Yle uutisoi viime viikolla, että tutkijoiden mukaan vastakkainasettelu ja kärjistyneeksi äitynyt keskustelu ovat turvallisuusuhkia. Esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Teemu Tammikon mukaan päivä päivältä kärjekkäämmäksi käyvä puhe on yksi väkivallan muoto.
Jotkut saattavat kuitenkin yhä ajatella, että ”höyryjen päästely” netissä pitää ihmiset poissa fyysisistä väkivallanteoista. Koetaan, että verkossa uhkailu ja solvausten suoltaminen on pienempi paha, koska toiminta pysyy sanallisella asteella.
Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, psykiatri Hannu Lauerma pitää tätä ajatusmallia virheellisenä. Hänen mukaansa vihan ilmaisu ei ole aggressiota estävä tekijä.
Lauerma sanoo, että silloin kun aggressio tuottaa henkilölle tyydytystä, se ruokkii itse itseään.
– Helpotuksen tunne, mikä syntyy joko verbaalisen tai fyysisen aggressiivisen teon yhteydessä, on hyvin hetkellinen. Jos se on tekona tyydyttävä, seuraava aggressiivinen teko, olkoonkin sitten verbaalinen tai fyysinen, on entistä herkemmässä. Näin tapahtuu, koska aggressio ei ole vietti, joka tyydyttyisi samalla tavalla kuten esimerkiksi seksuaalisuus, ylilääkäri selittää.
Psykiatri Hannu Lauerman mukaan vihan ilmaisu ei ole aggressiota estävä tekijä.Rami Moilanen / Yle
Lauerma muistuttaa, että esimerkiksi kouluampumisia ja poliittisia terroritekoja edeltää usein verkossa tapahtuva "vellominen ja kierrosten kiihdyttäminen”.
– Samanmieliset vielä kannustavat toisiaan ilmaisemalla toisilleen hyväksyntää, jolloin tämä ei todellakaan ole mikään positiivinen ilmiö.
Vihapuheen kitkemiselle Lauermalla ei ole antaa helppoa reseptiä. Hänen mukaansa vihapuhetta harjoittavia ihmisiä on erittäin vaikea hillitä tai rauhoittaa järjellisillä näkökohdilla.
Lauerman mukaan vihapuhetta harjoittavat ihmiset saattavat olla jopa sellaisia, että he ovat hyvillään kuullessaan, että vihapuheeseen halutaan puuttua.
Hannu Lauerma korostaa, että vihapuheen kitkemisessä pitäisi päästä erityisesti vihan takana oleviin motiiveihin. Kuvituskuva.Henrietta Hassinen / Yle
Maahanmuuton ongelmia ei saa kiistää tai peitellä
Lauerma korostaa, että vihapuheen kitkemisessä pitäisi päästä erityisesti vihan takana oleviin motiiveihin.
Ylilääkäri kysyy, onko esimerkiksi syytä vihata kaikkia maahanmuuttajia sen takia, että maahanmuuttajilla on kiistatta vahva yliedustus seksuaalirikoksissa.
– Tällaiset tosiasiat on tunnustettava ja seuraavaksi ajateltava, että jos yksi tuhannesta maahanmuuttajasta tekee seksuaalirikoksen, 999 ei ole sitä tehnyt ja se ei ole mikään erityinen syy halveksia tai inhota koko joukkoa.
Lauerma sanoo, että maahanmuuttokeskustelun tulisi silti olla rehellisempää nykytilanteeseen verrattuna. Usein juuri maahanmuuttokeskustelu sisältää vihapuhetta. Hän toivoo, että julkisessa keskustelussa ei kiistettäisi niitä ongelmia, jotka liittyvät maahanmuuttoon.
– Sillä, että ongelmia kiistetään tai peitellään tietyillä tahoilla, saattaa olla pahentava tekijä. Se voi innoittaa ihmisiä vihapuheeseen. Kyllä tässä täytyisi päästä siihen kuuluisaan aitoon dialogiin. Samalla on kuitenkin myönnettävä, että on olemassa henkilöitä, joiden kanssa on kovin vaikea päästä minkäänlaiseen dialogiin.
Ruotsidemokraatit ovat nousseet ensi kertaa maan suurimmaksi puolueeksi. Kannatuksen kasvusta on ollut viitteitä jo aikaisemminkin. Tänään lauantaina julkaistu Svensk väljaropinion -kannatusmittaus vetää yhteen useita hiljattain tehtyjä kannatusmittauksia ja on siten yksittäisiä gallup-tuloksia luotettavampi.
Ruotsin radion SR:n julkaiseman tuloksen mukaan ruotsidemokraatteja kannattaa nyt 23,4 prosenttia äänestäjistä. Maan aiempi valtapuolue sosiaalidemokraatit on jäänyt toiseksi 23,2 prosentin kannatuksella.
Ruotsin radion politiikan toimittaja Fredrik Furtenbach arvioi, että puolueet ovat käytännössä tasoissa, mutta kannatuskyselyn antama ykköspaikka on psykologisesti tärkeä.
– Uutisraporteista on nähtävissä, että ruotsidemokraateilla on menossa positiivinen kierre, kun taas sosiaalidemokraateilla asiat ovat päinvastoin.
Hallitusvastuussa olevien sosiaalidemokraatien kannatus vuotaa sekä ruotsidemokraatteihin että vasemmistopuolueeseen, Furtenbach analysoi.
– Sosiaalidemokraatit ovat kiinni kahden rintaman sodassa. Kannatusta vuotaa ruotsidemokraatteihin, koska esimerkiksi keskustelu Ruotsin rikollisuudesta on hankalaa. Samaan aikaan kannattajia valuu myös vasemmistopuolueeseen.
Muiden puolueiden osalta kannatusmuutokset ovat vähäisiä. Kolmanneksi suurimman puolueen asemaa hallitsee maltillinen kokoomus 17,8 prosentin osuudella.
Vasemmistopuolue on noussut historiansa parhaaseen tulokseen 11,2 prosentin kannatuksella.
Sosiaalidemokraattien hallitusta tukevat puolueet solmivat runsas vuosi sitten ns. tammikuun sopimuksen. Näiden puolueiden suosio on nyt alamaissa. Keskusta saa kyselyssä 8,1 prosentin, ympäristöpuolue 4,4, ja liberaalit 4.2 prosentin kannatuksen.
Husissa on varmistunut tänään perjantaina toinen koronavirustartunta. Tartunnan saanut on työikäinen suomalainen nainen.
Tartunnan saanut henkilö palasi eilisen näytteenoton jälkeen kotiin. Hänet on ohjeistettu pysymään eristyksissä kotona.
Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin infektiolääkärit yhdessä THL:n ja kuntien tartuntatautiyksiköiden kanssa selvittävät altistuneita. Työ on jo käynnistynyt. Altistuneisiin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.
Tartunta on peräisin Pohjois-Italiasta, josta henkilö palasi Suomeen useampi vuorokausi sitten. Matkustaessaan henkilö ei ole altistanut muita, hänen oireensa ovat alkaneet myöhemmin Suomessa.
Infektiolääkärit selvittävät yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja kuntien tartuntatautiyksiköiden kanssa altistuneita. Altistuneisiin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.
Aiemmin viikolla Hus kertoi niin ikään työikäisen, Pohjois-Italiasta saapuneen suomalaisnaisen saaneen koronavirustartunnan.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan vakuutti lauantaina, ettei maa ei enää kykene huolehtimaan Syyrian sodan vuoksi kasvavasta pakolaisten määrästä.
– Avasimme ovemme [pakolaisten kulkea Turkista Eurooppaan], emmekä sulje niitä, koska EU:n on pidettävä lupauksensa, presidentti sanoi Istanbulissa.
Turkin Kreikan-vastaiselle rajalle Edirnen maakuntaan on kerääntynyt jopa tuhansia pakolaisia ja tilanne on kiristynyt.
Pakolaiset ovat yrittäneet päästä Kreikan puolelle muun muassa leikkaamalla yöllä aukkoja raja-aitaan.
Kreikkalaiset mellakkapoliisit ovat ampuneet Pazarkulen rajanylityspaikalle pakkaantuneiden pakolaisten ylle kyynelkaasua ja osa hädänalaisista ihmisistä on vastannut viskelemällä viranomaisia kivillä.
Kreikan hallitus kertoo viranomaistensa estäneen perjantaista lähtien 4 000 pakolaisen "laittomat yritykset" ylittää raja.
Kreikan pääministeri Kyriakos Mitsotakis järjesti lauantaina hätäkokouksen tilanteen vuoksi, ja hallitus on korostanut, että rajaa puolustetaan "kaikin keinoin". Kreikka on voimistanut vartiointiaan sekä maalla että merellä.
Kreikan ja Turkin välinen maaraja kulkee Traakian maakuntaa vasten, Thassoksen lomasaaresta koilliseen.Yle Uutiset
Syyrian sotaa pakenevat kulkevat Turkin kautta
Turkki on toistuvasti sanonut, ettei se voi ottaa vastaan enempää pakolaisia. Pelkästään Syyrian sotaa paenneita ihmisiä on maassa yli 3,6 miljoonaa.
Syyrian puolelle Turkin rajan tuntumaan on paennut kolmen kuukauden aikana noin miljoona siviiliä.
Tilannetta on sanottu pahimmaksi humanitaariseksi kriisiksi yhdeksän vuotta kestäneen sodan aikana.
Täytin vähän aikaa sitten 40 vuotta. Se on hyvä ikä nojatuolikenraalille.
Pohjoishelsinkiläisessä kolmiossa nököttävä kirjahyllyni todistaa, että maailman asiat on nähty ja pistetty ojennukseen.
Olen vienyt valssia Wienin konferenssissa ja määrännyt lisää amerikkalaisjoukkoja Etelä-Vietnamiin. Näillä silmillä on tuijotettu Stalinia.
Jos hyvin käy, elän vielä toiset neljäkymmentä vuotta ja ehdin lukea toisenkin pinon maailmanhistoriaa.
Yksi tarina jää kuitenkin pahasti kesken.
Yhdysvaltain ja Kiinan välille parhaillaan punoutuvan kertomuksen loppuratkaisu jää tältä kenraalilta näkemättä. Niin se jää todennäköisesti sinultakin, jollet elä seuraavalle vuosisadalle.
Mutta mikäs tarina se nyt taas olikaan? Ja miksi se on niin tärkeä? Antakaas kun nojatuolikenraali kertoo.
Kiina on nopeasti vaurastunut autoritaarinen suurvalta.
Maan menestys on romuttanut klassisen modernisaatioteorian tärkeimmät opinkappaleet.
Tie vaurauteen ei aina kuljekaan demokratian kautta, keskiluokkaistuneet ihmiset eivät aina haluakaan lisää vapautta.
Kummatkin ovat kovia iskuja länsimaiselle maailmankuvalle.
Kiinan tavoite ei ole mikään salaisuus. Maa on ilmoittanut, että se haluaa tulla globaaliksi supervallaksi vuoteen 2049 mennessä.
Yksi sellainen on jo entuudestaan.
Yhdysvallat on nykyisen maailmanjärjestyksen viimeinen lukko.
Olen saanut vapaasti lueskella ja leikkiä nojatuolikenraalia, koska Yhdysvallat on toisen maailmansodan jälkeen lähtenyt läntisen elämäntavan takuumieheksi Euroopassa.
Yhdysvaltojen suuri tavoite taas… Niin mikä se on?
Tähän kysymykseen on etsitty Washingtonissa vastausta aina kylmän sodan päättymisestä lähtien.
Neuvostoliiton viimeinen kortti pääsi yllättämään.
– Me teemme teille julmimman mahdollisen asian. Me tulemme viemään teidän vihollisenne, Kremlin propagandamies Georgy Arbatov vinoili amerikkalaisille vähän ennen Neuvostoliiton romahtamista.
Arbatov tiesi, mistä puhui.
2000-luvulla terrorismin vastainen sota on antanut kansakunnalle ripauksen turvallisuuden tunnetta, mutta vähän tarkoitusta.
Nyt aavikolla riutuvia jihadisteja rotevampi vastustaja on tainnut vihdoin löytyä.
Donald Trumpista on tullut ensimmäinen Yhdysvaltain modernin ajan presidentti, joka puhuu ja toimii avoimesti Kiinaa vastaan.
Se voi olla ainoa asia, mistä hänet tullaan myöhemmin muistamaan. Kaukaa viisas visionääri, Donald Trump.
Historia on sillä tavalla hassua.
Kiinan vastustaminen voi olla ainoa asia, mistä Donald Trump tullaan myöhemmin muistamaan. Kaukaa viisas visionääri, Donald Trump.
Havahduin Kiinan nousuun kymmenkunta vuotta sitten asuessani Cambridgessa Britanniassa.
Kävellessäni aamuisin joen vartta töihin katselin usein ohi soutelevia opiskelijoita. Lähes joka veneessä kiskoi yksi tai useampi aasialainen.
Pubissa paikallinen kaljaveikko ylensi havaintoni kiistattomaksi ja merkittäväksi tosiasiaksi.
Ei ollut kiinalaisia veneissä vielä 1990-luvulla, mutta sitten kuulemma alkoi näkyä.
Soutumaassa tällaiset asiat otettiin vakavasti.
– Mitä seuraavaksi? pubituttavani tuskaili.
Seuraavaksi soutelijat valmistuivat ja alkoivat tehdä rahaa.
IMF:n tuoreiden ennusteiden mukaan ei-demokraattiset valtiot tulevat lähivuosina ohittamaan demokraattisten maiden yhteenlasketun bruttokansantuotteen.
Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa Kiinan, Venäjän ja Saudi-Arabian kaltaiset maat tuottavat enemmän kuin Yhdysvaltain, Saksan ja Japanin kaltaiset maat.
Se on iso muutos.
Eikä kyse ole yksin rahasta. Kun maailman taloudellisesti merkittävimmät valtiot eivät ole enää pelkästään demokratioita, tilanne heijastuu väistämättä maailmanpolitiikkaan.
Demokratialle on jälleen vaihtoehto.
Miten hemmetissä tässä nyt näin pääsi käymään?
Kiinan nousu alkoi vuonna 1978, kun Deng Xiaoping asettui maan johtajaksi.
Ensimmäisenä sai häipyä maolainen, neuroottinen kiinnostus oikeaoppisuuteen.
– Ei ole väliä, onko kissa musta vai valkea. Tärkeintä on, että se nappaa hiiriä, Deng kuvaili yhteiskuntafilosofiaansa.
Kohta Kiinan talous ampaisi ennennäkemättömään kasvuun. Vähän ennen kuolemaansa 1990-luvulla Deng jätti lyhyen, kolmen kohdan ohjeen Kiinan kommunistisen puolueen johdolle:
Vihollinen on ulkopuolella, se on vahvempi, keskittykää talouteen.
Näillä nuoteilla Kiina etenikin aina vuoteen 2012, jolloin presidentti XI Jinping astui valtaan.
Hänen kaudellaan maan ulkopoliittiset otteet ovat koventuneet ja asevoimia on alettu uudistaa. Vesille on laskettu muun muassa kaksi lentotukitukialusta.
Jättiläinen on alkanut herätä.
Lasse Rantanen
Muutettuani Britanniasta Suomeen aloin seurailla Yhdysvaltain ulkopoliittista keskustelua Foreign Affairs -lehden sivuilta.
Foreign Affairs on elitistinen asiantuntijalehti, jossa ääneen pääsevät johtavat poliitikot ja nimekkäät tutkijat, varsinkin historioitsijat.
Kirjoittajat laukovat hyvin erilaisia mielipiteitä siitä, miten Kiinan kanssa pitäisi toimia.
Vastakkaisten mielipiteiden laaja kirjo kertoo maallikolle ainakin yhden asia: Yhdysvallat ei ole vieläkään päättänyt, miten toimia Kiinan kanssa.
Pekingissä voi olla tuhannen lukon takana viekas suunnitelma amerikkalaisten päänmenoksi, mutta Yhdysvaltojen ulkoministeriöön murtautuvaa kiinalaishakkeria odottaa karvas pettymys.
Ei ole mitään salaista suurta suunnitelmaa. On vain paljon erilaisia papereita, lähes loputtomasti. Trump on tuskin lukenut niistä yhtäkään.
Yhdysvaltain ulkopolitiikassa rakastetaan käsitettä suurstrategia.
Tällä tarkoitetaan sitä, että kaikki taloudelliset, sotilaalliset ja diplomaattiset voimavarat koordinoidaan toimimaan tietyn merkittävän päämäärän eteen pitkällä aikavälillä.
Näin Ylen ulkomaantoimituksessa palvelevana nojatuolikenraalina en ole koskaan päässyt laatimaan suurvallan pitkän ajan ulkopoliittista strategiaa. Harva meistä on.
Mutta vierestä olen kyllä katsonut.
Helmikuussa 1946 seurailin, miten Yhdysvaltain ulkoministeriöön alkoi Washingtonissa tulla sähke, joka vain jatkui ja jatkui.
Moskovan lähetystöstä tuli kovaa tekstiä. Stalinin johtama Neuvostoliitto ei ole ystävä. Se on vastustaja. Ja täysin kykenemätön muuttumaan.
George Kennan -niminen diplomaatti uskoi nähneensä Kremlin sielun ja oli päättänyt panna näkemänsä paperille. Se vaati 5 000 sanaa ja siinä sivussa syntyi Yhdysvaltain historian pisin diplomaattisähke.
Seuraavaksi Foreign Affairs julkaisi Kennanin artikkelin, jossa diplomaatti vertasi Neuvostoliittoa vedettävään leikkiautoon. Kerran vauhtiinsa päästyään lelu jatkaisi sokeasti matkaansa, kunnes törmäisi esteeseen.
Tämä esteen täytyisi olla Yhdysvallat.
Kennan näkemys Neuvostoliiton fanaattisesta perusluonteesta loi filosofisen pohjan kommunismin patoamispolitiikalle, vetypommille ja Vietnamin sodalle. Washingtoniin saapunut sähke käynnisti aikakauden, jota alettiin myöhemmin kutsua kylmäksi sodaksi.
Nyt 70 vuotta myöhemmin Yhdysvaltojen ulkopolitiikan suurin kysymys on, onko maa ajautumassa uuteen kylmään sotaan tällä kertaa Kiinan kanssa.
Ensimmäisenä on tietysti hyvä kaataa ämpärillinen jäävettä niskaan.
Yhdysvallat ja Kiina eivät ole vasta päättyneestä maailmansodasta toipuvia entisiä liittolaisia. Eikä Xi Jinping ole Josif Stalin.
Kiina on myös huomattavasti avoimempi yhteiskunta kuin Neuvostoliitto oli koskaan.
Ja mikä tärkeintä, Kiinalla on rahaa. Tällä hetkellä noin 400 miljoonaa ihmistä saa nauttia kohtuullisesta elintasosta maan rannikkoalueilla.
Vaurastumisen suurin merkitys on siinä, että se on tehnyt elämän autoritaarisessa valvontayhteiskunnassa siedettäväksi: 2000-luvulla monet kiinalaiset ovat täysin tyytyväisiä elämäänsä ilman länsimaisia vapauksia ja oikeuksia.
He ovat yksi totuus ihmisestä.
Myös lännessä vaeltaa miljoonia tyytyväisiä kuluttajia, jotka viisveisaavat politiikasta ja kaipaavat ainoastaan vahvaa johtajaa näyttämään suunnan.
Tästä päästään itse asiaan: Mihin ihmissielun tarpeeseen Yhdysvallat sitten muka vastaa paremmin kuin Kiina?
Sekä lännessä että Kiinassa vaeltaa miljoonia tyytyväisiä kuluttajia, jotka viisveisaavat politiikasta ja kaipaavat ainoastaan vahvaa johtajaa näyttämään suunnan. He ovat yksi totuus ihmisestä.
Syksyllä 2017 istuin Helsingin yliopiston kirjastossa Yhdysvaltain suurlähetystön sponsoroimalla ulkopolitiikan keskustelukurssilla.
Seminaarihuoneeseen oli saapunut Washingtonista vieras, jolla oli diplomaatiksi paljon sanottavaa.
Häntä otti päähän, ettei nykynuoriso ymmärrä mistään mitään. Lentävät mielenosoituksiin ilmaston puolesta ja vastustavat vapaakauppaa iPhone kädessä. Jotkut haikailevat jopa sosialismia!
Tunsin välitöntä vetoa miestä kohtaan.
Aikani kuunneltuani rohkaistuin kysymään Kiinasta. Että mikä siinä nyt niin pahaa on?
– Ennen vanhaan tällaista ei tarvinnut edes kysyä. Hitto soikoon! Miten joku voi edes verrata kiinalaista pakkovaltaa länsimaiseen järjestelmään? Se tässä ajassa menee yli ymmärryksen, vieras puhisi.
Miehellä oli pointti.
Kiina on rauhan aikana tappanut satoja nuoria Taivaallisen rauhan aukiolla, varastanut toisinajattelijoiden sisäelimiä ja sulkenut miljoonia ihmisiä uudelleenkoulutusleireille.
Toistan: rauhan aikana.
Nyt maassa puuhataan valvontajärjestelmää, jolla voidaan pisteyttää kansalaisia poliittisen uskollisuuden perusteella.
Vedän kaikesta tästä nyt varovaisen johtopäätöksen: Kiinan johto ei arvosta kiinalaista ihmistä.
Tällä on merkitystä, koska jokainen ihminen maailmassa haluaa tulla arvostetuksi.
Toki kommunistinen puolue seuraa kansalaismielipidettä ja tarvittaessa reagoi siihen, mutta millään syvällisemmällä tasolla maan johto ei kuuntele saati kunnioita omia kansalaisiaan.
Lännessä asiat ovat toisin. Valtion kunnioitus kansalaisiaan kohtaan on niin selvä asia, että harva edes ymmärtää nauttivansa sitä.
Juuri näillä main Kennanin yli 70 vuotta vanha analyysi Neuvostoliitosta vaikuttaa pätevän myös Kiinaan.
Kennanin suurin oivallus oli, että Kreml oli täysin eristetty kansasta. Eristeenä oli kommunistinen ideologia, jonka läpi neuvostojohto tarkasteli kaikkea todellisuutta.
Tässä todellisuudessa kansa ei koskaan valittanut, koska marxilaisen teorian mukaan sillä ei voinut olla mitään syytä valittaa. Kaikkihan oli aina – jos nyt ei hyvin, niin ainakin paremmin kuin kapitalistisissa yhteiskunnissa.
Kennanin analyysissa Neuvostoliiton johto oli hyvin kouriintuntuvasti oman ideologiansa uhri. Ja maa tämän vuoksi tuomittu häviämään. Voittaakseen kylmän sodan Yhdysvaltojen tarvitsi vain pysyä hengissä ja odottaa.
2000-luvun Kiinalla ei ole enää tällaista kaiken sumentavaa kommunistista ideologiaa.
Mutta jotain siellä silmien edessä on. Kiinalainen ideologia ei suvaitse puolueen aseman kyseenalaistamista. Maan johto pelkää keskustelua, joka voi johtaa vaatimuksiin. Se pelkää kaikenlaisia joukkoliikkeitä.
Länsi uskoo yksilöön ja sen ympärille rakennettuun poliittiseen järjestelmään. Monet uskovat persoonalliseen jumalaan tai ainakin absoluuttisiin, kaikissa tilanteissa päteviin arvoihin.
Mihin Kiinan johto luottaa? Mihin on uskottava noustakseen Kiinan johtoon?
Näin maallikkona voisi kuvitella, että Yhdysvaltain ulkoministeriössä ja tiedustelupalveluissa tällaisia analyyseja kiinalaisen yhteiskunnan kipupisteistä olisi tuotettu vino pino.
Tai sitten ei.
Viime huhtikuussa Yhdysvaltain ulkoministeriön suunnitteluosaston johtaja Kiron Skinner toivoi julkisesti, että joku kirjoittaisi nyky-Kiinasta samanlaisen analyysin kuin Kennan oli aikoinaan tehnyt Neuvostoliitosta. Olisi kuulemma tarvetta.
New York Timesin mukaan Skinner johti ulkoministeriössä pientä työryhmää, jonka päämäärä oli luoda uusi pitkän aikavälin Kiina-strategia.
Syksyllä hän erosi tehtävistään.
Lasse Rantanen
Ihmisoikeuksia polkevan valtion vastustaminen voi olla moraalisesti oikein, mutta se ei vielä yksin liikuta Yhdysvaltoja.
Siihen tarvitaan hyppysellinen pelkoa.
Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikan pohjimmainen huoli on peritty briteiltä: Euraasian manner ja Eurooppa sen sydänmaana ei saa koskaan päätyä yhden lipun alle.
Jos näin jostain syystä kävisi, merialueiden hallinnasta ei olisi Washingtonille enää juuri hyötyä. Tällöin vain yksi asia olisi varmaa. Susi tulisi ennemmin tai myöhemmin merten yli koputtamaan Yhdysvaltain ovea.
Vuonna 2020 Kiina on valovuosien päässä tästä pisteestä. Epäselvää on sekin, kenen ovelle se aikoo tulla ensimmäisenä puhisemaan, jos kenenkään.
Tuulenvire kuitenkin tuntuu Aasiassa ja nyt monet maat vilkuilevat Washingtonin suuntaan.
Toistaiseksi on kuitenkin täysin epäselvää, mikä Yhdysvaltain politiikka tulee tiukassa paikassa olemaan niiden valtioiden suhteen, joita Washington ei ole julkisesti sitoutunut puolustamaan.
Strategian puuttumisella on hintansa. Nyt päätös joidenkin alueiden puolustamisesta voidaan joutua tekemään hyvinkin nopeasti.
Pahimmillaan presidentin ratkaisu siitä, lähettääkö Yhdysvallat aluksia turvaamaan esimerkiksi Taiwanin koskemattomuutta, perustuu somessa tehtyyn mielipidemittaukseen.
Kadunmies ratkaisee Aasian turvallisuuspolitiikan kännykällä.
Yhdysvaltojen empiessä Kiinan satojen miljardien eurojen arvoinen "Yksi vyöhyke, yksi tie" -infrastuktuurihanke puskee kovalla vaihdilla kohti Eurooppaa ja Lähi-itää.
Samaan aikaan kiinalaiset tietoverkot levittäytyvät koko maailmaan.
Yhdysvaltojen reaktio tähän kehitykseen on ollut vaisu.
– Älkää myykö pois itsenäisyyttänne, on ollut Yhdysvaltain ulkoministeriön usein toistama, mekaaninen kommentti lähes kaikkiin Kiinan ulkomaisiin investointihankkeisiin.
Pahimmillaan presidentin ratkaisu siitä, lähettääkö Yhdysvallat aluksia turvaamaan esimerkiksi Taiwanin koskemattomuutta, perustuu somessa tehtyyn mielipidemittaukseen.
Mitä Yhdysvaltojen sitten tulisi toimia Kiinan suhteen?
Nöyryydestä on hyvä aloittaa. Kiinan tulevaisuus on päivän päätteeksi kiinalaisten omissa käsissä ja tähän Yhdysvallat voi vaikuttaa hyvin vähän.
Konkreettisten ehdotusten sijaan joskus on parempi miettiä tarinoita.
Demokraattien ulkopoliittinen ajattelija Zbigniew Brzezinski esitti muutama vuosi sitten ennen kuolemaansa, että Kiinan uhan edessä Yhdysvaltojen tulisi lähestyä Venäjää.
Tällainen “yhdistä voimasi pienemmän pahan kanssa suuremman pahan voittamiseksi” kuulostaa tämän nojatuolikenraalin korviin noin suurin piirtein oikeansuuntaiselta. On toiminut ennenkin.
Myös taistelut tulisi valita huolella. Edes kylmän sodan huippuvuosina Yhdysvallat ei vastustanut automaattisesti kaikkia kommunistijohtajia, ainoastaan Kremlille uskollisia.
Tietenkään tässä hienovaraisessa erottelussa ei yleensä onnistuttu.
Aivan ensimmäiseksi Yhdysvaltain pitäisi kuitenkin katsoa peiliin.
Demokratiatutkija Francis Fukuyama on esittänyt, että pitkään jatkuneen rauhan aikana eliittii onnistuu aina korruptoimaan polittisen järjestelmän palvelemaan omia etujaan.
Ei ole väliä, mikä on hallintojärjestelmä, näin käy aina, tutkija väittää.
Jotain tällaista on kenties jo tapahtunut Yhdysvalloissa.
Presidentin pojan pääseminen Valkoisen talon isännäksi ja myöhemmin toisen presidentin vaimon nouseminen kärkiehdokkaaksi kertovat kummatkin suurista ongelmista maan poliittisessa järjestelmässä.
Että 300 miljoonan asukkaan maasta juuri George W. Bushin ja Hillary Clintonin satuitte löytämään? Amerikkalainen unelma ei ole ollut koskaan näin pahasti ruosteessa.
Täydellisessä maailmassa Yhdysvallat tietysti hoitaisi nämä omat ongelmansa ennen asettumista poikkiteloin Kiinan kanssa.
Fukuyama kuitenkin vihjaa, että Yhdysvaltain tauti on parantumaton. Ainoa historian tunnustama hoitomuoto rauhan ajan poliittiseen korruptioon on rähinä, rauhan ajan päättyminen.
Se on julma lääke.
Ehkä parempi olisi vain kääntyä kohti Kiinan puolue-eliittiä ja kertoa totuus.
Demokratiaa ei tarvitse pelätä. Myös se on mahdollista korruptoida palvemaan vallanpitäjien etuja.
Kiina ei ole kuitenkaan ratkaissut, miten toimia elämäänsä tyytymättömien, vihaisten ihmisten kanssa. Lännessä he äänestävät. Laittavat netin päälle ja huutavat.
Toistaiseksi suurvallat kuitenkin vasta verryttelevät kehän laidalla ja tämä nojatuolikenraali voi luottavaisin mielin hurrata Yhdysvaltoja.
Elämä toisen maailmansodan jälkeen alkaneella amerikkalaisella aikakaudella on ollut hyvää. Kapitalismin ja demokratian liitto on ollut onnellinen.
Nyt Kiina tarjoaa tarinaa, jossa ihminen voi olla onnellinen ilman poliittisia vapauksia tai oikeuksia. Tarina on tietysti totta ja näiden ihmisten kanssa Peking kyllä pärjää.
Kiina ei ole kuitenkaan ratkaissut, miten toimia elämäänsä tyytymättömien, vihaisten ihmisten kanssa.
Lännessä he äänestävät. Laittavat netin päälle ja huutavat.
Kiinassa he vaikenevat tai katoavat.
Tällaisen julmuuden vastustaminen on amerikkalaisen idealismin kovaa ydintä. Se on myös jotain, minkä itse muistaa lapsuudesta.
Kylmän sodan lopulla Yhdysvallat oli voittaja. Sen näki 1980-luvun tv-sarjoista, tietokonepeleistä ja elokuvista, siitä kuinka Rocky Balboa löi Ivan Dragon kanveesiin valkokankaalla.
Strategian sijaan Yhdysvalloilla oli asenne.
– Miten olisi… Me voitamme, he häviävät? aurinkoinen Ronald Reagan lohkaisi, kun häneltä kysyttiin, miten toimia Neuvostoliiton kanssa.
Nyt on toisin.
Kylmän sodan alkuvuosina diplomaatti George Kennan vertasi Neuvostoliittoa kauan sitten sammuneeseen tähteen.
Tähti oli luhistunut oman painonsa alle, mutta sen valo loisti edelleen kirkkaasti avaruudessa. Jonain päivänä valo tulisi kuitenkin äkisti katoamaan.
Vuonna 2020 on vaikea sanoa, kummasta valtiosta tämä metafora nyt kertoo.
Kerran kuussa Natalia Kukulas pyytää miestään piilottamaan keittiöveitset.
– Jollain tasolla tiedän, etten tekisi ikinä mitään pahaa itselleni. Olo on kuitenkin niin paha siinä hetkessä, etten haluaisi elää. Ajattelen, että jos nyt lopettaisin kaiken, se olo ei tulisi enää koskaan takaisin, Kukulas kertoo.
Se olo tulee kerran kuussa, kuukautisten alla. Kukulas kärsii PMDD:stä, joka on kuukautisia edeltävän PMS-oireilun pahempi versio.
PMDD:ssä korostuvat henkiset oireet. Ärtyneisyys, masentuneisuus, ahdistus ja aggressiivisuus saavat kuukautiskierron jälkipuolella sellaiset mittasuhteet, että naisen koko elämä kärsii.
Natalia Kukulaksella oireilu noudattaa yleensä samaa kaavaa: Ovulaation aikaan alkaa neljän päivän mania, johon liittyy ärtyneisyyttä ja pakkoajatuksia. Silloin hän esimerkiksi siivoaa raivokkaasti. Sen jälkeen on pari kolme päivää lievää masennusta. Sitten räjähtää ja alkaa seitsemän päivän jakso, jota Kukulas kutsuu nimellä hell week, helvettiviikko.
– Se on rankka depressiovaihe, jolloin hädin tuskin pääsen sängystä ylös. Kaikki värit haalistuvat, ja tuntuu kuin näkökentän edessä olisi sumua. En saa pysäytettyä jatkuvana juoksevia negatiivisia ajatuksia. Itken, enkä löydä iloa mistään.
Noina päivinä hän on myös äärimmäisen ärtynyt: miehen sormenjälki jääkaapin ovessa saa aikaan raivokohtauksen.
Kun kuukautiset alkavat, olo helpottuu siitä parin päivän päästä.
– Silmät kirkastuvat ja värit palaavat. Rakastan taas elämääni, Kukulas kuvailee.
PMDD:stä kärsii jopa 8 prosenttia naisista
PMDD tulee sanoista premenstrual dysphoric disorder, ja suomeksi sitä kutsutaan kuukautisia edeltäväksi dysforiseksi häiriöksi. PMDD:tä esiintyy 5–8 prosentilla naisista.
Emeritusprofessori, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Jorma Paavonen vahvistaa, että PMDD:ssä saattaa tulla jopa itsetuhoisia ajatuksia.
– Oireet voivat heikentää elämänlaatua merkittävästi ja vaikuttaa haitallisesti ihmissuhteisiin. Sairauteen liittyy paljon ahdistusta, itkua ja kyyneliä, sanoo emeritusprofessori Paavonen.
Myös dosentti, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hanna Savolainen-Peltonen HUS Naistenklinikalta luonnehtii vaikeimpia oireita samantapaisesti.
– Hankalimmin oireilevat potilaat kuvaavat asiaa niin, että heillä on voimakasta väsymystä ja heidän toimintakykynsä laskee merkittävästi. Tämä voi johtaa jopa poissaoloihin työstä. On myös itsetuhoista ajattelua, hallitsematonta ahdistusta ja raivokohtauksia, jotka herkästi vaikuttavat myös perhe-elämään tai parisuhteeseen, Savolainen-Peltonen kertoo.
Oireiden jaksottaisuus on tärkeä merkki
Natalia Kukulas kertoo oireilleensa teini-iästä lähtien. PMDD:n jäljille hän pääsi vasta puolitoista vuotta sitten, kun oli lopettanut esikoisensa imettämisen ja oireilu paheni.
– Ensin ajattelin, että kyseessä on synnytyksen jälkeinen masennus. Kiertoa tarkkaillessani huomasin kuitenkin, että paha olo liittyy jotenkin menkkoihin, 30-vuotias Kukulas kertoo.
Juuri syklisyys eli oireiden jaksottaisuus on tärkeä merkki siitä, että kyseessä on PMDD eikä jokin muu oireilu. Syklisyyden kartoittamisessa auttaa oirepäiväkirja, joka paljastaa diagnoosin jo kahdessa kuukaudessa.
PMDD:ssä oireet ilmestyvät ovulaation aikaan eli kuukautiskierron puolivälissä ja loppuvat kuin seinään, kun kuukautiset alkavat.
– Kun pahat päivät ovat ohi, tajuan säikähtää itsetuhoisia ajatuksiani. Pelottaa, että oikeasti teen joskus jotain, mitä ei voi korjata, Kukulas sanooKatriina Laine / Yle
Kun Kukulas ymmärsi, mistä on kysymys, hän alkoi etsiä netistä tietoa. Siellä hän törmäsi ensin ulkomaisiin Facebook-ryhmiin ja sitten suomalaiseen PMDD Suomi -ryhmään, josta hän on saanut vertaistukea.
Kukulas kärsii myös vahvoista fyysisistä oireista pahimpien päivien aikana: hänellä on migreeni, vatsakipuja, tärinää ja nivelkipuja. Hän pystyy yleensä menemään töihinsä kokiksi, mutta toisinaan migreeni jättää hänet sängyn pohjalle.
Töissä Kukulas vetäytyy PMDD:n aikaan eikä juuri puhu. Välillä hän itkee. Kukulaksen mukaan on onni, että osa työkavereista on tietoinen hänen sairaudestaan.
Parisuhde kovalla koetuksella
Parisuhteet ovat PMDD:ssä lujilla. Dosentti, naistentautien erikoislääkäri Ritva Hurskainen Mehiläisestä kertoo, että moni haluaisi eristäytyä kokonaan pahimpina päivinä.
– Nämä potilaat ovat sitä mieltä, että heidän olisi parempi olla pois elämästä loppukierron ajan. Yksikin potilas sanoi, että hänen on pakko saada apua, koska meinaa aina loppukierrosta tappaa miehensä. Hänen täytyi lähteä pois kotoa, ettei olisi hyökännyt miehensä päälle, Hurskainen kertoo.
Natalia Kukulas ei käytä fyysistä väkivaltaa puolisoaan Tom Mollia kohtaan, mutta pahoina päivinä raivoaa tälle. Mollia avovaimon käytös hämmensi aluksi.
– Nyt kun olen ymmärtänyt, mistä on kyse, käytöstä on helpompi kestää. Yritän olla provosoitumatta ja ottamatta asioita henkilökohtaisesti. Pidän myös päiväkirjaa Natalian oireista, jotta tiedän, missä mennään, Moll kertoo.
Kun tilanne oikein kärjistyy, Natalia poistuu kotoa ja menee metsään kävelemään tai kuntosalille huhkimaan.
– Kun kotona on alle kaksivuotias lapsi, et halua hänen tietenkään näkevän, että huudat rakkaalle ihmiselle, Natalia Kukulas perustelee poistumistaan.
Pahimpina päivinä hän kertoo haluavansa aina erota. Hänellä ei ikään kuin enää ole tunteita puolisoaan kohtaan. Kaikki muuttuu taas kuukautisten alettua, ja pariskunnalla menee hienosti.
Hoito täytyy räätälöidä
PMDD ei ole helppo hoidettava. Hanna Savolainen-Peltosen mukaan se vaatii paljon räätälöimistä ja kärsivällisyyttä.
– Tärkeää on perusteellisesti miettiä, mitä on kokeiltu ja miten se on toiminut. Sama hoito ei kaikille sovi, vaan se on hyvin yksilöllistä.
Monet hyötyvät mielialalääkkeinä tunnetuista SSRI- ja SNRI-lääkkeistä. PMDD:ssä niitä otetaan syklisesti kierron jälkipuoliskolla. Toisia auttavat hormonivalmisteet.
Ääritapauksissa voidaan tarvita kuukautiskierron voimakkaasti lamaavaa hoitoa tai jopa kohdun ja munasarjojen poistoa. Silloin osalla naisista saattaa iskeä äkkinäiset vaihdevuosioireet, mikä sekään ei ole helppo tilanne ja vaatii korvaushoitoa.
Vaikka kuukautisia edeltävää oireilua on tutkittu vuosikymmeniä, sen syntysyystä ei ole vieläkään varmuutta. Pääasiallisena PMDD:n aiheuttajana pidetään keltarauhashormonin aineenvaihduntatuotetta allopregnanolonia ja sen vaikutuksia keskushermostoon.
– Tähän kehitetään täsmälääkettä, mutta se ei ole vielä markkinoilla, Jorma Paavonen kertoo.
Hirveä olo hormoneista
Natalia Kukulaksen hoitopolku alkoi siitä, kun hän hakeutui psykiatriseen päivystykseen itsetuhoisten ajatusten vuoksi. Siellä PMDD:tä ei tunnettu, mutta Kukulas näytti netistä printtaamiaan papereita. Hän sai lähetteen psykiatrille ja myöhemmin psykologille.
Sen jälkeen hän on käynyt monella eri gynekologilla hoitoa etsimässä.
– Olen saanut hoidoksi yhdistelmäpillereitä ja minipillereitä. Minulle tulee niistä hirveä olo. Hormonikierukkaa on tarjottu monesti, mutta en enää uskalla kokeilla mitään hormoneja. Estrogeenigeelillä tosin ei ollut mitään vaikutusta minuun.
Hän on kokeillut myös SSRI-lääkettä, mutta se ei sopinut sivuvaikutuksiensa vuoksi.
Kun Kukulas oli juossut gynekologilta toiselle, hän päätyi taas psykiatrin luokse.
– Minun kokemukseni mukaan gynekologit eivät osaa hoitaa PMDD:tä. Psykiatrit ymmärtävät asian paljon paremmin, Kukalas sanoo.
Tämän haastattelun tekoaikaan hänellä on toista viikkoa käytössään psykiatrin määräämä SNRI-lääke, jonka suhteen hän on varovaisen toiveikas.
Professori Jorma Paavonen pitää PMDD:tä piilossa olevana kliinisenä ongelmana, johon potilaan on vaikea lähteä hakemaan apua.
Varsinkaan perusterveydenhuollossa oireyhtymää ei tunneta kovin hyvin. Moni PMDD:stä kärsivä voi saada väärän psykiatrisen diagnoosin, kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön.
PMDD-tieto leviämään
Myös 28-vuotias Veera Nikkilä kärsii PMDD:stä. Hän on löytänyt itselleen gynekologin, joka tuntee häiriön. Tämä määräsi Nikkilälle yhdistelmäpillerit, jotka ovat auttaneet paljon.
– Otan niitä putkeen ilman taukoja. Minulla tulee edelleen PMDD-tuntemuksia parin päivän ajan kuussa, koska kierto on selvästi olemassa siellä taustalla. Tilanne on kuitenkin valtavasti parempi kuin pari vuotta sitten, jolloin PMDD:ni oireili jopa 10–14 päivää kuukaudessa, Nikkilä kertoo.
Pahin oire Nikkilällä oli itku, jota hän ei vain saanut taukoamaan.
– Kärsin myös unettomuudesta ja näön heikkenemisestä. Lisäksi olin todella väsynyt ja vainoharhainen – tuntui, että kaikki ovat minua vastaan.
– Haluan, että nainen voisi sanoa vaikka töissä, että minulla on PMDD, ja muut tajuaisivat, mikä se on. Kuukautisiin liittyy edelleen stigma, Nikkilä pohtii.Rinna Härkönen / Yle
Muiden PMDD-potilaiden tapaan Nikkilä on elämänsä varrella kokeillut monenlaisia lääkkeitä ja luontaistuotteita. Vaivan hoitoa on hankaloittanut se, että Nikkilä kärsii muistakin sairauksista, kuten kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
Nyt hänellä on pillereiden rinnalla gamma-aminovoihappo GABA sekä iso arsenaali vitamiineja ja lisäravinteita.
Vaikka Nikkilä kertoo oman elämänlaatunsa parantuneen huomattavasti, hän kantaa huolta muista PMDD:tä sairastavista ja pitää tärkeänä, että tietoisuus PMDD:stä leviäisi.
Perussuomalaiset ovat johtaneet keväästä lähtien kannatuskyselyjä, mutta puolueen puheenjohtajalla Jussi Halla-aholla on ongelma.
Halla-aho ja puolueen nuorisojärjestö ovat ajautuneet törmäyskurssille, joka kärjistyy tänään lauantaina. Perussuomalaiset Nuoret päättävät ylimääräisessä kokouksessaan Tampereella, taipuvatko he Halla-ahon tahtoon vai kääntävät hänelle selkänsä.
Se ei sovi Halla-aholle, jonka mukaan perussuomalaisten tavoitteisiin ei kuulu ihmisten geeniperimän tarkkailu tai suomalaisuuden määrittely ja rajaaminen. Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä ihmetellään, että jotkut puolueen kansanedustajistakaan eivät ehkä täyttäisi jyrkimpien PS-nuorten vaatimuksia suomalaisuudesta.
Halla-ahon johtama emopuolue vaatii nuorisojärjestöä muuttamaan sääntöjään tänään Tampereella niin, että puolue saisi nuorisojärjestöstä otteen ja voisi hankkiutua etnonationalististeista eroon.
PS-nuoret on ollut itsenäinen järjestö, mutta sääntömuutoksen jälkeen nuorisojärjestön jäsenyys edellyttäisi myös puolueen jäsenyyttä.
Joidenkin ennakkoarvioiden mukaan puolueen edellyttämä sääntömuutos saattaa kaatua, koska sen hyväksyminen vaatisi kaksi kolmasosaa äänistä. Lopputulosta on kuitenkin vaikea ennakoida, koska lauantain kokouksessa saa äänestää kuka tahansa paikalle saapunut nuorisojärjestön jäsen. PS-nuorten mukaan järjestöllä on jäseniä kaikkiaan runsaat 2 000.
Jos PS-nuoret eivät taivu sääntöjen muuttamiseen, perussuomalaiset uhkaavat katkaista suhteensa nuorisojärjestöön ja lopettaa sen rahoittamisen. Edessä olisi Ruotsin tie, sillä naapurimaassa ruotsidemokraatit erottivat nuorisojärjestönsä puolueesta äärioikeistoyhteyksien takia viitisen vuotta sitten.
Käytännössä perussuomalaiset perustaisivat mahdollisimman pian uuden nuorisojärjestön ja vaatisivat, että vanha järjestö ei saa enää käyttää puolueen tunnuksia. Raju liike voisi johtaa sekavaan tilaan ainakin puolueen nuorisosiivessä.
Ruotsissa erotetun nuorisojärjestön ympärille perustettiin ruotsidemokraatteja radikaalimpi Vaihtoehto Ruotsille -puolue, mutta äärioikeistoa tutkinut Tommi Kotonen sanoo, että puolue on vaipunut käytännössä täydelliseen merkityksettömyyteen.
Perussuomalaiset on yrittänyt panna nuorisojärjestöä kuriin jo pidempään, mutta se on osoittautunut hankalaksi. Muutamia etnonationalisteja on erotettu PS-nuorista määräajaksi, mutta Kotonen sanoo, että porukka jota on haluttu ajaa pois, on pikemmin noussut vain parempiin asemiin.
Nuorisosiipi nostettu tikun nokkaan, kansanedustajia ei
Halla-aho on tehnyt pesäeroa puolueensa nuorisosiipeen, mutta oma kysymyksensä on, miten suuri ero PS-nuorten etnonationalismin ja emopuolueen poliitikkojen maahanmuuttovastaisuuden välillä on.
Tutkija Tommi Kotonen huomauttaa, että perussuomalaisissa nyt nähtävän kaltainen jakolinja on ollut eurooppalaisessa äärioikeistoliikehdinnässä jo 1960-luvulta.
– Kun todettiin, että vanhakantainen rotuopeista puhuminen ei ole mielekästä eikä menestyksekästä, kannatusta yritettiin saada korostamalla kulttuurisia eroja, hän sanoo.
Kotonen huomauttaa, että Halla-aho on pitänyt monissa kommenteissaan oleellisena suitsia puolueelle haitallista imagoa tuottavaa "öyhötystä". Perusteluna on ollut, että se ei sovi puolueen linjaan ja on puolueen julkikuvan kannalta haitallista.
– Se on sitten eri asia, onko niin suurta asiallista eroa olemassa, Kotonen jatkaa.
Kotosen mukaan yhtenä erona on, että osa nuorisopoliitikoista haastaa avoimesti Halla-ahoa itseään. Möläytyksiin syyllistyneet kansanedustajat eivät sen sijaan ole vastustaneet samalla tavalla Halla-ahoa henkilönä.
– Jos tällaisia puheita suvaitaan tahoilta, jotka eivät haasta Halla-ahoa, muuttaako se mitään, jos muutama nuori potkitaan pois, Kotonen kysyy.
Halla-ahon omat puheet varjostavat edelleen
Kotonen muistuttaa, että Halla-aho on itsekin kirjoittanut aikanaan rotujen älykkyyseroista.
Halla-aho yrittää saada puolueensa näyttämään salonkikelpoiselta, jotta suosio kasvaisi ja möläytykset eivät estäisi perussuomalaisten pyrkimystä päästä hallitusvaltaan. Viimeksi tällä viikolla toinen oppositiojohtaja Petteri Orpo (kok.) ilmoitti, että perussuomalaisia on fasismi- ja sisällissotapuheiden takia vaikea pitää uskottavana puolueena.
Etenkin PS-nuorten Jalonen on ärsyttänyt Halla-ahoa ulostuloillaan jo pidempään. Jalosen julistauduttua fasistiksi Halla-aho alleviivasi tällä viikolla kaikin voimin, että perussuomalaisissa ei ole sijaa fasistisille ja rasistisille linjauksille.
Halla-aholla riittää suomalaisten vakuuttelemisessa töitä, sillä fasismia tutkinut emeritusprofessori Tarmo Kunnason todennut, että Halla-ahon itsensä edustama kovien arvojen perussuomalaisuus on aateperimältään fasistinen.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä erotti vuonna 2011 Jussi Halla-ahon itsensä kahdeksi viikoksi, kun hän oli kirjoittanut Facebookissa, että Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta panemaan lakkoilijat ja mellakoitsijat kuriin.
Halla-ahon edeltäjä, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini "harjasi"vääriä mielipiteitä esittäneitä pois puolueesta.
– Perussuomalaisissa on sellaista porukkaa, joiden mielestä Halla-aho ei osoittaudu sen kummemmaksi kuin Soini, jos väkeä potkitaan pois, Kotonen sanoo.
Halla-ahoa harva suomalainen olisi luonnehtinut aiemmin maltilliseksi. Voiko Halla-aho siis kiittää Jalosta ja muita itseään jyrkempiä puhujia, joiden rinnalla hän voi näyttää jopa maltilliselta?
Perussuomalaiset nuoret on torjunut sääntömuutoksen, joka olisi antanut emopuolueelle nykyistä tiukemman otteen nuorisojärjestöstään.
Sääntömuutoksen hyväksymistä Tampereella järjestetyssä ylimääräisessä kokouksessa kannatti 56 ja 45 vastusti, kun hyväksyminen olisi edellyttänyt kahden kolmasosan enemmistöä. Kokouksessa äänioikeutettuja olivat kaikki paikalle saapuneet yhdistyksen jäsenet.
Sääntömuutoksen tarkoituksena oli rajata nuorisojärjestön äänivaltainen jäsenyys vain emopuolueen jäsenille. PS-nuorten jäsenten ulostulot ovat kiristäneet hermoja perussuomalaisten johdossa.
Perussuomalaiset on uhannut katkaista yhteistyön nuorisojärjestön kanssa, mikäli vaatimukseen sääntömuutoksesta ei suostuta.
Kokouksessa oli paikalla myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, jonka kokouksen alussa pitämä puhe ei riittänyt kääntämään sääntömuutosta vastustavien mieltä.
Halla-ahon mukaan puoluehallitus päättää jatkotoimista maaliskuun alussa.
– Meillä on kaikki mahdollisuudet pöydällä, katsotaan mitä tapahtuu. Sanotaan, että tämä olisi ollut pienimmän riesan tie, jos sääntömuutos olisi hyväksytty, Halla-aho sanoi kokouksesta poistuessaan.
Myös PS-nuorten puheenjohtaja Asseri Kinnunen olisi toivonut, että sääntöuudistus olisi mennyt läpi.
– Harmillista nuorisojärjestön ja puolueen kannalta, että näin kävi. Nyt katsotaan hallituksen kanssa, mitä tehdään, Kinnunen sanoi.
Suunnitelmissa uusi nuorisojärjestö
Perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroosin mukaan suunnitelmissa on perustaa puolueelle uusi nuorisojärjestö.
– Kyllä se on tärkeää, että puolueella on omaakin nuorisotoimintaa, joten kyllä puolueelle tullaan perustamaan uusi nuorisojärjestö, Grönroos kertoi STT:lle.
Hän myönsi äänestystuloksen tulleen hänelle yllätyksenä.
– Kyllä tuo hieman ehkä yllättää. Luulisi, että kokousväki olisi ymmärtänyt tilanteen paremmin, Grönroos sanoi.
Hän arveli, että jotkut ovat voineet äänestää muutosta vastaan sen takia, että halusivat aloittaa nuorisotoiminnan uudelleen puhtaalta pöydältä.
Varapuheenjohtajan fasismipuheet aiheuttivat kiistan
Viimeisin kiista syntyi viikko sitten, kun PS-nuorten varapuheenjohtajana toiminut Toni Jalonenjulistautui fasistiksi. Perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho piti tätä avoimena provokaationa puoluejohtoa vastaan.
Perussuomalaisten johto on yrittänyt hillitä nuorisojärjestöä jo parin vuoden ajan, mutta tulokset ovat olleet huonoja. Sääntömuutos nähtiin puolueessa keinona, jolla PS-nuoret saataisiin viimein kuriin.
PS-nuorissa sääntömuutosta vastustaneita ärsytti erityisesti se, että sääntömuutoksen seurauksena alaikäiset jäsenet menettäisivät äänioikeutensa, sillä puolueen jäseneksi voivat liittyä vain 18-vuotiaat.
Lisäksi sääntömuutoksen vastustajia hiertää puoluejohdon tiukkeneva kontrolli nuorisojärjestöön.
– Äänestän sääntömuutosta vastaan. Mielestäni sitä ei pitäisi toteuttaa ollenkaan. Se on tehty huonosti ja se tulee sanelemaan puolueelle sellaista valtaa nuorisojärjestöön, jota sillä ei pitäisi olla, sanoi etnonationalistiksi itseään kutsuva, Lapin piirijärjestön varajäsen Matti Haapala kokoukseen mennessään.
Perussuomalaisten vaikeudet muistuttavat ruotsidemokraattien sisäisistä kahnauksista
Nuorisojärjestössä vallitsevasta kapinamielialasta kertoi kokoukseen osallistuvien aktiivien askartelema hautakivi, joka sen paikalle tuoneiden mukaan kertoi nuorisojärjestön kohtalosta kokouksen jälkeen, lopputuloksesta riippumatta.
Puoluejohdon syyniin joutuneet aktiivit pitävät myös epäreiluna sitä, että PS-nuorten sanomisiin suhtaudutaan tiukasti, samalla kun emopuolueen eduskuntaryhmästä tulevia vieraslajipuheita katsotaan läpi sormien.
Perussuomalaisten vaikeudet nuorisojärjestönsä kanssa muistuttavat tilannetta Ruotsissa viitisen vuotta sitten. Ruotsidemokraatit päätyivät lopettamaan kaiken yhteistyön nuorisojärjestönsä kanssa äärioikeistoyhteyksien takia.
Uusi koronavirus COVID-19 on tutkijoille yhä monella tapaa arvoitus. Se on kuitenkin geneettisesti niin lähellä toista, paremmin tunnettua koronavirusta SARSia, että voidaan aika tarkkaan sanoa, mitä ihmisen elimistössä tapahtuu viruksen seurauksena.
Potilaiden enemmistöllä virus iskee keuhkoihin. Koronavirukset aiheuttavat juuri hengitystiesairauksia.
Oireet muistuttavat aluksi kausi-infuenssaa, potilaalla on kuumetta ja yskää, mutta tauti saattaa kehittyä keuhkokuumeeksi.
Taudin alkuvaiheessa virus tunkeutuu keuhkojen soluihin ja alkaa tuhota niitä. Sen seurauksena keuhkoihin voi muodostua nestettä, mikä johtaa hengitysvaikeuksiin. Näin kävi SARSin kohdalla ja myös COVID-19-viruksen saaneilla on todettu hengitysvaikeuksia.
Taudin toisessa vaiheessa ihmisen immuunijärjestelmä käynnistyy ja aloittaa vastaiskun. Jos hyvin käy, virus nujerretaan ja ihminen paranee.
Immuunijärjestelmä saattaa kuitenkin käydä myös terveiden solujen kimppuun. Seurauksena voi olla keuhkokuumeen paheneminen ja nesteenkertymän kiihtyminen.
Jos tauti etenee kolmanteen vaiheeseen, keuhkoihin voi syntyä vaurioita. SARS iski joidenkin potilaiden keuhkoihin sellaisella voimalla että niihin tuli reikiä, ja potilaita jouduttiin hoitamaan hengityslaitteissa.
Toiseen sukulaistautiinsa, kausi-influenssaan, verrattuna koronavirus saattaa levitä ihmisen koko elimistöön.
Ylikierroksilla käyvä immuunijärjestelmä saattaa vaikuttaa erityisesti sisäelimiin, jolloin maksa, munuaiset tai perna eivät toimi normaalisti. Myös veriarvot heikkenevät.
Myös itse virus saattaa levitä sisäelimiin. Jos se pääsee verenkiertoon, etenkin verta käsittelevät maksa ja munuaiset ovat vaarassa.
Kiinan viranomaiset julkistivat maanantaina tietoja kaikkiaan yli 72 000 koronaviruspotilaasta. Raportin mukaan koronavirukseen oli kuollut 2,3 prosenttia sairastuneista.
Onko uusi koronavirus normaalia kausi-influenssaa tappavampi? Maailmanlaajuisesti kausi-influenssan kuolleisuuslukua ei pystytä laskemaan, mutta sen arvioidaan jäävän alle prosenttiin.
SARSiin verrattuna COVID-19-viruksen kuolleisuusluku on puolestaan selvästi alhaisempi.
Asiantuntijat ovat tosin huomauttaneet, että uuden koronaviruksen lopullista kuolleisuuslukua ei vielä tiedetä. Se voi paljastua nyt arvioitua alhaisemmaksi, kun mukaan lasketaan oireettomat ja vähäoireiset potilaat, jotka eivät ole tähän mennessä tulleet viranomaisten tietoon. Maakohtaiseen kuolleisuuteen vaikuttaa myös potilaan saaman hoidon laatu, joka vaihtelee alueittain.
Kiinalaisraportin mukaan vakavia sairastumisia ja kuolemia oli kaikissa ikäryhmissä paitsi alle 9-vuotiaissa lapsissa.
Ikä näyttäisi kuitenkin olevan riskitekijä: alle 50 vuotiailla virus johti kuolemaan 0,5 prosentissa tapauksista, kun luku yli 80-vuotiailla oli 15 prosenttia.
Vastaavasti pienillä lapsilla tautia ei juurikaan ole tavattu. Tutkijat eivät ole varmoja siitä, eikö tauti tartu lapsiin vai ovatko oireet niin lieviä, että tautia ei huomata.
Entä tarttuuko koronavirus odottavalta äidiltä sikiöön tai vastasyntyneeseen lapseen? Kysymys heräsi, kun wuhanilaisesta sairaalasta raportoitiin kahdesta viruksen saaneesta vauvasta.
SARS- ja MERS-epidemioiden aikaan taudin ei todettu siirtyneen äidiltä vauvalle, vaikka sairastuneiden joukossa oli useita raskaana olleita. Tuore Lancet-lehdessä julkaistu tutkimus antaa viitteitä, ettei uusikaan virus siirtyisi äidistä vauvaan.
Iän ohella muut sairaudet lisäävät koronaviruksen vaarallisuutta. Perusterveillä virus on johtanut kuolemaan 0,9 prosentilla tapauksista. Korkea verenpaine, tupakoinnin aiheuttamat keuhkovauriot, diabetes ja sydänsairaudet nostavat riskiä merkittävästi.
Koronaviruksen kaksi ensimmäistä uhria olivat perusterveitä miehiä, mutta he tupakoivat. Molemmilla todettiin vakava keuhkokuume ja vaikka heidät laitettiin hengityskoneeseen, keuhkot eivät kestäneet ja he menehtyivät.
Lopuksi on hyvä muistaa, että ylivoimainen enemmistö, yli 80 prosenttia, sairastuneista saa vain lieviä oireita.
Päivitetty 28.2. klo 17.20: Lisätty maininta siitä, että koronaviruksen kuolleisuusprosentti saattaa paljastua nyt arvioitua pienemmäksi, kun myös vähäoireiset sairastuneet saadaan laskelmaan mukaan.
Viime kuukausina noitarummun lailla päristelty sanoma maaseudun tyhjenemisestä ja suomalaisten pakkautumisesta kolmeen suureen kaupunkiin ei ole ainoa mahdollinen tulevaisuuden näkymä. Sitran 2020-luvun kehitysnäkymiä pohtivassa raportissa kaupungistuminen on väestöennusteiden perusteella selkeä kehityssuunta, mutta sille on nähtävissä myös vastavoima: maaseutu.
Vielä kymmenen vuotta sitten maaseutu nähtiin tulevaisuuden tutkimuksessa heikkona signaalina. Näköpiirissä oli vain pieniä, vaikeasti havaittavia ensioireita siitä, että maaseutu saattaisi tulevaisuudessa nostaa päätään.
Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufvan mukaan signaali ei ole enää ihan heikko.
– Väestöennusteissa muutos ei näy, mutta se ei silti ole mitenkään mahdoton.
Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva uskoo, että väestökeskittymiä voi olla tulevaisuudessa myös maalla.Matias Väänänen / Yle
Dufvan mukaan tutkimuksessa on havaittu useita tekijöitä, jotka lupaavat maaseudulle elämää ja työpaikkoja myös tulevaisuudessa. Näitä ne ovat.
1. Lähes miljoona suomalaista suunnittelee maalle muuttoa
41 prosenttia suomalaisista suunnittelee muuttavansa maalle tai ainakin haluaisi muuttaa, jos voisi. Maaseudun Tulevaisuus teetti Kantar TNS:llä viime vuonna selvityksen, jossa kysyttiin suomalaisilta haaveilevatko he maalle muutosta.
Kyselytutkimuksen mukaan 844 000 suomalaista pohtii vakavissaan maalle muuttoa. Lisäksi suuri joukko haluaisi muuttaa maalle, mutta ei pysty.
Maaseudun Tulevaisuuden Kantar TNS:llä teetetty kysely toteutettiin vuoden 2019 lopussa.Lasse Isokangas / Yle
2. Koti voi olla sekä kaupungissa että maalla, mutta se ei näy tilastoissa
Sitran megatrendiraportti esittää, että kaupungin ja maaseudun välinen vastakkainasettelu on keinotekoinen. Se herättää mielikuvia täyteen ahdetuista megakaupungeista ja autioituvista kylistä. Molemmat mielikuvat johtavat harhaan.
Todellisuudessa asuminen ja eläminen monessa paikassa on yleistynyt jo pitkään. Yhä useampi viettää puolet vuodesta kaupungissa ja puolet maalla.
Maaseutua tutkivan Helsingin yliopiston Ruralia- instituutin tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen kritisoi yksisilmäistä väestöennusteiden tuijottamista. Väestöennusteet pohjautuvat virallisiin kotipaikkoihin, eivätkä huomioi esimerkiksi vapaa-ajan asutuksen pienemmille paikkakunnille tuomia työllisyys- ja talousvaikutuksia.
– Niistä syntyy mielikuva, että ihmiset elävät vain kotipaikoillaan. Mutta kun katsoo vaikkapa Savonlinnaa kesällä tai talvella, sitä on vaikea tunnistaa samaksi kaupungiksi.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusartikkeli monipaikkaisuudesta toteaa, että tilastoinnin ongelmat vaikuttavat myös päätöksentekoon. Kun osa väestöstä jää virallisissa tilastoissa näkymättömäksi, heidän vaikutustaan ei huomioida päätöksenteossa tai suunnittelussa.
3. Kun maatalous muuttuu, työvoiman tarve maatiloilla lisääntyy
Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ongelmat vaativat toimia kaikkialla yhteiskunnassa. Myös maatalous muuttuu tämän seurauksena monin tavoin. Näin on esittänyt muun muassa BIOS-tutkimusyksikkö, joka tutkii ympäristö- ja resurssitekijöiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan.
Tulevaisuuden visiossa lannasta ja lietteestä tehdään maaseudulla biokaasua. Taina Sohlman / AOP
Ympäristö- ja luonnonvaraongelmien takia Suomi ei tulevaisuudessa voi nojata enää niin paljon tuontiruokaan, -rehuihin ja -lannoitteisiin kuin nyt. Omavaraisuusastetta on nostettava. Se lisää työtä maaseudulla.
Samalla BIOS ennakoi, että maataloudessa on siirryttävä nykyisestä harvojen lajien viljelystä useiden eri lajien viljelyyn. Syynä ovat nykyistä vaikeammat ympäristön muutokset, joihin viljelyn pitää pystyä sopeutumaan. Nykyistä laajempi lajikirjo pelloilla tarkoittaa, että työvaiheita on enemmän kuin nyt ja myös kasvukausia on vuoden aikana useampia.
BIOSin tutkijat näkevät, että tyhjenemisen sijaan maaseudulle voi syntyä paljon ihmistyötä vaativaa tuotantoa.
– Tämä vaatii valtiolta aktiivista siirtymäpolitiikkaa, sillä taloudellisesti heikolla olevien alkutuottajien on vaikea sopeutua muutoksiin omin voimin, ympäristötutkija Ville Lähde sanoo.
BIOS-tutkimusyksikön mukaan maaseudun muutos on osa laajempaa "ekologista jälleenrakennusta", johon yhteiskunnan on ryhdyttävä ilmastonmuutoksen takia.
4. Kotimaan matkailun suosio kasvaa
Ilmastonmuutoksen seurauksena kotimaan matkailusta ennustetaan tulevan aiempaa suositumpaa. Se tarkoittaa lisääntyvää tarvetta työntekijöille matkailuyrityksissä. Monet niistä sijaitsevat maalla.
Suosion kasvu näkyy jo nyt matkailuyrityksissä. Myös tammikuussa järjestetyillä Matkamessuilla kävijöistä 16 prosenttia useampi kuin ennen kertoi tulleensa tutustumaan kotimaan matkailutarjontaan.
Esimerkiksi Lomakeskus Järvisydän Rantasalmella on tehnyt suuria investointeja viime vuosina.Jarmo Nuotio / Yle
Matkailu-ja ravintolapalvelut Maran toimitusjohtaja Timo Lapin mukaan matkailulla on hyvät mahdollisuudet tarjota yhä useammalle hiipuvalle kunnalle elämisen edellytyksiä.
– Kotimaan matkailun kasvupotentiaalin lisäksi Suomen puhdas ilma ja kansallispuistot tuovat varmasti tänne yhä enemmän myös ulkomaalaisia turisteja.
5. Etätyöstä on tullut tavallista
43 prosenttia suomalaisista palkansaajista tekee työtä, joka ei ole aikaan eikä paikkaan sidottua.Tämä oli tilanne vuonna 2018, kun Tilastokeskus teki tutkimuksen suomalaisten työoloista.
Etätyöstä on puhuttu jo 80-luvulta lähtien ja pitkään näytti, ettei se ota tulta alleen. Viime vuosina etätyö on kuitenkin ottanut aimo harppauksen: nyt etätyötä tekee 28 prosenttia kaikista palkansaajista. Niistäkin, jotka eivät vielä tee etätyötä, puolet haluaisi tehdä.
Etätyön tekemisen ennakoidaankin yleistyvän entisestään. Enää ei edellytetä, että kaikkien työntekijöiden pitää asua isoilla paikkakunnilla tai pääkaupunkiseudulla.
6. Mielikuva maaseudusta on rikastumassa
Aikojen saatossa mielikuvat maaseudusta ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Jos vielä 90-luvulla maaseutu nähtiin monin paikoin takapajuisena ja ahdasmielisenä paikkana, josta piti päästä pois, nykyään se heilimöi suomalaisten mielissä kiireettömänä luonnon sylinä.
Anniina ja Juha Jalkanen elävät maaseudulla Mäntyharjussa ja vloggaavat elämästään luonnon helmassa.Esa Huuhko / Yle
Nostalginen ja romanttinen maalaisidylli on niin monen mieleen, että se kannattelee isoa liiketoimintaa. Eilen kerroimme jutussamme pariskunnasta, joka elättää itsensä kuvaamalla sosiaaliseen mediaan elämäänsä vanhalla maatilalla.
Tutkijat ennustavat käsityksen maaseudun ja kaupungin välillä liudentuvan ja mielikuvien maaseudusta muuttuvan aiempaa monipuolisemmiksi.
Kukkulan laella seisovan keltaisen talon pihassa pikkuinen tyttö leikkii lampaiden kanssa. Suuren suuri koira ja vuohet kirmaavat ympäri pihaa. Vanhemmat nousevat rinnettä ylös kaivolta, vedenhakureissulta.
Vielä pari vuotta sitten Anniina, Juha ja Julia Jalkanen olivat paljasjalkaisia pääkaupunkiseudun asukkaita. Juha Jalkanen työskenteli uimahallissa laitoshuoltajana. Anniina Jalkanen oli ryhtynyt tekemään Jalkasten elämästä kertovaa videoblogia. Vapaa-aika kului ostoskeskuksissa kahvitellen ja leffoja katsellen.
Nyt lähimpään kauppaan on kahdeksan kilometriä ja ostoskeskukseen ajaa tunnin.
Mutta eivät Jalkaset enää kaipaakaan shoppailua. Aika kuluu maalla kuin itsestään eläimiä hoitaessa, taloa lämmittäessä ja vettä kantaessa.
– Emme aina edes tiedä onko maanantai vai lauantai, Anniina Jalkanen sanoo.
Jalkaset elättävät itsensä kertomalla sosiaalisessa mediassa kiireettömästä elämästään maalla.
Mutta onko romanttinen maalaisidylli totta?
Jalkaset laittavat aamulla kameran päälle ja kuvaavat vlogiinsa arkisia askareitaan maalla.Esa Huuhko / Yle
Vanhassa rintamamiestalossa ei ole juoksevaa vettä. Vesiputket on tarkoitus vetää ennen kuin perhe saa vauvan toukokuussa. Vaatimaton elämä on osittain Jalkasten valinta, osittain pakon sanelemaa. Talon remontointi ja mukavuudet maksaisivat liikaa tämän hetken tulotasoon nähden.
Toisaalta puulämmitys, peseytyminen pihalla vadin ja kuupan kanssa ja talon seinästä hilseilevä maali ovat osa maalaisromanttista idylliä, josta Jalkasten Youtube-kanava ja Instagram-tili kertovat.
Anniina Jalkasen videoblogi oli syy siihen, miksi perhe muutti keskelle mäntyharjulaista maaseutua. Haaveissa oli työskentely yhdessä. Koko ajan suosiotaan kasvattava videoblogi tarjosi siihen mahdollisuuden. Se kaipasi kuitenkin uutta sisältöä, tempausta.
Jalkaset pohtivat muuttoa ulkomaille. Sattumien seurauksena he törmäsivät vanhaan maatilaan Mäntyharjussa. Ajatus askeettisesta elämästä alkoi houkuttaa, sillä se tarjoaisi valtavasti sisältöä videoblogiin. Sisältöä, jolle olisi kysyntää.
Jalkasten tulotaso on pysynyt ennallaan, vaikka työt ovat vaihtuneet lähihoitajan ja laitoshuoltajan töistä vloggaamiseen.Esa Huuhko / Yle
Maaseutuidylli on kannattava bisnes
Jalkasten elämää maalla seuraa yli 30 000 katsojaa. Mäntyharjun kylällä Jalkaset pysäytetään tämän tästä ja kiitellään kunnan nostamisesta maailmankartalle. Kunnan isät ovat ehdotelleet virallisempaakin yhteistyötä, mutta liian pientä korvausta vastaan, Jalkaset sanovat.
Suomalaisten mielikuva maaseudusta on muuttunut vuosien saatossa vähä vähältä myönteisemmäksi. Vielä kahdeksankymmentäluvulla maaseutu oli monin paikoin ahdasmielinen ja takapajuinen paikka, josta piti päästä pois. Nyt lähes miljoona suomalaista suunnittelee maalle muuttoa. Maaseudun tulevaisuuden Kantar TNS:llä viime vuoden lopulla teettämän kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia suomalaisista haaveilee elämästä maaseudulla.
Mielikuvatutkimusten mukaan nykyään vain harva suomalainen pitää maaseutua yhteiskunnallisena rasitteena. Suurta kannatusta ei saa myöskään ajatus maaseudusta modernina, vaihtelua tarjoavana alueena. Sen sijaan ylivoimaisesti suurin osa niin kaupunkilaisista kuin maalaisistakin näkee maaseudun turmeltumattomana, luonnonläheisenä idyllinä ja aidon hyvinvoinnin lähteenä.
Jalkaset haluavat näyttää kuvissaan ja videoissaan maaseudun kauniita ja myönteisiä puolia. Anniina Jalkasen Instagram-tili
Peltomaisema ja kiireetön kesämökkielämä siintävät ihmisten mielissä siinä määrin, että mielikuva kannattelee kokonaista liiketoiminta-alaa. Niin Suomessa kuin Keski-Euroopassakin julkaistaan lehtiä ja tv-ohjelmia, jotka keskittyvät maalaismaisen sisustuksen esittelyyn, mökin remontointiin ja puuhasteluun maaseudulla. Siihen joukkoon mahtuu myös Jalkasten vlogi.
Maaseutuidylli myy, mutta kaikille lehtien, ohjelmien ja blogien piirtämä kuva ei ole mieleen. Tutkimusten mukaan maalaiset itse eivät tunnista elämäänsä romanttisista kuvauksista. Mökkiläiselämä ei vastaa elettyä arkea.
Naapurijärven rannalla eletään kiireistä elämää
Jalkasilta vielä 25 kilometriä syvemmällä Mäntyharjun korvessa Hahlien perhe sisustaa juuri valmistunutta omakotitaloaan. Lapset Emmi, Ella ja Topi Hahl esittelevät innoissaan uusia huoneitaan, joihin kukin on saanut valita oman värimaailmansa.
Hahlit ovat asuneet samalla seudulla, keskellä ei-mitään, kahdeksan vuotta. Alkujaan he muuttivat Sami Hahlin isovanhempien rakentamaan rintamamiestaloon, mutta se kävi viisihenkiselle perheelle pieneksi. Kun vajaan kilometrin päähän tilalta tuli myyntiin rantatontteja, Hahlit päättivät rakentaa uuden kodin järven rantaan.
Hahlin viisihenkinen perhe asuu 100 neliön talossa, jonka he ovat suunnitelleet itse.Esa Huuhko / Yle
Satu Hahl nostaa pullat uunista ja iloisesti hälisevä perhe siirtyy keittiöön. Hahlit uskovat olevansa tiivis viisikko sen ansiosta, että asuvat maalla ja touhuavat useimmiten keskenään.
Perhe ei ole missään vaiheessa edes ajatellut muuttavansa kaupunkiin. Satu Hahlia ajatuskin kauhistuttaa.
– Siellä elämä olisi varmaan vielä hektisempää kuin nyt.
Satu Hahl on fysioterapeutti ja ajaa työpäivinä pitkin Mäntyharjua mummojen ja pappojen luona. Sami Hahl on osastoupseeri Maavoimien esikunnassa Mikkelissä. Työmatkaa kertyy 75 kilometriä suuntaansa.
Lapset käyvät koulua kirkonkylällä, ja neljänä päivänä viikossa heillä on voimistelu-, sähly- tai jääkiekkotreenit. Harrastuspäivinä koko perhe lähtee kotoa ennen seitsemää aamulla ja palaa kotiin vasta seitsemän jälkeen illalla. Syömässä käydään kylällä asuvien isovanhempien luona tai pitsalla.
Hahleilla ei ole eläimiä, eikä tule. 3000 neliön suuruisen tontin valintaan vaikutti se, ettei pihalla kasvavaa varvikkoa tarvitse hoitaa mitenkään. Kasvimaankaan kuopsuttelu iltaisin ei kiinnosta.
11-vuotias Ella Hahl seuraa Jalkasten Youtube-kanavaa, koska Jalkaset ovat pienen kylän julkkiksia. Vanhempia videoblogi vähän hymyilyttää. Voihan joku elää noinkin, mutta vähän teennäiseltä se tuntuu. Kun on lämmittänyt vanhaa rintamamiestaloa polttopuilla kahdeksan vuotta, ilmalämpöpumppu on enemmän mieleen kuin takassa räiskyvä tuli.
Hahlien kodin ympärillä ei ole perinteinen maalaismaisema peltoineen vaan kangasmetsää.Esa Huuhko / Yle
Hahlien on vaikea ottaa tosissaan maalaisromantiikasta ammentavia kuvia, ohjelmia ja lehtijuttuja. Ne tuntuvat kiiltokuvilta. Sami Hahl on varma, että kun kesämökkielämästä tulee jokapäiväistä, romantiikka hilseilee väkisin.
– Maallakin voi asua ihan uudessa talossa kaikilla mukavuuksilla. Voi elää ihan tavallista elämää, Sami Hahl sanoo.
Elämä ei ole extreme-leikki
Jalkasten puolen kilometrin rantaviivalla kuuluu moottorisahan ääni. Metsuri on palkattu raivaamaan pitkään hoitamattomana ollutta metsää. Juha Jalkanen tekee polttopuut itse, mutta kaikkea ei yksi mies ei ehdi hoitaa.
Juha Jalkanen myöntää talvella yhden kerran kyllästyneensä jatkuvaan puiden kantoon ja lämmittämiseen. Sitten hän nauroi itselleen: miten pieniä ihmisen murheet voivatkaan olla. Edes peseytyminen pihamaalla nakustellen ei ole ärsyttänyt.
– Sinne pitää mennä kuin avantoon, mitään ajattelematta.
Vaikka maalle muuton syynä oli tehdä tempaus videoblogia varten, Jalkaset eivät myönnä, että tämä olisi heille pelkkä hetken huuma, extreme-leikki. Elämä on juuri nyt täällä, Mäntyharjun metsissä ja järvillä. Videoblogissa kuvatut asiat ovat totta, perheen tavallista arkea.
Jalkasilla on talossaan ekokäymälä, joka toimii ilman vettä. Pesualtaan kyljessä on vesisäiliö hanalla. Pyykit pestään pulsaattorilla.Esa Huuhko / Yle
Viime kesänä Jalkaset saivat tuta omakohtaisesti, kuinka helposti kiireet tulevat osaksi päiviä, vaikka asuisikin luonnon syleilyssä. Kun valoa riitti, eikä virallisia työtunteja ollut, pariskunta aloitti pihalla projektin toisensa perään. Syksyllä Anniina Jalkanen huokasi helpottuneena, kun pimeys pakotti rauhoittumaan.
Pimeys on maalla läpitunkematonta. Marraskuisena iltana ulkona ei näe mitään ilman otsalamppua.
Jalkasia se ei haittaa. He kuvaavat vlogiaan päivällä samalla kun tekevät tilan töitä.
Idyllisissä tarinoissa on arvaamatonta voimaa
Jalkasten videoblogi saattaa olla ensioire muutoksesta, jonka seurauksena maaseudun vetovoima alkaa kasvaa. Näin asian näkee Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutin tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen. Vastakkainasettelu maaseudun ja kaupungin välillä hapertuu vähitellen, kun mielikuvat maaseudusta ovat entistä kirjavampia.
Hyyryläisellä on esimerkki Japanista. Siellä idyllinen tarina maaseudusta täytti yhden kylän lapsiperheillä. 15 vuotta sitten Higashikawan kunta päätti, että he luovat kunnalleen vetovoimaisen tarinan, jolla houkutellaan japanilaiset maalle asumaan. Keskiöön nostettiin kaksi asiaa: Higashikawa on Japanin paras paikka harrastaa valokuvausta ja paras paikka kouluttaa lapset. Peruskouluista tehtiin kunnan tärkein investointikohde.
8200 asukkaan Higashikawan kunnan katunäkymä on hiljainen. Oikealla näkyvää rivitaloa markkinoidaan kunnan faneille loma-asunnoksi.Torsti Hyyryläinen
Olennaista tarinassa on, etteivät kunnan tarinaa kerro virkakoneisto ja päättäjät, vaan tavalliset kuntalaiset, yrittäjät ja yhteisöt. Kun tarina toistuu samanlaisista lähtökohdista eri tahojen kertomana riittävän usein, siitä tulee uskottava.
Higashikawaan on muuttnut paljon lapsiperheitä, muuttotappio on kääntynyt muuttovoitoksi ja lisäksi kunnalla on faneja ympäri Japania. Vieraillessaan kunnassa he saavat fanclub-alennuksia.
Mäntyharjussa Jalkaset ovat osa kuvastoa, joka haastaa perinteisen sanomalehdistön luoman käsityksen tyhjenevästä ja huolten täyttämästä maaseudusta. Sosiaalisessa mediassa jokainen voi kertoa maaseudusta sellaista kertomusta kuin itse haluaa.
– Ne kertomukset ovat aiempaa toiveikkaampia ja myönteisempiä, Hyyryläinen sanoo.
Jo nyt joka kolmas suomalainen kokee identiteettinsä yhtä aikaa kaupunkilaiseksi ja maalaiseksi. Jopa pääkaupunkiseudulla.
Kaupunkilaiset ovat ahneita ja maalaiset kohteliaita?
Vuohijärven rannalla Hahlien lapset leikkivät jäälohkareilla. Kavereita ei ole talviaikaan mailla halmeilla. Rantaviiva on täynnä naapuritaloja, mutta ne ovat pääasiassa kesämökkejä.
Maaseudulla Hahleja pitää oma rauha, luonnon läheisyys ja turvallisuuden tunne. Vuohijärven seitsemän kilometriä pitkä selkä on suuri syy siihen, miksi Hahlit viihtyvät täällä. Heillä on kuusimetrinen moottorivene, jolla hurautetaan kesäiltoina vartin matka Repoveden kansallispuistoon iltapalalle.
Esa Huuhko / Yle
Kodin ympärillä on pelkkää mäntymetsää ja siellä kiemurtelevia hiekkateitä. Kaupunkilaiset kyselevät, eivätkö karhut pelota, mutta Satu Hahl sanoo pelkäävänsä enemmän kaupungissa toikkaroivia piripäitä.
Hahlien on vaikea keksiä, mikä elämässä olisi kaupungissa paremmin. Lapsia pitäisi silti kuljettaa harrastuksiin ja odotella sieltä pois. Työmatkat kestäisivät pääkaupunkiseudulla helposti tunnin, vaikka kilometrejä olisi vain murto-osa siitä, mitä nyt. Marjaretkille ja veneilemään olisi vaikeampi lähteä.
Iltaisin iskevään karkkihimoon sentään saisi helpotusta, kun kaupat olisivat vieressä.
Mielikuvatutkimuksen mukaan maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu on lieventynyt aikojen saatossa. 50 vuotta sitten ennakkoluulot maalaisten ja kaupunkilaisten välillä koettiin vaikeiksi. Tuolloin, kuten nytkin, maaseudun ja kaupungin välinen kehitys oli iso poliittinen kysymys.
Ennen suomalaiset ajattelivat kaupunkilaisten olevan kohteliaita ja maalaisten ahneita. Nykyään kohteliaisuutta pidetään molempien piirteenä. Sen sijaan ahneus on vaihtanut puolta: nykyään sitä pidetään pikemminkin kaupunkilaisten piirteenä.
Hahleja maaseudun ja kaupungin välinen vastakkainasettelu mediassa ärsyttää. He eivät käsitä, miksi kylien tyhjenemistä täytyy toitottaa ja lietsoa kielteistä kuvaa maaseudusta.
Heitä ei huoleta rummutus haja-asutusalueiden talojen hintaromahduksesta. He eivät rakentaneet taloaan myyntiin vaan kodiksi perheelle.
Hahleille on ihan sama, mitä väestöennusteet sanovat.
– Meillä ei ole aikomustakaan lähteä täältä minnekään.
Maalta pääsee pois, jos haluaa
Jalkasten pihalla lampaat pukittelevat hurjapäisinä ja villitsevät Sirius-koiran mukaansa. Lampaan papanoita on joka puolella. Kunhan maa kuivuu, Juha Jalkanen siivoaa niitä pois rikkalapiolla ja harjalla. Voi olla, että ensi kesänä lampaat laitetaan aitaukseen.
Vuohi pitää lypsää kerran päivässä. Julia Jalkanen on yleensä äidin mukana navetassa.Esa Huuhko / Yle
Jos vloggaaminen ei enää löisi leiville, liikuntapaikkamestarina ja lähihoitajana Jalkasilla on työmahdollisuuksia missä päin Suomea tahansa. Ajatus kahdeksasta neljään -arjesta Mäntyharjussa saa pariskunnan kuitenkin empimään. Vuohen lypsy pimeässä illassa työpäivän jälkeen ei ehkä olisikaan niin leppoisaa puuhaa kuin nyt.
Ehkä mieluummin voisi vaikka muuttaa ulkomaille, minne oikeastaan alunperinkin piti muuttaa?
Jalkaset suosittelevat maalle muuttoa, jos se vähänkin kiinnostaa.
– Aina voi muuttaa pois, Juha Jalkanen sanoo.
Jalkaset katselevat ympärilleen ja huomaavat monta asiaa, johon he ovat jättäneet käden jälkensä. Koti on jo nyt enemmän kuin seinät ympärillä, se on koko 14 hehtaarin tila. Sitä olisi vaikea jättää. Paikasta on jo nyt tullut rakas.
Aika näyttää, minne perheen tie vie. Niin, ja tietysti se vlogi.
Tia-Maria Sokasta ei koskaan pitänyt tulla ammattitanssijaa. Nyt hän seisoo tyhjässä, yli puolen miljoonan euron asunnossa keskellä Helsinkiä ja suunnittelee uuden kotinsa remonttia. Rahat asuntoon on tienattu tanssilla.
Tinzenä tunnettu Tia-Maria Sokka on yksi maailman arvostetuimmista twerkkaajista. Oman studion twerk-tunnit varattiin viimeksikin 30 sekunnissa loppuun.
Hänet nähdään viidettä vuotta JVG:n taustatanssijana niin kevään areena- kuin kesän festarikiertueellakin.
Nyt käynnissä on maailmankiertue, jolla Sokka opettaa twerkkiä sadoille ympäri maailmaa Los Angelesista Amsterdamiin.
Kiertueen tanssisaleissa ihmiset itkevät, kun näkevät Tinzen.
– Jos joku olisi viisi vuotta sitten sanonut, että teen leipäni twerkkaamalla, en olisi uskonut, Sokka sanoo.
Ensi kesänä 30 vuotta täyttävä Sokka tekee suomalaista kulttuurihistoriaa.
Hän saa ensimmäisenä tanssijana Suomen suurimmille festareille omat keikat. Sokka ei vielä saa paljastaa, mitkä kaikki kesäfestarit ovat kyseessä, mutta ainakin RMJ:n lavalla hänet nähdään.
– Toki moni on esiintynyt festareilla bändien keikkojen välissä, minäkin. Mullistavaa on se, että saan tanssijana esiintyä festareilla omalla keikalla kuten kuka tahansa artisti, Sokka sanoo.
Vielä kuusi vuotta sitten Sokka työskenteli Tampereella maahanmuuttajalasten perheryhmäkodissa ja auttoi yksin maahan tulleita lapsia kotiutumaan.
Hän oli aina halunnut opiskella psykologiaa, mutta päätyi sosionomiksi. Sokka halusi oppia, miten rankkoja asioita läpikäyneitä voidaan auttaa.
– Halusin myös ymmärtää, miten heihin saadaan luotua luottamussuhde. Mielenkiemurat ovat aina kiinnostaneet minua.
Sokka teki harjoittelunsa rikosuhripäivystyksessä. Opinnäytetyötä varten hän haastatteli raiskattuja naisia ja tutki, miten raiskattujen auttaminen käytännössä naisten kokemusten perusteella toteutuu.
Päivät hän teki töitä, illat kuluivat tanssisaleilla.
Voimakkaissa karibialaislajeissa reggaetonissa ja dancehallissa Sokka huomasi, että lantion liike ja pakaroiden nopeat iskut tulivat helposti.
Koska twerkkausta ei vielä opetettu missään, Sokka opetteli sen itse, muun muassa Youtube-videoiden avulla.
Sokka työskenteli maahanmuuttajalasten perheryhmäkodissa vielä vuonna 2015, kun maan ensimmäisissä twerkin SM-kisoissa palkintona oli mestaruus.
– Siihen aikaan twerkkauksesta tiedettiin Suomessa lähinnä se, mitä Miley Cyruksesta otsikoissa kirjoitettiin, Sokka toteaa.
Hän viittaa Cyruksen vuoden 2013 MTV Music Awards -gaalan räävittömään esitykseen.
Suomen ensimmäinen twerk-ammattilainen on pioneeri myös maailmalla. “Olen päässyt etenemään aallonharjalla, sillä maailmallakin twerk on ollut vasta tulossa, kun tein sitä jo Suomessa.” Jani Aarnio / Yle
SM-voitosta alkoi mediamylly.
Sokasta näytti siltä, että lehdet metsästivät kuumeisesti twerkin ja Sokan kustannuksella myyviä otsikoita. Esimerkiksi: “Onko tämä Suomen kuumin takapuoli? Katso rohkea pyllytanssi”.
– Minusta yritettiin kaivaa esiin jotain skandaalia ja kohuotsikoita. Olin päättänyt olla oma itseni, koulutettu ja ihan tavallinen tyyppi, joten ei niitä kohuja herunut.
Ennen SM-voittoa Sokka oli soitellut tanssikouluja läpi ja koettanut päästä opettamaan twerkkausta. Laji oli vielä liian vieras.
– Lähettelin ansioluetteloani ja videoita, soittelin perään. Alku oli vaikea.
Lopulta yksittäinen voitto ja sen tuoma julkisuus takasivat, että SM-vuoden ajan Sokka pääsi tanssikouluille ja laji alkoi levitä.
Nyt Sokan Youtube-kanavalla on 570 000 seuraajaa, Instagramissa 270 000. Yhtä videota on katsottu 44 miljoonaa kertaa.
Helmikuun alussa Sokka tuomaroi Espanjassa twerkin MM-kisoja ja veti tunteja. Ihmiset itkivät nähdessään fanituksensa kohteen.
Twerk-tunneilla monet liikuttuvat kyyneliin myös muusta kuin silkasta ihailusta.
– Onhan se mieletöntä, että joku arvostaa mun tekemää duunia niin paljon, että ihailee itkuun asti. Mutta usein itku tulee, kun joku twerkin kautta viimein alkaa hyväksyä itsensä.
Vaikka Sokka vaihtoi maahanmuuttajalapset ja raiskauksen uhriksi joutuneet naiset tanssinopetukseen, Sokka ammentaa koulutuksestaan edelleen.
Kun tavallinen nainen astuu tanssisalissa peilin eteen ja etsii ehkä ensimmäistä kertaa seksikästä liikekieltä, ollaan herkällä alueella.
Ilman luottamusta tunneista ei tulisi mitään.
Tia-Maria Sokka on koulutukseltaan paitsi sosionomi, myös seksuaalineuvoja. "Twerkkaajani tietävät, että minulle voi puhua mistä vain, enkä hätkähdä."Jani Aarnio / Yle
Tamperelaisen tanssisalin ovelta huokuu kuumaa, tiivistynyttä ilmaa. Vaikka musiikki pauhaa ja lattia tömisee liikkeistä, seinien läpi kaikuu kirkunaa ja taputusta.
Osa naisista tanssii ringin keskellä, toiset seuraavat ympärillä. Heidän tehtävänään on kannustaa, saada tanssijat tuntemaan itsensä voimakkaiksi.
Sokka pitää tunneillaan palopuheita. 153-senttinen nainen yllyttää muita: kehukaa, antakaa energiaa!
Aloittelijat tulevat tunneille pitkissä housuissa ja yläkroppa verhottuna. Pikkuhiljaa lukukauden aikana vaatteet usein vähenevät.
Lopulta Sokan edessä on mikroshortsien ja verkkosukkahousujen verhoama twerk-armeija.
Koulukiusattuja, somekiusattuja, henkisen väkivallan uhreja. Usein henkinen kidutus tuntuu kehossa asti, opettaa näkemään myös vartalossa vikoja.
Pitkään syömishäiriöistä kärsineitä naisia. Ujoja ja sulkeutuneita. Ja ihan tavallisia, kaikenlaisia naisia.
– Ja tanssin kautta he viimein avautuvat. Kun seuraa peilistä kehonsa liikkeitä tarpeeksi kauan ja tajuaa, mihin kaikkeen oma kroppa pystyy, se voimaannuttaa monia, Sokka sanoo.
Sokan tunneilla arvostelulle on nollatoleranssi eikä muihin pidä vertailla.
– Se on aika kova juttu, kun syömishäiriöstä pitkään kärsinyt kertoo, että on oppinut tanssin avulla rakastamaan jopa niitä kurveja kehossaan, Sokka toteaa.
Twerkkaaja myöntää olevansa kova bisnesmimmi, joka vaalii yksityisyyttään ja brändiään tarkasti. "Pitää olla suunnittelemassa jo seuraavaa askelta, kun uusi aluevaltaus on vasta käynnistynyt."Jani Aarnio / Yle
Seksikäs nainen ei ole seksikäs miehiä varten
Youtube-videolla Sokan oppilaat twerkkaavat lattialla. Kommenttikentässä joku vihjaa masturboivansa. Toinen kyselee, onko kyseessä stripparileiri. Kolmas kertoo käyttävänsä videoita, kun pornosivut eivät toimi.
Miehet ovat lähetelleet Sokalle kuvia peniksistään. Häntä on huoriteltu.
– Koen olevani aika kova mimmi ja olen päässyt tähän pisteeseen tekemällä hemmetin paljon töitä. Tuollaisilla kommenteilla ei ole arvoa sen rinnalla, mitä kaikkea olen saanut ja saan twerkillä ihmisille antaa.
Enää kommentit eivät pääse ihon alle, mutta aina niin ei ole ollut. Sokka myöntää, että twerk-uran aikana nahka on muuttunut paksummaksi, on ollut pakko lujittaa itseä.
– Muuten en olisi tässä.
Sokan mukaan twerkkaukseen liitetyt stereotypiat ovat pikkuhiljaa muuttuneet. Huorittelu, strippariviittaukset tai kalukuvat eivät ole enää ihan arkipäivää.
Silti naisten oikeudesta twerkata pitää puhua edelleen.
– Kun naiset tanssivat seksikkäästi ja seksikkäissä vaatteissa, osa miehistä miettii edelleen, että naiset tanssivat heitä varten. Missä luolassa sellainen mies elää, joka 2020-luvulla miettii, että naisen seksuaalisuus tai seksikkyys on vain heitä varten?
Sokka kasvoi lähiössä Tampereen Annalassa äitinsä ja siskonsa kanssa. Lapsesta saakka Sokka oppi mallista, että naisten täytyy voida pärjätä omillaan ja niin pärjäävätkin.
Samaa feminististä sanaa Sokka julistaa nyt twerk-tunneillaan.
– En koskaan haluaisi olla kenenkään elätettävä, vaan tulla toimeen omillani. Tästä mä puhun tunneilla: me naiset saamme elää sellaista yhteiskunnan vaihetta, että mikä tahansa on meille mahdollista.
Koronavirus kasaa synkkiä pilviä eurooppalaisten yritysten ylle. Tuotanto seisoo ja kontit ovat jumissa Kiinan satamissa ja esimerkiksi autonvalmistajilta jää tärkeitä osia Wuhanin tehtailta saamatta. Tuotanto hidastuu myös Suomessa.
Euroopan kauppakamarin tekemään koronaviruksen vaikutuksia koskeneeseen tuoreeseen kyselyyn osallistui 577 yritystä. Yli 90 prosenttia kertoi liiketoimintansa kärsivän jo nyt. Lähes puolet pelkäsi jopa puolittuvaa liikevaihtoa Kiinan liiketoimissaan tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana.
– Hyvin isoista summista puhutaan, mutta tämähän on Kiinan liiketoimintaan liittyvä juttu. Isot yritykset ovat globaaleja ja tuottoa tulee muilta markkina-alueilta, sanoo Keskuskauppakamarin kansainvälisistä asioista vastaava johtaja Timo Vuori.
Mitä taloudelliseen hallaan tulee, ei Suomi ole poikkeus.
Vuoren mukaan pahiten virus iskee Suomessa ICT-alaan, teknologiaan, elektroniikkaan ja kaikenlaisten koneiden ja laitteiden osasten valmistamiseen. Niiden tuontiin ja jatkovientiin vaikkapa Euroopan markkinoille.
– Me varmaan pystymme elämään ilman tiettyjä laitteita tai kulutushyödykkeitä tilapäisestä, mutta yksittäiselle firmalle Kiinassa valmistettu komponentti voi olla niin keskeinen, että mikäli korvaavaa ei löydy heti, viivästytään tilaajan aikataulusta ja isoja menetyksiä tulee, Vuori tuumaa.
Keskuskauppakamarin mukaan Suomi on yksi Kiinan taloudesta eniten riippuvaisia maita EU:ssa. Vuori toteaa ETLA:n vuonna 2016 tekemään selvitykseen pohjaten, että Kiina on yksittäisistä maista USA:n ohella keskeisimpiä talouksia, jotka vaikuttavat Suomen kansantalouteen.
Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtaja Timo Vuori.Rinna Härkönen / Yle
"Toivottavasti Kiinassa mennään terveys edellä"
Millaisista menetyksistä sitten puhutaan, sitä Vuori ei lähde arvioimaan. Niitä kuitenkin tulee.
– Olisi rohkeaa heittää mitää lukuja. Tässä mennään päivä kerrallaan, mutta väistämättä firmat joutuvat täällä meittimään, millaisia sopeutumistoimia joudutaan tekemään. Ei ole poissuljettua etteikö tuotantoseisokkia tulisi tai jouduttaisi myymään eioota. Kaikki on tietysti mahdollista.
Finnairin kohdalla sopeutuminen meni jo yt-menettelyyn saakka. Strategiaansa hyvin vahvasti Kiinan-lentojen varaan rakentaneen lentoyhtiön Manner-Kiinan lennot tyssäsivät helmikuussa kuin seinään. Hiljattain Finnair aloitti kaukolentojen pilotteja koskevat yt-menettelyt. Finnairin viestintäjohtaja Päivyt Tallqvistkertoi aiemmin, että kyse on mahdollisista määräaikaisista lomautuksista.
Toisaalta Vuori muistuttaa, että Kiinan päässä tilanne näyttäisi hiljalleen jo palaamaan normaalimpaan suuntaan.
– Samaan aikaan täytyy toivoa, että viranomaiset ovat saaneet koronaviruksen kuriin eikä Kiinan päässä ryhdytä taloudellisista syistä käynnistellä teollisuutta ennen aikojaan. Terveys edellä.
– Olennaisinta on nyt taudin estäminen, terveys edellä myös firmoissa. Yritykset ovat myös tehneet matkarajoituksia, etteivät itse ruokkisi taudin leviämistä omassa liiketoimissakaan.
Vaikka tilanne saataisiin pian normalisoitumaan Kiinassa, heijastuvat taloudelliset vaikutukset Vuoren mukaan vielä vuoden loppuun asti maailmanlaajuisesti.
Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan opettajaksi opiskelevat kokevat rimakauhua musiikin opettamiseen, vaikka alakoululaiset ovatkin aika armollinen yleisö.
Kasvatustieteiden maisteri Minna Mäkinen halusi löytää väitöstutkimuksessaan ratkaisuja sille, miten into opettaa musiikkia löytyisi.
Mäkinen haastatteli Itä-Suomen yliopistosta 82:tä opettajaopiskelijaa.
Tutkimuskyselyn tulos oli Mäkiselle järkytys, sillä vain viidennes vastaajista ilmoitti odottavansa musiikin opettamista tulevassa työssään.
– Halusin etsiä syitä heikolle innolle opettaa musiikkia ja toisaalta halusin löytää keinoja, joilla opiskelijoiden pätevyyden tunnetta musiikin opetuksessa voitaisiin parantaa.
Mäkisen mukaan kauhun taustalta löytyi useissa tapauksissa ajatus siitä, että opettajaopiskelija ei koe olevansa riittävän musikaalinen tai hän ei ole musiikin harrastaja.
Rento opettaja rentouttaa oppilaankin
Minna Mäkinen selvitti tutkimustaan varten myös alakoululaisten mielipiteitä. Lasten vastaukset yllättivät Mäkisen.
– Lapset haluavat mukavan tyypin, joka musisoi ja popittaa. Lapset haluavat hyvän tyypin, Mäkinen kertoo.
Lapset eivät Mäkisen mukaan odota ammattimuusikkoa opettamaan, vaan rennon ilmapiirin, jossa uskaltaa itsekin kokeilla ja havainnoida.
– Uskon, että rento musiikinopettaja ei luo lapsille suorituspaineita.
Vaikka opettaja ei itse olisikaan erityisen taitava soittaja tai laulaja, hän pystyy Minna Mäkisen mukaan silti selviämään alakoulun musiikinopetuksesta.
– Opeopiskelijoiden musiikilliset taidot voivat olla hyvät, mutta oma ajatus on niin korkealla verrattuna siihen, mitä oikeasti työssä tarvitaan, Mäkinen kuvailee.
Mäkisen mukaan työ opettaa parhaiten ja opettaja oppii yhdessä lasten kanssa.
– Oppilaita ei pidä pelätä. Tämä ei ole tähtitiedettä, Mäkinen kertoo.
Minna Mäkinen on omassa opettajan työssään havainnut, että opettajien kokemat suorituspaineet eivät johdu niinkään opetettavista, vaan heidän vanhemmistaan. Vanhemmista on Mäkisen mukaan tullut entistä vaativampia.
Opettajat voivat tuntea olevansa ristipaineessa vanhempien vaatimusten ja työn tekemisen suhteen.
– Lasten kanssa pärjää varmasti, mutta vanhempien kanssa voi tulla mielenkiintoisia tilanteita, Mäkinen nauraa.
Minkälaisia musiikintunnit olivat sinun kouluaikoinasi? Oliko musiikinopettaja innostava? Aiheesta voi keskustella 1.3. kello 23.00 saakka.
Teneriffalla tiistaina koronan takia karanteeniin määrätystä hotellista päästetään tiettävästi poistumaan noin 130 vierasta. Pietarsaarelaiset Peter Furu ja Lena Smeds-Furu eivät ole heidän joukossaan.
– Näillä näkymin aurinkoloma jatkuu. Kohta on ruvettava palmuissa kiipeilemään, sanoo Furu, jolle karanteenista vapautettavien määrä tulee uutena tietona.
Pariskunnan piti palata töihin maanantaiksi.
Epävirallista spekulointia joidenkin pois pääsemisestä on liikkunut, ja ihmiset kyselevät tilanteesta toisiltaan. Arvauksia on esitetty sitä, että nyt pois päästetyt olisivat kirjautuneet hotelliin vasta sen jälkeen, kun koronaan sairastunut italialaislääkäri olisi viety pois.
Tiedotus hotellissa ei ole parantunut lainkaan: mitään tietoa ei jaeta.
Hotellin epänormaali arki ei ole muutenkaan muuttunut paljon. Monet asukkaat pysyttelevät huoneissaan.
– Vähän on näkynyt jo itkua ja pientä raivoamista, yksittäisiä tapauksia, kuvaa Furu.
Lenkillä palmun ympärillä
Ruokahuolto on kuitenkin parantunut sen jälkeen, kun ensimmäiset puolitoista vuorokautta hotellivieraat elelivät sämpylöillä. Ravintola on avattu, tosin karsitulla listalla.
– Suurin piirtein samoilla ruuilla mennään päivästä toiseen, oli sitten lounas tai päivällinen. Mutta on se sentään lämmintä ruokaa.
Pietarsaarelaispariskunta yrittää keksiä tekemistä ja liikkumista: lihastreeniä ja polkemista pienessä kuntosalissa, jota monet eivät ole löytäneet. Piha-alue on sen verran iso, että kävelyllä voi käydä.
– Aamulla joku oli lenkillä allasalueella, palmun ympärillä. Ja tuo parveke, olisiko se 8 metriä leveä – voisi kai siinäkin juoksennella, heittää Peter Furu.
Kuvanveistäjän lähipiirin mukaan Pekka Kauhanen kuoli alkuviikosta Espoossa. Hän oli syntynyt Leppävirralla Pohjois-Savossa.
Kauhanen työskenteli pitkään Espoon Tapiolassa sijaitsevassa ateljeessaan. Sieltä kivenheiton päässä seisoo hänen veistoksensa Taidepoliisi (2006), joka osoittaa kävijöille reittiä taidemuseo Emmaan.
Eräs Kauhasen viime aikojen tunnetuimmista töistä on talvisodan kansallinen muistomerkki Valon tuoja. Se paljastettiin Helsingin Kasarmitorilla marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 2017.
Valon tuojaJoni Tammela / Yle
Taiteilijan ura katkesi kesken aktiivisen luomiskauden, läheinen kertoo. Kauhanen työskenteli sairaudestaan huolimatta ja muun muassa toimitti ehdotuksensa mäkihyppääjä Matti Nykäsen muistomerkiksi.
KuningaskotkaJyväskylän kaupunki
Pinta terästä, mutta sisin näkyvissä
Pekka Kauhanen tunnettiin suomalaisen kuvanveistotaiteen omaleimaisena edustajana. Kauhanen itse luonnehti veistoksiaan legotekniikalla tehdyiksi eli yhdistelemällä aihioita veistoksista.
Hän yhdisteli eri materiaaleja, joita valettiin esimerkiksi pronssiin tai ruostumattomaan teräkseen. Kauhasen töille tyypillistä oli, että hän jätti veistostensa tyhjän sisustan näkyviin rei'ittämällä.
OksapoikaAntti Karhunen / Yle
Oksapoika-teoksen (2014) sisältävä Kauhasen veistoskokonaisuus elävöittää Kuopion kävelykeskustaa. Kajaanissa sijaitsee puolestaan Kauhasen suunnittelema abstrakti muistomerkkiSuuri aika (1990) Urho Kaleva Kekkosen kunniaksi.
Suuri aikaVille Muikkula / Yle
Pekka Kauhanen on luonnehtinut kotisivuillaan veistoksiaan sanomalla, että ne eivät ole esineitä vaan ajatuksia.
Taidekäsi (2011)Milja Laurila / EMMA
Pekka Kauhanen sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 2011. Lisäksi hänelle myönnettiin vuonna 2018 Suomen Leijonan komentajamerkki. Kauhanen valmistui Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1980. Hän toimi pitkällä urallaan myös opettajana.
Päivätär ja vaahtopää -teos ja Pekka Kauhanen kesällä 2017Sakari Partanen / Yle
Kuopiolaisen Savonia-ammattikorkeakoulun uuden kampussydämen kahvilassa myydään myös alkoholituotteita. Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan pyörittämä Bar & CafeSAVOTTA avautui loppiaisen jälkeen.
Kampukselle haluttiin A-oikeudet muun muassa siksi, että anniskeluun liittyvät asiat ovat osa restonomiopintoja.
Savotan kahvila on Suomessa toinen opiskelijakunnan pyörittämä paikka, joka on hakenut ja saanut A-oikeudet. Opiskelijakunta sai idean Lahdesta LAB-ammattikorkeakoulusta.
– Tämä ei ole kovin yleistä, mutta ehkä nouseva trendi, arvelee hallituksen puheenjohtaja Eemeli Kangas.
Opiskelijoilta on saatu osaksi kiitosta, mutta jonkin verran myös ihmettelyä. Tavoitteena on tuoda kampukselle järkevää alkoholikulttuuria.
– Voi nauttia ehkä yhden tai kaksi alkoholiannosta esimerkiksi koulupäivän tai työpäivän jälkeen, mutta tietenkään sen jälkeen kenenkään ei pidä lähteä autoilemaan, Kangas sanoo.
Alkoholin osuus kahvilan myynnistä on ollut noin kolme prosenttia alkuvuoden aikana.
Opiskelijat eivät saa alkoholituotteista alennusta. Marianne Mattila / Yle
Kahvilan viereen tulee kevään aikana myös opetustila.
– Tilassa on tarkoitus järjestää muun muassa alkoholiopetuksen tasting-tilaisuudet, kertoo opiskelijakunnan toiminnanjohtaja Juha Asikainen.
Kun tila ei ole opetuskäytössä, se on osa kahvilaa ja anniskelualuetta.
Bar & CafeSAVOTTA työllistää viisi henkilöä. Opiskelijakunnan toinen kahvila on suljettu tällä hetkellä. Kahvila avautuu uuden lukuvuoden alkaessa syksyllä.
Uuden kampuksen viralliset avajaiset järjestetään ensi syyskuussa.
Etelä-Karjalassa on vähennetty ikäihmisten ympärivuorokautisen hoidon laitospaikkoja useiden vuosien ajan. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa on haluttu tukea vanhusten kotona asumista.
– Kartoitimme vuonna 2010 tilannetta, kuinka paljon eri kunnissa on ympärivuorokautisen hoidon paikkoja ylipäänsä. Huomasimme, että kunnissa oli tosi isot erot laitospaikkojen määrässä, sanoo Eksoten terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja Tuula Karhula.
Myös sosiaali- ja terveysministeriön suositukset kehottivat keskittymään kotihoitoon.
– Pyrimme vähentämään sitä, että ikäihmiset asuisivat viimeiset vuodet vuodeosastolla neljän hengen huoneissa, Karhula sanoo.
Eksote siirsikin työntekijöitä laitoshoidosta vanhusten kotihoitoon. Vuonna 2010 laitospaikkoja oli noin 2 000, nyt paikkoja on 1 500. Kymmenessä vuodessa lähti 500 ikäihmisten laitospaikkaa.
Ruuhkautunut päivystys ja uupuneet hoitajat
Laitospaikkojen vähentäminen on näkynyt Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystysosaston ruuhkautumisessa Lappeenrannassa. Sama ilmiö on havaittu myös muualla Suomessa, esimerkiksi Vantaalla.
Huonokuntoiset kotona asuvat vanhukset ovat seilanneet päivystyksen ja kodin välillä. Päivystyksessä annetun ensihoidon jälkeen vanhukset on kotiutettu, mutta kotiuttamisen jälkeen he ovat palanneet päivystykseen, koska eivät pärjää kotona.
Etelä-Karjalassa päivystävät lääkärit ovat viestittäneet pitkään, että Etelä-Karjalassa kotona asuu liian huonokuntoisia vanhuksia.
Liian huonokuntoiset vanhukset joutuvat asuman kotona.Jyrki Lyytikkä / Yle
Laitospaikkojen vähentäminen on vaikeuttanut myös ikäihmisten laitoshoitoon pääsemistä.
Vuosi sitten iäkäs kotihoidon asukas kuoli kotonaan sattuneessa tulipalossa. Omaiset olivat hakeneet yksin asuvalle naiselle hoitopaikkaa useita kertoja Eksotelta, mutta sitä ei oltu myönnetty. Ylen Mot kertoi laitoshoitoon pääsyn hankaluuksista Etelä-Karjalassa sekä samoista puutteista muualla Suomessa.
Ongelmavyyhdin ydin on tuttu: hoitajia on liian vähän ja he uupuvat työtaakan alle.
– Jonkinlainen raja on tullut vastaan, Eksoten Tuula Karhula toteaa.
Hoivapaikkoja tarvitaan lisää
Ikäihmisten palveluasumispaikkoja on aiemmin vähennetty myös muualla Suomessa ja trendi jatkuu edelleen. Esimerkiksi Kymenlaaksossa aiotaan sulkea useita hoivakoteja tämän vuoden loppuun mennessä.
Geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelän mukaan ympärivuorokautisen hoidon paikkoja tarvittaisiin huomattavasti enemmän koko Suomessa.
– Tehostetun palveluasumisen paikkoja ei ole lisätty siinä suhteessa kuin pitkäaiaikaisia laitoshoitopaikkoja on vähennetty, vaikka olisi pitänyt.
Kivelän mukaan tilanne on katastrofaalinen, koska ihmiset vanhenevat, entistä huonokuntoisemmat joutuvat asumaan kotona ja henkilökuntaa ei ole tarpeeksi.
–2010-luvulla ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtyneet asiakkaat ovat paljon huonokuntoisempia kuin aiemmin.
Liian huonokuntoiset pois kotoa
Eksote tekee nyt osittaisen suunnanmuutoksen ja lisää ikäihmisten palveluasumispaikkoja.
–Olemme tunnustaneet sen, että olemme Suomen kärkeä siinä kuinka paljon asutaan kotona. Meidän pitää tarkistaa, ettei liian huonokuntoisia asu kotona, kertoo Eksoten terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja Tuula Karhula.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tilaston mukaan hieman yli 12 prosenttia Etelä-Karjalassa asuvista 75 vuotta täyttäneistä oli säännöllisen kotihoidon piirissä vuonna 2018.
Etelä-Karjalaa enemmän kotona hoidettavia on muun muassa Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Etelä-Savossa, joissa 13–14 prosenttia ikäihmisistä asuu kotonaan.
Uusia laitospaikkoja Imatralle ja Rautjärvelle
Ensi vaiheessa palveluasumispaikkoja saadaan Etelä-Karjalaan lisää Attendon avulla. Attendo rakentaa Imatralle uuden palvelutalon, jonne tulee 80 uutta palveluasuntoa. Lisäksi uusia palveluasuntoja tulee Rautjärvelle.
Eksoten terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja Tuula Karhulan mukaan Eksotessa pitää tarkistaa, ettei kotona asu liian huonokuntoisia vanhuksia.Kare Lehtonen/Yle
Palveluasumispaikkojen lisääminen aiheuttaa kovaa painetta Eksoten tämän vuoden budjettiin. Eksoten yt-neuvottelut päättyivät juuri, mutta säästöjä joudutaan hakemaan lisää.
Toisaalta se voi tuoda pitkällä aikavälillä myös säästöjä.
– Toki se akuutisti lisää palveluasumisen kustannuksia, mutta toisaalta se vähentää kotihoidon kuormitusta ja sairaalan ylipaikkatarvetta, Eksoten terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja Tuula Karhula summaa.
Eksoten päivystävät lääkärit ovatkin hyvillään sairaanhoitopiirin uudesta suunnasta vanhustenhoidossa.
– Tämä on hyvä asia, tästä olemme sanoneet pitkään, Eksoten akuutin tulosyksikön ylilääkäri Afra Prokki toteaa.
Moskovassa kymmenet tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltään presidentti Vladimir Putinin kauden jatkoaikeita vastaan. Kyseessä oli ensimmäinen opposition mielenosoitus sen jälkeen kun Kreml ilmoitti kiistellyistä perustuslakiuudistuksista.
Mielenosoitus järjestettiin oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhan viisivuotismuistopäivänä, mutta järjestäjät halusivat lähettää viestinsä Putinille. Järjestäjät vaativat, ettei Putinin pitäisi yrittää pysyä vallassa sen jälkeen kun hänen nykyinen kautensa päättyy 2024.
Opposition johto osallistui mielenosoitukseen. Kuvassa edessä vas. Ljubov Sobol, keskellä Aleksei Navalnyi ja oik. Julia Navalnaja. Grigory Vorobjov / Yle
Marssilla nähtiin Venäjän opposition nimekkäimpiä edustajia, muiden mukana Aleksei Navalnyi. Opposition johto on usein pidätetty ennen mielenosoituksia, mutta lauantaina he saivat marssia rauhassa.
Järjestäjien mukaan mielenosoitukseen osallistui jopa 22 000 ihmistä. Grigory Vorobjov / Yle
– Putinin hallinto on uhka ihmiskunnalle, sanottiin yhdessä mielenosoituskyltissä.
Mielenosoitusta johti Ilja Jašin. Grigory Vorobjov / Yle
– Venäjä ilman Putinia, mielenosoittajat huusivat.
Mielenosoitusta johti Ilja Jašin. Kyltissä vaaditaan Putinin eroa. Grigory Vorobjov / Yle“Vaihdamme vallanpitäjät, emme perustuslakia”Grigory Vorobjov / YleGrigory Vorobjov / YleGrigory Vorobjov / Yle
Pääkaupunkiseudun junaliikenteessä on lauantai-iltapäivänä ja illan aikana peruttu parikymmentä Helsingin seudun liikenteen junavuoroa.
HSL:n verkkosivuilla on julkaistu lista perutuista junavuoroista. Kymmenkunta peruttua junavuoroa osuu lauantai-illalle kello 20 ja 23 välille. Aiemmin peruttuja junavuoroja oli yhdeksän.
Junaliikenteen vuoroja jäi ajamatta veturinkuljettajien ylityö- ja vuoronvaihtokiellon vuoksi.
Kiellon ovat asettaneet ammattijärjestöt Rautatiealan Unioni RAU sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL. Kielto liittyy ajankohtaisiin työehtosopimusneuvotteluihin.
