Etelä-Afrikan presidentti on palauttanut maahan takaisin tiukat koronarajoitukset sen jälkeen, kun koronatartuntojen määrä on jälleen kääntynyt selvään kasvuun.

Presidentti Cyril Ramaphosan mukaan Etelä-Afrikka palauttaa välittömästi jo aiemmin keväällä voimassa olleen alkoholin myyntikiellon. Hän perustelee kieltoa sillä, että näin vähennetään päihtymyksestä aiheutuneita loukkaantumisia, jolloin sairaalapaikat saadaan koronapotilaiden käyttöön.

Lisäksi Etelä-Afrikassa otetaan käyttöön jälleen yöllinen ulkonaliikkumiskielto, jonka toivotaan vähentävän liikenneonnettomuuksien määrää. Kasvosuojainten käyttö julkisilla paikoilla on vastedes pakollista.

Terveysviranomaiset ovat varoittaneet, että maassa on pulaa sekä sairaalapaikoista että happipulloista. Etelä-Afrikkaan on ennustettu pahinta tautipiikkiä heinä- ja syyskuun välille.

Etelä-Afrikka on tällä hetkellä maailman yhdeksänneksi pahin koronatartuntojen keskiö, käy ilmi John Hopkins -yliopiston tilastoista. Maassa on raportoitu useiden viime päivien aikana yli 10 000 päivittäisestä tartuntatapauksesta. Viimeisin vuorokausiennätys koronatapauksissa oli lähes 13 500.

Etelä-Afrikassa otettiin huhti- ja toukokuussa käyttöön maailman tiukimpiin kuuluneet koronarajoitukset. Tuolloin suljettiin käytännössä kaikki maan kaivokset, tehtaat ja muu liike-elämä. Lisäksi kiellettiin sekä alkoholin- että tupakanmyynti.

Rajoituksilla epidemia saatiin hallintaan, mutta ne rapauttivat jo valmiiksi taantumaan ajautuneen maan talouden, kun työttömyys kääntyi rajuun nousuun. Yhä useampi kansalainen joutui turvautumaan ruoka-apuun.

Kesäkuussa rajoituksia ryhdyttiin höllentämään ja miljoona eteläafrikkalaiset palasivat takaisin töihinsä. Kuitenkin vain muutamaa viikkoa myöhemmin tartuntatapausten ja sairaalahoitoa tarvitsevien potilaiden määrä kääntyi selvään nousuun.

Etelä-Afrikassa on tilastoitu 40 prosenttia kaikista Afrikan mantereen vahvistetuista koronatapauksesta. Maassa on raportoitu yhteensä 264 183 koronatartuntaa ja 3 971 covid-19-taudin aiheuttamaa kuolemantapausta.

Päivittyvä koronaseuranta.

Hotellin aulassa käy kova puheensorina. Kalpeakasvoisia ikäihmisiä on kerääntynyt aamupalan jälkeen vaihtamaan järkyttyneinä mietteitään toissaöisestä kotitalonsa tulipalosta.

Jyväskylän Palokassa perjantaina palaneesta senioritalosta evakuoituja asukkaita on hätämajoituksessa keskustan hotellissa. Paikalla on myös seurakunnan pappeja ja vapaaehtoistyöntekijöitä.

Merja Paukama, 67, sukii suihkun jäljiltä kosteita hiuksiaan. Hänellä ei ole hotellihuoneessaan edes kampaa. Hän sai pelastettua 94-vuotiaan isänsä ja koiransa tulipalon alta, mutta ei juuri muuta.

– Sinne jäi kaikki kotiin. Kännykän ehdin napata mukaan ja taskussa oli viisi euroa rahaa. Sen käytimme taksiin, että pääsimme hotelliin, kertoo isänsä kanssa senioritalossa asuva Paukama.

Hän ei vielä tiedä missä kunnossa hänen Ilona-rakennuksen kolmannessa kerroksessa sijainnut asuntonsa on. Palo sai alkunsa juuri heidän rakennuksensa yläkerroksesta. Pelastusviranomaisten mukaan rakennus tuhoutui pahoin.

Paukaman naapuri Pirjo Suosara, 71, vertaa toissailtaisia tapahtumia pahimpiin uutiskuviin.

– Kun katsoin tulen lieskoja ja rakennuksesta maahan putoavia osia talomme pihalla, tuli samanlainen olo kuin katsoi aikoinaan televisiosta sortuvaa World Trade Centeriä, kertoo Suosara yhä järkytyksestä kauttaaltaan täristen.

Hän ehti ottaa mukaansa ainoastaan käsilaukun ja yllään olevan vaatekerran.

Savun haju herätti huolen

Merja Paukama oli perjantaina iltayhdeksän jälkeen imuroimassa, kun hän havahtui avonaisesta parvekkeen ovesta tulleeseen savun hajuun.

Hän ajatteli ensin hajun tulevan jonkun grillistä. Ulos mennessään hän näki paloauton. Kohta porraskäytävään ryntäsi palomiehiä vesiletkukelan kanssa.

Palohälyttimet soivat kaikkialla korvia särkevästi.

– Palomiehet potkivat asuntojen ovia ja käskivät ihmisiä menemään ulos. He määräsivät myös minua poistumaan ulos, mutta sain onneksi luvan ensin käydä hakemassa iäkkään isäni ja koirani mukaan.

Paukama toimii asukastoimikunnan puheenjohtajana. Palomiehet pyysivät häntä soittamaan talon huoltoyhtiölle.

Hänen mukaansa pelastushenkilökunta ei päässyt jostain syystä putkilukkojen takana olleilla yleisavaimilla huoneistoihin. He pyysivät häntä hankkimaan huoltoyhtiöltä yleisavaimen.

Paukama kertoo olleensa sen verran paniikissa, ettei ensin osannut käyttää puhelintaan.

– Se oli hirveä hetki, kun sain vihdoin soitettua, niin huoltoyhtiössä oli ensin vain puhelinvastaaja päällä. Sain kuitenkin lopulta huoltoyhtiöön yhteyden, ja he toimittivat yleisavaimen. Myös poliisilla oli kuulemma toimiva yleisavain.

Savu oli jo erittäin sakeaa, kun Paukama pääsi isänsä ja koiransa kanssa ulos. Naapurit halasivat ja tukivat toisiaan pihalla. Toiset asukkaista itkivät hysteerisesti.

Pirjo Suosaran ja hänen puolisonsa asuntoon ei todennäköisesti tullut kuin savuvahinkoja. Heidän asuntonsa sijaitsee pahemmin palaneen rakennuksen vieressä. Hän kuitenkin suree asuntonsa kokonaan menettäneitä naapureitaan.

– Moni menetti kotinsa kokonaan. Vain lapsen kuolema voi olla pahempi kuin, että ihmiseltä palaa koti, sanoo Suosara ääni värähtäen.

Hotellissa ainakin toistaiseksi

Merja Paukama ja Pirjo Suosara ovat helpottuneita, ettei kukaan menehtynyt tulipalossa. He kiittelevät onneaan, ettei palo syttynyt yöllä, kun ihmiset olisivat nukkuneet.

Evakuointi sujui heidän mukaansa hyvin ja ripeästi.

– Meidät ohjattiin ensin läheiselle koululle suojaan ja sieltä sitten hätämajoituspaikkoihin yöpymään. Vapaaehtoisista on ollut paljon apua. He ovat auttaneet meitä muun muassa saamaan vaatteita SPR:n kirpparilta, kertoo Paukama.

Senioritalo on uusi, ainoastaan kaksi vuotta vanha. Molemmat ovat asuneet siinä alusta saakka.

– Tässä on kaikki palvelut, mitä ikäihmiset tarvitsevat, ja tämä sijaitsee hyvällä paikalla. Tämä on monelle unelmakoti, sanoo Suosara.

Evakuoidut asukkaat ovat täysin epätietoisia tulevasta. Edes sitä ei tiedetä joudutaanko koko Ilona-rakennus purkamaan. Asuntoihin ei saa mennä käymään sortumisvaaran vuoksi.

Paukama ja Suosara ihmettelevät muiden naapureiden kanssa, miksi tuli pääsi leviämään niin nopeasti. He miettivät olivatko tulen etenemistä estävät palokatkot kunnossa.

Molemmilla on kotivakuutus ja he majoittuvat ainakin toistaiseksi hotellissa. Paukama huolehtii kuinka hän saa nostettua pankista rahaa, kun hänellä ei ole mitään maksuvälineitä eikä henkilötodistusta.

Asuntoon jääneet vanhat valokuvat surettavat häntä.

– Olen eläkkeellä oleva sairaanhoitaja ja toimin nyt huolehtimatta liikaa, mutta myöhemmin tulen kyllä palaamaan näihin kauhun hetkiin ja vatvomaan tätä asiaa vielä pitkään.

Merja Paukamalla on edelleen vanha asuntonsa myymättä. Hän voi palata sinne, mutta rollaattorilla kulkeva isä ei pysty asumaan hissittömässä talossa. Hän toivoo, että löytää pian uuden sopivamman kodin itselleen, isälleen ja koiralleen.

Ranskalainen tuomioistuin on langettanut vankeustuomiot kahdelle entiselle vakoilijalle, jotka tuomion mukaan jakoivat tiedustelutietoja vieraalle valtiolle.

Tiedotusvälineet ovat kertoneet, että kyseinen vieras valtio on Kiina.

Oikeudenkäynti alkoi Pariisissa maanantaina ja sitä käytiin äärimmäisen salaisuuden vallitessa. Tuomiot annettiin perjantaina.

Tuomitut miehet työskentelivät aikanaan Ranskan ulkoisessa tiedustelupalvelussa DGSE:ssä. Heistä 69-vuotias sai 12 vuoden vankeustuomion ja 73-vuotias kahdeksan vuoden tuomion.

Lisäksi 69-vuotiaan miehen vaimo sai kätkemisrikoksesta neljän vuoden tuomion, josta kaksi vuotta ehdollisena.

Miehet otettiin kiinni 2017, mutta he ovat saaneet olla vapaalla jalalla takuita vastaan.

Lisää aiheesta:

Entisiä ranskalaisvakoojia syytetään kaksoisagenteiksi – väitetään työskennelleen Kiinan leivissä

Huippusuositun Le Bureau -vakoojasarjan tuottaja Alex Berger Ylelle: "Paras palaute tulee oikeilta vakoojilta"

Oulun pyöräteiden varsille ilmestyi kaikessa hiljaisuudessa suuri määrä uusia kylttejä.

Perinteisistä sinipohjaisista tienviitoista ja opastauluista sekä Oulun pinkin värin sävyttämistä kartoista ja tien varsien numerokylttien kirjosta muodostuu kokonaisuus, joka voi aluksi hämmentää, mutta jossa on oma logiikkansa.

Tienviitat pyöräteiden varsilla eivät sinänsä ole uusi näky, mutta tällaisenaan merkit ovat uusinta uutta. Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden liikenneinsinööri Harri Vaarala selventää, että reittien numerointi ja sinipohjaiset taulut ovat periaatteessa samanlaisia kuin maantieliikenteessä.

– Autoliikenteessä on ollut vuosikymmenet tällaisia niin sanottuja suunnistustauluja, jotka ovat vähän ennen risteysaluetta ja niissä kerrotaan, mihin seuraavasta risteyksestä pääsee. Maantiet ovat myös numeroitu samalla tavalla liikenteessä, ja numerot näkyvät suunnistustauluissa.

Hän myöntää, että projektin alkuvaiheessa tuli ihmettelyä, mihin kylttejä tarvitaan, tarvitaanko niitä niin paljon ja miksi tällaiseen käytetään rahaa.

– Nyt ihmiset ovat hoksanneet, että nämä ovatkin ihan hyviä. Kun opitaan opastuslogiikka ja seuraamaan niitä, niin sitten ihmetellään, miksei tällaista aina ole ollut ja pitäisikö tällaiset olla joka paikassa.

Oulun seudun uusien liikennemerkkien takana on muutaman vuoden työ. Vuoden mittaista asennustyötä edelsi kahden vuoden tutkimustyö, jonka aikana pääpyörätiereitistö sekä viitoitus- ja opastusjärjestelmä sen varsille hiottiin toimivaksi kokonaisuudeksi.

Pian vastaavanlaisia merkkejä voi olla koko maassa, koska tieliikennelaki muuttui tänä kesänä. Uusi laki toi mukanaan useita pyöräilijöille hyödyllisiä tarkennuksia liikenteessä kulkemiseen, kuten pyöräkaistan merkin aiemminkin käytössä olleen ajoratamerkinnän lisäksi.

Kylttien ulkoasu tuli viralliseksi vasta kesän alussa

Oulussa kylttejä on asennettu paikoilleen erityisluvalla jo viime vuodesta alkaen.

Vaaralan kertoo, että liikenne- ja viestintäministeriöltä haetulla kokeiluluvalla hanke saatiin toteutettua jo etukäteen ennen merkkien virallistamista.

Suomen pyöräilykaupunkina aiemminkin tunnetussa Oulussa uuden opastus- ja viitoitusjärjestelmän asentaminen on osa Oulun seudun pyöräilyn brändäystä. Vastaavanlainen viitoitus- ja opastusjärjestelmä on asennettu esimerkiksi Turkuun, mutta huomattavasti suppeammassa mittakaavassa.

Oletko sinä nähnyt virallisia liikennemerkkejä tai epävirallisia kylttejä, joiden tarkoitusta et ymmärrä? Kerro se meille!

• Lähetä meille kuva näkemästäsi kyltistä osoitteeseen sipe.myllyniemi@yle.fi viimeistään 16.7.
• Laita viestiin myös mahdollisimman tarkat tiedot siitä, mistä kuva on otettu.
• Jätähän myös yhteystietosi (sähköpostiosoite tai puhelinnumero), jos meille herää lisää kysymyksiä.
• Vinkkejä voidaan käyttää myöhemmässä uutisoinnissa aiheesta.

Lue myös: Uusi tieliikennelaki: Kaksisuuntaisille pyöräteille tarvitaan oma liikennemerkki – uusista kylteistä miljoonien lasku?

Puolan presidentinvaalien tilanne erittäin tiukka

Ennen aamuneljää päivittyneen ovensuukyselyn mukaan Puolan presidentinvaaleissa istuva presidentti Andrzej Duda olisi hieman haastajaansa Varsovan pormestaria Rafał Trzaskowskia edellä. Tilanne on kuitenkin äärimmäisen tasainen.

Dudalle tuorein ovensuukysely antaa 51 prosentin ja Trzaskowskille 49 prosentin kannatuksen. Aiemmassa kyselyssä ero oli hiukan pienempi. The Guardian -lehti kertoo, että virallisten tulosten odotetaan valmistuvan tiukan tilanteen vuoksi aikaisintaan maanantaina iltapäivällä.

Ulkoministeri Pekka Haaviston ministerivastuu käsittelyyn

Eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää tänään ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) ministerivastuuasian käsittelystä. Perustuslakivaliokunta saa eteensä poliisin esitutkinta-aineiston, jota on noin 1 300 sivua. Perustuslakivaliokunta pyysi helmikuussa esitutkintaa, jotta selviäisi rikkoiko Haavisto lakia, kun hän teki päätöksiä a-Holin leirillä olevien suomalaisten tapauksessa. Poliisi tutki erityisesti sitä, miksi Haavisto halusi siirtää konsulipäällikkö Pasi Tuomisen toisiin tehtäviin.

Lue tästä Haavisto-tutkinnan aiemmat ja tulevat vaiheet.

Suppilaudan voi vuokrata ja se on liikuntaa, mutta polkupyörän vuokraus ei, linjaa verottaja

Verottajan tulkinnan mukaan kaupunkipyörien kohdalla ei voida hyödyntää liikuntaseteleitä, koska silloin maksetaan pelkästään välinevuokrasta. Pyöräliitto ja alan toimijat ovat ihmeissään.

Taistelu mikrobeja vastaan kalusteilla kiihtyy

Koronakevät on siivittänyt suomalaisten yritysten antibakteeristen ratkaisujen myyntiä. Bakteerit ovat olleet yhteinen kiinnostuksen kohde niin huonekalujen, hanojen kuin lukkojenkin valmistajalle. Monet yritykset ovat nyt alkaneet tehdä yhteistyötä päästäkseen Lähi-idän markkinoille, jossa palkintona on isot rahat.

Viikko alkaa epävakaisena

Viikko alkaa vaihtelevissa merkeissä. Sää on epävakaista ja sade- tai ukkoskuuroja liikkuu vähän siellä täällä. Keski- ja Pohjois-Lapissa jatkuu enimmäkseen poutasää.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kaupunkiviljelijä Sauli Rantasta oli jo pitkään kiehtonut oma pienimuotoinen ruoantuotanto. Viime keväänä oma parveke alkoi tuntua viljelytilana liian pieneltä ja Rantanen päätti liittyä Kera-kollektiiviin.

Kera-kollektiivi tarjoaa kaupunkilaisille muun muassa kulttuuri- ja taidetilaa sekä viljelyruutuja Inexin entisellä jättimäisellä logistiikkakeskuksella Espoossa.

– Tämä oli hyvällä sijainnilla ja hyvä diili. Esikasvatin taimet keväällä kotona, ja toin ne tänne kesän alussa, Rantanen kertoo.

Kera-kollektiivi tarjoaa viljelijöille yhteiset kastelukannut ja lapiot. Jos kaupunkiviljelijät lähtevät lomalle, he merkitsevät laatikkonsa kastelutikuilla, jotta muut viljelijät tietävät kastella myös naapurin kasvit.

– Yhteisöllisyys toimii tällä tavalla. Lisäksi täällä on yleisiä kukkalaatikoita ja penkkejä ja tänne voi tulla viettämään aikaa ja nauttimaan kesäpäivistä muutenkin.

Helteellä Rantanen käy Keralla joka päivä kastelemassa kaupunkiviljelmäänsä, mutta muuten riittää joka toinen päivä.

– Aika pienellä vaivalla saa itselleen kasvatettua ruokaa tällaisessakin ympäristössä, kun ei tarvitse miettiä, että tekisi tätä ihan työkseen. Minusta tämä on kiva harrastus.

Myös kaupassa käydessään Rantanen pyrkii siihen, että ostaisi mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa. Hän uskoo, että urbaani viljely tulee yleistymään tulevaisuudessa.

– On hyvä, että ruoka tehdään lähellä. Hiilijalanjälki pienenee, jos ruokaa ei tarvitse hirveän pitkältä rahdata kauppaan, Rantanen aprikoi.

Rantasen mielestä tulevaisuudessa esimerkiksi kaupungin katot voitaisiin valjastaa laajemmin ruoan kasvatukseen.

– Tällaisia julkisia tiloja voitaisiin hyödyntää enemmän ja pistää niille viljelyitä pystyyn, hän sanoo.

Ruokasienien kasvatusalustana kahvinporot ja viljelytilana kontti

Urbaanissa ruoantuotannossa yksi keskeinen tekijä on tilan hyödyntäminen. Viljelyä pyritään tekemään siis mahdollisimman pienissä tiloissa. Lisäksi resursseja säästetään erilaisia ravinteita, kuten ruokahävikkiä ja jätevettä, kierrättämällä.

Espoossa, Keran tehdasalueella päämajaansa pitävä Helsieni kasvattaa ruokasieniä kontissa ravintoloilta keräämissään kahvinporoissa.

– Myös tila ympärillämme on rajallinen resurssi. Kun haluamme säästää ja optimoida ympärillämme olevia resursseja, meidän on käytettävä mahdollisimman vähän raaka-aineita, aikaa ja tilaa ja kaiken kaikkiaan rajoittaa hiilidioksidipäästöjämme, Helsienen markkinoinnista ja sadonkorjuusta vastaava Benoit Mantel summaa.

Pitkulaisista kahvinporoilla täytetyistä säkeistä pullahtavat ruokasienet ovat osterivinokkaita, joiden kasvuun menee noin pari viikkoa. Pääasiassa ruokasienet päätyvät takaisin ravintoloihin, joista kahvinporotkin ovat lähtöisin.

– Sienet ovat kiinnostavia, koska ne ovat hyviä proteiinin lähteitä ja vievät vain vähän resursseja, kuten vettä ja tilaa, Mantel toteaa.

Resurssien säästämisen lisäksi Mantelin mielestä ruoantuotonnossa on tärkeää paikallisuus.

– Kasvatamme sienet paikallisesti ja myymme ne paikallisesti. Meillä ei ole tarkoituksena myydä niitä ympäri Suomen. Mielestäni aina pitäisi keskittyä sekä paikallisten resurssien että paikallisen tuotannon mahdollisuuksiin, Mantel painottaa.

Yritys myy sienirihmastoja myös kuluttajille, jotta osterivinokkaiden kasvatus olisi mahdollista vieläkin lähempänä – kotikeittiöissä. Lisäksi tarvitsee vain kahvinporoja ja steriilin muoviastian.

Versojen ja yrttien kerrosviljelyä kampusalueella

Toinen esimerkki vähän tilaa vievästä kasvatusmetodista on kerrosviljely. Little Garden -nimistä yritystä pyörittävä Jaakko Lehtonen kertoo, että parin vuoden aikana pääkaupunkiseudulla on aloittanut ainakin neljä lehtivihannesten kerrosviljelijää.

– Kerrosviljely on modernia kasvihuoneviljelylä. Viljelemme lehtivihanneksia useammassa eri kerroksessa, pienessä ympäristössä tilaa ja energiaa säästäen. Sen mahdollistaa käytännössä energiatehokkaat led-valot, Vantaalla Metropolian kampusalueen hallirakennuksessa yrttejä ja versoja viljelevä Lehtonen kertoo.

Konteissa tapahtuvan ruokasienien kasvatuksen lailla kerrosviljelyssä kasvuolosuhteet pystytään optimoimaan, jolloin kasvatus on mahdollisimman tehokasta. Kasteluvesi käytetään uudelleen, jotta vettä ja ravinteita ei menisi lainkaan hukkaan. Tuotantoon ei tarvita myöskään erillistä lämmitystä.

Lehtosen ja hänen kollegojensa Robert Jordaksen ja Kirmo Kivelän kiinnostus erilaisiin kaupunkiviljelyprojekteihin heräsi jo 11 vuotta sitten. Kolmikko on vaikuttanut muun muassa Dodo-ympäristöjärjestössä.

– Alun perin toimme esiin ruoantuotannon ympäristövaikutuksia erilaisten tempausten ja kaupunkiviljelyprojektien kautta. Pasilan vanhoilla veturitalleilla meillä on ollut pitkään kasvihuone ja tapahtumakeskus, Lehtonen kertoo.

Myös ammattimainen kaupunkiviljely ja teknologian yhdistäminen siihen kiehtoi kaveruksia alusta saakka. Oman firman perustamiseen innosti pari vuotta sitten erityisesti led-teknologian kehittyminen, halpeneminen ja tarjonnan lisääntyminen.

– Tämä on yksi ratkaisu veden, ravinteiden ja energian säästämiseen. Isoin juju kerrosviljelyssä ja kaupunkiviljelyssä on kuitenkin tuoda tuotanto lähelle kuluttajaa. Eniten kiehtoo, mitä se tuo viljelijälle.

Little Garden myy yrttejä ja versoja ilman välikäsiä ravintoloille ja kaupoille. Kotitalouksille myynti tapahtuu Reko-lähiruokarinkien kautta. Vaikka logistiikassa on Lehtosen mukaan vielä paljon kehitettävää, hän uskoo, että kerrosviljelyä voisi hyvin harjoittaa muuallakin kuin ostovoimaisella metropolialueella.

– Jonkun se ruoka pitää tuottaa, ja perinteinen alkutuotanto ei ole helpoimpia bisneksiä. Ykköstavoitteemme on kehittää sellainen malli, joka houkuttelee jonkun muunkin lähtemään yrittäjäksi ja tekee alkutuotannosta kannattavaa, Lehtonen toteaa.

Voisiko pääkaupunkiseutu olla tulevaisuudessa ruoantuotannossaan omavarainen?

Pääkaupunkiseudulla urbaanin ruoantuotannon mahdollisuuksia edistetään CircularHoodFood-hankkeessa. Kyseessä on Helsingin seudun ympäristöpalvelujen, Metropolian, Vantaan kaupungin ja Helsingin yliopiston yhteishanke, jossa pyritään lisäämään erityisesti taloyhtiöiden ja ravintoloiden ruokahävikin hyödyntämistä.

Urbaanin ruoantuotannon tarpeen nähdään kasvavan tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutos, pandemiauhkat ja poliittiset konfliktit tuovat epävarmuutta ruokaketjuihin.

– Kun väestö kasvaa ja muuttaa maaseutualueilta kaupunkeihin, tarvitaan lisää keinoja tuottaa kestävästi ruokaa kasvavalle väestölle, Vantaan kaupungin projektipäällikkö ja CircularHoodFood-hankkeen parissa työskentelevä Henri Laine sanoo.

Väestönkasvun lisäksi ruoantuotannon huoltovarmuutta nakertaa peltotilan loppuminen.

– Kun ihmisiä tulee enemmän ja enemmän, on kysymys myös siitä, missä tuotamme tulevaisuudessa ruokaa, Laine jatkaa.

Laineen mielestä Suomi voisi toimia suunnannäyttäjänä myös muulle maailmalle. Pohjolan leveysasteilla perinteisen maanviljelyn olosuhteet ovat haastavat ja jos Suomessa pystyttäisiin tuottamaan tuoretta ruokaa vuoden ympäri, samoja innovaatioita voitaisin ottaa käyttöön laajemminkin.

– Jos saamme kehitettyä tapoja kasvattaa sisätiloissa ruokaa vuoden ympäri, saamme enemmän omavaraista ruoantuotantoa. Se on osa ruuantuotannon huoltovarmuutta. Lisäksi ruoka olisi puhdasta lähiruokaa, joka palvelisi koko pääkaupunkiseutualuetta, Laine pohtii.

Pääkaupunkiseudulla olisi Laineen mukaan paljon paikkoja, joihin voisi rakentaa uusia ruoantuotantojärjestelmiä.

– Halleissa, rakennusten katoilla, kellareissa ja tunneileissa on paljon mahdollisuuksia innovatiivisten ruoantuotantojärjestelmien rakentamiselle. Näkisin, että mahdollisuudet ovat rajattomat. Teoriassa voisimme olla täysin omavaraisia ruoantuotannosta, Laine sanoo.

Kerrosviljelyn ja konteissa tapahtuvan sienien viljelyn lisäksi Laine mainitsee vielä vesiviljelyn. Esimerkiksi mikrolevää voidaan kasvattaa vesikierrätysmenetelmällä.

– Superfoodeja, proteiinirikkaita ja omegarasvahappopitoisia ravintoaineita voidaan kasvattaa suljetussa järjestelmässä eli omassa reaktorissa. Se on yksi tulevaisuuden innovatio ja keino saada lisää proteiininlähteitä ihmisille ja eläimille rehua, Laine sanoo.

Laine itse on erikoistunut humalantuotantoon vesiviljelyn avulla.

– Kasvatamme panimojen sivuvirroista omaa humalaa vesiviljelyn avulla. Humala on puolestaan raaka-aine oluelle, Laine kertoo.

Laineen mukaan vesiviljelyjärjestelmissä pystytään kierrättämään myös teollisuuden hukkavesiä, jotka menisivät muuten viemäriin.

– Niiden sisältämät ravinteet voidaan hyödyntää luomulannoitteena, Henri Laine vinkkaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen arvioi, että Suomessa tehdään asioita eri tavalla, jos koronapandemian toinen aalto iskee Suomeen.

Salminen sanoo Yle Radio 1:n Ykkösaamussa, että nyt Suomessa ymmärretään paljon paremmin taudinkuvaa ja kuinka se kuormittaa terveydenhuoltoa ja ketkä ovat eniten riskissä sairastua. Hän myös uskoi, että koulujen sulkeminen olisi asia, jota varmasti mietittäisiin hyvin tarkkaan.

– Siitä on tullut sen verran paljon näyttöä, että siitä ei oikeastaan hyötyä ole vaan paljon enemmän haittaa lapsille. En usko, että ainakaan me (THL) voitaisiin sitä suositella toimenpiteenä, Salminen sanoi haastettelussa.

THL kertoi perjantaina tiedotteessa, että koulujen ja päiväkotien sulkemisella oli vain vähän vaikutusta lapsilla ja nuorilla todettuihin koronatartuntoihin. Tiedot perustuvat Suomessa ja Ruotsissa 1-19-vuotiailla todettujen koronatartuntojen, niistä aiheutuneiden tehohoitojaksojen ja kuolemantapausten vertailuun.

Sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikön, johtaja Tuija Kumpulaisen mukaan mahdollisessa toisessa aallossa keskeistä on kansalaisten tietous asioista.

– On helpompi puhua sellaisen väen kanssa, joka tietää. Silloinhan (maalis-huhtikuussa) se oli pelottavaa. Ihmiset eivät olleet ollenkaan tottuneet siihen, että pidä etäisyyttä ja käy kerran viikossa kaupassa. Nyt se on ikään kuin uusi normaali, Kumpulainen sanoi.

Myös lainsäädäntöön liittyviä muutoksia on tekeillä.

• Lue myös: 5 asiaa, jotka Suomi tekee toisin, jos koronan toinen aalto iskee

Matkailun täsmärajoituksia ei suoralta kädeltä tyrmätä

Kumpulaiselta ja Salmiselta kysyttiin lähetyksessä myös mahdollisista maakohtaisista täsmärajoituksista matkailussa. Esimerkiksi Tanska on sallinut matkailun ositttain Ruotsin eteläosista.

STM:n Tuija Kumpulaisen mukaan Ruotsin suhteen ongelmana on se, että mittavin liikennöintialue on juuri Tukholman alue ja Keski-Ruotsi.

– Ne ei ole mitenkään hyvässä vaiheessa olevia alueita tällä hetkellä, Kumpulainen sanoi.

THL:n Salminen pitää maakohtaisia täsmärajoituksia osittain mahdollisina ja työssäkäyntialueet voisivat olla harkittavien listalla ylimpänä.

– Viime kädessä on pakko katsoa eroa tautitilanteessa, että onko siinä järkeä että liian heppoisin perustein avaamaan niitä. Jos perusteet, edellytykset ja toimintakeinot, joilla voidaan hallita riskejä ovat olemassa, niin mikäs siinä silloin. Mitä monimutkaisempi järjestelmä, niin isommat riskit, yleensä se on niin, Salminen sanoi Ykkösaamussa.

Lue myös:

Matkailu avataan 28 maahan ja ravintolat saavat olla auki kellon ympäri – katso, mitkä rajoitukset muuttuvat maanantaina

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Suomi höllentää tänään matkustusrajoituksia, baarien ja ravintoloiden rajoitukset puretaan, Meksikossa jo yli 35 000 kuolemaa

Päijät-Hämeessä on todettu kuluneella viikolla yhteensä yhdeksän koronavirustartuntaa maatalouden kausityöntekijöillä, Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymästä kerrotaan.

Kausityöntekijät elävät keskenään hyvin suljetussa yhteisössä, eivätkä he ole olleet kontaktissa alueen muuhun väestöön. Tartunnat ovat hyvinvointyhtymän mukaan hallinnassa.

Epidemiatilannetta seurataan Päijät-Hämeessä tiiviisti. Varmistettuja koronavirustartuntoja on todettu alueella yhteensä 125. Tehohoidossa on yksi koronapotilas. COVID-19 -tautiin on menehtynyt Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän alueella yhteensä 4 ihmistä.

Koko maassa on sunnuntaina todettu kolme uutta koronavirustartuntaa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Varmistettuja tartuntoja on Suomessa nyt yhteensä 7 294 ja kuolemia 329.

Koronaviruksen leviämistä voi ehkäistä hyvällä käsihygienialla, riittävillä turvaväleillä ja väkijoukkoja välttämällä.

Lue lisää:

Rakennustyömailla todettu useita tautiryppäitä – Rakennusliiton mukaan koronakaranteenia ei usein noudateta: "Se on tuurissa, miten käy"

Päijät-Hämeessä tällä viikolla 7 koronatapausta – tartunnat peräisin kahdesta tunnistetusta tautiryppäästä

Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) aloittaa tutkinnan Jyväskylän senioritalon tulipalosta.

Otkes kertoo Twitterissä tehneensä viikonlopun aikana alustavaa tutkintaa palosta, ja sen perusteella tullaan käynnistämään varsinainen tutkinta.

– Pääasia meillä on nyt, että kyse on verrattaen uudesta rakennuksesta, vuodelta 2018 ja sen pitäisi olla tehty uusimpien rakentamismääräysten mukaan ja olla turvallisuustasoltaan sen mukainen. Palon seurauksena talo hyvin laajasti tuhoutui ja meinasi levitä naapuritaloon. Näin sen ei pitäisi mennä. Poikkeuksellista on, että palo levisi yläkerrasta alaspäin melko kauas ja edelleen yhdyskäytävän rakenteita pitkin jopa naapuritaloon. On hyvin tavatonta, että palo leviää näin laajalle, luonnehtii Otkesin johtava tutkija Kai Valonen.

Valonen sanoo, että Otkesia kiinnostavat nyt erityisesti reitit, joita pitkin palo on päässyt leviämään niinkin etäälle alkuperäisestä palopaikasta ja vielä alaspäin ja sivulle ja kohti viereistä rakennusta.

Tutkinnassa katsotaan myös kokonaisuutta laajasti. Aluksi keskitytään kuitenkin rakenteelliseen puoleen.

Otkes valmistelee nyt tutkintaryhmän nimittämistä työhön.

– Viikonlopun aikana on saatu jo hyvin tietoja muita viranomaisilta ja tänään käydään tapahtumapaikalla. Tutkintaryhmä nimetään todennäköisesti huomenna. Tutkinnassa kerätään tietoa, analysoidaan niitä ja viimeiseksi muotoillaan suositukset, mitä pitäisi jatkossa mahdollisesti tehdä toisin.

Valonen sanoo, että tutkinta kestää arviolta puoli vuotta.

Palokan Ilona -senioritalossa syttyi tulipalo perjantai-iltana. Palo roihahti vielä uudelleen perjantain ja lauantain välisenä yönä sen jälkeen, kun tuli oli jo kertaalleen saatu rajattua.

Perjantaina ensimmäisenä syttynyt rakennus on vuodelta 2018. Kolmesta talosta evakuoitiin yhteensä 168 ihmistä.

Poliisi ei epäile tahallaan sytytetyksi, mutta tutkii

Poliisi aloitti oman tutkintansa palosta sunnuntaina. Tulipaloa ei epäillä tahallaan sytytetyksi.

Tutkinnassa selvitetään erityisesti palon syttymissyytä sekä syitä palon nopealle leviämiselle.

Poliisi kertoo tiedottavansa palosta seuraavan kerran tänään maanantaina kello 15 jälkeen.

Juttua päivitetty 13.7. klo 9.40. Lisätty Valosen kommentit.

Lue myös:

Jyväskylän senioritalon palossa kotinsa menettäneet yrittävät toipua järkytyksestä ja järjestää elämäänsä – "Ehdin ottaa mukaan kännykän ja viisi euroa"

Keski-Suomen pelastuslaitos tiedotti Jyväskylän senioritalon palosta: "Ilman nopeita evakuointitoimia ihmishenkiä olisi menetetty"

Jyväskylän kerrostalopalon leviäminen ihmetyttää – palopäällikkö: "Roiloja pitkin on voinut pudota alas palavaa pikeä ja kekäleitä"

Ovensuukyselyn mukaan Puolan presidentinvaaleissa istuva presidentti Andrzej Duda olisi hieman haastajaansa Varsovan pormestaria Rafał Trzaskowskia edellä. Tilanne on kuitenkin äärimmäisen tasainen.

Dudalle tuorein ovensuukysely antaa 51 prosentin ja Trzaskowskille 49 prosentin kannatuksen. Aiemmassa kyselyssä ero oli hiukan pienempi.

Ipsosin teettämässä tuoreessa kyselyssä virhemarginaali on yhden prosenttiyksikön verran. Aiemmin marginaali oli kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa.

Uutisotimisto Reutersin mukaan Puolan keskusvaalilautakunta on sanonut, että se ei aio julkaista ääntenlaskun osittaisia tuloksia vaan pelkän virallisen tuloksen. Reutersin mukaan lautakunnan odotetaan pitävän tiedotustilaisuuden kello 9 Suomen aikaa.

The Guardian -lehti kertoo, että virallisten tulosten odotetaan valmistuvan tiukan tilanteen vuoksi aikaisintaan maanantaina iltapäivällä. Uutistoimisto AP:n mukaan tulosten julkistus voi mennä jopa tiistaille.

Äänestysprosentin arvioidaan olevan korkea, 68,9 prosenttia. Lopullinen luku saattaa olla vielä korkeampi.

Asiantuntijat ovat varoittaneet vaalin tuloksen voivan olla lopulta niin tiukka, että se voi johtaa laillisiin haasteisiin ja mielenosoituksiin.

Korona ei vaikuttanut äänestämisintoon

Vaalien toinen kierros käytiin sunnuntaina. Mielipidetiedustelut povasivat vaalien alla tasaista kamppailua.

Puolan keskusvaalilautakunnan mukaan koronapandemia ei näyttänyt vaikuttaneen ihmisten intoon käyttää äänioikeuttaan, ja äänestäjiä oli päivän mittaan käynyt ensimmäistä kierrosta vilkkaammin.

Koronaviruksen vuoksi äänestyspaikoilla niin vaalivirkailijat kuin äänestäjätkin suojautuivat monin tavoin. Käytössä olivat niin hengityssuojukset, visiirit kuin käsidesipullotkin.

Vaalien toisella kierroksella kohtasi kaksi samanikäistä, mutta hyvin erilaista ehdokasta.

48-vuotias Andrzej Duda edustaa konservatiivista ja kansallismielistä Laki ja oikeus -puoluetta. 48-vuotias Varsovan pormestari Rafał Trzaskowski on liberaali keskusta-oikeistolainen.

Krakovasta kotoisin oleva Duda on juristi. Varsovasta kotoisin oleva Trzaskowski on opiskellut politiikkaa ja erikoistunut Eurooppa-politiikkaan.

Molemmat ovat istuneet kansanedustajina Puolan parlamentissa ja europarlamentaarikkoina Brysselissä.

Kaksi viikkoa sitten vaalien ensimmäisellä kierroksella Andrzej Duda sai vajaat 43,5 prosenttia ja Rafał Trzaskowski 30,5 prosenttia äänistä.

Äänestysprosentti oli ensimmäisellä kierroksella 64,4.

13.7. kello 4.06: Päivitetty tiedot ovensuukyselyjen tuloksista ja lisätty Guardianin tieto, jonka mukaan viralliset tulokset selvinnevät vasta maanantai-iltapäivällä.

Lisää aiheesta:

Peittoaako liberaali Varsovan pormestari istuvan presidentin? – Puolassa äänestetään tänään presidentinvaaleissa

Kannattajat huutavat muutosta – Varsovan suosittu pormestari kiinni Puolan presidenttiydessä

Eurooppa-kirje: Koronavirus on myrkkyä avoimelle tiedonvälitykselle – Kysymysten esittäminen EU-päättäjille on vaikeutunut

Puolan konservatiivipresidentti ja hänen liberaali haastajansa toiselle kierrokselle presidentinvaaleissa

Trump: Presidentti Duda tekee "loistavaa työtä" – Osa Yhdysvaltain Saksan-joukoista voisi siirtyä Puolaan

Noin 30 vuotta sitten Vantaan Jokiniemestä löytyneet savi-idolin eli kivikautisen savipatsaan ikä on viimeinkin saatu selville.

Hahmoa kutsutaan Tuimaksi sen hurjan ukomuodon ja tylyhkön ilmeen vuoksi. Ikää idolilla on noin 5500 vuotta.

Löytö on merkittävä, sillä se kertoo nykyisen Suomen alueella asuneiden ihmisten vaikutuspiirin laajuudesta. Tuiman kaltaisia esineitä on löydetty Baltian maista.

Hahmojen yhteneväisyydet kertovat siitä, että jo kivikaudella Itämeren alueella käytiin kauppaa ja jaettiin yhteisiä uskomuksia.

Arkeologi ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Jan Fast johti ensimmäisiä arkeologisia kaivauksiaan Jokiniemessä vuonna 1990.

Vuotta aiemmin löytynyt Tuima oli pitkään tieteen silmiltä piilossa, sillä sen löysi lähitalossa asunut muinaishistoriasta kiinostunut yksityishenkilö.

– Tuiman löytäjä ymmärsi esineen arvon, mutta ilmeisesti pelkäsi näyttää löytöä, ettei häntä tuomittaisi itsekseen kaivamisesta. Ei olisi tarvinnut pelätä, sillä löytö oli valtakunnallisesti merkittävä, Fast kertoo.

Fastin mukaan kaikki on jo annettu anteeksi. Löytö on kansallismuseon hallussa ja idoleista tehty tutkimus julkaistaan loppuvuonna.

Löytäjää hän ei ole vieläkään tavannut.

Kivikaudella elämä ei enää ollut vain selviytymistaistelua

Jokiniemen maasta on noussut vuosien aikana noin 300 000 löytöä. Esineet osoittavat kulttuurien kehittymisestä kivikaudella.

– Löydöt kertovat aika korkeasta uskomus- ja kulttuurielämän tasosta. Aikaa on ollut keskittyä myös muuhun kuin hengissä pysymiseen. Mielenkiintoisia ovat myös traditiot – ihminen on nähnyt itsensä jo silloin osana pitkäaikaista ketjua, Fast kertoo.

Myös Tuima liittynee todennäköisesti jollain tavalla uskomusmaailmaan. Fast uskoo, että idolit saattoivat olla sekä koristeita että jumalkuvia.

Niiden muotokieli ja todella taitava viimeistely viittaavat Fastin mukaan siihen, etteivät ne olleet ainakaan vain lasten leluja.

– Idolit voivat liittyä esi-isiin ja heidän palvontaansa. Ehkä niissä on kuvattu vainajia kasvomaalauksineen ja hienoine vaatteineen. Emme ehkä saa koskaan tietää, mutta se miten idolit ja uskomukset yhdistävät Itämeren kansoja, on todella merkittävää.

Esineiden säilyminen maassa tuhansien vuosien ajan kertoo myös eittämättä siitä, että ihminen hallitsi keramiikan taidon hyvin jo yli 5 000 vuotta sitten.

Jokiniemi oli tärkeä paikka jo silloin, kun Helsinki oli vain merenpohjaa

Jääkauden jälkeen maa oli painunut alas ja Litorinameren aallot löivät rantaan Vantaalla. Helsinki oli silloin vielä merenpohjaa.

Fast kuvaa lähes 6 000 vuoden takaista Jokiniemeä pitkänä hiekkarantana, jossa ihmiset asuivat, kävivät kauppaa ja juhlivat. Elivät, kuolivat ja olivat pitkälti kuin nykyäänkin.

Maan kohotessa meri vetäytyi kauemmas, ja samalla asutus kaikkosi Jokiniemestä pitkäksi aikaa. Alueella oli vaatimaton kylä keskiajalla, mutta loiston vuotensa se koki kivikaudella.

Nykytiedon mukaan Jokiniemi oli yksi Etelä-Suomen keskuksia kivikaudella. Alueella asuttiin yhtäjaksoisesti satoja vuosia.

– Paikan laajuus ja runsaat löydöt viittaavat siihen, että tämä on ollut keskusasuinpaikka, jossa on ainakin kerran vuodessa kokoonnuttu isolla porukalla. Ihmiset ovat jakaneet kokemuksia, muodostaneet ystävyys- ja sukulaissuhteita sekä laajentaneet oman klaaninsa merkitystä, Fast kertoo.

Jokiniemen kaltaiset paikat ovat olleet kivikaudella erittäin tärkeitä geenien vaihtumisen takia.

Ihmiset elivät silloin usein pienissä keskittymissä. Kokoontumisia tarvittiin, koska ne toivat mahdollisuuden lisääntymiseen myös oman pienen ryhmän ulkopuolella.

Löytyisikö tänä vuonna jo neljäs idoli?

Kaivaukset Jokiniemellä ovat jatkuneet tänäkin kesänä. Löytöjä on ehtinyt tulla pari tuhatta.

Fastin mukaan muinaspuisto on sellainen paikka, josta voi löytää vaikka minkälaisia sensaatioita. Siksi hän ei aseta ennakko-odotuksia tuleville löydöille, vaan odottaa innokkaan optimistisena, mitä maa paljastaa altaan.

Kaivausten kruununjalokivi voisi olla neljäs savi-idoli. Tuiman lisäksi samoilta paikoilta on löytynyt kaksi vastaavaa hahmoa.

Kaikki idolit eivät ole tuimia, mutta ilmeikkyys niitä Fastin mukaan yhdistää.

– Yksi näyttää huutavan, toinen iskevän silmää. On jännittävää, miten niissä näkyy, jos on kuvattu jonkun ihmisen persoonaa.

Monille Tuimasta voi tulla ensimmäisenä mieleen Pääsiäissaarten kuuluisat moai-patsaat. Tapa kuvata kasvoja vinosti ylöspäin katsomassa liittyy Fastin mukaan uskomuksiin.

Vaikka savi-idolit kertovat kivikauden ihmisten matkanneen pitkiäkin matkoja kaupankäyntireissuilla, ei Suomen alueelle tokikaan ole tullut vaikutteita esimerkiksi Pääsiäissaarilta asti.

– On mielenkiintoista nähdä, miten sama muotokieli on, vaikka etäisyydet ovat valtavia, Fast toteaa.

Jokiniemellä kaivettavaa riittänee vielä vuosiksi eteenpäin. Ehkä mullan ja hiekan alta paljastuu uusia idoleita, jotka auttavat meitä pala palalta ymmärtämään, miten kivikaudella elettiin.

Yhdysvalloissa räjähdys aiheutti massiivisen tulipalon asevoimien maihinnousualuksella San Diegossa Kaliforniassa.

USS Bonhomme Richard -alus oli kotisatamassaan huoltotöiden vuoksi, kun räjähdys tapahtui sunnuntaiaamuna paikallista aikaa.

Uutiskanava CNN:n mukaan aluksella oli tapahtumahetkellä noin 160 miehistön jäsentä. Uutistoimisto Reutersin mukaan 17 miehistön jäsentä ja neljä siviiliä on viety sairaalahoitoon, mutta heidän vammansa eivät ole vakavia.

Yleensä laivalla on noin tuhannen hengen miehistö.

Sammutustyöt olivat sunnuntai-iltana vielä täydessä käynnissä. Paikallinen palopäällikkö arvioi CNN:lle, että tulipalo aluksella voi kestää jopa päiviä. Päällikön mukaan alus saattaa palaa "vesirajaan asti".

Räjähdyksen syystä ei ole selvyyttä. Palon arvioidaan asevoimien viranomaisten mukaan saaneen alkunsa kannelta, jota pienemmät maihinnousualukset käyttävät saapuessaan ja lähtiessään laivasta.

Laivaston tiedottaja Mike Raney kertoi Reutersille, että toistaiseksi ei ole löytynyt todisteita, jotka viittaisivat rikokseen.

Muun muassa Fox News -uutiskanava julkaisi Twitter-tilillään kuvia tulipalosta.

"Satojen miljoonien korjauskulut"

Navy Times -lehden mukaan Bonhomme Richard on 23 vuotta vanha alus.

Jos alus ylipäätään on palon jälkeen korjattavissa, nousevat korjauskustannukset satoihin miljooniin dollareihin, eläköitynyt laivaston kapteeni ja nykyinen merioikeuden opettaja Lawrence Brennan arvioi lehdelle sähköpostitse.

– Palo voi maksaa Yhdysvaltojen laivastolle merkittävän lentovaltin, Brennan sanoi.

Alusta ovat voineet hänen mukaansa käyttää esimerkiksi uudet Lockheed Martin F-35 -hävittäjät.

Mikäli alus tuhoutuu korjauskelvottomaksi, uuden hankkiminen kestäisi vuosia ja maksaisi noin miljardi dollaria, Brennan arvioi.

Lupiini on määritelty jo laissakin haitalliseksi vieraslajiksi, ja sen systemaattinen hävittäminen on aloitettu. Silti on olemassa ihmisiä, jotka haluaisivat säilyttää lupiinin pihoilla, puistoissa ja tienvarsilla.

ELY-keskuksen vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen tiedostaa, että on haasteellista saada ihmiset tajuamaan, miten tärkeää hävitystyö on.

– Vääntöä varmasti tulee, se on selvä. Jotkut ovat sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta tämän rehun kohdalla se ei ole mahdollista.

Tulevaisuudessa lupiinien hävittämiseen jaetaan valtion rahoitusta jopa 500 000 euroa vuosittain. Rahoituksella kannustetaan kuntia ja yhdistyksiä tuhoamaan lupiineja isoimmilta alueilta. Laki määrää myös yksityishenkilöt hävittämään lupiinit tonteiltaan. Lain rikkomisesta voi seurata sakko, joka nykyään koskee myös lupiinin kitkemättä jättämistä.

Leinosen mukaan on mahdollista, että ihmisten vastahankaisuus voi vesittää osan tärkeästä ja kalliista työstä. Hän toivoo, että kaikki ihmiset saataisiin puhaltamaan yhteen hiileen.

– Tässä ei voi alkaa riitelemään, otetaanko lupiini pois minun tontilta vai ei. Se on naurettavaa ja lapsellista höpötystä.

Ei mikään harmiton rikkaruoho

Lupiinia on aiemmin istutettu Suomessa, eikä silloin ehkä ole tajuttu, kuinka haitallinen kasvi on kyseessä.

Lupiini sitoo ilmasta typpeä ja siirtää sen juurinystyröidensä kautta maahan, mikä johtaa rehevöitymiseen. Rehevöityminen taas tuhoaa herkempien alkuperäiskasvien kasvumahdollisuudet.

Leviäminen on se, mikä lupiinista tekee erityisen kavalan. Yksi lupiini voi levittää jopa sata siementä, jotka voivat säilyä maaperässä jopa vuosikymmenen. Siksi lupiinin lopulliseen hävittämiseen voi mennä helposti kymmenenkin vuotta. Työtä tulee tehdä joka kevät ja kesä.

– Jos yksi lupiini on johonkin istutettu, ei siihen maailma kaadu. Kuitenkin sen valtavan leviämispotentiaalin vuoksi lupiini on kasvanut ongelmaksi, ELY-keskuksen vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen sanoo.

Hyvästit ahomansikalle

Pelkästään tänä kesänä kajaanilainen Hanna-Mari Aaltonen on hävittänyt 14 säkillistä lupiineja omalta tontiltaan. Hän kertoo tienneensä lupiinien haitallisuudesta jo lapsena, mutta on vasta hiljattain havahtunut siihen, kuinka ongelmallinen kasvi oikeastaan on.

– Lupiini nousee ja kasvaa hirveää vauhtia ja sen kitkeminen on hankalaa. Olen tehnyt tätä, jotta saataisiin perinteistä suomalaista hyönteiskasvillisuutta elinvoimaisemmaksi.

Aaltonenkin on huomannut, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät näe syytä lupiinien hävittämiselle. Suoraan hänelle ei ole kukaan kuitenkaan tullut asiasta sanomaan.

– On ihmisiä, joiden mielestä lupiini on kaunis. Netissä mietitään, miksi se ei voisi olla osa Suomen luontoa. Jos vain ihmiset olisivat järkeviä, niin jokainen siivoaisi lupiinit omalta tontiltaan pois.

Terveisenä lupiinin haitallisuuden epäilijöille ELY-keskuksen Reima Leinonen maalaa tositapahtumiin perustuvan mielikuvan: Aikaisemmin oli kaunis, kuivahko ketomainen rinne, jossa kasvoi ahomansikkaa pilvin pimein. Yksi ihminen toi siihen lupiinin, ja nyt rinteestä ei kerätä ahomansikkaa ollenkaan. Lupiini valtasi rinteen täysin.

Mikäli lupiineja ei hävitetä, moni muukin kasvi kokee ahomansikan kohtalon.

Oletko sinä hävittänyt lupiineja? Keskustele aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka!

Vesillä sattuu ja tapahtuu, mutta tänä vuonna tapahtumia on ollut enemmän kuin kymmeneen vuoteen. Suomenlahden merivartioston mukaan meripelastus- ja avustustehtäviä kertyi vuoden alusta kesäkuun loppuun 416, mikä on noin sata tehtävää enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.

– Huvialusliikenteen määrä on huomattava. Poikkeuksellisen leuto talvi mahdollisti aikaisemman liikkeellelähdön. Tietysti myös nämä koronapandemian aiheuttamat rajoitukset ulkomaan matkoille ovat näkyneet meidän toiminnassa, apulaiskomentaja Mikko Simola Suomenlahden merivartiostosta sanoo.

Myös Länsi-Suomen merivartioston alueella tehtävien määrä on vuosikymmenen huippulukemissa. Saaristomeren tilannetta Nauvon merivartioasemalta tarkkaileva luutnantti Jesse Ikäheimonen kertoo, että huvialuksia on ollut liikkeellä erityisen paljon kesäkuun alusta alkaen.

– Odotettavissa on, että koko kesä tulee olemaan vilkasta, Ikäheimonen arvioi.

Tehtävämäärän kasvusta huolimatta suuria onnettomuuksia ei ole huvialuksille sattunut tänä vuonna. Apulaiskomentaja Simolan mukaan veneilijät ovat pääsääntöisesti hyvin varautuneet meren arvaamattomuuteen.

– Mutta kirjoakin löytyy. Riskitekijät lisääntyvät, kun liikennetiheys kasvaa merillä ja kevyillä pienillä välineillä ajetaan kovaa ahtaissa tiloissa.

Vesijeteillä merimiestavat hukassa

Etenkin kaupunkien edustojen vesialueilla partioivat viranomaiset ovat joutuneet yhä useammin puuttumaan vesiskoottereilla hurjasteluun. Suomenlahden merivartioston alueella karkeasti noin joka kymmenes tehtävä on tänä vuonna liittynyt vesiskootterien kaitsemiseen tai niihin liittyviin pelastustehtäviin.

– Nimenomaan vesiskootterien kuljettajien osalta on ollut tarvetta vesiliikennevalvonnan yhteydessä esimerkiksi puuttua nopeusrajoitusten noudattamatta jättämisiin. Rajoitusten noudattaminen kuuluu hyvään merimiestapaan ja muiden huomioimiseen, ja rajoitusalueiden sijaintiin on hyvä tutustua reittiä suunniteltaessa, Simola sanoo.

– Vauhtiveikkojen määrä on jonkin verran lisääntynyt, ja se on näkynyt etenkin näissä vesijeteissä. Siinä näkyy sellainen, että ihmiset eivät ole kokeneita liikkujia, ei ymmärretä vesiliikenteen sääntöjä, sanoo myös Länsi-Suomen merivartioston Ikäheimonen.

Merivartiostolla ja poliisilla on yhtenäinen kuva siitä, että vesiskootterikuskit eivät aina tiedosta pelisääntöjä vesillä. Noin 15 vuotta sisävesillä partioinut vanhempi konstaapeli Sami Matilainen Sisä-Suomen poliisista kertoo niin ikään, että vesijetteihin liittyviä ilmoituksia on tullut aiempaa enemmän.

– Siellä on ehkä sitä nuorta ja kokematonta sukupolvea, jotka niin sanotusti hölmöilevät niillä. Muutama vesijettionnettomuuskin on tässä Pyhäjärven puolella Tampereella sattunut tämän kesän aikana, Matilainen sanoo.

Vesiskoottereihin liittyviä tehtäviä selittää viranomaisten mukaan sekin, että niitä on entistä enemmän saatavilla esimerkiksi lukuisista vuokrausliikkeistä. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tilastojen mukaan vesiskoottereita myös myytiin tammi-kesäkuussa yli 1 100 kappaletta eli lähes 50 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavana ajankohtana.

Alkoholi jäänyt rannalle

Sisä-Suomen poliisin Matilaisen kokemuksen mukaan vesijettejä lukuun ottamatta vesiliikenne on vuosien saatossa siistiytynyt. Vanhempi konstaapeli on erityisen tyytyväinen siitä, että "kölviporukat" ja vanhemmatkin vesillä liikkujat ovat jättäneet alkoholin rannalle.

– Järveltä ei enää tahdo löytyä ruorijuoppoja. Oli ilo olla juhannuksena töissä, kun ei ketään tarvinnut saattaa rantaan.

Myös hyvä merimiestapa eli muiden vesillä liikkujien huomioiminen, liikennesääntöjen tunteminen, oman aluksen hallinta ja varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin on veneilijöillä hallussa.

– Aika vähän ollut sanomista. Kalusto on ollut suhteellisen hyvää ja varustepuutoksia on vähän, Matilainen toteaa.

Myös Traficomin erityisasiantuntija Kimmo Patrakka sanoo, että turvallisuus vesillä on parantunut. 1970-luvulla vesiliikenteessä kuoli vuosittain lähes 200 ihmistä, mutta nyt kuolleiden määrä on laskenut 50:n tuntumaan.

– Suuressa kuvassa veneturvallisuus on parantunut. Toki siihen vaikuttaa paljon se, millainen kesä on. Mitä kauniimpi, lämpimämpi ja tyynempi kesä on, niin sitä enemmän porukka liikkuu vesillä ja sitä enemmän sattuu.

Kesäkuussa muuttunut vesiliikennelaki helpotti veneen vuokraamista. Lisääntynyt vuokraveneiden määrä on näkynyt Suomenlahden merivartioston tehtävämäärien kasvuna.

Patrakan mukaan vielä on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä vastikään voimaan astuneen lain vaikutuksista.

– Tämä kesä tulee näyttämään aika paljon, mitä se on. Mitä ilmeisimmin vuokrausmäärät kasvavat ja veneiden määrä vesiliikenteessä kasvaa. Kynnys on matala saada vuokrattua vene, joten sitä kautta vesille voi nyt tulla kokemattomampiakin kuljettajia, Patrakka sanoo painottaen myös vuokraajan vastuuta.

Venekurssipakkoa ei tulossa

Keskustelu huviveneilyn turvallisuudesta nousi keskusteluun viime vuonna tapahtuneen Airiston veneturman jälkeen. Onnettomuudessa 15-metrinen huvialus törmäsi 8-metriseen moottoripurjeveneeseen, ja kaksi purjeveneessä ollutta miestä kuoli.

Onnettomuutta seuranneina päivinä esimerkiksi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) pohti, voitaisiinko suurikokoisten veneiden kuljettajia vaatia kurssittautumaan ennen vesille lähtöä.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallitusneuvos Irja Vesanen-Nikitin sanoo, että Airiston jälkeiset toimet ovat ministeriössä käynnissä. Ministeriö laatii turvallisuusstrategiaa, joka ulotetaan ensi kertaa vapaa-ajan vesiliikenteeseen.

– Pääsääntöisesti on puhuttu siitä, miten vesiliikennettä koskeviin asenteisiin pystytään vaikuttamaan, Vesanen-Nikitin sanoo.

Hallitusneuvoksen mukaan kurssittautumispakkoa ei kuitenkaan toistaiseksi olla säätämässä.

Traficomin Patrakka puolestaan sanoo, että Airiston turman jälkeen vapaaehtoisten vesiliikennekurssien järjestäjille on viestitty Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) laatimat suositukset. Otkesin mukaan veneilijöille on syytä kouluttaa ja ohjeistaa yhteentörmäämisvaaran arviointia ja tähystystä.

Patrakan mukaan viime vuosien suurin ponnistus veneilyturvallisuudessa on kuitenkin uudistunut vesiliikennelaki, joka määrää veneelle päällikön.

– Päällikkö vastaa muun muassa siitä, että vene on kunnoltaan ja rakenteeltaan kunnossa ja turvallinen. Hän vastaa myös siitä, että tarvittaessa kaikilla veneessä olevilla on pelastusliivit päällä.

Lue myös:

Vesijettikauppa käy ennätysvauhtia, kymmenittäin ostajia odottelee jonossa – “Kaikki on myyty”

Vesiskoottereilla temppuillaan rahtilaivojen peräaalloissa: "Pelleilyn on loputtava ennen kuin Teroa sattuu leukaan"

Kun suppaaja kohtaa vesiskootterin, kumpi väistää ja miten? Testaa tietosi vesien trendilajeista ja niitä koskevista säännöistä

Kun neuvostoliittolaiset arkeologit löysivät kolmisen vuosikymmentä sitten seitsemän rautakautista vainajaa Saryg-Bulunista Keski-Tuvasta, Itä-Siperian etelälaidalta, yksi oli harvinaisen hyvin säilynyt. Nyt hänellä on uutta kerrottavaa omasta ajastaan.

Taisteluun varusteltu skyyttisoturi oli saateltu kalmistoon noin 2 600 vuotta sitten lehtikuusen rungosta koverretussa arkussa.

Puun ominaisuuksien ja arkun tiiviin kannen ansiosta ruumis oli muumioitunut niin hyvin, että jopa kasvojen iho ja kasvoissa ollut syylä olivat säilyneet.

Jäljellä olivat niin ikään nahkalakki, johon oli maalattu punaisia kuvioita, sekä polven alle ulottunut takki, joka oli ommeltu pienten jyrsijöiden nahoista tilkkutyön tapaan.

Nahkavyön soljet olivat pronssia, kuten koristeetkin. Arkussa oli myös taistelukirves, koivupuinen jousi ja valikoima koristeltuja nuolia: kaksi puista, yksi luukärkinen ja joukko pronssikärkisiä – siis yhteiskunnan eliittiin kuuluneen soturinuorukaisen varustus, löydön aikoinaan tehneet arkeologit päättelivät.

Tuore DNA-tutkimus kuitenkin tuotti yllätyksen: vainaja oli tyttö. Iältään hän osoittautui vain 12–13-vuotiaaksi.

Tulos on uusi lisä siihen, miten DNA- ja muiden menetelmien kehittyminen murtaa arkeologien vanhaa tapaa tulkita mennyttä aikaa oman aikakautensa heijastumana. Sukupuoliroolit ovat siitä yksi esimerkki.

Sukupuoli on ollut tapana päätellä hautaesineistä: sota- ja metsästysaseita = mies; koruja ja kodin tarve-esineitä = nainen. Saryg-Bulunin tytön arkusta ei löytynyt lasihelmiä, pronssipeiliä tai muitakaan tuolle ajalle tyypillisiä naisellisina pidettyjä esineitä.

Amatsonityttö?

Skyytit elivät Euraasian aroilla noin vuosina 900–200 eaa. He ovat jääneet aikakirjoihin ratsastavana soturikansana ja taitavina jousiampujina.

Tyttösoturin hauta vahvistaa aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan kuuluisat taidot koskivat myös naisia.

Se puolestaan antaa pontta käsityksille, joiden mukaan kreikkalaisten kertomukset hurjista amatsonisotureista perustuivat skyytteihin.

He itse eivät jättäneet jälkeensä mitään kirjallista, mutta hautoja on löytynyt paljon, joten heidän kulttuuriaan on tutkittu hautaesineiden ja toisaalta kreikkalaisten aikalaiskirjoitusten perusteella.

Eniten kirjallista tietoa kreikkalaisia kauhistuttaneesta voitokkaasta kansasta on säilynyt Herodotoksen Historiankirjassa 400-luvulta eaa.

Herodotos kirjoitti muun muassa, että skyytit olivat julmureita, jotka uhrasivat ihmisiä huumehumalassa. Kaikkea hänen kirjoittamaansa ei ehkä kannata ottaa aivan todesta, sillä Herodotos ei luultavasti itse käynyt skyyttien maalla vaan kirjoitti toisen käden tietoa.

Venäjän tiedeakatemian ja Moskovan fysiikan ja teknologian instituutin tutkimusten tulokset Saryg-Bulunista on julkaistu Stratum-lehdessä. Löydöstä on runsaasti kuvia The Siberian TImes -lehdessä.

Seuraavaksi tutkijat haluaisivat selvittää muumion kerroskuvauksilla, miksi tyttö kuoli niin nuorena.

Viime vuoden lopulla Venäjän tiedeakatemian tutkijat esittelivät tutkimustuloksia myös toisesta skyyttikalmistosta. Vuosituhannen vaihteessa Voronežista läheltä Ukrainaa löytynyt kalmisto on peräisin skyyttien aikakauden lopulta.

Yhden matalan kummun kätkemässä, tammipuusta ja savesta rakennetussa kammiossa oli neljä vainajaa. Yksi oli teini-iän kynnyksellä ollut tyttö ja muut kolme naisia. Nuorin oli parikymppinen, vanhin miltei 50-vuotias.

Heidät haudattiin samaan aikaan, loppusyksyllä. Yhteisistä hautajaisista todistaa tutkijoiden mukaan haudan rakenne, ajankohdasta karitsa.

Hieman yli puolivuotias karitsa oli pantu haudan keskelle pronssisessa keittoastiassa. Arkeologit löysivät vain luut. Haudanryöstäjät olivat karistelleet ne permannolle ja vieneet arvokkaan padan mukanaan.

Myös tyttö ja toinen nuorista naisista olivat joutuneet arvotavaraa etsineiden haudanryöstäjien riepoteltaviksi. Kahta muuta vainajaa he eivät olleet jostakin syystä ehtineet häiritä. Naisten luurangot löytyivät puisista vuoteista, joihin heidät oli pedattu ruohon joukkoon.

30 rautaista nuolenkärkeä, linnun muotoinen rautakoukku, rautaveitsiä, hevosen valjaiden rautaosien kappaleita, saviastioiden palasia, eläinten luita. Esineitä, joita haudanryöstäjät olivat levitelleet kummun sisällä.

Toisen luurangon sääret oli taivutettu ratsastamista jäljittelevään asentoon. Asennon säilyttämiseksi säärien jänteet oli katkaistu naista haudattaessa, tutkijat kertovat.

Hänen olkapäänsä alle oli aseteltu pronssipeili ja viereensä kaksi keihästä. Vasemmassa ranteessa oli lasihelmikoru ja jalkojen juuressa keittoastia ja mustaksi lakattu kaksikahvainen juomaruukku.

Vanhin nainen oli saanut hautaan mukaansa seremoniallisen arvopäähineen. Se on poikkeuksellinen löytöpaikkansa vuoksi – aiemmat löydöt ovat paljon idempää – ja myös sen vuoksi, että se oli yhä omistajansa päässä, kun arkeologit näkivät sen.

Aiemmat pari tusinaa löytöä ovat kulkeutuneet asiantuntijoille monien käsien kautta, joten niiden alkuperäistä kuntoa on ollut vaikea arvioida.

Päähineen metalliseos on 65–70-prosenttisesti kultaa ja muilta osin kuparia ja hopeaa, joiden seassa on myös himppu rautaa. Kultapitoisuus on yli kaksinkertainen skyyttikorujen normaaliin kultapitoisuuteen verrattuna.

Epätavallinen on myös nuolenpää, joka oli haudattu naisen mukana: siinä on kaksipiikkinen kärki. Vierellään hänellä oli myös kangaspalaan kiedottu veitsi.

Venäjän tiedeakatemian tutkijat ovat löytäneet viime vuosina useita muitakin skyyttinaisten hautoja, joissa oli aseita. Pelkästään Euroopan-puoleiselta laidalta on viime vuosikymmenen aikana tavattu 11 tällaista hautaa.

Hautariitit olivat olleet samanlaisia kuin miehillä, kertoo Voronežin tutkimuksia johtanut Valerij Guljajev. Neljän naisen yhteinen hauta on kuitenkin poikkeuksellinen, hän sanoo.

Lue myös:

Muinaiset mahtimiehet olivatkin usein mahtinaisia – vaikka tutkijan asenne haraisi vastaan

Luurangot kertovat: Viikinkien Birkan ikoninen soturi oli nainen ja puolet asukkaista oli tulokkaita

Lukuisat Italian Lombardian alueelta kotoisin olevat ihmiset ovat kertoneet kokeneensa syrjintää, kun he ovat yrittänet varata lomamajoitusta Italian sisältä, kirjoittaa The Guardian. Koronaepidemia iski keväällä pahiten maan pohjoisosissa sijaitsevalle Lombardian hallinnolliselle alueelle.

Esimerkiksi pikkukaupunki Fombion pormestari Davide Passerini kertoo kokemastaan vastoinkäymisestä hänen yrittäessään varata majoitusta viikonlopuksi Toscanasta. Passerini asuu Codognon kaupungissa, joka suljettiin epidemian alkuvaiheessa. Pormestari kertoo, että majoituspaikan omistaja kieltäytyi varauksesta sen jälkeen, kun tämä sai tietää Passerinin asuvan Codognossa.

Passerini katsoo, että syrjinnässä on kyse ihmisten tietämättömyydestä. Hän korostaa, että maan ensimmäisiltä viruskeskittymisalueilta tulevat ihmiset eivät suurella todennäköisyydellä tuo virusta mukanaan, koska alueiden tartuntamäärät ovat olleet lähellä nollaa jo pitkään.

– Mutta joidenkin mielissä Codogno on synonyymi tarttuvalle taudille, sanoi pormestari Guardianille.

Viime viikolla eräästä virusepidemian pahasti runtelemalta paikkakunnalta kotoisin oleva pariskunta kertoi paikallisen radion haastattelussa, että heidät oli käännytetty hotellin vastaanotolta sillä verukkkeella, että hotelli oli täyteen varattu.

Koronayhteenottoja yleisillä rannoilla

Tunteet ovat kuumentuneet koronaepidemian jälkeen myös yleisillä rannoilla, kun lomakausi on päässyt alkamaan Italiassa. Viime viikolla kaksikymppistä naista läimäytettiin rannalla Ostiassa lähellä Roomaa, kun hän huomautti vierelleen tulleelle henkilölle turvaväleistä.

Veneton alueelta kotoisin oleva psykologi Marina Marzari kertasi puolestaan kokemuksiaan hiljattain rannalla Marchen alueella Italian keskiosissa. Marzarin mukaan ranta oli täpösen täynnä eikä juuri kukaan piitannut turvaväleistä tai käyttänyt kasvosuojainta.

– Kyseessä oli sankoin väkijoukko, jota olen koskaan todistanut, kertoo Marzari.

Hän sanoo soittaneensa paikalle poliisin useita kertoja, mutta virkavalta ei koskaan saapunut paikalle.

Yksityisillä rannoilla koronasääntöjä, kuten turvavälejä on ollut helpompi noudattaa

Osissa Italiaa paikalliset viranomaiset ovat ryhtyneet järeisiin toimenpiteisiin saadakseen ihmiset noudattamaan koronamääräyksiä. Napolin edustalla sijaitsevalla Ischian saarella määräyksiä rikkoneille annetaan loma-ajan loppuun asti kestävä porttikielto rannoille.

Lisäksi esimerkiksi Bordigheran rantakaupungissa Luoteis-Italiassa on lisätty koronavalvontaa rannoilla. Koronamääräysten noudattamista varten on suunniteltu palkattavan vartijoita myös Salernon rannoilla.

Koronatartunnat ovat jatkaneet selvää laskuaan Italiassa sen jälkeen, kun tiukkoja rajoituksia ryhdyttiin purkamaan maassa toukokuun alussa. Ihmiset ovat voineet matkustaa vapaasti maan sisällä kesäkuun alusta lähtien.

Päivittyvä koronaseuranta.

Koronakuri höltyi äkkiä: turvaväleistä tingitään ja kaupasta haetaan pikkuostoksia – psykologi kertoo, miksi suojaus on niin helppo laskea

Puolassa istuva presidentti Andrzej Duda on voittanut sunnuntaina järjestetyt presidentinvaalit, uutistoimistot kertovat.

Voiton myötä Duda saa viiden vuoden jatkokauden presidenttinä.

Keskusvaalilautakunnan mukaan Duda sai noin 51,2 prosenttia äänistä. Pieni osa äänistä oli maanantaiaamuna vielä laskematta.

Dudan haastajana vaaleissa oli Varsovan pormestari Rafał Trzaskowski. Hän sai noin 48,8 prosenttia äänistä.

Vaalilautakunnan puheenjohtaja kertoi tiedotustilaisuudessa, että laskemattomat äänet eivät tule merkittävästi muuttamaan vaalin tulosta.

Uutistoimisto AP:n mukaan kyseessä on yksi tasaisimmista vaalituloksista Puolan historiassa. AP katsoo, että tuloksen perusteella Puolassa on syviä poliittisia jakolinjoja.

Kilpakumppaneina konservatiivi ja liberaali

48-vuotias Andrzej Duda edustaa konservatiivista ja kansallismielistä Laki ja oikeus -puoluetta. 48-vuotias Varsovan pormestari Rafał Trzaskowski on liberaali keskusta-oikeistolainen.

Krakovasta kotoisin oleva Duda on juristi. Varsovasta kotoisin oleva Trzaskowski on opiskellut politiikkaa ja erikoistunut Eurooppa-politiikkaan.

Molemmat ovat istuneet kansanedustajina Puolan parlamentissa ja europarlamentaarikkoina Brysselissä.

Lisää aiheesta:

Puolassa äärimmäisen tiukat presidentinvaalit – tulokset selvinnevät vasta maanantai-iltapäivällä tai tiistaina

Peittoaako liberaali Varsovan pormestari istuvan presidentin? – Puolassa äänestetään tänään presidentinvaaleissa

Kannattajat huutavat muutosta – Varsovan suosittu pormestari kiinni Puolan presidenttiydessä

Tunnustetaan tämä nyt heti aluksi, ettei synny vääriä käsityksiä.

Olisin tällä hetkellä huomattavasti mieluummin ulkona juomassa kaljaa ja pelaamassa jalkapalloa kuin töissä kirjoittamassa tätä tekelettä. Jos yhteiskunta subventoisi joutilaisuuttani, en luultavasti tuntisi siitä kovinkaan suuria tunnontuskia.

(Käytännössä todennäköisesti kyllästyisin riippumatossa makaamiseen viimeistään kahden viikon kuluttua ja menisin takaisin töihin eli älkää suotta lähettäkö vihaviestejä.)

Työstä kieltäytyminen ei ole tabu, mutta moraalista kuohuntaa se kyllä herättää. Viimeksi sen saivat heinäkuun alussa huomata helsinkiläisen Ylioppilasteatterin taiteelliset vastaavat Anni ja Hannes Mikkelsson.

Mikkelssonit promotoivat Helsingin Sanomien haastattelussa Ylioppilasteatterin kesäteatterin kesätyönäytelmää ja kertoivat sen varjolla näkemyksiään nykyisestä työelämästä. Ne ovat herättäneet hilpeyttä. Heistä ympäristöä tuhoavat työt pitäisi lopettaa ja yhteiskunnan taata työntekijöille kuuden tunnin työpäivä, perustulo ja mahdollisuus luovaan vapaa-ajan toimintaan. Ajatuksiaan he havainnollistivat lennokkaalla tuolimetaforalla ja ehdottivat uuden yhteiskuntamallin rahoitukseksi rahan painamista.

Porvareiden riemuksi teatteriväki vaikuttaa siis olevan iloisen pihalla paitsi inflaatiosta myös hyvinvointivaltion (jota he tietysti puolustavat) rahoitusmallista, mutta heidän kysymyksensä turhasta ja epäekologisesta työstä on moniselitteinen ja kiinnostava.

Oikeistolaisten mielestä turhaa työtä on yleensä kaikki sellainen, jota ei olisi olemassa ilman oikeistolaisilta ryövättyjä rahoja. (Teatteri, nykytaide, apurahataiteilu.) Vasemmistolaisista turhimpia ovat yleensä ne työt, joista saa moraalittoman suurta palkkaa tai joiden merkitystä vasemmistolainen ei pysty arjessaan paikantamaan. (Johtajat, yksityisen sektorin asiantuntijat.)

Mikkelssonit hengenheimolaisineen ovat oikeassa siinä, että nykyinen länsimainen elämäntapa asumisesta syömiseen perustuu ekologisesti kestämättömille premisseille. Ja epäilemättä on niin, että monet tällä hetkellä normaaleina pidetyistä ammateista ovat ympäristön kannalta haitallisia ja maailman kannalta tarpeettomia.

Ongelma ei kuitenkaan – kuten Mikkelssonit väittävät – ole palkkatyö itsessään vaan sen sisältö. Luontoa voi suojella ja ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa voi rakentaa työsuhteen laadusta riippumatta ja yhtä lailla menestyvässä yrityksessä kuin apurahoin tuetussa teatterissa. Samoin taloutta voi turpeen tonkimisen lisäksi kasvattaa turvesoita ennallistamalla.

Koronan jälkeisessä maailmassa ratkaisevan tärkeä kysymys on se, miten talouskasvun käppyrä ja päästöjen kasvun käppyrä saadaan irrotettua toisistaan.

On myös lyhytnäköistä ajatella, että maailma muuttuisi yhdessä yössä ekologiseksi, jos kaikki jäisivät kotiin ja lintsaisivat luontoa tuhoavista töistään.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu siihen, että työikäisten tuloilla rahoitetaan kaikkien tarvitsemat palvelut. Eniten rahaa syövät vanhukset, ja koska Suomessa on pian enemmän vanhuksia kuin koskaan, yritetään työikäisten määrää kasvattaa pidentämällä työuria molemmista päistä. Ellei nykyisiä palveluita ajeta alas tai vaadita ihmisiä maksamaan niitä itse, täytyy entistä pienemmän porukan rahoittaa entistä suuremman joukon elämä. Haave kuuden tunnin työpäivästä taitaa siis jäädä haaveeksi.

Työt eivät myöskään muutu ekologisiksi, ne pitää muuttaa. Se taas vie Ylioppilasteatteria isommissa organisaatioissa paljon aikaa eli rahaa, kun vanhojen käytäntöjen ja liiketoiminnan tilalle pitää keksiä uusia. Ekologinen jälleenrakennus ja "jatkuvan kasvun ihanteesta" irrottautuminen on vaikeaa ilman talouskasvua.

Koronan jälkeisessä maailmassa ratkaisevan tärkeä kysymys on se, miten talouskasvun käppyrä ja päästöjen kasvun käppyrä saadaan irrotettua toisistaan.

Siihen minulla ei ole vastausta, mutta pahoin pelkään, ettei se tapahdu ainakaan töitä vähentämällä.

Tuija Siltamäki

Kirjoittaja on Ylen toimittaja, joka kirjoittaa työryhmän kanssa tietokirjaa sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, mutta hoitaisi mieluiten kaiket päivät hevosia.

Blogista voi keskustella 14.7. klo 23.00 asti.

Muusikko ja laulaja-lauluntekijä Tuure Kilpeläinen istuu Helsingin Katajanokan rannalla puolitoistavuotiaan tyttärensä kanssa.

Maaliskuussa ilmestyi albumi nimeltä Paluu Paratiisiin. Bändi Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani täytti tänä vuonna kymmenen vuotta.

Poikkeusaika muutti kuitenkin arkea. Vasta hiljattain Kilpeläinen on päässyt taas keikkailemaan Kaihon Karavaanin kanssa.

– Kiertäminen tulee minulla jo lapsuudesta, sillä olen elänyt karavaanari-elämää. Minulle kotoisa tilanne on se, että katson auton ikkunasta ulos ja maisemat vaihtuvat. Yksin reissaaminen ja ulkomailla käyminen ovat minulla verissä. Kevät on ollut hankala, kun sitä ei ole tapahtunut.

Myös yksityiselämässä on tapahtunut paljon. Kilpeläinen kertoo olevansa tyytyväinen, ettei hän ole enää "desperadona yksin."

Tuure Kilpeläinen täytti tänä kesänä 50 vuotta. Hänen ja kuvataiteilija Manuela Boscon yhteisen lapsen lisäksi perheeseen kuuluvat Boscon lapset ja omat tyttäret. Kilpeläinen sanoo, että hänen iässään lapset ovat tyypillisesti jo isompia ja elämä alkaa olla itsenäistä, mutta hänellä itsellään on nyt ruuhkahuippu menossa.

– Pesuveden mukana on tullut lapsia paljon. Se on se arjen hulina, missä virtaa Sisilian veri. Olen kuin jossain linkousohjelmassa pesukoneessa. Se on värikästä välillä ja siinä on iso ero siihen, kun olen voinut pohdiskella asioita omassa rauhassani.

Kilpeläinen piti merkkipäivänsä kunniaksi juhlat, joihin hän kutsui myös ystäviä matkan alkupäästä. Lapsuudesta.

Lapsuus Kouvolassa

Kilpeläinen vietti lapsuutensa Kouvolassa. Nykyään hänen kakkoskotinsa sijaitsee Inkeroisissa Kouvolassa.

– Kun olen siellä, ihmisten murre on aika lähellä sitä, mikä se oli lapsena Kouvolassa. On mahtavaa, kun se on niin tuttua.

Kouvolasta Kilpeläisellä on muutakin sanottavaa. Hän kertoo varhaislapsuuden muistostaan, kun hän meni kavereidensa kanssa hylätyn junan sisälle ja löysi sieltä korttipakkoja, tuhmia lehtiä ja tyhjiä pulloja. Ne olivat pojalle ihmetyksen aihe.

Kilpeläinen tulee musiikkiperheestä. Kun nyt jo edesmennyt isä osti Saloran stereot, ne muuttivat Kilpeläisen maailman.

– Lapsuuden vahvoja elämyksiä oli se, kun isä laittoi Beatlesin A Hard Day`s Night -biisin stereoista soimaan. Minulle tulee aina siitä kevätaurinko mieleen. En ollut kuullut musiikkia sellaisella voluumilla ja intensiteetillä. Ajattelin silloin, että vau, on olemassa jotain näin merkittävää.

Niukkuudesta syntyi luovuutta

Kouvola oli Kilpeläiselle merkittävä rock-kaupunki, kun hän alkoi kiinnostua soittamisesta 12-vuotiaana. Hän kertoo viettäneensä treenikämpillä paljon aikaa jo tuolloin. Pelkkä ajatuskin soittamisesta kiehtoi. Rahat soittimeen piti kuitenkin ansaita itse. Isä oli tarkan markan mies.

– Niukkuudesta syntyi luovuutta. Meillä ei ollut mikään itsestäänselvä kotikulttuuri, että tässä on tämä piano.

Niinpä Kilpeläinen hankki ensimmäisen bassonsa ja vahvistimen kesätyörahoilla. Joku lahjoitti akustisen kitaran.

Isällä on ollut suuri merkitys hänen elämänasenteelleen. Kun Kilpeläinen oli 14-vuotias, isä työskenteli Lappeenrannassa autokaupan toimitusjohtajana. Kilpeläinen pääsi samaan autokauppaan pesemään autoja. Isä opetti, että asiat täytyy rahoittaa tekemällä itse töitä.

– Isä sanoi, että pese vaikka yksi auto päivässä, mutta tee se hyvin. Hän valmensi minua tulevaisuutta varten. Siitä jäi ajatus, että haluan tehdä kaikenlaisia hommia.

Palo Helsinkiin

Lukion jälkeen Kilpeläinen lähti opiskelemaan Haminaan opistoon kirjoittamisen linjalle, sillä lukiossa kirjoittaminen oli ollut vahvimpia taitoja.

– Se oli hyvä vuosi, koska siellä oli näyttämö-ilmaisulinja, jonne tuli paljon nättejä tyttöjä ja hyviä jäbiä Helsingistä. Siitä aukesi uusi kiinnostava maailma.

Tuolloin Kilpeläisellä heräsi ajatus siitä, että Helsinkiin oli päästävä. Tulihan sieltä Kilpeläisen mukaan "makeita bändejä".

– Siskoni asui Helsingissä ja pääkaupunki oli myös kiehtovan kielletty. Kadulla tuli Esa Saarinen vastaan. Kaikki vanhat talot, korttelit ja muu säpinä kiehtoivat minua paljon.

Kilpeläinen muutti Helsinkiin. Siellä hän teki töitä ravintoloissa muutaman vuoden ajan.

– Pesin ensin astioita. Sitten kokit opettivat minua tekemään ruokaa. Siitä tuli minun ensimmäinen nuoruuden ammatti.

Musiikki kuitenkin kiinnosti taustalla. Kymmenen vuotta sitten nelikymppisenä Kilpeläinen lähti muusikon uralle ja syntyi bändi Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani.

Rankkaa ja järkyttävääkin välillä

Tuoreelta tämän kevään albumilta löytyy biisi Rakastan sua niin et se sattuu. Se on kirjoitettu vaimosta, Manuela Boscosta. Laulun tekeminen ei ollut kuitenkaan helppoa.

– Kun tekee noinkin tunteellisen laulun, se saattaa toisena päivänä hävettää. Ajattelen silloin jotain John Lennonia, joka voi laulaa isosti.

Boscosta Kilpeläinen kertoo löytäneensä sielunkumppanin.

– Minulla oli itseeni keskittyvä oma vaihe ja sitten tuli vaihe, kun haluan jakaa toisen kanssa kaiken. Välillä tahtoen ja välillä tahtomattaan. Se on rankkaa ja järkyttävääkin välillä, että toinen ihminen on peili itselle.

Kilpeläinen pelkää kuulostavansa liian siirappiselta, kun hän sanoo olevansa vaimonsa tapaamisen jälkeen ihan erilainen kuin aikaisemmin.

– Silloin kun on toisen ihmisen kanssa kohdannut solutasolla, muuttuu täysin. Sitten sen ihmisen kanssa on syntynyt se keskinäinen dynamiikka. Sitähän ihmiset kaipaavat toisistaan.

Silti Kilpeläinen on kiitollinen kaikista niistä ihmissuhteista, joita matkan varrella on ollut.

– Jotkut ovat rippikoulusta asti olleet saman kanssa. Se on hieno ja upea tie, jos siihen pystyy. Omalla kohdalla se ei ole mennyt niin. Se voi olla myös omaa kypsymättömyyttä. En tiedä, mistä se johtuu.

Ei enää nuori

Aikaisemmin Kilpeläinen luki lehdistä juttuja nuorista, ja ajatteli itse lukeutuvansa heihin. Nyt hän on hyväksynyt sen, ettei ole enää nuori.

– Musiikkiala on ikuisen nuoruuden ala. Nyt on kyllä tajuttava, ettei se koske minua enää.

Ikääntyminen kuitenkaan huolestuta. Urheilu ja lenkkeily onnistuvat aivan kuin ennenkin. Välillä hän miettii kuolemaa.

– Isäni kuoli nuorena ja isoisä alle 60-vuotiaana, joten kuolema on koko ajan lähempänä. Kuoleman läheisyys ei pelota, mutta tuo kyllä elämään merkitystä, ainutlaatuisuutta ja henkistä perspektiiviä.

Nyt Kilpeläinen kertoo odottavansa vanhenemista, sillä hän uskoo vahvistuvansa henkisesti.

– Luulen, että monia henkisen tien ikkunoita aukeaa.

Tuure Kilpeläinen huomaa kasvaneensa pois oman navan ympäriltä. Hän miettii nyt ensimmäiseksi sitä, että perheenjäsenillä olisi asiat hyvin.

– Minulle on tärkeää, että he löytävät omat vahvuutensa, saavat vahvat siivet ja näkevät elämän kiinnostavana. Toivon, että he voisivat adaptoitua tähän hulluunkin maailmaan vahvoina ja onnellisina.

Juttua päivitetty 13.7. klo 9.24. Poistettu maininta, että Kilpeläinen olisi syntynyt Kouvolassa.

Lue myös:

Nostalginen kuva isästä herätti laulajan uteliaisuuden – Popliinitakkisen tytön mysteeri selvisi