Lappeenrannan Vainikkalassa jäi viime viikolla kiinni venäläinen mies, joka oli oleskellut laittomasti Schengen-alueella kymmenen vuoden ajan.

Mies jäi kiinni junassa, joka oli menossa Suomesta Venäjälle. Kaakkois-Suomen rajavartioston partio havaitsi rajatarkastuksessa, että miehen matkustusasiakirjoissa ja matkakertomuksessa oli ristiriitaisuuksia.

Tarkemmassa tarkastuksessa selvisi, että mies oli oleskellut laittomasti Schengen-alueella.

Oleskeli Ruotsissa Liettuan passilla

Rajavartioston selvitysten mukaan mies oli oleskellut Ruotsissa. Venäläispassin lisäsi hänellä oli Liettuan passi eri henkilötiedoilla. Hän oli toiminut Ruotsissa Liettuan passilla.

– On hyvä kysymys, miten hän oli passin saanut, kapteeni Ossi Fonselius Kaakkois-Suomen rajavartiostosta sanoo.

Vainikkalassa tehdyn rajatarkastuksen aikana Liettuan passi oli miehen kanssa matkustaneen toisen venäläismiehen hallussa. Passilla ei yritetty harhauttaa Suomen rajaviranomaisia.

Molemmille miehille määrättiin sakkoja väärennysaineiston hallussapidosta. Lisäksi Maahanmuuttovirasto määräsi Schengen-alueella laittomasti olleen venäläismiehen viiden vuoden maahantulokieltoon Schengen-alueelle. Hän on nyt Venäjällä.

Schengen-alueeseen kuuluu 26 valtiota. Schengen-valtioita ovat lähes kaikki EU-jäsenmaat sekä Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi. Valtioiden välisillä rajoilla ei ole rajatarkastuksia. Matkustajalla pitää kuitenkin pyydettäessä esittää voimassaoleva matkustusasiakirja, kuten passi tai henkilökortti.

Maanantaina The Guardian -lehti kohahdutti julkaisemalla tietoja laajasta kansainvälisestä hyönteistutkimuksesta. Juttuun oli haastateltu tutkimusta johtanutta Sydneyn yliopiston tohtoria Francisco Sánchez-Bayoa.

Guardianin mukaan tuloksista ilmenee, että tällä hetkellä hyönteisten kokonaismassa kutistuu maailmanlaajuisesti 2,5 prosenttia vuodessa.

– Se on erittäin nopeaa. Kymmenessä vuodessa neljännes on poissa, 50 vuoden kuluttua jäljellä on enää puolet ja sadan vuoden päästä ei enää mitään, sanoiSánchez-Bayo Guardianille.

Ylekin uutisoi tutkimuksen Guardianin jutun ja netistä löytyvän lyhyen tiivistelmän perusteella.

Suomen Luonto -lehden kolumnisti Riikka Kaartinen kuitenkin kyseenalaistaa Sánchez-Bayon ja Guardianin johtopäätökset kolumnissaan.

Hänen mukaansa alkuperäisen tutkimuksen perusteella ei voi väittää, että hyönteiset saattaisivat nykytahdilla kadota sadassa vuodessa. Tutkimus keskittyi vain jo vähenevien hyönteispopulaatioiden tutkimukseen, eikä sisältänyt ennallaan säilyviä tai kasvavia populaatioita.

– Ne rajattiin ulos aineistosta. Siis vähän niin kuin tutkisi ihmislajin selviämistä, ja valitsisi tutkittavaksi ainoastaan kuolemansairaita potilaita, ja sen perusteella vetäisi johtopäätökset, että ihminen kuolee sukupuuttoon seuraavan 10 vuoden aikana.

Tutkimuksen metodologia-kappaleessa kerrotaan, että sitä tehtäessä on ensin etsitty tutkimuksia, joiden tietoihin sisältyvät sanat hyönteinen, vähenee ja tutkimus. Löydetyistä 653 julkaisuista on karsittu pois muun muassa ne tutkimukset, joissa ei havaittu määrällisiä muutoksia.

Tutkimustietoa tarvitaan lisää

Tutkimuksessa myönnetään, että se ei ole maantieteellisesti kattava, koska valtaosa siihen sisällytetyistä 73 tutkimuksesta käsittelee Eurooppaa tai Pohjois-Amerikkaa.

Kaartinen toteaa, että monet hyönteislajit ovat tosiaan romahtaneet. Tuoreen tutkimuksen parasta antia ovat tiedot syistä, jotka aiheuttavat hyönteiskatoa: tehomaatalouden aiheuttama pientareiden ja luonnonniittyjen kato, hyönteismyrkkyjen käyttö, kaupungistuminen, metsien tyuho, kosteikkojen rakentaminen ja ilmastonmuutos.

Muun muassa Australian yleisradioyhtiön, ABC:n haastattelema New England -yliopiston tutkija Manu Saunders pitää sadan vuoden arviota mutkien oikomisena. Tarvittaisiin tutkimustietoa myös muilta alueilta – eikä kaikkia hyönteislajeja edes tunneta vielä.

– Iso osa hyönteisistä voi kärsiä enemmän tai niiden tilanne ei ole yhtä paha. Mutta pointti on, että me emme itse asiassa tiedä asiaa, sanoi Saunders.

Lue lisää: Tutkimus: Nykyisellä vauhdilla hyönteiset katoavat maailmasta sadassa vuodessa – "Vaikutukset ihmiseen ovat lievästi ilmaistuna katastrofi"

Mikä uhkaa hyönteisiä? Luonnontieteellisen museon hyönteistiimin vetäjä Pasi Sihvonen vastasi yleisön kysymyksiin

Yö-yhtyeen alkuperäisjäsen, monien yhtyeen legendaarisimpien kappaleiden säveltäjä ja sanoittaja Jussi Hakulinen sanoo, ettei ole vielä päässyt yli tiedosta, että yhtyeen keulakuva Olli Lindholm on kuollut.

Yle tapasi syvästi järkyttyneen Hakulisen tämän kotikaupungissa Porissa vain muutama tunti sen jälkeen, kun tieto Lindholmin kuolemasta tuli julkisuuteen.

– Hiljaiseksi vetää. Ollilla oli lahjoja vaikka mihin. Lahjakkaimmillaan hän oli biisinteossa, kunhan hän vain uskoi itseensä, Hakulinen sanoo.

Tähteyttä ja riitoja

Hakulinen ja Lindholm olivat mukana perustamassa Yö-yhtyettä 1980-luvun alussa. Hakulisen käsialaa ovat muun muassa Yön ja Suomi-rockin tunnetut hitit Joutsenlaulu, Särkynyt enkeli ja Likaiset legendat.

Porilaisnuoret nousivat koko Suomen tietoisuuteen ja menestykseen, mutta Hakulinen jätti yhtyeen jo vuonna 1985. Myöhemmin Hakulinen teki taas kappaleita Yölle – muun muassa kappaleen Rakkaus on lumivalkoinen – ja kävi jopa laulamassa yhtyeen konserteissa, mutta edessä oli uusi välirikko 2000-luvulla.

Hiljaiseksi vetää. Jussi Hakulinen

– Meidän välimme menivät poikki, kun tein 8-minuuttisen kappaleen perheestäni ja suvustani, nimeltään Kun nuoruus katoaa. Olli tykkäsi kappaleesta, mutta hän ei onnistunut pääsemään siihen sisälle. Minä lauloin biisin levylle. Olli päätti, että kappaletta ei oteta mukaan konserttikiertueelle. Sanoin, että tähän yhteistyömme loppuu, Hakulinen sanoo.

"Olli laittoi kappaleeseen kaikkensa"

Jussi Hakulisen mukaan välit Lindholmiin eivät korjaantuneet enää välien särkymisen jälkeen. Välirikossa saattoi olla jotain porilaista jääräpäisyyttä.

– Olen tietoisesti pysynyt poissa suomalaisesta musiikkikulttuurista. Siinä ei ole tapahtunut paljon hyvää. Mutta Olli tunnisti hyvän biisin ja laittoi kappaleeseen kaikkensa, Hakulinen sanoo.

16:46 Korjattu Kun nuoruus katoaa -kappaleen ajankohta.

Liki yhdeksänkymppiselle vanhukselle tuli kuolio jalkaan. Alkoi saattohoito.

Vanhus huusi tuskissaan, sillä hänen nykyinen kipulääkityksensä ei tehonnut. Hoitajat ja omaiset pyysivät, että vanhukselle annettaisiin morfiinia. Hoivakodin lääkäri ei kuitenkaan tehnyt niin.

Lääkäri pelkäsi, että vanhus voisi kuolla vahvaan kipulääkkeeseen.

Vanhus makasi kivuissaan kymmeniä päiviä ennen kuolemaansa. Hoitaja seurasi tilannetta vierestä.

Tapaus sattui vuoden 2018 aikana Attendo Kaijankodissa Savitaipaleella. Yle on vahvistanut tapahtumien kulun kahdesta toisistaan riippumattomasta lähteestä.

Tapahtumia läheltä seurannut hoitaja kertoo, että lääkäri teki päätöksen kipulääkityksestä puhelimen välityksellä.

Hoitajan mukaan lääkäri kävi vain kerran esittäytymässä hoivakodin henkilökunnalle. Tämän jälkeen hänet tavoitti puhelimitse vain rajattuina aikoina, jos silloinkaan.

Kaijankodin johto kertoo oman näkemyksensä tapahtumista Attendon viestintäpäällikkö Ilona Sammaljärven välityksellä. Sammaljärvi kirjoittaa sähköpostitse, että lääkäriin on saatu yhteys ja asukkaan kipulääkitys on ollut asianmukainen. Sammaljärvi kirjoittaa, että hoito on tapahtunut tilaajan antamien hoito-ohjeiden mukaisesti.

Valvovien viranomaisten mukaan lääkäreiden heikko tavoitettavuus on laaja ongelma Suomen hoivakodeissa.

Aluehallintovirasto: korjattavaa riittää

Ympärivuorokautista hoivaa tarjoavissa hoivakodeissa lääkäri on yleensä tavoitettavissa puhelimen välityksellä, mutta harvoin fyysisesti paikalla.

Valvovien viranomaisten mukaan tämä on ongelma monestakin eri syystä.

Ensinnäkin se saattaa viivästyttää hoidon aloitusta. Ympärivuorokautisessa hoivassa olevat ihmiset ovat hyvin hauraita, monisairaita vanhuksia.

– Yleensä vanhuksen tilanne huononee nopeasti, mutta paraneminen on hidasta, aluehallintoylilääkäri Mikko Valkonen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta selittää.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto (avi) lähetti viime viikolla alueensa kunnille kirjeen, jossa esitetään huolta lääkäripalveluiden toteutumisesta. Kirjeen mukaan hoivakotien asukkaat eivät ole aina saaneet heille lain mukaan kuuluvia lääkäripalveluita.

Epäkohtia on avin mukaan runsaasti. Kaiken taustalla vaikuttaa se, että hoivakotien asukkaat eivät aina pääse tapaamaan lääkäriä silloin, kun tarve olisi.

Nyt tilanne on Valkosen mukaan se, että diagnooseja tehdään myöhässä. Samalla hoitajat joutuvat osallistumaan diagnoosin tekemiseen, vaikka Valkosen mukaan se ei kuulu hoitajan työnkuvaan.

Kunta sopii lääkärikäyntien tiheydestä hoivayritysten kanssa. Valviran ylijohtaja Markus Henriksson muistuttaa, ettei tällainen sopimus saisi vaarantaa potilasturvallisuutta.

– Minkäänlainen sopimus ei saa estää sitä, että potilas menee lääkärin luokse tai lääkäri potilaan luokse silloin, kun se on tarpeen, Henriksson toteaa.

Esimerkiksi puhelimitse tehtävän etädiagnoosin sopivuus täytyisi Henrikssonin mielestä arvioida potilas- ja tapauskohtaisesti.

Myös Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäen mukaan hoivakotien lääkäripalveluissa on paikoin vakavia ongelmia.

Lääkäri ei voi koskaan toimia pelkästään puhelimen välityksellä. Tätä mieltä on geriatrian emeritusprofessori Jaakko Valvanne, joka vieraili maanantaina A-studiossa keskustelemassa aiheesta.

– Kyllä näiden lääkäripalveluiden laatu ja saatavuus on huonosti järjestettyä ja huonosti johdettua, jos tulos on tällainen, Valvanne toteaa.

Hän ei kuitenkaan täysin tyrmää etähoitoa, vaan muistuttaa myös onnistumisista. Jos lääkäri on tutkinut potilaan ja hoidosta on sovittu yhdessä, lääkäri pystyy hänen mukaansa antamaan toimintaohjeita myös puhelimitse akuutissa tilanteessa.

"Lääkäri kävi kerran"

Hoivakodeissa tarjotuista lääkäripalveluista sovitaan kuntien ja kuntayhtymien sekä yksityisten hoiva- ja lääkäriyritysten välisissä sopimuksissa. Sopimukset ovat hyvin erilaisia, mutta yleisesti ottaen niitä yhdistää se, että lääkäri käy paikalla harvakseltaan.

Koska sopimuksia on joka lähtöön, on vaikeaa arvioida, miten usein lääkäri keskimäärin käy hoivakodeissa. Käyntiväli voi olla niinkin harva kuin neljä kertaa vuodessa, mutta useimmiten lääkäri käynee katsomassa potilaitaan noin kerran kuussa.

Valvonta siitä, että sovitusta pidetään kiinni, kuuluu kunnille. Savitaipaleen Kaijankodin tapauksessa vastuussa on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote), joka vastaa Savitaipaleen perusterveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista.

Vielä vuonna 2018 Eksote osti kaikki hoivakotiensa lääkäripalvelut Attendolta. Sopimus on ollut voimassa marraskuusta 2017. Sitä ennen hoivakotien lääkärikäynneistä vastasivat alueen terveyskeskukset.

– Otamme innokkain mielin vastuullemme jatkossa myös Eksoten alueen vuodeosastot, vanhuspalvelut sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien lääkäripalvelut, Attendo kertoi tiedotteessaan, kun sopimus Eksoten kanssa tuli julki.

Tiedotteen mukaan kaupan jälkeen Attendolla oli 1 800 asiakasta Eksoten alueella.

Vaikka kaikki lääkäripalvelut tulevat samasta paikasta, Eksoten ostopalvelupäällikkö Teija Malisen mukaan jokaisessa hoivayksikössä on erikseen määritelty, kuinka usein lääkäri on saatavilla. Malinen kertoo, että ostolääkärin tulisi aina olla tavoitettavissa.

Kaijankodin lääkäripalvelusopimukseen on kirjattu, että vaikka jokin käyntikerta voitaisiinkin korvata puhelinkonsultaatiolla, pääsääntöisesti lääkärin tulisi käydä paikalla kerran viikossa.

Ylen tietojen mukaan tämä ei ole toteutunut.

– Lääkäri kävi kerran. Hän oli muutaman minuutin hoivakodissa ja esitteli itsensä sille henkilökunnalle, joka sattui olemaan vuorossa. Hän ei nähnyt yhtään asiakasta siellä. Hän kertoi, että perjantaisin on varattu soittoaikaa 15 minuuttia nimenomaan meille, ja muina aikoina hänelle ei saa sitten soittaa, yksi hoivakodissa työskennelleistä hoitajista kertoo.

Hoitajan mukaan kyseessä ei ollut ehdoton soittokielto, mutta suositus oli vahva. Hoitajan mukaan esimerkiksi laboratoriolähetteet saattoivat viivästyä, koska lääkäri ei ollu tavoitettavissa.

– Kun lääkäri on jossain hornan tuutissa, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Vähätellään asioita, että ei tämä ole niin akuutti asia, ja sitten se siirtyy taas viikolla eteenpäin, hoitaja sanoo.

Lääkärien heikko tavoitettavuus Kaijankodissa vahvistetaan Ylelle myös toisesta lähteestä.

Hoitajien mukaan lääkäripalveluissa tapahtui muutos huonompaan, kun Attendo osti Kaijankodin vuoden 2018 alussa.

Hoivakodin johtajan mukaan lääkäri on ollut tavoitettavissa puhelimitse.

Attendo: Olemme toimineet sopimusten mukaisesti

Myös Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen kertoo, että Attendolla on ollut ongelmia toimittaa lääkäripalveluita sopimuksen mukaisesti. Ongelmat ovat koskettaneet Eksotea laajemminkin. Suurin lääkäripula on koskenut Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystystä.

Itkosen mukaan lääkärikäyntejä ei voi hoitaa pelkästään puhelimitse, vaikka silloin tällöin näin tapahtuisikin.

– Kyllä tarkoitus on, että paikalla myös käydään, Itkonen sanoo.

Attendon viestintäpäällikkö Ilona Sammaljärvi kertoo sähköpostitse, että yleisesti ottaen yhtiö on toiminut niin kuin pitää.

– Käsityksemme mukaan Attendo Terveyspalvelut on toiminut sopimusten mukaisesti. Hoivakotien asukkaat ovat julkisen terveydenhuollon piirissä, minkä lisäksi kunta voi ostaa hoivakoteihin lääkäripalveluita. Tarkoituksena on varmistaa, että lääkäri on tavoitettavissa sen sijaan, että ikäihmisen tarvitsee lähteä esimerkiksi terveysasemalle, Sammaljärvi kirjoittaa.

Sammaljärvi ei näe ongelmaa puhelimen välityksellä tehdyssä lääkärintyössä.

– Puhelinkonsultaatiot helpottavat hoitajien arkea ja tukevat heidän työtään, sillä he saavat lääkäriin helposti yhteyden, Sammaljärvi kirjoittaa.

Sammaljärvi kertoo, että lääkäripalveluita paikan päällä ja etänä kannattaisi ylipäänsä lisätä, koska hoivakotien asukkaat vaativat vuosi vuodelta enemmän hoitoa. Sammaljärven mukaan hoivakodin asukkaan olisi hyvä kohdata lääkäri vähintään kerran viikossa.

Sammaljärvi muistuttaa, että vuoden 2019 alusta lähtien yhtiö ei ylipäänsä ole enää tuottanut lääkäripalveluita. Vuodenvaihteesta asti Eksoten lääkärisopimus on kuulunut Terveystalolle, joka osti Attendon Suomen terveyspalvelut viime vuonna.

– Perehdymme parhaillaan toimintaan ja mikäli korjattavaa on, tarkistamme toimintaa, kommentoi Terveystalon viestintäjohtaja Susanna Laine Ylelle.

.

Lääkäripalveluiden ongelmat ovat osittain palveluita tilaavien kuntien syytä, myöntää Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen.

– Palveluiden ostaminen on taitolaji. Kun on enemmän ostopalveluita käytetty, niin pitkin matkaa on opittu enemmän sopimuksen tekemisestä ja valvonnasta. Tietenkin tullaan myös siihen kysymykseen, voiko kokoajan valvoa, Myllärinen sanoi maanantaina A-studiossa.

Lääkäri ei välttämättä kohtaa hoidettavaa

Hoivakotien henkilökunta vaihtuu usein, koska monet tekevät keikkatyötä. Tämä pätee niin hoitajiin kuin lääkäreihin.

Aluehallintoylilääkäri Mikko Valkosen mukaan tilanne saattaa olla se, ettei lääkäri ole koskaan tavannut ihmistä, jota hän puhelimen välityksellä hoitaa.

– Suuri ongelma on, että vastuulääkäri ei tunne yksikön henkilökuntaa eikä tiedä heidän osaamistaan tai sen mahdollisia puutteita, Valkonen kertoo.

Tilanne on asukkaiden lisäksi hankala myös hoitajille. Asukkaat eivät usein itse pysty kertomaan vaivoistaan. Monisairaan ihmisen hoito voi riippua siitä, miten hoitaja tulkitsee asukkaan oireita.

Mikko Valkonen epäilee, että tässä voi olla yksi syy, miksi joidenkin hoivakotien on niin vaikea saada hoitajia töihin.

– Hoitajien vastuu on kasvanut huomattavasti. Heidän on täytynyt ruveta leikkimään pikkulääkäriä, Valkonen kertoo.

Vastuun lisääntyminen näkyy hoitajien stressaantumisena. Ilmiö ei koske pelkästään yksityissektoria. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan monet julkisen puolen hoitajat harkitsevat alanvaihtoa.

Senni Suurinkeroinen on kokenut sairaanhoitaja, joka työskentelee kotkalaisessa Attendo Karhuvuorikodissa. Hän tiivistää työn kuormittavuuden näin.

– Olen ollut aiemmin töissä teho-osastolla ja terveyskeskuksen päivystyksessä. Eniten vastuuta on tässä työpaikassa, koska lääkäri on niin harvakseltaan saatavilla, Suurinkeroinen sanoo.

Valkonenkin huomauttaa, että kaikki hoivakotien asukkaat ovat oikeutettuja kunnalliseen terveydenhuoltoon riippumatta siitä, minkälaisia sopimuksia kunta on yksityisen palveluntuottajan kanssa tehnyt.

Miksi ihmeessä tätä vaihtoehtoa ei sitten aina käytetä, jos hoivakodin oma lääkäri on tavoittamattomissa?

Valkosen mukaan syynä voi olla esimerkiksi se, että hoivayhtiö on kehottanut hoitajia asioimaan ensisijaisesti omien lääkärien kanssa. Soittoaika voi olla rajattu, jotta linjat eivät mene tukkoon.

– Voi olla myös, että henkilökunnalle on tehty selväksi, että jos ottaa yhteyttä normaalin yhteydenottoajan ulkopuolella, siitä saattaa tulla ylimääräinen maksu, jonka hoitoyksikkö joutuu firmalle maksamaan, Valkonen sanoo.

Useiden Yleen yhteyttä ottaneiden hoitajien mukaan yhtiöt jopa painostavat siihen, että “ulkopuolisia” lääkäreitä ei käytettäisi. Rajuimpien syytösten mukaan hoitajia olisi jopa kielletty kokonaan tilaamasta ambulanssia.

– Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa, emmekä ymmärrä, miksi näin tehtäisiin, Ilona Sammaljärvi Attendon viestinnästä kirjoittaa.

Muistisairaita lähetetään hoitoon ilman saattajaa

Julkisen terveydenhuollon käyttämistä vaikeuttaa se, että tehostetun palveluasumisen hoivakotien asukkaat ovat useimmiten heikossa fyysisessä kunnossa ja kärsivät jonkinasteisesta muistisairaudesta.

Tällaisen ihmisen lähettäminen terveyskeskukseen ilman saattajaa on riskialtista. Saattajia ei välttämättä ole tarjolla esimerkiksi yöaikaan. Sairaalan päivystyksestä puolestaan ei välttämättä pystytä lähettämään lääkäriä paikalle.

Tilanne voi olla esimerkiksi se, että hoitaja on yksin hoivakodissa, ja muistisairas vanhus tarvitsisi saattajan kymmenien kilometrien pituiselle matkalle.

– Asukas laitetaan taksilla tai ambulanssilla menemään päivystykseen ja hän palailee sitten toivottavasti hoitokotiin, Valkonen kuvailee.

Valkosen tiedossa on ainakin yksi tapaus, jossa muistisairas vanhus ei ole enää löytänyt päivystyskäynniltä takaisin hoivakotiin.

Valkosen mukaan vanhus oli sijoitettu hoivakotiin tilapäisesti, koska hänen vastuullinen kotihoitajansa oli lomalla. Sekaannuksen vuoksi vanhus kuitenkin lähetettiin hoivakodin sijaan kotiosoitteeseensa, missä häntä ei ollut vastassa ketään.

Lopulta naapuri löysi vanhuksen harhailemasta asuntonsa ulkopuolelta ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, Valkonen kertoo.

Hoitaja uupuu

Kaijankodissa Savitaipaleella työskennellyt hoitaja uupui hoivatyön arkeen. Hän kertoo eräänä viikonloppuna joutuneensa huolehtimaan hoivakodin iltavuoroista yksin, kun työntekijöitä ei löytynyt muita.

Kesällä 2018 hoitaja kirjoitti rankasta työrupeamasta Facebookiin. Hänen mukaansa kirjoitus oli yleisluonteinen, eikä siinä mainittu hoivakodin nimeä.

Pian hoitajan puhelin piippasi tekstiviestin merkiksi. Lähettäjä oli hoivakodin johtaja. Siinä luki näin:

Hei, poista viimeisin Facebook päivityksesi, ei ole ollenkaan sopivaa puhua työasioitaan siellä. Meillä some-ohjeet olleet luettavissa ja palaverissa puhuttu. Tietosuojarikkomus ei ole leikin asia. Kiitos, (johtajan nimi)

Hoitaja totteli, ja poisti viestin. Pian episodin jälkeen hän teki päätöksen vaihtaa alaa.

Yle on selvittänyt hoivakotien ongelmia laajasti, lue lisää aiheesta:

Ylen selvitys: Hoivajätti Attendolla ongelmia ympäri Suomea – hoivakodeissa aliravittuja, ulkoilua harvoin ja likaisissa vaipoissa nukkumaan

Hoivakotiongelmista syytetyn Attendon toimitusjohtaja pysyy yrityksen johdossa – "Saan lisää tarmoa tämmöisestä"

Attendo ei yhdistä hoitajavajetta ja kuolemia Pelimannissa – Hoivajätti jälkiviisaana: Muuttoja olisi pitänyt hidastaa

Hoivayhtiö Esperi Caresta jätetty kaksi tutkintapyyntöä poliisille

Ylen haastattelemat työntekijät: Esperi Care uhkailee ja vaientaa hoitajia – epäkohdista puhuva joutuu vaikeuksiin

Vanhustenhoidon ongelmat keskittyvät yksityisiin yrityksiin – Julkisesta puolesta tehdään selvästi vähemmän ilmoituksia

Katso täältä missä hoivakodissa on mitäkin ongelmia – Hoivakotien pitäisi itse valvoa toimintaansa, mutta valvontaa ei oteta tosissaan

Pitkään jatkuneeseen työpaikkakiusaamiseen on saatu oikeuden ratkaisu Kouvolassa. Rikokset tapahtuivat vuonna 2015, jolloin autotarvikkeita myyvän liikkeen toimitusjohtaja kohteli kaltoin erästä liikkeessä tukkumyyjänä työskennellyttä miestä.

Kiusaaminen jatkui kahdeksan kuukautta. Toimitusjohtaja muun muassa uhkaili työntekijää, vähätteli tämän työsuorituksia, muutti työtehtäviä ja lopulta lopetti palkanmaksun.

Puheet ampumisesta kärjistivät tilanteen

Tapahtumat alkoivat kärjistyä keväällä 2015, jolloin myyjä oli mukana edustamassa yritystä messuilla. Toinen työntekijä tuli kertomaan myyjälle, miten toimitusjohtaja oli sanonut, että myyjä pitää ampua. Oikeudessa toimitusjohtaja kuvaili, miten myyjän virheen takia messuosaston kasaaminen oli mennyt "persiilleen" ja siksi hän oli kritisoinut myyjää. Kun myyjä kysyi asiasta, oli toimitusjohtaja vain huutanut tälle.

Myyjä lähetti myöhemmin toimitusjohtajalle sähköpostia asiaan liittyen. Vastausviestissään toimitusjohtaja kuvaili myyjää sairaaksi ja uhkasi laittaa hänet sairauslomalle. Myyjä lähetettiin työkykyarviointiin, mutta lääkärin mukaan hän oli työkykyinen. Toimitusjohtaja kyseenalaisti myöhemmin myös lääkärin arvion.

Tämän jälkeen myyjä siirrettiin työskentelemään erilleen muista liikkeen työntekijöistä. Hänellä ei ollut enää omaa työpistettä vaan joutui istumaan neuvottelupöydän ääressä. Samalla myyjän työtehtäviä muutettiin merkittävästi, minkä vuoksi hänen palkkansa pieneni.

Hän ei myöskään saanut enää käyttää vanhaa työsähköpostiosoitettaan. Perusteluna oli se, että hän olisi lähettänyt epäasiallisia viestejä.

Johtamistapana "uhkailu, pottuilu ja kiristys"

Oikeudessa myyjä kuvaili toimitusjohtajan johtamistapaa luonnehdinnalla ”uhkailu, pottuilu ja kiristys”. Myyjän mukaan yrityksessä joku joutui aina silmätikuksi ja tällä kertaa se oli hän.

Vuodesta 2007 lähtien liikeessä työskennellyt myyjä kertoi, että heidän välinsä eivät alunperinkään olleet erityisen hyvät ja että toimitusjohtajalla oli tapana nimitellä häntä esimerkiksi idiootiksi.

Toimitusjohtaja oli suuttunut myös siitä, että myyjä oli ollut yhteydessä ammattiliittoon palkkausasioissa ja aluehallintovirastoon epäasiallisesta kohtelusta.

Tilanne jatkui tulehtuneena kesän 2015, jolloin myyjä alkoi myös oireilla. Henkinen kuormitus ilmeni esimerkiksi ahdistuksena, unihäiriöinä ja paniikkioireina. Mies määrättiin elokuussa sairauslomalle, joka pientä taukoa lukuunottamatta jatkui aina marraskuun loppuun saakka. Tuolloin mies irtisanoutui, sillä oli kyvytön jatkamaan työssä.

Toimitusjohtaja ei luottanut lääkärin arvioon myyjän työkyvystä ja päätti lopettaa hänen palkanmaksunsa elokuussa 2015.

Toimitusjohtaja kiisti syytteet

59-vuotias toimitusjohtaja kiisti oikeudessa kaikki syytteet. Hän esimerkiksi kiisti puhuneensa myyjän ampumisesta. Hän kertoi kritisoineensa myyjää, koska tämä oli jollain tavalla epäonnistunut messuosaston kasaamisessa.

Hän kertoi myös myyjän itse syyllistyneen huonoon käytökseen ja kiusanneen muita työntekijöitä sosiaalisessa mediassa. Toimitusjohtajan mukaan asiakkaat olivat myös valittaneet myyjästä, ja että hän olisi ilman lupaa avannut tilin rahalaitoksessa yhtiön nimissä.

Todistajina kuullut muut työntekijät kertoivat, että he eivät olleet havainneet myyjän käyttäytymisessä huomautettavaa. Työntekijöiden kertomuksissa korostui myös työnantajan ehdoton määräysvalta, mikä tarkoitti toimitusjohtajan vallankäyttöä työpaikalla työntekijöihin nähden. Esiin nostettiin myös toimitusjohtajan värikäs ja särmikäs esiintymistyyli, joka on voitu koka loukkaavana.

Tuomio kolmesta rikoksesta

Kymenlaakson käräjäoikeus tuomitsi toimitusjohtajan työsyrjinnästä, työturvallisuusrikoksesta ja pahoinpitelystä. Mies tuomittiin maksamaan 60 päiväsakkoa, josta koituu maksettavaa lähes 4 000 euroa. Itä-Suomen hovioikeus piti tuomion voimassa.

Lisäksi tuomittu ja hänen edustamansa yritys tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan uhrille yhteensä 4 000 euroa kärsimyksestä ja psyykkisestä henkilövahingosta. Oikeudenkäyntikuluista kertyy maksettavaa runsaat 10 000 euroa.

Laulaja Suvi Teräsniska järkyttyi kuultuaan muusikko Olli Lindholmin kuolemasta. Hän julkaisi sosiaalisessa mediassa tiistaina kuvan itsestään, Olli Lindholmista ja mummostaan.

Lindholm kuoli 54-vuotiaana sairauskohtaukseen.

Teräsniskan julkaisemassa kuvassa kolmikko oli Ylläksellä hiihtämässä.

– Mun molemmat hiihtokaverit ovat nyt poissa. Uutinen saavutti minut myös tänä aamuna ja luhisti keittiön lattialle, Teräsniska kertoo Facebookissa.

– Tähän hetkeen en muuhun pysty kuin julkaisemaan tämän viiden vuoden takaisen kuvan, jossa ollaan Ylläksellä hiihtämässä Ollin ja mummon kanssa ja pätkän Yön hienoimmasta biisistä, Teräsniska kertoo.

Teräsniskan siteeraama kappale on Sunnuntaisin kuolee kuninkaat.

– Jonain päivänä hiihdetään sitten taas kaikki yhdessä ikihangella. Nuku rauhassa Olli. Mun ikävä on pohjaton, Teräsniska sanoo ja ottaa osaa Lindholmin lasten ja muiden läheisten suureen suruun.

Teräsniska on kertonut julkisuudessa usein, miten Lindholm on auttanut häntä uralla.

Pauli Hanhiniemi : "Muistan auran, joka Ollin ympärillä oli"

Muusikko Pauli Hanhiniemi muistelee ystäväänsä Olli Lindholmia kotinsa keittiössä Tampereen Tahmelassa. Samassa paikassa miehet monesti joivat kahvia ja juttelivat elämästä.

Lindholmin kuolema tuli Hanhiniemelle yllätyksenä, joskin hän sanoo, että Lindholm ei päästänyt itseään helpolla.

– Olli juoksutti itseään siellä täällä säälimättä, kyllä se varmaan sitten kohtaloksi koitui.

Lindholmin ja Hanhiniemen musiikillinen yhteistyö alkoi 1990-luvulla ja syveni ystävyydeksi.

– Hän oli päättänyt kääntyä minun puoleeni tietyissä asioissa. Ja kun se myös minulle sopi, niin siitä kehkeytyi hyvä yhteistyö.

Silloin kun se rupesi myhäilemään ja olemaan hyvällä tuulella, niin se kyllä tarttui.  Pauli Hanhiniemi

Lindholmin viinanhuuruisina aikoina Hanhiniemi myös auttoi ystäväänsä pulasta.

Musiikillisessa yhteistyössä kuvio toimi niin, että kun Lindholmille oli kertynyt sävellyksiä, hän tuli niiden kanssa Hanhiniemen luo. Demonauhoja ei kuitenkaan koskaan kuunneltu, vaan miehet joivat kahvia ja juttelivat niitä näitä.

– Ollilla oli vaikka mitä kerrottavaa, ja minä kuuntelin. Hän oli todella läsnä, Hanhiniemi sanoo.

– Me puhuttiin asioista ja elämästä, ja niistä keskusteluista olen pyrkinyt asioita lauluihin laittamaan. Sanoisin, että me ei olla Ollin kanssa puhuttu musiikista sanaakaan.

Hanhiniemi sanoo, että Lindholmin persoona määritteli ystävyyden luonteen.

– Muistan auran, joka Ollin ympärillä oli. Silloin kun se rupesi myhäilemään ja olemaan hyvällä tuulella, niin se kyllä tarttui.

Hanhiniemi uskoo, että Lindholm pitäisi siitä, että häntä muistellaan.

– Kaikella ystävyydellä ja rakkaudella, Olli oli just niin turhamainen, että se tykkäisi tietää, että hänestä jotain lausutaan jälkeenpäin.

Lue lisää:

Laulaja Olli Lindholm on kuollut viime yönä – "Olli kertoi, että on huolissaan terveydestään"

Dingon Neumann: "Olli Lindholm nukkui pois kohtuuttoman nuorena"

Vuonna 2009 Suomen metsäteollisuudessa elettiin syvimmän laman aikaa. Alan tuotanto ja vienti olivat romahtaneet. Stora Enso ilmoitti yli 140 ihmisen irtisanomisesta Imatran tehtailtaan.

Yksi irtisanotuista oli paperitehtaalla työskennellyt Heikki Orava. Hän oli ollut tehtaalla töissä yli 20 vuotta. Siitä huolimatta irtisanominen ei tullut Oravalle yllätyksenä.

– Tiesin, että se koituu minun kohtaloksi, Orava sanoo.

Itse asiassa hän oli jopa odottanut sopivaa tilaisuutta vaihtaa alaa. Hän oli jo 1990-luvulla harkinnut menoa hierojakouluun.

– Totta kai siinä tietty epävarmuus oli, mutta oli myös kova usko omaan tekemiseen ja siihen, että työllistyn, Heikki Orava kertoo.

Uusi koulutus

Entinen paperimies hankki hierojan ja osteopaatin koulutuksen. Koulutukseen lähtö vaati kuitenkin tarkan harkinnan, koska ikää oli Oravalle jo kertynyt.

– Olen yli 40 vuotta vanha, joten piti miettiä tarkasti, missä voi työllistyä. Siinä vaiheessa ei enää kannattanut lähteä hukkakoulutukseen. Orava kertoo.

Lopulta päätös alan vaihdosta oli kuitenkin helppo.

– Tein 24 vuotta vuorotyötä ensin Ensolla ja sitten Storalla Ensolla. Sen jälkeen halusin tehdä töitä ihmisten kanssa, en enää koneiden kanssa, Heikki Orava kertoo.

Uusi ura kännistyi

Alku yrittäjän uralla ei ollut helppo. Esimerkiksi opintotukea opintoihin ei herunut, koska koulutus oli yksityisen järjestämä. Entinen työnantaja maksoi puoli vuotta palkkaa potkujen jälkeenkin, mutta jossakin vaiheessa rahan tulo loppui kokonaan.

– Tulot olivat nolla ja kuluja oli vaikka kuinka paljon. Todellakin oli sellainen tunne hetkisen aikaa, että nyt lopetan tämän. Halutti heittää hanskat tiskiin, Orava kertoo.

Lopulta yrittäjän ura lähti kuitenkin käyntiin starttirahan ja läheisiltä saatujen lainojen avulla. Nykyään Oravalla on osteopaatin vastaanotto Imatralla ja vuosikymmenen takaiset potkut näyttävät jopa onnekkaalta käänteeltä.

– Voi sanoa, että ne olivat onnenpotkut minulle, Orava sanoo.

Moni työllistynyt

Työvoimaviranomaiset ovat seuranneet erityisesti vuonna 2013 Stora Ensolta irtisanottujen sijoittumista työmarkkinoilla. Irtisanottuja oli tuolloin 143. Moni heistä näyttää työllistyneen, sillä kortistossa heitä on enää vähän.

– Tilanne vaikuttaa siinä mielessä hyvältä, että silloin irtisanotuista on TE-toimiston asiakkaana alle kymmenen ja heistäkin osa on koulutuksessa., Kaakkois-Suomen TE-toimiston muutosturva-asiantuntija Leena-Maria Kyyhkynen sanoo.

Yksikään työttömänä nyt olevista ei ole myöskään ollut koko aikaa työttömän irtisanomisen jälkeen.

Leena-Maria Kyyhkysen mielestä irtisanottujen sijoittuminen työmarkkinoille onkin ollut yllättävän hyvää. Yksi syy oli se, että moni irtisanotuista oli valmis kokeilemaan uusia asioita työllistyäkseen.

– Siellä vallitsi myönteinen henki siihen, että jos aikaisemmin on tehty jotakin, niin nyt voidaan tehdä jotakin muuta.

Työllistymisen lisäksi monet irtisanotuista ovat myös jääneet eläkkeelle.

Stora Ensolla on jälleen käynnissä suuret yt-neuvottelut Imatralla, jossa yhtiö on ilmoittanut lopettavansa paperikoneen. Irtisanomisuhan alla on 80 työntekijää. Aikaisemmat suuret irtisnomiset Stora Enson Imatran tehtailta olivat vuosina 2013 ja 2009.

Viime yönä sairauskohtaukseen kuollut muusikko Olli Lindholm teki monivaiheisen ja -vivahteisen uran, joka kuuluu suomirockin kaanoniin. Porilaisesta punkkarista kuoriutui vuosien varrella iskelmärocktähti, joka vaati paljon muilta ja vielä enemmän itseltään.

Vuonna 2017 ilmestyneen Lindholmin elämäkerran Yhden miehen varieteen kirjoittanut Arno Kotro arvelee, että vuosien varrella moni on saattanut unohtaa Yö-yhtyeen merkityksen suomalaiselle rockille.

– Jos mietitään sitä tunkkaista 80-luvun alun Suomea, niin oli aika kova juttu, että oli Yön kaltainen bändi, Kotro toteaa.

Kirjailija kertoo itsekin soittaneensa 80-luvun puolivälissä kellaribändissä Yön Särkynyttä enkeliä "enemmän tai vähemmän onnistuneesti".

Kotro muistuttaa, että Yö synnytti lyhyeksi jääneen, mutta sitäkin järisyttävämmän Porirock-ilmiön. Yön lisäksi tätä ilmiötä olivat luomassa muun muassa Dingo ja Mamba.

Vaikka Lindholm ja muut Yön jäsenet muuttivat Tampereelle jo 80-luvun jälkipuoliskolla, yhtye on aina mielletty porilaiseksi.

Punkkarista teini-idoliksi

Teini-ikäinen Lindholm otti ensimmäisiä askeliaan muusikkona 70- ja 80-lukujen taitteessa. Yhtyeiden nimet vaihtuivat tiuhaan, mutta asenne pysyi samana. Lindholm oli muun muassa mukana perustamassa Appendix-nimistä punk-bändiä, joka nauttii yhä arvostusta alan piireissä.

1980-luvun alussa Lindholm lyöttäytyi Jussi Hakulisen STRIX-yhtyeeseen, josta miehistön muutosten myötä pian muodostui Yö. Vuonna 1982 yhtye osallistui rockin SM-kilpailuihin sijoittuen kisassa kolmanneksi. Voiton vei 22-Pistepirkko.

Yön ensimmäinen albumi Varietee ilmestyi seuraavana vuonna. Levy oli myyntimenestys ja sen myötä Yö nousi parrasvaloihin.

Suosio toi kultalevyjä ja kutsumattomia yövieraita. Lindholm kertoi elämäkerrassaan, että innokkaimmat fanit eivät tyytyneet norkoilemaan hänen kotinsa ulkopuolella, vaan yhtyeen ollessa keikoilla hänen äitinsä majoitti porttikongiin ilmestyneitä nuoria tyttöjä kotonaan.

– Ne sitten soittelivat innoissaan sieltä lankapuhelimella, että ette ikinä usko, että me ollaan Ollin äidin luona. On se ollut aikamoista meininkiä, Kotro miettii.

Ristiriitainen Yö

Yö-yhtyeen kokoonpano vaihtui vuosien aikana useaan otteeseen, mutta Lindholm pysyi yhtyeen keulassa. Hänen johdollaan yhtye teki yli 6 000 keikkaa ja myi yli miljoona levyä.

Suomen rock-kentässä Yö oli poikkeuksellisen ristiriitainen yhtye.

– Yö oli bändi, jota rakastetaan, rakastetaan vihata ja jopa vihataan rakastaa, Kotro sanoo.

Tämä asenne on seurannut yhtyettä läpi sen uran. Kun Yö osallistui vuonna 1984 Tuuliajolla-kiertueelle, muiden yhtyeiden suhtautuminen porilaisia kohtaan oli ristiriitaista.

– Olli kertoi, että sillä risteilyllä muut suhtautuivat Yöhön jotenkin alentuvasti ja irvaillen, mutta Juice oli heitä kohtaan aina mukava ja isällinen, ja ehkä vähän huvittunutkin siitä heidän kohelluksestaan, Kotro kertoo.

Saimaan rantakaupunkeja kiertäneellä kiertueella syntyi Juice Leskisen ja Lindholmin ystävyys. Myöhemmin he kirjoittivat yhdessä lauluja ja Yön esittämän Ihmisen poika -kappaleen sanat Juice kirjoitti Ollin Ossi-pojalle.

Suuria haaveita jäi toteuttamatta

Viime vuosina Lindholm oli esillä Voice of Finland -laulukilpailun valmentajana. Punkkarista oli iskelmätähden kautta kuoriutunut koko kansan tuntema tv-esiintyjä. Miten siinä niin kävi?

– Eiköhän tuo ole ihan Ollista riippumaton kehityspsykologinen ilmiö, että vanhemmiten me keskiluokkaistutaan ja ehkä siinä arvot vähän matkalla muuttuvat. Olli teki sen vaan julkisemmin kuin me muut, Kotro pohtii.

Kirjailijan mukaan Lindholm suhtautui reteän itseironisesti menneisyyteensä. Hän osasi naureskella nuoruusvuosiensa habitukselle.

– Hän oli hyvin sinut kaiken sen kanssa, mitä oli tehnyt, Kotro toteaa.

Tv-laulukilpailussa tuomarointi ei Kotron mukaan ollut Lindholmille musiikillisen uran himmailua. Päinvastoin Lindholmilla oli vielä paljon musiikillisia haaveita. Yksi niistä olisi ollut Yön 40-vuotisjuhlakonsertti Ratinassa ja Olli haaveili jopa konsertista olympiastadionilla.

– Hän oli iloinen uudesta bändistä ja uskoi, että sen kanssa tehdään vielä vaikka mitä.

Toisaalta Lindholm oli samalla huolissaan luovuuden katoamisesta.

– Sen kanssa hän kriiseili, että irtoaako vielä sanoja ja säveliä. Mutta vaikka se oli mielen päällä, hänellä oli kunnianhimoinen ja määrätietoinen asenne, ja hän katseli toiveikkaasti eteenpäin, Kotro sanoo.

Levoton laulaja hukutti itsensä töihin

Lindholmin elämäkertaa kirjoittaessaan Kotro vietti reilun vuoden päivät muusikon kanssa. Tuona aikana hänelle välittyi kuva levottomasta ihmisestä, joka hukuttaa itsensä työntekoon. Projektia seurasi aina uusi projekti.

– Tuollainen elämän eetos näyttäytyy tietenkin ihailtavana protestanttisessa maassa, mutta se voi viime kädessä olla turmiollista.

Lindholm tiedosti tämän itsekin. Laulaja kertoi elämäkerrassaan olevansa huolissaan terveydestään. Hermosto kävi ylikierroksilla ja verenpaine oli helvetillinen. Tahtia ei kuitenkaan höllätty.

Kotro kertoo käyneensä viimeisen keskustelun Lindholmin kanssa ennen joulua. Miehet keskustelivat sanoituksesta, jonka Kotro oli antanut Lindholmille. Muusikko kertoi etsivänsä aikaa melodian rakentamiseen sanojen ympärille.

– Sekin nyt sitten jäi, Kotro sanoo.

Mutta paljon sävellyksiä, sanoituksia ja lauluja toteutui. Lindholm ja Yö ovat kiistatta merkittävä osa suomalaista rock-historiaa. Porirockin ja manserockin kaltaiset ilmiöt ovat oman aikakautensa symboleita.

– Tiettyjen ihmisten kuolema tuntuu repivän hautaan kokonaista aikakautta.

Nelonen median televisiojohtajan Ville Toivosen mukaan The Voice of Finlandin etukäteen nauhoitetut jaksot esitetään alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

– Nauhoitettuja jaksoja on olemassa 29. maaliskuuta asti, ja seuraavat jaksot esitämme ensi torstaina ja perjantaina normaaliin tapaan. Jaksojen yhteyteen teemme myös kunnianosoituksen Olli Lindholmille.

Turun Logomossa kuvattavat The Voice of Finlandin live-lähetykset alkavat 5. huhtikuuta. Niitä ovat tuomaroimassa Toni Wirtanen, Redrama ja Anna Puu.

Ville Toivonen ei vielä tässä vaiheessa halua kommentoida, otetaanko Lindholmin tilalle uutta henkilöä.

– Emme lähde tuota asiaa tänään spekuloimaan, pohdimme sitä sitten myöhemmin ajan kanssa. Kerromme asiasta lisää heti kun tiedämme.

Sekä Toivonen että The Voice of Finlandin tekijäjoukko ovat olleet tänään murheellisissa tunnelmissa.

– Kuulimme tästä suru-uutisesta tänään ja järkyttyneinä otamme tähän suruun osaa, Ville Toivonen sanoo.

Voice of Finland on myös muistanut tähtivalmentajaansa koskettavalla Instagram-päivityksellä. Samoin teki omalla tilillään tuomariston Anna Puu. Toni Wirtanen muisti ystävää ja kollegaa puolestaan Twitterissä.

Päivitys 12.2. klo 16.55: Juttuun lisätty Instagram-päivitykset.

Pakkanen hellitti, lumisade taukosi ja aurinko tuli esiin. Moni asukas pääkaupunkiseudulla huokasi tiistaina helpotuksesta ja irrotti vihdoin pakonomaisen otteen lumikolasta. Ilo oli paikoin kuitenkin lyhyt, sillä sulavat lumimassat toivat eteen uuden vitsauksen.

Espoon Karhuniityntiellä ikkunoista ihailtiin yllättäen laineiden liplatusta, kun kotikatu täyttyi vedestä.

– Vettä on tiellä parin kolmensadan metrin matkalla. Aikuinen kyllä pääsee kahlaamalla, mutta mieheni haki eilen ystävältään lainaksi kanootin, jotta saamme lapset jotenkin kuivin jaloin kotiin, tien varrella asuva Anniina Vuopala kertoo.

Veden korkeus hipoo Vuopalan mukaan nilkkoja, mutta nousee hetkittäin jopa polvenkorkeudelle saakka.

–Aikuisella polveen yltävistä saappaista jää kuivaksi sellainen viitisen senttiä, kun siinä kahlaa. Syvyys yllättää jonkun verran ja muutama auto on siitä jouduttu jo hinaamaan pois, sanoo Vuopala.

Sulamisvesi ei pääse pois, kun ojat ja viemärit ovat jäässä

Helsingin seudun ympäristöpalveluiden mukaan sulavat lumet aiheuttavat tällä hetkellä ongelmia ympäri pääkaupunkiseutua. Sulamisvesi ei pääse sadevesikaivoihin lumen ja jään takia vaan kertyy isoiksi lammikoiksi.

Asukkaiden ilmoituksia lammikoista on tullut jopa niin paljon, että vedenjakelun vikapäivystysnumero on ollut vaarassa ruuhkautua.

Suomen ympäristökeskuksen johtavan hydrologin Bertel Vehviläisen mukaan paikallisia hulevesitulvia tulee tähän aikaan vuodesta helposti, kun lämpötila vaihtelee paljon.

– Tämmöinen sahaava sää, että pakastaa ja sulaa vuoronperään, on omiaan pitkittämään tällaista ongelmaa. Tilanne helpottaa kuitenkin nopeasti, jos viemärit ja ojat saadaan auki, sanoo Vehviläinen.

Paikallisten hulevesitulvien kannalta merkitsevää on siis se, saadaanko viemärit ja ojat imemään sulamisvesiä tarpeeksi nopeasti.

Ennuste lupaa lisää lauhaa

Loppuviikolle luvataan lauhaa säätä, mikä nopeuttaa lumien sulamista edelleen. Jos ennusteet pitävät paikkansa, etelässä lämpötila voi kohota jopa useita asteita plussan puolelle.

Mitään laajoja kevättulvia ei Vehviläisen mukaan ole kuitenkaan vielä näkyvissä, vaikka isoissa joissa veden pinta on noussut paikoin jopa puoli metriä.

Espoon Karhuniityntiellä asukkaat ovat auttaneet toisiaan ja kanootin lisäksi ihmisiä on kuljetettu lammikon yli viime päivinä muun muassa mönkijällä. Talojen nurkkia vesi ei vielä tavoita, mutta roskakatoksen ja vesirajan välillä on enää vain senttejä.

Länsiväylän mukaan Espoon kaupunki yrittää nyt kiireellä saada tietä auki. Paikalla on tiistaina ollut kaivuri sekä kaksi paineautoa.

– Jos sää tästä vielä lauhtuu, niin pitää pitää peukut pystyssä, että kaupunki saa vedet pois tieltä, naurahtaa Vuopala.

Suositun Yö-yhtyeen laulaja Olli Lindholm on kuollut 54-vuotiaana. Asian vahvistaa Ylelle Propromotion Oy:n toimitusjohtaja Taija Holm.

Lindholm kuoli Holmin mukaan sairauskohtaukseen viime yönä.

– Olen niin järkyttynyt, etten voi kommentoida muuta. Toivotan voimia omaisille, Taija Holm sanoo.

Asiasta kertoi ensin Ilta-Sanomat. Asiasta kertoi myös Yö-yhtye virallisella Facebook-tilillä.

– Olli oli meille paljon enemmän kuin bändikaveri. Hän oli meille sydänystävä, joka oli aina omiensa puolella. Hän jätti meille lukuisia muistoja sekä laulut, jotka elävät aina. Omaisille haluamme esittää osanottomme. Toivomme heille voimia surutyöhön.

Kuolema tuli täytenä yllätyksenä. Bändin jäsenet ovat niin järkyttyneitä, etteivät pysty kommentoimaan asiaa.

Olli Lindholm syntyi vuonna 1964 Porissa. Lindholm oli mukana perustamassa Yötä 1981, ja heti yhtyeen debyyttialbumi Varietee myi yli 80 000 kappaletta eli heittämällä yli kultalevyn rajan.

Yhtyeen suurin hittilevy on vuoden 2003 Rakkaus on lumivalkoinen. Olli Lindholm voitti Iskelmä-Finlandian vuonna 2008.

Useita hittejä

Jo 1980-luvulla kansansuosioon nousseen Yön solisti on viime vuosina tuomaroinut suuria katsojamääriä kerännyttä Nelosen laulukilpailua The Voice of Finlandia.

Kaksi vuotta sitten Lindholm osallistui myös maan suurimpia musiikin alan tähtiä yhteen kokoavaan Vain elämää -televisio-ohjelmaan.

Yö-yhtyeen oli määrä aloittaa useita paikkakuntia kattava akustinen kiertue Valkeakoskelta perjantaina. Tiketti-lippupalvelussa lukee, että keikka on peruttu.

Yön hittikappaleisiin eri vuosikymmeniltä lukeutuvat tunnetuimpina Joutsenlaulu, Rakkaus on lumivalkoinen ja Pettävällä jäällä. Yhtyeen 21 studioalbumin lisäksi Olli Lindholmilla on neljä soololevyä. Iskelmä-Finlandian hän voitti vuonna 2008.

Olli Lindholm asui Tampereella. Hänellä on kaksi aikuista lasta.

Näin Lindholm kuvasi itseään viime lokakuussa Yle Areenan haastattelussa.

– Minusta on niin moneksi. Yhtä lailla on se Voicen kyynelehtivä Olli, tilanteen vaatima kova Olli ja kotona tyttären kanssa hassu Olli. Ihmisten olisi hyvä tietää, että jos he luovat jotain kuvaa minusta, niin he miettisivät, että millainen mä oikeesti oon. Kuuntelis vaikka sitä musiikkia.

Terveyshuolet varjostivat

Viime vuosina Lindholmin tulevaisuudensuunnitelmia varjostivat terveysongelmat, kertoo kirjailija Arno Kotro. Hän kirjoitti toissavuonna ilmestyneen Lindholmin elämäkerran Yhden miehen varietee.

– Olli kertoi, että on huolissaan terveydestään ja että verenpaine on ihan helvetillinen.

– Hermosto kävi ylikierroksilla, ja hän joskus luonnehti, että olo on usein kuin lenkkeilijällä jota vastaan tulee karhu, Kotro toteaa Ylelle.

Lindholmin kuolemaan johtaneen sairaskohtauksen laadusta ei ole kuitenkaan kerrottu tarkemmin.

Porin kaupunki suruliputtaa

Porin kaupunki järjestää tänään 12. helmikuuta suruliputuksen Olli Lindholmin muistolle. Lindholm oli syntyjään porilainen ja suruliputus järjestetään keskeisissä keskustan alueen kiinteistöissä ja niissä oppilaitoksissa, joissa Lindholm opiskeli.

Tieto Lindholmin poismenosta otettiin kaupungilla surullisena vastaan.

– Haluamme välittää lämpimän osanoton Lindholmin omaisille. Kaupungilla ja Lindholmilla oli yhteisiä suunnitelmia, mutta valitettavasti koskaan ei voi olla varma, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olli oli aina porilainen, sanoo Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen.

Porin kaupunki perustaa Lindholmille muistopaikan Porin torin Satakieli-lavalle. Sinne voi tuoda laulajan muistoksi esimerkiksi kynttilöitä. Toive muistopaikasta on tullut kaupunkilaisilta.

Tampere ei suruliputa tänään virallisesti, kerrotaan pormestarin kansliasta.

Lue lisää:

The Voice of Finlandin nauhoitetut jaksot esitetään normaalisti – mukana kunnianosoitus Olli Lindholmille

Jussi Hakulinen: "Olli Lindholm tunnisti hyvän biisin ja laittoi kappaleeseen kaikkensa"

Olli Lindholmin kuolema pysäytti vakiokuntosalilla, Tampereella ja Porissa: "Melkein kuin olisi tuttu mennyt" Suvi Teräsniska luhistui keittiön lattialle kuultuaan oppi-isänsä Olli Lindholmin kuolemasta: "Ikävä on pohjaton"

Dingon Neumann: "Olli Lindholm nukkui pois kohtuuttoman nuorena"

Ässät kunnioittaa Olli Lindholmin muistoa: Hiljainen hetki huomisessa ottelussa

Pomarkku juhlii "kotikylän pojan" kanssa – Olli Lindholm hakee edelleen mielenrauhaa mummulan pihamaalta

Yön Olli joululauluista: "Kyllä minä varpusta kuuntelen ennemmin kuin sikaa"

Elävä arkisto: Olli Lindholmin oppivuodet

Jutun kommentointi on avoinna 12.2.2018 kello 22:00 asti.

Päivitetty 12.2. klo 17.20: Juttuun lisätty elämäkerturi Arno Kotron kommentit.

Tänä keväänä moni sellainen ikätoveri, julkkiskin, jonka on ajatellut kuuluvan niin sanotusti kalustoon, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Se on hieno sanonta, ajasta ikuisuuteen. Täällä me näet olemme, ajassa, tässä päivässä ja toivottavasti huomisessa, mutta ikuisuudella ei ole rajoja.

Syöpään kuollut kirjailija Henning Mankell kirjoitti pelkäävänsä kuolemassa juurikin ikuisuutta. Elämä oli lyhyt, mutta ikuisuus niin pitkä – tai ei edes sitä.

Ikuisuus oli aina.

Arvostaisimmeko elämää ja toisiamme enemmän, jos puhuisimme kuolemasta edes hieman enemmän.

Kun ihminen kuolee, me muistelemme häntä elävänä, emmekä ajattele hänen kuolemaansa. Emme ajattele häntä kuolleena, vaan katselemme hänestä otettuja valokuvia, jossa hän ei ole ikuisuudessa, vaan ajassa täällä meidän kanssamme.

Kuolemaa sen sijaan haluaa ajatella hyvin harva.

Eräiden filosofien mielestä se onkin viisasta, mutta itse mietin, arvostaisimmeko elämää ja toisiamme enemmän, jos puhuisimme kuolemasta edes hieman enemmän.

Nyt kuolema on siivottu pois ja siirretty sermin taa niin, ettei kenenkään tarvitse nähdä tai kuulla siitä. Tähänkin kirjoitukseen olisi pitänyt kai laittaa ”trigger warning”, ettei kukaan vain ahdistu. Mutta entä jos ihminen ahdistuu juuri siksi, ettei kuolemasta puhuta? Että se on kauempana kuin koskaan ihmiskunnan historiassa?

Kun oma läheiseni kuoli, järkytys oli käsittämätön – yhtä suuri kuin varsinainen suru. En ollut koskaan aiemmin varsinaisesti ajatellut, että läheiseni – saati sitten minä – joskus aivan oikeasti kuolee.

Lehtijutuissa kuolema näyttäytyy pikku-uutisina, jossa joku menehtyy nokkakolarissa tai järjettömässä onnettomuudessa, kuten putoamalla siiloon tai puristumalla trukkikuorman väliin, tai sitten maailman toisella puolen luonnonkatastrofissa tai sisällissodassa. Julkkikset menehtyvät ja sitten heitä muistellaan jättiliittein ja erikoisnumeroin. Valokuvissa näkyy korkeintaan muunväristen ihmisten ruumiita pommin tuhoamissa raunioissa. Muutoin kuolleen kuvaamista pidetään häväistyksenä, vaikka vielä isovanhempien kuva-albumista saattaa löytää pieniä mustavalkoisia valokuvia, joissa koko saattoväki tuijottaa avonaiseen arkkuun.

Kuolleen kasvoja siksi on harva nähnyt, niistä on vain fiktiivisiä toisintoja, jotka ovat peräisin elokuvastudioiden maskeeraajilta ja kirjojen kuvailuista. Kuolleen kasvoihin on sen sijaan harva koskaan katsonut ja harva edes haluaa.

Ja miksi?

Tietysti siksi, että pelkäämme omaa kuolemaamme.

Uskon, että juuri alitajuinen kuolemanpelko luuraa monen sellaisen asian taustalla, joka on nytkin pielessä yhteiskunnassamme.

Yksi niistä on järjetön nuoruuden palvonta, jonka toinen puoli on tietenkin ikäsyrjintä eli ageismi. Vimman vallassa kaikki ikäiseni yrittävät pysyä ”nuorekkaina”, ostelevat antiage-voiteita ja HIIT-jumppaavat kuin viimeistä päivää.

Toinen on vanhusten hylkääminen yksinäisyyteen ja heidän huono hoivansa. Tätä mieltä on myös emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä. Hänenkin mielestään vanhusten kohtelu kertoo nimenomaan työikäisen väestön omasta vanhenemisen ja kuoleman pelosta.

Ei siis ihme, että aktiivisuuden vaatimukset koskevat jo vanhuuttakin – kaikkien tulisi olla ikiliikkujia à la Aira Samulin, golfata Miamissa, yksinpurjehtia ja hiihtää Lapponian kaikki kolme täysmatkaa kahdeksankymppisenä. Myös kuolemassa on ihanteensa – se pitäisi tehdä mahdollisimman sisäsiististi, pitäisi kaatua suorilta, kuolla ns. saappaat jalassa. Kaikkein parasta olisi, että kaatuisi suoraan arkkuun, jonka kansi napsahtaisi saman tien kiinni.

Koska kuoleminen ei tapahdu näin mallikkaasti, se on siirretty mahdollisimman näkymättömiin ammattilaisten hoidettavaksi. Nykyaikana kuolleeseen ei tarvitse koskea, se koettaisiin kammottavaksi, jopa likaiseksi.

Uumoilen, että juuri tämän vuoksi moni myös haluaa oman ruumiinsa tai läheisensä tuhkattavan. Kuvitelma maatumisesta on nimittäin aivan liian hirveä. Miten moista voisi ajatella maailmassa, jossa kaikki pyörii hygienian, jatkuvien uutuuksien ja uudistumisen sekä ikuisen kauneuden ehdoilla? Se on todellakin mahdotonta.

Mutta kuten Juice Leskinen aikoinaan lauloi: elämä on kuolemista. Joka päivä solumme vanhenevat, popsimme miten paljon antioksidantteja tahansa. Meidän kehomme palavat yksinkertaisesti pikkuhiljaa poroksi.

Millä tavoin pystyisimme siis hyväksymään rajallisuutemme?

Vai pitäisikö meidän tosiaan elää niin kuin kaikki jatkuisi loputtomiin?

Asta Leppä

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja kestävyysurheilun harrastaja. Hän kirjoittaa paraikaa kolmatta kirjaansa, jonka aiheena on vastakkainasettelun ilmapiiri.

Kuolemasta voi keskustella 13.2. klo 16.00 asti.

Huoli ilmastonmuutoksesta on ajanut nuoria protestoimaan eri puolilla maailmaa.

Ilmastoaktivismin keulakuvaksi ja kansainväliseksi tähdeksi on lyhyessä ajassa noussut ruotsalainen 16-vuotias Greta Thunberg. Hän aloitti protestinsa osoittamalla mieltään yksin Ruotsin valtiopäivien edessä, mutta on lopulta päätynyt puhumaan esimerkiksi ilmastokokouksessa Puolan Katowicessa.

Thunbergin innoittamia suuria protesteja on nähty muun muassa Saksassa ja Belgiassa. Nuoria ja opiskelijoita on lähtenyt mielenosoituksiin kymmeniä tuhansia.

Nuorten ilmastoaktivismi Euroopassa ja Suomessa on aiheena keskiviikon A-studiossa. Lähetyksessä nuoret ilmastoaktivistit haastavat poliitikkoja ilmastotoimista.

Saksaan tai Belgiaan verrattuna suomalaisnuorten osallistuminen ilmastoprotesteihin on ollut maltillista. Ilmastonmuutos huolettaa silti nuoria myös Suomessa.

Tuoreimmassa Nuorisobarometrissa ilmastonmuutoksesta oli melko tai erittäin huolissaan lähes 70 prosenttia 15–29-vuotiaista. Ilmaston- ja ympäristönsuojelun edistäminen nousi kärkeen myös, kun toisessa tutkimuksessa kysyttiin 13–15-vuotiailta tulevan vaalikauden tärkeintä teemaa.

– Ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka laajasti ilmastoasiat nuorisoa Suomessa aktivoivat, toteaa tutkijatohtori Heta Heiskanen Tampereen yliopistosta.

– Nuorten arvoissa ja asenteissa ilmastokysymykset näkyvät selvästi. Ja IPCC:n viimeisimmän ilmastoraportin myötä on tapahtunut heräämistä, joka näkyy eri järjestöissä.

Heiskanen tuntee ympäristöjärjestöjen kentän. Hän on mukana nuorten yhteiskunnallista osallistumista tutkivassa ALL-YOUTH-hankkeessa ja istuu myös Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksessa.

Huoli ilmastosta voi ottaa monia muotoja

Heta Heiskasen mukaan nuorten ilmastohuolissa näkyy se, että ilmastonmuutoksesta puhutaan nyt paljon, niin kouluissa kuin julkisuudessakin.

– Maailmallakin ilmastoaktivismi on nyt noussut nopeasti. Siksi en uskalla ennustaa, kuinka suurta siitä Suomessa tulee, Heiskanen toteaa.

– Ehkä toiminta ei vielä ole Suomessa niin suurta, että mukaan olisi helppo lähteä. Voi lopulta olla yksittäisistä aktiivisista nuorista kiinni, kuinka moni muu lähtee mukaan ja kuinka suureksi ilmiö kasvaa.

–Nuoret hyödyntävät vaikuttamisessa esimerkiksi sosiaalista mediaa ja kuluttajavalintoja. On toinen kysymys, syntyykö sen seurauksena varsinaista näkyvää liikettä, Heiskanen pohtii.

Heiskanen nostaa esimerkiksi nuorten omaehtoisesta toiminnasta ilmastotoimiin kannustavan Ilmastoveivi 2019 -kampanjan. Vaalien läheisyys ja Suomen pian alkava EU-puheenjohtajuuskausi saavat hänen mukaansa nuoret huomaamaan, että nyt on hyvä hetki vaikuttaa. Ei silti ole selvää, muuttuvatko kampanjat pysyväksi toiminnaksi.

– Kanavoituvatko nämä nyt aktivoituneet nuoret järjestöihin? Uskotaanko marsseihin ja vetoomuksiin vai johonkin muuhun? Ja kuinka nopeasti keinoja vaihdetaan, jos ne eivät toimi?

Juttua varten on haastateltu myös ympäristöpolitiikan professori Irmeli Mustalahtea Itä-Suomen yliopistosta sekä nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukiaa Tampereen yliopistosta.

Nuorten ilmastoaktivismi on aiheena keskiviikon A-studiossa kello 21.05. Ilmastoaktivistit Atte Ahokas ja Roosa Laakso haastavat lähetyksessä kokoomuksen Kai Mykkästä ja SDP:n Sanna Marinia siitä, millaisiin ilmastotoimiin Suomi on ensi vaalikaudella valmis. #yleastudio

Jokainen uusi tuttavuus sitä kysyy.

Sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula joutuu vastaamaan usein uteluihin uravalinnastaan. Markula 23, erikoistuu opinnoissaan kätilöksi.

– Tuntuu, että kaikki muut kokevat sen tärkeäksi. En ole saanut kielteisiä kommentteja, vaan yleensä todetaan, että voi se mieskin olla ihan hyvä kätilö, Markula kertoo.

Kätilön töitä tehdään ammattitaidolla, ei sukupuolella. Siksi Markulan mielestä sukupuolella ei ole merkitystä. Hänestä hoitoala on tuntunut aina mielekkäältä, koska sen ydinajatus on ihmisten auttaminen, tukeminen ja hyvän tekeminen käytännössä.

– Täällä myös työskennellään isojen kysymysten, kuten elämän ja kuoleman kanssa. Kätilön työssä ollaan vielä elämän alkuhetkillä, joten elämä ja kuolema ovat erityisesti läsnä työssä, Markula toteaa.

Vaikka ”mieskätilökeskustelun” käyminen ja ammatinvalinnan perustelu aina uudestaan välillä turhauttaa, hän ymmärtää ihmisten uteliaisuutta.

Markula tulee olemaan harvinaisuus ammatissaan: nykyisin runsaasta kahdesta tuhannesta kätilöstä noin viisi on miehiä.

– Suomessa äitiys on ajateltu naisten asiaksi. Siinä mielessä pidän ihan luonnollisena ihmettelevää reaktiota, Markula sanoo. Hän on parhaillaan harjoittelussa Peijaksen sairaalan kirurgisella osastolla.

Markula pitää hyvänä sitä, että häneltä kysytään asiasta ja siitä käydään keskustelua, koska sitä kautta asenteet voivat ehkä muuttua.

Nainen putkiasentajana ihmetyttää vielä, insinöörinä ei

LVI-insinööriksi opiskeleva Anna Äijö ei ole juuri kohdannut Markulan tavoin ihmettelyä. Äijö, 28, on harjoittelussa Skanskan Kivenlahden metrotyömaalla, ja siellä hänet on otettu hyvin vastaan.

Äijön mukaan hänen sukupuolensa herätti hämmennystä vain silloin, kun hän oli opintoihin liittyvässä ”haalariharjoittelussa” putkiasentajana viime kesänä.

Putkiasentajista vain pari prosenttia on naisia. Insinööriopiskelijoista sen sijaan jo viidennes on nykyään naisia.

Naisten osuus tekniikan eri opintoaloilla vaihtelee. Esimerkiksi rakentamisen ja rakennussuunnittelun koulutuksessa naisia on vain kymmenisen prosenttia. Äijön opiskelemassa talotekniikassa naisia on tavallisesti vielä vähemmän.

– Noin 15 prosenttia vuosiluokallani aloittaneista oli naisia, mutta se oli poikkeuksellisen paljon meidän alalle. Muilla vuosiluokilla on ollut selkeästi vähemmän. Rakennustekniikan puolella naisia on hieman enemmän kuin talotekniikassa. Kyllä heitä meillekin kaivattaisiin lisää, Äijö sanoo.

Äijö kertoo valinneensa LVI-insinöörin opinnot järkipohjalta sen jälkeen kun oli jäänyt työttömäksi verhoilijan ammatista. Äijö halusi tällä kertaa ammatin, joka paitsi kiinnostaa myös työllistää varmasti. Näillä reunaehdoilla hän löysi talotekniikan.

Äijö mietti ensin LVI-suunnittelijan uraa, mutta innostui rakentamisesta Skanskan harjoitteluohjelmassa.

– Tuntuu, että saan samaan aikaan yhdistää matemaattista lahjakkuutta, käsillä tekemisen ymmärrystä ja vielä ympäristöön ja ihmisiin vaikuttamista. Tämä on hyvä paketti, Äijö kertoo.

Jako naisten ja miesten töihin elää edelleen vahvana kun Suomi siirtyy 2020-luvulle. Juuri mikään ei ole muuttunut 1980-luvusta.

Suomessa on suku­puolten mukaan voimakkaasti eriytyneet koulutus­alat ja tätä kautta työ­markkinat. Jako miesten ja naisten töihin on säilynyt vuosikymmenten aikana ja jopa vahvistunut entisestään tietyillä aloilla.

– Kyllähän se vähän herättää hämmennystä, kun on kasvanut Suomessa ja kuullut koko ajan, että kaikki voivat tehdä kaikkia töitä. Jos näin tosiaan on, miksi näin ei sitten tapahdu? pohtii tutkija Inkeri Tanhua tasa-arvoa edistävästä SEGLI-hankkeesta.

Nuoret valitsevat opintonsa yhä kuten vanhempansa

Nuorilla olisi kaikki mahdollisuudet valita toisin.

Silti nuoret valitsevat peruskoulun ja lukion jälkeen ammattinsa usein samalla tavoin sukupuolittuneesti kuin vanhempansa ja isovanhempansa.

Kolmenkymmen vuoden aikana tapahtunutta muutosta voi kuvailla vähäiseksi, erityisesti kun ajattelee, että Suomi on yksi sukupuolten tasa-arvon mallimaista.

Tutkija Inkeri Tanhuan mukaan yksi syy tähän on se, että nuoret eivät tee valintoja tyhjiössä, vaan heitä ympäröi yhteiskunta, jossa ammatit ovat sukupuolittuneita. Eikä Suomi ole muutenkaan kovin sukupuolineutraali. Vielä peruskoulussa lapset kaveeraavat ja harrastavat pääosin saman sukupuolen kanssa.

Valtteri Markula ja Anna Äijön kertovat, että he tekivät uravalintansa oman kiinnostuksensa mukaan, eikä sukupuoli ollut merkittävä tekijä.

Markula harkitsi lukion jälkeen hallintotieteiden opiskelua yliopistossa, mutta hän halusi ensin itselleen konkreettisen ammatin, jossa tehdään ihmisten kanssa töitä.

Hän järkeili, että hallintotieteitä pystyy opiskelemaan vielä myöhemminkin, niistä kun voi olla hyötyä terveydenhuollossakin. Sairaanhoitajan opinnoissa toisena erikoistumisvaihtoehtona oli miesvaltainen ensihoito.

Äijö muistelee, että hän oli kiinnostunut lukiossa monesta asiasta, eikä oikein osannut päättää mihin suuntaisi. Hän opiskeli hetken matematiikkaa yliopistolla ennen verhoilijan opintoja, koska halusi nuorena pitkään matematiikan opettajaksi.

Nuorten koulutusvalintoja tutkinut Inkeri Tanhua kertoo, että nuoret perustelevat valintaansa useimmiten juuri kiinnostuksella, mutta valinnat tehdään pitkälti mielikuvien varassa.

Hän sanoo nuorten tietoja eri ammateista ja työelämästä ohuiksi. Peruskoulun tai lukion päättävät eivät tiedä, mitä kyseisessä ammatissa tai koulutuksessa tehdään ja millaisia taitoja siellä vaaditaan.

Jos ei ole tietoa, valitaan tuttuuden mukaan.

Nuorten toiveammatteja selvittänyt Tilastokeskuksen yliaktuaari Miina Keski-Petäjä kertoo, että Nuorisobarometrin vastauksissa näkyivät tutut perinteiset ammatit, kuten sairaanhoitaja, opettaja tai insinööri. Sellaiset, joita nuoret kohtaavat lähipiirissään tai koulussa, ja joissa näkyy vahva jako naisten ja miesten välillä.

– Ajatellaan, että ne ovat ihmisten vapaita valintoja, mutta ovatko ne, jos valintoja ohjaavat sukupuoliroolit tai stereotypiat? Tiedetään myös, että eri ammatit ovat tytöille ja pojille tutumpia. Pystyvätkö yksilöt tekemään valintoja täysin vapaasti, kun ympäröivä maailma on vahvasti segregoitunut? Keski-Petäjä kysyy.

Mitä monipuolisempi joukko tekemässä, sitä enemmän tulee näkökulmia asioihin ja sitä parempi lopputulos. Talotekniikan opiskelija Anna Äijö

Tyttöjen ja poikien ainevalinnat eriytyvät jo yläkoulussa, mikä vaikuttaa myöhemmin koulutusvaihtoehtoihin. Tytöt valitsevat enemmän kieliä ja taideaineita, pojat taas matematiikkaa ja tekniikan alan oppiaineita.

Tanhuan mukaan nuoret miettivät opintoja sen mukaan, missä ovat olleet hyviä koulussa. Usein vielä keskitytään vain siihen aineeseen, missä on ollut omasta mielestään paras.

Äidinkielessä hyviä numeroita saanut nuori suuntaa opiskelemaan äidinkielenopettajaksi, vaikka hän olisi ollut erinomainen myös matematiikassa ja voisi valita ammattinsa useista vaihtoehdoista.

Nuorilla vaikuttaa myös ryhmäpaine. Oman tien kulkemista joutuu perustelemaan kavereille ja muille läheisille. Varsinkin pojilla vaikuttaa se, millainen työ on heistä sopivaa miehelle sekä se, mitä he uskovat muiden kokevan heille sopivaksi.

– Pitäisi pyrkiä laajentamaan kuvaa siitä, mitä poika tai mies voi tehdä. Kaverit tai aikuiset lähipiiristä kummeksuu nyt enemmän pojan valintaa naisvaltaiselle alalle kuin tytön valintaa miesenemmistöiselle alalle, Tanhua toteaa.

Samaa sanoo myös sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula. Se, että miehiä ei ole saatu houkuteltua nykyistä enemmän hoiva-alalle, kertoo siitä, että poikien ja miesten rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen kapeampia kuin tyttöjen ja naisten.

– Iso, perinteinen suomalainen mieskuva on vielä aika vahvasti valloillaan. Hoivaaminen ja pehmeät arvot on perinteisesti ajateltu enemmän naisten jutuksi ja miehille sitten toisenlaisia juttuja, Markula sanoo.

Inkeri Tanhua kertoo, että he kysyivät SEGLI-hankkeessa kolmikymppisiltä aikuisilta, mitä neuvoja nämä antaisivat 18-vuotiaalle itselleen. Kaikki olisivat punninneet uravalintaansa paljon laajemmin.

– He eivät olisi miettineet vain sitä, mikä kouluaine on kiinnostava, vaan myös, mistä kaikesta voin kiinnostua, mitkä eri työt ovat kiinnostavia, millaiset työorganisaatiot ovat kivoja ja mitä se työn tekeminen käytännössä on, Tanhua luettelee.

Kevään Yhteishaku alkaa helmikuun puolivälissä, joten moni peruskoulun päättävä nuori miettii parhaillaan uravalintojaan.

Tekniset miehet ja hoivaavat naiset – roolit ovat tiukassa

Erityisesti opiskelijamäärältään suurimmat koulutusalat ja ammatit ovat hyvin sukupuolittuneita, ja tämä on pääsyy vähäiseen muutokseen.

Tilastokeskuksen mukaan 90 prosenttia terveys- ja hyvinvointi­alojen koulutuksen sekä kasvatus­tieteiden koulutuksen suorittaneista on nyt naisia. Miehet taas muodostavat lähes vastaavan enemmistön tekniikan ja tietojenkäsittelyn, tieto- ja viestintätekniikan (ICT) alalla.

Tietyissä ammateissa jako on erityisen jyrkkä. Jos mieskätilöitä on kourallinen, niin myös terveydenhoitajista, lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista vain muutama prosentti on miehiä. Vastaava pieni osuus asentajista ja korjaajista on naisia.

Keskimääräiset luvut eivät kerro koko totuutta. Koulutusalojen sisällä eri opintosuunnissa voi olla suurta vaihtelua sukupuolen mukaan.

Vaikka viidennes tekniikan alojen opiskelijoista on naisia, on heitä tekstiilitekniikan opiskelijoista 90 prosenttia. Naisten osuutta tekniikassa nostaa myös se, että he ovat hakeutuneet joukolla uusien alojen, kuten ympäristöteknologian opintoihin.

Sama tilanne näkyy terveys- ja hyvinvointialalla: vaikka alan opiskelijoista lähes viidennes on miehiä, on heitä vanhus- ja vammaistyössä vain kuusi prosenttia.

Tällä hetkellä vain joka kymmenes suomalaisista palkan­saajista työskentelee niin sanotuilla tasa-aloilla, joilla on tasa­puolisemmin naisia ja miehiä. Tilastokeskus määrittelee “tasa-arvoiseksi” alan, jossa naisten ja miesten osuus vaihtelee 40 ja 60 prosentin välillä.

Naiset vallanneet perinteisiä miesten ammatteja, toisinpäin ei

Miesten ja naisten alat jakautuvat myös koulutusasteen mukaan.

Ammatillisessa koulutuksessa eriytyminen on voimakasta. Suuret koulutusalat, kuten naisvaltainen terveys- ja hyvin­vointiala sekä miehinen tekniikan ala, ovat pääosin toiseen asteen opintoja. Näillä aloilla ei ole juuri tapahtunut muutosta viimeisten vuosikymmenien aikana.

Eriytyminen on tasoittunut pääosin korkeakoulutuksen puolella.

Tällä hetkellä alle viidennes suomalaisista opiskelee alaa, joilla on tasaisemmin miehiä ja naisia. ”Tasa-arvoisin” ala oli luonnontieteet, jossa puolet opiskelijoista oli naisia ja puolet miehiä vuonna 2016.

Muita sukupuolijakaumaltaan tasa-arvoisia koulutusaloja olivat kauppa, hallinto ja oikeustieteet, maa- ja metsätalous sekä palvelu­t. Näillä aloilla naisten osuus on kasvanut kolmessa vuosikymmenessä ja siksi eriytyminen on lieventynyt.

Palvelualoilla taas miehet ovat innostuneet hotelli- ja ravintola-alan koulutuksesta. Miesten suorittamien tutkintojen osuus kasvoi vuosien 1987–2017 välillä kuudenneksella.

Myös yksittäisten ammattien kohdalla sukupuolierot ovat tasaantuneet. Tämä johtuu pääosin naisten koulutustason noususta.

Esimerkiksi toimittajissa, tilastotieteilijöissä, markkinoinnin ja myynnin sekä sijoitus- ja rahoitusalan asiantuntijoissa on aiempaa tasaisemmin molempia sukupuolia. Toissa vuonna naiset suorittivat jo yli 60 prosenttia kaupan, hallinnon ja oikeus­tieteiden tutkinnoista. Myös yli puolet lääketiedettä opiskelevista oli naisia.

Tietyt perinteiset miesten ammatit naisistuvat tulevaisuudessa entisestään. Lääke- ja oikeustiede ovat esimerkkejä akateemisista aloista, jotka ovat pikkuhiljaa muuttuneet niin, että naisia on alalla enemmän kuin miehiä.

Koulutuksen eriytymistä tutkineen Miina Keski-Petäjän mukaan naisten on ollut helpompi siirtyä perinteisiin miesten ammatteihin, mutta toisinpäin liike on ollut vähäisempää. Joillakin aloilla on myös otettu takapakkia.

– ICT-alan kehitys on ollut huolestuttavaa. Tällä hetkellä noin 15 prosenttia opiskelijoista on naisia, kun vielä 80-luvulla naisia oli yli kolmannes, Keski-Petäjä kertoo.

Tämä johtuu osin tietojenkäsittelyn, tieto- ja viestintätekniikan koulutuksen muutoksesta. Suoritettujen tutkintojen määrä on kaksin­kertaistunut 30 vuodessa, ja alan koulutus painottuu nykyisin korkeakoulututkintoihin. ATK-ohjelmoijista on tullut it-insinöörejä.

Tasa-arvoinen yhteiskunta korreloi jyrkän jaon kanssa

Suomalaiset naiset ovat käyneet töissä kodin ulkopuolella pitkään ja naisten työllisyysaste on kansainvälistä kärkeä.

Suomen kehittyminen maatalousvaltaisesta maasta hyvinvointivaltioksi näkyy koulutuksen ja ammattien voimakkaassa eriytymisessä. Kun suomalaista hyvinvointivaltioita rakennettiin 1960–70-luvuilla, naiset työllistyivät joukoilla suuren julkisen sektorin hoiva- ja kasvatusaloille.

Tätä kautta hyvinvointivaltion rakenteet ovat vahvistaneet ammattien ja alojen segregaatiota. Jos 30 vuodessa ei ole tapahtunut juuri muutosta, herää kysymys, onko rakenteissa jotain pielessä?

Suomi ei paini asian kanssa yksin. Myös muissa Pohjoismaissa koulutus ja ammatit eriytyvät voimakkaasti sukupuolen mukaan. Siis juuri niissä maissa, joissa sukupuolten tasa-arvo on pisimmällä.

OECD:n tilastojen mukaan naiset suorittivat 2000-luvulla kaikissa Pohjoismaissa selvän enemmistön terveys- ja hyvinvointialojen tutkinnoista, ja vähemmistön tekniikan alan tutkinnoista.

Ovatko ne ihmisten vapaita valintoja, jos niitä ohjaavat sukupuoliroolit tai stereotypiat? Tilastokeskuksen Miina Keski-Petäjä

Kun verrataan korkeakoulututkinnon suorittaneiden naisten osuutta Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa selviää, että Suomessa segregaatio on Pohjoismaiden jyrkintä.

Islannissa ja Ruotsissa näkyy myönteistä kehitystä, kun vertaillaan vuosituhannen alun ja vuoden 2016 lukuja. Islannissa naisten osuus tekniikan alan tutkinnon suorittaneissa nousi runsaassa viidessätoista vuodessa 12 prosentti­yksikköä, Ruotsissa taas naisten osuus kasvoi samassa ajassa seitsemän prosentti­yksikköä.

Pienet opiskelijamäärät vääristävät Islannin hienoa lukua, mutta Ruotsin kehitystä voi hyvin verrata Suomeen. Meillä naisten osuus on kasvanut puolet pidemmässä ajassa vain neljä prosenttiyksikköä.

Tutkijat Gijsbert Stoet ja David Geary yhdistivät World Economic Forumin julkaiseman sukupuolten tasa-arvoa mittaavan tasa-arvoindeksin (GGGI) kyseisen maan naisten osuuteen luonnontieteiden ja tekniikan tutkinnon suorittaneista.

Lopputulos kertoo ”Pohjoismaisesta ristiriidasta”: mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä enemmän naiset näyttävät hakeutuvan sukupuolensa mukaisille koulutusaloille.

Tasa-arvoindeksin kärjestä löytyvistä Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa naisten osuus luonnontieteiden ja tekniikan tutkinnon suorittaneista on muita maita pienempi. Asteikon häntäpäässä ovat esimerkiksi Algeria, Turkki ja Tunisia, joissa naisten asema on heikompi. Silti näissä maissa jo runsas kolmannes luonnontieteiden ja tekniikan alan valmistuneista on naisia.

Hyvän sosiaaliturvan maissa naiset voivat valita vapaammin opintoalansa mielenkiintonsa mukaan, eikä heidän tarvitse painottaa valinnoissaan ensisijaisesti toimeentuloa.

Toinen eroja selittävä tekijä on juuri hyvinvointivaltiokehitys ja naisten työllisyysaste. Pohjoismaissa paljon naisia työllistävä julkinen puoli vastaa hoivasta, kun taas monissa maissa naiset tekevät saman työn kotona.

Pohjoismaisten naisten työllisyysaste on korkea, meillä ei ole monissa maissa vallalla olevaa ”kotirouvakulttuuria”. Naiset tekevät Pohjoismaissa myös vähemmän osa-aikatöitä muihin Euroopan maihin verrattuna.

Voimakas eriytyminen ylläpitää epätasa-arvoa

Miksi koulutuksen ja ammattien vahva sukupuolittuneisuus on ylipäätään ongelma? Eikö jokainen saa valita vapaasti alaansa oman mielenkiintonsa mukaan?

Toki, mutta vahva eriytyminen johtaa siihen, että poliittinen ja taloudellinen valta sekä tulot jakautuvat yhteiskunnassa epätasa-arvoisesti naisten ja miesten kesken.

Se, että miehiä on naisia enemmän yhteiskunnan johtopaikoilla näkyy siinä, kuka käyttää valtaa.

Naisvaltaisilla aloilla on nykyisin miesvaltaisia aloja heikommat palkat ja neuvotteluvoima. Sukupuolten tuloerot taas vaikuttavat lopulta eläkkeiden tasoon. Sukupuolten välisiä palkka- ja eläke-eroa ylläpitää vielä se, ettei eriytymisessä ole tapahtunut suuria muutoksia vuosikymmeniin.

Tutkijoiden mukaan työmarkkinat olisivat joustavammat, jos ne eivät olisi näin vahvasti sukupuolittuneet. Yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla tapahtuvat rakenteelliset muutokset iskevät eri tavoin naisiin ja miehiin.

– Jos julkiselta sektorilta leikataan, se vaikuttaa enemmän naisten asemaan. Toimialarakenteen muutokset, jos esimerkiksi vanhoilta teollisuuden aloilta lähtee työpaikkoja, heikentävät miesten asemaa, Miina Keski-Petäjä sanoo.

Suomessa kaikki voivat tehdä kaikkia töitä. Jos näin tosiaan on, miksi näin ei sitten tapahdu? SEGLI-hankkeen Inkeri Tanhua

Naisten ja miesten jakautuminen eri aloille ei myöskään edistä työ­paikkojen moni­muotoisuutta. Miksi olisi tärkeää, että työmailla tai sairaaloissa olisi nykyistä tasaisemmin naisia ja miehiä töissä?

Anna Äijön mielestä työnantajat saisivat parhaat kyvyt käyttöönsä sukupuoleen katsomatta.

– Mitä monipuolisempi joukko on tekemässä, sitä enemmän tulee näkökulmia asioihin ja sitä parempi lopputulos. Eikä se koske pelkästään miehiä ja naisia, vaan myös kansallisuuksia. Kannattaa olla monipuolinen väki, Äijö sanoo.

Valtteri Markula korostaa ensisijaisesti hoitotyössä vaadittavia tietoja ja taitoja.

– Sukupuolella näen sen arvon, että jos meillä on työyhteisö, jossa on ihmisiä erilaisista taustoista, pystymme kohtaamaan myös erilaisia potilaita, Markula pohtii.

Nykyään puhutaan paljon työelämän murroksesta, digitalisaation mukaan tuomasta muutoksesta ammatteihin ja algoritmien kasvavasta vallasta. Jos nykytilanne ei muutu, miten tämä näkyy työelämässä parinkymmenen vuoden päästä?

Ainakin tekniselle ja matemaattiselle osaamiselle on yhä enemmän käyttöä, kun teknologia ohjaa yhä enemmän ihan arkisia toimintoja.

Kenelläkään ei ole kristallipalloa, josta voisi vilkaista, miten automatisaatio, algoritmit ja tekoäly lopulta vaikuttavat ammatteihin, mutta todennäköisesti digiosaaminen tulee osaksi monenlaisia työtehtäviä.

Yksi valtavan digimullistuksen kokeva ala on naisvaltainen sosiaali- ja terveydenhuolto.

Tästä syystä yksi kehitys huolestuttaa Keski-Petäjää.

– Melkein yhdeksän kymmenestä tällä hetkellä valmistuvista ICT-osaajista on miehiä. Toivon, että tässä tapahtuisi jotain tasoittumista. Jos ajattelee kuinka paljon digitalisaatio ohjaa meidän yhteiskuntaa tulevaisuudessa, on varmasti toivottavaa, että se olisi kaikkien sukupuolten käsissä, hän toteaa.

Kyse on siis siitä, kenellä on tulevaisuuden työelämässä neuvotteluvoimaa ja kenellä ei.

Aikuiset, kertokaa työstänne, älkää ohjatko tiettyihin rooleihin

On selvää, että sukupuolen mukainen töiden eriytyminen ei vähene itsestään.

Jotain olisi tehtävä, mutta mitään ihmelääkettä tai vippaskonstia ei ole.

Asennekasvatusta ja eriytymisen purkua pitää tehdä joka päivä kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa sekä työpaikoilla.

– Olisi muutettava ajattelua, että sukupuoli pätevöittää paremmin johonkin tehtävään. Ei ajateltaisi, että miehet olisivat luontaisesti taitavampia tekniikan alan töissä ja naiset hoiva-alalla, Tilastokeskuksen yliaktuaari Miina Keski-Petäjä sanoo.

Hän nostaa avaintekijäksi sukupuolisensitiivisen kasvatuksen. Asioita pitäisi käsitellä jo varhaisessa vaiheessa lasten kanssa. Miten aikuiset esimerkiksi puhuvat eri ammattien sopivuudesta sukupuolille tai millaista kuvastoa eri ammateista, esimerkiksi sairaanhoitajista, insinööreistä tai johtajista löytyy kirjoista.

– Meidän aikuisten pitäisi tarkastella kriittisesti sitä, miten me joskus ohjaamme lasta ja nuorta hienovaraisesti ja alitajuntaisesti tiettyihin sukupuolirooleihin. Antaisimme heidän valita ihan vapaasti, Keski-Petäjä toteaa.

Peruskoulun yläasteella ja lukiossa tarvittaisiin myös enemmän resursseja oppilaiden opinto-ohjaukseen.

– Mutta en laittaisi pelkästään kouluille sitä palloa. Myös kaikki aikuiset, jotka ovat nuoren elämässä voisivat kertoa enemmän omista töistään: mitä hyvää, mitä huonoa työssäni on, millaisia taitoja siihen tarvitaan, SEGLI-hankkeen tutkija Inkeri Tanhua kehottaa.

Perinteinen suomalainen mieskuva on vielä vahvasti valloillaan. Hoivaaminen ja pehmeät arvot on ajateltu enemmän naisten jutuksi. Sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula

Tutkijoiden mukaan koulun ja työelämän yhteistyötä pitäisi lisätä nykyisestä jo peruskoulun aikana, jotta nuoret saisivat realistisemman käsityksen siitä, mitä työpaikoilla tehdään.

Teknologiateollisuus on jo tarttunut toimeen, koska tulevaisuuden osaajia koulutetaan nyt. Syy on varsin raadollinen: koko ajan paheneva työvoimapula.

Teknologia-alan työantajajärjestöllä on ohjelma, jossa koululaiset pääsevät korkeakouluihin ja yrityksiin kuulemaan ja kokeilemaan itse, mitä alalla voi tehdä. Lisää naisia taas yritetään houkutella jo alalla työskentelevillä esikuvilla naisverkoston kautta.

Yrityksiä neuvotaan myös miettimään työnantajamielikuvaansa ja monimuotoisuus- eli diversiteettiohjelmaansa.

– Näkyykö heidän kuvissaan molempia sukupuolia, miten he kannustavat naisia ja miehiä töissä, millaiset etenemismahdollisuudet heillä on urallaan, ja millainen työhyvinvointi, imago ja kulttuuri yrityksistä välittyy, teknologia-alan etujärjestön asiantuntija Piia Simpanen sanoo.

Oleellista on siis lopulta se, miten nuori mies tai nainen otetaan vastaan opinnoissa ja työpaikalla, ja onko heillä tasapuoliset uramahdollisuudet.

Myös positiivisia roolimalleja, sellaisia kuten kätilöksi valmistuva Valtteri Markula ja LVI-insinööriksi valmistuva Anna Äijö, tarvittaisiin lisää.

Nuoret tarvitsevat hoksautusta, että he voivat valita muutakin kuin sen perinteisen polun.

Lue lisää: Yhdeksäsluokkalaiset ovat tienhaarassa – tulevaisuuden ura pitäisi päättää lähiviikkoina

Opot auttavat tulevaisuuden tubettajia ja kalankasvattajia: "On parempi kysyä, mitä haluat tehdä seuraavaksi, kuin mikä sinusta tulee isona"

Tilastokeskuksen koulutustilastojen luokittelu Miina Keski-Petäjä ja Mika Witting.

Voit keskustella aiheesta alla Yle tunnuksella. Millä perusteella valitsit opintosi tai ammattisi? Millaisilla keinoilla koulutuksen ja ammattien jyrkkään sukupuolen mukaiseen jakoon saataisiin muutosta?

Espanjan sosialistinen vähemmistöhallitus on hävinnyt parlamenttiäänestyksen maan uudesta budjetista.

Budjettiesitystä vastaan äänesti enemmistö, eli 191 kansanedustajaa 350:stä. Aiemmin hallitusta tukeneet katalonialaiset puolueet äänestivät sitä vastaan.

Katalaanipuolueet ovat pitäneet tukensa ehtona sitä, että hallitus suostuu pitämään yllä keskustelua Katalonian itsenäistymisestä.

Tiistaina Kataloniassa alkoi oikeudenkäynti 12 itsenäistymistä ajanutta paikallispoliitikkoa vastaan. Samaan aikaan Espanjan hallitus toi julki kantansa Kataloniaan. Hallitus sanoo noudattavansa maan perustuslakia, jonka mukaan Espanja on jakamaton.

Sosialistipuoluetta edustava pääministeri Pedro Sánchez sanoo, että hallitus kokoontuu seuraavan kerran perjantaina, jolloin se päättää jatkotoimista.

Espanjassa arvioidaan yleisesti, että hallitus ilmoittaa eroavansa ja että maassa järjestetään nopealla aikataululla uudet vaalit.

Espanjan suurin puolue on tällä hetkellä konservatiivinen Kansanpuolue. Sen puheenjohtaja Pablo Casado on todennut puolueensa haluavan uudet vaalit. Puolue haluaa myös "lopettaa separatismin ja yhdistää espanjalaiset".

Myös sosialisteja edustava valtiovarainministeri Maria Jesús Montero on kutsunut katalaanien vaatimuksia kiristykseksi, kertoo BBC.

Jos Espanjassa järjestetään uudet vaalit, olisivat ne jo kolmannet viiden vuoden sisällä.

Lue lisää:

Katalonian itsenäisyysjohtajat oikeudessa kapinasta, oikeudenkäynti alkoi näyttävästi

Eduskunnan johto on päättänyt ottaa harvinaisen aikalisän tiedustelulakien käsittelyssä.

Eduskunnan puhemies Paula Risikko sanoi haluavansa varmistaa, että eduskunnasta ja sen täysistunnosta ei lähde lakeja, jotka olisivat perustuslain vastaisia.

– Jos epäily herää, myös perataan onko se paikkansapitävä, Risikko sanoi tiedotustilaisuudessaan eduskunnassa keskiviikkona iltapäivällä.

Sekä sotilas- että siviilitiedustelulakiesitysten piti olla keskiviikkona lakien sisällön kannalta ratkaisevassa ensimmäisessä käsittelyssä eduskunnan täysistunnossa, mutta puhemiesneuvosto veti ne pois tämän päivän asialistalta.

Risikko vahvisti, että ongelmat liittyvät hallintovaliokunnan siviilitiedustelulaista tekemään mietintöön.

– On herätetty epäily, että hallintovaliokunnan mietintö ei olisi ottanut huomioon kaikkia perustuslakivaliokunnan lausunnossa olevia asioita, Risikko perusteli poikkeuksellista poisvetoa.

Tilanne oli esillä eilen puhemiesneuvostossa, joka on pyytänyt eduskunnan virkamiehiä käymään läpi onko epäilyissä todenperäisyyttä. Risikon mukaan virkamiesten raportti valmistuu huomenna torstaina, ja sen perusteella puhemiesneuvosto linjaa jatkosta.

Viranomaiset ovat pitkään halunneet uusia tiedustelulakeja, jotta poliisilla olisi nykyistä vahvempia keinoja puuttua vakaviin rikoksiin. Samalla puolustusvoimat ovat halunneet pelisäännöt maiden rajat ylittävälle tiedustelulle.

Risikko arvostelee perustuslakiasiantuntijoita

Hallintovaliokunnan puheenjohtajan Juho Eerola (ps.) mukaan valiokunta olisi päättänyt aamupäivällä pyytää puhemiesneuvostoa ottamaan siviilitiedustelulain pois eduskunnan tämän päivän esityslistalta, perusteena julkisuudessa olleet epäilyt.

Eerola hämmästelee, että perustuslakiasiantuntijat ovat moittineet mietintöä twiiteissään. Eerolan mielestä olisi ollut parempi tapa, jos asiantuntijat olisivat olleet suoraan yhteydessä esimerkiksi eduskunnan puhemieheen.

Risikko on samalla kannalla.

– Toivoisin, että jos herää epäilys tämän talon toiminnasta, sitä ei tarvitsisi somesta lukea, vaan minulle voi myös kirjoittaa, Risikko sanoi toimittajille iltapäivällä.

– Voi tulla myös käymään, ja kuppi kahvia tarjotaan. Sellainen käytäntö olisi todennäköisesti paljon järkevämpää, hän jatkoi.

Risikon mukaan on itsestään selvää, että hallintovaliokunnan mietinnöstä pyydetään lausunto perustuslakivaliokunnasta, jos ilmenee, että epäilyissä perustuslakivaliokunnan huomioiden ohittamisesta on perää.

Eerola sanoo, että hallintovaliokunnan mielestä kaikki oli otettu huomioon. Eerola piti itse mahdollisena, että hallintovaliokunta kysyy vielä perustuslakivaliokunnan näkemystä mietinnöstään.

Hallintovaliokunta kokoontuu käsittelemään asiaa huomenna aamupäivällä.

Eerola toivoo, että tiedustelulait voitaisiin tuoda täysistunnon käsittelyyn ensi viikolla, tiistaina tai keskiviikkona.

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) mukaan riippuu hallinto- ja perustuslakivaliokunnan menettelyistä, ehtivätkö tiedustelulait läpi tällä vaalikaudella. Hän kuitenkin jatkoi, että ehtiminen on mahdollista, koska lait ovat pitkään valmistellut ja valiokunnat ovat mietintönsä antaneet.

Hänen mukaansa hallitus lähtee siitä, että kun eduskunta on viiden kuudesosan enemmistöllä halunnut jo aiemmin vauhdittaa tiedustelulakien läpi saamista, niin "kovasti toivomme, että ne saadaan käsiteltyä täällä asianmukaisesti".

Poikkeuksellinen käsittelyn pysäyttäminen

On poikkeuksellista, että lakiesitys vedetään pois, kun asia on edennyt eduskunnan ensimmäiseen käsittelyyn.

– No onhan tämä aikamoista. Ja käytännössä tarkoittaa sitä, että hallintovaliokunta ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota perusoikeuksiin ja niihin huomautuksiin, mitä perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan oli antanut, tulkitsee oppositiopuolue vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Perustuslakiasiantuntijat ovat moittineet, että tiedustelulakien viimeistelyssä ei ole huomiotu riittävästi perustuslakivaliokunnan muutosvaatimuksia.

Oppositiolähteistä pohditaan Ylelle, olisiko esimerkiksi oikeuskansleri Tuomas Pöystin haastattelu tämän päivän Helsingin Sanomissa vaikuttanut aikalisän ottoon.

Pöysti muun muassa ottaisi suojelupoliisin tehtävät ja valtaoikeudet tarkasteluun 2–3 vuoden päästä. Hänen mukaansa Supon valtaoikeudet kasvaisivat poikkeuksellisen isoiksi.

Hallintovaliokunta sai mietinnön valmiiksi viime viikolla

Hallintovaliokunta sai viikko sitten valmiiksi siviilitiedustelulakia koskevan mietinnön. Tuolloin SDP ja vasemmistoliitto jättivät mietintöön vastalauseensa.

Vastalause koski sitä, että viranomaisten ei tarvitse ilmoittaa erityisryhmille, kuten toimittajille, papeille, asianajajille tai lääkäreille jos näiden tietoja joutuu vahingossa tietoliikennetiedustelun kohteeksi.

Tuolloin hallintovaliokunnan puheenjohtaja Juho Eerola kommentoi, että siviilitiedustelua koskeva mietintö saatiin kuitenkin valmiiksi ”yllättävän kivuttomasti”.

Perustuslakivaliokunta oli vaatinut tiedustelulakiesityksiin useita yksilön suojaa vahvistavia rajoituksia, jotka valiokunnan oli otettava huomioon.

Tiedustelulakien uudistuksessa laajennetaan viranomaisten tiedusteluvaltuuksia ja tiukennetaan tiedustelun valvontaa.

Sote voi viivästyä

Tiedustelulakien aikalisä on mielenkiintoinen useasta syystä. Ylen saamien arvioiden mukaan tiedustelulait voivat palautua takaisin perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.

Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että valiokunta käsittelee tällä hetkellä sote-uudistusta. Eri arvioiden mukaan sote-uudistuksen käsittely venyy ensi viikkoon.

Tämä puolestaan voisi tarkoittaa sitä, että sote-lakien tarkastelu viivästyy tiedustelulakien käsittelyn ajaksi. Eri arviot vaihtelevat siitä, kuinka kauan perustuslakivaliokunta joutuisi käsittelemään tiedustelulakeja.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie (vas.) viestitti Ylelle, ettei hänellä ole asiaan kommentoitavaa.

Lisää aiheesta:

Siviilitiedustelulait etenevät eduskunnassa – vastalause toimittajien ja pappien asemasta

Kiduttamalla saatu tieto ja toimittajien lähdesuoja esillä – oppositio jätti useita vastalauseita tiedustelulaeista

Jossakin New Yorkin kätköissä sijaitsee jättiläismäinen pilvenpiirtäjä, jonka ympärillä leijuu arvoituksellinen, tummanpuhuva ja hieman pahaenteinen ilmapiiri. Rakennus on arkkitehtuuriltaan jylhän brutalistinen ja se muuttaa alati muotoaan: sen seinät kasvavat ja kutistuvat, siihen ilmestyy jatkuvasti uusia tiloja, uusia maisemia, uusia maailmoja.

Rakennuksessa, jonka nimi on Oldest House, toimii Federal Bureau of Control, salaperäinen valtiollinen organisaatio ja virasto. Sen tehtävänä on tutkia ja tarkkailla yliluonnollisia voimia.

Oldest Houseen on eksynyt myös paranormaalin menneisyytensä kanssa kamppaileva Jesse Faden, joka on lähtenyt etsimään vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin. Jesse, joka on hoikka nuori nainen, on pukeutunut sinisävyiseen lyhyeen nahkatakkiin, farkkuihin ja matalakorkoisiin nauhallisiin kenkiin. Vaatetusta leimaa helppo tunnistettavuus, käytännöllisyys, katu-uskottavuus ja lievä kuluneisuus.

– Oldest Housessa kaikilla on tietynlainen pukukoodi, jota he noudattavat. Heillä on mittatilauspuvut ja he käyttävät laadukkaita materiaaleja. Jessellä taas on nahkarotsi, farkut ja trikoopaita, eli tässä on luotu tarkoituksellista kontrastia. Jesse on ulkopuolinen ja tämä tulee selvästi esille materiaalien ja vaatteiden kautta, pukusuunnittelija Heli Salomaa kertoo.

Salomaa on ollut mukana muun muassa Max Paynesta ja Quantum Breakista tunnetun Remedyn tänä vuonna julkaistavan Control-pelin tuotantovaiheissa alusta lähtien, ja juuri hän on suunnitellut Jessen vaatteet. Myös Controlin muu pukusuunnittelu on ollut Salomaan vastuulla.

– Pelissä vaatteilla ilmaistaan esimerkiksi ikää, asemaa, luonnetta, sosiaalista statusta, ympäristöä sekä olosuhteita. Vaatetuksen pitää pystyä kertomaan tämä kaikki nonverbaalisesti, Salomaa luettelee.

Pukusuunnittelija huomaa nolot vaatemokat

Taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston pukusuunnittelun linjalta valmistunut Heli Salomaa on suunnitellut pukuja jo vuosikymmenen ajan erilaisiin näytelmiin, konsertteihin, musiikkivideoihin, VR-tuotantoihin ja nyt siis myös peleihin.

Salomaa on itse ollut nuorempana innokas pelaaja, ja vaatteiden suunnittelu digitaalisille pelihahmoille kummitteli mielessä kauan.

– Vuosituhannen vaihteessa kuvioihin astui Diablo II -peli, jota pelasin paljon tuohon aikaan. Sen pikseleistä pystyi erottamaan, että hahmoilla on jonkinlaisia vaatteita päällä. Kaikki lähti liikkeelle ajatuksesta, että joku on varmaan nämäkin suunnitellut, mutta siinä vaiheessa tekniikka ei vielä ollut tarpeeksi pitkällä, jotta pukusuunnittelijoita olisi tällaisiin töihin tarvittu.

Nyt tilanne on toinen.

Salomaa pestattiin Remedylle vuonna 2016, ja hän on ollut mukana Controlissa koko tuotannon ajan. Esimerkiksi Rockstar Games -rypäs ja muutama muu pelifirma on työllistänyt aiemmin pukusuunnittelijoita, mutta vain tietyille jaksoille. Tässä mielessä Salomaan kokonaisvaltainen Remedy-pesti on koko maailman peliteollisuuden mittakaavassa poikkeus.

– Me olemme realismin lisääjiä. Nykytekniikka mahdollistaa todella korkealaatuista todellisuuden kuvaamista, ja jos pelissä esitetään jokin pukurakenteellinen asia virheellisesti, se voi pistää nopeasti silmään. Luulen, että vähitellen on myös ryhdytty hahmottamaan sitä tosiasiaa, että pukutuotannollisesti pelit ja elokuvat alkavat olla hyvin lähellä toisiaan, Heli Salomaa sanoo.

Controliin Salomaa on tehnyt vaatteita kahdella eri metodilla. Ensin hän on piirtänyt ja luonut pukulähtöistä konseptitaidetta. Tämän jälkeen hän on joko valmistanut asun digitaalisesti MarvelousDesigner -3D-ohjelmalla tai vienyt konseptin ompelijalle, joka on työstänyt ihkaoikean fyysisen vaatteen.

Vaate, esimerkiksi Jesse Fadenin (jota peliin on muuten näytellyt Kauniista ja rohkeista tuttu Courtney Hope) nahkatakki, on asetettu mallinuken päälle pyörivälle alustalle ja siitä on otettu satakunta valokuvaa kaikista mahdollisista kulmista. Tämän jälkeen vaatteesta saadusta datasta on koostettu digitaalinen 3D-malli.

– Värjäsin Jessen takkia varten useita nahkapaloja käsin – pohdimme, kallistuisimmeko vihreän vai sinisen sävyihin.

Sininen voitti. Se näytti pelissä paremmalta.

Tekniikka rajoittaa mielikuvitusta

Toisin kuin oikean ihmisen kohdalla, digitaalisen hahmon kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja vaikkapa vaatteiden käyttömukavuuden suhteen, mutta pelimaailmassakin on omat haasteensa.

Etenkin tekniikka saattaa asettaa rajoituksia sille, millaisia asuja pelihahmoille voi suunnitella. Kiperiä tilanteita syntyy, kun vaatetta ryhdytään animoimaan ja se pistetään liikkumaan.

– Ihan alussa esimerkiksi kokeilimme Jesselle leveälahkeisia housuja. Meille selvisi kuitenkin nopeasti, että vaikka hahmon kävely oli sulavaa, tällaisten housujen simulaatio ei sitä ollut. Hamekaan ei ollut hyvä ratkaisu: kyseessä on kuitenkin toiminnallinen hahmo, eikä hame olisi pysynyt siinä vauhdissa mukana, Heli Salomaa toteaa.

Ongelmia saattaa syntyä myös materiaalivalintojen kohdalla.

– Pörröisiä ja läpikuultavia materiaaleja on tekstuuriensa puolesta vaikeaa ilmaista aidonnäköisesti, kun taas hulmuavat vaatteet vievät todella paljon prosessointitehoja. Tämä kaikki pitää tietenkin ottaa huomioon digitaalisessa toteutuksessa.

Control-peli sijoittuu nykyaikaan, mutta Federal Bureau of Control -viraston laitteisto ja myös vaatetus nojaa menneeseen. Heli Salomaa on ammentanut vaatteisiin inspiraatiota etenkin virastotalon brutalistisesta arkkitehtuurista ja geometrisestä maailmasta, raskaista ja jylhistä rakenteista.

– Pelin lähtökohtana on, että kaikki on hyvin arkkityyppistä ja virallista, mikä tarkoittaa isoa määrää suoria housuja ja kauluspaitoja, etenkin NPC-hahmojen kohdalla, Salomaa toteaa.

Pelin ei-pelattavat NPC-hahmot leijuvat myös usein ilmassa, joten asujen kannalta tämäkin puoli on otettava huomioon.

– Hahmolla saattaa olla hame päällä, ja siinä tapauksessa pitää miettiä myös alusvaateosastoa.

Etenkin NPC-hahmojen kohdalla vaatetuksesta on tehty tarkoituksellisesti pikemminkin sukupuoletonta kuin vahvan maskuliinista tai feminiinistä.

– Omasta mielestäni tällaiset hahmot ovat helpommin lähestyttäviä, Heli Salomaa perustelee ratkaisuaan.

Muilla hahmoilla sukupuolen ilmaisu on tapauskohtaista.

Digitalisoituminen tuo pukusuunnittelijalle töitä

Maaliskuussa Heli Salomaa suuntaa San Franciscon Game Developers Conferenceen eli GDC-konferenssiin, joka on digitaalisen pelialan merkittävä kansainvälinen kokoontuminen.

– Menen sinne puhumaan kuluneista parista vuodesta eli siitä, kuinka minut pukusuunnittelijana integroitiin Controlin hahmosuunnitteluprosessiin. Esittelen tuotantolinjoja ja metodeja, joita pelin tiimoilta olemme toteuttaneet.

Salomaan mukaan hänen ammatillaan on hyvät tulevaisuudennäkymät.

– Kyllähän maailma digitalisoituu koko ajan. Animaatioissa ja elokuvissa on jo kauan ollut digitaalisia hahmoja, joille joku on suunnitellut vaatteet. Omassa koulutusohjelmassani ei aiemmin ollut digitaalista tarjontaa, mutta nyt sellaista alkaa jo olemaan.

Entäpä jos ajatellaan vaikkapa Controlin päähahmojen vaatteita – synnyttääkö peli mahdollisesti visuaalisia trendejä?

– Luulen, että pelin hahmoja alkaa näkymään ainakin cosplay-tapahtumissa. Kun katsoo vaikkapa sitä, kuinka suosittu Fortnitesta on muodostunut, niin eiköhän pelaamisen valtavirtaistuessa sieltä ala tulla myös vaatetrendejä lävitse, Heli Salomaa ennustaa.

Remedy julkaisee Controlin tämän vuoden aikana.

Yhdysvalloissa Texasin osavaltiossa sijaitsevan Houstonin kaupungin puhelinpalvelu sai maanantaina erikoisen soiton.

Soittaja kertoi, että hän on löytänyt hylätystä talosta tiikerin, kertovat The New York Times ja The Washington Post -lehdet.

Nainen oli mennyt luvatta hylättyyn taloon polttamaan kannabista. Talon autotallissa hän havaitsi häkissä olevan tiikerin.

Houstonin poliisi ja eläinsuojeluviranomaiset saapuivat talolle ja tapasivat siellä ilmoituksen tehneen naisen.

The New York Timesin mukaan viranomaiset kuulivat ja haistoivat tiikerin, mutta eivät voineet astua rakennukseen ilman lupaa. Kun viranomaiset saivat kotietsintäluvan, he pääsivät hakemaan tiikerin pois rakennuksesta.

Viranomaiset rauhoittivat ison kissan ja toimittivat sen aluksi Houstonin eläinsuojan hoiviin. Siellä se sijoitettiin väliaikaisesti hevosen karsinaan.

Ystävällinen otus

Houstonin eläinsuojaa valvovan viraston tiedottaja Lara Cottingham kertoi The Washington Postille, että tiikeri oli liian pienessä häkissä. Se oli kuitenkin ystävällinen ja hyvin syönyt, koska joku oli käynyt ruokkimassa sitä.

Cottinghamin mukaan kyseessä oli harvinainen tapaus, mutta ei ensimmäinen kerta, kun Houstonin viranomaiset ovat pelastaneet tiikerin.

– Valitettavasti jotkut ajattelevat, että on siistiä pitää tiikeriä tai muita eksoottisia eläimiä lemmikkinä. Usein käy niin, että pienestä, pehmoisesta kisusta kasvaa todella suuri, kallis ja mahdollisesti vaarallinen otus, Cottingham sanoi The Washington Postille.

– Siten näitä eläimiä hylätään tai jätetään todella huonoihin olosuhteisiin, hän jatkoi.

Houstonin kaupunki jakoi viestipalvelu Twitterissä kuvan pelastetusta kissapedosta.

Tiikeri sai uuden kodin

Eläintenhoitojärjestö The Humane Society of the United States tiedotti tiistaina, että tiikeri sai uuden kodin Cleveland Amory Black Beauty Ranch -farmilta Murchisonista.

Kyseisellä tilalla asuu yli 800 eläintä. Niiden joukossa on kaksi muuta tiikeriä, joista toinen on pelastettu tiikerinkasvattajalta ja toinen on entinen lemmikki.

The Washington Postin mukaan Texasin osavaltio sallii tiikerin omistamisen erikoisluvalla. Houstonin kaupungissa tiikerin pitäminen sen sijaan on laitonta.

Houstonin viranomaiset yrittävät nyt selvittää, kuka hylätyn tiikerin omistaa.

Etelä-Karjalan liiton talousasiantuntija Olli Seppänen hätkähti nähtyään maakunnan asukasluvun kehityksen kolmen viime vuoden ajalta.

Maakunnasta oli hävinnyt vuoden 2015 jälkeen runsaat 2000 asukasta. Asukkaiden määrä on vähentynyt huomattavasti nopeammin kuin Tilastokeskus ennusti vuonna 2015.

– Suhteellisesti eniten on vähentynyt lasten ja nuorten määrä, Seppänen sanoo.

Asukaskato ei koske ainoastaan Etelä-Karjalaa vaan koko Kaakkois- ja Itä-Suomea Kymenlaaksosta Kainuuseen. Vuonna 2015 Itä- ja Kaakkois-Suomessa oli liki 950 000 asukasta. Vuonna 2018 asukkaita oli vajaat 930 000.

– Suurimmat syyt asukasmäärän vähenemiselle ovat kuolleisuutta alhaisempi syntyvyys sekä työikäisten muutto muualle, Seppänen kertoo.

Väkeä voi hävitä maakunnan asukasluvun verran

Etelä-Karjalan liitossa päätettiin laatia uusia arvioita maakuntien asukasluvun kehityksestä. Tulokset ovat kylmääviä.

Mikäli asukkaiden määrä vähenee kolmen edellisvuoden tahtiin, häviää itäisestä Suomesta 20 vuoden aikana liki 130 000 asukasta. Eli Etelä-Karjalan nykyisen asukasmäärän verran.

– Muutos on dramaattinen. Se tarkoittaa palvelujen puolella isoja haasteita eli miten nykyinen hyvinvointiyhteiskunta pystytään turvaamaan, sanoo Etelä-Karjalan liiton aluekehitysjohtaja Satu Sikanen.

Palvelujen järjestäminen pitää miettiä uusiksi, kun veronmaksajia on vähemmän. Samalla sosiaali- ja terveyspuolen menot kasvavat, kun väestö ikääntyy.

Maakuntaliitto laati myös kaksi vaihtoehtoista väestölaskelmaa. Niiden mukaan asukasluku laskee, mutta toisen mallin mukaan loivemmin ja toisen mallin mukaan jyrkemmin.

Jyrkemmän vaihtoehdon mukaan maakunnissa olisi vuonna 2040 noin 180 000 asukasta vähemmän kuin tällä hetkellä.

Kainuussa väkiluku laskenut maltillisemmin

Maakuntien tilanteet ovat toki erilaisia ja esimerkiksi Savonlinnassa opettajankoulutuksen lopettaminen aiheutti hetkellisen, reilusti alaspäin menevän piikin asukkaiden määrässä.

Kainuun asukasluku ei ole laskenut yhtä dramaattisesti kuin muissa Itä-Suomen maakunnissa. Maakunnan talous on aluekehitysjohtaja Jouni Ponnikkaan mukaan kasvanut kolme viime vuotta vahvasti ja työpaikkojen määrän kasvu on pitänyt väestöä maakunnassa.

Lähivuosina Kainuuseen voi syntyä jopa 5000 uutta työpaikkaa, mikäli suunnitteilla olevat investoinnit toteutuvat. Samalla työntekijöitä eläköityy nykyisistä työpaikoista.

– Haasteena on työikäisten ihmisten saanti, Ponnikas sanoo.

Asukkaita haalittava erilaisin keinoin

Itä-Suomen maakunnissa tarvitaan järeitä toimia, jotta väkiluvun väheneminen saataisiin edes hidastumaan.

– Ei tässä usko auta vaan jotain on tehtävä, Etelä-Karjalan liiton aluekehitysjohtaja Satu Sikanen toteaa.

Keinoja on monia. Tärkeintä olisi saada lisää työpaikkoja ja uusia investointeja. Ja jotta investointeja ja työntekijöitä saataisiin, olisi kulkuyhteyksien oltava kunnossa.

– On todella tärkeää, että meillä on nopeat raideyhteydet, hyvät tieliikenneyhteydet ja myös suoria lentoyhteyksiä. Se antaa myös tunteen siitä, että on helppo liikkua paikasta toiseen, Sikanen sanoo.

Oma osansa on koulutuksella, jotta investointeja miettivät yritykset saisivat osaavaa työvoimaa. Myös matkailun kehittäminen toisi lisää palveluja ja työpaikkoja.

Toisaalta joillakin aloilla on tälläkin hetkellä pulaa osaavista tekijöistä. Kuvaan astuukin myös työperäisen maahanmuuton edistäminen.

– Kotimainen työvoima ei riitä kaikille, Kainuun liiton aluekehitysjohtaja Jouni Ponnikas sano.

Tilastokeskus julkaisee virallisen väestöennusteen ensi syksynä. Etelä-Karjalan liitto päätti tehdä Itä-Suomea koskevat laskelmat nyt, koska niitä tarvitaan maakuntien rahoituksen sekä palvelujen suunnittelussa.

Maakuntaliitto hyödynsi laskelmissa Tilastokeskukselta saamiaan lukuja.