleen ilmaiskussa Syyrian Idlibissä – Viranomaislähde: Turkki päästää pakolaiset Eurooppaan

Sotkamon terveyskeskus. Pihalla lämpömittari näyttää -24 astetta. Apulaisylilääkäri Tuula Sassi sanoo, että pakkanen on pakottanut potilaita jäämään kotiin. Normaalisti maanantaiaamuna tupa on täynnä.

Sen sijaan puhelin soi tauotta. Kaksi hoitajaa arvioi, minkälaista apua soittaja tarvitsee: pitääkö potilaan tulla paikan päälle heti, tarvitseeko hän vaikkapa fysioterapeuttia vai voiko potilas odottaa vaivansa kanssa. Jotkut saavat kaipaamansa avun jo tässä puhelinkeskustelussa.

Kolme hoitajaa ottaa potilaita vastaan. Tarvittaessa he ohjaavat tulijan päivystävälle lääkärille tai vaikka mielenterveysyksikköön.

Kansanterveyshoitajat taas auttavat pitkäaikaissairauksista kärsiviä. Vastaanotolla käyvät esimerkiksi diabetesta tai reumaa sairastavat.

Sotkamossa kiireetöntä hoitoa joutuu odottamaan yli 30 päivää. Se on paljon. Kiireelliset ja hätätapaukset toki hoidetaan.

Sanna Marinin (sd.) hallitus aikoo tiukentaa hoitotakuuta niin, että perusterveydenhuollossa hoitoon pääsee kiireettömässä tapauksessa seitsemän päivän sisällä hoidon tarpeen arvioinnista.

“Syy kiireettömän hoidon jonoihin on yksinkertainen”

Kuhmon-Sotkamon alueella terveyskeskuslääkäreitä pitäisi olla 13,5. Ainoastaan puolessa viroista on tekijä.

Sotkamon terveysaseman apu­lai­sy­li­lää­kä­ri Tuu­la Sas­si sanookin, että kiireettömän hoidon huono saatavuus ei johdu mistään muusta kun siitä, että lääkäreitä ei ole. Kainuuseen heitä on vaikea saada.

Edes urheilupitäjänä tunnettu Sotkamo ei tällä hetkellä näyttäydy lääkärille kiinnostavana paikkana. Ylilääkäri Sassi muistelee nuorta mieskollegaa, joka sanoi, että jos ei urheile, Sotkamossa ei voi tehdä muuta kuin nukkua. Uusia tuttavuuksia tai tekemistä työn ulkopuolelta on vaikea löytää.

– Sotkamo on kaukana. Puolisolle on vaikea löytää työtä, ja jos pitää kulttuurista, sitä on vähemmän kuin etelän isoissa kaupungeissa, Tuula Sassi sanoo.

Tämä tiedetään myös Kainuun sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavassa kuntayhtymässä. Siksi Kainuun sote on yrittänyt auttaa asunnon ja puolison työpaikan haussa . Vastuualuepäällikkö Arja Horto sanoo, että myös lääkärien koulutukseen ja ohjaukseen on kiinnitetty huomiota ja työn ohessa olisi mahdollisuus tehdä tutkimustakin.

– Nämäkään toimenpiteet eivät ole auttaneet. Virat eivät vaan täyty.

Sotkamossa paikataan lääkäripulaa ostopalveluilla. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon lääkäripalveluja Sotkamo ostaa Terveystalosta.

– Tällainen vuokratyövoima on hyvää ja käyttökelpoista monessa paikassa, kuten lyhytaikaisissa sijaisuuksissa, mutta pitkissä työsuhteissa se ei toimi. Hoidon jatkuvuus kärsii ja vuokralääkärit ovat myös kalliimpaa, apulaisylilääkäri Tuula Sassi sanoo.

Lääkäripula ei ratkea hoitajien työtä lisäämällä

Eikä ratkaisu pitkiin jonotusaikoihin löydy siitäkään, että vastuuta siirrettäisiin lisää hoitajille. Siitä ylilääkäri Sassi ja sairaanhoitaja Tuula Kilpeläinen ovat samaa mieltä.

– Sairaanhoitajat tekevät jo nyt itsenäistä työtä paljon. Työmäärä on lisääntynyt, koska lääkäreitä ei ole tarpeeksi, Kilpeläinen sanoo.

Hän kertoo myös, että hoitajille tulee melkein päivittäin ylitöitä, koska lyhyisiin sairaslomiin sijaisia on vaikea löytää.

– Onneksi pitkäaikaissijaisuuksiin hoitajia saadaan aika hyvin, Tuula Kilpeläinen sanoo.

Jos hoitajien panoksella tilannetta voisi vielä jotenkin helpottaa, Kilpeläisen mielestä Sotkamossakin voisi olla lääkkeenmäärämishoitajia, kuten Kainuun muissa kunnissa. Sassi taas lisäisi hoitajille vastaanoton valmistelua.

Digipalvelut ovat Kainuun sotessa jo monella tavalla käytössä. Verkkopalvelussa voi esimerkiksi kysyä neuvoa ja katsella laboratoriotuloksia. Monet potilaat ovat myös tyytyväisiä etälääkäripalveluihin.

Toisaalta Tuula Sassi arvelee, että digitalisaatiosta voisi repiä ehkä enemmänkin tehoja irti, mutta kyse on osaamisesta.

– Jos vain näkisi ne mahdollisuudet, Tuula Sassi sanoo.

Ketkä jäävät ilman palvelua?

Tuula Sassi sanoo, että jos lääkäreistä puuttuu puolet, kaikki ymmärtävät, että palveluiden tuottamisessa on merkittävä vaje.

Eikä lääkäripula vaivaa vain syrjäseutuja. Ylen Jonokoneesta on nähtävissä, että kiireettömän hoidon pitkiä odotusaikoja on myös kaupungeissa, vaikkapa Helsingissä.

Sotkamon kunnan työllisyyskoordinaattori Marjo Leinosta huolettaa se, ettei hoitajien tekemiä työttömien terveystarkastuksia eikä lääkärien tekemiä työkykyarvioita pystytä tekemään riittävän nopeasti.

– Työkyvyn arviointiin on ollut lähes mahdoton päästä. Ajat ovat menneet pitkälle tai sitten niitä perutaan. Myöskään jatkotutkimukset, esimerkiksi fysiatrille tai psykiatrille eivät mahdollistu, jos terveyskeskuslääkärille ei pääse.

Leinonen muistuttaa, että hoitajalle ja lääkärille pääsyn pullonkaula vaikeuttaa asiakkaiden pääsyä kuntoutukseen ja sitä kautta työhön ja koulutukseen.

Jääkö potilaita hoitamatta?

Apulaisylilääkäri Sassi sanoo, että ainakin potilaat joutuvat olemaan turhaan huolissaan ja epätietoisia liian kauan. Jos lääkärin vastaanotolle pääsisi, monet turhat huolet katoaisivat. Sitä hän ei osaa sanoa, jääkö joitakin potilaita hoitamatta.

– Potilaiden mielestä varmasti. Lääketieteellisestä näkökulmasta en osaa sanoa. Hyvä muistaa, että jos sairaus pahenee, potilaat voivat hakeutua heti kiire vastaanotolle ja päästä sitä kautta heti hoitoon.

Tuula Kilpeläinen sanoo, että hoitajat kantavat huolta siitä, tulevatko kaikki potilaat hoidetuksi.

– Mitään varmuutta siitä ei ole. Jotkut jäävät odottamaan kiireetöntä lääkärin vastaanottoaikaa, jotkut hakeutuvat muualle hoitoon.

Hoitotakuun pitäisi ratkaista ongelmat, mutta se on kova rasti

Hallitusohjelma lupaa, että hoitotakuuta tiukennetaan perusterveydenhuollossa. Kiireettömän hoitoon pitäisi päästä seitsemän päivän sisällä hoidon tarpeen arvioinnista.

Apulaisylilääkäri Sassi sanoo, että nykyisessä tilanteessa seitsemän päivän hoitotakuu ei Sotkamossa onnistu. Kovin suuria odotuksia hänellä ei myöskään ole hallituksen Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeesta.

– Ensin meidän pitäisi saada lääkärin virat täyteen ja sen jälkeen pitäisi sitten arvioida toimintamallit uusiksi, jos seitsemään päivään yritetään päästä.

Kainuun soten terveysjohtaja Kristiina Kananen ei ole hoitotakuun suhteen yhtä pessimistinen. Sen toteutuminen kuitenkin edellyttää radikaaleja toimintamuutoksia.

Kanasen mukaan ensinnäkin paljon palveluja käyttäville pitää luoda omat järjestelmät: omahoitaja, omalääkäri, jotka hoitavat heidän asiansa akuuteissa ja pitkäaikaisissa ongelmissa.

Niille taas, jotka tarvitsevat satunnaisia palveluja, tarjotaan ensisijaisena digitaalisia palveluja ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten palveluja, jos se heille sopii

– Näin perinteisiä lääkärivastaanottoja tarvitseville riittää aikoja, terveysjohtaja Kananen sanoo.

Terveyskeskuslääkärin työtä parempaa ei ole

Moni lääkäri pitää terveyskeskustyötä tänä päivänä mahdottomana. Potilaita on liikaa, työ on monille yksinäistä, ja sitä joutuu tekemään ilman tukea.

Tuula Sassi on ollut lääkäri yli 30 vuotta ja nähnyt terveyskeskuslääkärin työstä myös toisen puolen. Pienellä paikkakunnalla ihmiset tulevat tutuksi. Hän sanoo nauttivansa ihmisten kohtaamisesta ja osaamisen lisääntymisestä.

– Monet potilaat tulevat vastaanotolle tullessa halaamaan ja kysyvät mitä minulle kuuluu. Vähintään kerran viikossa opin myös uutta, lääkärin työssä ei voi koskaan sanoa, että hallitsee tämän kokonaan.

Sassi sanoo, että hän meni lääkärikouluun tullakseen terveyskeskuslääkäriksi.

– Siitä toivon voivani jäädä eläkkeelle. Parempaa työtä ei ole.

Voit keskustella aiheesta 2.3. klo 23 asti.

EU:n sisäministerit pitävät ensi viikolla hätäkokouksen keskustelemaan Syyrian pahentuneen kriisin ja Turkin rajatilanteen takia. Asiasta kertoi EU:n ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell sunnuntaina.

Borrellin lausunnon mukaan Syyrian Idlibin taistelut "ovat vakava uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle". Niillä on myös vakavat humanitaariset seuraukset sekä alueella että sen ulkopuolella, hän lisäsi.

EU:n täytyy vahvistaa ponnistelujaan humanitaarisen kriisin vuoksi, Borrell huomautti.

Jo aiemmin sunnuntaina maahanmuutosta vastaava komissaari Margaritis Schinas kertoo Twitterissä pyytäneensä, että EU:n sisäministerit kokoontuisivat Turkin kriisiytyneen rajatilanteen takia.

Schinas lisäsi, että keskusteluja käydään jo EU-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin, Kreikan pääministerin Kyriakos Mitsotakisin ja EU:n sisäasioiden komissaarin Ylva Johanssonin välillä.

Suuria määriä ihmisiä on siirtynyt Turkin ja EU:n rajoille viime päivinä. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan vahvisti eilen mediatiedot siitä, että Turkki on avannut rajansa pakolaisille.

YK puolestaan vetosi sunnuntaina siihen, että valtiot pidättäytyisivät tarpeettomasta voimankäytöstä rajoilla. YK:n pakolaisjärjestö pyysi, että raja-alue rauhoitettaisiin ja jännitteitä liennytettäisiin.

KÖÖPENHAMINA – Kun menin ostoskeskukseen, tarvitsin viisi kaveria mukaan, koska siellä oli muita maahanmuuttajaporukoita. Piti olla valmis joko juoksemaan karkuun tai tappelemaan.

Näin kuvaa tanskalais-marokkolainen Rachid Moutiq nuoruutensa todellisuutta næstvediläisessä lähiössä Tanskan Sjellannissa 2000-luvun taitteessa.

Tuohon todellisuuteen kuului väkivaltaa, katuja hallitsevia rikollisjengejä, rasismia ja traumatisoituneita uusia maahanmuuttajia, jotka etsivät turhaan paikkaansa yhteiskunnassa.

31-vuotias Moutiq kertoo lokakuisessa Kööpenhaminassa, että hänen nuoruuttaan leimasivat pelko ja ulkopuolisuuden tunne. Nuorisoporukkaan hän kuului suojellakseen itseään rasisteilta ja muilta nuorisojoukoilta. Ja he tappelivat.

Moutiq varttui noin 40 000 asukkaan Næstvedissä alueella, jonka asukkaista neljännes oli maahanmuuttajia. Osan kavereista juuret olivat Lähi-idässä, osa oli kantatanskalaisia. Myös kantatanskalaisilla kavereilla oli jokin stigma, esimerkiksi alkoholistivanhemmat, Moutiq kertoo.

Moutiqin kaltaiset nuoret ovat nousseet viime vuosina otsikoihin Tukholman Rinkebyssä, Kööpenhaminan Nørrebrossa ja monissa muissa Ruotsin ja Tanskan syrjäytyneissä, maahanmuuttajien asuttamissa lähiöissä, joissa yhteenotoista, katujengeistä ja muusta rikollisuudesta on tullut kasvava ongelma.

Moutiq irtautui tästä ympäristöstä, meni yliopistoon ja on nykyisin toimittaja, kirjoittaja ja stand up -koomikko. Myös monista muista hänen lähiönsä nuorista tuli kunnon työntekijöitä ja perheenisiä. Osan tie johti kuitenkin rikosten maailmaan ja myös vankilaan.

Suomen tulevaisuus?

Rikoksia tekevät nuorisoporukat ovat puhuttaneet myös Suomessa ja on pohdittu, alkaako meilläkin olla katujengejä Ruotsin ja Tanskan tavoin.

Keskusrikospoliisin mukaan Suomen nuorisojoukot eivät kuitenkaan vielä täytä katujengin määritelmää.

– Kun verrataan Ruotsin tai Tanskan tilanteeseen, meillä ei ole vielä lainkaan sellaista. Meillä on tietysti nuorison ryhmäytymistä, mutta vaatii enemmän, että voidaan alkaa puhua Europolin määritelmän mukaisista rikollisista katujengeistä, sanoo rikosylikomisario Christer Ahlgren KRP:stä.

Myös Moutiq kertoo kuuluneensa lähinnä tappelevaan poikajoukkoon, joka rikkoi ikkunoita, poltti roskakoreja ja sen sellaista. Vakavampia rikoksia hän näki vain sivusta.

Katujengi on sen sijaan Europolin määritelmän mukaan rakenteeltaan jäsentynyt rikollisryhmä, jolla on yhteinen tunnus, symboli, nimi tai säännöt. Tavoitteena on suoraan tai välillisesti vallata reviiriä.

Katujengit ovat järjestäytynyttä rikollisuutta, kuten esimerkiksi liivijengitkin.

Tutkimusten mukaan nuorisojengiin kuuluvalla on kuitenkin keskimääräistä suurempi riski tulla värvätyksi järjestäytyneeseen rikollisjengiin.

Katujengien väkivalta näkyy

Katujengit ovat Tanskassa usein maahanmuuttajataustaisia, kun taas perinteiset liivijengit ovat kantatanskalaisempia.

Katujengien väkivalta näkyy katukuvassa enemmän kuin muiden rikollisjengien. Rikosten määrällä mitaten ne eivät kuitenkaan ole vakavin järjestäytyneen rikollisuuden muoto, kertoo Tanskan tilanteesta komisario Torben Svarrer. Hän johtaa vakavaa rikollisuutta torjuvaa Kööpenhaminan poliisin yksikköä.

Rikollisuuden volyymissa suurempia ovat perinteiset liivijengit. Yhteiskunnalle kalliimmiksi tulevat veroja kiertävät ja rahaa huijaavat järjestäytyneet talousrikolliset, "valkokaulusjengit".

Katujengit erottuvat muista rikollisryhmistä siinä, että ne ovat valmiita käyttämään väkivaltaa vaikka päivittäin. Muutkin jengit ovat valmiita väkivaltaan mutta eivät yhtä usein, Svarrer sanoo.

Suomen jengit kantasuomalaisia

Toisin kuin Tanskassa ja Ruotsissa Suomen järjestäytynyt rikollisuus on valtaosiltaan vielä hyvin kantasuomalaista, ytimenään perinteiset liivijengit. Tosin tilanne näyttää olevan muuttumassa, kertoo KRP:n Ahlgren.

Tanskassa ja Ruotsissa jengiläisillä on juuria muun muassa Lähi-idässä, Balkanilla, Meksikossa, Afrikassa ja Itä-Euroopassa.

Poliisin havaintojen mukaan Suomen liivijengit pyrkivät aluksi rekrytoimaan maahanmuuttajia, mutta ottivat myöhemmin heihin etäisyyttä todennäköisesti erilaisen toimintakulttuurin takia.

Suomi on kuitenkin menossa samaan suuntaan kuin Ruotsi ja Tanska, Ahlgren sanoo. Järjestäytynyt rikollisuus kasvaa, kovenee ja kansainvälistyy.

Rikokset lujittavat siteitä

Järjestäytyneeseen rikollisuuteen perehtynyt antropologian professori Henrik Erdman Vigh sanoo, että rikollisjengien houkutus on siinä, että ne tarjoavat syrjäytyneille ihmisille mahdollisuuden silloin, kun heidän asemansa yhteiskunnassa on hyvin heikko.

– Ne tuovat kunnioitusta ja arvokkuutta yhteiskunnan pohjalle juuttuneille, toteaa Kööpenhaminan yliopistossa työskentelevä Erdman Vigh.

Rachid Moutiq sanoo ymmärtävänsä lähiönuorten mellakoivia joukkoja, vaikka onkin irtautunut katujen maailmasta.

– Tunne yhteiskunnan ulkopuolella olemisesta, poliisin katseet, ihmisten katseista kuvastuva inho, hän selittää syitä nuorten käyttäytymiseen.

Tutkimukset osoittavat, että osattomuuden tunne on keskeinen tekijä sille, että nuoret ajautuvat rikollisiin jengeihin. Ne tarjoavat turvaa ja yhteenkuuluvuutta, ja yhteiset rikokset vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Moutiqinkin asuinalueella Næstvedissä pitivät valtaa rikollisjengit. Kaikki tunsivat vähintään nimeltä niiden keskeiset hahmot.

Moutiqin mukaan hän ei koskaan tehnyt mitään niin rikollista, että siitä olisi joutunut vankilaan. Hän kuitenkin tiesi asioita, jotka olisi voinut ilmoittaa poliisille.

Täsmällisesti Moutiq ei halua näkemäänsä kuvata, mutta sanoo:

– Kun näin ihmisten ostavan veitsiä, kuulin ihmisten kuolleen Kööpenhaminassa tyhmistä syistä, aloin pelätä.

Hän yritti irtautua tästä maailmasta, mutta palasi, kun pelkäsi joutuvansa itse ongelmiin. Irti hän pääsi vasta, kun meni opiskelemaan Kööpenhaminaan.

– En enää tarvinnut suojelua.

Silti hän muistelee rikollisjengien johtajia lähes lämpimästi. Hänen mukaansa he ottivat alueella poliisin ja perheen roolin. He ratkoivat riitoja ja saattoivat esimerkiksi erottaa tappelevat nuorisojoukot toisistaan.

– Ne olivat vanhan tyylin jengejä, ne huolehtivat meistä. Oli huoletonta.

Ei etnisyys, vaan ulkopuolisuus

Katuväkivalta näyttäytyy Pohjoismaissa usein maahanmuuttajalähiöiden ongelmana, mutta professori Erdman Vigh korostaa, ettei kyse ole etnisyydestä, vaan syrjäytymisestä ja ulkopuolisuuden tunteesta.

Samaa sanoo KRP:n Ahlgren:

– Syrjäytyminen itsessään ei liity ollenkaan siihen, onko ihminen ulkomaalaistaustainen vai kuuluuko valtaväestöön.

Esimerkiksi 1960- ja 1970-luvuilla suuret määrät suomalaisia muutti Ruotsiin, mutta kaikille oli töitä. Sen jälkeen tuli maahanmuuttajia eri maista. Jossain vaiheessa töitä ei enää riittänyt, mutta maahanmuuttajia tuli yhä. Siitä alkoi syrjäytymisen kierre, Ahlgren selostaa maahanmuuttajuuden ja syrjäytymisen yhteyttä.

Suomessa pitäisikin hänen mukaansa huolehtia siitä, ettei syntyisi työttömien lähiöitä. Varoittavana esimerkkinä hän mainitsee Tukholman Rinkebyn. Siellä asuu liki 20 000 ihmistä, joista suuri osa on työttömiä. Työttömillä ei ole rahaa ja palvelut katoavat alueelta.

– Kun työtä haluavat eivät saa töitä, on aikaa hengailla ja miettiä, miten hankkia elintaso. Se luo hedelmällisen maaperän ryhmäytymiselle ja sen kautta jengiytymiselle. Kun jengiytyminen alkaa, mukaan tulee nopeasti huumekauppa, muu rikollisuus ja niiden lieveilmiöt, Ahlgren sanoo.

Moutiqin mukaan heidän alueelleen Næstvedissä syntyi rinnakkaisyhteiskunta, jossa valtayhteiskunnan säännöt eivät päteneet.

– Kun tunnet, että yhteiskunta on sinua vastaan, kaikki on okei.

Moutiq uskoo, ettei tavallisilla ihmisillä rinnakkaisyhteiskunnan ulkopuolella ole aavistustakaan siitä, mitä katujen elämä on, miten paljon se pitää otteessaan tietyillä alueilla.

Myös muun muassa Tukholman Rinkebyssä on puhuttu rinnakkaisyhteiskunnasta. Sellaisen syntymisestä on varoiteltu Suomessakin.

Erdman Vigh ei selitystä niele. Hän pitää rinnakkaisyhteiskunnan käsitettä jopa jossain määrin huolestuttavana.

Hän huomauttaa, että jengit ovat osa yhteiskuntaa, jotain, jota yhteiskuntamme vaikuttaa synnyttävän.

– Useimmat ihmiset eivät halua kuulua jengiin, jos saavat muutoin mielekkään elämän.

Maahanmuuttajalla tuplaongelma

Myös maahanmuuttajatausta voi lisätä ulkopuolisuuden tunnetta, jos yhteiskunta ei kohtele maahanmuuttajia täysivaltaisina jäseninä. Siten syrjäytyneellä maahanmuuttajanuorella ongelma on kaksinkertainen verrattuna syrjäytyneeseen kantatanskalaiseen, Erdman Vigh huomauttaa.

Myös Moutiq on saanut kuulla kehotuksia mennä takaisin Marokkoon, vaikka hän on Tanskassa kasvanut kantatanskalaisen äidin poika.

– Tiedätkö, miten ulkomaalaiseksi tuntisin itseni Marokossa, hän kysyy.

Kun Tanskassakaan ei koe olevansa tanskalainen, tuntee itsensä ulkomaalaiseksi kahdessa maassa.

Moutiq ei syytä vain tanskalaisia. Hän huomauttaa, että myös maahanmuuttajat pyrkivät usein ylläpitämään lastensa ulkomaalaisen identiteettiä eivätkä halua integroitua. Moutiqinkin isä korosti pojalleen, että tämä on marokkolainen.

Suomenkin rikolliskulttuuri uhkaa muuttua

Tanskassa ja Ruotsissa rikollismaailma muuttui, kun sinne tuli ulkomaalaistaustaisia rikollisryhmiä.

Rikosylikomisario Ahlgren odottaa tilanteen muuttuvan radikaalisti myös Suomessa, jos meillekin rantautuu ulkomaalaistaustaisia jengejä.

Vuonna 2017 Suomeen jo rantautui hollantilaislähtöinen liivijengi Satudarah, joka värvää jäseniksi myös maahanmuuttajia. Poliisi kuitenkin onnistui pysäyttämään jengin ja sen jäsenet ovat pääosin vankilassa. Satudarahin Suomeen-tulosta oli päätetty Ruotsissa ja Hollannissa, ja Ahlgren uskoo jengin yrittävän uudestaan.

– Tanskaan Satudarah yritti rantautua monta kertaa, kunnes se lopulta onnistui ja sai vakiintuneen jalansijan. Sen jälkeen aukesivat portit muillekin ulkomaalaistaustaisia rekrytoiville jengeille. Silloin jengimaailmassa tuli valtava kulttuurimuutos.

Tanskassa uusien ulkomaalaistaustaisten ja perinteisempien jengien välille puhkesi konflikteja, joita on edelleen. Tanskalaiskomisario Svarrerin mukaan konflikteja on viime vuosina puhjennut lähes vuosittain. Jengit myös käyttävät ampuma-aseita.

Esimerkiksi viime syksynä Svarrerin yksikkö ja Fynin poliisi tekivät suuren ratsian, jossa pidätettiin toistakymmentä ihmistä ja takavarikoitiin yli 50 ampuma-asetta.

Ja nyt Tanskassa on ollut myös Ruotsin malliin räjähdyksiä. Kööpenhaminassa sattui viime vuonna marraskuun alkuun mennessä 15 räjähdystä.

Tanska uskoo ainakin osan niistä kytkeytyvän Ruotsin järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Siksi maa otti loppuvuonna 2019 käyttöön rajatarkastukset.

Ruotsissa räjähdyksiä oli viime vuonna yli 250, mikä on yli 50 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Ilmiö on poikkeuksellinen, eikä tarkkaa syytä kasvulle tiedetä, mutta poliisi epäilee rikollisryhmien voivan käyttää niitä painostuskeinoina ammuskelun tapaan.

Suomeen ilmiö ei ole toistaiseksi levinnyt.

Osaako Suomi ottaa opiksi?

Ahlgrenin mukaan Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävää on, miten täällä asuvat ulkomaalaistaustaiset pyrkivät itse järjestäytymään.

– Suomessa meidän perinteiset liivijengimme ovat saaneet touhuta aika lailla rauhassa. Niillä on ollut keskinäisiä sopimuksia, tilaa toimia ja toiminnalle kysyntää. Tietysti poliisi on heitä ahdistellut, Ahlgren sanoo.

Jos jengejä tulee lisää, voi tulla ahdasta. Se taas lietsoo konflikteja. Ulkomaalaistaustaisilla jengeillä voi myös olla erilaiset toimintatavat.

– Heidän taustansa, suhtautumisensa viranomaisiin ja perinteisiin jengeihin sekä väkivallan käyttö voivat olla sellaisia, mihin emme ole tottuneet, Ahlgren sanoo.

Suomen etuna on, että naapurissa on kaksi esimerkkiä, joista ottaa oppia ennaltaehkäisevästi, Ahlgren toteaa.

"Sinisilmäinen ei pidä olla"

Sekä Tanskassa että Suomessa on hankkeita, joissa autetaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, jotta he eivät ajautuisi rikosten maailmaan sekä niitä, jotka pyrkivät irti jengistä.

Ahlgren kuitenkin korostaa, ettei pidä olla liian sinisilmäinen. Aina ei ole kyse pelkästään syrjäytymisestä.

Ahlgren huomauttaa, että esimerkiksi vuonna 2008 julkaistun hollantilaistutkimuksen mukaan tärkeimmät jengirikolliset eivät ole huono-osaisia. Sen sijaan heillä ei ole minkäänlaista halua olla lojaaleja yhteiskunnalle vaan he ovat lojaaleja jengille, klaanille tai perheelle.

Viranomaisten yritykset työskennellä perheenjäsenten kanssa rikollisen auttamiseksi lailliselle tielle eivät toimi, sillä perhe arvostaa rikollista toimintaa vähintäänkin sen tuottaman hyödyn vuoksi. Laiton toiminta on usein olennainen osa perheen elämäntapaa, Ahlgren lainaa tutkimusta.

Ei vastatulleiden ongelma

Syrjäytyminen ei ole niinkään vastatulleiden maahanmuuttajien kuin seuraavien sukupolvien ongelma, toteavat sekä Ahlgren että Erdman Vigh.

Tilastojen mukaan ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat pärjäävät paremmin kuin toisen sukupolven, Erdman Vigh kertoo.

– Tämä on tanskalaisen valtion integraatio-ongelma, hän toteaa.

Moutiq korostaa, että ongelma ei ratkea niin kauan kuin se nähdään jonain Tanskaan muualta tulleena.

– Tämä alakulttuuri ei syntynyt Marokossa, se syntyi Tanskassa.

"Menetetty sukupolvi"

Moutiqin mukaan lähiöiden ongelma on niin suuri ja syvästi kytkeytynyt tanskalaisen yhteiskunnan kudelmiin, ettei sitä voi ratkaista yhden sukupolven aikana.

Hänen mielestään ponnistelut tulisi keskittää lapsiin, sillä oman sukupolvensa hän näkee kadotettuna sukupolvena.

– On paljon vakavasti traumatisoituneita ihmisiä, joilla ei ole resursseja työskennellä, joiden ainoat ystävät ovat olleet rikollisia. Mielestäni meidän pitäisi unohtaa heidät, he ovat valinneet tiensä.

Yksilötasolla moni voi toki irtautua, kuten Moutiq teki. Apuna oli huolehtiva äiti, joka vei häntä myös toisenlaiseen ympäristöön, ja mummola oli turvapaikka.

Vaikka Moutiq arvostelee koulun ja poliisin suhtautumista maahanmuuttajiin, tanskalainen yhteiskunta saa häneltä kiitosta.

– Olen nähnyt tanskalaisen yhteiskunnan kyvyn anteeksiantoon. Tämä on yksi parhaista yhteiskunnista.

Korjaus 1.3.2020 kello 10.05: Rinkebyn kaupunginosan asukasmäärä on alle 20 000, ei noin 100 000, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

Lue myös aiheesta aiemmin kirjoitetut jutut:

Rikosmaailmaan juurtui uusi ilmiö: Virolaiset ammattirikolliset junailevat "muuleja" Baltiasta Suomeen – tuloksena miljoonavahingot nettipetoksilla

KRP ennakoi moottoripyöräjengien välien kiristyvän ja kertoo, miksi niihin ajautuu jopa tavallisia perheenisiä: "On esimerkkejä, kuinka 50-vuotias saa jengiliivit päälleen"

Poliisi: Suomessa paljastuneet kokaiinin konttisalakuljetusyritykset merkki muutoksesta Euroopan järjestäytyneessä rikollisuudessa

Ruotsi naapuriensa hampaissa – Räjähdeiskua säikähtänyt Tanska pohtii rajatarkastuksia, Norja haluaa ruotsalaisen äärioikeiston kuriin

Espoolaisperhe muutti maalle, osti vanhan tilan 70 000 eurolla ja tubettaa tarinaa idyllisestä elämästään – mutta onko elämä maalla oikeasti sellaista?

Vielä pari vuotta sitten Anniina, Juha ja Julia Jalkanen olivat paljasjalkaisia pääkaupunkiseudun asukkaita. Nyt lähimpään kauppaan on kahdeksan kilometriä ja ostoskeskukseen ajaa tunnin.

Italian korona-aalto sai todennäköisesti alkunsa yhdestä miehestä – 5 kysymystä ja vastausta supertartuttajista

Eri puolilla maailmaa on syntynyt useita koronaviruksen tartuntaryppäitä, ja monissa tapauksissa on piirteitä niin sanotuista "supertartuttajista". Italian viranomaiset uskovat, että 38-vuotias mies, joka ehti tartuttaa osan lähipiiristään, kantabaarinsa kävijöistä ja sairaalahenkilökuntaa, on Pohjois-Italian ensimmäinen tartuttaja.

Vältä kättelyä ja pidä hansikkaat kädessä: Kuusi pikavinkkiä koronavirukselta suojautumiseen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos muistuttaa hyvästä käsihygieniasta parhaana keinona pienentää tartuntariskiä. Myös muut aiempien epidemioiden aikana annetut ohjeet pätevät koronaviruksenkin torjunnassa. Jutussa arjen keinoja välttää tartunta.

Naisten yleisintä vaatekokoa pidetään muotibisneksessä pluskokona: ostajat eivät näe, miltä vaatteet näyttävät, koska mallit ovat niin hoikkia

Pluskokoihin keskittyvien globaalien markkinoiden on odotettu puolitoistakertaistuvan vuosikymmenen aikana. Ongelma kuitenkin on, etteivät katalogeissa suurempia vaatteita mainostavat mallit yleensä edusta itse kyseistä kokoa. Näin ollen kuluttaja ei tarkalleen tiedä, mitä on ostamassa.

Naiset tienaavat miehiä enemmän lähes 160 ammatissa – katso poikkeuksellinen lista ansioiden eroista

Kuntasektorilla on eniten ammatteja, joissa naisten kokonaisansiot ylittävät miesten tulot, yksityisaloilla vähiten.

Siivousalan yrittäjät ovat huomanneet, että alan arvostus on noussut. Arvostuksen nousun takana ovat muun alan työvälineiden kehittyminen ja kotisiivousten kysynnän kasvu. Alan palkkauskin on noussut, mikä sekin kertoo suuremmasta arvostuksesta.

– Arvostus on onneksi viime vuosina noussut paljon. Moni on havahtunut siihen, että ammattisiivoojalla on hyvät välineet ja taidot kotien monimutkaisten pintamateriaalien puhdistamiseen, pohtii yrittäjä Eeva-Leena Lappalainen Puhdas Ilo Oy:sta.

Kotitalouksiin tilataan yhä enemmän säännöllistä kotisiivousta.

Siivouksia ostavat kaikenikäiset ihmiset opiskelijoista keskituloisiin. Stereotypia siivouspalveluista ylemmän keskiluokan etuoikeutena on karisemassa.

Moni meistä ei huomaa siivoojan työn jälkeä, mutta siivoamattomuus huomataan. Siivoojan työ nousee arvoonsa, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Inarin hotellit esimerkiksi tehostivat Ivalon koronavirusepäilyn aikaan hotellien siivousta.

– Silloin moni ajattelee, että siivoamalla tautiriskiä voisi pienentää, pohtii siivousalan yrittäjä Eeva-Leena Lappalainen.

Siivoojalle ei löydy parkkipaikkaa

Siivousalaa on vaivannut kauan alan heikko arvostus. Nykyisin siivoojat eivät koe samankaltaista työhäpeää kuten menneinä vuosina saattoivat kokea.

Ikäviä asiakaskohtaamisia tulee silti välillä vastaan. Siivoojia saatetaan yhä kohdella huonosti.

– Se saattaa lähteä ihan siitä, ettei siivoojan autolle esimerkiksi löydy siivouskohteesta parkkipaikkaa millään. Jos kyseessä olisi kirvesmiehen vierailu, autolle löytyisi paikka nopeasti, Lappalainen summaa.

Yrittäjä siivoaa itsekin

Minna Perttilahti pyörittää Itä-Suomen Siivouspalvelu -yritystä siskonsa Merita Kinnusen kanssa. Yritys työllistää noin parikymmentä henkilöä, mutta yrittäjät siivoavat itsekin. Sitä on moni ihmetellyt.

– Siivoojien työhäpeä voi johtua esimerkiksi joidenkin asiakkaiden asenteesta. Minulta kysytään, miksi yrittäjä tulee siivoamaan paikan päälle. Samaa ei kysyttäisi esimerkiksi kirjanpitoalan yrittäjältä, Perttilahti kuvaa.

Yrittäjälle siivouskeikat ovat itse valittuja, mukava lisä toimistopäivään. Samalla yrittäjät pysyvät perillä siivouskohteiden olosuhteista.

– En halua istua vain toimistossa ja tykkään tästä työstä, Perttilahti sanoo.

Äiti ja ämpäri: takavuosien siivooja

Siivousalan yrittäjien puheesta saa käsityksen, että ikävästi käyttäytyvät asiakkaat voivat aiheuttaa siivoojana työskentelevälle alemmuuden tunnetta.

Puhtausalalla koetun työhäpeän juuret ovat monella suunnalla.

– Jokainen voi esimerkiksi kysyä, millainen kuva alasta tulee, kun aiemmin lapsia rankaistiin kouluissakin siivoamisella, Eeva-Leena Lappalainen kysyy.

Lappalainen sanoo, että aikaisemmin siivoojat eivät kehdanneet sanoa olevansa alalla. Siivoojan työ oli aikanaan aluksi perheenäitien sivutyötä, jota tehtiin miehen tultua töistä kotiin.

– Siivoojien työ ammattimaistui vasta joskus 1970–1980-luvuilla. Siihen asti se oli äitien sivutyötä. Pitkään ihmisillä oli ajatus siitä, että työ on likaista työtä, johon liittyy äiti ja ämpäri, Lappalainen sanoo.

Nykyisin haasteena työvoimapula

Niistä ajoista on tultu kauas. Nykyisin siivoojissa on sekä miehiä että naisia, kantasuomalaisia ja maahan muuttaneita työikäisiä. Työtä tekevät kaikenikäiset.

Alan haasteena on kuitenkin pitkään ollut työvoiman vaihtuvuus ja työvoimapula. Ala ei vedä uusia tekijöitä esimerkiksi negatiivisen julkisuuskuvan takia.

– Alan hyvistä puolista pitäisi puhua enemmän. Tämä on liikkuvaa, vastuullista työtä, jossa näkee sen työnsä jäljen, Lappalainen sanoo.

Siivousalan yrittäjä Minna Perttilahti sanoo, että siivousalan arvostusta voisi lisätä myös tehostamalla palkanmaksujen valvontaa.

– Valvontaviranomainen on käynyt meillä kaksi kertaa kahdeksan vuoden aikana. Se on todella vähän, Perttilahti sanoo.

Perttilahti näkee riskejä valvonnan puutteessa.

– Olen kuullut sitäkin tältä alalta, ettei palkkoja ole maksettu oikein. Sellainen syö mainetta niiltäkin hyviltä työnantajilta, jotka maksavat palkat oikein, Perttilahti pohtii.

Arvostetaanko siivoojia liian vähän? Aiheesta voi keskustella 2.3. kello 23.00 saakka.

Lue lisää:

Filippiiniläissiivooja ei ole nähnyt lastaan 6 vuoteen, mutta lähettää tälle rahansa – Kymmenissä suomalaisyrityksissä poljetaan palkkoja

Palmuöljy on noussut uudestaan liikenteen kiistellyksi polttoaineeksi.

Euroopan unioni on kieltämässä palmuöljyn käytön liikennepolttoaineena vähitellen vuoteen 2030 mennessä sen haitallisten ilmasto- ja ympäristövaikutusten takia. Syy on se, että palmuöljyn tuotanto vaatii sademetsien raivaamista. Se taas pienentää hiilinieluja ja aiheuttaa isoja ilmastopäästöjä.

Ilman halpaa ja nopeasti kasvavaa palmuöljyä maailman elintarviketeollisuus olisi pulassa. Myös EU:n liikenteen päästövähennystavoitteet ovat lisänneet palmuöljyn käyttöä, vaikka sen tuotanto aiheuttaa ongelmia sademetsissä. Siksi useat länsimaat, kuten Ruotsi ja Norja ovat nyt pyrkimässä eroon kaikesta palmuöljyn käytöstä liikenteessä.

Toisin on Suomessa. Neste on pyrkimässä eroon palmuöljystä, mutta on korvaamassa sitä palmuöljypuista saatavalla rasvahappotisleellä. Kun palmuöljyä jalostetaan, siitä syntyy käytännössä aina vähän tislettä.

Suomen valtion kanta on, että tisleestä valmistettava biopolttoaine, kuten Nesteen My diesel, vähentävät ilmastopäästöjä.

Toiminnanjohtaja Sonja Finér kansalaisjärjestö Finnwatchista kritisoi Suomen kantaa.

– Kun palmuöljyperäisten tuotteiden kysyntä lisääntyy, se lisää houkuttelevuutta tuottaa niitä lisää. Tämä luo painetta muuttaa maata viljelmiksi tuotannon lisäämiseksi.

Tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen mukaan tisleen käyttö on kestämätöntä, koska se voi johtaa samanlaisiin seurauksiin kuin itse palmuöljyn käyttö: sademetsien hakkuut ja ympäristövahingot lisääntyvät Indonesiassa ja Malesiassa.

Palmuöljyä käytetään enemmän autoissa kuin kekseissä

Euroopan unionissa on kovat paineet etsiä keinoja vähentää liikenteen ilmastopäästöjä. Tämä on johtanut siihen, että nyt unionissa palmuöljyä kulutetaan enemmän keksien ja makeisten sijaan liikennepolttoaineiden raaka-aineena. Palmuöljyn käyttö on kaksinkertaistunut liikenteessä kymmenessä vuodessa. Suurin osa tuotannosta menee silti ruokateollisuuteen.

Suomi muiden ohessa miettii parhaillaan sitä, kuinka se toteuttaa EU:n uusia vaatimuksia biopolttoaineiden käytölle liikenteessä. Yksi vaatimuksista on, että niillä pitää vähentää polttoaineen ilmastopäästöjä litralta vähintään 65 prosenttia.

Unionin uusi lainsäädäntö asettaa ehdon, että palmuöljyn käyttö ei saa enää lisääntyä. Muutaman vuoden päästä sen pitäisi kääntyä laskuun..

EU tilaaman arvion mukaan palmuöljyn käyttö liikenteessä voi olla sademetsien tuhoutumisen takia vielä haitallisempaa kuin vanhakantaisen, fossiilisesta raaka-aineesta valmistetun dieselin käyttö.

Mekanismi on seuraava:

Palmuöljyn tuotantoon tarvitaan palmuviljelmiä, joiden kasvattamiseksi raivataan sademetsää. Raivattu sademetsä pienentää hiilinieluja ja aiheuttaa raivaamisen seurauksena enemmän haittaa, kuin mikä hyöty saadaan palmuöljypohjaisen dieselin päästöistä.

Nesteen mukaan heidän tuotantonsa ei ole syy sille, että palmuöljypuille raivataan lisää tilaa sademetsistä. Näin tehtäisiin heidän biodieselistä huolimatta. Neste katsoo, että biopolttoaineeseen käytettyy palmuöljyn rasvahappotisle on jätettä. Sitä syntyisi joka tapauksessa, kun palmuöljyä tuotetaan muihin tarkoituksiin.

– Öljypalmuja kasvatetaan sen takia, että ruokateollisuus saa raaka-ainetta. Rasvahappotisleen käyttö biopolttoaineissa on hyvää kiertotaloutta fossiilisten korvaamiseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, kertoo yhteiskuntasuhdejohtaja Ilkka Räsänen Nesteeltä.

Itse palmuöljyn tuotanto on ollut vuodesta toiseen kasvussa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tislettä on hyvin saatavilla. Tisle on jonkin verran halvempaa kuin itse palmuöljy, ja viime vuonna jatkunut palmuöljyn hinnan lasku on alentanut myös tisleen hintaa.

Neste on lisännyt nopeasti tuontia Indonesiasta ja Malesiasta.

Neste on tällä hetkellä maailman suurin muun kuin fossiilisesta öljystä tehtävän dieselin valmistaja.

Se valmistaa dieseliä kolmessa jalostamossa lähes 3 miljardia kiloa vuodessa. Yhtiö on aloittanut puolisen vuotta sitten myös lentokonekerosiinin tuotannon Porvoon jalostamolla. Kerosiinin valmistukseen käytetään vastaavanlaisia raaka-aineita ja tekniikkaa kuin dieselin valmistukseen.

Uudet polttoaineet ovat olleet Nesteelle hyvä bisnes. Lisääntyvää tuotantoa varten Neste on tuonut tullin tietojen mukaan palmuöljyn rasvahappotislettä viime vuonna lokakuuhun mennessä yli 141 miljoonaa kiloa. Porvoossa voidaan valmistaa tällä hetkellä 400 tuhatta tonnia Neste My dieseliä.

Tuonti Indonesiasta ja Malesiasta on kasvanut nopeasti muutaman vuoden aikana.

Tutkija ja konsultti Chris Malins on selvittänyt palmuöljyn käytön laajoja ympäristöongelmia muun muassa kansainväliselle Rainforest foundation-säätiölle.

Myös Malins sanoo, että palmuöljytisleen lisääntyvä käyttö liikennepolttoaineiden raaka-aineena lisää sademetsien raivaamista. Palmuöljytisleen käyttö ei lisää aivan suorassa suhteessa palmuöljyn tuotannon tarvetta. Malinsin laskelman mukaan, jos tislettä tarvitaan kilo lisää, palmuöljyä on tuotettava 0,65 kiloa lisää.

Malins muistuttaa myös, että jo ennen Nestettä kaikki tisle on mennyt hyötykäyttöön muun muassa eläinrasvoiksi ja kosmetiikkateollisuuteen. Jos tisleen käyttö biopolttoaineissa lisääntyy, palmuöljyä on pakko tuottaa lisää.

Palmuöljyn tuotannon yhteydessä syntyy aina muutamia prosentteja tislettä.

EU:n komission tavoite on selvittää lähivuosina, kuinka kestäviä ympäristön kannalta palmuöljystä saatavat raaka-aineet ovat liikennekäytössä. Tutkimusnäyttö ei komission mukaan toistaiseksi riitä myös muiden kuin itse palmuöljyn lopettamiseen.

Suomen, kuten myös Nesteen, tämänhetkinen tulkinta on, että se, mitä ei ole erikseen kielletty, on sallittua. EU on kieltämässä palmuöljyn käytön, ei tisleen käyttöä.

Suomessa ja Nesteellä tisle määritellään jätteeksi tai tähteeksi, jota syntyisi joka tapauksessa, ja jolla ei ole epäsuoraa vaikutusta sademetsätuhoihin.

– Nykylainsäädäntö selkeästi sanoo, että jätteillä ja tähteillä ei ole epäsuoria vaikutuksia, perustelee yhteiskuntasuhdejohtaja Ilkka Räsänen Nesteeltä.

Rasvahappotisle voi lisätä reippaasti ilmastopäästöjä

Neste itse markkinoi My dieselin olevan puhtaampi kuin mikä tahansa markkinoilla oleva polttoaine tai jopa sähköauto.

Neste jakaa ja myy suurimman osan Porvoon My dieselistä Suomessa. Koska valtio tukee biopolttoainetuotantoa, Neste saa noin 60 miljoonan polttoaineveroalennuksen, jos se saa kaiken tuotantonsa myytyä kotimaassa.

• Neste myy itse omilla huoltamoillaan My dieseliä
• My dieseliä sekoitetaan myös bio-osuutena öljystä tehtävään dieseliin

Tutkija Chris Malins on esittänyt hurjan väitteen, mitä rasvahappotisleen käyttö Suomessa tekee ilmastopäästöille. Malinsin laskelman mukaan, kun sademetsien raivaaminen lisääntyy, Suomen ilmastopäästöt voivat liki kaksinkertaistua. Laskelma pohjaa oletukseen, että Nesteen tisleeen käyttö nelinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä.

Jos Indonesiassa ja Malesiassa syntyvät ilmastopäästöt laskettaisiin Malinsin tavalla Suomen päästöiksi, kokonaispäästöt vastaisivat yli 100 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2030.

Malinsin laskukaavalla Neste olisi lisännyt jo nykyisellä tisleen käyttömäärillään enemmän päästöjä kuin koko Suomen liikenteestä syntyy vuosittain.

Suomalaistutkija suhtautuu maltillisemmin palmuöljyn vaikutuksiin

Indonesiassa työskennellyt trooppisen metsänhoitotieteen professori Markku Kannisen mukaan rasvahappotisleen käytön vaikutuksia on vaikea arvioida. Kestämättömästä palmuöljytuotannosta biopolttoaineissa on hänen mukaansa syytä päästä eroon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki palmuöljytuotanto pitäisi lopettaa.

– Palmuöljy ei ole paha sinänsä. Se on monasti hyvä tulonlähde paikallisille. Isojen ympäristövahinkojen kannalta kestämättömästä tuotannosta pitäisi päästä eroon, professori Kanninen Helsingin yliopistosta kertoo.

Palmuöljytuotantoa pitäisi yrittää suunnata Kannisen mukaan jo menetettyihin sademetsiin. Uusi viljely aloitetaan usein kuitenkin raivaamalla lisää sademetsää, kun vanhoilla alueilla on jo käyttöä. Myös kaiken palmuöljytuotannon sertifiointia pitäisi lisätä ja kehittää.

Lue myös:

Uusiutuva polttoaine on Nesteen kultakaivos – Etumatka alkaa olla niin pitkä, että maailmasta ei löydy kunnon vastusta suomalaisyhtiölle

EU tiukensi uusiutuvan energian tavoitettaan – Palmuöljy halutaan pois tankista

Uhanalaisten orankien suojelualueella tuotettua palmuöljyä on saatettu myydä suuryrityksille, väittää ympäristöjärjestö

Biopolttoaineista jättilasku autoilulle 2030, varoittaa St1 – Ministeri puolustautuu: Pumpulla korotus jää alle 10 senttiin litralta

Valiokunta linjasi uusiutuvasta energiasta: Eroon ruokapohjaisista polttoaineista, mäntyöljy pois tankista